02.11.2017 Mustin hampaista loppui teho ja tamma jouduttiin laittamaan pois.

Mustamieli VH14-018-1840

Nimi	Mustamieli "Musti"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	153cm, vaaleanrautias	Meriitit	YLA1, KTK-III, SLA-I*, KRJ-II, ERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 18.10.2014, 24v satunnainen (4v 01.11.2014)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he B / 90cm / 90cm / tuttari

20.02.2016 Mustia tarjottiin kantakirjaan R-suunnalle. Pistesaaliilla 65p. tammamme on KTK-III -palkittu. Jestas!

15.05.2016 mutruturpamme mökötti KRJ:n laatuarvostelussa saaden kokonaispisteet 97,25 ja KRJ-II -palkinnon. Hieno Musti!

30.04.2017 kiukkuiita palkittiin YLA1 -palkinnolla.

30.09.2017 raudikko murjotti ERJ:n laatuarvostelussa saaden 108 pistettä a ERJ-I -palkinnon.

30.10.2017 Musti murjotti ja murisi suomenhevosten laatuarvoselussa itselleen 105 pistettä ja SLA-I* -palkinnon.

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Musti on hevonen, jota - suoraan ja kaunistelematta - vituttaa armottomasti, ja jos ei ihan vituta, niin ainakin ärsyttää. Tammassa kulminoituu aika pitkälti kaikki emälinjan huonot puolet, eikä isälinja valitettavasti pehmentänyt raudikon persoonaa lainkaan. Tämä elikko on ruusukimppu, josta on nypitty terälehdet pois ja jätetty maljakkoon kimppu piikikkäitä tikkuja. Jatkuvasti sitruunoita syöneen näköinen, irvistelevä Musti ei ole kivoin hoidokki, eikä se ratsastettavuudellansakaan paikkaa luonnettaan. Kapasiteettikaan ei päätä huimaa. Onhan tämä kaunis katsella, mutta.. niin. Ei tätä kyllä kehtaa muuallekaan myydä, joten oma on ongelmamme, kun menimme mokoman kasvattamaan. Ehkä seuraava sukupolvi on sitten jollain mittarilla parempi, ihanampi ja ruusuisempi.

Tämä hevonen ei ole haliponia nähnytkään. Mustia ei voi hoitaa karsinassa, tamma vahtii omaa tilaansa niin mustasukkaisesti. Käytävän ketjuissa ollessaan hevonen näyttää hapanta naamaa ja saattaa koettaa näykkiä. Kavioita puhdistettaessa sekä suojien/pinteleiden laiton aikana tamman jalka saattaa juurtua maahan tai vaihtoehtoisesti ei laske ollenkaan. Jos hoitotoimenpiteet, aivan sama, mitä ne olivat, venyvät liiaksi, tamma alkaa kuopia. Mitään sen pahempaa Musti ei sentään tee, kunhan näyttää hapanta naamaa. Ripeillä, jämäköillä otteilla toimiva hoitaja pärjää raudikon kanssa vallan mainiosti. Rapsuttelusta Musti ei välitä, mahdolliset herkkupalat annetaan - sormien turvallisuuden vuoksi - ruokakupista. Musti ei pidä ollenkaan korvakarvojen leikkaamisesta tai harjan setvimisestä, silloin tamma luimii ja polkee jalkaa. Muuten kaikki hoitotoimenpiteet ja varustaminen sujuvat. Kengittäjä ja eläinlääkäri saavat pääsääntöisesti tehdä työnsä rauhassa, välillä Musti on pitänyt rauhoittaa esimerkiksi raspaamisen ajaksi, mutta yleensä sille ei ole tarvetta. Yleensä tamma on jouduttu rauhoittamaan sen ollessa kiimassa, jolloin se on puolet tympääntyneempi ja happamampi kuin yleensä.
Liinakkoa taluttaessa saa tosissaan varoa hampaita, tammalla on ikävä taipumus näykkiä. Lisäksi hevonen tuntuu, ainakin karsinasta lähdettäessä, ihan tähtäävän varpaillesi. Musti ei kuitenkaan riehu tai rynni, sen sijaan hevonen saattaa jämähtää paikoilleen tai koettaa puskea lapa edellä taluttajaansa päin. Mikäli Mustin käytökseen ei puutu, tamma ei tasan käyttäydy loppupäivänä, ei anna kiinni tarhasta tai ala taluttajansa kanssa muutenkaan millekään. Tai oikeastaan kenenkään muunkaan. Kunhan Mustin pitää kurissa raudikko on ihan fiksu talutettava, vaikka näyttääkin verisesti loukatulta.
Koppiin Musti vedetään poikkeuksetta liinoilla, koska kukaan ei jaksa tamman pelleilyä. Kuljetusrekkaan Musti kävelee ongelmitta, koppiin meneminen taas on vähän siinä ja siinä. Yleensä hevonen jämähtää paikoilleen siinä kohti, kun saa etusensa rampille, eikä liiku enää mihinkään. Siksi Musti laitetaan koppiin liinoilla tai vielä parempi, kuskataan aina rekassa. Matkustaminen sen sijaan sujuu ongelmitta, Musti ei ole reissaamisesta moksiskaan.

Tässä on hevonen, jonka takapuoli on aivan poikkeuksellisen kevyt, joka protestoi joka asiaan, joka sitä kiukuttaa - ja Mustia kiukuttaa moni asia - joka kuumuu herkästi ja muuttuu aivan uskomattoman etupainoiseksi jyräksi. Toisinaan sen saa pysäytettyä vasta tiilimuuriin, pahimpina päivinä tuntuu siltä, että hevonen juoksee jopa sen läpi. Mustilla on energiaa ja teenpyrkimystä aivan riittämiin, mutta valitettavasti se kanavoi ne yleensä kärsimättömään venkoiluun ja apujen vastusteluun. Tamma vaatii todella, todella jämäkkää ratsastusta, vaikka sekin valitettavasti yleensä kulminoituu siihen, että hevonen menettää hermonsa ratsastajan liiallisiin apuihin ja heittää takamustaan. Mustin kanssa on hyvin turhauttavaa koettaa tehdä töitä, sillä ei ole kärsivällisyyttä hitaaseen työskentelyyn, reipas tempo sen sijaan saa sen puremaan kiinni kuolaimeen ja juoksentelemaan ympäri kenttää miten hevonen itse lystää. Pelkkä pukittaminen protestina ei tietenkään tammalle riitä, vaan sen on pakko tehdä muutakin. Harvemmin nähtävä pystyyn hyppääminen on Mustin kanssa aina yhtä inhottavaa - sen harvan kerran, kun tamma päättää hypätä pystyyn se myös hyppää, ja siinä saa olla sydän syrjällään miettimässä, kaatuuko hevonen.
Mustin toimiminen on vähän niin ja näin. Sen saa silloin tällöin tekemään hyviä pätkiä, mutta yleensä ne ovat niin tuhottoman työn takana, että onnistumisen ilo jää loistamaan poissaolollaan. Tällöinkin tamma toimii enemmänkin lähes hyvin kuin todellisuudessa hyvin: se pitää edelleen pakottaa hommiin jämäkällä otteella, joka ei salli vastaanväittöä.

Mustin päästäminen hyppäämään on vähän sellaista "lausukaa rukouksenne, toivokaa parasta ja sulkekaa silmänne". Tyyliä ei ole, ei kärsivällisyyttä tai itsehillintää, intoa sen sijaan riittää. Sanomattakin selvää, ettei tämä ole se toimivin resepti, yleensä se johtaa nimittäin siihen, että Musti pinkoo lujempaa kuin pikajuoksija, hyppää jos ehtii tai muistaa ja kuuntelee lähinnä viitteellisiä suuntaohjeita. Korvat ovat pystyssä ja hevosella on helvetin hauskaa, ratsastajalla tai katsojilla sen sijaan ei ole. Mikäli vauhdin pitää olla hillittyä ja Mustin saa peräti hillitsemään vauhtiaan, se melko usein ottaa puomit alas, koska "yhyy yhyy en saa mennä niin lujaa kuin haluan, en viitsi, en halua, haistakkee nyt!!". Että miten meni jalostus näin omasta mielestä.
Maastoesteet ovat oikeastaan ainoa paikka, jossa Musti voi jokseenkin toimia ilman helvetillistä vääntöä. Se ei ole mitenkään tyhmä hevonen eikä huvin vuoksi juokse päin kiinteää estettä katkaistakseen jalkaansa. Vauhtia sillä on tietenkin enemmän kuin tarpeeksi, ryöstäminen ei ole hirvittävän harvinaista ja esteen ohitse voi ihan hyvin juosta. Musti kuitenkin on hieman helpompi hillitä maastossa, sillä oman estesilmän puuttuessa ja aivojen löytyessä tamma uskoo hieman paremmin sen, että ratsastaja saattaa osata neuvoa sen oikeaan paikkaan.

Kisapaikoilla Mustin vitutuskäyrä kohoaa aivan uusiin lukemiin. Ensin on pitänyt matkustaa aika X, pahimmassa tapauksessa jonkun idiootin (= kenen tahansa) naapurina, sitten pitäisi muka olla niin pätevää ja edustavaa että! Vaikkei hommasta tulee mitään kotikentälläkään.
Musti on käsihevosalueella semi asiallinen, sitruunoita syöneen näköinen, luimiva hapannaama, mutta asiallinen. Tamma saattaa näykkiä muita hevosia tai omiin maailmoihinsa uppoutunutta taluttajaa, mutta kun on hereillä ja pitää elikon kurissa ja nuhteessa, raudikko on ihan asiallinen talutettava. Aika hidas ja tahmea, kylläkin.
Verryttelyissä Mustin pylly kevenee, pahimpina päivinä myös etuosa. Tamma on se kliseinen kuumuva jyrä, joka pysähtyy vain seinään jos siihenkään ja riekkuu riekkumisen ilosta ja ylikierroksilla käymisen sivutuotteena. Koulukisoissa tammalta puuttuu malttia, ja verryttelyissä raudikko pitäisi ratsastaa ihan piippuun, että suorituksesta tulisi jotain. Estekisoissa taas katsojia meinaa hirvittää, kun liinakolla vedetään verkassa ja radalla tuhatta ja sataa ilman mitään takuita, että puomit pysyvät paikoillaan tai hevonen pystyssä mutkissa. Jostan kumman syystä Mustilla ei tehdä kovin tiukkoja kurveja...
Kyllä tästäkin saa hyviä suorituksia irti. Yleensä ne ovat aika harvinaisia, lähes kohtuuttoman työn takana olevia suorituksia, sillä nöyryys, miellyttämisenhalu ja yhteistyötaidot ovat tällä elikolla nollassa tai pakkasen puolella. Kuka haluaa ”kauniin, luonteikkaan tamman, todellisen opetusmestarin, joka vaatii, mutta opettaa paljon”?

Sukutaulu

i. Hulipeli KIR † YLA1, SLA-I, ERJ-I sph, hpm, 147cm	ii. Hippapeli KIR YLA3, ERJ-III sh, rt, 154cm	iii. Antti-Kristian † YLA2, SLA-II sh, rtkm, 161cm
		iie. Ch Hippa kadonnut sph, prt, 141cm
	ie. VIR MVA Ch Kirveltäjän Kiukkupussi † YLA3 sph, hprn, 148cm	iei. Potenssi sph, rt(hp), 145cm
		iee. Keskiviikon Kadotus † YLA2 sph, m, 146cm
e. Mielipaha † YLA1, KTK-III, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I, SV-I sh, prt, 153cm	ei. VIR MVA Ch Kajon Mustasurma KTK-II, KRJ-I sh, m, 156cm	eii. VIR MVA Ch Vinkare YLA2, KTK-II, KRJ-I sh, 159cm, m
		eie. Kalliomaan Vilja sh, 154cm, rt
	ee. Henkiriepu YLA1, SLA-I, KRJ-I sh, prt, 152cm	eei. Hiisirikko † YLA1, KTK-III, SLA-I, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-II sph, hpvkk, 143cm
		eee. Hallanvaara YLA1, SLA-I, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-II sh, prt, 155cm

Jälkeläiset

s. 01.07.2015 sh-o. Mieliteko, i. Mörkövaaran Villimieli, om. rukkanen (VRL-00583)
s. 01.01.2016 sh-t. Mielikuoli, i. Kaskuolin, om. mori-mori (VRL-11325)
s. 14.02.2016 sh-o. Mieliruletti, i. Luurankopokeri, om. VRL-11124
s. 01.02.2017 sph-t. Sukkamieli, i. Rätvänän Kuikuli, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

22.04.2015 kouluvalmennus, valmensi Sofia W.

Mustamielellä tuntui olevan tänään kovin vaikeaa. Valmennukseen joutuminen oli tamman mielestä selvästi ihan törkeän ikävystyttävää ajanhaaskausta, ja tämä kanta tuotiin esille pistämällä hanakasti vastaan jo maneesiin talutettaessa. Noustessasi ratsaille Musti sentään seisoi armollisesti aloillaan sen sijaan, että olisi heittäytynyt vaikeaksi, mutta ryhditön asento ja tuskastunut ilme kielivät tamman kiukusta. Antaessasi suokille luvan lähteä käyntiin, tamma pönötti mielenosoituksellisesti kiusallisen pitkän tovin aloillaan ennen kuin lähti lönkyttelemään eteenpäin.

Kaikesta huomasi, että Musti oli päättänyt asennoitua tasaisen huonosti kaikkeen. Mikään mitä siltä pyysit ei olisi voinut vähempää kiinnostaa; jopa yleensä niin mukava laukkaan siirtyminen vaikutti olevan tammalle pakkopullaa. En tiedä millainen Musti normaalisti on, mutta tänään sen askellajit eivät olleet kauneinta mahdollista katsottavaa. Käynnissä tamma liikkui reippaasti kuin kuuluisa täi tervassa. Ravi oli tarpeeksi ripeää, mutta muodossa oli roimasti parantamisen varaa. Mustin ravi oli kovin jännittynyttä, joka verotti todella paljon liikkeiden elastisuutta. Jos ravi on yhtä rikkonaista muutoinkin kuin tämän kertaisessa valmennuksessa, suosittelen teille paljon ratsastusta epätasaisessa maastossa ja pehmeällä pohjalla. Laukka oli rennompaa, vaikkakin vähän veltomman puoleista.

Pohkeenväistö oli ihan ehdoton inhokki. Tämän liikkeen suorittaminen oli todellakin työn ja tuskan takana. Aluksi kauhistelin, että eikö Musti tosiaankaan tiedä, miten pohkeenväistö tehdään ja lievästi sanottuna hieman ihmettelin kun kivenkovaan intit että kyllä sille on tämä liike opetettu. Lopulta Musti kyllästyi vänkäämään vastaan kun huomasi sinun pitävän sinnikkäästi pintasi, ja – ihmeellistä kyllä – sain kuin sainkin nähdä oikein oppikirjamaisen pohkeenväistön. Tämän onnistumisen elämyksen jälkeen olikin mitä parhain hetki antaa teille lupa siirtyä loppukäynteihin.

03.05.2015 estevalmennus, valmensi dookie

Olin ehtinyt seurata narrin ja Mustin alkuverryttelyitä vasta kymmenisen minuuttia, ja mieleni teki hautautua maan alle, tai vähintäänkin lyödä hanskat tiskiin. Musti oli erittäin kettuuntuneen oloinen, ja käyttäytyi myös sen mukaisesti. En ollut melko varmasti nähnyt yhtäkään asetusta tai rehellistä taipumista, ainoastaan kaulan linkkuun vetäneen Mustin, joka näytti myös syöneen kilon sitruunoita. Toisaalta, helppohan minun oli kauhistella vierestä tamman menoa, kun narri joutui taistelemaan itse pirulaisen kanssa selästä käsin. Eipä käynyt kateeksi.

Vielä tovin lisää tamman kanssa taisteltuaan narri sai kuin saikin irti muutamat kohtalaisen nätit kulmat ja ympyrät, ja totesi, ettei Mustista irtoaisi tuon kummempaa. En väittänyt vastaan, vaan kehotin ratsukkoa pitämään hetken välikäynnit, kun itse raahasin vielä muutamat puomit kentälle jo aiemmin tuotujen estetolppien sekaan. Asettelin puomit toisen pitkän sivun sisäpuolelle niin, että ne saattoi ratsastaa joko loivalla kiemurauralla, tai ihan vain lävistäjällä. Toiseen päätyyn lykkäsin yhden pystyn ympyrälinjalle, ja puomien vastakkaisen pitkän sivun sisäpuolelle olin kasannut ristikko-okseri-sarjan. Esteet olivat aluksi matalia, sarjan okseri kuusikymmensenttisenä oli korkein. Narrin ja Mustin käveltyä hetken, ohjeistin heille ensimmäisen tehtävän: ravissa kaksi neljän ravipuomin sarjaa loivalla kiemurauralla, kiemuran jälkeen uralle päästyä laukannosto ennen kulmaa, laukassa pääty-ympyrä ja pystyn ylitys, ja viimeiseksi suoralla linjalla ristikko-okseri-sarja. Ja ennen suoran loppumista takaisin hallittuun raviin. Hallittu ravi -kohdan kuullessaan narri huokaisi, ja nosti sitten ravin. Musti puksutti eteen päin edelleen kovin nyrpeän näköisenä, ja kaikki toiveet kauniista asetuksista ja taivutuksista kulmissa katosivat kuin pieru saharaan - rautias tamma muistutti kovasti rautakankea.

Musti ravasi ensimmäisen puomisarjan yli hyvin reippaasti, ja ei meinannut ottaa narrin kääntäviä apuja kuuleviin korviinsakaan, vaikka ohjeet tulivat jo hyvissä ajoin. Musti kääntyi vasta viime hetkellä, ja ylitti puomit vain toisen puolen jaloillaan.. Toisen puomisarjan jälkeen myös uralle paluu meinasi jäädä turhan etäiseksi, kunnes narri antoi vähän topakamman sisäpohkeen muistutuksen, ja sai raudikon siirtymään uralle asti. Seuraavaksi vuorossa oli pääty-ympyrä ja pysty laukassa. Narri antoi tammalleen laukka-avut, ja Musti singahti eteen kuin tykinkuula konsanaan. Tässä vaiheessa mieleni teki taas upottaa naamani märkään hiekkaan, kun Musti suhaili ilmeisesti pääty-ympyräksi tarkoitetulla, hyvin epämääräisen muotoisella reitillä kentän päädyssä. Narri manasi kyydissä naama punaisena, ja yritti saada tammaa hidastamaan edes vähän inhimillisempään vauhtiin. Hetken tahtojen taiston jälkeen Mustin naama mutristui entistä nyrpeämmäksi ja vauhti hidastui sen verran, että narri sai käännettyä tammaa hieman pienemmälle ympyrälle. Noin viiden ylimääräisen kierroksen jälkeen ratsukko pääsi kuin pääsikin yksinäisen pystyn yli, ja Mustin vauhti alkoi taas kasvaa uhkaavasti. Huusin puoliääneen narrille että yrittää hidastaa vauhtia ennen suoralle kääntämistä, vaikka tiesin kyllä naisen yrittävän sitä ihan itsestäänkin. Taas noin viisi ylimääräistä kierrosta päädyssä, ja vihdoin ratsukko pääsi pitkän sivun suoralle. Musti äkkäsi edessä olevat esteet, löi taas kaasun pohjaan ja heitti vielä kaupanpäälle muutamat komeat pukit. Vilkuilin sormieni välistä, kun rautias tamma pinkoi tuhatta ja sataa kohti sarjaa, narrin yrittäessä hidastaa vauhtia melko epätoivoisen näköisenä. Niin uskomattomalta kuin se tuntuikin, Musti pääsi molempien esteiden yli ilman yhtäkään kolahdusta. Kun tamma laskeutui maahan, kiljaisin narrille, että pysäyttäisi tamman vaikka päin seinää jos ei muuten. Narri teki työtä käskettyä ja pakotti tuli hännän alla juoksevan rautiaan päin aitaa, jolloin se viimein pysähtyi. Musti puuskutti kuin viimeistä päivää, kun narri ja minä huokaisimme syvään helpotuksesta. Ehdotin ratsastajalle, että tulisi tehtävän uudestaan kokonaan ravissa. Narri suostui tähän mielellään, ja ratsukko lähti yrittämään uudelleen. Musti puksutti edelleen reipasta vauhtia eteenpäin, mutta narri piti tällä kertaa hyvin tiukan kurin, eikä vahingossakaan päästänyt tammaa edes ajattelemaan laukkaa. Uusintakerta sujui huomattavasti paremmin, ja käskin ratsukon tulemaan tehtävän ravissa vielä pari kertaa.

Kun raviversiot alkoivat sujumaan jo melko sujuvasti, annoin narrille luvan nostaa laukan pääty-ympyrän pystyä varten. Kehotin narria pitämään yhtä tiukan kurin laukan suhteen, jottei aiemmin tapahtunut formularalli toistuisi. Narri sai pidettyä Mustin hienosti kurissa, vaikka tamma sitä protestoikin komeilla pukeilla ja pään viskelyillä. Pääsin myös korottamaan esteitä hieman, ja lukuun ottamatta muutamia kaahailupätkiä ja paria puomin tipahdusta lukuun ottamatta ratsukko teki kelpoja suorituksia. Kun sekä Musti että narri alkoivat olemaan hiestä märkiä ja ratsastajan naama uhkaavan punainen, annoin luvan siirtyä loppuverryttelyiden pariin, samalla kun itse keräsin esteet ja puomit syrjään.

13.05.2015 kouluvalmennus, valmensi Sachiyo

Olin saapunut valmennusta varten tallille jo ajoissa. Tänään oli poikkeuksellinen päivä, sillä minä en suoranaisesti valmentaisi ketään vaan istuisin itse hevosen selässä. Tällä kertaa olin saanut alleni hevosen nimeltä Musti, mutta muuta en tammasta tiennytkään.
Aloitimme valmennuksen maneesissa ravaten ympäriinsä. Tammalla oli selvästi energiaa, mutta se kulki kuitenkin rentona allani. Tunsin kuitenkin jo alkuvaiheessa Mustin nostavan hieman takapäätään, mutta en viitsinyt hermostua turhaan. Pääsimme pian tamman kanssa yhteisymmärrykseen tempon suhteen ja Musti kulki mielestäni hienosti ja eteenpäinpyrkivästi.

Aloitimme tekemällä pohkeenväistöharjoituksia. Lähdimme lyhyen sivun puolivälistä halkaisijalle, kuljimme hetken eteenpäin ja noin puolivälissä halkaisijaa väistimme oikealle. Tamma tuntui hermostuvan hieman puolipidätteistäni, joten yritin rauhoittaa sitä hieman istunnallani. Ensimmäisestä väistöstä ei meinannut tulla mitään, sillä tammalla oli vähän turhan kova vauhti, mutta toisella kerralla tunsin sen kuitenkin suorittaan väistön hyvin askelin. Teimme väistöjä kumpaankin kierrokseen hetken aikaa.
Väistöjen jälkeen teimme hyvin yksinkertaisia tehtäviä, kuten ravisiirtymisiä harjoitusravista keskiraviin ja toisin päin. Vauhtia tammalla riitti, mutta eron ravien välillä huomasi kuitenkin todella hyvin. Teimme myös muutamia peruutusharjoituksia, joissa hevonen pysäytettiin, peruutettiin muutamaan askeleen verran ja nostettiin suoraan peruutuksesta ravi. Näin energisen tamman kanssa siirtymiset tuntuivat onnistuvan todella hyvin - mitä nyt jälleen ehdin tuntea tamman takaosan nousevan hieman ilmaan.

Lopputunnista teimme vielä todella paljon kiemuroita ja voltteja; kuljimme päättömästi maneesissa, ja tamman oli kuunneltava ratsastajan apuja todella aktiivisesti. Tein pieniä puolipidätteitä ennen kuin käskin tammaa kääntymään, ja mielestäni Musti oli jopa yllättävän hyvin kuulolla aluksi. Lopulta tamma kyllästyi kiemuroihin ja protestoi painamalla ohjille. Sain tamman kuitenkin melko nopeasti rentoutumaan jälleen, löytämään tasapainonsa ja paransin omia ohjasotteitakin. Kun tamma kulki jälleen allani rentona ja hienona, annoin sille palkinnoksi pitkät ohjat ja aloin lopetella valmennusta.

17.05.2015 estevalmennus, valmensi Sachiyo

Tämän päivän ratsukko oli ollut jo hetken verryttelemässä kentällä, kun saavuin paikalle. Musti oli selvästi motivoitunut tuntia varten - tai ainakin energiseltä se vaikutti. Rakensin pienen esteradan ratsukolle valmiiksi, kun he vielä lämmittelivät erilaisilla raviympyröillä.
Rata sisälsi seitsemän pystyestettä. Se alkoi ennen pitkää sivua, jolla oli kaksi estettä, ja kulki lyhyen sivun halki kulmaan, josta lähdettiin lävistäjälle. Lävistäjällä oli kolme pystyestettä. Lävistäjän jälkeen ratsastettiin toiselle pitkälle sivulle, jolla oli viimeiset kaksi estettä. Ratsastaja lähti melko varovasti laukkaan ja valmistautui henkisesti suorittamaan rataa - tiesihän sen, miten Musti esteillä käyttäytyi.
Rata alkoi kulmasta, ja Mustilla oli heti alkuun todella reipas laukka. Vaikka se kulki vauhdilla päin estettä, ylitti se jokaisen esteen todella hienosti, vaikka ensimmäisen esteen ponnahduspaikka tuntui olevan hieman hukassa. Lyhyen sivun jälkeen ratsukko lähti kulmasta kohti lävistäjää, ja siellä olevat kolme estettä hypittiin ihan hyvin. Keskimmäisen esteen puomi putosi, mutta matka jatkui eteenpäin. Lopulta päästiin viimeiselle pitkälle sivulle, ja kaksi viimeistä estettä sujui kuin leikiten. Nostin lävistäjällä olevan esteen puomin takaisin ylös ja pyysin ratsastajaa suorittamaan radan vielä muutaman kerran.

Hevosella oli selvästi motivaatiota esteille, mutta ratsastajaa se ei juuri kuunnellut. Esteet kuitenkin ylitettiin puhtaasti täysin ongelmitta, mikä teki minuun jopa vaikutuksen.
Annoin ratsastajan hidastaa hetkeksi raviin, ja kerroin sille sitten, että seuraavaksi hypittäisiin vain pitkien sivujen esteitä ja kuljettaisiin uraa myöten. Turhia käännöksiä ei tulisi, mutta toivoin tahdin olevan hieman rauhallisempaa. Ratsukko lähti jälleen suorittamaan rataa, mutta mitä hitaampi vauhti oli sen varmemmin puomit putosivat esteiltä alas. Tamma ehti pudottaa yhteensä kolme puomia neljästä, mutta vauhti oli parempi kuin aiemmin.

Suoritimme rataa vielä muutaman kerran vaihdellen vauhtia, kunnes aikamme alkoi hiljalleen loppua. Annoin ratsastajalle luvan hidastaa ja antaa pitkät ohjat, ja annoin ihan yleisiä neuvoja vastaisuudessa Mustia varten. Lopulta avasin kentän portin ja ratsukko lähti kävellen kohti tallia.

31.05.2015 estevalmennus, valmensi yaren

Melkein jo sanoin ääneen, minkälaisen hevosen Lissu olikaan taas raahannut minun nenäni eteen, mutta joku sai minut vaikenemaan. Varsassa oli jotain tuttua, mutten siltikään pystynyt keksimään, mitä. Lissu myhäili selkeästi minulle, eikä päästänyt piinasta, vaikka kuinka yritin udella, mikä hevonen tähänkin juttuun oli haudattuna. Ei minun siinä tilanteessa juuri muu auttanut kuin aloittaa työskentely parivaljakon kanssa.

Alkuverryttelyt olivat täyttä keulintaa ja pukkia, enkä minä joka hetki meinannut uskaltaa edes katsoa, pysyykö se naisraukka siellä hevosen selässä vai ei. Jos tamma järjesti tällaisen shown jo lämmittelyissä, miten se tulisi suoriutumaan esteillä. Niin, ei mitenkään, kyllähän minä sen tiesin! Esteiden makuun päästyä tammasta tuli entistäkin kahjompi, jos mahdollista, eikä se ollut enää juurikaan Lissun hallittavissa. Jouduin useampaan otteeseen ärjymään naiselle jos jonkinlaisia ohjeita hevosen saamiseksi takaisin ohjastuntumalle, mutta esteradan viilettäminen ennätysvauhdilla tuntui olevan Mustista hauskin asia ikinä. Lissu-parka pysyi kyllä selässä ainakin jotenkuten, hyppäsihän hevonen sentään tyylillä ja taidolla, mutta kaikki välimatkat olivat yhtä höykytystä ja kilpajuoksua ajan kanssa. Yksikään puomi ei kolahtanut alas, mutta minä olin tässä vaiheessa siinä pisteessä, etten enää ikinä valmentaisi ketään. Miten tällaiseen huligaaniin muka saisi mitään tolkkua, kysynpä vain!

Paria yritystä myöhemmin meno ei ollut muuttunut juuri paremmaksi, mutta ainakin Lissu oli saanut edes hitusen säädeltyä vauhtia sopivammaksi. Se minun oli kuitenkin totisesti myönnettävä, että sen lisäksi, että olin huomannut jotain tuttua jo heti valmennuksen alussa hevosen olemuksesta, oli tamman hyppytyylissä jotain samankaltaisuutta jonkun muun kanssa. Annoin Lissulle vielä muutaman vinkin parempaan suoritukseen ja siinä ohimennen nainen huikkasi minulle: "Syytän sinua kyllä nyt siitä, ettei tästä tullut tippaakaan isänsä kaltainen. Huono periyttäjä mokoma!" Rattaat päässäni pyörivät ennätysvauhtia ja vasta siinä vaiheessa palaset loksahtelivat paikoilleen - tämänpäiväinen päänvaivani oli ollut oman orini Hipun jälkeläinen...

24.06.2015 kouluvalmennus, valmensi annika n.

Päivän toinen valmennettavani oli Musti, oikein nätti suomenhevostamma, vaikka lempinimi ei ihan värin puolesta natsannut. No, kuka sillä nimellä koreilee! Päästiin taas, ah, niin ihanan kouluratsastuksen pariin, ja aloiteltiinkin alkukäyntien jälkeen ravityöskentelyllä, tosin kevyellä tuntumalla, jotta tamma kulkisi mahdollisimman rentona. Tamma vaikutti alusta alkaen oikein kivalta, ja saatiin tosi kivoja pätkiä jo näin alkuun! Olin varsin tyytyväinen moneen suoritukseen, ja otettiinkin välikäynnit jo n. vartin työskentelyn jälkeen. Naureskelin, että eihän tätä valmennusta ees tarvitse pitää loppuun, kun menee näin hyvin jo nyt. No, kuitenkin seuraavaksi kasattiin ohjat käteen, ja ruvettiin työstämään ravissa, että saadaan takaosaa enemmän alle. Tehtiin väistöjä pituushalkaisijalla ja avotaivutusta pitkillä sivuilla, ja muutama onnistunut suoritus kumpaankin suuntaan, niin oli mun mielestäni hyvä. Nyt tammalla oli jo takaosa aika kivasti alla, ja taisin taas vaihteeksi ihastella, kun tamma vaikutti vaan niin hyvältä. Otettiin väliin vähän käyntiä kuitenkaan antamatta ohjaa, vaan työstettiin koko ajan, jotta saataisiin laukkatehtävät onnistumaan. Tehtiin käynnissä pysähdys-peruutus-liikkeellelähtö -siirtymisiä, ja paljon asetusta sisään, ja meno vaikuttikin oikein kivalta. Sitten ruvettiin laukkailemaan, ja tehtiinkin laukannostoja aina päädyissä, ja laukattiin pitkän sivun keskelle, ja uudestaan käyntiin ja sitten uusi laukka. Parit onnistuneet molempiin suuntiin. Huomasi, että laukannostoissa tamma tarvitsi jonkinverran voimaa, ja olin varsin tyytyväinen, kun se monen toiston jälkeen teki vielä sen yhden. Hienoa! Näiden jälkeen siirryttiinkin sitten laukkaamaan koko kierrosta, ja tamma saikin kulkea vähän pidemmässä muodossa, ja loppuun otettiin tietenkin vielä ravailut, ja sitten ruvettiin kävelemään. Mä suunnistin kahvinkeittimelle, ja hain kupin kahvia ennen seuraavaa valmennusta.

25.06.2015 estevalmennus, valmensi annika n.

Seuraavana päivänä sain taas valmentaa tätä kivaa hevosta, Mustia. Tamma meni oikein mallikkaasti jo alkukäynneissä, sillä oli sellaista tiettyä tarmokkuutta askeleissa. Olin koonnut kentälle valmiiksi esteitä, ja olin ajatellut, että pysytään ihan helpoissa tehtävissä. Alkuverryttelyksi tehtiin ravipuomeja, sekä pääty-ympyrällä olevaa pientä ristikkoa - jota mä en nyt ehkä edes esteeksi kutsuisi. Sait tammaan oikein kivasti energiaa, ja meno olikin varsin vauhdikasta, vaikka luulisi edellispäivän valmennuksen vähän väsyttävän. No, ravipuomeja tultiin moneen otteeseen molemmista suunnista, ja ristikkoakin "hypättiin" pariin otteeseen kumpaankin suuntaan - ja vieläkin tammassa oli energiaa vaikka muille jakaa! No, ruvettiin työstämään vähän sarjaesteen parissa, ja toiseksi viimeisellä yrityksellä saatiin oikein kiva suoritus - vaikka ei viimeinenkään huono ollut sitä yhtä puomia lukuunottamatta. Tamma osasi hyvin asettaa jalkansa sarjaesteiden väleihin, ja kehuinkin tästä vuolaasti. Tähän väliin otettiin pienet välikäynnit, jonka jälkeen ruvettiin treenaamaan okseria, jolla ei kyllä korkeutta paljon ollut, mutta piti kuitenkin tehdä pidempi hyppy. Tähän sait jo vähän pyytää tammaa, jotta se pääsi tehtävän läpi ilman puomeja. No, ekalla ja tokalla kerralla nappasitte puomin mukaan, mutta kolmas yritys onnistui, ja päätettiin loppuun ottaa vielä pieni rata, johon kuului se pääty-ympyrän "este", sarja ja tuo okseri - ei siis kovin vaikeaa! Tamma näytti jo hieman väsymyksen merkkejä, mutta saatiin silti oikein kiva suoritus, kun oikein tsemppasit tammaa. Loppuravit patistin teidät tekemään maastoon, ja loppukäynnit samaten - mä lähdin vaihteeksi kahvinkeittimelle.

Lue päiväkirjaa