Kurjenpesä

Viggo of Smithloch "Viggo"
✝ 07.04.2023

Perustiedot

Meriitit

© Pikselit

Tausta

Myyntivideolla hyvin liikkuva, rauhallisen itsevarman oloinen vuonohevosori kiinnitti huomioni heti. Hallakon olemus ja askel olivat rentoja, liikkeessä oli kuitenkin voimaa ja jäntevyyttä. Ori kantoi itsensä hienosti, käytti koko kroppaansa, työnsä takaosallaan, vastasi apuihin pehmeästi ja tarkasti. Meno näytti hyvältä kaikissa askellajeissa, ratsukon työskentelyä oli suoranainen ilo katsella. Ja kun hevonenkin vaikutti pelkästään tyytyväiseltä koko tilanteeseen, siihen, mitä teki, hymyni vain leveni. Palasin myynti-ilmoituksen pariin seuraavana päivänä ja soitin orin omistajalleni sopien koeratsastuksesta. Matkaan lähdin trailerin kanssa; Viggo oli vastikään saanut laajassa vuositarkastuksessa täysin puhtaat paperit, joten en nähnyt tarvetta uudelle eläinlääkärin tarkastukselle.

Enkä minä palannut kotiin ilman uutta hevosta. Viggo oli mukavan sosiaalinen, muttei kuitenkaan väkisin iholle tunkeva, kaikesta kiinnostunut herrasmies, jolla oli uskomattoman hyvä työmotivaatio. Jo laitellessani hallakkoa valmiiksi koeratsastusta varten ori tuntui jotenkin tutulta ja kotoisalta, hevoselta, jonka olin tuntenut pidempäänkin – vaikka tapasimme ensimmäistä kertaa. Tuttuuden tunne vain vahvistui noustessani Viggon selkään. Hyvän työmotivaation ja eteenpäinpyrkimyksen lisäksi se vain tuntui omalta, käteeni sopivalta hevoselta, kuin takanamme olisi vuosikausien eikä kymmenminuuttisten yhteinen treenitaival.

Luonne

Kiltti, mutkaton, järkevä, hyväkäytöksinen, kaikin puolin helppo perushevonen. Nöyrä ja yhteistyöhaluinen, uuttera työmyyrä, joka nauttii niin uuden opettelusta kuin vanhan kertaamisesta. Paperille laitettuna Viggo vaikuttaa vähän sellaiselta hajuttomalta ja värittömältä tapaukselta, semmoiselta, jonka kanssa kaikki sujuu ongelmitta mutta josta ei juurikaan välity omaa persoonaa tai mielipiteitä. Vika tietenkin on kirjoittajassa, hevonen itse on mainio tapaus, ilmeikäs kaveri, kaikkea paitsi tylsä!

Viggon herättämä tuttuuden tunne vahvistui vahvistumistaan hallakon muutettua Kurjenpesään. Luulen tämän tuttuuden johtuvan orin luonteen leppoisasta, kärsivällisestä perusvireestä; se toi mieleeni ratsastuskouluaikojeni luotto(puoliveri)ratsut, ihanan puolalaisruunan ja ruotsalaistamman, joiden kanssa opettelin kunnolla ratsastamaan. Puoliveristä Viggosta ei saa tekemälläkään, mutta samanlainen varma, motivoitunut opetusmestari sekin on, kärsivällinen ja ymmärtäväinen, työteliäs. Kokemattomampien kanssa Viggo vähän hidastaa, osoittaa suurta ymmärrystä kaikille virheille sekä hoippuvalle tasapainolle, kun taas kokeneempien kanssa vuonoratsu herkistyy pyytämään ratsastajaltakin suurempaa tarkkuutta ja pehmeyttä apuihin. Tämä hevonen mukautuu uskomattoman hyvin kaiken tyyppisille ratsastajille!
Todella korkean työmotivaation, yhteistyöhalun sekä muiden hienojen ominaisuuksiensa lisäksi Viggo liikkuu hyvin. Ei se liitokavio ole, mutta liikkuminen on puhdasta, rentoa ja helppoa, askelpituutta ja ilmavuutta aivan riittävästi tämän tasoiselle kevyelle kylmäveriselle.

Kiersimme Viggon kanssa helppo A -tason kisoja keräten kasaan perinteiset 40 sijoitusta. Kilpailut sujuivat varsin leppoisissa merkeissä, hallakkoni kun ei kuljetusta tai esiintymistä stressannut (eikä tieten stressaa vieläkään). Kilpailuhistoriaamme mahtuu myös totaalisia pannukakkuja, emme me nyt joka reissulta ruusukkeen kanssa kotiin palanneet. Viggon kanssa oli kuitenkin ilo kilpailla, ori pyrki aina tekemään parhaansa. Hyvät käytöstavat, mutkaton, rento tapa olla ja liikkua, hyväntuulista yritteliäisyyttä. Kisareissujemme muisteleminen nostaa edelleen hymyn huulilleni.

Rapsutukset sekä porkkanat ovat aina tervetulleita, jos Viggolta kysytään! Ori ei kuitenkaan tunge iholle, vaikka huomiosta nauttiikin, se ymmärtää ettei moinen ole sopivaa. Muutenkin tässä on helpon hoidokin tehdasmalli, se hevonen, jonka kanssa arki sujuu mutkattomasti, kengitys ja klippaus ovat yhtä helppoja juttuja kuin harjauskin, haavanhoito tai pesukarsinan kaivonkansi ei aiheuta dramaattista steppailua.. Fiksu herrasmiesori, kaveri, jonka käytöksestä ei koskaan löydy moitteen sijaa.

Sukutiedot

Jälkeläiset

07.07.2020 nvh-o. Vanir av Midgård e. Talvian Helga om. suba (VRL-12468)
12.03.2022 nvh-o. Kurjen Halgrim e. Halberta om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
19.04.2022 nvh-o. Kurjen Niflheim e. Kurjen Helheim om. Cynoria (VRL-11723)

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

01.01.2023 Hempeän sentimentaalista höpötystä
Viggo lukeutuu ensimmäisiin vuonohevosiini, joten luonnollisesti saan kiittää oria tykästymisestäni rotuun. Dagny ja Riippa ovat toki suurimmat syyni pitää Kurjenpesässä pieni, mutta vahva vuonohevosedustus, mutta ei Viggon osuutta silti sovi vähätellä! Kaikin puolin hienoluonteinen hevonen, mahtava työkaveri, sellainen jonka kanssa kaikki sujuu ja työskentely on mukavaa. Rento maastoretki, kilpailut, uittoreissu, hiihtoratsastus.. Kaikki arkinen ja vähän satunnaisempikin sujuu, eläinlääkärin, kengittäjän tai kenenkään (tai minkään) kanssa ei koskaan ole ollut ongelmia. Viggolla on hyvä itsetunto, hienot käytöstavat, järkeä päässä. Se on yksinkertaisen hieno hevonen, johon oli helppo tykästyä, ja samalla tuli tykästyttyä vuonohevosiinkin.

Yhteinen aikamme kesti alkujaan Viggon kilpauran verran. Samoihin aikoihin, kun ori eläköityi kilparadoilta, ryhdyin itse täysipäiväiseksi hevosalan yrittäjäksi. Kurjenpesän hevosmäärä kasvoi, vuokrasin toisen tallin omani vierestä. Niin ihana kuin Viggo onkin, minulla oli kädet täynnä nuoria ja kilpailtavia. Onnekseni Tammelassa asuva ystäväni etsi itselleen hevosta, ja koeratsastuksen jälkeen Viggo löysi ylläpitokodin. Ylläpito sopi Niinallekin, samaten mahdolliset, toivon mukaan edessä olevat oriasemareissut. Niinalla on itselläänkin ollut parikin astuvaa oria, joten oriasemakäynnit olivat ennestään tuttuja. Ylläpitosopimuksemme kesti monen monta vuotta. Sain lueskella somesta Viggon kuulumisia, toki juttelimme Niinan kanssa muutenkin, kyläilimme puolin ja toisin. Niinan luona asuessaan Viggo tosiaan pääsi jokusen kerran oriasemalle, ja näiden reissujen seurauksena orillani on kolme toinen toistaan komeampaa poikaa.

Joulun alla Viggo palasi kotiin, samalla kun vähän läpsystä vaihtaen Niinalle lähti toinen, nuorempi hevonen ylläpitoon. Hevos- ja työmääräni on edelleen melkoinen, mutta kovaa vauhtia seniori-ikää lähestyvä vuonoherra menee kyllä siinä nuorempien kyljessä. Ja kyllä minulla onkin ollut Viggoa ikävä! Se tuttuuden tunne, jonka orista aikanani sain, palasi rymisten takaisin orin ensimmäisenä iltana Kurjenpesässä. Tunne vahvistuu päivä päivältä, jokaisen ratsastuskerran ja yhdessä vietetyn hetken myötä. Huomaan hoitavani Viggoa vähän pidempään kuin olisi tarvis, taluttavani sen takaisin tarhaansa vähän verkkaisemmin askelin. Niina huolehti hevosestani äärettömän hyvin, mistä olen kiitollinen, ja Niina tietää sen. Onneksi minä aikanani ostin Viggon, vaikka vuonohevosiin käytetyillä rahoilla olisinkin voinut lyhentää lainaa tai laittaa rahaa kiinni Grand Prix -ratsuun. Elämä on valintoja, enkä ole päivääkään katunut tätä valintaa.

07.01.2023 Tavallisen onnellinen lauantaitreeni
Tiedän jonkin olevan pielessä Viggon kaatuessa kulman läpi sisälapa edellä, heikommassa tasapainossa kuin suoralla uralla tai aikaisemmin ratsastamillani kaarilla. Edellinen kulmakin sujui ongelmitta, hevosen kantaessa itsensä tasapainoisesti, hyvin, läpi kulman. Nopea tilanneanalyysi, epäilen turhan voimakasta ulkopohjetta, kenties vähän löysään sisäohjaan yhdistettynä. Sisäpohkeeni on mielestäni paikoillaan, napakkana ja tukevana. Vika löytyy joka tapauksessa selkeästi minusta, ei hevosesta. Seuraavassa kulmassa keskityn kulmaan vieläkin tarkemmin kuin aikaisempaan; ovathan apuni tasapainoiset ja hyvässä vuorovaikutuksessa? Ulkopohkeeni tuntuu tosiaan vähän dominoivan, lisäksi huomaan istuvani vinossa. Viggo kuuntelee tehden tarkasti kaiken pyytämäni, ja kulman jälkeen taputan sitä muutaman kerran kaulalle. Hieno hevonen, kaikin puolin – ja selkeästi joululomalle jäänyt ratsastaja!

Ratsu sen sijaan on loistavassa terässä. Päivän ohjelmana on Viggollekin hyvin tutun helppo B -radan treenaaminen, paloissa sekä kokonaisuutena. Hallakkoni ei turhia korjaile mokiani, eikä sen tietysti pidäkään. Kaiken pyytämäni Viggo tekee suurella hartaudella, juuri siten kuin siltä pyydetään. Pysähtyminen tapahtuu pilkulleen toivotussa paikassa, siirtymät ovat – vaikka itse sanonkin – todella sujuvat, pehmeät ja tarkat. Orin keskikäynti on parempi kuin muistinkaan, vastalaukka nostaa hymyn huulilleni. Kaikki virheet, kuten tämä lavan päälle kaatuminen kulmassa, johtuu selkeästi minusta. Viggo on hyvässä kunnossa, vahva ja taipuisa, suora. Äskettäin hierottukin, joten asiasta on hankittu toinenkin mielipide. Puolivoltteja ratsastaessani pidän huolen kuvion säännöllisyydestä sekä ratsuni harjoitusravista, sen hyvästä poljennosta ja tasatahtisena pysymisestä. Ja Viggo kuuntelee, tekee kuten pyydän, selkeän mielissään saadessaan tehdä töitä. Eräässä laukannostossa kovaa vauhtia pappautuva, yleensä niin kuuliainen vuononi ihan irrottelee muutaman varsin eloisan, huomattavasti pyytämääni reippaamman laukka-askeleen verran. Minua ihan naurattaa, erityisesti Viggon hidastaessa vauhtia aivan itsekseen samalla höristen ja pöristen rinta rottingilla.

Toivottavasti jokaisella hevosihmisellä on hevosystävä, jonka kanssa työskentely on yhtä palkitsevaa kuin Viggon kanssa työskentelyn koen olevan. Juuri tämän tunteen, onnen ja ylpeyden, ahaa-elämysten, hevoseen muodostuvan yhteyden, vuoksi ratsastus on minulle lajina niin antoisa. Ja Viggo on ehdottomasti yksi parhaista työkavereistani. Tämän tyyppisen ratsun kun saisin Grand Prix -radoillekin! Viggo tosin riittää juuri sellaisena kuin on.

21.02.2023 Maastotunnelmointia
Kaunis, kirkas talvipäivä, rennosti ja hyvillä mielin askeltava pappahevonen, hyvin hoidettu maastoreitti ja luonnon tarjoama rauha. Aamutallin jälkeen ratsastin pari nuorta kentällä ennen kuin suuntasin Viggon kanssa rauhalliselle hölkkämaastolle. Ori tuntuu hyvältä, vetreäkroppaiselta ja tyytyväiseltä, jopa innostuneelta päästessään vaihteeksi metsän puolelle. Pysyttelemme tällä kertaa tiellä metsän puolelle poikkeamisen sijaan, vaikka ratsuni jokusen kerran luokin kaihoisia katseita puiden väliin kohti koskematonta hankea ja tekemättömiä teitä.

Viggolla alkaa jo olla ikää, mutta niin kauan kuin se pysyy kunnossa ja on virkeä, pappa saa pysyä pihassa viettämässä leppoisia eläkepäiviä. Ori liikkuu edelleen mielellään ja hyvin, vaikka ikä kyllä tuntuu ja vähän näkyykin. Hampaat ovat kunnossa, ruoka imeytyy eikä ruokahalukaan ole kadonnut, ja muutenkin Viggo on loistokunnossa. Saan siis nauttia hevosestani, tämmöisistä rauhallista, tuiki tavallisista maastoretkistä, vielä jonkin aikaa.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen