15.02.2014 KRJ-I 105p - voisinko olla ylpeämpi akkamaisesta oristani!
31.10.2016 pikkuorhini palkittiin ERJ-II -palkinnolla. Hymyilen varmaan viikon.
20.04.2017 itkin ilosta ja ylpeydestä, kun Neiti palkittiin 107 pisteen tuloksella SLA-I* -palkinnolla.
12.07.2020 Neidille myönnettiin VIR MVA Ch -arvonimi.
30.08.2020 YLA1, AP2, parhaat rakenne- ja tekstipisteet
Nyt jo nään neidon tän kaunoisen -- eiku hetkinen..!
Malkamäen lopettaessa myyntiin tuli vino pino suomenhevosia, ja minä juoksin pää kolmantena jalkana katsomaan tarjontaa. Hevoset olivat toinen toistaan upeampia, mutta en tohtinut tehdä ensimmäisestäkään tarjousta, vaikka ihailin montaakin, ja etenkin Viehättävän Unetonta. Jossain kohti sisuunnuin ja menin koeratsastamaan komistusta.
Ei hitto mikä neiti. Ori oli niin tarkka kaikesta, suorastaan diivamainen orimaisesta isottelustaan huolimatta, ja minua lähinnä nauratti koko koeratsastuksen ajan (mikä saattaa selittää sen, ettei ori liikkunut hetkeäkään oikein päin, suorittanut ensimmäistäkään liikettä kunnolla tai ylittänyt edes verryttelyristikkoa kun halusin hypätäkin). Vaikka koeratsastus meni penkin alle minun halvan ja huonon huumorintajuni vuoksi tein tarjouksen Unettomasta. Ehkä miwwyllä on yhtä huono huumorintaju kuin minulla, mene ja tiedä, mutta joka tapauksessa raha vaihtoi omistajaa ja Uneton talutettiin koppiin.
Joskus kohdalle osuu hevonen, joka vain kolahtaa, vaikka sille miten aluksi nauraisi. Viehättävän Uneton on juuri sellainen hevonen.
Susta odotetaan jotain kuningatarta kuningasta.
Kaikki ovat varmaan nähneet miehiä, jotka maskuliinisesta ulkonäöstään ja muka niin äijämäisestä asenteesta huolimatta ovat totaalisia neitejä, joilla on enemmän muotitietoutta ja kosmetiikkaa kuin puolilla Halpa&Mauton-teinipissislissuista. Miehiä, jotka menevät ensin punttisalille ja sitten kiukuttelevat, jos sattuivat ottamaan väärän värisen paidan mukaan. Antakaa tälle mielikuvalle hetki, sulkekaa silmänne ja visualisoikaa tuollainen mies silmienne eteen. Kun avaatte silmänne ette näe miestä, vaan suomenhevosorin, joka on kuin hevosversio äskeisestä. Viehättävän Uneton, raavas orinroikale ja ehdottoman komea ilmestys, korskuva, tulinen - ja auttamattoman akkamainen neiti, joka kiskaisee hernepellon sieraimeensa saman tien, jos takkisi ei mätsää satulahuopaan tai ruokakupista ei löydy esteettisesti kaunis ja ravintoainepitoisuudeltaan tasapainoinen gourmetateria.
Jostain kumman syystä "Uneton" ja "Unski" vaihtuivat harvinaisen äkkiä "Neidiksi", ensin sarkastisena vitsinä, joka jäi elämään omaa elämäänsä. Neiti mikä neiti, lempinimi jäi elämään.
Se neito.. herra sua puijaa taas.
Helpoimmalla pääsee, kun laittaa orin käytävälle kaksiin ketjuihin kiinni ja toivoo, että Neidin orimaisuudet pysyvät kurissa. Välillä ori jättää akkamaisen kiukuttelun harjojen kovuuden/pehmeyden vuoksi sikseen ja alkaa korskuvaksi orhiksi, joka huutelee tammoille ja uhoaa muille oreille. Mikäli Neitiä menee komentamaan se hämmentyy kovin, miten kehtaatkin..! Yleensä huutelu jää siihen, kiukuttelu ei, ori loukkaantuu verisesti joka ikinen kerta kun sitä menee komentamaan. Harjaamisesta ei koskaan tule mitään, kun hevonen venkoilee jatkuvasti (mikään harja ei ole hänen arvolleen sopiva), kavioita pidetään ylhäällä tasan tietty sekuntimäärä eikä hetkeäkään yli, varustaminen on sellaista millintarkkaa näperrystä ettei siihen kykene kuin koruompelua harrastava kirurgi.
Pesari on kamala paikka, sinne ei voi mennä ja jos voi sieltä lähdetään hyvin äkkiä pois. Ori inhoaa pestäväksi joutumista ja protestoikin asiaa mököttämällä kolmisen päivää tapahtuman vuoksi. Eläinlääkäri ja kengittäjä saavat osakseen jatkuvaa kiukuttelua, Neiti ei suostu yhteistyöhön helpolla ja kun suostuu tekee sen pitkin hampain. Kappas kun ori ei koskaan saa kehuja käytöksestään..
Taluttaessa Neiti on pörhäkkää oria tasan siihen asti, että näkee lätäkön, silloin ori tekee täysstopin muuttuen kiukuttelevaksi diivaksi, joka ei tasan suostu kastelemaan kinttujaan. Oria talutetaan aina hanskat kädessä, ketju suussa ja mahdollisimman pitkällä narulla, että hevosen ego mahtuu kulkemaan mukana.
Mä tanssin pilkkuun asti jos haluan. Jos.
Kaikeksi onneksi neitipoikaorini on ratsuna tasainen suorittaja, kunhan ulkoiset puitteet, varusteet ja yhteispeli ovat kunnossa. Orissa on melkoisesti diivan elkeitä sekä ajoittain esiin puskevia orimaisuuksia, jotka on paras ottaa huomioon muulloinkin kuin hoitaessa. Mikäli kentän tai maneesin pohjassa on epämääräisiä märkiä/lumisia/tummia kohtia tai valon heijastumia Neiti kulkee ohi banaanimaisella mutkalla esitellen varsin vaikuttavaa pohkeenväistöä, vaikka ratsastaja miten haluaisi suoralla uralla kulkevan ratsun. Lisäksi Neiti tuntuu olevan hirvittävän tarkka varusteistaan, vähänkään löysi pinteli, hitusen vino suoja, ryttyinen (tai väärän värinen!) huopa tai tyylitajuttomasti letitetyt jouhet ovat kaikki syitä kulkea turpa rullalla väärin päin, eihän hän voi työskennellä sellaisen näköisenä!
Kouluratsastus on ehdottomasti Neidin leipälaji ja intohimo, ori taitaa asiat aina vaativaan B:hen asti ja onkin upea näky kouluradoilla. Hyvistä liikkeistään, komeasta ulkonäöstään ja karismastaan kiitosta saanut ori ei selkeästi ole saanut naiskiukkukohtausta ihailijoidensa edessä, ne komeat liikkeet kun eivät lohduta kun keskiravista tulee pysähdys - peruutus - istuminen - pystyynloikkaamiskohellus ja vain siksi, että ratsastaja kehtasi antaa vähän ronskimmin pohjetta.
Neiti on hyvin tarkka avuista, että toimii. Työmotivaatio on kova, töistä ei lusmuilla ikinä, mutta mikäli tulosta halutaan niin ratsastuksen pitää olla rauhallista, tarkkaa ja eleetöntä. Jokainen tahtirikko tai väärin ajoitettu apu aiheuttavat tyytymätöntä hännän huiskintaa ja vinkumista, välillä myös jalkojen polkemista ja mitä ihmeellisimpiä kuvioita kun Neiti osoittaa mieltään.
Toimiessaan Neiti myös toimii, orilla on liikettä ja kapasiteettia, kunnianhimoa ja näyttämisenhalua voittajan asenteella varustettuna. Niin kauan kuin rapa ei roisku eivätkä varusteet muutenkaan likaannu ori tekee mitä vain jos osaa pyytää taikka neuvotella. Hikeen ratsastaminen voi olla välillä ongelma, hiki on niiin ällöttävää ja sitten joudutaan pesulle, hyi yäk joku ankea pesari.
Vaikka Neiti on henkeen ja vereen koulutuuppari.. anteeksi, kouluratsu, se hallitsee myös esteet, eikä metrin rata ole lainkaan huono suoritus. Hypätessä machodiivasta löytyy enemmän vauhtia ja roisiutta, eivätkä ne avut ole niin justiinsa. Esteet ovat orille enemmän mielen virkistystä ja se roisi harrastus tyyliä punttisali, johon kaikki jäljellä oleva testosteroni kanavoidaan. Neiti hyppää mielellään ja hyvällä tekniikalla puomeja koluuttamatta, keiltoja ja ohijuoksuta taas tulee senkin edestä, koska - yllätys! - kaikki erikoisesteet tai muuten epämääräisen näköiset/väriset puomit ovat aivan kammottavia ja hänen armolleen sopimattomia ja saattavat vaikka syödä, ei niitä voi hypätä. Kerran jos toisenkin olen yrittänyt pakottaa Neidin hyppäämään keltaisen portin ylitse, vaan ei se perkele mene yli, portin pitää olla valkoinen.
Maastoilu on aina oma operaationsa. Jos sää on hyvä eikä maasto ole liian kuiva tai murainen niin kaikki on hyvin, mutta jos pohja pöllyää tai on liukas/märkä/epämääräinen Neiti ei suostu eikä kulje. Ori on tarkka siitä mihin kavionsa laskee, herra ei halua pölyiseksi, märäksi tai muraiseksi. Lumi- ja vesisade ovat syitä kääntyä kotiin, liian kova tuuli aiheuttaa epämiellyttäviä ääniä jotka oikeuttavat steppailuun ja kotiin palaamiseen. Neiti ei vain ole ulkoilmahevonen, se ei viihdy maastossa eikä oikein tarhassakaan, kaiketi hevonen pitäisi liikuttaa ja tarhata maneesissa, että se olisi onnellinen.
Te kateudesta vihreät ja ihastuksesta huokailevat kadotkaa, pilaatte maiseman.
Kisapaikoilla suomenpienhevonen on toki näyttävimmillään, mutta myös raivostuttavimmillaan, Neidin pikkutarkkuus kaiken mahdollisen suhteen on potenssiin kymmenen. Kaikki hoitamisesta varusteiden (myös ratsastajan) väreihin ja mätsäämiseen on hirveän tarkkaa, apujen tulee olla kirurgin tarkkuudella suoritettuja eivätkä kanssakilpailijat saa tulla liian lähelle, Neiti ei kulje rahvaan seassa eikä etenkään verryttele rahvaan seassa. Luokkaan valmistautuminen voi välillä olla ongelmallista kun verryttelyalue on täynnä eikä ori tahdo kulkea kunnolla, muut pilaavat maiseman, hengitysilman ja keskittymisen. Huomio on ihanaa, samaten kateuden kohteena oleminen, mutta jotain rajaa!
Radalla Neiti tekee joko nappisuorituksia tai täysiä floppeja, riippuen orin ja ratsastajan mielentiloista ja yhteispelistä, kaiken sujuvuudesta aina aamuherätyksestä lähtien, yleisöstä, säästä, tähtien ja kuun asennosta, tuomarin ja ratahenkilökunnan muotitietoisuudesta.. Pikkutallin puskakisoissa Neiti ei edes yritä, mitä komeammat puitteet ja isompi yleisö sen parempi - kunhan ovat hiljaa ja antavat hänen upeudelleen tilaa.
22.07.2013 kouluvalmennus, valmensi narri
Vaikka Lissun ratsastus oli päällisin puolin oikein hyvää, ilmeisesti jokin kentän estetiikassa meni väärin, tai sitten minulla oli tyylitajuton asustus tai kampaus, sillä Neiti kulku naama nurinpäin ja aivan tahallaan teki kaiken väärin päin. Tarkoituksena oli saada orista esiin hyvä vastalaukka ja ratsastaa sitä melko pienilläkin kaarilla ilman ristilaukkaa tai myötälaukalle vaihtamista. Neidillä oli kuitenkin omat suunnitelmansa asioiden suhteen, tamm-- ori kulki joka kerta ohitseni ihme kiemurabanaanilla ja mulkoili nurkkauksia.
Lissun kanssa emme kuitenkaan ole luovuttajatyyppiä, vaan päätimme saada Neidistä esille sen hevosen, joka se osasi olla. Ainakin pääsin purkamaan sisäistä tarvettani nalkuttaa ja valittaa kaikesta, kun hioin Lissun apuja kohti täydellisyyttä. Neiti taas sai turhautua, kun jatkuvasti jokin asia oli vinossa ja Neidin ravi muistutti jotain hyppykepin ja ompelukoneen välimuotoa.
Laukannostoihin päästessä olin saanut Lissun avut hiottua niin lähelle täydellistä, kuin se ylipäätään oli mahdollista ja Neitikin tuntui päässeen jokseenkin yli tyylitajuni puutteesta. Vaikka peräänanto loisti poissaolollaan, ori kuitenkin oli kuulolla ja teki töitä eikä vain mutkitellut sinne tänne. Vastalaukkaa teimme kolmikaarisella kiemurauralla. Aika ajoin Lissun avut eivät tyydyttäneet Neitiä vaan ori vaihtoi myötälaukalle, mutta treenin päätteeksi olin kohtalaisen tyytyväinen suoritukseen. Ensi kerralla todennäköisesti saisi taas aloittaa alusta apujen kanssa, mutta se tulisi olemaan sen ajan murhe sitten se.
14.10.2013 kouluvalmennus, valmensi narri
Neiti saapui märälle kentälle vuohiset kurassa ja turpa rullalla. Vaikka päivä ei ollut oikeastaan sateinen, syksyn märkyys tietenkin aiheutti kuraisuutta tarhoihin, kuten aina tähän aikaan vuodesta. Se ei selkeästi orille sopinut, sillä Neiti nosteli jalkojaan, kuin niissä olisi hirvittävä kasa smägmää. Ori teki mielipiteensä selväksi heti alkuverryttelyistä alkaen, liikkui tahmaisesti ja haluttomasti eteenpäin kuin joutuisi mudassa tarpomaan eteenpäin, viskeli päätään ja mutristeli naamaansa.
Lissun ratsastus oli mukavan siistiä, kun aloitimme peruutuksesta laukkaan -harjoitukset. Tarkoituksena oli ottaa selkeät ja kiireettömät viisi askelta peruutusta, siitä laukka ja laukasta suoraan pysähdys. Neidin mielentila olisi voinut olla otollisempikin, mutta ei treeni nyt aivan penkin alle mennyt! Vaikka oria selkeästi inhotti alentua työskentelemään mudassa, eikä se siis esittänyt mitenkään erityisen hyvää liikettä, se teki (suunnilleen) kuten pyydettiin. Takapään työskentelyä ei kuitenkaan juuri nähty, vaikka Lissu ratsasti pilkuntarkasti, enkä keskinyt juuri pikkuhuomauteltavaa enempää vikaa. Neidin liikkuminen oli kuitenkin laahaavaa ja se meinasi painaa jatkuvasti kädelle.
Vaikka treenin tavoite sinänsä täyttyi, Neiti peruutti ja nosti laukan peruutuksesta, olisi siinä saanut kuitenkin olla jotain yritystäkin. Takaosa ei tehnyt kunnolla töitä ollenkaan ja hevosen asenne oli koko ajan vastatuulessa. Lissun työskentelyä on pakko kehua, neidin ratsastus oli kovin siistiä, ahkera valmentautuminen on selvästi tehnyt tehtävänsä!
14.11.2013 kouluvalmennus, valmensi narri
Lissu oli pyytänyt minua valmentamaan itseään ja Neitiä keskiaskellajeja, koska kotitreeneissä on ollut viime aikoina ongelmia niiden kanssa. Läksin siis kentän laidalle istuskelemaan – koska Susirajan maneesi ei ole lähelläkään valmista... - ja arvostelemaan ystäväni ratsastusta. Sitä arvosteli lisäkseni Neitihevonen itse, jolla ei ollut niin mitään aikomusta olla yhteistyökykyinen tai sietää tekemiämme tyylivirheitä vaatetuksen ja varusteiden värin suhteen. Värivalintana oli tänään muuten tummansininen, taisi olla Neidin mielestä liian synkkää tai jotain.
Ne keskiaskellajit, Lissu kun oli verkannut Neidin ihan keskenään treeniä varten. Ajattelin ottaa teemaksi ihan vapaan ratsastelun ympäri kenttää, taivutellen samalla hevosta, keskiaskellajeissa suoriutuen. Niinhän minä olin ajatellut. Neidillä ei kuitenkaan ollut mitään haluja mihinkään keskiaskellajeihin, vaan ensin se steppasi keskellä kenttää Lissun roikkuessa orin harjassa, jotta ei tippuisi kun hevonen meni ensin siihen, sitten tähän suuntaan.
Kun Neiti saatiin vihdoin liikkeelle (hieman ystäväämme raippaa vilauttamalla) sen mielestä Lissu oli aivan liian kovakourainen. Vaikka Lissu ratsasti todella siististi ja käytti apuja pehmeästi, tarkasti ja muutoinkin kaikin puolin kehuttavia, Neiti esitteli meille lisättyä käyntiä. Lisänä tulivat lisätty ravi, lisätty laukka sekä lopuksi lisätty pukkilaukka. Lissu-parka roikkui orinsa kaulalla sen vihdoin stopatessa puhisemaan tuohtuneesti keskelle kenttää.
Raukka ystäväiseni, ei tästä tullut tänään oikeastaan mitään! Neidin mielestä tyylitajumme oli niin paska, ettei hevosesta saatu mitään yhteistyötä irti. Onhan se komea pieni hevonen ja liikkuu tajuttoman hyvin, lisätyistä askellajeista olisi ropissut pisteitä vaan kun se ei ollut päivän ohjelmana. Lissua voin kehua, Neitiä en ja lupasin lohdutukseksi ystävälleni tarjota tälle pullakahvit.
04.01.2014 kouluvalmennus, valmensi Venttu
Suomenhevosori Viehättävän Uneton tutummin Neiti verrytteli sulavaliikkeisesti ratsastajansa kanssa. Tiedustelin vähän oriin käytöksesta ja kehittelin sen pohjalta muutamia vähän haastavampia tehtäviä, jotka vaatisivat ratsastajalta jo aika paljon. Aloitimme ihan pelkillä ravi-keskiravi-käynti siirtymisillä. Aluksi Neiti taisi saada vähän liian voimakkaasti pohkeita ja se huitaisi hännällään ja viskais päänsä niin yös, kuin se suinkin sai. Selitin, että useimmat VaB-tasoiset hevoset vaativat vain vähän pohjeapuja. Seuraavalla yrityksellä ratsastaja painoi hellästi pohkeillä pari kertaa ja Neiti näytti oikein kauniin keskiravin. Käyntiin siirtyminen onnistui oikein hyvin. Pieni istunnan tiivistys ja ori siirtyi käyntiin. Otimme siirtymisiä vielä muutaman kerran molempiin suuntiin. Otimme mukaan vähän laukkaa ja tehtävä muuttui seuraavanlaiseksi. Pitkällä sivulla käynti-keskiravi-käynti, lyhyen sivun keskellä laukannosto ja 6 metrin halkaisija voltti. Siirtymiset menivät oikein mallikkaasti. Laukannostossa Neiti veti päänsä alas ja teki muutamat pukit ennen kuin suostui laukkaamaan nätisti eteenpäin. Toistot menivät hyvin. Otimme vielä vastalaukkaa loivalla kiemurauralla. Neiti halusi vaihtaa itsekseen laukan ja jos sitä yritti estää se heitti muutamat kunnon pukit. Muutama onnistuminen oli jo jotain. Kehuin Neidin hyviä liikkeitä ja annoin ratsukon loppuverrytellä itsenäisesti.
22.02.2014 kouluvalmennus, valmensi Oona
Aloitimme valmennuksen heti tekemällä käynnissä hieman avotaivutuksia. Neiti liikkui hyvin eteen, vaikka narri joutui antamaan pohkeita etenkin sisältä, jotta ori pysyisi uralla. Neiti aikoi pariin kertaan lähteä uralta omille reiteille, mutta ratsastaja piti kuitenkin ponin hyvin uralla. Samaa tehtävää jatkettiin, mutta puolesta välistä vaihdettiin raviväistöön ja päätyyn tehtiin voltti. Pohkeenväistö oli sujuvaa ja hyvin etenevää, mutta kuitenkin siistiä. Volteilla Neiti pariin kertaan kaatui hieman sisään, mutta narri korjasi asian hyvin sisäpohkeella. Tehtävää tehtiin molempiin suuntiin, jonka jälkeen otettiin hieman laukkatehtäviä. Harjoittelimme hieman vaihtoja ja ympyröitä taivutuksella ulos. Ori laukkaisi tasaista ja tahdikasta laukkaa, joten ratsastaja ei joutunut ajamaan ponia eteen. Parien ympyröiden jälkeen vaihdettiin suunta ja tehtiin itse vaihto. Neiti vaihtoi siististi, mutta takaosa jäi pari askelta jälkeen. Vaihto kuitenkin onnistui hyvin, joten toiseen suuntaan tehtiin vielä ympyrät. Ori taipui toiseen suuntaan paremmin, joten pian aloimme lopettelemaan. Loppuun tehtiin hieman temmon muutoksia, jotta Neiti saatiin rauhoittumaan ja tulemaan kuulolle. Pian verryttelyjen jälkeen lopettelimmekin.
16.03.2014 estevalmennus, valmensi Pierre
Maneesiin asteli salskea pikkuori, jonka tyttömäisen lempinimen takia kuvittelin valmentavani tammaa. Ori tai tamma, ei kai sillä niin väliä ole, joten aloitimme alkuverryttelyt heti ratsukon saavuttua. Neiti sipsutteli välillä diivamaisesti, mutta yhdessä hetkessä tämä taas jyräsi kaiken tieltään kuin mikäkin tankki. Mistä lie sukupuolikriisistä ori kärsinee, mutta minulle riitti että tämä teki ahkerasti töitä. Ratsukko teki muutamia yksinkertaisia puomiharjoituksia, joissa Neiti nosteli jalkojaan näyttävästi puomien yli. Kun ori alkoi liikkua pehmeämmin ja sulavammin, siirryimme puomeista muutaman kavaletin kautta esteiden pariin. Lissun ja Neidin yhteispeli sujui hyvin, ja ratsu alkoi harjoitella sarjaesteen harjoittelua. Pidimme estekorkeuden ensin kohtalaisen matalana, jotta näkisin minkälainen hyppytekniikka ratsulla olisi. Neiti näytti heti ensi kerralla selviävänsä leikiten niin pienistä virityksistä, joten nostin sarjaesteen kaksi viimeistä estettä 80 senttimetriin. Ratsukko laukkasi reippaalla tahdilla sarjalle, ja ori ponnisti hyvällä tyylillä ensimmäisen esteen yli. Laskeutumisen jälkeen nopeasti seuraava uusi hyppy ei tuottanut kummallekaan ongelmia, vaan ratsukko ylitti myös kaksi jälkimmäistä estettä ilman tiputuksia. Neiti hieman arasteli viimeisen esteen alla ollutta, pressusta kyhättyä vesihautaa, mutta ponnisti kuitenkin hieman liian alkaneella loikalla esteen yli. Yritimme sarjaestettä pari kertaa myös toiseen suuntaan, ja loppuajan kokeilimme yksittäisiä esteitä isoilla korkeuksilla. Neiti hoiti lähestymiset huolella saadessaan Lissulta selkeitä, mutta riittävän kevyitä apuja, eikä esteen kanssa tullut hankaluuksia, vaikka ratsukko lähestyi tätä muutaman kerran myös kaarevalta uralta. Orin mielenkiinto näytti alkavan lopahtaa, joten lopetimme tältä erää ratsukon alkaen loppuverryttelemään.
23.03.2014 estevalmennus, valmensi Susanna
Tänään oli vuorossa Lissun ja tämän kouluratsun, Viehättävän Unettoman, estevalmennus. Olin kuullut puhuttavan Neidistä, joten ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen Lissun taluttaessa maneesiin liinakon suomenpienhevosorinsa ja esitellessä orin täksi Neidiksi. Punttasin Lissun Neidin selkään ja kehotin verryttelemään omatoimisesti sillä aikaa, kun rakentaisin pienen esteradan.
Rata koostui neljästä varsinaisesta esteestä: Ensin oli tarkoitus lähestyä ravissa sarjaa, jonka ensimmäinen osa piti sisällään ravipuomin ja pystyn. Pystyllä piti nostaa laukka, sillä sarjan sisällä mahtui ottamaan vain yhden laukka-asekeleen, jonka jälkeen tuli hypätä toinen pysty. Sitten laukattiin toisella pitkällä sivulla olevalle kapeahkolle okserille, jatkettiin muutama askel suoraan ja kaarrettiin loivasti viimeiselle esteelle, joka oli ensimmäistä selvästi leveämpi okseri. Selitettyäni Lissulle tehtävän ratsukko sai aloittaa. Ratsukko hyppäsi ensin vain sarjan. Tehtävä osoittautui yllättävän hankalaksi, sillä Neidillä oli vaikeuksia mahtua esteiden väliin. Niinpä ohjeistin Lissua ottamaan ensimmäiselle osalle vain pienen hypyn, jotta väliin jäisi enemmän tilaa laukka-askeleelle. Kun tehtävä sitten toistettiin muutaman kerran, ratsukon suoritus parani kerta kerralta ja viimeinen oli jo suorastaan erinomainen suoritus. Kun tuli aika hioa samalla tavalla radan kahta viimeistä estettä ja satuin siirtymään seisoskelemaan radan keskelle, Neidille tuli jokin ongelma: sen mielestä minun ohitseni oli mahdotonta mennä. Hetken mietittyämme tulimme Lissun kanssa siihen tulokseen, että Neiti oli vielä juuri ja juuri kestänyt sen, että esteet eivät olleet sävy sävyyn keskenään eivätkä myöskään ratsukon varusteiden kanssa. Minun riemunkirjava pukeutumiseni ja siirtymiseni esteiden joukkoon oli kuitenkin liikaa. Kun otin kirkkaanpunaisen takkini pois ja vein sen piiloon maneesin katsomon puolelle, Neidin olo tuntui helpottuvan. Tämän pikku episodin jälkeen saatoimme jatkaa harjoitusta, ja ratsukko suoriutui oksereista leikiten. Niinpä Lissu sai luvan hypätä radan kokonaisuutena, ja pientä sarjalla näkyvää epävarmuutta lukuun ottamatta ratsukon työskentely näytti oikein hyvältä. Toistimme harjoituksen vielä pari kertaa saadaksemme koko radan sarjoineen päivineen menemään sujuvasti ja varmasti, ja tavoitteen saavutettuamme kehuin ratsukkoa hyvästä työstä ja annoin siirtyä loppuverryttelyyn. Olin suunnitellut lopuverryttelyn tehtäväksi maastossa, mutta Lissun mukaan loska ja kura olisivat saaneet lempinimensä veroisen orin pois tolaltaan, joten tyydyimme loppuverryttelyyn maneesissa. Punaisen takkini kävin kuitenkin vetämässä päälleni ennen esteradan purkamista. Onneksi Neiti ymmärsi varsinaisen työnteon loppuneen eikä ehkä sen takia jaksanut enää järkyttyä takistani. Kaiken kaikkiaan valmennus meni hienosti ja Neiti osoittautui mielenkiintoiseksi persoonaksi. Lisäksi ori hyppäsi kouluratsuksi erityisen hyvin. Tästä ratsukosta varmasti kuullaan vielä muuallakin kuin kouluratsastuksen parissa!
05.04.2014 estevalmennus, valmensi *lumienkuli*
Olin matkalla kentälle valmentamaan vanhaa tuttuani Lissua ja minun oli pakko huokaista muutama kerta, sillä en tiennyt mikä minuun oli mennyt kun olin lupautunut pitämään estevalmennuksen kouluratsastuspainotteiselle ratsulle. Esteiden korkeudeksi oltiin sovittu 100cm, eli sama kuin mihin Neidin kapasiteetti antoi periksi ja minulla alkoi pikkuhiljaa olla hieman hoppu, jotta kerkeäisin koota esteet ennen valmennuksen alkamista. Onneksi esteiden kokoaminen sujuisi minulta vaikka silmät kiinni ja sainkin esteet valmiiksi juuri samalla hetkellä kun ratsukko saapui kentälle. Lissu tiesikin tapani valmentaa ja hän aloittikin siis alkulämmittelyt ilman erillistä pyyntöä. Jälleen kerran tarkkailin ratsukon yhteistyön toimivuutta samalla kun ratsukko alkulämmitteli ja ratsukon yhteistyö näyttikin toimivan ihan kivasti, vaikka olin kuullut etukäteen ettei Neitiä aina välttämättä huvittaisi treenata. Tänään kaikki näytti kumminkin olevan orinkin mielestä kunnossa ja alkulämmittelyiden sujuttua sujuvasti, pyysin ratsukkoa siirtymään varsinaisille esteille.
Olin koonnut radan niin, että radan toiseksi viimeinen este oli hieman muita värikkäämpi ja muut esteet olivat täysin tavallisia. Oletinkin koko radan onnistuvan erittäin hyvin, sillä alkulämmittelyt olivat onnistuneet niinkin hienosti ja tuo toiseksiviimeinen este ei ollut varsinaisesti edes erikoiseste jollaisia osa hevosista pelkää. Alkurata menikin todella lupaavasti ja ratsukko toimi erinomaisesti yhteistyössä vaikka näyttikin siltä, että Neiti hyppäisi pääsääntöisesti itse päättämässään kohdassa eikä pahemmin välittänyt Lissun avuista. Kumminkin esteet ylittyivät ilman yhtään virhepistettä ja kehuinkin ratsukon toimintaa. Kun ratsukko saapui toiseksiviimeiselle esteelle, tapahtui jotain mitä en osannut odottaa ja Neiti päätti hypätä sivuun koko esteeltä. Kehoitin Lissua antamaan ratsulleen napakammat avut ja ohjaamaan orin uudelleen esteelle, mutta ori ei vain yksinkertaisesti suostunut lähestymään koko estettä. Pyysinkin Lissua ohjaamaan ratsunsa erittäin monta kertaa esteelle, mutta joka ikinen kerta tapahtui sama asia ja este ei vain yksinkertaisesti ylittynyt. Lissu kertoikin, että tämä oli täysin normaalia toimintaa Neidiltä ja ettei ori kuulema ole ikinä suostunut hyppäämään tavallista värikkäämpien, eikä erikoisesteiden yli. Koska valmennus kului uhkaavaa vauhtia loppua kohti, jouduin itse antamaan periksi ja pyysinkin ratsukkoa hyppäämään radan vielä kertaalleen niin, että he jättäisivät kaksi viimeistä estettä kokonaan huomioimatta. Rata sujuikin hienosti ilman noita kahta viimeistä estettä ja pyysin Lissua kehumaan ratsuaan, sekä siirtymään loppuverryttelyihin. Samalla kun ratsukko loppuverrytteli, kehoitin heitä treenaamaan värikkäämpiä esteitä, sekä erikoisesteitä mahdollisimman usein ja päämääräisesti, josko Neiti ylittäisi erikoisemmatkin esteet vielä joku kaunis päivä.
Sä oot mun Romeo, mä oon sun Julia. ..siis hetkinen nyt.
Päiväkuvitelmia ja muuta kivaa.
Spoiler:
10.05.2013 Rakkauspakkaus ja muita ällöttäviä sanoja
Neiti on osoittautunut juuri niin mahtavaksi hevoseksi kuin ensivaikutelma antoi olettaa. Orini on toki akkamainen ja ärsyttävä ja ties mitä, mutta hieno hevonen yhtä kaikki. Vajaa viikko sitten Neiti kantakirjattiin ratsusuunnalle III-palkinnolla, mistä olen toki tajuttoman ylpeä. Lausunnossa kuitenkin luki, että ori olisi pärjännyt paremmin jos se olisi arvosteltu pienhevosena, joten mennään kokeilemaan uusiksi. Kantakirjausrumban ohella treenaamme Neidin kanssa minkä kerkeämme, mitä kylläkin haittaa todella paljon kelirajoite jonka hienohelmani on kehitellyt ihan itsekseen.
Koska ori kengitettiin eilen ja minulla oli kiire, päätin juoksuttaa Neidin; parikymmentä minuuttia reipasta liikuntaa on ihan tarpeeksi kevyeksi liikutukseksi. Parempi sekin kuin ei mitään.
Hakiessani Neitiä tarhasta ori sipsutteli kuin mikäkin.. no, neiti, eikä erikoisemmin arvostanut kun harjasin sen pikapikaa ja kärräsin kentälle juoksutettavaksi. Ori mutristeli huuliaan ja käänteli korviaan eikä muutenkaan ollut turhan hyvällä päällä. Käynnissä piekkarini vain venkoili eikä meinannut liikkua, ravissa Neiti sipsutteli puolivillaisesti yrittämättäkään liikkua ja laukannoston pyytäminen taisi olla henkiläkohtainen loukkaus. Olin kuvitellut, että saisin Neidin liikkumaan reippaasti liinassa vaan ei, mokoma elukka ei liikkunut kunnolla vaan sipsutti pikkusievästi ja liikeetkin näyttivät enemmän jonkun pikkuponin liikkeiltä kuin isokokoisen pienhevosen yleensä niin komeilta liikkeiltä. Aina ei voi onnistua, etenkin kun elukkana on tämmöinen prinsessa.
15.05.2013 Venkoiluvariaatioita
Läksin ratsastamaan Neitiä heti aamusta. Ori oli pörhäkästä ja innokasta työntekijää, mutta kaiketi menin ja laitoin väärän värisen huovan, koska ratsuni käytti kaiken energiansa kiukuttelemiseen. Alkuverryttelyistä lähtien Neiti protestoi kaikkia apujani eikä vahingossakaan tehnyt mitä minä halusin vaan vinkui, kiukutteli, polki jalkaa, kulki banaanina.. Lista on loputon, on se Neiti vain lahjakas ratsu! Kiesus, mihin minä tämän hevosen kanssa vielä joudun.
Etenkin orin ravi oli tänään aivan kammottavaa, aivan kuin shetlanninponilla olisi ratsastanut. Neiti oli hivenen jännittynyt ja yliherkkä samaan aikaan, joko vänkäsi vastaasn tai totellessaan liioitteli.
Ratsastin puolitoista tuntia ja pyrin saamaan ratsuni rennomaksi. Muutamaan otteeseen Neiti myötäsi pari-kolme askelta, mutta siihen se sitten jäikin. Vaikka minua miten kiukutti onnistuin pysymään rauhallisena, tämän elukan kanssa jos harkitseekan kiukuttelemista niin Neiti pistää kymmenen kertaa pahemmaksi.
Tänään ei treenaamisesta tullut yhtään mitään, ei vaikka miten yritin. Orini on upea, lahjakas ja mitähän vielä, mutta ei perkele niitä diivan elkeitä ja akkamaista kiukuttelua! On totta, että ihastuin ulkonäköön ja pidän herran luonnetta välillä sympaattisena, mutta tämmöisinä päivinä tekee mieli soittaa Atrialle ja ehdottaa hevosenmakkaratuotannon aloittamista.
Aikani kuluksi pesin Neidin ratsastuksen jälkeen, vaikka yhtä tappelua sekin oli. Hevosen on tosiaan huoleton.
18.05.2013 Rimakauhua
Eilinen koulutreeni meni ihan hyvin, ja tänään oli vuorossa estetreeni. Olin luottavaisin ja iloisin mielin, kun ajattelin treenin menevän putkeen. Värkkäsin Neidin kanssa ties miten kauan kun harjasin ja laittelin sitä pidemmän kaavan kautta, ihan kuin olisimme kisoihin menossa.
Alkuverryttelyt sujuivat putkeen, Neiti liikkui upeasti eikä verryttelyhyppyjä voinut moittia. Hyvä, pyörivä laukka, askel passasi esteelle, hyvät hypyt.. Olin syystäkin tyytyväinen, näin hyvin alkava treeni todennäköisesti jatkuu aivan yhtä hyvin.
Ja paskan marjat.
Muuri ja jokunen peruspysty ja -okseri menivät, vaan keltainen portti ja mariannehenkinen punavalkospiraalipuomein varustettu okseri eivät. Neiti ei yksinkertaisesti suostunut hyppäämään niitä vaan kielsi uskollisesti näiden kammotusten edessä. Jos annoin roisimmin pohjetta Neiti oli hyppivinään pystyyn, kun koetin tunkea hevosen estettä vasten, että se tutustuisi siihen ori loikki sivuaskelin kauemmas ja kaahasi kohti turvallisempia esteitä, joissa ei ollut sen makuun sopimattomia värejä tai kuvioita.
Olisi pitänyt pysyä niissä perusväreissä, helvetti. Periaatteessa ihan hyvä treeni, mutta epäonnostumiset noilla kahdella esteellä meinaavat pikkuisen kalvaa.
29.05.2013 Treeniä, treeniä
Tänään oli niiiiiin hyvä treenipäivä, ettei hyvä tosikaan! Neiti keskittyi täysillä, ja etenkin ravitehtävissä herra oli ihan pitelemätön. Treenasimme muutamaa kouluohjelmaa, tarkoituksena kun on alkaa kisaamaan ja kunnolla tässä lähiaikoina, enkä voisi olla tyytyväisempi. Tänään onnistui kaikki eikä mikään vastustanut. Ori asettui, taipui ja myötäsi hyvin, vastasi hanakasti apuihin, toimi joka liikkeessä ja mitäköhän vielä. Ensimmäisen kerran yhteisen taipaleemme aikana (joka toki on vielä lyhykäinen) Neiti aiheutti totaalisen "wow"-fiiliksen kun liihottelimme kentällä liikkeestä toiseen. Tämä suomijuntti ei todellakaan ollut raskas edestä, kaikkea muuta! Kevyt, hyvin liikkuva, takaosa teki tarpeeksi töitä, Neidin koko keho liikkui.. Tältä, juuri tältä hyvin liikkuvan kouluratsun tulee tuntua.
Olin niin fiiliksissä, kun treeni sujui ja ne kouluohjelmat, jotka kävimme läpi tuntuivat helpoilta. Helppo A -ohjelmien toki kuuluukin olla helppoja kun alla on vaativa B -tason kouluratsu, mutta silti! Neidin luonne kun ei ole se kaikkein otollisin treenaamiseen. Tänään olin kuitenkin vaikuttunut, täysin myyty ja ratsuni lumoissa, syöttelin sille ihan liikaa porkkanoita ja paijasin muutenkin. Neiti niin nautti saamastaan huomiosta ja rakkaudesta, mokomakin kermaperselellipentu äidin oma mussukka.
06.06.2013 Puomitreeni
Maapuomit olivat päivän sana, ainakin minun mielestäni. Uljas ratsuni oli kovastikin sitä mieltä, että puomit olivat väärän värisiä ja väärässä järjestyksessä eikä niitä siksi voinut ylittää kunnolla. Suora ura oli lähes mahdottomuus, melko mahtavaa kiemurtelua, pohkeenväistöä ja jotain avo- ja sulkutavituksen yritystä sen sijaan löytyi pyytämättäkin. Tämmöisinä päivinä tuntuu, ettei tämän hevosen kanssa saa mitään aikaiseksi - IKINÄ. Alkuverkka oli sujunut kitkatta, tosin silloin olimme pysytelleet kaukana puomeista. Kun yritin saada perus ravi- ja laukkapuomit mukaan treeniin Neiti aloitti kiukuttelunsa, hän ei voi ylittää vihreitä puomeja, hän haluaa ylittää siniset!
Tänään ei sujunut, mutta parina viime päivinä treenaaminen on kyllä mennyt nuottien mukaan. Eiköhän tämäkin ole taas takapakkia ja Neidin kiukuttelua, joka menee ohitse jahka puomien ja varusteiden värit taas miellyttävät.
Lähipäivinä aion taas treenata kouluohjelmia ja hypätä vaihteeksi ihan kunnon esteitä. Ennen rataestetreeniä taidan kyllä aloittaa yksittäisillä esteillä ja innareilla, viime aikoina ollaan kuitenkin keskitytty täysillä koulupuoleen ja esteet ovat jääneet sivuosaan. Huomenna Neiti joka tapauksessa juoksutetaan ja ylihuomenna orilla on vapaapäivä.
Pssst, Neiti on nykyisellään KTK-II, kannatti uusia!
19.06.2013 Kisavalmistautumista
Huomenna koulukisat, vähän meinaa jännittää, vaikka kisaaminen tuttua hommaa onkin. Neiti on juoksutettu, tavarat pakattu ja traileri on lähtövalmiina, joten enää ei tarvitse kuin hintaka verusteet puhtaaksi. Tosin omat kisavarusteensa voisi tarkistaa, en todellakaan halua kisa-aamuna huomata unohtaneeni pestä kisahousuja tai jotain vastaavaa.
Neiti liikkui todella hyvin liinassa, ori oli virkeä ja sopivan energinen, muttei lähtenyt lapasesta. Tosin ylenpalttinen pukkilaukkaralliriekkuminen ei sopisikaan Neiti arvolle, ja sellainen nostaa pölyä, iik!
Kisaaminen on lähtenyt hyyyyvin hitaasti käyntiin, mutta vielä tästä noustaan ja vallataan kouluradat! Jossain määrin myös estekentät. Neitini on toki kouluratsu, mutta kun metrin esteradatkin sujuvat niin tokihan me kisaamme myös esteillä. Se, mitä Neiti asiaan tuumaa on toki aivan eri asia, voihan olla, ettei moinen koikkelehtiminen sovi neitiorini arvolle. En olisi lainkaan yllättynyt..
Tulevat koitokset ovat kuitenkin myöhemmän ajan murhe, tänään pitää keritä stressata huomisenkin edestä, että olen ehkä rauhallinen. Tavoitteena siisti rata hyvin prosentein, sijoitus kruunaisi kaiken.
10.07.2013 Kuulumisia
Neidin ja minun elämä rullaa samaan tapaan kuin ennenkin, sijoituksia on tullut muutama hassu ja treeni jatkuu edelleen. Olen värvännyt narrin valmentamaan meitä, joskin neidin kalenteri on niin täynnä, että valmennuspäiväksi sovittiin 22. päivä. Neidin kanssa nyt pärjää itsekseenkin, mutta minä haluan valmentautua! Sitä paitsi ulkopuolisen näkemys saattaisi auttaa ymmärtämään orhini vinkeitä ja omintakeisuutta paremmin.. Joskin suurimman osan Neidin ongelmista selittänee miesmenkat, mutta ei niistä sitten sen enempää.
Tänään juoksutin Neidin, ja hyväksikäytin kavaletteja. Ori ei malttanut nostella kinttujaan kavalettien kohdalla, vaan teki aina säälittävän pienen hypyn. Ilmeestä päätellen ori oli kyllä tosissaan..
Neiti liikkui hyvin, askel venyi ja takaosa oli kunnolla mukana. Orillani on aivan mahtava työmotivaatio, kun sen saa päälle! Vähän reilu parikymmentä minuuttia kestäneen juoksutuksen aikana ori esitteli liikkeitään kuin suurellekin yleisölle ja kuunteli minua niin hyvin kuin osaa. Että minä rakastan näitä päiviä, kun kaikki menee nappiin! Lahjoin oriani omenalla juoksutuksen jäljiltä, ja illalla kävin vielä kävelyttelemässä oria maastossa.
21.07.2013 Valmennukseen valmistautumista
narri tulee huomenna valmentamaan meitä ja haluan esitellä ystävälleni hevosen, joka suorittaa siitä huolimatta, että saa ahdistuskohtauksen varusteita, jotka eivät mätsää. Neidin kanssa on jo saatu kisatuloksiakin aikaan, joten olen tehnyt tämän kanssa jotain oikein! Nyt vain kisavire päälle ja hevonen edustuskuntoon!
Tai siis näin unelmissani, missä kaikki menee aina nuottien mukaan. Neidillä oli kunnon kiukkupäivä, ori oli vastahankaan jo kun hain sitä tarhasta eikä millään suvainnut liikkua kunnon. Jokainen harja oli liian kova tai pehmeä, ja sen vuoksi Neiti piti oikeutetaan kiljua kimeästi suoraan korvaani. Jalkoja ei voinut pitää ylhäällä niin kauaa, että olisin saanut kaviot putsattua. Ihme prinsessa, mikä lie Neitiinkin iskenyt.
Ratsastus meni aivan penkin alle. Herralle ei kelvannut yksikään apuni, olin selkeästi liian roisi herkkähipiäiselle ratsulleni. Joko Neiti kiemurteli menemään kuin humalainen suoralla viivalla, tai sitten se kehitteli itselleen niin tyypillisiä peruutus - pysähdys - perseelleen - kohellusloikkaiikapuapölyäkankuissa! -kohtauksia. En meinannut saada mitään tolkkua Neidin menoon, herra ei lähtenyt rentoutumaan, ei myötäämään, ei tekemään yhtikäs mitään takaosallaan.. Neidin takaosa laahasi ties missä, etuosa kulki kuin olisi tervassa, pää viuhui ylös ja alas ja minua ihan itketti.
Puolitoista tuntia minä taistelin, ja kun sain kierroksen verran hyvää, tasatahtista ravia aikaiseksi se oli siinä. Neidin kanssa on parempi tyytyä siihen pieneen onnistumiseen, jos ei meinaa sujua.
