Kuvagalleria

Kummas-Tus VH14-018-0275

15.04.2014 suomenhevosvarsojen arvioinnissa käynyt Kurkku sai palkinnoksi SV-II:n pistein 63,2p.

15.04.2015 Kurkku oli arvosteltavana KRJ:n laatuarvostelussa. Tulos oli KRJ-II pistein 99p. - uusimaan, vaikka ylpeitä olemmekin.

25.04.2015 lisää jälkeläisnäyttöjä saanut pikkutammamme nakattiin uudestaan KRJ:n laatuarvosteluun. Tällä kertaa pisteitä kertyi 102,5p., palkinnoksi muutettuna odottamamme KRJ-I.

30.04.2015 Kurkkuisemme osallistui ERJ:n laatuarvosteluun. Pisteitä kertyi 93p., mikä oikeutti ERJ-II -palkintoon. Hiano tamma!

20.05.2015 järjetetty SLA-tilaisuus oli menestys. Kurkku keräsi komeat 104p. eli SLA-I, pistettä vaille tähtipalkittu. Voi olla, että menemme uusimaan, jos Cupmenestys suo.

25.06.2015 Kurkku palkittiin odotetusti KERJ-I -palkinnolla pistein 102p. Hiano tamma!

25.08.2015 järjestetyssä YLA-tilaisuudessa Kurkku haali kasaan 92p. eli YLA2-palkinnon. Kippis!

Luonnekuvaus

Kurkun kanssa mentiin metsään. Voisi kuvitella, että kun laitetaan kimppaan kaksi hyväluonteista elikkoa, tuloksena olisi hyväluontoinen elikko, mutta eheiiiiii, ei meidän Kurkku! Tamma vähät välitti kaikista todennäköisyyksistä, ja sen sijaan, että olisimme saaneet korrektilla ratsurungolla varustetun haliponin, saimme erehdyttävästi juoksijalta näyttävän hapannaaman. Tässä on taas kirjoitettu uusi, upea luku kirjaan "Susirajalainen suomenhevosjalostus".

Kurkku pesarille ja kahta puolen kiinni niin ihan hyvä siitä tulee. Se on hapannaamainen elikko, joka nostelee jalkaa minkä kerkiää, irvistelee ja on ruma. Tamma ei oikeastaan pure, se vain luimii ja heittelee päätään hyvin uhkaavana, mutta monoa tulee niin että raikaa. Kurkkua ei kannata yrittää kieltää vaan kohdella kuin huomionhakuista penikkaa, kieltämisestä se äityy vielä kahta pahemmaksi, potkii seiniä, lattiaa ja ihmisiä jos nämä tulevat liian lähelle. Kun tamman huitovat jalat ja myrtyneen ilmeen ignooraa, se mököttää vielä enemmän, mutta toteaa potkimisen olevan turhaa energian tuhlausta. Liian turvalliseksi ei kannata oloaan Kurkun kanssa tuntea vaan aina katsella vähän, missä jalat menevät. Se saattaa periaatteessa lopetettuaankin ladata mojovasti kenkää persaukselle, jos huomaa hyvän tilaisuuden. Eläinlääkäri pärjää, mutta kengittäjä kiroaa kerran toisensa jälkeen kun Kurkun jalat viuhtovat ees taas.
Raippa ja hansikkaat mukaan tämän hevosen kanssa, ehdottomasti. Raippa on lähinnä turvallisuussyistä, aina sitä ei tarvitse käyttää, mutta ketju suussa ja taluttajan hanskat ovat pakolliset. Kurkku lähtee ulos joka paikasta kuin tykin suusta eikä pelkää juosta ylitse, jos sitä ei jämäkällä otteella kiskaise takaisin ruotuun. Raippaa ei tarvitse käyttää Kurkkuun, riittää kun huitaisee sen naaman editse, tamma ymmärtää kyllä yskän. Koppiin sitä ei meinaa saada kirveelläkään eikä Kurkku ole erityisen rauhallinen matkustaja vaan kolisee kaiken aikaa hermostuneisuuttaan. Kaveri auttaa kyllä, mutta kokonaan ei poista tamman matkajännitystä.

Jos jokin asia - oli se sitten ratsastajan apujen käyttö tai kentällä olevien esteiden asettelu - ei pienhevostammaa miellytä, se nostaa päänsä ylös, laskee takamuksensa alas ja lähtee kauhomaan ravurinravia kohti horisonttia. Kukaan ei tiedä, miten kahdesta hyväravisesta ratsuhevosesta on saatu aikaiseksi.. no, Kurkku, mutta joka tapauksessa tamman ravi olisi soveliaampi Kuningatarkilpaan kuin kouluradalle. Käynti ja laukka sentään ovat sellaiset kuin ratsulla kuuluukin, oikeinkin hyvät ja kompensoivat mukavasti ravia, joka saa koulutuomarit nyrpistelemään nenäänsä.
Oletusarvoisesti Kurkku ei halua tehdä yhtään vitun mitään. Raudikko on osaava (va B/90cm/90cm), vaikkei hyppykapasiteetti päätä huimaakaan, mutta tekniikka on hyvä eikä Kurkku turhia kyttäile. On kuitenkin aivan eri asia, lähteekö Kurkku esittelemään taitojaan; ei olisi mitenkään uutta, että kesken koulutreenin Kurkku pistää maaten ja piehtaroi satula selässään, eikä esteiden ohijuoksu hyppäämisen välttelemiseksi ole sen kummoisempi tapahtuma kuin päiväheinien jako. Kurkulla ratsastettaessa tulee löytää päivään ja tamman mielialaan sopiva tyyli; välillä raudikkoa pitää potkia liikkeelle, välillä kohdella silkkihansikkain, ettei neiti ota nokkiinsa.

Koulutyöskentely on vähän niin ja näin; Kurkusta saa irti hyvää liikettä ja kohtalaisen työmotivaation (joskin Kurkku taitaa tehdä töitä vain päästäkseen eroon työnteosta), mutta sen eteen pitää suostutella ja tapella, koska tammaa ei kiinnosta. Tervaan jumittunut täikin liikkuu sutjakkaammin kuin Kurkku kouluradalla, raudikko ei lähde tekemään yhtään liikettä kunnolla, ellei sitä saa jotenkin houkuteltua siihen. Yleensä ei.
Esteillä - oltiin sitten rata- tai maastoestetreenissä - Kurkku tekee aivan yhtä epätasaista jälkeä kuin koulutreenien aikana. Tamma periaatteessa pitää hyppäämisestä, se ei vain viitsi tehdä sitä edes yksinään; irtohypytyskin on sitä, että Kurkku puolipakotetaan hyppäämään 40cm puomivirityksen yli. Ratsastajan kanssa raudikko etenee tasaisen laiskasti, ja suurin osa kielloista johtuu puhtaasti vauhdin puutteesta. Tamma on tasainen, hyvässä tasapainossa kulkeva hevonen, joka kyllä osaisi jos sen saisi tekemään töitä. Jos ei mitään muuta, niin ainakaan Kurkku ei pelkää esteitä tai näe mörköjä maastossa.
Yhteenvetona; Kurkku on ällökliseinen hevonen, joka toimii mahtavasti kun sen saa toimimaan. Tamman oma moottori vain on viritystä vailla, jarrut ovat hirttäneet kiinni ja motivaatiota on yhtä paljon kuin koulumaailmaan fakkiintuneella opiskelijalla.

Kisapaikalla Kurkun häntään ei huvikseen sidota rekan kokoista punaista rusettia. Se ei siedä takanaan seisojia, kävelijöitä tai muuten vain takanaan olijoita millään muotoa. Useammin kuin kerran on nähty, että kun joku eksyy liian lähelle sen takamusta Kurkku ottaa ja lähtee peruuttamaan potkien samalla kohti. Se on kisoissa aivan samanlainen hapannaama kuin kotona, joka huitoo kavioillaan ja näyttää myrtyneeltä. Esiintyminen ei voisi vähempää kiinnostaa, joten suorituksen onnistuminen tai epäonnistuminen ei ole kiinni ainakaan yleisöstä.

Sukutaulu & -selvitys

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

11.04.2014 estevalmennus, valmensi Dora
Taas sitä oltiin tänne eksytty, nimittäin Susirajan maille ja valmentamaan jälleen kyseisen poppoon hevosta. Paikka oli tullut jo sen verran tutuksi, että omatoimisesti löysin tieni kentälle ja kasaamaan harjoitusesteitä, kun päivän ratsukko vielä oli varmaan taistelemassa tallin puolella. Kerkesin hyvin ravipuomit aseteltua ja matalan, ehkä neljäkymmentä senttiä korkean ristikon tehtyä, ennen kuin Lissu karautti paikalle uljaalla ratsullaan. Tai olisihan rautias suomenhumma varmaan uljas ollut, ellei olisi laiskasti löntöstellyt paikalle ja näyttänyt muutenkin elämäänsä kyllästyneeltä. Valmennuksen aluksi Lissu ja Kurkku-niminen piirtopää saivat ensin kävellä menemään ja sitten nostaa vauhtia raviin. "Mene ihan rauhassa pari kierrosta molempiin suuntiin ja tee kulmiin voltit.", ohjeistin ja sitten seurasin kaksikon menoa. Kurkku meni välillä ihan siistiä ravia ja sitten toisaalta kauhoi välillä menemään kuin vesikauhuinen rotta, joka pelkäsi hukkuvansa. Varsinkin kulmavolttien jälkeen tamma tykkäsi kiihdytellä ja singahtaa ravikuningattaren tapaan matkaan. Oli pakko myöntää, että näky oli aika huvittava, vaikkei ratsastajaa se näyttänytkään huvittavan.

Ravissa Kurkku pääsi menemään puomeja ja samoja puomeja se ylitti myös sitten laukassa, kunhan olin ensin muuttanut niiden välejä sopivaksi vauhdikkaampaan askellajiin. Tamman laukka näytti ihan mukavalta eikä siitä saanut samanlaisia vesikauhuisen jyrsijän viboja kuin aiemmin esitystä ravurin ravista. Hyvien lämmittelyjen jälkeen oli hyvä siirtyä hyppäämään matalaa ristikkoa. Tai olisi varmaan ollut, ellei piirtopään vauhti olisi heti kadonnut esteelle lähestyessä. Yli hevonen kyllä meni, mutta kolautti takakavionsa jotenkin puomeihin ja oli kaataa koko estehökötyksen mennessään. Lissu kirosi ja minä kirmasin korjaamaan estettä. Uusintayritys ei ollut sen hohdokkaampi joten muutaman epäonnistumisen jälkeen päädyin juoksemaan kuin päätön kana ratsukon vierellä, kannustaen tammaa kovempaan vauhtiin. Outo taktiikka auttoi ja Kurkku hyppäsi seuraavat pari kertaa ihan hyvin ja niiden jälkeen jättäydyinkin pois ratsukon viereltä nelistämästä, koska kuntoni oli samaa luokkaa Johanna Tukiaisen kanssa. Kuitenkin Kurkku jatkoi siedettävän hyvin hyppäämistä joten korottelin harjoitusestettä ja pian se keikkui siellä jossain 70 sentin tienoilla. Ratsukko ylitti tässä vaiheessa ristikon nätisti ja hyvällä vauhdilla ja sain heidän hyppyjensä aikana rakennettua pienen esteradan kentän toiseen päähän.

Pari pystyä, yksi okseri ja muuri eivät muodostaneet mitään todella vaikeaa rataa, mutta päätin että Lissun ja Kurkun kanssa voisi keskittyä enemmän oikean vauhdin ylläpitämiseen ja puhtaisiin suorituksiin kuin miljoonan esteen tahkoamiseen ja tiukkojen teiden harjoitteluun. Selitin radan läpi ratsastajalle: kaksi pystyä olivat melkein peräjälkeen ja niitä seurasi loiva kaarre okserille ja siitä olikin vain muutaman laukka-askeleen matka muurille. Kaikki esteet olivat alkuun 70 senttiä korkeita. Lissun yllätykseksi Kurkku ei ollutkaan radalla enää niin tahmea, eikä sitä tarvinnut hirveästi hoputtaa vaan hevonen piti yllä hyvää laukkaa ja hyppäsi myös ponnekkaasti. Nostelinkin esteet melko tiuhalla tahdilla suoraan piirtopään omalle tasolle eli 90 senttisiksi. Rata sujui hyvin esteiden korotustenkin jälkeen, vaikka välillä Kurkku meinasi alkaa laiskotella ja hidastella, mutta onneksi Lissu piti hevosen hyvin kurissa ja oikeassa vauhdissa.

24.05.2014 maastoestevalmennus, valmensi mori-mori
Vapaapäivä, lämmintä lähes 25 astetta, taivaalla ei pilven hattaraakaan. Aurinkorasvaa hieman sinne sun tänne, viltti levitettynä pihamaalle... ja sitten soittaa Lissu, joka käskee valmentamaan häntä ja Kurkkua maastoesteille. En olisi halunnutkaan maata naamallani auringon hellittävänä koko päivää.

Joka tapauksessa. Susirajan pihaan kaartaessani näinkin ratsukon jo verryttelemässä kentällä. Kentällä kirjaimellisesti puksuttava suomenhevonen liikkui tahmeasti eteenpäin ratsastajan kirotessa selässä. Pienessä mielessäni kehitin jo kolme erilaista tilannetta, jossa hevonen kaatuisi esteeltä naamalleen, vain koska ei kerta kaikkiaan jaksa hypätä.
Parivaljakon verryteltyä (tai "verryteltyä") siirryimme maastoesteradalle. Lämmittelyesteeksi valitsimme pienen risuesteen, jota ratsukko saisi hypätä kahdeksikolla muutamaan otteeseen. Aikansa voltteiltuaan Lissu sai ratsunsa laukkaan, muttei niin vauhdikkaaseen, että hevonen olisi päässyt yhdenkään esteen ylitse. Kurkku kiersi, Lissu kirosi. Raipan näpäytys sai tammaan sen verran energiaa, että risueste ylittyi sen muutaman kerran. Se riittäköön.

Risuesteeltä siirryimmekin varsinaiselle treeniesteellemme pikkutukille. Kurkku oli viimein saanut jutun juuresta kiinni ja laukkasi jo huomattavasti reippaammin. Yhdesti tukista mentiin ohitse, mutta muuten se ylittyi varsin mallikkaasti. Jossain vaiheessa suomiputtensa reippaudesta selvästi hämmentynyt Lissu kuitenkin unohtui matkustamaan ratsastamisen sijasta, ja tämän huomannut Kurkku päätti vetää liinat kiinni, ihan vain koska pystyi. Minun juostessa esteen takana pötköttävän Lissun luokse, päätti Kurkku lähteä kotiin. Koska täällä on ihan tylsää.
Kurkku löytyi juuri sieltä mistä oletimmekin eli tallin oven edestä nuokkumasta. Nakkasin kiroilevan Lissun vielä selkään ja patistin parivaljakon kentälle tekemään itsenäiset loppuverryttelyt, tämä lähtee nyt auringonpalvontaan.

26.05.2014 kouluvalmennus, valmensi cirus
Seisoin Susirajan kentän laidalla tarkkaillen valmennettavaa ratsukkoani; narria ja Kurkkua. Kurkku ei ollut sitten lainkaan yhteistyöhaluisella päällä. Se vastusteli koko ajan kun narri alkoi koota ohjia käteensä ja alkaa työstämään sitä käynnissä. Jos en olisi tiennyt, olisin varmaan luullut Kurkkua raviuransa päättäneeksi remonttihevoseksi, enkä suinkaan vaativan tason kouluratsuksi. Narri ratsasti tammalla väistöjä sekä avo- ja sulkutaivuksia. "Pehmeä käsi, ettei se vedä hernettä vielä syvemmälle nenään", sanoin narrille joka teki kovasti töitä saadakseen pienhevosen liikkumaan oikeinpäin. Ratsukko siirtyi raviin ja alkoi tehdä samoja taivutuksia myös ravissa. Pikkuhiljaa Kurkku alkoi antaa periksi ja väläytti ihan hyviä pätkiä, vaikka vieläkään se ei ollut mitenkään halukas työskentelemään. Aikaa oli enää vähän jäljellä kun pääsimme laukkaamaan. Yllätykseksemme, Kurkku kulki laukassa nätisti muodossa, tehden sen mitä narri siltä vaati. Pyysin ratsukkoa ottamaan vähän vastalaukkaa ja tekemään muutama laukanvaihdon askeleessa. Kurkku pyysi hyvin tasapainossa vastalaukassa ja vaihtokin sujui mallikkaasti. Kun narri lopuksi vähän ravasi tammalla, en voinut uskoa että siinä oli sama hevonen kuin alkutunnista.

29.05.2014 kouluvalmennus, valmensi momelus
Harvinaisen kettuuntuneen näköinen tamma jurnutti pitkin kenttää, kun saavuin paikalle. Olin päättänyt pistää ratsukon tekemään ravityöskentelyä, erityisesti taivutuksia, mutta minun on myönnettävä, ettei ravi näyttänyt erityisen käyttökelpoiselta. Myöskään Kurkun asenne ei puoltanut yhtään minkäänlaisen työskentelyn harjoittamista, sillä terhakkaammin ravaavia työhevosiakin oli nähty. Lykkäsimme hieman varsinaista taivuttelua ja keskityimme ratsukon kanssa ensin siihen, että tamma saatiin liikkumaan edes jotenkin eteen. Eteenpäinpyrkimystä tehostettiin laukkaamalla melko rivakasti, ja laukan laatu yllätti positiivisesti, ilmeisesti ravi oli Kurkun heikko kohta. Kun liikettä alkoi pikku hiljaa löytyä, pyysin siirtymään uudelleen mielenkiintoiseen raviliikkeeseen ja taivuttamaan hevosta lyhyissä pätkissä kulmasta eteenpäin. Kun vauhti uhkasi jälleen hiipua, pyysin lisäämään laukannoston ja laukkaympyrän suoraan avotaivutuksesta. Laukka oli ratsastettavampaa, ja sen jälkeen tuli kohtuullisen hyviä avotaivutuspätkiä. Sulkutaivutukset jätimme suosiolla myöhemmälle kerralle, jolloin tamma olisi toivottavasti hieman yhteistyökykyisempi.

02.06.2014 kouluvalmennus, valmensi Sofia W.
Kurkusta oli tänään selvästi ihan mahdottoman hauskaa pilailla kustannuksellasi. Satulaan noustessasi oli minun pidettävä tammaa aloillaan, ettei se olisi ottanut ritoloita sen sileän tien. Siitäkin huolimatta Kurkku steppaili, puhisi närkästyneenä ja jopa yritti näykätä minua käsivarresta. Suhtautumiseni tammaan ei näin ollen ollut hirmuisen suopea aloittaessanne työskentelyn. Alkuverryttelyt menivät ihan päin pyllyä, mutta ei siitä sen enempää. Kokoaminenkin jäi toistoista ja neuvoista huolimatta aika onnettomaksi ravissa ja laukassa. Käynnissä se sentään luonnistui ihan kohtuullisesti. Takaosankäännöksen pitäisi ainakin teoriassa olla Kurkulle helppo nakki, mutta ainakin tänään se heitti nämäkin yritykset ihan lekkeriksi. Kun Kurkku oli saanut ketutuskertoimen nousemaan huippuunsa niin sinun kuin minunkin kohdalla, antoi se armollisesti meidän leikkiä hetken aikaa normaalia hyvin sujuvaa kouluvalmennusta. Tämän hetkellisen mielenhäiriön kohdalla sain nähdä onnistuneen laukanvaihdon askeleessa, esimerkillisen avotaivutuksen ja suorastaan upean sulkutaivutuksen niin ravissa kuin laukassakin. Loppukaneettina voisinkin todeta, että kyllähän Kurkussa ilman muuta on potentiaalia kouluratsuksi, mutta saisi se sitä jatkossa kernaasti tuoda esiin huomattavasti tämänpäiväistä useammin.

07.06.2014 kouluvalmennus, valmensi tvisha
Kun ratsastaja nousi Kurkun selkään ja ratsukko kerkesi valmennuksessa kiertää pari kertaa kentän ympäri, oli valmentajalla jo epätoivo iskeä. Kurkku touhusi koko alkuverkan ajan omiaan; vaihtoi suuntaa milloin tahtoi, lopetti tehtävät kesken niin halutessaan ja käyttäytyi kuin mikäkin itsepäinen varsa. Ratsastajalla alkoi selvästi motivaatio saman tien laskea ja siksi oli tärkeää saada ratsukon molemmat osapuolet hyvin hereille ja keskittymään tekemisiinsä.
Lähdimme alkuun tekemään paljon siirtymisiä pysähdyksien ja ravin välillä jotta saimme hevosta enemmän kuulolle. Ensiksihän se oli sitä, että Kurkku mennä porskutti eteenpäin ja kun ratsastaja antoi pidätteen, ei hevosen korvien välissä tapahtunut mitään. Lukuisien toistojen jälkeen tamma alkoi hiljalleen päästä jyvälle halutusta liikkeestä ja jopa ravista suoraan pysähtyminen onnistui, niin kuin myös pysähdyksestä suoraan raviin. Kurkku alkoi tässä vaiheessa selkeästi vetreytyä ja pääsi niin sanotusti tekemisen makuun, sen sijaan ratsastajan väsyneessä asenteessa oli vielä hieman petrattavaa.
Seuraavaksi lähdimme työskentelemään avojen ja sulkujen parissa uraa pitkin. Ratsastaja antoi hyvät avut ratsulleen, mutta Kurkku tarjosi avotaivutuksissa aluksi pohkeenväistöjä, eikä liikkunut siis halutusti eteen. Kun sulkutaivutukset kuitenkin onnistuivat sekä käynnissä että ravissa, siirryimme avotaivutuksiin, jolloin Kurkku tarjosi vuorostaan sulkuja. Toistojen ja huolella annettujen apujen jälkeen saimme tamman lopulta antamaan mallikkaat pätkät sulkutaivutuksia ja tämän jälkeen siirryimme laukkatehtäviin. Teimme laukassa pieniä yksinkertaisia tehtäviä, kuten vastalaukkaa ympyrällä, joka ei tuottanut tälle ratsukolle minkäänmoista ongelmaa.
Loppuun otimme vielä muutamia laukanvaihtoja haasteeksi ja ratsastaja sai näin taas keskittyä antamiinsa apuihin. Kurkku oli kuitenkin selkeästi treenaillut laukanvaihtoja, sillä se hoiteli ne erinomaisen hienosti. Laukkatehtävien jälkeen aloimme lopettelemaan ja ratsukko sai siirtyä itsenäiseen loppuverkkaan.

19.06.2014 estevalmennus, valmensi Eevi K.
Ratsukko saapui kentälle ajoissa ja narri kapusi keveästi selkään. Kaiken ollessa valmiina hän pyysi Kurkun matelevaan käyntiin. Kierros kierrokselta käynti hidastui, ennen kuin pyysin narria kokoamaan ohjat.
- Tammaa saa laittaa etenemään pitkillä sivuilla reippaammin ja lyhyillä sivuilla normaalisti. Kumminkin niin, että ylitätte puomikasat, jotka ovat pitkillä sivuilla, ohjeistin ratsukolle . Narri sai vaivoin tamman raviin, puhumattakaan pitkien sivujen ravin lisäyksestä. Muutaman yrityskerran jälkeen Kurkku suostui hetkelliseen yhteistyöhön. Ravin sujuessa ratsukko vaihtoi suuntaa ja toisti saman tehtävän. Tamma toimi näin päin paremmin, vaikka laittoikin hanttiin.
- Voisitte seuraavaksi nostella laukkoja pääty-ympyrällä. Eli nosto mistä kohti vain ympyrää, siitä laukkaatte puolikkaan ympyrän ja taas uudesta kohtaa uusi nosto, neuvoin. Kurkun laukan nosto oli siisti, vaikka pyörivää laukasta ei tullutkaan. Pyysin ratsukkoa lisäämään tahtia reilusti. Kurkku alkuun vänkäsi, mutta lopetti sitten ne touhut.
- Okei, sitten aloitetaan estehommat! Tulkaa ensimmäisenä tämä kahden esteen sarja, sitten kääntykää suuntaa vaihtavalle esteelle. Tee suuntaa vaihtavan esteen jälkeen suunnanvaihto ja aloita alusta, helppoa! neuvoin ratsukolle. Ratsukko laukkasi sarjalle hieman hitaasti, ja Kurkun takajalat kopsuivat puomeihin. Hyvä, ettei tamma kompastunut esteiden joukkoon.
- Tulkaa kyseinen este uudestaan! hihkaisin kentän laidalta. Tällä kertaa Kurkku hypääsi koko sarjan hyvin. Suuntaa vaihtavalle pystylle piti kieltää kaksi kertaa ennen kuin siitä pystyi hypätä. Suunnan vaihdos onnistui temppuilematta ja uusittu este kokonaisuus oli hyvä. Korotin esteitä 85 senttiin. Ratsukko hyppäsi esteiden yli kielloitta ja sai kovempaa tempoa kehiin.
- Oikein hyvä! Voitte tehdä itsenäisen loppuverryttelyn. Jäin seuraamaan ratsukon työtä.

22.06.2014 estevalmennus, valmensi Eevi K.
Tällä kertaa Kurkun selkään kapusi Lissu. Ratsukko sai kävellä muutaman kierroksen vapain ohjin ennen kuin pyysin keräämään ne.
- Aloitetaan sitten. Ensimmäiseksi voitte tehdä ravi-käynti siirtymisiä uralle ja kiemarauria, neuvoin. Kurkku oli jälleen laiska, eikä raippa ollut pahitteeksi. Lissu sai tamman jotenkin etenemään, vaikka vauhti ei päätä huimannutkaan. Ravi-käynti siirtymiset sujuivat hyvin, vähän hitaita siirtymisiä lukuun ottamatta. Kiemuraurat näyttivät enemmänkin alkuun tahtojen taistolta, siitä, mennäänkö väistöllä ohi, vai siitä tehdäänkö siisti kiemura. Lopulta Lissu sai tamman ruotuun ja tehtävä onnistui.
- Sitten voidaan ruveta laukkailemaan. Tee ensin pitkän sivun alkuun voltti. Tullessasi uralle, nosta laukka ja ylitä puomit, lausahdin. Voltin ratsukko sai näyttämään hyvältä, laukan nosto myöhästyi. Laukka pyöri jonkun verran, muttei kumminkaan koko matkaa. Muutaman laukan noston jälkeen aloitimme esteillä.
- Tulkaa laukassa sarja, jonka jälkeen voitte hypätä seuraavan sivun pystyn, sanoin. Lissu nosti tammalla laukan ja ohjasi sen sarjalle. Viime hetkellä tamma kumminkin päätti kieltää. Ratsukon tullessa uudestaan sarjalle Kurkku hyppäsi ensimmäisen esteen yli isosti, joten koko sarja täyttyi hullunkurisilla hypyillä. Kolmas kerta toden sanoo. Tällä kertaa sarja onnistui ja ratsukko pääsi pystylle asti. Koko kokonaisuus onnistui hyvin. Ratsukko tuli saman kerran vielä. Sitten korotin hieman esteitä niin, että pysty oli lähellä yhdeksääkymmentä senttiä. Kurkku hyppäsi esteiden yli reilusti ja sai ratsastajalta taputuksia.
- Voitte loppuverryttelyksi käännellä ympyröitä ja kävellä vapain ohjin, hihkaisin.

02.07.2014 kouluvalmennus, valmensi Hapero
Kurkun valmennuksen aiheena olisi tällä kertaa ihan vain yleinen reippaus ja täsmällisyys, sisältäen siis vaihtelevasti erilaisia kiemuroita, siirtymisiä ja koululiikkeitä. Alkuverryttely tehtiin pääty-ympyröillä ja loivilla kiemuraurilla. Kurkku vaikutti heti alkuunsa totaalisesti hommaan kyllästyneeltä eikä se olisi viitsinyt tehdä sitten yhtään mitään: ratsastajan mukaan aivan sen tapaista. Ratsastaja sai vauhdittaa tamman menoa piiskoin ja kannuksin, joista tamma otti nokkiinsa aina silloin tällöin esitellen varsin raikuvan pukkisarjan. Pukittelu ilmeisesti avasi mukavasti selkää ja tamma alkoi laukkakiemuroilla jo pikkuhiljaa lämmetä. Tamma alkoi olla kohtuullinen, joten keskityimme tarkuuteen ja ratsastajan asentoon ja apuihin. Ratsastajan olisi syytä tarkkailla käsiään, jotka valuvat varsinkin ravissa hevosen niskaan ja keskittyä keskivartalon hallintaan: Kurkun tapaisilla usein epäyhteistyöhaluisilla ei saa jäädä sekuntiakaan jälkeen jos jotain pyytää. Loppua kohden meno alkoi näyttää ratsastajan osalta paremmalta, Kurkku oli edelleen varsin keskinkertainen, ei hyvä, muttei huonokaan. Loppuverryttely suoritettiin rennosti pitemmin ohjin.

20.07.2014 maastoestevalmennus, valmensi Riitsu
Menin tänään Susirajaan pitämään muutamaa valmennusta, joista ensimmäisenä oli maastoestevalmennus Kurkulle ja narrille. Tapasimme maastoesteradan luona, jolloin narri kertoi heidän jo tehneen alkuverkat kentällä. Tämä oli hyvä asia, joten pääsimme suoraan asiaan. Katsastin nopeasti esteet läpi, jonka jälkeen pyysin ratsukkoa aloittamaan 50cm korkealta risueste sarjalta. Kurkulla taisi olla laiska päivä tai sitten se on aina semmoinen, mutta kielto tuli heti ensimmäiselle esteelle. Onneksi narri on kärsivällinen eikä potkinut heppaa pakolla esteen yli, vaan ohjasi sen voltin kautta uudelleen esteille. Käskin ratsastajan käyttää hieman raippaa enemmän, jotta tamma hyppäisi esteiden yli. Kurkku ponnisti hienosti, mutta ratsukon vauhti oli vieläkin etenaa hitaampi. Ratsukko pääsi kuitenkin radan loppuun, josta olin todella ylpeä. narri kertoi Kurkun olevan aina tämmöinen, jolle hieman naureskelin. Muutamien uudelleen yritysten jälkeen narri sai tamman kulkemaan jo suht hyvin ja reippaalla vauhdilla. Siirryimme haudalle sekä portaikkoon. Ratsukon täytyi hypätä molemmat kerran molemmista suunnista. Kurkku näytti jo hieman reippaammalta vaikka narrilla menikin luultavasti kaikki voimat sen liikkeelle saamiseen. Laukan tamma piti yllä loistavasti ja narrin ansiosta hypyissäkään ei ollut paljoa korjailtavaa. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen narri sekä Kurkku näyttivät rättiväsyneiltä, joten annoin heidän lopetella, kerran hyvät hypyt saatiin.

11.08.2014 kouluvalmennus, valmensi gatinha, VRL-13023
Saapuessani tallille oltiin Kurkkua laittamassa valmiiksi. Tallityttö kertoi tamman olevan hyvällä tuulella tänään, joten valmennuskin menisi todennäköisesti kivasti. Alkuun Kurkku oli puolinukuksissa ja tahmea, mutta hetken vääntämisen jälkeen se heräsi paremmin kuulolle ja verryttelyjen loppupuolella nähtiin jo ihan kivannäköistä liikettä, vaikka ravissa olisikin ollut hiukan parantamisen varaa. Sovimme ratsastajan kanssa yhteistuumin päivän harjoitukseksi kootut askellajit sekä ravissa että laukassa. Koska ravi oli se, mistä tamma sai useimmiten noottia, päätimme aloittaa sillä. Aluksi ratsukon meno kentällä näytti varsin kotikutoiselta, mutta korjattuani ratsastajan istuntaa hieman ja kehotettuani antamaan vain reilusti pidätteitä alkoi meno näyttämään hiukan paremmalta. Totta, että Kurkun ravissa oli edelleen huomattavissa tietynlainen juoksijamainen tyyli, mutta tamma työskenteli takaosallaan jo huomattavasti paremmin.

Kun ratsukko oli kävellyt hetken aikaa, oli vuorossa työskentelyä laukan parissa. Aluksi Kurkun koottu laukka oli todella taidokkaan näköistä, mutta sitten tammalta loppui mitä ilmeisimmin innostus koko touhuun, sillä aivan yhtäkkiä laukasta tuli suorastaan vetelää, eikä ratsastaja saanut tammaa yrityksistä huolimatta takaisin kokoon. Tämän seurauksena pyysin ottamaan seis ja tekemään tähän väliin muutaman peruutuksen sekä pysähdyksen, jotka eivät tuottaneet ratsukolle minkäänlaisia ongelmia. Suunnanvaihdon jälkeen päätimme koittaa vielä uudelleen koottua laukkaa. Hetken sähläämisen jälkeen oikea tyyli alkoi taas löytyä. Pyysin ratsastajaa kehumaan tammaa antamaan enemmän ohjaa, jotta se voisi päästellä ylimääräisiä höyryjä reippaammassa laukassa. Tämän jälkeen otimme vielä lyhyet harjoitteet paljon parjatun ravin parissa ja sitten olikin jo itsenäisten jäähdyttelyjen aika.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: koulua
tiistai: esteitä
keskiviikko: koulua
torstai: vapaa
perjantai: verryttelevä treeni sileällä / maastossa
lauantai: puomeja / esteitä
sunnuntai: koulua / maasto tms., palautteleva treeni

Hoito- ja loimitusohjeet
Fleeceloimi liikutuksen jälkeen jos hikinen.

Varusteet
Ratsastaessa yleissatula, kolmipalat, suitset alaturpahihnalla. Hypätessä joka jalkaan jännesuojat, panssarivyö satulaan, yleispenkin tilalle estesatula.