Kurjenpesä

Vuornan Leonidas "Nissinen"
✝ 24.10.2020

Perustiedot

Meriitit

© Kurjenpesä

VSR Rotunäyttelyt II-palk. (tuom. dookie)

Tausta

Olin niin tavattoman tyytyväinen Vuornan Tšaikovskiin, että kynnys pyytää toista tilausvarsaa oli hyvin matala, suorastaan olematon. Ihasteltuani Vuornan Spartaa useissa koulukilpailuissa lähestyin Vuornan väkeä tilausvarsapyynnön kanssa. Emäksi varsalle valikoitui näppärä yleistamma Villahaan Samettihaave. Vähän naureskellen totesin haikailevani tammavarsan perään, vaikka todennäköisesti saisinkin orivarsan. Se ei missään nimessä haittaisi, tamma vain sopisi jalostusohjelmaani (ja talliini) paljon paremmin.

Aivan kuten ounastelinkin, Samettihaave varsoi orivarsan. Komean, rautiaan, pitkäkinttuisen orinrääpäleen, johon tietysti ihastuin päätä pahkaa. Onnekseni varsa oli jo minun. Hetken nimipyörittelyn jälkeen päädyin ehdottamaan nimeksi (isän nimestä johdatellen) Leonidasta. Nimi meni läpi niin kasvattajalle kuin rekisterille.
Kurjenpesään kuitenkin asteli reilu puolivuotias Nissinen. Syytän lempinimestä ystäviäni (ja vähän itseäni, kun annoin mokoman nimen iskostua myös omaan kallooni).

Luonne

En suostu ottamaan tippaakaan vastuuta Nissisen lempinimestä. Ystäväni ehdotti sitä, 'kaikki' tarttuivat nimeen vitsillä, enkä minä saanut mitään ehdotuksistani läpi. Joten.. Nissinen mikä Nissinen.

Nissisellä on melkoiset luulot itsestään. Suuriegoinen, välillä liiankin itsevarma raudikko suorastaan hämmentyy, jos sitä komennetaan, tai asiat eivät sujukaan sillä tavalla kuin herra pienessä mielessään ajatteli. Loppuviimeksi Nissinen on kuitenkin kiltti hevonen, vähän putkiaivoinen pikkumacho kyllä, mutta täysin käsiteltävissä. Ylienergisen pörhäkkää hevosta saa joskus rauhoitella ja toppuutella, mutta ainakaan työmotivaatio ei kuole kesken. Kunhan orin kanssa pääsee samalle aaltopituudelle, on Nissinen hirmu kiva työkaveri.

Kaikki vähänkään pidempikestoiset hoitotoimenpiteet, lähinnä klippaus, kengitys, hammashuolto ja jotkin muut eläinlääketieteelliset toimenpiteet, aiheuttavat orissa levottomuutta. Huono sellaista. Levoton, pitkästynyt Nissinen pörhistelee, machoilee, koettaa uhitella irvistelemällä, kuopimalla sekä paikoillaan steppailemalla. Hieronnan ajan ori kyllä malttaa seistä nätisti paikoillaan, se on kivaa. Nissisen kanssa ripeä, määrätietoinen työskentely on kaiken A ja O, vielä enemmän kuin hevosten kanssa yleensä. Onneksi ori on pohjimmiltaan kiltti kaveri, sekä toivottoman yksinkertainen putkiaivo; vähän huomion kiinnittämistä pitkästymisestä johonkin, ihan mihin tahansa, ja herra hevonen unohtaa pörhistelynsä. Tämän takia Nissisellä on karsinassaankin jokunen virikelelu, samaten tarhassa. Virikkeeksi riittää ihan harjapakin kolistelu tai vaikka pipon heilautus hevosen näkökentässä – oikeastaan mikä tahansa pieni ääni- tai liikeärsyke riittää. Kuten sanoin, yksinkertainen kaveri. Mutta kun itse toimii ripeästi eikä unohdu ajatuksiinsa, Nissisen hoitaa ja varustaa siinä missä minkä tahansa muunkin hevosen.
Talutettaessa ori on sitä eläväisempää mallia, korvat hörössä ja häntä tötteröllä pörisevä uteliaisuuden perikuva. Kotiympyröissäkin Nissinen haluaa nähdä ja kuulla kaiken, moikata tammoja ja vähän irvistellä oreille. Nissinen talutetaan aina ketju suussa, raippaa ei ole tarvinnut, mutta kävelyvauhdin on syytä olla ripeä ja matkanteon suoraviivaista paikasta A paikkaan B. Mikäli Nissinen huomaa mahdollisuuden, se kyllä koettaa lähteä tammojen perään, mutta kun ei anna orille edes ajatuksen tasolla sellaista mahdollisuutta se kyllä pysyy ruodussa ilman sitä ketjua kummempia varotoimia.

Nissisen osoittaessa jo nuorena olevansa luonnostaan hyväryhtinen, eteenpäinpyrkivä liikkuja melkoisen kivoilla liikkeillä, olin onneni kukkuloilla. Nykyään ori on laadukas yleishevonen, aivan kuten toivoinkin. Nissisen käynti on turhan kiireistä ja jää sen vuoksi lyhyeksi, rentoutuessaan ori kyllä kävelee pitkällä, hyvällä askeleella. Ravista löytyy myös turhan herkästi se Singertikutus, vaikka Nissisellä olisikin tasainen, tahdikas, kohtalaisen näyttävä ravi. Ei nyt rotunsa kermaa, mutta täysin riittävä miellyttämään koulutuomareita seiskaan ja toisinaan kasiin. Laukka sen sijaan on erittäin laadukasta miltä kantilta tahansa katsottuna.
Orini suurimmat puutteet ovat sen ajoittainen malttamattomuus sekä ylienergisyys. Esteillä raudikko innostuu, sileätyöskentelyssä pitkästyy, mikäli samaa tehtävää toistetaan turhan pitkään, tehtävät ovat helppoja tai työskentely on herran makuun turhan käyntipainotteista. Hyvä tasapaino ja vakaa istunta ovat suurimmassa roolissa onnistuneen treenin kannalta; Nissinen kuuntelee aina istuntaa kaiken muun ohi, eikä tunnu turhan paljoa välittävän, vaikka ratsastajan jalka seikkailisi missä tai käsi jäisi kovaksi.

Vaativa B -tasolla kouluradoilla kisannut (ja pärjännyt!) Nissinen loistaa etenkin laukkaliikkeissä. Sulku- ja avotaivutusten kanssa ori liioittelee herkästi, ja ne ovatkin suurimmat kompastuskivemme. Koulutreenit kannattaa pitää napakoina, tehtävät vaihtelevina ja käyntityöskentely minimissä, jossa hevosen mielenkiinto pysyy yllä. Parhaimmillaan vuornalaiseni liikkuu mielellään hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä, on kevyt, helppo ratsastaa ja työstää sekä halukas tekemään yhteistyötä. Pahimmillaan Nissinen heittäytyy kuuroksi, kipittäväksi tai ihan kaahaavaksi jyräksi, juuri sellaiseksi etupainoiseksi tykinkuulaksi, jollaisiksi suomenhevosia joskus on haukuttu.
Vaikka Nissisen jalkatekniikka ei olekaan aivan priimaa, se nostaa jalkansa nopeasti ja tarpeeksi ylös, ponnistaa itsekseen oikealta kohdin ja suoriutuu hypyistä nopeasti. Lyhyet tai vinot lähestymiset eivät haittaa eikä mikään johde pelota. Nissisellä on kuitenkin taipumusta vauhtisokeuteen, eikä se juurikaan kieltele, vaan ennemmin mennä roiskii esteen sekaan yrittäessään hypätä vaikka väkisin. Ori vaatii osaavan ratsastajan, joka ei jännity tai hermostu kierroksia keräävästä hevosesta, vaan pitää oman päänsä kylmänä ratsastaen Nissisen menohalut kunnolliseen työskentelyyn, ei kaahailuun.
Maastossa Nissinen liikkuu yllättävän rennosti ja rauhallisesti. Parhaiten ori keskittyy yksin tai ruunan kanssa, tammojen ja orien kanssa homma menee kyllä huuteluksi ja steppailuksi. Supikoiria Nissinen katsoo kieroon ja vähän jännittää, muita eläimiä tai lintuja se ei jaksa enää ihmetellä.

Nissinen ei mene lastausramppia ylös, jos taluttaja ei ole tosissaan. Joskus herra pitää lastata liinojen avulla, yleensä määrätietoinen kävely ja ”nyt mennään” -asenne riittää. Tarpeeksi heinää ja orilevy, niin Nissinen kulkee ihan asiallisesti myös muiden hevosten seurassa.
Vähemmän yllättäen Nissinen pitää itsestään kohtalaisesti melua kisapaikoilla. Ori haluaisi nähdä kaiken mahdollisen kerralla, pörhistellä muille oreille ja kosiskella jokaista tammaa. Nissinen onkin yksinkertaisen raskas ja rasittava hoitaa ja käsitellä kisapaikoilla, eikä ratsastaminenkaan ole aina helppoa hevosen kerätessä pöllöenergiaa. Pitkät verryttelyt sopivalla määrällä laukkairrottelua tekevät yleensä tehtävänsä. Valitettavasti toisinaan radalta tulee poistuttua kasvot kirkkaanpunaisina suorituksen oltua, luvalla sanoen, kaikkea paitsi ammattimaisen näköinen Nissisen hilluessa ihan omissa tiloissaan.

Sukutiedot

Jälkeläiset

04.06.2019 sh-t. Kurjen Karneia e. Samettisuudelmia om. Tuire (VRL-00345)
01.07.2019 sh-o. Kurjen Kharon e. Elohiljan Kalmankaunis om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
04.10.2020 sh-t. Kurjen Halisarne e. Mörkövaaran Jokeriina om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

20.05.2019 Kantakirjaus
Nissinen asustaa tällä hetkellä Susirajassa; kisadiili. Kunhan Nissinen saa esteuransa loppuun se palaa takaisin Kurjenpesään. Susirajan väki kisaa orillani myös koulua, tosin olen sanonut esteiden olevan ehdottomasti etusijalla. Koulusijat voin kisata itsekin, esteet ovat se ongelma. Mutta samalla rahalla ne koulukisatkin menevät siinä esteratojen ohella, joten mikä ettei.
Tänään Nissisellä oli kuitenkin edessään kantakirjaus, jota minäkin seurasin, tosin kotoa käsin. Sain väliaikatietoja pitkin päivää, suurin osa naureskelua hevoseni käytöksestä sekä intopiukeudesta lajitovereidensa seassa. Minua hieman nolotti.

Nissinen oli viimeisten esitettävien hevosten joukossa, joten sain jännittää ihan tilaisuuden loppumetreille, miten tässä käy. Lopulta sain kuvan ruusuke suitsissaan poseeraavasta Nissisestä sekä arvostelut; 18 + 17 + 18 + 18 = 71p. KTK-II. Ratsusuunnalle tarjottu raudikkoni oli nyt kantakirjaori, vieläpä toisella palkinnolla! Sitä olin salaa toivonutkin ja ounastellut, että Nissisellä pitäisi olla rahkeet toiseen palkintoon. Vähän hilkullahan tuo oli, mutta toinen palkinto joka tapauksessa. Kuvaviestiä seurasi naureskeleva ääniviesti, jossa Lissu kertoi joutuneensa esittämään hevoseni käynti- ja raviliikkeet useampaan kertaan, ja ettei paikoillaan seisomisesta meinannut tulla mitään, hampaiden tarkistaminenkin oli ollut kuulemma melko nopea vilkaisu Nissisen pään viuhtoessa sinne tänne sen tutkaillessa kaikkea. Minua nauratti, vaikkakin puna poskillani. Onhan Nissinen aika.. elävä kaveri.

10.10.2019 Sanasia Nissisen jälkikasvusta
Vuornalaiseni on kahden varsan isä. Vähän pieni määrä vedenpitävien periyttäjänkykyjen arvioimiseen, mutta onhan kasvattiensa tarkastelu aina hauskaa!

Nissisen ensimmäinen varsa on tamma, Kurjen Karneia, jonka emä on Samettisuudelmia. Tämä varsa peri luonteensa hyvin selkeästi emältään! Mukavuudenhaluinen raudikko ei ole aivan yhtä järeätekoinen kuin emänsä, Nissinen oletettavasti kevensi Samettia onnistuneesti lopputuloksen ollessa vähän sporttimallisempi kuin Sametti itse. Karneia ei ole toistaiseksi kilpaillut, mutta se on kiertänyt varsa-arvosteluissa sekä kantakirjattu. Suomenhevosvarsojen arvostelusta ”Neia” vei kotiin ensimmäisen palkinnon, koulu-, este- ja kenttävarsojen laatuarvosteluista taas toiset palkinnot. Ratsusuunnalle toisella palkinnolla kantakirjattu tamma on toivon mukaan tulevaisuudessa vanhempiensa kaltainen monipuolinen harraste- ja kilpahevonen!

Elohiljan Kalmankaunis varsoi Nissisestä orivarsan, joka sai nimekseen Kurjen Kharon. Kharonkin on vielä nuori eikä ole näyttänyt kynsiään.. kavioitaan kilpakentillä, mutta se on siskopuolensa tavoin kantakirjattu ratsusuunnalle toisella palkinnolla. Kharon liikkui varsana niin isosti ja ilmavasti, etten malta odottaa orin ensiesiintymisiä kouluradoilla! Kalla on aika pieni tamma, Kharon taas on kasvanut 157cm korkuiseksi, joten Nissinen lienee jättänyt varsaan kokoa. Tai sitten Kallan suvun koko puski läpi.

Molemmat varsat ovat lahjakkaita, keskenään hyvin eriluonteisia. Karneia sai selvästi emänsä luonteen, Kharon taas on isoegoisempi tapaus, mutta toisaalta, niin on sen emäkin. Jos tässä jotain uskaltaa sanoa, niin väittäisin Nissisen sopivan keventämään vähän raskaampaa tammaa. Jälkikasvusta voi odottaa myös melko korrektia ratsuhevosta, jolla on (perus)hyvät liikkeet ja kapasiteettia; molemmat varsoista ovat ilmeisen lahjakkaita etenkin kouluratsastuksen saralla. Saa nähdä, millaista tulosta pikku-Nissiset tekevät kilparadoilla, ja millainen nissispainos Kurjenpesään aikanaan jää!

19.11.2019 Estepäivä, kirjoittanut Sorel
Sateisena, synkkänä aamuna saavuin varhain Kurjenpesän tallille ja vastassani oli aina yhtä iloinen Aino Kurkinen. En ollut vielä varma, mikä minua tulisi odottamaan mutta ilmeisesti joku hevoskokoinen yksilö ja esteet kuuluvat myös pakettiin. Hetken juttelimme niitä näitä, kunnes Aino kertoi uljaan ratsuni, suomenhevosori Nissinen. Hymähdin huvittuneena ja katsoin Ainoa kysyvästi hymyillen mutta siinä vaiheessa, kun Ainon kasvoilla ei tapahtunut samanlaista huvittunutta reaktiota kuin minulla, tämä oli varmasti hyvä hetki "vakavoitua". Aino lähti esittelemään tämän Nissisen minulle. Hän otti komean orin käytävälle ja kertoi vähän taustoja hevosesta, samalla kun hän harjaili Nissistä ja minä sain vain katsella ja kuunnella - se käy minulle.

Ori vaikutti energiseltä ja menevältä, se elehti jo käytävällä levottomasti ja varsinkin, kun varusteiden kilinä alkoi kuulua varustehuoneesta. Sama tunne vahvistui, kun nousin Nissisen ratsaille. En ehtinyt kuin heittämään jalkani satulan yli kun hevonen lähti liikkeelle. Paikoillaan pysyminen näytti tuntuvan hankalalta, ainakin tähän aamuun. Aloitin välittömästi työskentelyn, enkä antanut ratsuni kävellä pitkillä ohjilla oman tahdon mukaan. Keräsin ohjat tuntumalle, tein voltteja ja keskityin kulmien ratsastamiseen. Kun kulmat kuljettiin hyvin ja Nissinen alkoi taipua myös kyljistä, tein kulmissa takaosan siirtoja. Nissinen oli hyvin kuulolla, se reagoi hyvin pohkeeseen ja istuntaan. Vaikka Nissinen tuntui vireältä, se pysyi hyvin avuilla ja jaksoi malttaa keskittyä myös tälläiseen pieneen näpräämiseen.

Sillä aikaa, kun minä tein alkuveryttelyä Nissisellä, Aino oli käynyt rakentamassa kentälle muutamat esteet. Puomien kolina nostatti Nissisen verenpainetta, koska se tuntui enemmän ja enemmän hermostuneelta ja valmiina ampumaan itsensä johonkin suuntaan. Mutta hyvin on pitänyt malttinsa! Kun olimme valmiita, nostin laukan ja jatkoimme laukkaa isolla pääty-ympyrällä hetken. Tunnustelin Nissisen reagoinnin ja kun kaikki vaikutti hyvältä, lähestyimme perus pystyestettä. Nissisellä on hyvä imu esteelle, se ponnistaa hyvin ja voimakkaasti kahdella jalalla ja arvioi itsekin esteen lähestymisen. Ratsastajalle ei jää kuin varmistaa askeleet, tehdä reipas pidäte ja antaa hevosen hoitaa loput. Toisella hyppykerralla istuin tiiviimmin satulaan ja hain malttia vielä vähän enemmän. Nissinen hyppää mielellään ja vauhdilla.

Sarjaesteillä Nissisen kanssa sai olla enemmän tarkkana, että se malttaa odottaa esteen lähestymistä, eikä riistää ja rymistää kaksi viimeistä askelta ennen estettä. Hevosen otti jo sen verran paljon lämpöä kattilaansa, että sarjan jälkeen siirryimme ravin kautta käyntiin. Hetken oli hyvä rauhoittua ja kokeilla vielä muutamat hypyt loppuun. Annoin pitkät ohjat ja ori käveli rennosti mutta reippain, pitkin askelin pitkin kaviouraa. Hiki alkoi valua selkää pitkin. Olin positiivisesti yllättynyt, kuinka kiva ratsastettava Nissinen olikaan! Kävelimme viitisen minuuttia ja siihen perään vähän ravia ja kevyttä laukkaa, kunnes sarjalle mentiin uudella yrittämisellä. Nissinen oli nyt rennompi ja rauhallisempi. Se ei riistänyt viimeisillä askelilla tilannetta itselleen, vaan malttoi ja jaksoi pysyä rauhallisena alusta loppuun. Orilla on hyvä hyppytekniikka ja se kerää jalat hyvin allensa. Kertaakaan ei puomi tippunut tai edes kolahtanut, toki estekorkeus ei ollut järisyttävä, mutta kuitenkin. Kun olin tyytyväinen ratsuni suorituksiin, oli hyvä hetki lopettaa vahvaan onnistumiseen.

Kummallakin tuntui olevan hiki mutta myös hyvä mieli. Loppuun veryteltiin isoin liikkein, eteen ja alas. Hienosti Nissinen ymmärsi, mitä ajoin takaa ja se ravasi rennosti, pää alhaalla ja selkä pitkänä kaviouralla. Kehuin Ainolle Nissisen taitoja ja malttia, mikä aluksi oli hukassa mutta loppua kohti sekin löytyi. Mahtava ori!

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen