Kuvagalleria

Mielipaha VH14-018-0654

15.05.2014 Pahe järkytti meitä kaikkia suomenhevosvarsojen arvioinnissa, sillä palkinnoksi pamahti SV-I pistein 39,5p. Tamma oli käytöskokeen neljäs ja koulukokeen ensimmäinen - mitä helvettiä?

24.06.2014 Pahe vietiin tamman vastusteluista huolimatta suomenhevosten kantakirjaustilaisuuteen ratsusuunnalle. Huonosti käyttäytynyt tammamme sai 69 pistettä ja palkinnon KTK-III - ihan kuten odotimmekin.
Hyvänpuoleiset tyypit, pyöreä sopusuhtainen runko, kaareva kaula, seisoo jalat liian alla.

15.07.2015 KRJ:n laatuarvostelutilaisuus aiheutti epäuskoista tuijotusta ja änkytystä Paheen pisteiden vuoksi; 109p. - tilaisuuden korkeimmat! - ja KRJ-I-palkinto. Härreguud!

31.07.2015 Pahe yllätti jälleen. ERJ:n tuomaristo jakoi kiukkupepullemme komeat 104p. eli ERJ-I -palkinnon!

20.12.2015 tamma järkytti meitä jälleen, tällä kertaa SLA:sta saamiensa pisteiden ja palkinnon vuoksi. 105p. eli SLA-I* - herranen aika!
Onnittelut omistajille häikäisevän erinomaisesta hevosesta!
1. Ok tyyppi ja leimat (3p.)
2. Isohko pää ratsuksi, pitkähkö kaula, ok säkä, pystyhköt lavat (3p.)
3. Vento selkä, takakorkea, laskeva lautanen (2p.)
4. Takanojoiset etujalat, seisoo supussa, ej pystyt vuohiset (3p.)

25.01.2016 YLA-tilaisuudesta irtosi uusi sulka Paheen hattuun; 106p., AP4 ja YLA1 -palkinto!
Tekstit laadukkaita!

Luonnekuvaus

Vammasta lähtenyt tammalinja (ja miksei orilinjakin, mutta Pahe kun on tamma) ei tunnetusti ole kovin yhteistyökykyistä. Eikä ole Pahekaan. Sitä ei kiinnosta pätkääkään miellyttää, sille ei kelpaa mikään ja kaikkein mieluiten se vain löisi kengänkuvan naamaasi ja katoaisi jonnekin mussuttamaan ruohoa. Miellyttämisenhalu on tasan nolla, nöyryyttä ei ole edes nimeksi eikä tamman kanssa pärjää nätisti pyytämällä alkuunkaan. Pahe ei ole lukenut suomenhevosen rotumääritelmää luonteen osalta, eikä sitä sen puoleen moinen kiinnostakaan. Tamman kanssa saa varautua joka kerta tappeluun ja välillä itkukonserttoonkin, kun hevonen ottaa ja laittaa maate kiinnostumattomuuttaan eikä varmasti nouse, vaikka talikolla läimisi takamuksille.

Hoitajan valtteja ovat nopeus ja ääni, jonka kantaa kauas. Paheen kanssa tulee kirottua aika paljon, eikä ole mitään uutta, että hevosta joutuu läimimään riimunnarulla kun se yrittää tulla päälle. Kunnioitus ihmistä kohtaan on olematonta, ja mikäli Pahe päättää, ettei päästä ketään karsinaansa tai ettei anna ottaa itseään kiinni se päätös on ja pysyy.
Ripeäotteinen hoitaja välttyy hampaanjäljiltä ja kavionkuvilta, joita Pahe kovin mielellään tekisi. Hapannaamainen, hivenen ilkeä tamma olisi kaikkein mieluiten yksin, ja etenkin karsina on sille tärkeä. Siksi Pahe hoidetaankin käytävällä, missä se saattaa käyttäytyä asiallisemmin. Perushoitotoimenpiteet, pesarilla oleminen, kengittäjän ja eläinlääkärin visiitit sujuvat kaikki samalla, happamalla rutiinilla, vaikka tamman onkin pakko kiukutella joka kerta ja kaikille.
Talutettaessa Pahe on päivästä riippuen joko perässä hinattava malli tai päälle ryykäävä jyrä, joka ei usko huutoa, raippaa tai riimunnarua. Pahetta talutetaankin aika hanskat kädessä, ketju hevosen suussa ja raippa taluttajan kourassa, jotta hevosen sikailu saadaan vähennettyä minimiin. Kaikeksi onneksi Pahe on asiallinen lastata ja purkaa, matkustaminen on sitten niin ja näin. Jos tamma on yksin kaikki on hyvin ja kaunista, matkaseura tekee Paheesta kiukkuisen, seiniä potkivan pikku hirviön.

Raudikon yhteistyökyvyttömyys puhkeaa kukkaan, kun sen pitäisi tehdä töitä. Etenkin koulutuomarit jaksavat paheksua ja huomautella Paheen ikävästä tavasta kulkea suu auki, oli askellaji mikä tahansa. Tamman suu ja varusteet on tarkistettu moneen kertaan, eikä suu auki kulkemiselle ole löytynyt mitään syytä - kaipa vika on korvien välissä? Vaikka taitava ratsastaja toki saakin hevosesta irti enemmän kuin aloitteleva, Paheen kanssa asenne ja itsepäisyys ratkaisevat; mitä jääräpäisempi olet, sen todennäköisemmin saat tamman tekemään jotain. Lisäksi tarvitaan jokseenkin roisia apujen käyttöä, Pahe ei ole herkkää nähnytkään ja siisti, eleetön ratsastaminen on tamman mielestä lähinnä vitsi. Ikävä kyllä roisi apujen käyttö ei ole niin miellyttävää katseltavaa (mistä koulutuomarit myös huomauttelevat), mutta minkäs teet kun elikkoa muuten saa liikkeelle.

Jopa helppo B/80cm -tasoinen Pahe ravaa paremmin kuin laukkaa ja hyppää, jos hyppää. Emme ole vielä keksineet lajia, joka Paheelle kelpaisi, joten mielekkään tekemisen puuttuessa keskitymme peruslajeihin ja niiden hiomiseen, oli hevonen itse mitä mieltä tahansa. Koulutreeneissä tamma liikkuu sulavasti kuin amispellen viritetty teinicorolla kuoppaisella sivutiellä. Peräänanto on urbaanilegenda, takaset harvemmin menevät mahan alle - ne laahaavat siinä pari metriä muun hevosen takana - eikä yleensä hyvä ravi näytä yhtään miltään, kun sitä koettaa työstää. Kun Paheen saa puoliväkisin tekemään jotain askellajin sisäiset siirtymiset ovat tamman bravuuri, etenkin raudikon laukka, vaikkei se erityisen näyttävä askellaji olekaan.
Esteillä, oltiin sitten rata- tai maastoesteillä, Pahe muistuttaa sitä naapurin iänkaiken vanhaa traktoria joka hyytyy 50cm ylämäessä. Tamman eteenpäinpyrkimys on pyöreä nolla, takajalat harvemmin nousevat kunnolla (Pahe kyllä osaisi nostaa kinttunsa, se ei vain viitsi) ja puomit kolisevat harva se päivä. Maastoesteillä on sentään enemmän yritystä, Pahe ymmärtää olla leikkimättä kiinteiden esteiden ja mahdollisen klinikkareissun kanssa. Paheen kanssa ei ole väliä, onko lähestyminen suora vai vino, lyhyt vai pitkä, joka kerta on hyvä kieltää! Totta kai tamman saa silloin tällöin pelaamaan myös esteillä, mutta koska Pahe on emänsä tytär se ei vahingossakaan pelaa kunnolla, eikä laukkaa niin reippaasti kuin voisi. Itsepäinen kaakki.

Pahetta ei laisinkaan kiinnosta esiintyä tuomareiden tai yleisön edessä. Käsihevosalueella tamma on se perässä raahattava malli, joka sitten yhtäkkiä mielentilastaan riippuen ottaa ja ryysää päältä, minkä jälkeen raahautuu taas haluttomasti perässä. Pahe ei vahingossakaan tee yhteistyötä missään vaiheessa sen enempää kuin kotonakaa, jos mahdollista, se on entistä vähemmän sitä mieltä, että tekee mitään. Verkassa kuulee usein kommenttia rumasta ratsastuksesta, mutta minkäs teet, kun ei hevonen muuten toimi. Valitettavasti Pahe ei myöskään ole typerä hevonen ja sen sijaan, että se ryhdistäytyisi radalla se hyvin usein perseilee siellä tavallistakin enemmän - pääsee nopeammin kotiin, kun kieltää ulos tai hyppää takaisin verkka-alueelle! Tarpeeksi pahansisuinen ja itsepäinen ratsastaja saa tamman kyllä suorittamaan radan loppuun asti, eri asia vain on, millä menestyksellä.

Sukutaulu & -selvitys

Jälkeläiset

Pahe ei ole yleisesti tarjolla jalostukseen.

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

21.05.2014 Kouluvalmennus, valmensi Pinja K.
Pahe lönkysteli jo alkukäynneissä. Käskin Lissua unohtamaan muodon ja peräänannon hetkeksi ja keskittymään kaasuun ja jarruun. Aloitimme käynnissä ja siitä ravin kautta laukkaan. Vähän verryttävämpänä lämmittelynä pyysin ratsukkoa ratsastamaan kohtisuoraa pituus halkaisijalta minua kohti ravissa. ratsukon piti nimenomaan ratsastaa suoraa, mikä onkin yllättävän hankalaa jos hevonen ei ole ohjan ja pohkeen välissä. Pahe tahtoi aina karata luisumaan lapa edellä jommallekummalle puolelle. Kun Pahe toimi jo melko hyvin siirryttin seuraavaan tehtävään. Pyysin Lissua menemään kahdeksikkoa niin, että toiselle kokorataleikkaa-linjalle tulee ravilisäys, toiselle laukkannosto ja laukan vaihto laukassa. Peräänanto tuotti ratsukolle ongelmia ja kehotin Lissua ratsastamaan takaosaa nojaamalla lisäyksessä huomattavasti taakse ja pitämällä samalla edestä vastaan. Jos Pahe meni koulaimen taa Lissun piti nostaa hieman käsiään. Ravilisäys saatiin aika nopeasti toimimaan, mutta laukanvaihdossa oli ongelmia. Paheella selvästi oli rahkeita siihen, mutta ongelma tuntui olevan tamman asenteessa. Käskin Lissua ns. kiusaamaan tammaa pohkeella, kun se vaihtoin vaan edestä laukkaa ristilaukalle, kunnes se vaihtaisi myös takaosan. Viimeiseksi pyysin ratsastajaa ravaamaan niin, että hän tekin kentän uran sisäpuolelle ns. oman uransa. Näin saimme Paheen pois tukeutumasta aitaan ja muotokin näytti aika hyvältä, vaikkei peräänannossa ollutkaan. Pyysin Lissua keventämään pois.

04.06.2014 Kouluvalmennus, valmensi Dora
"Nyt laitat sen hyppäämään vaikka sun pitäis laulaa lentävää kalakukkoa ja raahata se kaakki esteen yli!", huusin kentällä toivottoman hitaasti matelevalle parivaljakolle. narri kirosi laiskaa, kovakalloista ja muutenkin itse paholaisesta tullutta suomenhevostaan, sitten ronskein ottein ohjasi Mielipahan uudelleen esteelle. Tamma oli nyt kieltänyt pienen, mitättömän harjoitusristikon kolme kertaa ja viimeisellä kerralla meinannut rysäyttää koko esteestä läpi laittaessaan jarrun päälle viime tingassa. Nyt lähestyminen näytti paremmalta - narri ratsasti hevosta hyvin eteenpäin, napsautti vielä raipallakin mokomaa ja sitten.. Voi perhanan perhana. Pahe pysähtyi kuin seinään, suditteli menemään hiekka pöllyten kuin Ferrari ja narri puolestaan esitteli taitojaan esteratsuna. Tai lähinnä kusipäisen esteratsun selästä kimpoavana ihmisrakettina, tyylipisteet olisivat olleet tästä ristikon ylityksestä ja kentälle tehdystä mahalaskusta vähintään kymmenen. Juoksin auttamaan ratsastajan pystyyn ja punttasin kiroilevan, hiekkaa sylkevän ja koniaan manaavan naisen takaisin Paheen selkään. Pahemmin ei käynyt, joten esteen kanssa taistelua jatkettiin.

Ja pitkään se jatkuikin, Pahe vs. harjoitusristikko oli jännittävämpi draamanäytelmä kuin Suomi vastaan Ruotsi lätkän MM-kisojen loppuottelu, tietenkin ottaen huomioon että kentän laidalla ei ollut puolialastomia kotimaansa lippuväreihin pukeutuneita kannustajia vaan vain yksi pää punaisena kiljuva valmentaja. Hikeä ja varmaan pari kyyneltäkin siinä vierähti, mutta lopulta hevonen suostui hyppäämään. Taustalta puuttui enkelien kuoro ja Antero Mertaranta huutamassa, mutta tilanne oli silti euforinen. Hurja, korkeintaan 40 senttiä korkea este oli selätetty ja ratsastajakin oli kestänyt selässä. Ristikko hypättiin vielä varmuuden vuoksi pari kertaa uudelleen ja sitten ratsukko sai nelistää pääty-ympyrällä laukkaa ja tulla kentän keskelle asetetut laukkapuomit. Pahe liikkui sulavasti kuin jalkapuoli toripulu ja laukkakin oli mitä oli, mutta ainakin oikea askellaji löytyi.

Kasasin kentälle vielä yhden korkeamman pystyn, joka hipoi kaikessa suuruudessaan kuudenkymmenen sentin rajapyykkiä. Tarkoitus oli, että narri hyppäisi ensin ristikon, ratsastaisi hyvässä laukassa puomit ja loikkaisi pystyn hevosensa kanssa. Pahe tietenkin laittoi kapuloita rattaisiin ja kielsi pystylle - olihan se tietenkin valtava este ja ei hevosen valtava takalisto tietenkään sen yli voinut mennä. Murskavoitto kuitenkin tilanteesta otettiin ja kun juoksin hulluna kuin avohoitopotilas ratsukon vierellä, piti Pahe parempana ideana hypätä kuin jäädä heiluvien käsieni uhriksi. Turpa mutrussa ja korvat luimussa se kyllä meni, mutta laukkasi ja hyppäsi kyllä. narri oli hyvin hypyissä mukana ja sain jopa kohottaa pikkuristikkoakin vähäsen. Valmennuksen lopulla fiilis oli parempi kuin Suomen 6-1 lätkävoiton jälkeen ja tuuletin loppuverryttelyjen merkiksi villisti.

19.06.2014 Estevalmennus, valmensi yaren
Susirajan estepuomit joutuivat koville, kun Pahe rynnisti niiden ylitse jalkojaan liiaksi nostamatta. Seuraavalla esteellä tulikin jo taas kielto, ilmeisesti vastapainoa esteiden tuhoamiselle. Narri vaikutti tuskastuneelta tamman selässä ja ilme kertoi selvästi siitä, ettei tästä hevosesta koitunut mitään muuta kuin harmia. Minä yritin löytää asiasta jotain positiivista ja koitin tehdä esteistä yksinkertaisia ja muutenkin miellyttäviä hypätä. Pahe oli kuitenkin ilmeisesti sitä mieltä, ettei mikään mahti maailmassa saisi sitä kiinnostumaan mistään. Ainakaan mistään sellaisesta, joka miellyttäisi meitä kaksijalkaisia. Taas se siellä lähestyi estettä ja pomppasi yli hyvin laiskasti tiputtaen melkein koko puomikokoelman alas. Minä laahustin jälleen kerran korjaamaan tamman jälkiä ja koitin kuumeisesti keksiä, millä tavoin homma alkaisi toimimaan. Käskytin Narrin vielä uudemman kerran jatkamaan harjoituksiaan hetken sileällä, jotta hän saisi Paheen toimimaan askellajeissa haluamallaan tavalla. Paheen liikkeet eivät oikein vakuuttaneet ja siksi olikin arvattavissa, että tämä voisi viedä hetken, jos tovinkin. Laiskasti se sieltä alkoi vähitellen kuoriutumaan ja alistumaan ratsastajansa tahtoon, vaikka selvästi edelleenkin oli päättänyt pitää osan omista mielipiteistään kiinni. Heidän lähestyessään jo ties monennetta kertaa helppoakin helpompaa estettä kohti, Narri painoi pohkeensa tamman kylkiin raippaa apuna käyttäen ja sai kuin saikin Paheen juuri ja juuri nostamaan kinttunsa sen verta, että este säilyi ehjänä. Narri oli selvästi ottanut tiukan linjan asiassa ja minä kannustin häntä pitämään napakat avut jatkossakin. Seuraavalle esteelle Pahe lähetyi vinosta kulmasta, vaikka Narri yrittikin sitä suoristaa ja alkoi näyttämään kovasti jo siltä, että kieltohan sieltä tulisi. Minä huusin ääni säristen, että nyt jos koskaan on aika käyttää napakoita pohkeita ja niinhän se Narri tekikin. Ja onnistui! Pahe näki parhaakseen ponnistaa ja ylitti esteen jälleen suuremmitta moitteitta. Tasapainottaakseen tilannetta sen piti kuitenkin seuraavalla esteellä taas raahata takasensa puomeja hipoen ja tiputella ne kolisten alas. Vaikka valmennus tuntuikin toivottomalta onnistumisen osalta, näin kuitenkin itse ainakin valonpilkahduksia verratessani alku - ja loppupuoliskoja. Niin näki Narrikin ja kiitteli minua tsemppaamisesta. Varmasti Pahekin löytäisi vielä lopulta paikkansa susirajalaisten keskuudesta. Ehkä ei vielä tänään tai huomennakaan, mutta tulevaisuudessa.

21.06.2014 Kouluvalmennus, valmensi yaren
Hei haloo, mitä se Narri taas teki tämän hevosen selässä, jos tämä ei tuntunut osaavan koulua yhtään se pahemmin kuin esteitäkään! Muistin elävästi viime kerran valmentaessani näitä kahta esteille, eikä siitä ollut oikein tullut hevon helvettiäkään. Ei siis ollut mikään yllätys, ettei tästä koulutreenailustakaan tullut. Pahe ei näyttänyt alkuunkaan menevän edes muodon suuntaisesti, takajalat vain tulivat perässä ihan sen takia, että ne sattuivat olemaan hevosen ruumiissa kiinni. Siltä se ainakin näytti, enkä uskonut olevan kovin kaukana tässä asiassa tamman ajatusmaailmasta. Jälleen kerran sain olla kuitenkin ylpeä valmennettavasta ratsastajastani, sillä Narri jaksoi ja jaksoi aina vaan, vaikka olisi kuinka tehnyt mieli huutaa ärräpäitä. Lisätty käynti meni jopa yllättävän hyvin odotuksiin nähden, vaikka vastapainoisesti keskiravia pyytäessäni ei se tuntunut moista tahtia nähneenkään. Eikä pahemmin sitä itse raviakaan... Keskilaukka teki jälleen minuun vaikutuksen, vaikka hyvin ilkeältähän se muoto hevosella näytti. Minua alkoi koko ajan enemmän ja enemmän mietityttämään, mistä tälle tammalle ropisisi pisteitä kisoissa, jos sillä kuitenkin oli tarkoitus kilpakentille päästä. Pohkeenväistöstä ei ainakaan, se näytti ihan siltä, että hevonen vain liikkui sivuluisussa liukkaalla jäällä. Raviin siirtyminen suoraan peruutuksesta falskasi täysin, Pahe ei nimittäin osannut päättää, mitä askellajia olisi mennyt ja päätti sitten mennä vähän kaikkea sekaisin. Ei ollut ollenkaan vaikeaa päätellä, että näiden liikkeiden parissa menikin melkein koko tunti. Loppua kohden alkoi sekä Paheen, että Narrin kärsivällisyys pettämään, joten minä katsoin lopulta parhaakseni antaa heille hieman vapaata puurtamisesta ja tein kentälle kolmikaarisen kiemurauran kartioiden avulla. Toki ratsukon olisi pärjättävä ihan ilman niitäkin, mutta halusin heidän enemmän keskittyvän itse askellajiin, joten törpöt näyttäisivät vain oikean suunnan. Hyvinhän se laukka sieltä irtosikin, vaikka hieman ruma olikin, ja minä kehuin vuolaasti niin ratsua kuin ratsastajaakin hienosta yritteliäisyydestä.

13.07.2014 Kouluvalmennus, valmensi Víva
Katselin epätoivoisesti etananlailla löntystelevää ratsukkoa, miettien kuumeisesti miten kummassa saisin tuon kaakin liikkeelle. Raippa tuolle luupäälle ei tehonnut, sillä Pahe pisti jarrut heti pohjaan, kun narri sai otettua raipan käteensä. Niinpä sekin keino oli käytetty. Lisäksi tuota hevosta ei saanut taivuteltua sitten mihinkään suuntaan, sillä Pahe tuntui liikkuvan eteenpäin kuin paketoitu jalka. Pahe askelsi kömpelösti eteenpäin, jolloin päätin vihdoinkin tehdä käynnille selvän lopun. Pistin narrin ja Paheen nimittäin raviin, jotta tuon hevosen perseeseen saataisiin lisää potkua. Van eipä Pahe tuntunut pahemmin ravaavankaan, kun laiskasti siinä koipiaan nosteli heinämaha hölskyen. Pistin ratsukon tekemään "ravissa" kiemurauria jokaisella sivulla. Kiemurauria nyt ei voinut sanoa siistiksi, mutta ainakin se jokseenkin onnistui. Kun oli aika yrittää laukkaa, niin sieltähän se tuli. Tosin ei nyt kovin kauniina, mutta kumminkin. Pistin ratsukon laukkamaan maneesin ympäri, jolloin pyysin narria tekemään hieman pohkeenväistöjä käynnissä, kun Pahe näytti kuolevan käsiin pienen laukattelun jälkeen. Kuten muutkaan tehdyt tehtävät, ei myöskään pohkeenväistöt onnistunut toivotulla tavalla. Pääasiahan oli kuitenkin se, että ratsukko yritti yrittämistään, tai ainakin narri yritti. Paheesta nyt ei voinut sanoa juuta tai jaata, kun tamma haaveili omiaan koko valmennuksen ajan. Paljoa ei keretty narrin ja Paheen kanssa tekemään, sillä valmennus alkoi näyttää loppuaan. Loppujen lopuksi minun oli jätettävä narri loppuverryttelemään laiska ratsunsa maneesiin, minun lähtiessäni sieltä.

19.10.2014 Estevalmennus, valmensi Hapero
Olin lupautunut valmentamaan uskomattoman tahmeaa, luupäistä Mielipahaa eli Pahetta Susirajan kentälle. Ratsastaja verkkaili tammaa omaan tahtiinsa, tai siis lähinnä Paheen hitaaseen tahtiin, samalla kun raahasin kentälle esteitä. En varsinaisesti ollut mikään tahmeiden hevosten ekspertti, mutta olin ajatellu kehittää jonkinlaista nousevaa innarisarjaa. Kehotin ratsastajaa laukkaamaan vielä lopuksi muutaman kierroksen täysiä kentän ympäri, aivan sama paljonko raippaa ja pohjetta tarvitsisi käyttää, jos Pahe vaikka edes vähän syttyisi tähän maailmaan. Aluksi sarja oli ihan vain suht lyhyillä väleillä puomi - kavaletti - 40cm - 50cm, jonka ratsukko ylitti kelvollisen oloisesti, kolauttaen viimeistä puomia ja osumatta aivan kohdilleen. Ratsastaja sai luvan kerätä vauhtia sillä välin laukassa ympäri kenttää, kun korotin esteitä (kavaletti-30-40-70) ja pidensin vähän välejä. Toivoin kovasti, että Paheelle tulisi yllätyksenä viimeisene esteen korkeus ja niinhän siinä kävi, ratsukko räpelsi suoraan läpi viimeisen esteen. Ilmeisesti valintani paksuimmista ja painavimmista puomeista oli ihan fiksu, seuraavalla yrityksellä Pahe laukkasi edelleen melko tahmeasti, mutta ainakin se nosteli jalkojaan. Tämä toistettiin vielä muutaman kerran ja lopuksi saatoin lisätä kentälle muutaman yksittäisen esteen, johon kehotin ratsastajan tulevan aina innarisarjan jälkeen. Kun tamma joutui keskittymään innarilla, saattoi se ylittää seuraavat yksi-kaksi estettä jopa ihan kelvollisella tyylillä. Toisaalta se rupsahti aivan yhtä nopeasti, mutta ainakin saimme ihan kelvollisiakin hyppyjä aikaiseksi, joista saattoi kiittää Pahetta vuolaasti. Jolla tosin ei tuntunut oikein merkitystä olevan, tammaa ei selvästikään voinut vähempää kiinnostaa jotkut ratsastajan kehut.

02.11.2014 Estevalmennus, valmensi alhippa
Olin päätynyt pitämään valmennusta itselleni entuudestaan tuntemattomalle ratsulle, joskin ratsastajan kanssa olin jo aikaisemminkin työskennellyt. Ensi näkemällä oli jo hieman päätäni raapimassa mitä tässä nyt oikein ollaan tekemässä. Esteitä oli tarkoituksena hypätä, mutta Pahe oli kertakaikkiaan haluttoman näköinen liikkumaan. Varmasti haluttomin minkä koskaan olen valmennuksessani nähnyt. Pyysinkin ratsastajaa tekemään alkuverryttelyn mahdollisimman itsenäisesti ravissa, jotta näkisin hieman ratsukon normaalia työskentelyä. Toki pyysin ratsukkoa ratsastamaan paljon taivutellen sekä siirtymisten avulla, koittaen saada tammaan edes hieman jonkinlaista reaktiivisuuden alkua.

Varsinaisen valmennuksen asiaksi päätin lopulta, alkutyöskentelyä katsellessani, ottaa lähinnä kavalettityöskentelyä sekä joitain yksittäisiä esteitä. Kaveleteilla tamman askelta oli tarkoitus saada hieman säädettyä tehokkaamaksi, niin pituuden kuin askeleen nousemisenkin kanssa. Ensin ratsu ei tosin muuta tehnyt kuin kolautteli menemään lähes jokaisella kavaletilla. Pyysin ratsastajaa pyytämään tammaa tehokkaampaan etenemiseen ja mm. itse keventämään jopa hieman liioitellun tehokkaasti houkutellakseen Pahetta työstämään etenemistään. Pienen taistelun jälkeen kolauttelu alkoi vähenemään ja tamman askellus hieman tehostumaan. Erittäin paljon tämän aikaansaaminen kuitenkin vaati työskentelyä ratsastajalta. Tämän ratsun selässä ei ole kyllä mahdollisuuksia vain matkustaa.

Kun kavalettityöskentely alkoi näyttää hyvältä pyysin ratsukkoa suorittamaan yksittäisiä matalahkoja esteitä, pystyjä sekä okseri. Lähestymisessä pyrittiin tehokkaaseen etenemiseen sekä hypyn sujuvuuteen. Ajoittain Pahe eteni hyvin ja alkoi jopa näyttää ihan potentiaaliselta matalien esteiden hyppääjältä, mutta aina jossain esteellä löytyi jälleen se kolauttelija jolle tuntui olevan yhden tekevää osuuko jalat puomiin vai ei. Kun aikansa tämän ratsukon kanssa oltiin taisteltu ja aikaan saatiin jotain varsin siedettävää, sai ratsukko tehdä vapaan jäähdyttelyn ravissa. Ratsastaja on varsin kärsivällinen, mutta myös tehokas työskentelijä selässä. Jokainen hetki on työstämistä, mutta palkinnon saaminen on työlästä. Pahe ei todellakaan vaikuta olevan helpoimmasta päästä ratsastaa melkoisen haluttomuutensa ansiosta. Tämä ei nyt mikään esteratojen kuningatar ole, mutta lähes kelpo pienten esteiden hyppääjä silloin kun ratsastaja haluaa hieman haastetta alleen.

09.11.2014 Estevalmennus, valmensi B.
Pahe ei suostunut liikkumaan. Tamma seisoa nökötti uppiniskaisen oloisena kaarrossa, korvat luimussa ja häntä tiukasti koipien väliin painettuna, jos hevosesta niin voi sanoa. Ratsastajalle annoin ohjeeksi räimiä avut läpi niin voimalla ja asenteella kuin ikinä osasi, olihan punarautias jollain keinoin saatava työskentelemään. Esteistäkin tamma pitäisi saada yli, joten oli sanomatta selvää että tänään eivät auttaneet pelkät maanittelut. Ratsastaja voimiensa tunnossa räimi hevosta niin pohkeilla kuin raipallakin koko alkuverkkojen ajan, ja Pahe yhtä itsepäisenä paineli menemään koko paino ohjien varassa, korvat niskaa pitkin painettuna ja vauhtimittari siirappiin liimautuneena. Toisin sanoen rautias hädintuskin ravasi, ja ratsastaja sai hiki pipossa pitää tamman hiukan käyntiä nopeammassa askellajissa. Paheen mielipide valmennuksesta oli käynyt ilmi, mutta siitä huolimatta pakotin hevosta huomattavasti enemmän lämmenneen ratsastajan työskentelemään keskiympyrällä viuhkapuomien yli, kunnes ohjeistaisin ratsukon radalle. En aikonut välittää tamman laiskuudesta, vaan tänään hypättäisiin rataa ja sillä selvä. Se vaati verta, hikeä ja kyyneliä, mutta hiukan venyneen tunnin päätteeksi Pahe suoritti radan saldolla kolme kieltäytymistä, kaksi pukkia, yksi ohijuoksu ja kumma kyllä, kolme onnistunutta hyppyäkin tehtävä oli sisälleen mahduttanut. Pahe oli pistänyt kaikkensa peliin päästäkseen suorittamasta rataa, mutta ratsastajan periksiantamattomuuden ja eloisan raippakäden sekä ompelukoneen neulan lailla naputtavien kannusten ansiosta Pahe oli yrittänyt pysty-okseri-pysty-sarjan laukassa. Olin suoritukseen enemmän kuin tyytyväinen, ja päästin ratsukon loppuverkkailemaan kevyessä ravissa uraa pitkin.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: verryttelyä, puomitreeni
tiistai: maastoretki
keskiviikko: koulua (mahd. puomi-/kavalettitreeni)
torstai: esteitä
perjantai: verryttelyä (maasto)
lauantai: koulua
sunnuntai: esteitä

Hoito-ohjeet
Talutetaan aina ketju / kuolaimet suussa.

Varusteet
Ratsastaessa yleissatula, tavalliset suitset alaturpahihnalla ja olympiakuolaimella, pintelit joka jalkaan. Maastoon gäg-kuolain, muuten lähtee lapasesta!
Hypätessä estesatula, tavalliset suitset alaturpahihnalla, gäg-kuolain, panssarivyö ja jännesuojat joka jalkaan.