Milloin me päästään tositeeveestä pois.

kuvaaja ei halua nimeään mainittavan. virtuaalihevonen, a sim-game horse

Valvemahla "Likka"	VH14-018-1817
kasv. Susiraja,	om. narri (VRL-06046)
suomenpienhevosori, 141cm	punarautias, pt ahv, vtj urv kjko
01.11.2014, 13v*	asuu Pirunportissa
yleispainotus	va B / 100cm / 80cm

*ikääntyy satunnaisesti, 3v 03.11.2014

05.11.2014 Likka pakattiin traileriin ja kärrättiin suomenhevosorien kantakirjaustilaisuuteen. Tarjoilin oriani P-suunnalle ja tuomarit katsoivat hyväksi antaa 75 pistettä, mikä taas johti palkintoon KTK-II kuten odotettua. Luonnollisesti syötin Likalle liikaa porkkanoita palkinnoksi, vaikka elikon ilme oli lähinnä "tiesin, mä tiesin tän koko ajan!"

kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Odota huomiseen ja ota mut virheineen.

Siitä asti kun Lissu osti Viehättävän Unettoman, Neidin, olin suunnitellut, että otan siitä vielä varsan. Suunnitelma venyi ja venyi ja venyi, sillä mistään ei tuntunut löytyvän sopivaa tammaa. Halusin ehdottomasti pienhevosvarsan, joten tamman oli pakko olla pienhevonen. Olin myös hyvin, hyvin rakennetietoinen, joten emän piti olla isän lailla ktk-palkittu. Etsipä siinä sitten kunnon emää! Lopulta hoksasin, että meillehän oli Susirajaan syntynyt pienhevostamma, ja kun Hunajaruoto palkittiin kakkosella kirjoissa, oli pari muodostettu!

Tiineysrumba alkoi olla jo tuttua puuhaa, olihan tätä harrastettu ennenkin, tätä kasvatustyötä. Tällä kertaa kaikki sujui itse asiassa oikein hyvin, niin tamman kuin varsan tulevan omistajankin puolesta. Olin suhteellisen varma, että kaksi kääpiöhevosta tekisivät kääpiövarsan, jonka rakennekin olisi oikein priimaa. Jarrulla ei ollut tiineytensä kanssa mitään ongelmia, samaa tahtia se kiihdytteli menemään varsa mahassa kuin ilman varsaakin. Lissu oli ainoa, joka tiineyttä stressasi ja mietti, kuoleeko varsa emänsä juoksentelussa vai kuoleeko emä, ja vie varsan mukanaan. Mutta sekin on ihan tavallista.
Kun Jarru lopulta puski varsan maailmaan (ihan varmasti piruuttaan piti sitä mahassaan kolme viikkoa yliaikaa!) olin myyty pienelle märälle rätille - ihana rautias ori!

Luonnepuolta olisin tietysti voinut miettiä vähän nenääni pidemmälle... Ori sai nimen Valvemahla, josta vääntyi melkein heti Likka isänsä kunniaksi. Vaikka pidänkin Likasta kuin hullu puurosta myös luonteen suhteen, saa tässä taas miettiä, kannattiko laittaa kaksi näin voimakkaasti luonnettaan periyttävää hevosta kimppaan.

kuvaaja ei halua nimeään mainittavan. Hyppykuvat © Oona

in.

Likka on isänsä poika, ja hirvittävän äänekäs elikko. Orilla on jatkuvasti asiaa ja milloin se ei huutele tammoille, se jutustelee muuten vain. Sosiaalinen se on kuin mikä, eikä missään nimessä pahaluontoinen hevonen, mutta Likka on... No, kauneimmillaankin kutsuttuna se on omalaatuinen ja pahimmillaan se on naisellinen. Isäänsä tullut Likka on niitä mahdollisimman femiinejä miehiä, jotka kyllä keskustelevat saunan äijäporukassa naisten takapuolista ja tisseistä sekä leveilevät sillä, montako muijaa selättivät viikonlopun aikana - ja keskustelutuokion jälkeen menevät föönaamaan hiuksensa ja kosteuttamaan hipiänsä. Ori on mahdottoman tarkka esteettisistä seikoista sekä siitä, onko tarha nyt tarpeeksi puhdas hänen korkeutensa kavioiden astella ja auta armias, jos sen koettaa pakottaa kuralätäkköön. Pienhevonen pistää pystyyn sellaisen show'n, ettei sitä hetkeen uskoisi kouluratsuksi.

Pelieksee.

Kuten mainittua, Likka on kyllä mahdottoman sosiaalinen ja seurallinen hevonen, jolla on koko ajan asiaa ja joka oikeasti tuntuu keskustelevan kanssasi. Se on kuitenkin myös äärettömän tarkka ja omasta mielestään hirvittävän hyvällä tyylitajulla varustettu hevonen, jonka eteen ei vain voi marssia väärän värisessä takissa. Ei ainakaan Likan mielestä, joka sydämistyy mahdottoman paljon, kun hoitaja on kehdannut pukea päälleen sen kuluneen Horzen talvitakin Kinglandin toppatakin sijaan.

Tänä.

Likan toimivuus ratsastaessa on hyvin pitkälti kiinni orin mielialasta, säätilasta, ratsastajan housujen siisteydestä, pintelien, huovan ja muiden kangaspalojen värien mätsäämisestä sekä siitä, onko valmentaja osannut pakkeloida itsensä oikein. Isältään erittäin hyvän työmotivaation perinyt ori ei kuitenkaan kuun päivänä suostu työskentelemään itsekseen, vaan vaatii ratsastajaltaan paljon herkkää otetta ja taitoa kuunnella ratsunsa mielentilaa. Likka keksii usein mitä omituisimpia syitä vetää narttushow'n pystyyn, sille riittää oikein hyvin se, ettei kentän edellinen käyttäjä ole muistanut siivota hevosensa jätöksiä kentältä.
Kunhan muistaa käsitellä Likkaa herkkänä ratsuna, se on melkoinen liitokavio, jonka työmotivaatio ihan oikeasti hakee vertaistaan. Ori toimii pienin avuin, melkein ajatuksella ratsastaen sillä se on painolle hyvin herkkä, ori ei laista töistä saati tee mitään puolivaloilla. Apujen tulee olla eleettömiä, enemmän pieniä vihjeitä kuin varsinaisia apuja, jotta Likka suvaitsisi toimia. Vaativan B:n liikkeet eivät ole mikään ongelma, sillä Likalla on todella hyvä liike, etenkin ravissa, veijarimaista lavakarismaa ja teknistä taitoa, sekä luontaista tarkkuutta suorittaa asiat oikein. Sekä tietysti aimo annos diivailevuutta ja ihailun metsästystä.
Se, että saa Likan toimimaan ei ole mitenkään erityinen ihme, mutta valitettavan usein se toimiminen katkeaa kesken kaiken johonkin pikkuseikkaan. Liian ronskit otteet saavat sen vain heittämään takamusta ja tai vaihtoehtoisesti esittelemään, miten pikkuhevosen etuosa nousee keveästi maasta. Paikalle väärän värisessä takissa pelmahtanut katsoja aiheuttaa sydämentykytyksiä. Lisäksi perfektionistinen ori suuttuu heti, jos ratsastaja aiheuttaa tahtirikon - koska Likan syytähän se ei ole. Kun Likka hermostuu jostain, se muuttuu vinkuvaksi, takamustaan heitteleväksi hevoseksi, jota hyvin herkästi pitää kiimaisena tammana.

On ratsastajan kannalta melkoinen sääli tai ehkä pikemminkin kohtalon oikku, että Likka sattui perimään luontoaan myös emältä ja se tulee esille parhaiten esteillä. Orin jarrut tuntuvat kummasti heikentyneen ja kaasu tuntuu hyvin usein hirttävän kiinni kun pikkuhevonen lasketaan irti esteiden joukkoon. Toki, se on diiva henkeen ja vereen, eikä esimerkiksi violetti puomi saa siltä siunausta - Likka ei ole ikipäivänä hypännyt violetin puomin yli, violettivalkoista se saattaa harkita -, mutta ei se asiaa ainakaan helpota. Jalalle ja kääntämiselle edelleen herkkä ori nimittäin painattaa esteillä melkoista kyytiä, mutta saattaa tehdä ilman mitään ennakkovaroitusta äkkipysähdyksen tai ohijuoksun - Likalla on legendaarinen taito kääntyä juuri ennen ponnistusta ja jättää ratsastaja esteen eteen - mikäli este ei sen silmää miellytä. Erityisesti ori pakkaa tekemään tätä erikoisesteiden tai epämääräisten johteiden kanssa, ne kun ovat aivan kamalia, eikä niiden ohitse saati yli yksinkertaisesti voi mennä.

Maastoilu ei ole hirvittävän mielekäs ajanviete Likan kanssa ja sen kanssa lähdetäänkin metsä- tai peltoretkille pääasiassa kauniina kesäpäiviä. Ori ei halua astella kurassa tai märässä maastossa, viima ja sade saavat sen vain kiukkuisiksi ja lumessa tarpominen ei innosta laisinkaan. Likka ei yksinkertaisesti suostu lähtemään tallipihalta, jos keli tai maasto ovat missään määrin epämääräisiä, ei vaikka sen koettaisi viedä maastoon laukalla, peruuttamalla tai pahalla tahdolla. Kauniinakin päivänä se on maastossa hieman säpsy ja ääniarka, mutta sen kanssa tehdyistä harvoista maastoretkistä voi silti nauttia. Kunhan pysyy teillä, eikä koeta lähteä ryteikköön.

Tää on sairaanfuckingkipeenraastavaa.

Tekstiäa.

Aion illalla koittaa mä taas uudestaan.

i. Viehättävän Uneton KTK-II, KRJ-I, ERJ-II sph, rt, 144cm	ii. VIR MVA Ch Koistilan Vompatti KTK-II, KRJ-II sph, m, 145cm	iii. Vili Vilperi VIR MVA Ch, KTK-III sph, vprt, 144cm
		iie. Virili KTK-II sh, m, 152cm
	ie. Ch Unilla HUI ✝ YLA2, KTK-II, KRJ-II sph, prt, 140cm	iei. Unisieppari ✝ Ch, KTK-III, SLA-I sph, vkk, 142cm
		iee. Kamppisisko ✝ SLA-II sph, hprn, 142cm
e. Hunajaruoto ✝ YLA2, KTK-II, SLA-I, ERJ-I, KERJ-I sph, tprt, 138cm	ei. Kalavaras ✝ YLA1, SLA-II, ERJ-II, KERJ-II sh, prn, 156cm	eii. Konniainen YLA2 sh, rt, 156cm
		eie. Katiska eli Katiska ✝ YLA2, SLA-I*, ERJ-I sh, klm, 160cm
	ee. Hunajapyrstö VIR MVA Ch, KTK-II sph, trt, 139cm	eei. Hyytävä KTK-III sph, m, 135cm
		eee. Alaina VIR MVA Ch, KTK-II sph, hprn, 140cm

Näytän sulle alustemme määränpään, mä sinne tiedän tien.

s. 30.07.2015 sh-t. Kaunon Malla, e. Pirunkorven Lounatuuli, om. rukkanen (VRL-00583)
s. 10.08.2016 sph-t. Wiherkankaan Suojelusenkeli, e. Runon Lumienkeli, om. Tuulia T. VRL-00084

Otan ravoita.

Likalla kisataan pääasiassa koulua ja esteitä. Tässä vain sijoitukset lukuunottamatta tarinakisoja (tarinat löytyvät päiväkirjasta sivun alalaidasta), joiden sijoitukset kursivoituna, voitot lihavoituna.

Kalenteri:

Kuinka sä luulet et kukaan sun tylsissä juhlissa viihtyy.

Likka valmentautuu koulu- ja esteratsastuksen parissa, jotta edes jotain saavutettaisiin joskus. Samaan syssyyn on ympätty orin päiväkirja, johon omistaja kirjoittaa tai on kirjoittamatta merkintöjä siitä, miten kaikki menee päin... päin ruusupuskaa ja punaista mattoa.

Valmennukset ja päiväkirja:

16.01.2015 Kouluvalmennus, valmensi Jaana K.
Pientä ristiriitaa aiheutti hevosen lempinimi ja sukupuoli, mutta siihen sen enempää takertumatta ratsukko treenasi tänään avo- ja sulkutaivutuksia ravissa, sekä sulkua laukassa.
Alkulämpät hoideltiin tunnollisesti alta ja niiden aikana Narri teki avoa ja sulkua myös käynnissä. Likka oli tänään selvästi tyytyväinen jokaiseen yksityiskohtaan, koska se toimi oikein mukavasti ratsastajansa alla ja ratsatajakin toki osasi kohdella hevostaan niin kuin herran arvolle oli sopivaa.

Avotaivutukset onnistuivat mukavasti, mitä nyt Likka hieman puski aluksi pois uralta melkein kokonaan, mutta selvillä avuilla oltiin oikealla kohdalla ja jatkettiin menoa ongelmitta korjailujen jälkeen. Sama homma sulkutaivutuksessa, tosin takamus meinasi lähteä liiraamaan omiaan. Sisäpohjetta hieman taaemmas ja paketti oli kasassa.
Laukassa sulkutaivutus suijuikin jo oikein mukavasti, kun sitä oli tarpeeksi korjailtu ravissa, joten askellajin vaihtuminen ei suoritukseen vaikuttanut oikein mitenkään.

Yhteenvetona ratsukko ovat toisilleen sopivia ja heidän työskentely oli saumatonta niiltä osin, että orikin oli päättänyt, että tänään on hyvä päivä ja voi työskennellä.

28.01.2015 Kouluvalmennus, valmensi Sippe
Valmentaisin tänään Likkaa ja Narria kouluratsastuksen puolella, ja olin ajatellut tehtäviksi pääasiassa normaaleiden siirtymisten hiomista. Saapuessani valmennuspaikalle Narri verrytteli hieman nyrpeän näköistä oria tottuneesti ympyröiden avulla. Aluksi pelkästään käynti-ravi siirtymiset tuppasivat heittämään kirjaimellisesti hevonpyllyä Likan ollessa ihan omissa tehtävissään, eli pikkuisissa protestipukeissa. Neuvoin Narria pitämään istuntaansa vakaampana, ja pitämään kättänsä vakaampana. Myös Narrin hevosen harjamartoon hakeutuva katse sai muutamia kertoja nuhteita. Pikkuhiljaa Likka alkoi näyttää todella mukavia siirtymisiä, ja varsinkin pienen oriin raviaskeleet olivat lennokkaita. Laukka-ravi siirtymisissä Likka tuppasi hypätä laukkaan hieman liiankin reippaasti, mutta seuraavalla toistolla ori oli jo paremmin kuulolla Narrin avuille. Viimeiset siiirtymiset sujuivat melkolailla täydellisessä yhteisymmärryksessä, ja päästin ratsuon loppuverryttelyihin. Narria ja Likkaa oli todellakin ilo valmentaa!

09.02.2015 Kouluvalmennus, valmensi lottis
Tällä kertaa Likalla näytti olevan kohtalaisen hyvä päivä. Likka liikkui Narrin alla kauniisti heti alusta lähtien. Aloitimme alkulämmittelyt perinteisellä kiemurauralla hakien vetreyttä ja hyvää asetusta. Ori toimi hyvin Narrin pienillä avuilla, eikä ratsukolla näyttänyt olevan suurempia ongelmia. Siirryimme käynnistä raviin ja Likasta huomasi heti, että se reagoi Narrin pienen pieniin käden heilautuksiin. Tästä steppailu alkoi mutta Narri osasi korjata ja pitää kätensä mahdollisimman vakaina. Lopulta ratsukko suoriutui hyvin, Likalla oli hyvin kaunis ravi. Tämän jälkeen siirryimme laukkaan. Laukkaosio sujui huomattavasti paremmin kuin ravi. Narri oli hyvin eleetön ratsastaja ja Likka kulki hänen allaan mainiosti.

Lopun ajasta käytimme pohkeenväistön harjoitteluun. Käynnissä ja ravissa väistöt sujuivat hyvin, laukassa Likka päätti aloittaa kunnon rodeoshown. Saimme molemmat ihmetellä Narrin kanssa, miten orilla yhtäkkiä niin napsahti. Narri sai kuitenkin Likan nopeasti hallintaan ja pukkiesitykset jäivät kesken. Teimme kuitenkin harjoituksen loppuun ja sitten annoin tälle pontentiaaliselle ratsukolle vapaat kädet loppuverryttelyyn.

19.02.2015 Kouluvalmennus, valmensi Cynoria
Tyytyväisenä edelliseen valmennukseeni narri kysyi, josko tulisin valmentamaan myös häntä ja Likkaa. Mikäpä siinä, tuumin, olisi ihan piristävää vaihteeksi noiden orien jälkeen tulla valmentamaan tammaa. Tammaa - ja katin kontit! Sieltä paljastuikin pienhevosORI. Olisi kyllä pitänyt osata odottaa narrin huumorin tuntien jotakin tällaista... Että sitten Likka-niminen ori. No mutta joo, orin nimestä yli päästyäni voitiin mennä itse asiaan. Alkuverryttelyt laitoin ratsukon suorittamaan ravissa, hakien pääty-ympyröiden avulla rentoutta ja hyvää tahtia. Pikkuori kulkikin mukavan pyöreänä ja rentona, taipuen nätisti niskastaan.

Pian aloimme treenaamaan päivän aihetta eli laukanvaihtoja lävistäjällä. Muutaman kumpaankin suuntaan vuorollaan tehdyn laukkaympyrän jälkeen ratsukon piti tulla laukassa lävistäjälle ja suorittaa laukanvaihto neljän laukka-askeleen jälkeen. Ihastelin pyöreän ja pörheän pikkuoriin siistejä ja oikeaoppisia vaihtoja, jotka se suoritti keskittyneesti ja hyvässä tasapainossa. Tässä vaiheessa riisuin toppatakkini pois, olin nimittäin arvioinut maneesin lämpötilan väärin ja hiki meinasi tulla pintaan. Siinä samassa hevonen veti pultit jostakin ja siisti laukanvaihto muuttui villiksi takapään heittelyksi. Katsoin vain huuli pyöreänä orin äkillistä hermojen menetystä, kunnes narri sai taas hevosen hallintaansa ja tokaisi "se on toi sun violetti paitas. Likka ei voi sietää violettia." Leukani taisi loksahtaa lattiaan, koska narri koki tarpeelliseksi selittää asiaa: "Niin, siis Likalla on tosiaan jotakin violettia väriä vastaan, se ei KOSKAAN suostu hyppäämään violettien puomienkaan yli. Ja muutenkin tää on vähän tämmönen herkkis...". No enää en lainkaan ihmetellyt Likan feminiinistä lempinimeä.

Loppuvalmennuksen ajan sain kärvistellä toppatakissa ja Likalta saatiin vielä muutamia hienoja laukanvaihtoja. Niiden jälkeen ehdittiin vielä hetken aikaa tehdä vähän ravissa väistöjä, kunnes oli loppuverryttelyjen aika. Likka näytti vähän kuumentuneen tunnista ja kulki nyt vielä reippaammin kuin alkutunnista, narri joutui jopa vähän pitelemään ratsuaan. Tunti sitten vähän venyikin sen takia, että odotimme niin kauan, kunnes Likka kykeni rentoutumaan ja vasta sitten se sai pitkät ohjat ja jäähdytellä itseään kävellen.

27.02.2015 Kouluvalmennus, valmensi Nerita S.
Lähdin valmentamaan Likkaa ja narria. Yllätyin kyllä perusteellisesti, koska olin odottanut että Likka olisi tamma. Maneesissa minua kyllä odotti komea ori, mutta ei siinä mitään. Ratsukko oli jo lämmitellyt valmiiksi, joten pääsimme suoraan aloittamaan. Aluksi ratsukko teki muutamat käyntiväistöt uralla pitkillä sivuilla ja päätyihin ympyrät joilla ravia. Kun ori kuunteli narria käynnissä, pääsi ratsukko menemään samaa tehtävää ravissa. Päätyihin tehtiin taas ympyrät, tällä kertaa joko laukassa tai käynti-ravi siirtymisiä muutamat. Likka ei selvästikään tykännyt reippaista otteista, joita narri tällä kertaa käytti. Neuvoin että yrittää olla tekemättä mitään ylimääräistä. Aluksi väistöissä vaan että saa sen väistämään, jos se ei jatka väistöä niin toistaa avut. Heti Likka lopetti päänheittelyn ja väistikin ihan kivasti. Ratsukko teki vielä hetken toiseenkin suuntaan väistöjä. Sitten lyhyen tauon jälkeen aloitettiin laukassa työskentely. Ideana oli mennä ympyröillä laukkaa säädellen ja ympyrältä toiselle vaihdettaessa vaihtaa laukka. Aluksi vauhtia ei meinannut löytyä, joten ei pidätteetkään onnistunut ilman että Likka pudotti raviin. Kun laukkaan saatiin vauhtia, sai narri hienoja lyhennyksiä aikaan. Myös laukanvaihdot sujuivat nätisti, niistä ei tullut mitään huomautettavaa. Ja kun narri muisti olla tekemättä mitään ylimääräistä, meni orikin innoissaan. Lopuksi ratsukko ravaili vielä samoilla ympyröillä eteen-alas, jonka jälkeen keskustelimme valmennuksen kulusta. Narri myönsikin että on yrittänyt saada kaikella ylimääräisellä orin toimimaan paremmin, joten jotain hyötyä tästäkin valmennuksesta oli.