Kaarnalaivan Kikapo VH16-018-1228
| Nimi | Kaarnalaivan Kikapo "Kaapo" | Kasvattaja | Kaarnalaivan Talli, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenpienhevonen, tamma | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 136cm, hopeanruunikko | Meriitit | VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I, KERJ-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 20.04.2015, 26v satunnainen (4v 20.08.2015) |
Painotuslaji, koulutustaso | kenttäratsastus he B / 90cm / 90cm / tuttari |
30.08.2016 Tarjoilimme Kaapoa kantakirjaan pienhevossuunnalle. Pisteitä tuli 75 ja palkinto oli KTK-II - hieno pikku Kaapo!
29.03.2017 Kaapolle myönnettiin VSR:n jalostusarvostelukirjain C.
25.05.2017 KERJ:n laatuarvosteluun päässyt tamma palkittiin KERJ-I -palkinnolla pistein 102!.
20.07.2017 pikkutammalle myönnettiin VIR MVA Ch näyttelymenestyksensä johdosta.
20.08.2017 Kaapoisemme kävi suomenhevosten laatuarvostelussa napsimassa palkinnon SLA-I tasan 100 pisteellä!
© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Luonnekuvaus
Kaapo oli myynnissä liian pieneksi jääneenä kenttätammana. Sukua tiiraillessamme mietimme, että miten ihmeessä kasvattaja oletti saavansa pienhevosista tämän isompaa varsaa. No, kuulemma Kaapon olisi pitänyt kasvaa vain kymmenisen senttiä suuremmaksi, mutta kun koko jäi alle 140 sentin, niin tamma laitettiin myyntiin. Vaikka kapasiteetti ei päätä huimannut ja epäilimme myös vähän sukua - hienoja hevosia, mutta tiesimme Kaapon emän luonteen - kävimme sitä katsomassa.
Meille oli suurin yllätys se, että ihastuimme Kaapossa nimenomaan luonteeseen! Hyvä rakenne, kaunis väri ja ihan hyvä (vaikka ei päätä huimaava) kapasiteetti olivat toki plussaa, mutta se luonne. Saimme myös kuulla, että tamma oli kasvanut eri emän alla, mikä selitti paljon sen käytöksestä. Kauaa meidän ei tarvinnut pohtia, sillä väristä huolimatta Kaapon hintapyynti oli varsin kohtuullinen. Pienen tinkaamisen jälkeen päädyimme molempia miellyttävään lopputulokseen, eläinlääkäri vilkutti vihreäävaloa ja tamma lähti matkaamaan kohti Susirajan tiluksia.
Kaapo on kiltti, innokas ja yritteliäs pieni hevonen, mutta valitettavasti siitä puuttuu usein se viimeinen silaus sen lakatessa keskittymästä. Ratsastuksellisesti. Noin muuten tamma on kaikkien lempihevonen, se on pieni, pyöreä, suloinen ja oikein seurallinen ja ihana luonteeltaan. Kaapo onkin jo paljastunut mitä parhaaksi emätammaksi ja kurinpitäjäksi etenkin varsaseuralaisilleen. Vaikka tammassa on omia puutteitaan kun sen selkään kiipeää, se korvaa kyllä kaiken kun jalkaudut ja Kaapo on ensimmäisenä vaatimassa huomiotasi ja antamassa omaansa ilman mitään ruokamotivaattoria joka asiaan liittyisi.
Seurallinen ja suloinen hoidokki, jonka ainoa vika on oikeastaan se, että "nopeaa harjausta" ei ole Kaapon kanssa olemassa. Tamma ei suinkaan loukkaannu pikaisesta sipaisusta ja varusteiden päälle heitosta, mutta kun se on vain niin syötävän söpö laittaessaan turvan varovaisesti kainaloonsa. Kaapo ei koskaan ole tungetteleva eikä väkisin änge ihmisen omaan tilaan, mutta tykkää kyllä olla lähellä nätisti ja nauttii silityksistä mahdottoman paljon. Sen suosikkisilityspaikka onkin silmien ja sierainten väliin jäävä alue ja Kaapo jaksaisi seistä hellittävänä vaikka seuraavat kolme viikkoa. On vaikea suoriutua hoitamisesta nopeasti kun hevonen on niin selvän onnellinen. Varustaminen on helppoa, jalkojen kääriminen on helppoa, kenkääminen on helppoa, rokotukset, raspaus, verikokeet... kaikki onnistuvat Kaapon kanssa ilman rauhoitusta tai ylimääräistä säätöä, kunhan sitä kohtelee nätisti ja ystävällisesti.
Vieressä kiltisti tuleva Kaapo sepsuttaa ja tepsuttaa vähän joka suuntaan, mutta löysällä narulla se pysyy perässä sievästi eikä tule päälle tai mene ohi. Lyhyellä narulla tamma sen sijaan saattaa hyvinkin astella kantapäiden päällä, joten helpompaa on antaa Kaapon tipsuttaa ja sipsuttaa mielensä mukaan - ei se kuitenkaan mitään tee. Lastautuminen on vähän niin ja näin, Kaapon kanssa kaivataan yleensä liinoja eikä se osaa matkustaa yksin. Myös autosta pois tuleminen voi olla vähän turhan vauhdikas operaatio.
Ratsuna Kaapo on oikein innokas ja yritteliäs, mutta valitettavasti se on hieman sähläävää sorttia. Tamma ei sinällään ole liian energinen, että juoksisi alta pois, se osaa lopa löntystellä menemään - harvoin, mutta osaa kuitenkin - vaan sillä on paha tapa tehdä hommat vähän sinne päin ja jättää ne kesken. Kaapon kanssa korostuu ohje "ratsasta joka askel", sillä sitä tamma todella tarvitsee. Se on sopivan herkkä kaikille avuille, ei vastusta ohjaa eikä pohjetta, eikä reagoi niihin liian isosti, mutta sen kanssa ei kannata odottaa, että kyllä se pohkeenväistö sujuu loppuun asti ja siirtyä ajattelemaan sen jälkeen tulevaa laukannostoa. Heti, kun ratsastaja ei erikseen käske Kaapon ottaa jokaista ristiaskelta, se lakkaa ottamasta niitä ja tekee sen, mitä ratsastaja melkein haluaa sen tekevän, kuten siirtyy käyntiin tai lähtee taipumaan. Silloinkin, kun Kaapoa ratsastaa askel askeleelta kannattaa tarkkailla sen tekevän asiat kunnolla. Tamma usein kaikesta huolimatta hieman oikoo asioissa, tekee vähän vähemmän tai vähän sinne päin tai vähän liian kiireisesti. Avainsana on aina se vähän liian jotain tai vähän liian vähän jotain.
Huolellisuus ja tarkkuus kuorivat Kaaposta ihan pätevän pelin, mutta eivät sen lahjat kyllä koulupuolella ole. Tamma on sellainen "ihan mukiinemenevä" lähes aina ja todellisia, huimaavia nappisuorituksia tulee oikeastaan Kaapon innokkuuteen ja työmyyräisyyteen nähden todella vähän. Sen kanssa kannattaakin tyytyä enemmän hyviin perussuorituksiin kuin lähteä etsimään Graalin maljaa.
Yritteliäs pikkutammamme innostaa itsensä huimien 90cm esteiden yli mennen, tullen ja palatessa. Yksittäisesteenä tammalla on toki hypätty 115cm, mutta Kaapo ei kykene suorittamaan ratana lähellekään sitä. Tamma valitettavasti meinaa myös esteillä hieman säätää, erityisesti ponnistuspaikkojen ja jalkojen nostamisen kanssa - se saattaa vielä askelta ennen estettä päättää, että hyppääkin jo nyt, tai sitten ottaakin vielä kaksi askelta, ja näinollen paikka on ihan päin sanommeko mitä. Jalkoja ei myöskään tarvitse nostaa nyt ihan niin paljoa, joten kolina ja tiputtelu ovat välillä turhankin yleisiä Kaapon kanssa. Ratsastajan täytyy pitää tammaa välillä jopa hieman rautahansikkain kurissa, jotta se ei tekisi omia päätöksiään.
Maastoesteillä arvatenkin muodostuu ongelmaksi Kaapon sählääminen, koska se ei tunnu aina edes ymmärtävän mikä on "kiinteä este". Maastossa Kaapolla ratsastavatkin vain kokeneemmat, oli kyse sitten hyppäämisestä tai perus maastolenkistä, koska koskaan ei voi tietää missä kohtaa tamma päättää mennä vähän enemmän siitä, missä aita on matalampi. Vaikea se ei erityisemmin ole, eikä edes ärsyttävä, mutta kaiken varalta.
Voisi kuvitella, että Kaapon kaltainen sähläri on kisapaikalla kahta kamalampi, mutta ei se ole. Se kyllä pörrää käsihevosalueella ja hoitaessa vähän tavallista enemmän, ei ole ehkä niin seurallinen kuin kotosalla kun pitää keskittyä myös tapahtumapaikkaan, mutta ei mitään niin kamalaa ettei siitä selviytyisi tavallisella maalaisjärjellä. Verryttelyssä ja suorituksessa sen sijaan voisi kuvitella olevansa kotikentällä, mitään uutta ja ihmeellistä Kaapo ei kehitä ongelmaksi. Eipä se tosin laita peliin ylimääräisiä huippusuorituksiakaan, mutta kyllä Kaapon kanssa voitetaan myös ruusukkeita kotiin viemisiksi.
Sukutaulu
| i. Kaihokarkelo evm, sph, vrt, 144cm |
ii. Muistelo evm, sph, vrt, 146cm |
iii. Kertomus evm, sph, vrt, 147cm |
| iie. E.M. Maikki evm, sph, rt, 142cm | ||
| ie. Kuuskorven Kunilla evm, sph, m, 134cm |
iei. Karime Kukkuu evm, sph, rt, 140cm | |
| iee. Sammalsilkki evm, sph, m, 134cm | ||
| e. Kaarnalaivan Kantri evm, sph, hprn, 144cm |
ei. Iltajuhlija evm, sph, hpm, 145cm |
eii. Aamuankea evm, sph, prt, 143cm |
| eie. Ilo-Ylin evm, sph, hprn, 146cm | ||
| ee. Peltopolkka evm, sph, vkk, 140cm |
eei. Maalaisvalssi evm, sph, vrt, 143cm | |
| eee. Vuorivirran Kultu evm, sph, vkk, 138cm |
i. Kaihokarkelo, vaaleanrautias 144cm korkea ori ei ollut se kedon kauneun kukkanen, ennemminkin "ihan ok rakenne". Leveästi liittynyt kaula, hieman ahdas pään ja kaulan liittymä, lyhyt selkä, pyöreä lautanen, vennohkot vuohiset ja käyrähköt kintereet. Varsanäyttelyissä parhaimmillaankin III+-palkintoon yltänyt ori oli enemmän suorituspuolen hevonen, vaikka se ei huipputasoa silläkään saralla ollut. Helppoa B:tä koulupuolella kisannot Kaihokarkelo hyppäsi paremmin kuin liikkui (ahtaat takajalkojen liikkeet, ori hivutti ravissa, melova etujalkojen liike), vaikka kapasiteetti ei suorastaan huimannut päätä. Pääasiassa 90cm esteitä kilpaillut Kaihokarkelo sijoittui melko hyvin, mutta sen päälaji oli kenttäratsastus, jossa ori kilpaili tutustumisluokissa. Erityisesti vesiesteitä rakastanut ori ei ollut joka kerralla sijoittuja, mutta teki silti hyvää tulosta ja toi kotiin ruusukkeita sen verran, että ruusukeseinä oli komeaa katsottavaa (ja värikirjavaa, Kaihokarkelo sijoittui vähän sille ja tälle sijalle, valitettavasti sinivalkoinen ruusuke oli se kaikkein harvinaisin). Perusluonteeltaan Kaihokarkelo oli hieman epäluuloinen ja enemmänkin yhden ihmisen hevonen, mutta kuitenkin kiltti - se ennemminkin sulkeutui ja väisti uusia ihmisiä, kuin käyttäytyi huonosti näitä kohtaan. Oria ei koskaan kantakirjattu, koska sen omistaja piti sitä turhuutena: jalkakuvat kuitenkin otettiin ja ne olivat puhtaat sekä irtopalojen, että kavioruston luutuman osalta.
Kaihokarkelo oli ansaitun suosittu jalostusori. Se jätti rutkasti itseään parempirakenteisia jälkeläisiä (tietenkin heikkorakenteisen tamman kanssa heikompaa tasoa), myös liike parani, mikäli tammalla vain oli parempi liike. Hyppytyyliään Kaihokarkelo periytti voimakkaasti, mutta se oli kuitenkin pienehköstä kapasiteetista huolimatta hyvä tyyli hypätä. Orin noin kuusikymmentä jälkeläistä ovat suurin osa suoritushevosia niin este-, koulu-, kenttä-, kuin hieman yllättäen valjakkopuolellekin. Harrasteratsuina niitä on muutama.
ii. Muistelo, vaaleanrautias 146cm ori oli mäyräkoiramainen näky. Sillä oli hyvä orileima, tyydyttävä pienhevostyyppi, leveä kaula, erittäin pitkä runko ja selkä (siitäpä se mäyräkoiramaisuus sitten tulikin), pyöreä lautanen ja käyrähköt kintereet. Ori liikkui kuitenkin hyvin, sillä olivat suorat, tahdikkaat liikkeet, erityisesti ravi oli matkaavoittavaa, elastista ja irtonaista. Laatuarvostelukarsinnoissa kolmi- ja nelivuotiaana käynyt ori hyppäsi varsin hyvällä tekniikalla, erityisesti se sai kehuja selän käytöstään. Nappasipa ori nelivuotaana paikan finaaliin sekä parhaan askellaji- ja estehevosen tittelin - finaali tosin jäi välistä harmillisen ontuman vuoksi. Muistelo ratsukoulutettiin ja se kilpaili 80cm luokkia aluetasolla asti, mutta sen leipälaji oli kaikesta huolimatta valjakkoajo. Vaikka ori oli hieno suoritushevonen satulan allakin, se tuntui aina puhkeavan oikein kukkaan, kun se valjastettiin. Muistelo kilpailikin valjakossa vaativia luokkia aina kansainvälisissä kilpailuissa asti. Ori oli luonteeltaan melko lailla ihanteellinen suomenhevonen. Nöyrä, vähään tyytyväinen, työteliäs, ei pitänyt meteliä itsestään, vaikka ei antanutkaan hevoskavereidensa kävellä itsensä yli. Muistelo kantakirjattiin P-suunnalle ajettavuudella ykkösellä, R-suunnalle se pääsi kolmannella palkinnolla.
Muistelo periytti erityisesti hyvää nöyrää luonnettaan, hyppyään sekä rakennettaan. Valitettavasti se ei ollut jalostuksessa erityisen suosittu hevonen, mikä lie oli hevosessa vikana, mutta varsamäärä jäi viiteen. Sen jälkeläisistä tuli kuitenkin hyväluontoisia suoritushevosia melkein minkä tahansa tamman kanssa ja Muistelon kuoltua vanhuuteen moni jäikin harmittelemaan, miksi ei tullut käytettyä oria.
ie. Kuuskorven Kunilla, 136cm korkea musta tamma oli kaunis tähtipää, sillä oli hyvät tyypit, hyvä kaula, lyhyehkö pyöreä runko, loiva lautanen, sapelihakuiset etuset ja pihtiset kintereet. Tamman liikkeet olivat yltympäriinsä ahtaanlaiset eikä se ollut muutenkaan mikään liikeihme. Se liikkui kyllä pitkin, rennoin askelin, mutta liike oli erittäin matalaa. Itse asiassa se meinasi olla jopa ongelma Kuuskorven Kunillan nuoruusvuosina, kun hevonen ei tuntunut nostelevan jalkojaan edes sen vertaa, ettei kompastelisi tarhassaan oleviin puunjuuriin. Ongelma tosin hävisi vähitellen epätasaisessa maastossa kulkemisen vuoksi, kun Kuuskorven Kunillaa alettiin liikuttaa. Tamma kilpaili pääasiassa kouluratsastuksen parissa omistajansa pojan ratsuna. Se oli kelpo peli aina helppo A -tasolle asti, vaikka matalan liikkeensä vuoksi jäi yleensä puoliveristen pesemäksi. Kun poika kasvoi yli Kuuskorven Kunillan selästä, se annettiin ylläpitoon lahjakkaalle junnulle, joka haaveili ratsuttajan urasta. Vaikka tamma olikin hieman harjoituskappale, sai ylläpitäjä vietyä sen metrin luokkiin esteillä ja tutustumisluokkaan kenttäratsastuksen parissa. Kuuskorven Kunilla oli luonteeltaan lempeä ja yritteliäs, mikä varmasti oli osasyy siihen, että junnu, niin lahjakas kuin olikin, sai oikeasti vietyä sitä eteenpäin estepuolella.
Kuuskorven Kunilla palasi omistajalleen jalostuskäyttöön. Tamma varsoi neljä varsaa eri oreista ja periytti niille vaihtelevissa määrin rakennettaan. Suorituskykyä se kuitenkin jätti ja Kuuskorven Kunillan varsat ovatkin olleet erityisen päteviä nimenomaan este- ja kenttäpuolella, mitään liikeihmettä ei yhdestäkään kasvanut.
e. Kaarnalaivan Kantri, hyvärakenteinen ja kaunis hopeanruunikko pienhevostamma (144cm). Kaunis pää, hyvänmuotoinen, joskin hieman lyhyt kaula, syvä pyöreä sopusuhtainen runko, jyrkähkö lautanen, hyväasentoiset jalat. Valitettavasti Kaarnalaivan Kantri ei ollut luonteeltaan aivan yhtä kaunis, kuin sen ulkonäkö: tamma oli pahapäinen, itsetietoinen, jopa ilkeä hevonen, jonka keskittymiskyvyssä oli todellakin toivomisen varaa. Pikkuhevosen liikkeet olivat matalanpuoleiset, mutta suorat, tahdikkaat, elastiset ja irtonaiset. Totta kai Kaarnalaivan Kantri osasi myös ponimaisen tikityksen jännittyessään, hyvin ratsastettuna se kuitenkin esitti aikamoista liikettä. Vaikka tamman luonteessa oli rutkasti toivomisen varaa, se pysyi ammattilaisen käsittelyssä kurissa ja oli hyvä kilparatsu keskittymisvaikeuksistaan huolimatta, jotka koskivat lähinnä koulupuolta. Kaarnalaivan Kantri kilpaili koko uransa pääasiassa kenttää helpoissa luokissa, mutta kyllä se nähtiin muutamissa estekilpailuissakin hakemassa tikkareita lapsilta, siis ruusukkeita seinänkoristeeksi: hyppytyyli oli oikein hyvä ja nopeus edusti pienen suomenhevosen parhaimmistoa. Tammaa tarjottiin kantakirjaan P-suunnalle, ja se palkittiin III-palkinnolla, myöhemmin palkintoa korotettiin suoritusten perusteella ykköseen.
Pahaluonteisuudestaan huolimatta Kaarnalaivan Kantri tuli tunnetuksi myös melko hyvänä nimenä emän kohdalla: se periytti hyvää rakennettaan ja liikettään, luonteestaan se siirsi eteenpäin vain keskittymisvaikeuksia kolmelle varsalleen. Varsojen perusluonne vaikutti kuitenkin olevan todella , eikä mikään kokeiltu konsti tepsinyt), niistä kaikista kasvoi kilttejä, hieman keskittymiskyvyttömiä, mutta hyviä suoritushevosia. Kaarnalaivan Kantri lopetettiin 19-vuotiaana traumaperäisen nivelrikon vuoksi.
ei. Iltajuhlija, hopeanmusta pienhevosori (145cm) oli iheman enemmän näyttö- kuin käyttöhevonen. Erinomaiset tyypit, pitkä kaareva kaula, loiva lapa, syvä lihaksikas runko, huipukas lanne ja jyrkähkö lautanen. Erityisesti etujalat olivat suorat ja hyväasentoiset, takasten vuohiset olivat hieman lyhyenpuoleiset, muuten myös takajalat olivat hyvät. Vapaana tai taluttaen esitetty liike oli yleensä lennokasta, lisäksi sen liikkeet olivat suorat, elastiset ja irtonaiset. Ratsastettuna Iltajuhlija oli kuitenkin huomattavasti vaatimattomampi: se oli kiltti ja yritteliäs, mutta huono keskittymään asiaan ja taipuvainen sähläämään liikaa. Helppo B -tasolla kohtalaisesti menestynyt ori kävi kokeilemassa helppo A -luokkia muutaman kerran. Tulokset olivat hyväksyttyjä, mutta eivät millään lailla rohkaisevia, joten sen kanssa pysyttiin tutussa ja turvallisessa. Iltajuhlijan hyppytyyli oli kohtalainen, hyvä pyöreä hyppy, mutta raskas etuosa ja roikkuvat jalat. Ori kilpaili 80cm luokissa esteitä ja kävipä se kokeilemassa muutaman kerran myös harrasteluokkaa kenttäratsastuksessa (ihan kelpo tuloksin, vaikka sijoitusta ei tullutkaan). Iltajuhlija toimikin enemmän parempana harrastekilpurina kuin vakavastiotettavana kilparatsuna, mutta vakavastiotettavana näyttelyiden ruusukehaina. Ori kantakirjattiin P-suunnalle kolmannella palkinnolla, joskin erinomaisin rakennepistein.
Iltajuhlija oli suosittu pienhevosori erityisesti niille tammoille, joiden varsoista haettiin enemmän näyttelyhevosia kuin kilparatsuja, eikä sen erityinen väri ainakaan suosiota vähentänyt. Ori ei siinä suhteessa kuitenkaan pettänyt, sillä se periytti hyvää rakennettaan voimakkaasti eteenpäni, väriään paljon vähemmän. Iltajuhlijan jälkeläiset olivat myös ihan kelpo keskitason kilpureita, myös siitä parempia, mutta myös huonompia. Keskittymisvaikseuksia ori tuntui myös periyttävän, joten esimerkiksi ratsastuskouluihin jälkeläiset eivät oikein sopineet.
ee. Peltopolkka oli voikko, 140cm korkea pienhevostamma oli kaunis kuin voikuutio aamunkoitteessa, eikä sillä ollut huono rakennekaan, vaikka ei se mikään näyttelyvoittaja ollut. Tyydyttävät tyypit, tamma oli matalajalkainen, pyöreä runko, ylös asettunut lyhyehkö kaula, jyrkähkö lautanen. Etusissa oli lievää sapelihakuisuutta ja takasissa pystyhköt vuohiset. Tammalla oli ahtaat käyntiliikkeet, se keri sekä käynnissä että ravissa, etusten liike väljeni kuitenkin ravissa. Peltopolkka oli kuitenkin enemmän suoritushevonen kuin näyttelyesine, eikä vähiten siksi, että kaikesta opettamisesta, vaivannäöstä ja lähes itkusta huolimatta se oli niitä hevosia, joita ei paikallaan seisominen kiinnostanut kuin hetken kerrallaan. Tamma kilpaili kenttäratsastuksen helppoja luokkia hyvällä menestyksellä. Sen vahvuudet olivat edottomasti esteillä, vaikka kouluradoillakin prosentit olivat ihan kelvollisia. Peltopolkka hyppäsi hyvin ja se oli erittäin nopea niin vauhdissaan kuin hypyssään ja tikkiin treenattuna se tarjosi kovan vastuksen sitä vastaan kilpailleille solakoille ratsuponeille. Valitettavasti tamman luonne ei ollut yhtä aurinkoinen kuin ulkomuoto: se oli ilkeä, omissa oloissaan viihtyvä hevonen jota käsiteltiin mahdollisimman vähän. Ratsuna Peltopolkka oli vain vähän parempi, se teki töitä palkatun ammatilaisen alla, koska siltä vaadittiin sitä, mutta se ei koskaan ollut luonteeltaan yhteistyöhaluinen saati nöyrä.
Peltopolkka palasi omistajalleen siitoskäyttöön ja siitä kaavailtiin väripienhevosta. Hopeanmustalla orilla astutettu tamma oli kuitenkin niin huono emä, että suunnitelma jäi yhteen varsaan. Lisäksi se periytti varsalleen huonon luonteensa, vaikka myös hyvää suorituskykyä. Peltopolkka palasi kilparadoille yhden epäonnistuneen varsakokeilunsa jälkeen ja jatkoi menestystään, kunnes kuoli ähkyleikkauksen aiheuttamiin komplikaatioihin.
Jälkeläiset
s. 29.05.2016 sph-o. Saarnisoihtu, i. Aarnivalkea, om. Kielokorven Kartano alaera VRL-13283
s. 01.06.2016 sph-t. Tervatassu, i. Tervapiru, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 12.10.2016 sph-o. Vainajainvalssi, i. Rapanhapakko, om. Susiraja
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| KERJ - 43 sijoitusta joista 8 voittoa | VSR - 1 sijoitusta joista 0 voittoa |
|
19.06.2016 Kuuralehdon hevostila tutustumisluokka 3/23 20.06.2016 Kuuralehdon hevostila tutustumisluokka 4/23 21.06.2016 Kultahuisku tutustumisluokka 5/27 23.06.2016 Kuuralehdon hevostila tutustumisluokka 1/23 28.06.2016 Kultahuisku tutustumisluokka 5/27 28.06.2016 Viisikko tutustumisluokka 1/24 29.06.2016 Viisikko tutustumisluokka 1/24 06.07.2016 Turmeltaja tutustumisluokka 3/29 07.07.2016 Metsovaara tutustumisluokka 6/37 08.07.2016 Mandelbacke tutustumisluokka 1/15 10.07.2016 Metsovaara tutustumisluokka 5/37 03.08.2016 Ros Cirein tutustumisluokka 3/40 09.08.2016 Viisikko tutustumisluokka 3/19 10.08.2016 Viisikko tutustumisluokka 2/19 15.08.2016 Viisikko tutustumisluokka 2/19 15.08.2016 Ros Cirein tutustumsluokka 2/32 15.08.2016 Turmeltaja tutustumisluokka 3/30 16.08.2016 Turmeltaja tutustumisluokka 2/30 17.08.2016 Turmeltaja tutustumisluokka 1/30 18.08.2016 Ros Cirein tutustumsluokka 5/32 21.08.2016 Hengenvaara tutustumisluokka 7/50 22.08.2016 Ros Cirein tutustumsluokka 3/32 23.08.2016 Ros Cirein tutustumsluokka 1/32 23.08.2016 Metsovaara tutustumisluokka 2/22 24.08.2016 Ros Cirein tutustumsluokka 2/32 02.10.2016 Ros Cirein tutustumisluokka 4/27 04.09.2016 Metsovaara tutustumisluokka 2/22 06.09.2016 Metsovaara tutustumisluokka 3/22 10.09.2016 Metsovaara tutustumisluokka 1/22 08.10.2016 Ros Cirein tutustumisluokka 4/27 11.10.2016 Ros Cirein tutustumisluokka 4/27 17.10.2016 Ros Cirein tutustumisluokka 4/27 23.10.2016 Pirunkorpi tutustumisluokka 5/40 27.10.2016 Pirunkorpi tutustumisluokka 1/40 28.10.2016 Metsovaara tutustumisluokka 3/30 02.11.2016 Ros Cirein tutustumisluokka 5/34 04.11.2016 Mörkövaara tutustumisluokka 3/29 09.11.2016 Mörkövaara tutustumisluokka 2/29 15.11.2016 Mörkövaara tutustumisluokka 3/30 05.12.2016 Mörkövaara tutustumisluokka 2/29 08.12.2016 Mörkövaara tutustumisluokka 3/29 09.12.2016 Mörkövaara tutustumisluokka 5/29 10.12.2016 Mörkövaara tutustumisluokka 4/29 |
30.11.2016 Hortensian Suomenhevoset VSR Cup tutustumisluokka 3/38 |
Valmennukset
06.11.2016 Maastoestevalmennus, valmensi Salazar
Tänään tiedossa oli maastoestevalmennus Kaapo-suokin kanssa. Tamma ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta onnistuin nyhtämään sen ratsastajalta tarpeeksi tietoja, että kykenin muodostamaan päässäni jonkinlaisen kuvan siitä mitä oli tulossa. Ennen hyppäämistä ratsukon piti verrytellä hetkinen ja tämä tapahtui ihan metsätiellä, sillä pellot olivat niin lumisia ja kohmeessa, että Kaapo olisi voinut loukata jalkansa siellä viuhtoessaan. Otimme aluksi pienen ravitehtävän, jossa halusin suokin tekevän temmonlisäystä ja -hidastusta vuoronperään. Niin pitkään kun ratsastaja muisti ratsastaa liikettä, Kaapo teki, mutta heti kun tämän keskittyminen herpaantui, oli tammalla saman tien mielessä ihan muut jutut kuin työnteko. Vielä parit, siistit laukannostot ja -pätkät, sitten suunta maastoesteille. Aloittelimme yksinkertaisella esteellä, tukilla, joka oli sijoitettu loivaan mäkeen. Oikeasti kyseessä olisi ollut sarja, monta estettä peräkkäin, mutta halusin ratsukon hyppäävän vain tämän yhden ja sitten kääntyvän pois ennen seuraavaa estettä. Opastin ratsastajaa tulemaan tukille reippaassa laukassa ja olemaan koko ajan hevosen kanssa, sillä olin alkuverryttelyssä huomannut, että Kaapo ei tehnyt yksin jätettynä yhtään mitään suorituksen eteen. Ekat hypyt sujuivat hyvin ja tästä innostuneena ratsastaja unohti tehtävänsä kokonaan. Tuloksena oli ihan kummallinen hyppypaikka ja omia polkujaan menevä hevonen. Käskin ottaa paketin kasaan ja yrittää uudelleen. Tukin jälkeen siirryimme banketille. Tässä Kaapo tarvitsi ratsastajan tukea vielä enemmän kuin äsken ja lähetin ratsukon tehtävälle muistutettuani ratsastajaa tästä vielä kerran. Sain nähdä muutaman onnistumisen, joihin olikin hyvä lopetella hyppääminen tältä erää.
24.11.2016 Kouluvalmennus, valmensi Salazar
Alkamassa oli kouluvalmennus Kaapo-tamman kanssa, jonka kanssa olimmekin tulleet tutuiksi aiempien valmennusten vuoksi. Ensin aloitettiin alkuverryttelyistä, johon kuului siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Halusin ratsastajan saavan siirtymiset aikaan nopeasti, sillä tavoin, että hevosta ei tarvinnut odotella vaan se teki heti, kun avut annettiin. Verkka sujui helposti heti kun ratsastaja sai otteen ratsuunsa, mihin ei kauaa mennyt. Sitten pääsimmekin jo siirtymään kunnon harjoituksiin, joista ensimmäiseksi lähdimme kokeilemaan yksinkertaista ja helppoa juttua, pohkeenväistöä käynnissä ja myöhemmin vielä ravissa. Jo muutaman yrityksen jälkeen Kaapo alkoi tarjota väistöaskelia. Hyvin sujuneiden muutamien väistöjen jälkeen ratsastaja jäi kuitenkin uneksimaan, ja heti kun Kaapo väisti, selässä istuja unohti jatkaa liikkeen ratsastusta ja jäi matkustelemaan. Tämä tarkoitti tietenkin sitä, että hevonen tyystin unohti koko pohkeenväistön ja jatkoi etenemistään suorilla askelilla. Herättelin ratsastajaa hieman ja heti kun hän sai tilanteen hallintaansa, siirryimme seuraavaan tehtävään. Tässä halusin työstää laukkaa sekä laukanvaihtoja, jotka tehtiin nopean raviinsiirtymisen kautta. Ensin laukkuutin ratsukkoa hetken aikaa pituushalkaisijalla, jonka jälkeen otimme laukanvaihdon mukaan. Ohjeena oli kaksi raviaskelta, jonka jälkeen heti uusi laukka päälle. Ratsastaja sai yrittää kärsivällisesti, ennen kuin Kaapo saatiin reagoimaan apuihin tarpeeksi terävästi ja tehtävä alkoi sujua. Viimeiseksi otimme laukka- ja ravityöskentelyä ympyröillä ja volteilla, taivutellen välillä ulospäin, välillä sisälle. Volttailuiden jälkeen annoin ratsukon siirtyä loppuverryttelyihin.
09.02.2017 Kouluvalmennus, valmensi Helka J.
Jotenkin olin ajomatkalla kuvitellut valmennettavani Lissun hevosen olevan joku symppis ruuna, mutta todellisuudessa vastassa olikin Kaapo-tamma. Olimme sopineet, että kaksikon kanssa käyn läpi alkuverryttelyistä hyvään lopetukseen asti, joten kentällä minua oli vastassa alkukäyntejä köpöttelevä ratsukko. Päästyäni keskelle pyysin Lissua keräämään ohjia hieman ja hallitsemaan hevostaan pysähdysten kautta. Alkuun Kaapoa melkein hermostutti se, että piti seistä kahden sekunnin ajan paikallaan. Nauroimme yhdessä tammalle ja sen ilmeelle, kun se saikin taas kävellä. Ekojen pysähdyksien jälkeen Lissun ja Kaapon yhteistyö alkoi käynnissä sujua, joten laitoin ratsukon käymään läpi kaikkia askellajeja vapaasti. Ravissa Lissun oli vaikea pysyä pikkutamman mukana ja Kaapolla oli tulta hännän alla, mutta loppujen lopuksi muutaman pidätteen jälkeen ravi oli puhdas ja siisti, joten kaksikko pystyi ottamaan laukkoja. Laukkaa otettiin vain pari kierrosta suuntaansa, joten pääsisimme aloittamaan varsinaisen valmennuksen. Lissun mukaan Kaapon kanssa pitäisi olla erityisen tarkka siitä, että täytyy ratsastaa joka askel erikseen, joten päätin ratsukon panostavan siihen tällä kertaa. Pyysin heitä ensin tekemään pohkeenväistöä käynnissä, jotta Kaapoa saataisiin avuille herkäksi, ja huomasin heti ensimmäisellä väistökerralla sen, mistä Lissu oli kertonut. Lissu jätti viimeisen askeleen ratsastamatta ja Kaapo käveli vain suoraan uralle. Vaikka Lissu teki sen hiljaa, kuulin hänen silti kiroavan hieman. Käskin ratsukkoa vain uudelleen väistölle ja vaikka seuraavillakin toistoilla jäi pari askelta välistä, Kaapo näytti yrittävän parhaansa ja Lissu teki tietty saman. Laitoin heidät tekemään väistöjä kumpaankin suuntaan ja kun meno alkoi näyttää paremmalta kuin alkuun, pystyttiin vaihtamaan tehtävää. Lopuksi laitoin vielä kaksikon tekemään ravikahdeksikkoa, joka sujui loppua kohden paremmin. Alussa Lissun istuessa alas vaihtaakseen kevennystä, Kaapo pudotti ravin pois. Toisaalta se ei haitannut, sillä heppa nosti ravin yhtä sujuvasti kuin se sen kadottikin. Laukkaa ei tällä kertaa otettu, ja loppukäynneiksi jätin kaksikon ravailemaan kahdestaan aurinkoiselle kentälle.
12.03.2017 Maastoestevalmennus, valmensi Jaana K.
Tänään pääsi Kaapo ratsastajineen treenaamaan maastoesteradalle. Radalta löytyi paljon erilaisia esteitä, mutta tällä kertaa taisi pääosassa olla pituusesteet. Olin tutkiskellut löytyvät esteet ja suunnitellut niin ollen radan, jota olisi helppo seurata jalkaisinkin, mutta siinä olisi myös sopivasti haastetta ratsukolle. Ratsukko oli hoitanut lämmittelyt omatoimisesti kentällä, joten kävelimme yhtä matkaa pellolle, mistä esteet löytyivät. Vilkaisin vielä nopeasti, että löytyihän sieltä kaikki mitä olin suunnitellutkin ja selitin järjestyksen ratsastajalle. He olivat myös ottaneet kentällä muutaman lämmittelyhypyn, joten pystyttiin huoletta aloittamaan hyppäämiset.
Aluksi otettiin puolet esteistä sarjana, jonka jälkeen oli tarkoitus lisäillä esteitä sitä mukaa, kun jokainen alkoi sujua. Ensimmäisenä oli vuorossa tukki, jolta edettiin talon yli nousuesteelle. Sieltä kaarrettiin vasemmalle kohti tynnyreitä, jonka jälkeen oli vielä pituuseste, pysty ja hauta. Ratsukko eteni hieman liian hidasta laukkaa, joten käskin kannustamaan tammaa reippaampaan laukkaan. Ensimmäinen hyppy lähti inan liian kaukaa, mutta Kaapo venyi hienosti esteen yli ja siitä näki, että se tykkäsi hyppäämisestä. Ratsastaja ohjasi hevostaan pehmeästi ja osasi mukautua hyppyihin erinomaisesti. Sarja saatiin suoritettua loppuun moitteetta, joten käskin lisäämään mukaan toisen pituusesteen ja banketin.
Pikkuhiljaa lisäiltiin esteitä ja loppujen lopuksi sarjassa olikin jo neljätoista estettä, joista ratsukko suoriutui oikein kivasti, vaikka välillä hyppypaikat olivatkin vähän huonoja. Ratsastaja pysyi hyvin hypyissä mukana ja hevonenkin alkoi skarppaamaan loppua kohti oikein mukavasti. Loppupään vesiestekään ei tuottanut ratsukolle vaikeuksia, vaikka moni hevonen ei veteen hyppäämisestä pidäkään ja hautakin saattaa joillekin tuottaa vaikeuksia.