Vainajainvalssi VH16-018-2369

05.03.2018 pieni Vallemme nukahti ikiuneen. Kaipaamaan jää koko talliväki.

Nimi	Vainajainvalssi "Valle"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenpienhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	138cm, kulomusta	Meriitit	Ch, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 12.10.2016, 23v satunnainen (3v 02.11.2016)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 90cm / 90cm / tutustumisluokka

14.02.2017 järjestetyssä ylimääräisessä kantakirjatilaisuudessa pikkumusta sai P-suunnalle komeat 75 pistettä ja KTK-II -palkinnon!

05.03.2017 Vallelle myönnettiin Championin arvonimi!

25.01.2018 pikkuherran meriittirivi lihoi KERJ-I -palkinnolla.

20.02.2018 pieni ja ihanamme edusti rotunsa laatuarvostelussa keräten komeat 108 pistettä ja SLA-I* -palkinnon!

© Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä

Luonnekuvaus

Vallea ei voi moittia happamaksi, oikukkaaksi, tai oikein miksikään muuksikaan. Musta, pienhevoskokoinen ori ei ehkä ole se uljain, maskuliinisin tai muutenkaan näyttävin otus, mutta ai että Valle on söpö! Siis aivan yli-ihana pikku hupukka. Hirveän positiivinen, seurallinen ja nöyrä hevonen, joka saattaa vähän arastella uusia ihmisiä, jänniä paikkoja sekä neonvärisiä sateenvarjoja. Kaikesta on kuitenkin selvitty, Valle luottaa tuttuihin ihmisiin ja haluaa niin kamalasti olla reipas, hieno koira. Ei kun siis ori. Hevonen.

Sosiaalisena, uteliaana kaverina Valle haluaa osallistua joka ikiseen asiaan, mitä hoitaja tekee. Pienhevosen turpa tutkii kaikki harjat ja hoitovehkeet, loimet, huovat ja kengitysvälineet läpi - tai ainakin kovasti yrittää. Vallella ei sinänsä ole taipumusta karkailla, mutta jos se ei ole kiinni ketjuissa tai narulla kaltereissa, se kyllä hipsii karsinasta ulos tutkimaan asioita silkkaa uteliaisuuttaan. Pahoja tallitapoja orilla ei ole ollenkaan, eikä Valle pörhistele, uhittele tai muutenkaan käyttäydy huonosti. Ylitsepursuava uteliaisuus sekä jatkuva huomionkipeys saattavat joskus rasittaa, vaikka yleensä mustalle nappisilmälle heltyykin lepertelemään ja simppeli loimitus vähän venähtää ylimääräisten rapsutteluiden vuoksi. Jo nuoresta erittäin hyvin käyttäytynyt suomenhevonen on kärsivällinen kaveri, jota ei haittaa vaikkapa kengityksen venyminen. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta, vaikka alkuun esimerkiksi klippaus oli hurrrjan jännää, eikä korviin oikein olisi saanut koskea. Nykyään Valle toimii joka tilanteessa erinomaisesti, oi kyse sitten kylmäyksestä, verikokeiden otosta, kuljetussuojien laitosta tai mistä tahansa muusta.
Talutettaessa Valle muistuttaa koiraa; se kulkee aika lailla vierellä taluttajansa tahtia, pysähtyy kun pyydetään ja käyttäytyy aina mallikkaasti. Säikähtäessään Valle ottaa useampia sivuaskelia pois Hirveästä Asiasta tai äänestä (kirkasväriset sateenvarjot, katolta tippuva lumi), muttei sen enempää. Jos ori tosissaan säikähtää ja pääsee irti, se juoksee häntä suorana karsinansa luokse turvaan. Lastaus, purku ja kuljetus sujuvat samaan ongelmattomaan tapaan kuin kaikki muukin, Valle on älyttömän helppo kaveri.

Valle jatkaa samaa linjaa ratsuna - se on hurrrrrjan hieno koir-- hevonen, mutta hyvin hyvin utelias kaiken suhteen, yleensä kaiken hyvin epäolennaisen. Kuten aidantolpan päällä istuvan linnun, tai aidan takana katselevan koiran. Näitä täytyy tuijotella ja koettaa päästä tervehtimään, kunnes ratsastaja taas muistuttaa, että nyt tehdään töitä. Keskittymisongelmainen Valle ei ole, mutta se täytyy pitää töissä: jos sitä lakkaa ratsastamasta se olettaa, että nyt on vapaa hetki ja se saa mennä muualle.
Ori on kuitenkin kiltti ja pehmeä ratsu, joka tekee nöyrästi pyydetyt asiat, ei nurise vastaan tai sinkoa kuuhun ensimmäisestä napakammasta avusta. Jos Vallea jännittää (uusi paikka, monta katsojaa, sateenvarjoja kentän ympärillä...) sen kierroslukumittari nousee aika tavalla ja keskittyminen vähän herpaantuu kaikkeen ylimääräiseen tolskaamiseen. Ei ori koskaan ole lapasesta lähtenyt, mutta vauhtia ja ylimääräistä hössötystä löytyy kyllä naapuripitäjälle asti. Pienhevosemme on kuitenkin nöyrä ja kiltti kaveri, joka tykkää tehdä hommia, eikä menetä keskittymiskykyään vain siksi, että ou mai kaad kentälle on tuotu uusi selkäännousujakkara!

Esteillä vähän pörhäkkäämpi pikkupoika on näppärä peli, jonka ehdottomia vahvuuksia ovat sen vauhti, laukka ja kääntely. Valle ei hyppää huonosti, mutta ei sen tyyli suinkaan sen suurin vahvuus ole. Ori ei nosta jalkojaan aina ihan tarpeeksi, joten kolistelu on valitettavan yleistä esteradalla. Jännitys aiheuttaa myös hypätessä kierrosten nousemista, mutta napakka ratsastaja pitää Vallen kurissa eilen, tänään ja huomenna. Laukan säätely on helppoa, ponnistuspaikat pitää ratsastajan etsiä itse - ori kyllä löytäisi ne varmasti itsekin, mutta emänsä tapaan se saattaa yhtäkkiä tuumia, että hyppäänpä tästä askelta ennen tai otan vielä yhden askeleen, joka ei mahdu tähän.
Maastossa on Vallen mielestä huisin kivaa, joskus myös huisin jännää. Se ei ole taipuvainen säikkymiseen tai pelkäämiseen, enemmänkin sen mielestä maastossa on jännää sellaisella "tosi hauskaa olla täällä oman pihan ulkopuolella!"-tavalla. Maastoesteradalla Valle on nopea ja tarkempi kuin rataesteillä. Se tietää, että esteet eivät hajoa, kuten rataesteet, joten se nostelee jalkojaankin kunnolla. Silti ratsastajan täytyy olla se, joka säätää laukan ja löytää hyppypaikat. Valle on kuitenkin maastossa ja maastoesteillä oikein näppärä peli, jolla haetaan kilpailuista sijoituksia.

Harmillista kyllä, monet kisat (tai ainakin yksittäiset osakokeet) ovat menneet penkin alle, kun Vallea on jännittänyt uusi paikka, uudet hevoset ja yleinen hälinä. Iän ja kokemuksen myötä pikku kenttäpetomme on rohkaistunut; nykyään uusiin paikkoihin suhtaudutaan paljon rauhallisemmin. Edelleenkin uusissa paikoissa Valle meinaa tolskata enemmän kuin kotosalla (puoliravailua ja kaiken kyttäämistä käsihevosalueella, hieman.. eläväisempi esitys verkassa ja radalla), vaan minkäs teet, kaikille ei suoda rautahermoja. Reippaat verryttelyt ylimääräisen energian purkamiseksi edesauttavat suoritusta, ja reipas kävely pitkin poikin kisa-aluetta ovat parempi vaihtoehto kuin paikoillaan pönöttäminen. Valle ei ikinä käyttäydy huonosti, vaikka jännittynyt Duracell-pupu olisikin, siitä ei tarvitse kantaa huolta. Käytöstavat ovat ja pysyvät.

Sukutaulu

i. Rapanhapakko sph, klm, 140cm	ii. Räpätiräpä evm, sph, trn, 154cm	iii. Riippuliitäjä evm, sh, rt, 159cm
		iie. Ratiritiralla evm, sh, trn, 151cm
	ie. Hilikulla evm, sph, klm, 142cm	iei. Kirppusirkus evm, sh, rtkm, 150cm
		iee. Hallanarka evm, sph, klm, 140cm
e. VIR MVA Ch Kaarnalaivan Kikapo ✝ KTK-II, SLA-I, KERJ-I sph, hprn, 136cm	ei. Kaihokarkelo evm, sph, vrt, 144cm	eii. Muistelo evm, sph, vrt, 146cm
		eie. Kuuskorven Kunilla evm, sph, m, 134cm
	ee. Kaarnalaivan Kantri evm, sph, hprn, 144cm	eei. Iltajuhlija evm, sph, hpm, 145cm
		eee. Peltopolkka evm, sph, vkk, 140cm

Jälkeläiset

s. 23.06.2017 sph-t. Juhannuskalmo, e. Luurankotanssija, om. Kärmeniemet / vrl-00816
s. 22.07.2017 sph-t. Turmeltajan Suvitango, e. Harmonian Suvineito, om. dookie VRL-04373
s. 03.10.2017 sh-o. Salmiakkitsaari, e. Hortensian Hovisalmiakki, om. Susiraja
s. 05.10.2017 sph-o. Kuurakatrilli, e. Koistilan Hallakka, om. Haltiasalo, VRL-13283

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

25.06.2017 Estevalmennus, valmensi Ireth

Vallen kanssa oli tarkoitus treenata hieman erikoisesteitä. Olin kuullut orin estehevosen kyvyistä paljon hyvää, mutta myös varoituksen siitä, että jännittäessään se tuppaa kiihtymään. "Kuulostaa ihan koiraltani", olin tuuminut ja päättänyt keskittyä valmennuksessa nimenomaan tähän ongelmakohtaan. Verrytellessänne sait kiinnittää reilusti huomiota siihen, että orin mielentila pysyi koko ajan työskentelyalueella, ettei se vain hosunut joka suuntaan. Etenkin kentälle kasattu esterata näytti kiinnostavan - ja kiihdyttävän - sitä kovasti.

Rata itsessään oli helppo ja lyhyt, mutta esteet olivat hieman erikoisempia. Sieltä löytyi okseri, muuri, vesimatto ja kolme tavallista pystyestettä, mutta olin koristellut ne kaikki melko mielikuvituksellisesti, joten esimerkiksi muurin tolpissa oli vappuhuiskat ja muutama ilmapallo, jotka poukkoilivat tuulessa. Hyvin kuitenkin sait pikkuhevosen pysymään ruodussa ja aloititte hyppäämisen. Ensimmäinen pysty oli koristeltu melko maltillisesti ja sen ori ylitti rauhallisesti. Seuraava este kuitenkin nosti kierroksia selvästi, joten kehotin sinua kääntämään ratsusi voltille ja itse hengittämään syvään, keskittyen siihen mitä tapahtuisi hypyn jälkeen. Tämä tuntui auttavan ja seuraavat kaksi estettä (pysty ja okseri) menivät todella hienosti.

Neljäs este oli vesimatto ja kaikeksi yllätykseksi Valle kieltäytyi hyppäämästä sitä. Kumpikaan meistä ei ollut varautunut siihen, joten löit nenäsi varsin kipeästi ratsusi kaulaan. Järkytyksestä toivuttuasi lähestyitte estettä uudelleen, eikä siinä enää ollut mitään ongelmaa. Pystyeste vesimaton jälkeen meni ongelmitta, mutta sen jälkeen vauhti kiihtyi ja ohjattavuus kärsi huomattavasti. Teit Vallen kanssa jälleen muutaman voltin ja pyrit itse rauhoittumaan, mikä auttoi oria erittäin paljon. Viimeinen este, muuri, menikin odotettua paremmin. Tulitte vielä pari kertaa kaksi ensimmäistä estettä kummastakin suunnasta ja keskityit lähinnä oman mielentilasi ja hengityksesi hallintaan, jolloin Vallekin rentoutui aivan silmin nähtävästi.

Oli hienoa huomata miten nopeasti ori alkoi vastata tällaisiin mielentilaharjoituksiin. Olen näitä metodeja käyttänyt huonohermoisen koirani kanssa ja aina välillä kokeilumielessä myös hevosten parissa. Tulokset ovat olleet todella lupaavia, joten ehdottomasti tämän kaltaisia harjoituksia kannattaa ainakin kokeilla jatkossakin.

07.08.2017 Vieraileva tähti, kirjoittanut Saana (Break)

Olin pitkästä aikaa päätynyt Susirajan hevostallille ystäväni mukana, mutta kaverini oli sittemmin kadonnut selvittelemään missä hänen vakiohoitohevosensa oli (koska eihän sen pitänyt olla liikutuksessa tänään!). Olin jäänyt odottelemaan häntä varustehuoneen läheisyyteen ja seurasin nyt ajatuksissani, kun joku talutti läheiseen pesukarsinaan mukavan suomenpienhevosorin. Kulomusta sukkajalka höristeli minulle korviaan ja sormiani olisi kauheasti syyhyttänyt mennä rapsuttamaan sitä otsalta, mutta en viitsinyt häiritä sen kiireiseltä vaikuttavaa hoitajaa, jonka puhelin soi jo toistamiseen parin minuutin sisällä. ”No voi hyvänen aika … Hei, onko sulla kiire? Niin sinulla?”, kesti hetken ennen kuin tajusin että kyseinen naishenkilö oli kääntynyt puoleeni ja puhutteli nyt minua. ”Öää, eipä oikeastaan.”, totesin empien vilkaistessani tallikäytävälle, ei ystävänikään ollut palannut vielä takaisin. ”Hyvä, sä voit sitten varmaan suihkutella hetken Vallen jalkoja? Mun on pakko lähteä käymään toimistossa. Kylmää niitä vaan normaalisti, useamman minuutin per jalka, ok? Hyvä, joo, kiitti.”, en ehtinyt puolestani sanoa oikein mitään väliin kun nainen jo lähti harppomaan tallikäytävää pitkin ulko-ovea kohti. Olkiani kohauttaen tein kuitenkin työtä käskettyä ja otin vesiletkun käteeni, kääntäen paineen takaisin kovemmalle jatkaakseni orin jalkojen viilentämistä annettujen ohjeiden mukaisesti. ”Vai että Valle … moi vaan sullekin.”, hymyilin vienosti ojentaessani vapaan käteni orin haisteltavaksi. Siinä vaiheessa kun ystäväni viimein palasi takaisin itseasiassa vielä sama nainen mukanaan, joka oli jättänyt Vallen minun vastuulleni, olin ehtinyt jo kylmäämään orin jalat lähes läpi sekä rapsuttelemaan Vallea oikein olan takaa, kulomustan vain nauttiessa saamastaan huomiosta.

13.09.2017 Kouluvalmennus, valmensi Break

Astellessani kentälle siellä minua odottelikin jo lämmittelevä ratsukko, Lissu ja hänen pieni, mutta sitäkin suloisempi Vainajainvalssi-ratsunsa. Kulomusta suomenpienhevosori näkyi kulkevan reippaasti jo käynnissä, mutta asiaan saattoi vaikuttaa hienoinen havaittava levottomuus, mikä johtui ilmeisesti kevyestä tuulenvireestä, joka havisutti puiden lehtiä kenttää ympäröivässä metsässä. Mutta jospa se huomio kiinnittyisi vielä muihin asioihin tunnin aikana. Valmennuksen aiheeksi olisin ajatellut ottaa laukannostot ja vastalaukkojen treenaamisen. Ensin kuitenkin aloitimme ihan perusharjoituksilla kuten taivutuksilla ja peruutuksilla, sillä tarkoituksena oli saada Valle keskittymään ratsastajaansa metsän pälyilyn sijaan. Valitsin aloitustehtäväksi keskiympyrän kaarella peruuttamisen, sillä se oli astetta haastavampaa kuin suoralla uralla peruuttaminen ja tehtävä toikin toivottua haastetta siinä mielessä, että Valle joutui kuuntelemaan tarkemmin ratsastajaansa taipuakseen ympyrän kaaren mukaisesti myös peruuttaessaan. Alun takeltelun jälkeen peruuttaminen ympyrän kaarella alkoikin sujua toivotunlaisesti ja lisäsin tehtävänantoon ravinostot, kunnes annoin ratsukolle luvan jatkaa kevyessä ravissa takaisin suoralle uralle. Ravivolttien myötä vetristimme hieman sekä Vallen että ratsastajan lihaksia ennen kuin siirryimme laukkatehtäviin. Ohjeistin Lissua ensin tekemään muutaman peruslaukannoston ravista pitkälle sivulle, jonka jälkeen tuli ravivoltti lyhyelle sivulle ja jälleen uusi laukannosto pitkälle sivulle. Tämä sujui kuin leikiten, nyt kun Valle oli hyvin kuulolla ja hetken päästä pyysinkin ratsukkoa vaihtamaan suunnan ravissa koko radan leikkaamalla. Toistimme tehtävän tähän suuntaan, jonka jälkeen vaikeutin tehtävää pyytämällä ratsukon kahdeksikolle, jolloin ratsukko joutui menemään välillä vastalaukkaa, sillä kahdeksikon puolivälissä ei ollut tarkoitus tehdä laukanvaihtoa. Vasemmassa kierroksessa Valle kuitenkin sortui vaihtamaan laukkaa pari kertaa kesken ympyräkahdeksikon, mikä vaati hidastamisen raviin ja uuden laukannoston, mutta kokonaisuudessaan tehtävä sujui erittäin hyvin. Ratsukon työskentelystä ei liiemmin löytynyt moitteen sanaa ja tyytyväisenä päätinkin harjoituksen, päästäen ratsukon jäähdyttelemään rauhassa lopputunniksi.

03.10.2017 Kuulumisia, kirjoitti Lissu T.

Valle on ollut kenttäcupin jälkeen kevyellä käytöllä (juoksutusta, kevyitä lenkkejä maastossa ja kentällä). Osittain kevyt käyttö johtuu hyvin ärhäkästä silmätulehduksesta, joka ei onneksi ole tarttunut muille hevosille. Parin viikon lääkekuuri, tippoja pitää laitella molempiin silmiin kuuden tunnin välein. Ori ei tietenkään ole yhtään tämän tippaleikin fani (en ihmettele). Kiukuttelusta, tilanteesta karkaamisesta tai muusta sellaisesta ei ole kyse, Vallehan lääkitään karsinassaan eikä kiinni sidota, pidetään vain päitsistä kiinni ettei pää nouse hirveästi. Valle vain puristaa silmänsä niin hirvittävän tiukasti kiinni, että tippojen laitto on jokseenkin haastavaa.

Kenttäcup, josta jo mainitsin, meni ihan kelvollisesti. narrin ja Vallen sijoitus oli 23/40, vähän alle puolivälin. Seura tosin oli niin kovatasoista, eikä Valle ollut aivan parhaimmillaan (jänniä asioita sekä keskittyminen ajoittain ihan hukassa). Siihen nähden sijoitukseen saa olla tyytyväinen. Tämän kuun tavoite on saada sijoitus alkamaan ykkösellä, kärkikymppi olisi todella komea, mutta jäänee marras-joulukuun tavoitteeksi. Kunhan sijoitus ei ainakaan laskisi!

Tänään Vallella on vapaapäivä aamun kävelytyskoneessa tallustamista lukuun ottamatta. Eilen Sarlotta kävi ravailemassa pellolla ja vähän metsän puolella, huomenna vuorossa on vähän kentällä pyörimistä (raviohjelmatreeniä). Ori liikkuu tarhassakin ihan mukavasti upouuden, neonvihreän kahvapallonsa kanssa. Aikaisemmin Vallella oli tummansininen kahvapallo, jolla tummaturkki kyllä leikki, muttei kovin aktiivisesti. Uusi pallo oli oikeasti menossa ihan toiselle hevoselle. Jokin kommunikaatio- tai ajatuskatko siinä kävi, sillä pallo löytyi Vallen tarhasta. Ilmeisesti neonvihreä miellyttää tummansinistä enemmän, sillä Valle leikkii pallollaan joka päivä pitkiä pätkiä. Hyvä, että on mieluinen.

15.01.2018 Kuulumisia ja peltopuksuttelua, kirjoitti Lissu T.

Viime kuun kenttäcup meni Susirajan osalta ihan kivasti, viisi sijoitusta ja yksi luokkavoitto. Yksi sijoittuneista oli Valle, joka narrin kanssa oli sijalla 2/6 tutustumisluokalle. Edelle meni ainoastaan tvisha Vallen isän, Rapanhapakon kanssa. Onnea Mörkövaaraan!
Sijoitus kenttäcupissa (olkoonkin, että luokka oli pieni ja viisi kuudesta osallistujasta oli jokin Susirajan hevosista minä tai narri selässään) antoi erittäin hyvän fiiliksen tälle kuulle. Pikkuorillamme on edessään melkoinen näytön paikka, sillä kenttäcupin lisäksi pikkuherra edustaa myös KERJ:n laatuarvostelussa! Tietysti meitä (tai lähinnä minua) jännittää ihan hirveästi. Toivottavasti kaikki menee nappiin eikä Vallea ihan hirveästi jännittäisi uusi tilanne.

Tänään humputtelin Vallella ilman satulaa. Suuntasin uljaan pikkuratsuni kanssa läheiselle pellolle. Ikävän kylmää, navakkaa tuulta lukuun ottamatta keli oli oikein kiva, kaikkialla oli kirkasta ja nättiä. Pellon peitti paksu, paikoin koskematon lumivaippa, joka oikein kutsui kahlaamaan ja laukkaamaan lumen pöllyttämiseksi.
Alkuravien aikana Vallen huomion varasti jossain pellon laidalla huuteleva fasaani. Pikkuorin korvat – ja pää siinä mukana – kääntyivät salamana ääntä kohti, vauhti hidastui ja pyytämäni asetus ja pikku taivutus unohtuivat tyystin. Sain muutaman kerran herätellä pikkuherraa siitä, että nyt oltiin töissä (humputtelutahdista huolimatta), ei seuraamassa Avaran luonnon livelähetystä.

Tein laajoja kaaria, isoja teitä, temponvaihteluita. Toistin tehtävät myös pitkällä ohjalla, Vallea eteen-alas pyytäen. Etenkin ravissa Valle toimi aivan järjettömän hyvin, ja miten hyvältä orin liike tuntuikaan! Hankea oli sen verran, että Valle joutui tosissaan nostelemaan jalkojaan. Vähitellen pellolle muodostui jokunen ura, joita myöten menimme, vaikka välillä ohjasinkin ratsuni takaisin koskemattomalle hangelle. Etenkin laukkapätkät, ihanan rennot ja reippaat iloittelut, vedimme koskemattomalla hangella niin, että se lumi pöllysi tarttuen tuuleen.
Enkä minä edes meinannut tippua! Jouluna vedetyt konvehtiöverit on selätetty!