Sukkamieli VH17-018-0270

22.08.2020 Sukka lopetettiin alkaneiden selkä- ja jalkavaivojen vuoksi.

Nimi	Sukkamieli "Sukka"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenpienhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	148cm, vaaleanrautias	Meriitit	KTK-III, SLA-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-II
Syntynyt, ikääntyminen	s. 01.02.2017, 26v satunnainen (4v 01.03.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he B / 90cm / 90cm / tuttari / noviisi

20.06.2017 pikku-Sukka kirjattiin R-suunnalle 66 pisteellä ja KTK-III -palkinnolla.

25.05.2018 Sukka edusti kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelussa pokaten KERJ-I -palkinnon.

30.06.2018 Sukkasemme palkittiin ERJ-I -palkinnolla.

31.07.2018 raudikko sai uuden meriitin listalleen VVJ-II -palkinnon myötä.

20.02.2019 tamma kärrättiin suomenhevosten laatuarvosteluun. Kotiin Sukka palasi SLA-I -palkittuna.

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Kun Mustin tiineyttä oli kestänyt yhdeksän kuukautta, aloimme miettiä sitä kapasiteetin ihmelasta, jonka tulisimme saamaan. Se nimittäin olisi huikea. Sen jälkeen laitoimme sormet ristiin, että varsa perisi ne paremmat perintötekijät. No, ei se nyt ihan mennyt niin. Seuraava perustelu yhdistelmälle Kakara ja Musti oli, että "isä tasoittaa emän luonnetta, niin kerta!!"

Tasoittiko se? Haluaisimme sanoa, että kyllä tasoitti, mutta loppujen lopuksi todellisuus taitaa olla toisenlainen. Varsa sai nimekseen vanhan suomalaisen mytologian mukaan Sukkamieli (rakkauden haltijatar), mutta se ei kyllä ole mikään rakkaushevonen. Onhan se syötävän suloinen, oli jo varsana, isot karvaiset korvat ja pitkät turpakarvat. Ensimmäisellä ulkoilukerrallaana Sukka haistatti sitä ihasteleville ihmisille pitkät ja tarjosi varsankaviota. Sen jälkeen sitä pyydystettiin pihamaalta toista tuntia emän teutaroidessa hermostuneena neljän ihmisen pitelemänä, jotta meillä ei olisi ollut kahta irrallaan juoksevaa hevosta.

Sukka on nimestä naamaan niin syötävän suloinen toffeekarkki, että hyvä ettei jokainen kävijä pistele sitä poskeensa saman tien. Valitettavasti totuus on vähän toisenlainen. Isän luonne toki tasoitti hieman emälinjan vaikutuksia, mutta Sukasta huomaa silti, millaisesta tammaperheestä se on peräisin. Sulonen? Kyllä. Kiltti? Ei niinkään. Miellyttämisenhalua? Hyvin vähän. Tamman kanssa pärjää kyllä, ja se on maasta käsitellessä ehdottomasti parasta, mitä tämä tammalinja on tuottanut - ratsastuksellisesti ei ehkä niinkään parasta, mutta siitä on turha keskustella. Tärkeintä on, että se on kaunis ja ihanan näköinen hevonen, jota on kiva ihastella terassilta käsin aamuauringon paistaessa!

Vaikka vakuuttelemmekin kovaan ääneen, että käsiteltävyys parani, jotkut kyseenalaistavat sen silti. Sukka vahtii emänsä tavoin karsinaana mustasukkaisesti, ja vaikka sen voisi hoitaa karsinassakin ei sitä koskaan tehdä, koska ketään ei huvita alkaa turhaa vahtia jokaista jalkaa ja vielä hampaita erikseen. Käytävällä hoitaminen säästää kaikkien hermoja ja hoitajan jalkoja sekä käsiä. Ketjuissa tamma näyttää lähinnä hapanta naamaa, ei nosta jalkojaan pyydettäessä ja näykkii vain silloin, kun mahaan kosketaan tai vyötä kiristetään. Reipas kuitenkin kannattaa olla - jos Sukka joutuu seisomaan omasta mielestään liian kauan käytävällä se alkaa kiskoa ja pahimmillaan istahtaa kankuilleen kun ketjut vetävät vastaan. Normaaleissa hoitotilanteissa tämä ei kuitenkaan ole mikään ongelma, tamma turvautuu näin äärimmäisiin keinoihin lähinnä, jos sen hoitaja jää suustaan kiinni.
Tukevat hanskat ovat ehdottomasti pakolliset Sukkaa taluttaessa, ketju on vapaaehtoinen lisävaruste. Tässä on sitä mallia hevonen, joka kävelee kiltisti vierellä, kunnes ei enää kävelekään. Sukka tekee äkillisiä syöksähdyksiä, kiskaisuja ja muuta vastaavaa riistäytyäkseen taluttajansa otteesta. Traileriin tamma ei suostu lastautumaan ollenkaan, ei hyvällä tai pahalla, se ei raahaudu ramppia ylös edes rauhoitettuna ja silmät peitettynä. Rekan kanssa ei sen sijaan ole mitään vaikeuksia vaan raudikon saa lastattua paremmin kuin talutettua, se matkustaa hyvin eivätkä vieruskaveritkaan aiheuta verenpaineen kohoamista.

Sukkaa ei kiinnosta, Sukka ei halua, Sukka voisi tehdä jotain muuta mieluummin. Siinäpä oikeastaan pähkinänkuoressa se, mitä tamma tuntuu ajattelevan kun sen selkään nousee ihminen. On vaikea sanoa, millaisen hevosen selkään minäkin päivänä nousee. Toisina päivinä se käy ylikierroksilla ja tuntuu sinkoavan suorinta tietä lähimpään puuhun hypätäkseen sieltä suoraa kyytiä takaisin alas, toisina päivinä kaviot juurtuvat kiinni maahan ja tuskin traktorilla vetäminenkään auttaisi niiden nostossa. Yksi asia ainakin on varma: Sukalla on miellyttämisenhalua niin vähän, ettei sillä täyttäisi edes sormustinta. Se on jääräpäinen ja turhauttava ratsu, jonka kanssa pitää vääntää kättä kuin palaisi takaisin ratsastuskouluun - tässä kohtaa siis ei ole oikeastaan menty yhtään eteenpäin, mitä emälinjaan tulee. Pehmeät, huomaamattomat avut meinaavat Sukan kanssa olla pelkkää haaveilua ja pilvilinnojen rakentamista, tammaa täytyy vähän potkia eteenpäin, käyttää kannusta tai raippaa. Vaihtoehtoisesti sitä täytyy hillitä välillä niin lujaa, että mieleen välähtää kuva kaikista niistä vammoista, joita suuhun voi aiheuttaa kuolaimin. Vaan ei auta, jos Sukka saa kiihdytellä villinä ja vapaana ei ole lainkaan sanottua, että se ei yrittäisi ylittää kentän aitaa luvatta.

Sukka kyllä hyppää hyvin, silloin kun se hyppää. Yleensä tamma ei hyppää. Koska ratsastaja. Sen kanssa ainakin oppii mukailemaan liikettä. Mikäli ratsastaja on yhtään hypyn edellä, Sukka kieltää - hyppää keskenäsi, kun on kerran noin kiire! Tammalla on lisäksi taito laukata täydellisen sujuvasti kohti estettä ilman mitään kangertelua tai kiemurtamista, kunnes juuri ponnistuksen kohdalla se tekeekin äkkipysähdyksen. Jos ratsastaja jää liikkeen taakse, Sukka vetää pään alas ja aloittaa esteen jälkeen aivan järkyttävän rodeoshow'n, jossa pylly ei kyllä pysy penkissä edes taitavimmalla shetlanninponin selässä roikkujalla - kokeiltu on. Jos nyt kuitenkin sattuu osumaan esteelle oikein, Sukka hyppää kyllä hienolla tyylillä ylitse. Esteiden välissä tapahtuva osuus harvoin on ihan niin hienoa, mutta hei, valokuvia räpsitään vain hypyistä!
On hieman yllättävää, että maastossa Sukka on tahmeimmillaan. Se löntystää kiireettä menemään ja yrittää matkan varrella pontevasti napsia evästä tienpientareilta ja puista. Rennolle käyntilenkille tamma onkin omiaan, reipas laukkamaasto on Sukan kanssa ennemminkin hikeä-ja-tuskaa-maasto. Maastoesteillä se aiheuttaa omat ongelmansa, koska tammaa täytyy ratsastaa eteen suhteettoman paljon. Se hyppää kyllä järkevästi ja hyvin, jos tempo on kunnollinen, mutta se temmon kunnolliseksi saaminen vaatii paljon, paljon työtä.

Kärryjen edessä Sukka on varmasti miellyttävimmillään, mikä ei ole paljoa sanottu. Se liikkuu eteenpäin kohtalaisesti, yleensä sitä askellajia, jota siltä pyydetään. Omaa moottoria ja eteenpäinpyrkimystä ei kuitenkaan löydy. Kärryjen kanssa tamma ei kiihdyttele, mikä on ihan positiivista - itse asiassa Sukka oppi tämän nuoruudessaan kaadettuaan koppakärryt liialla vauhdilla. Tamma on notkea kuin näkkileipä, mutta saa sen kanssa tehtyä ihan ok suorituksia koulussa, tarkkuudella ja maratonissa. Huippusuorituksista haaveilu kannattaa kuitenkin jättää jollekin toiselle hevoselle.

Kisapaikalla Sukka on oma hurmaava itsensä. Reviirietoinen jabastaan ja ikiomasta rekastaan (väliäkö sillä, että samassa rekassa on kuljetettu kolme muutakin hevosta), muutoin ihan mukiinmenevä käsiteltävä, jos käsittelijällä vain pysyy pakka koossa. Myös verkassa ja radalla tamma on oma hurmaava itsensä. Eli siis todella hanuriosaston puolelta. Kouluradalla sijoituksia tipahtelee enemmänkin tuurilla ja siksi, että kilpakumppanit mokaavat vielä pahemmin kuin siksi, että Sukka oikeasti tekisi hienon radan. Jos esteillä pääsee maaliin asti, sijoitus rapsahtaa melko varmasti, jos aika vain riittää. Kokonaisuudessaan tammalla kisaileminen on kuitenkin oikeastaan enemmän pakollista työtä, joka tehdään koska se täytyy tehdä eikä niinkään ilo.

Sukutaulu

i. Rätvänän Kuikuli † YLA1, KTK-II, SLA-I, KRJ-II, ERJ-I, VVJ-II sph, rt, 145cm	ii.Riiviöiden Kuippana SLA-I, KRJ-I, ERJ-II sh, rt, 152cm	iii. Eetvartti ILO ✝ YLA2, KTK-III, SLA-I sh, klm, 153cm
		iie. Kaarnan Halla ✝ SLA-II, KRJ-II sh, rt, 153cm
	ie. Lanessa ÄKS KTK-III sph, rt, 145cm	iei. Herra Wonka ✝ YLA1, KRJ-III sph, 141cm
		iee. Kirveltäjän Kipinöivä ✝ sph, 147cm
e. Mustamieli † YLA1, KTK-III, SLA-I*, KRJ-II, ERJ-I sh, vrt, 153cm	ei. Hulipeli KIR † YLA1, SLA-I, ERJ-I sph, hpm, 147cm	eii. Hippapeli KIR YLA2, ERJ-III sh, rt, 154cm
		eie. VIR MVA Ch Kirveltäjän Kiukkupussi † YLA3 sph, hprn, 148cm
	ee. Mielipaha † KTK-III, YLA1, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I, SV-I sh, prt, 153cm	eei. VIR MVA Ch Kajon Mustasurma KTK-II, SLA-I, KRJ-I sh, m, 156cm
		eee. Henkiriepu YLA1, SLA-I, KRJ-I sh, prt, 152cm

Jälkeläiset

s. 20.01.2018 sh-o. Tohvelipäällikkö, i. Hengenvaaran Mohikaani , om. Hapero, VRL-06115

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

17.08.2017 Valjakkovalmennus, valmensi Veera R.

Tänään olin Susirajassa valmentamassa Sukka-nimistä suomenhevostammaa valjakkoajossa. Olin suunnitellut sille tälle päivälle lähinnä vain tarkkuutta vaativia ajotehtäviä. Pidimme valmennuksen kentällä, vaikka alun perin olin suunnitellut, että pitäisimme sen pellolla saadaksemme lisää tilaa.

Lissu ja Sukka saapuivat kentälle juuri, kun olin saanut kaikki tarvittavat aseteltua kentälle. Tervehdin kuskia ja kehotin häntä verryttelemään tammaa kävelemällä muutaman kierroksen ristiin rastiin kenttään ympäri ja sitten siirtämään sen raviin ja sama ravissa. Itse jäin seisomaan kentän keskelle ja seurasin hevosen liikkeitä ja kuskin ajotapaa. Sukka näytti hieman protestoivan kuskia vastaan ja kehotinkin tätä hieman antamaan sille enemmän ohjaa ja näin tamma lopettikin pään heiluttelun. Ravissa Sukka näytti kuuntelevan ajajaansa erittäin hyvin.

Valjakon mentyä alkuverryttelyt aloitimme itse valmennuksen pujottelutehtävällä, joka mentiin ensimmäiseksi käynnissä kumpaankin suuntaan. Tötsien välit olivat melko kapeat joten ohjastaja sai olla tarkkana, vaikka Sukka yritti parhaansa kiertää tötsät. Tamma kun ei ihan tajunnut, että perässä tulevat kärryt eivät kääntyneetkään yhtä nätisti. Kun tötsistä oli käynnissä selvitty ilman, että yksikään tötsä kaatui, siirryimme seuraavaan tehtävään. Tarkoituksena oli tulla puomeista tehty kulma niin, että kärryt pysyivät puomien sisäpuolella. Hevonen sai mennä missä halusi. Tämä osoittautui yllättävän hankalaksi tehtäväksi, sillä tamma oli aluksi sitä mieltä, ettei puomin ylitse voi astua. Tovin suostuttelun jälkeen se kuitenkin uskalsi jalkaansa nostaa ja tästäkin selvittiin. Viimeiseksi tehtäväkseen valjakko sai mennä tötteröiden pujottelun ravissa. Ekalla yrittämällä lähes puolet tötsistä kaatui, mutta jotta valmennuksesta jäisi kaikille hyvä maku suuhun, pidensin tötsien välimatkaa ja tästäkin selvittiin hyvin! Valjakko kävi kävelemässä loppukäynnit läheisellä tiellä.

24.08.2017 Valjakkovalmennus, valmensi Veera R.

Tällä kertaa saavuin Susirajaan valmentamaan Lissua ja tallin suomenhevostamma Sukkaa. Olin hieman etuajassa, kuten yleensä ja näinkin Lissun varustavan vasta tammaa valmennusta varten. Pyysin häntä käymään tekemässä maastossa alkuverryttelyt, jotta sillä välin saisin kentälle aseteltua kaiken valmiiksi. Tänään oli taas vuorossa tarkkuusajoa ja tämän vuoksi laitoin kentälle kartioita, joiden päälle tuli palloja. Edelliskerralla olimme jättäneet pallot pois ja keskityimme vain tamman ohjattavuuteen, mutta tänään tulisi miinusta heti tiputetusta pallosta. Tein radasta melko simppelin, mutta kyllä siinä varmasti haastettakin riittäisi. Näin valjakon jo tulevan metsäreitiltä ja huikkasin heille, että voivat tulla jo kentälle.

Ensiksi pyysin Lissua ajamaan tammalla kenttää ympäri ensin jokaisessa askellajissa varoen kartioita, jotta pallot niiden päällä eivät tippuisi. Sitten pääsimmekin itse tämän päivän tehtäviin. Ohjeistin tekemään pitkällä sivulla olevan pujottelun, ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi laukassa. Pujottelu sujui todella hyvin ja huomasinkin kuinka näiden kahden yhteistyö pelaa todella mukavasti. Muutin hieman rataa ja pyysin heitä tekemään sen uudelleen. Nyt oli jo hieman vaikeuksia, mutta mitä lujempaa mentiin, sen tarkemmaksi se muuttui ja yhteistyön merkitys näkyi selvästi. Sukka oli hieman hitaan oloinen, mutta Lissu huomasi hyvin pyytää tammaa eteenpäin aina, kun se alkoi hyytymään. Nyt pyysin ohjastajaa tekemään itse pujottelut niin kuin haluaa, jotta saataisiin ohjastajallekin aivotyötä. Kaksikosta heti huomasi, että Sukka ajatteli ihan samalla tavalla kuin ohjastaja ja rata meni hienosti läpi pudottamatta yhtäkään palloa! Loppuverryttelyjen aikana kävimme läpi valmennuksen plussat ja miinukset samalla, kun keräsin pois tötsiä ja valjakko käveli loppukäyntejä.

28.09.2017 Valjakkovalmennus, valmensi Jaana K.

Susirajasta oli pyydetty valmentamaan Sukkaa valjakkoajossa ja pakko myöntää, että hieman jännitti. Olen tainnut ehkä kerran aiemmin pitää valjakkovalmennuksen, mutta toki omien kanssa on tullut sen verran ajettua ja treenattua eri valmentajien kanssa, että eiköhän me nyt jotain valjakolle keksitä.
Ajellessani tallille suunnittelin hieman tarkkuuskoetta vastaavaa treeniä, jonka tarkoituksena olisi saada hiottua ajajan silmää teistä.

Susirajalla painelin kohti kenttää, jossa jo valjakko lämmitteli kaikessa rauhassa. Ajaja kertoi samalla hevosesta aina kun ehti ja sain kuvan, että todellakin tarkkuus voisi olla omiaan tämän päivän valmennukseen. Toki valjakon lämmittelyä seuratessa huomasi ajajan sanat todeksi, että ei se Sukka nyt ehkä mikään maailman notkein tai edes välttämättä yhteistyöhaluisin ollut.
Hain siis tarvittavat tarvikkeet ja aloin asettelemaan tötsiä porteiksi pitkin kenttää samalla numeroiden ne, sekä asettaen jokaisen tötsän päälle pallon, joka putoaisi, jos tötsään osuttaisiin.

Tein kentälle 14 porttia ja leveys porteilla oli 40 senttimetriä, jotta valjakolla oli oikeasti tilaa. Olisipahan mahdollisuus pienentää portin leveyttä, jos näyttäisi että homma alkaakin sujumaan.

Alkuverkkojen jälkeen valjakko aloitti heti radan suorittamisen ja seurasin heidän menoaan hetken hiljaa.
”Hei, se raippa ei ole mikään koriste. Käytä sitä! Ei tarvi lyödä, vaan naputa kevyesti”, huikkasin, kun alkoi näyttää siltä, että Sukka ei meinaa kääntyä ei sitten millään. Jonkin ajan päästä alkoi valjakon homma toimimaan paljon paremmin ja tammakin kääntyi suhteellisen näppärästi. Toki käännökset olisivat voineet olla edelleen parempia, mutta nyt ei enää pudoteltu jokaista palloa matkan varrelta. Valjakko vaihtoi ravista laukkaan, jolloin helpotin hieman tehtävää ja laukassa tuntui, että tamma kääntyi paljon paremmin, kuin ravissa ja pallotkin pysyivät paikallaan.

Osa reiteistä oli kyllä oikeastikin haastavia tämän tasoiselle hevoselle, mutta hienosti se kuitenkin selviytyi tiukemmistakin käännöksistä, joita oli pari. Kaiken kaikkiaan mukava valmennus ja ainoana parannettavana asiana tältä kerralta sanoisin sen, että se raipan käyttö täytyy muistaa. Se korvaa istunnan ja pohkeiden avut, jolloin sitä on yksinkertaisesti pakko käyttää.

01.06.2018 Estevalmennus, valmensi reibili

Aurinko porotti täydeltä taivaalta saapuessani Susirajaan, jonne olin sopinut treffit valmennuksen merkeissä. Tarkoitus oli valmentaa narria ja syötävän suloista suomenhevostammaa, Sukkaa. Alkutiedot tammasta eivät olleet kovinkaan mairittelevia ja pelkäsin vähän, ettei päässäni olisi enää niitä vähäisiäkään hiuksia tämän reissun jälkeen, mikäli ennakkotiedot hevosesta vain pitäisivät paikkansa.
Ratsukko teki alkuverryttelyjä minun valvovan silmäni alla, tai ainakin osittain valvovan, samalla kun väsäsin kentälle pientä pääasiassa pystyesteistä ja muutamasta ristikosta väsättyä rataa. Ehkä huoleni oli turhaa, ainakin näin alkuverryttelyjen perusteella, koska kyllä ratsukko pelasi sen verran hyvin yhteen, etten uskonut varsinaisen valmennuksen aikana ilmaantuvan ainakaan kovin katastrofaalisia ongelmia.
Esteitä radalla oli yhteensä seitsemän kappaletta ja isolla kentällä tilaa kyllä olisi suorittaa, joten jos tamma vain pelaisi hyvin yhteen ratsastajan kanssa, tai ehkä enempikin toisinpäin, uskoin, että tästä kyllä selvittäisiin kunnialla. Korkeutta korkeimmallakaan esteellä ei ollut kuin 60cm, en tahtonut pistää tässä auringonpaahteessa ratsukkoa liian lujille, ettei kukaan saisi lämpöhalvausta tai mitään muutakaan.
Kun alkuverryttely oli tehty, annoin narrille luvan alkaa suorittaa. Ensimmäinen este ylittyi rimaa hipoen, kun ratsastaja meinasi jäädä hypyssä jälkeen ja tamma näytti siltä, ettei aio hypätä. Hyppäsipä kuitenkin, ja aivan nipin napin narri pysyi selässä, kun Sukka himmaili vauhtiaan sen verran, että ratsastaja sai koottua itsensä, ja ohjat kunnolla takaisin käteen. Alun vaikeuksien jälkeen loput kuusi estettä sujuivat varsin mallikkaasti.
Ratsukko pyöri ympärilläni sen aikaa, kun ohjeistin narria menemään radan nyt toisesta suunnasta.
Toisella yrittämällä tulikin sitten yksi kielto, kun ratsastaja ei ollut tarpeeksi hereillä, lähestyminen esteelle oli hitusen liian huono. Tulos siitä, että ratsastaja oli jo menossa esteen yli ja Sukka ei, oli se, että narri sinkoutui esteen yli ja mätkähti suoraan selälleen maahan. Ohjat pysyivät käsissä joten tamma ei päässyt karkaamaan.
Kysyin, olihan ratsastaja kunnossa ja saatuani kipakan vastauksen "joo joo, ei ollut eka kerta!" kysyin, haluaako narri vielä yrittää, jos saataisiin tähän valmennuksen loppuun edes yksi, jos nyt ei täydellisen, niin ainakin lähelle täydellisesti onnistunut suoritus. Narri kampesi itsensä selkään vähän vaivalloisesti ja mieleni teki pistää silmät kiinni, kun ratsukko lähti uudestaan suorittamaan rataa. Olin kehottanut kiinnittämään huomiota kolmannelle esteelle tultaessa siihen, että hevonen olisi suorempi, kuin mitä se äsken oli. Narri valitsi esteelle tällä kertaa hieman helpomman tien, jotta estettä pystyi lähestymään paremmin kohtisuoraan. Loppu radasta sujuikin kuin leikiten, osittain varmaan siksi, että narri näytti sen verran sisuuntuneelta, että Sukka varmasti tiesi sen ja tajusi, ettei nyt kannattanut pelleillä vähääkään, eikä siten varmaan uskaltanut vahingossakaan olla hyppäämättä. Loppyverryttelyt ratsukko sai tehdä itsenäisesti sillä aikaa, kun keräsin estekaluston pois kentällä. Hiljaa mielessäni mietin, kuinka ihmeessä tästä hevosesta on saatu 90cm ratana hyppäävää kilpahevosta, kun sen kanssa työskentely tuntui olevan hieman haastavaa.