Kurjenpesä

Vaapukan Tinjami "Tiitu"
✝ 02.08.2023

Perustiedot

Meriitit

© Turbo

Tausta

Tiitu lukeutuu siihen kookkaanpuoleiseen suomenhevosporukkaan, jonka ostin Hymnistä Oonan vähentäessä hevosiaan. Vaikka tunsinkin itseni melkoiseksi haaskalinnuksi en vain voinut jättää tarjousta tekemättä. Rahanmenoa ei voisi estää, ja näin massiivinen hevosostelu vaatisi jälleen kaiken maailman järjestelyitä, niin talouden kuin tilankin suhteen (lähinnä tarha-/karsinajärjestyksen uudelleen pyörittäminen). Tiitu oli hevonen, jonka halusin ehdottomasti vahvistamaan Kurjenpesän tammalaumaa. Toki raudikon kilpailumenestys ja palkinnot olivat omiaan lisäämään kiinnostustani, samaten tamman menestyneet, palkitut jälkeläiset. Sukua minä kuitenkin katsoin ihastuksesta henkäillen, ja tästä kiitän Haltiasalon Katariinaa. Hänen ansiostaan ymmärrän ja arvostan vanhempia suomenhevossukuja paljon paremmin!

Niin Tiitun kuin muidenkin hevosten ostotarjous meni läpi. Puhkuin intoa kuin lapsi joululahjojensa äärellä; vertaus, joka kuvastaa silloista tunnetilaani täydellisesti. Tiitun kohdalla ajatukseni sekä tulevaisuuden tavoitteet olivat selkeät; näyttelyitä ainakin Championin arvonimeen oikeuttavien sertien verran, rotulaatuarvostelu, vähintään yksi varsa joka jäisi Kurjenpesään. Mahdollisesti, pienellä varauksella Yleislaatuarvostelu. Jo ennen Tiitun saapumista aloin katsella omia sekä ystävieni oreja sillä silmällä, pohdiskelin sukujen yhteensopivuuksia, millä tavoin orivaihtoehdot uutta tammaani täydentäisivät.

Tähän mennessä olen ollut varsin onnekas, sillä niin nuoret kuin vanhat hevoset ovat kotiutuneet varsin nopeasti Pöytyälle. Tiitu kuitenkin arasteli ja vähän ujostelikin varsin pitkään, eikä Lempin ja muutaman muun äksymmän tamman satunnainen ärhentely kyllä auttanut asiaa. (Tämän takia niitä tarha- ja karsinapaikkoja joutuu aina pyörittelemään, joka hevosen tulee tuntea olonsa turvalliseksi joutumatta edes tympääntymään naapuriinsa.) Oona oli kertonutkin tamman olevan aranpuoleinen, mutta myös kiltti ja kultainen; luonnehdinta, jonka allekirjoitin välittömästi. Tiitu sai onneksi turvaa muista Hymnistä muuttaneista, ennestään tutuista tammoista, kunnes uskaltautui tekemään tuttavuutta Kurjenpesän tammojen kanssa. Ajan kanssa Tiitu asettui taloksi, tottui uuteen ympäristöön, uusiin ihmisiin ja hevosiin. Ja minä olin, ja olen, yhtä hymyä.

Luonne

​Vaapukan Tinjami tutummin vain Tiitu on kiltti arkajalka. Tamma jännittää uusia tilanteita helposti ja myös vanha sekä tuttu voi pelottaa. Tiitu on kuitenkin kultainen neiti, joka yrittää miellyttää käsittelijäänsä parhaan mukaan. Tamman sydän on putipuhdasta kultaa, eikä se ole koskaan yrittänyt edes näykkäistä ihmistä. Tiitun kanssa kärsivällisyys on malttia, sillä muille hevosille normaalit asiat pitää näyttää ja tutustuttaa neidille yleensä useamman kerran. Pakottamalla ei pääse puusta pitkään vaan saa aikaan vain panikoivan hevosen. Ratsuna tamma on erittäin herkkä ja kuuliainen, minkä ansiosta Tiitu on oiva kouluhevonen. Esteratsastus jätettiin pois jo aikoja sitten, sillä yhdestäkään puomista ei tamma ole suostunut menemään yli.

Hoitaessa Tiitu on helppo ja ongelmaton, kunhan hoitaja on sataprosenttisen rauhallinen. Tamman kanssa tulee toimia niin sanotusti hidastettuna, jotta tilanne pysyy rauhallisena. Kaikki harjat tulee antaa haistella, ennen kuin niillä kosketaan karvapeitteeseen. Tiitu on arka, vaikka hoitajana olisi tuttu ihminen. Tamma alkaa hoitamisen aikana luottamaan hoitajaansa pikku hiljaan ja lopulta yleensä uskaltaa alkaa liikkumaan. Yleisesti Tiitu seisoo vain jäykkänä pötkönä karsinan nurkassa. Taluttaessa tamma tulee perässä nätisti, mutta vilkuilee koko ajan ympärille. Tiitua ei saa vetää perässä vaan antaa kulkea omaa hidasta tahtiaan. Joskus tamma tulee käydä tutustuttamassa pihalle tulleisiin uusiin heinäpaaleihin, sillä eihän sitä koskaan tiedä mikä tiikeri takan vaanisi. Tiitu huomaa kaikki pienetkin muutokset ympäristössä, mikä tuo oman haastensa normaaliin arkitoimiin.

Ratsuna Tiitu on haastava, mutta erittäin toimiva menopeli. Tamma on suustaan herkkä ja sen takia suuhun ei voi luoda paljoa painetta. Pohkeilla ei saa myöskään puristaa yhtään ja mikäli ratsastaja jännittää, muuttuu Tiitukin rautaputkeksi. Tiitulla ratsastetaan pitkälti kuolaimettomilla suitsilla ja niillä neiti toimii hienosti. Tamma on ohjattavissa painolla ja kuolainten ollessa suussa, tulee suussa olevan tuntuman olla kevyt. Tiitu kulkee parhaimmillaan todella nätisti ja kuuntelee ratsastajan pienimpiäkin apuja, joskus hieman liiankin herkästi. Tamma kantaa itseään hyvin, eikä paina koskaan kuolaimelle. Tiitu vilkuilee ratsastaessa yleensä ympärille, minkä takia tammalla tulee olla hommaa koko ajan, jotta se keskittyisi treenaamiseen eikä ympärillä tapahtuviin asioihin. Täydessä työnteossa ollessaan ei kyttäämistä tapahdu yhtä paljon. Tiitu on henkeen ja vereen kouluhevonen, eikä ole koskaan ylittänyt yhtäkään puomia. Esteratsastus on jätetty jo alusta asti pois liikutusohjelmasta. Maastoillessa Tiitu on kuitenkin elementissään ja nauttii päästessään juoksemaan pitkiä pätkiä ja kovaa. Maastossakin ympäristöä kytätään, mutta suurella porukalla mennessä ei tästäkin "ongelmasta" päästään irti.

Kilpailuratsuna Tiitu on melko haastava. Tamma on helppo lastata ja kulkee kuljetuksessa hienosti, mutta kisapaikalla neiti on yleensä levoton. Verryttelyyn päästessä meno hieman rauhoittuu ja tamma uskaltaa rentoutua. Tiitu on jokaisen suorituksen alussa puhissut kouluaitoja ja joskus hypännyt sivullekkin, mutta koskaan radalla ei valkoisiin puurakennelmiin ole kiinnitetty huomiota. Tamma on aina kouluradalla kuuliainen ja tekee juuri mitä pyydetään. Vauhtia radalla on yleensä hieman ylimääräistä, mutta siitä on aina enemmän hyötyä kuin haittaa. Vaikka sijoituksia on tullut, ei montaa ruusuketta ole saatu päähän asti, sillä lepattavat nauhat ovat Tiitun mielestä olleet kammottavia. Poikkeustilanteita toki joskus on, mutta valitettavan harvoin.
Luonne © ex-omistaja Oona, kiitos!

Sukutiedot

Jälkeläiset

10.02.2014 sh-o. Hymnin Hulmur (KTK-II, KRJ-I) i. Koivumäen Hipsu
22.05.2014 sh-o. Hymnin Velikulta i. Kajon Varjokuva
09.01.2015 sh-t. Hymnin Tytteri i. Kadotettu Toivoton
23.01.2016 sh-o. Hymnin Rymy-Reemeli (KTK-II) i. Hymnin Rymykkääpä
14.05.2022 sh-t. Kurjen Rooibos i. Haltiasalon Vintiö

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

15.04.2014, kouluvalmennus, valmentaja Taikasieni
Olin odotellut jo tovin maneesissa Oonaa ja hänen suomenhevostammaansa Tiitua. Hetken kuluttua maneesin ovi avautui ja sieltähän ratsukko riensi paikalle. Oona kertoi, että oli tehnyt alkukäynnit maastossa ja pahoitteli pientä myöhästymistä. Kerroin Oonalle, etten niin tarkka kellosta ole eikä pieni myöhästyminen haittaa. Pienen juttutuokion jälkeen ruvettiin jo tekemään ensimmäistä tehtävää.

Aloitimme työskentelyn lyhyellä tehtävällä käynnissä, pysähdyksiä ja peruutuksia. Tiitu oli selvästi herkkätamma, mutta Oonan tuntiessa hevosen paremmin kuin hyvin, meni peruutukset ja pysähdykset oikein mallikkaasti. Ravissa saitte tehdä pohkeenväistöä pituushalkaisijalla ja ottaa siirtymiä. Pohkeenväistöissä välillä Oona taivutti ratsuaan liikaa, josta piti huomauttaa. Siirtymät olivat välillä vähän liian reipahkoja, eikä näyttänyt sulavalta. Kehoitin Oonaa ratsastamaan pehmeämmillä avuilla, jotta siirtymistä saadaan sulavampia. Kun tehtävä rupesi onnistumaan ja olin näkyyni tyytyväinen, sai ratsukko luvan hetken kävellä. Laukkatyöskentelyn aloitimme perus pääty-ympyrällä, jossa tehtävänä oli temmonvaihtelut askellajin sisällä. Ja halusin nähdä vähän enempi kokoamista, koska tamma kulki nyt hitusen liian leppoisasti. Oonan tamma oli herkkä avuille ja pohkeelle, joten Oonan ei tarvinnut kuin istua tiiviisti satulaan ja ruveta kokoamaan. Olin tyytyväinen jo pieneenkin muutokseen ”ryhdissä” ja ratsukko näytti paljon paremmalta. Annoin ratsukolle luvan lopettaa hyvään suoritukseen ja ruveta loppuverkkailemaan ravissa. Tällekin ratsukolle annoin tapani mukaan pieniä treenineuvoja tulevaisuutta varten. Sanoin heipat ja jätin ratsukon kävelemään maneesiin.

29.01.2015, kouluvalmennus, valmentajana Taikasieni
Maneesiin tultuani, oli valmennettava pari jo alkuverryttelemässä. Oona ja hänen herkkähipiäinen suomenhevostamma Tiitu ravailivat nätisti ympäri maneesia. Aloitimme ravissa tehden siirtymiä ravi-pysähdys-ravi. Pysähdykset eivät aluksi ottaneet onnistuakseen, mutta Oonan keskittyminen tehtävään tuotti tulosta. Välikäyntien jälkeen tehtävänä oli laukassa tulla pääty-ympyrälle, hidastaa laukkaa melkein raviin asti, kun tämä onnistui, jatkaa taas uralla tehden lisäykset pitkillä sivuilla. Tamma kulki nyt hyvin avuilla, pyöreänä ja moottori löytyi oikeasta paikasta, eli takaa. Pääty-ympyröillä työskentely näytti hyvältä, Oona sai hidastettua tamman laukkaa miltei raviin mutta niin että ratsu pysyi laukassa. Lisäyksiin toivoin hieman enemmän potkua, jota tuli kun aikansa tehtävää tehtiin. Tiitu alkoi näyttää väsymyksen merkkejä, joten Oona sai lopettaa hyvään suoritukseen. Olin tyytyväinen valmennettaviin.

20.11.2015, kouluvalmennus, valmentajana alaera
Saavuin toistamiseen Hymniin valmennusten merkeissä, tällä kertaa tosin kouluratsastusvalmennusten ja valmennettavana hevosena oli tällä kertaa vaaleanrautias suomenhevostamma Vaapukan Tinjami eli Tiitu. Marssiessani Hymnin maneesiin kirpsakassa pakkasilmassa isojen lumihiutaleiden lennellessä maahan ryhdyin suunnittelemaan päivän kouluvalmennusta. Tiitu oli tasoltaan Helppo A, mikä antaisi mukavan kasan eri vaihtoehtoja valmennuksen sisältöön tulevassa valmennuksessa ja jatkovalmennuksessa, mikä pidettäisiin parin päivän kuluttua, jotta ratsukko saisi harjoitella hankalaksi kokemiaan asioita itsenäisesti. Pian Oona saapuikin Tiitun kanssa maneesiin ja hetken keskusteltuamme valmennuksen sisällöstä päästin ratsukon suorittamaan kevyen mutta tehokkaan alkuverryttelyn itsenäisesti.

Pyysin ratsukkoa aloittamaan valmennuksen keskikäynnillä uraa pitkin ratsastaen. ¾ uran jälkeen pyysin Oonaa nostamaan harjoitusravin ja ravaamaan sitä kokonaisen kierroksen ja vaihtamaan sitten suuntaa rataa leikaten yhä harjoitusravissa kokonaisen kierroksen. Sen jälkeen vuorossa olisi pysähtyminen uralla, peruutus sekä siitä siirtyminen suoraan harjoitusraviin. Tästä ratsukon olisi siirryttävä melkein suoraan keskiraviin ja siitä vielä lisättyyn raviin, leikata rataa uudestaan ja suoritettava sama eri suunnassa. Tiitu suoritti pyydetyn asian oikein mallikkaasti ja pyynnöstäni ratsukko nosti vihdoin harjoituslaukan, mitä he laukkasivat sekä oikeaan että vasempaan suuntaan kolme kierrosta. Valmennuksen loppuun pyysin ratsukkoa suorittamaan pohkeenväistöjä sekä sulku- että avotaivutuksia. Taivutuksille lähdettäessä Oona painoi aavistuksen liikaa kädellä, mikä sai Tiltun jäykistymään totaalisesti. Hyvän tovin kuluttua tamma kuitenkin saatiin takaisin muottiin ja ratsukko lähti suorittamaan taivutuksia uudestaan, tällä kertaa onnistuneesti.

22.11.2015, kouluvalmennus, valmentajana alaera
Saavuin taas toistamiseen Hymniin valmennusten merkeissä, tällä kertaa toisen kouluratsastusvalmennuksen merkeissä. Valmennettavana hevosena oli kuten viimekin kerralla vaaleanrautias suomenhevostamma Vaapukan Tinjami eli Tiitu. Marssiessani tutuhkoon Hymnin maneesiin hennossa pakkasilmassa, kylmien lumihiutaleiden lennellessä maahan ryhdyin tuttuun tapaani suunnittelemaan päivän kouluvalmennusta. Tiesin Tiitun olevan kouluratsastuksessa Helppo A:n tasoa, ja viime valmennuksen lopulla pienoiseksi ongelmaksi oli koitunut Oonan aavistuksen liian topakka käsiapu, mikä oli saanut Tiitun möhlimään avo- ja sulkutaivutuksen. Pian Oona saapuikin Tiitun kanssa maneesiin ja hetken keskusteltuamme valmennuksen sisällöstä päästin ratsukon suorittamaan kevyen mutta tehokkaan alkuverryttelyn itsenäisesti.

Pyysin ratsukkoa aloittamaan valmennuksen keskikäynnillä uraa pitkin ratsastaen, kuten viimeksikin. Sitten pyysin ratsukkoa nostamaan harjoitusravin ja Oonan ollessa valmis suorittamaan avotaivutusta uralla. Oona sai Tiitun hienosti kuulolle ja selvästi varoi tekemästä samaa mokaa kuin viimeksi. Tiitu suoritti oikein mallikkaan avotaivutuksen uralla ja pyysin ratsukkoa jatkamaan matkaa ravissa ja tekemään taivutuksen uudestaan suoralla. Taivutus sujui tälläkin kertaa oikein hyvin ja seuraavaksi pyysinkin ratsukkoa tekemään taivutuksia ympyröillä. Niiden sujuessa kuin oppikirjassa annoin ratsukolle haastavuutta pyytämällä pienentämään tai lisäämään askellusta avotaivutuksessa. Molemmat asiat sujuivat hyvin harjoittelun myötä ja pyysin ratsukkoa laukkaamaan vastalaukka kaksi kierrosta uralla. Valmennuksen loppuun suoritimme vielä sarjoittain sulku- ja avotaivutuksia, että ratsukolle jäisi mahdollisimman positiivinen vaikutelma niistä ja onnistuminen olisi vahvasti mielessä. Kiitin ratsukkoa valmennuksesta ja jätin heidät verryttelemään itsenäisesti.

01.01.2016, kouluvalmennus, valmentajana Penelopeia
Minulle tuttu ratsukko, ihana Tiitu ja ratsastajansa Oona saapuivat tänään pieneen koulutreeniin. Aloitimme perinteisillä askellajien välisillä siirtymisillä, jotta tamma saataisiin hyvin vetreyttä. Tarkoitus olisi tänään paneutua erityisesti laukkatyöskentelyyn erilaisten harjoitusten myötä. Alkuveryttelyssä Tiitu oli alusta asti oikein hyvin kuolaimella, ja ratsukon eteneminen harmonista. Tamma oli selkeästi hyvässä kunnossa, ja osasi käyttää koko ruumistaan hyödyksi. Otimme aluksi hieman keskilaukkaa uralla, josta lähdimme sitten kokoamaan ja tekemään reilusti muitakin siirtymisiä. Hevonen oli herkkä avuille ja siirtymiset olivat joka kerralla täsmällisesti ajoitettuja ja virheettömiä.

Pienen välikäyntien jälkeen ratsukko sai ottaa vastalaukkaa erilaisilla harjoituksilla. Treenasimme sitä kiemurauralla, ihan normaalilla uralla, ja muihin liikkeisiin yhdistettynä. Tiitun kanssa oli kuulemma harjoiteltu myös jonkin verran laukanvaihtoa laukan sisällä, joten otimme niitäkin mukaan harjoituksiin. Tamma oli hieman aiempaa epävarmempi, mutta selästä se sai oikein hyvää tukea, ja vaihdotkin onnistuivat ihan kelvollisesti. Tiitu alkoi olla melko levoton monipuolisten tehtävien puuttuessa, joten toimme valmennukseen myös väistöharjoituksia. Otimme avoja ja sulkuja kohti kentän keskustaa ja sieltä poispäin, testaillen kuinka nätisti Tiitu tänään taipuisi. Tamma oli tässä hommassa elementissään, ja keskittyi tekemisiinsä tarkasti. Oli ilo seurata niin kaunista ja harmonista työskentelyä. Valmennuksen lopuksi palasimme vielä hetkeksi laukkatyöskentelyyn, säädellen sen tempoa. Ensin rauhallista ja rentoa, ja sitten pitkää ja matkaavoittavaa. Tiitu pysyi hyvin hanskassa, ja näytteli meille mielellään osaamistaan. Näinkin Tiitussa selkeästi tulevan huippumenestyjän, jonka matkaa kisakentiltä laatuarvosteluihin olisi varmasti hieno seurata. Jätinkin näihin tunnelmiin ratsukon suorittamaan itsenäistä loppuverkkaa, ja kiiruhdin itse kylmään talvi-ilmaan maneesin lämmöstä.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen