Kurjenpesä

Halberta "Bertta"
✝ 16.08.2022

Perustiedot

Meriitit

© Kurjenpesä

Tausta

Kantakirjattu, hyvätasoinen, kilpauransa aloittanut vuonohevostamma. Täysin erisukuinen kuin omat vuononi. En edes etsinyt uutta hevosta, mutta Halbertan myynti-ilmoitus pysäytti. Kuten minulle on käynyt aika monen muunkin hevosen kohdalla.. Silläpä tämä kotipihan talli on lähtenyt vähän lapasesta.

Tammassa oli kaikki kohdillaan. Se oli mielestäni kantakirjapalkintoaan paremman näköinen, korrekti hevonen. Tutkittu turvasta häntäruotoon, terveeksi todettu. Vähän pyöreässä kunnossa, mutta pienellä työllä taas täydessä kisakunnossa. Kiltti, joskin vähän kärsimätön, aika puuhakas ja vireä hevonen. Halberta tuntui hyvältä ratsastaa, ajamista en kokeillut. Samalla reissulla kokeilin Ferriä, ja kuinka ollakaan, molemmat lähtivät mukaani Kurjenpesään.

Pöytyälle muutettuaan Halberta, Bertta, pyörähti melkein ensi töikseen uusimassa kantakirjapalkintonsa – ykköselle. Ensimmäisen palkinnon tamma. Minulla oli taas lainaesittäjä, en itse päässyt paikalle, mutta nyyhkin kotona hihaani saadessani tiedon palkinnosta ja kuvia ruusuke suitsissaan poseeraavasta Bertasta.
Kantakirjaluokan korotusta seurasi kuntokuuri, valmentautumista ja paluu kilparadoille. Bertta lunasti kaikki odotukseni, ja oikeastaan tekee sitä edelleen, joka päivä. Ihana tamma.

Luonne

Bertta on niitä hevosia, jotka keräävät virtaa vapaapäivistä ja ovat jo yhden päivän liikuttamattomuuden jäljiltä kamalia höseltäviä, keskittymiskyvyttömiä virtapiikkejä. Säännöllisellä liikutuksella hallakko pysyy sinä fiksuna, asiallisena hevosena, joka se on. Kiltti, ystävällinen Bertta inhoaa paikoillaan seisomista (pitkät harjaushetket, kengitys, hieronta, valokuvattavana oleminen.. hyi, äkkiä jotain äksöniä!), ennemmin tamma on koko ajan vähän menossa ja tutkimassa maailmaa. Tästä syystä vuonollani on aina lähettyvillään havunoksia, aktivointileluja, lajitovereita. Pihatto on osoittautunut parhaaksi 'asumismuodoksi' tälle punkkarille.

Ole ripeä. Siinäpä paras neuvo, jonka voin Bertan hoitamiseen antaa. Kiltteydestään huolimatta vuononeito tuskastuu herkästi vähänkään venähtäviin seisontahetkiin, ihan sama, vaikka ihminen tekisikin jotain koko ajan. Bertan klippaaminen, kengittäminen tai mikään muukaan vähän pidempään kestävä askare ei ole mukavimmasta päästä hallakon alkaessa steppailla, kalisutella ketjuja, nojailla kengittäjään ja muutenkin liikehtimään hermostuneesti. Pelkkä harjaaminen ja loimittaminen tai varustaminen nyt menevät, kunhan toimii ripeästi, eikä jää arpomaan satulahuovan värisävyn sointumista vuonon peitinkarvaan. Malttamattomuuttaan lukuun ottamatta Bertta on aivan asiallinen käsiteltävä, fiksu hevonen, joka ei ahdistu kaivonkansista, säiky suihkepulloja tai koeta syödä hoitajansa hiuksia.
Talutettaessa vuononi liikkuu melko ripeästi ottamatta kuitenkaan ensimmäistäkään raviaskelta. Bertan korvat pyörivät kuin väkkärä hallakon napatessa jokaisen äänen, hevosen pääkin kääntyilee vähän sinne sun tänne. Utelias, kaikesta kiinnostunut tamma ei kuitenkaan koskaan unohda vierellään kulkevaa ihmistä, ja Bertta varoo tarkoin tulevasta turhan liki. Äkkinäiset kovat äänet, esimerkiksi naapurin poikien peltoauton hieman omalaatuinen starttiääni sekä katolta vyöryvä lumi, saavat Bertan säpsymään ja tekemään sivuaskelia.
Bertta on helppo lastata, ja jos sen saa purettua turpa edellä, tamma tulee kyydistä nätisti. Jos Bertta pitää peruuttaa ulos (lähinnä trailereista) vuono tulee rymisten ja puolijuoksua; jokin rampin peruuttamisessa on aivan kamalaa. Vuononi matkustaa rauhallisesti, mutta on aika huono syömään kopissa/rekassa; Bertalle pitää ehdottomasti tarjota syömistä ja vettä ennen lähtöä sekä määränpäässä, ja reissuihin pitää varata sen verran aikaa, ettei tamma joudu heti syötyään verkkaan tai klinikkaeläinlääkärin tökittäväksi.

Vireä pohjoismainen punkkari on parhaimmillaan vaunujen edessä; tamma taipuu vaativiin luokkiin. Sen askeleet ovat tahdikkaat ja matkaavoittavat, vähän matalat, mutta pehmeät ja mukavat istua. Vapaapäivistä pöllöenergiaa keräävä Bertta on säännöllisesti liikutettuna eteenpäinpyrkivä ja vireä ilman höseltämistä, vapaapäivinä sitten höseltämisen kanssa.
Tammani on hyvin suopea ratsastajansa/ohjastajansa virheille. Vasta rehellinen suuhun kiinni jääminen saa Bertan pysähtymään ja lopettamaan ymmärtämisen. Kaiken muun vuononi ohittaa ihailtavalla tyyneydellä pyrkien löytämään virheellisten apujen seasta sen punaisen langan, jonka mukaan toimia.

Kaikkein onnellisin Bertta on maratonosuudella saadessaan laukata estealueella. Ei hallakkoni nyt ihan ponimaisen ketterä tai vikkeläjalkainen ole, mutta kylmäveriseksi mukavan notkea ja nopsa. Lisäksi Bertalta löytyy aimo annos päättäväisyyttä, hyvät hermot ja maitohappojensietokykyä; tämä matami ei todellakaan hyydy treeneissä tai kisoissa!
Niin kärryjen edessä kuin ratsastettaessa Bertan suurin ongelma on liika energisyys, jos jokin vikapuoli pitää hakea. Tämä vika korjaantuu päivittäisellä liikunnalla sekä hyvillä verryttelyillä, mutta yhtään puolitiehen jäänyt verryttely ja puolivillainen energian ohjaaminen tehtävään aiheuttaa herkästi pieniä tahtirikkoja sekä kiihdytyksiä; esimerkiksi lisätty ravi jää herkästi liitovaiheettomaksi eikä jalkojen ojentumisesta tule oikein mitään.
Bertta on kuitenkin motivoitunut työmyyrä, tasaisen hyvä ratsu ja ajettava. Hyvissä käsissä pehmeä, melko pienin avuin liikkuva, aina energinen ja työteliäs, kärsivällinen (mikä vähän naurattaa, kun hoitopuolen asioiden kanssa sitä kärsivällisyyttä ei aivan samassa mittakaavassa löydy).

Hallakon hyvähermoisuus korostuu kisapaikoilla; Bertta ei sano mitään mihinkään, vaikka onkin aika vireä talutettava pitkin päivää. Tamma suhtautuu ihastuttavalla vakavuudella verryttelyihin, mutta onneksi tekemisen riemu löytyy viimeistään suorituksen aikana. Bertta ymmärtää kyllä poseeraamisen päälle (hallakko nauttii kameran edessä keikistelystä), samaten taputtava yleisö saa vuonon röyhistämään rintaansa. En silti sanoisi Berttaa puhdasveriseksi kisahevoseksi; tamma nauttinee enemmän työnteosta ja vauhdin hurmasta kuin yleisön kannustuksesta.

Sukutiedot

Jälkeläiset

06.07.2020 nvh-t. Haldis av Midgård KTK-III i. Derian Enar om. suba (VRL-12468)
12.03.2022 nvh-o. Kurjen Halgrim i. Viggo of Smithloch om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

23.06.2019 Valjakkovalmennus, valmensi Tuire
Bertalla oli tänään liikaa energiaa käytettävissään, koska jo lämmittelyn aikana se sähläsi askelten kanssa eikä oikein pysynyt edes suorassa linjassa. "Ottakaa ihan reippaasti laukkaa, niin saadaan tuota ylimääräistä virtaa purettua ennen varsinaista treeniä!" Huudahdin ohjastajalle, koska muuten saisimme keskittyä vain siihen, miten pidetään suuherkkä ja ylienerginen hevonen hyvällä ohjastuntumalla. Ohjastajan penkillä istuva Aino teki niin kuin neuvoin ja nostatti vuonohevosen laukkaan. Tamman askeleet näytti aluksi todella epätasaiselta ja melkein jopa laiskoilta, mutta uuden komennon jälkeen jalat asettuivat nätimmin ja valjakko näytti paljon paremmalta.

Työstimme tänään tarkkuutta, jota varten olin tehnyt Kurjenpesän nurmiradalle esteradan viidestä kartiolla merkatusta porteista sekä yhdestä sillan tyyppisestä esteestä. Portit olivat periaatteessa ihan yksinkertaisia: Aja niiden läpi oikeasta suunnasta äläkä kaada kartiota. Mutta lankusta tehty silta oli hieman hankalampi, koska se teki tiukan mutkan ja sen läpi piti ajaa ilman, että kärryn pyörät osuvat lankkuihin.

Ohjeistin Ainoa ajamaan jokaisen esteen ensin yksitellen, jotta hän tietää, missä järjestyksessä ne tulee kokonaisuudessa suorittaa. Vaikka Bertta oli saanut lämmittelyssä käyttää reilummin vauhtia, oli sillä edelleen virtaa vaikka muille jakaa. Aino saikin olla todella tarkkana, ettei tamma sählännyt ja törppäillyt kartioita kumoon. Parin yksittäisen kokeilun jälkeen kärry ja hevonen kulki kuten piti ja pyysin Ainoa suorittamaan esteet kahdessa erässä: Ensin kolme ensimmäistä, sitten kaksi viimeistä porttia ja silta.

Ensimmäisellä kerralla Bertta halusi kiihdytellä omiaan ennen siltaa, jolloin viimeisen portin kartio kaatui ja he tulivat sillalle väärässä kulmassa. Mutta toisella kerralla Aino sai tamman asettumaan oikein ja molemmat esteet sujui mainiosti. "No niin, menkäähän sitten vielä koko rata yhdellä kertaa! Muista kolmannen portin jälkeen hidastaa tammaa ja sama myös ennen siltaa." Valjakko suoriutui radasta ilman virheitä, joten kehuin molempien työpanosta ja päästin heidän jäähdyttelemään maastoon jäädessäni itse siivoamaan estekalusteet pois.

07.07.2019 Kouluvalmennus, valmensi Hazel
Suloinen vuonohevostamma ravasi rennon oloisesti matalassa muodossa, kun saavuin kentän laidalle Kurjenpesän tilalle. Bertta kääntyi katsomaan minua uteliaasti, jolloin myös selässä ravin tahdissa keventävä Aino moikkasi minua hymyillen. Tänään ohjelmassa olikin kyseisen parivaljakon kouluvalmennus, jota varten olin kysellyt hieman ratsukon taustoista ja sen perusteella suunnitellut valmennuksen sisällön.

Ensimmäisenä pistin ratsukon tekemään raviväistöjä sekä käynnissä avo- ja sulkutaivutuksia. Bertta oli valmennuksen alussa selkeästi ehkä vähän kiireinen ja Aino sai ratsastaa sitä hetken aikaa, ennen kuin tamma jaksoi todellakin keskittyä astumaan kunnolla ristiin. Tamma oli kuitenkin yhteistyöhaluinen ja alkoi asettua melko nopeasti peräänantoon. Se suoritti tottunein elkein taivutukset molempiin suuntiin ja taipui varsin nätisti ratsastajansa alla. Pienten välikäyntien jälkeen siirryimmekin valmennuksen varsinaiseen aiheeseen, eli laukkatehtäviin.

Ainon ja Bertan tehtävänä oli tehdä suurta kahdeksikkoa laukassa. Kentän keskellä ennen suunnanvaihdosta tehtiin kuitenkin pysähdys ravin kautta, muutaman askeleen peruutus ja laukannosto niin, että raviaskeleita tulisi mahdollisimman vähän ennen laukkaa. Ratsukko lähti matkaan tasaisessa tahdissa. Laukka pyöri hyvin, eikä yhteistyössä näyttänyt olevan ongelmia. Ensimmäinen pysähdys sai tamman hieman hämmentymään. Muutaman raviaskeleen kautta se kuitenkin pysähtyi, vaikkakin ehkä suunniteltua kauemmas. Peruutusta tuli neljän askeleen verran ja sen jälkeen laukka nousi parin raviaskeleen kautta. Usean toiston jälkeen Berttakin alkoi saada jutun juonesta kiinni ja suoritus parani koko ajan molempien osalta. Loppuun saatiinkin muutama varsin siisti pysähdys ja laukkakin nousi lopulta melkein samantien. Kun kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä suoritukseen, voitiin valmennus lopettaa hyvillä mielin.

09.07.2020 Bertta ja liisaus Midgård Fjordsiin
En yleensä liisaa tammojani. Bertan kohdalla tein kuitenkin poikkeuksen, ja tähän hieman poikkeukselliseen päätökseen vaikutti moni seikka. Kasvanut hevosmäärä oli näistä oikeastaan pienin. Midgård Fjordsin väki on minulle kohtalaisen tuttua, tiedän heidät nimeltä, ja onhan tallilla yksi kasvattinikin. Olen kuullut tallista pelkästään hyvää, ja hyviä omat myös omat kokemukseni.

Midgård Fjords etsi hevosia jalostuskäyttöön. Olen itsekin pienimuotoinen vuonohevoskasvattaja, ja tiedän, että minulla on hyvät hevoset. Arastelin, tai ehkä ennemminkin ujostelin, hevosteni tarjoamista, joten ehdin tuijotella jalostussuunnitelmia sekä oreille ja tammoille asetettuja kriteereitä. Lopulta totesin, ettei minulla ole mitään ujosteltavaa, ja otin yhteyttä Midgård Fjordsin väkeen. Viggo sopi heidän kriteereihinsä (tammakin tiinehtyi, ja lopputuloksena syntyi orivarsa), samaten Bertta. Samalla tuli puheeksi, josko Bertta olisi mahdollista liisata. Tallin hyvä maine vaikutti paljon päätökseeni, ja olihan varsa jäämässä Midgårdiin. Kurjenpesän hevosmäärä on myös kasvussa, kisakausi on kiireistä aikaa.. Totesin, että Bertta olisi aivan yhtä hyvässä hoidossa, ehkä tiineys- ja varsanhoitoajan jopa paremmassa, Midgårdissa, joten teimme paperit liisauksesta ja Bertta matkasi Midgårdiin.

Pidimme Midgårdin väen kanssa yhteyttä, joskus vähän tiheämmin. Samoihin kilpailuihin sattuessamme juttelimme totta kai myös Bertasta vuonohevosten, hevosten ylipäätään, kilpailuiden sun muiden hyvin hevospainotteisten aiheiden lisäksi. Bertta oli tiinehtynyt, eikä kantoajan aikana ollut ilmennyt, eikä ilmennyt myöhemminkään, mitään huolestuttavaa. Tammani pyöristyi ensin hyvin hitaasti (kenties Bertan vankkatekoisuus hämäsi silmää?), lopputiineyden ajan taas vatsan koossa ja muodossa tuntui tapahtuvan hyvinkin nopeita muutoksia. Ihmettelimme monet kerrat Bertan vatsaa Whatsapp-viestien välillä samalla kun tuijotin happaman näköistä, reippaasti pyöristynyttä hevostani. Pyöristynyt vatsanseutu tuntui häiritsevän liikkuvaista, turhankin herkästi virtaa keräävää Berttaa – edes tarhapukittelu ei enää onnistunut.
Lopulta, muutama päivä sitten, Bertta varsoi. Sattumalta heti seuraavana päivänä Viggon heila varsoi. Bertan esikoinen paljastui hyvin sieväksi pellavaiseksi tammaksi. Voi sitä varsakuvien määrää, joka täytti Whatsappini!

Bertta ei luonnollisesti ole hetkeen palaamassa Kurjenpesään, tamma saa mammalomailla rauhassa ja kasvattaa tytärtään kunnon hevoskansalaiseksi. Jahka kaksikko on vieroitettu, Bertta palaa takaisin kotiin. Toivon mukaan tiineenä, totesin, ettei ajankohta tästä parane. Bertta siemennetään heti varsakiimaan, omalla Viggollani. Toivon mukaan tamma tiinehtyy heti, mutta mikäli ei, niin tuleehan noita kiimoja.

12.03.2022 Maalispoika (vihdoinkin!)
Bertan toisen varsan laskettu aika oli jo maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Oli ja meni. Tamma ei vaikuttanut edes erityisen tuskaiselta, vaikka vatsalla alkoi olla julmetusti kokoa. Ellen olisi paremmin tiennyt, olisin epäillyt kaksosia! Taisin minä niitä kaksosia kuitenkin epäillä. pelätä ja kauhistella, kunnes Bertta lopulta varsoi. Hyvin helpon oloisesti, vaikuttamatta edelleenkään järin tuskaiselta yliajasta tai valtavan vatsan luomista liikkumishaasteista huolimatta. Koko varsominen sujui jotenkin.. kaiken muun ohella. Bertta tuotiin sisälle muiden hevosten mukana iltaheiniään mutustelemaan, sitten hallakko jo varsoikin (ilman sen suurempaa ennakkovaroitusta!), huolehti poikansa pystyyn ja nisälle, jatkoi syömistään. Olen minä nopeita varsomisia ennenkin nähnyt, vuonorouvani.. suoritus, paremman sanan puutteessa, vain onnistui hämmentämään niin minut kuin pari muutakin varsomiskarsinaa tuijottanutta ihmistä.

Poika ei jäänyt emänsä varjoon tässä elämisen ja tekemisen helppoudessa. Vankka, suurinivelinen ja muutoinkin suurikokoinen varsa oli nopeasti pystyssä, otti ensiaskeleensakin varsin vauhdilla ja löysi tasapainonsakin sutjakkaasti. Bertta seuraili poikaansa kovin levollisena, hörisi sitä ihanaa pehmeää emähörinää sekä röyhisteli vähän rintaansa rapsutellessani vuoron perään tammaa ja varsaa. Varsa, jonka nimesin hyvin nopeasti Halgrimiksi, suhtautui mutkattoman uteliaasti niin minuun kuin kaikkeen muuhunkin. Niin emä kuin varsa voivat hyvin, jälkeiset irtosivat ajallaan eikä muutenkaan mikään anna aihetta murehtia edes tämmöiselle kestomurehtijalle. Onhan tässä jo murehdittukin – Bertan piti varsoa Viggon varsa jo aikapäiviä sitten, mutta taustalla on ollut melkoisesti huonoa tuuria ihan varsan luomiseen saakka. Seuraava askel olisi tietenkin ollut vaihtaa oria. Kaikki näkyy kääntyneen parhain päin, ja minulla on jälleen yhdessä varsomiskarsinassa elämäniloinen, terve, voimakas varsa!

23.06.2022 Liikaa virtaa
Viime aikoina Halbertan liikuttaminen on ollut vähän kevyempää; minulla ja työntekijöilläni on kädet täynnä näiden junnujen kanssa, enkä toistaiseksi ole löytänyt Bertalle liikuttajaa (vuokraajaa / ylläpitokotia, kumpi vain passaa oikean ihmisen osuessa kohdalle). Eihän tässä muuten mitään, mutta Bertta kerää vapaista niin hillittömästi virtaa. Kaikki muuttuu hösellykseksi eikä kenelläkään ole niin kivaa kuin voisi olla. Onneksi, onneksi tilanne on väliaikainen, ei minulla yleensä reilun kokoisesta hevosmäärästä huolimatta ole tilannetta, jossa joku jää heikommalle liikutukselle. Bertta, ja ne pari muuta vähemmällä liikutuksella olevaa, tietenkin kärsivät (vahva sana, tiedä) tilanteesta kaikkein eniten, minulla on lähinnä valtavan huono omatunto. Jahka jokunen estejunnu lähtee kisakoteihinsa tilanne palautuu normaaliksi, ja liikaa virtaa kerännyt Berttakin pääsee purkamaan energiaansa vähän rakentavammalla, keskittyneemmällä tavalla.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen