Kurjenpesä


Shchyolkovo von Gateaway "Sonja"
Perustiedot
Meriitit

Oldenburgtamma, syntynyt 01.01.2015 (14-vuotias)
169-senttinen punarautias
Koulupainotteinen (GP / 90cm)
Omistaa Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
Kasvattanut Tuulia T., Gateaway, AlankomaatSuomi
VH15-013-0004
KTK-III (17 + 17 + 17 + 17 = 68p.)


© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Shchyolkovo von Gateaway sai alkunsa yersinion tarjotessa hevosiaa ulkopuoliseen jalostuskäyttöön joulukuussa 2014. Ihastuin oitis yersinion evm-sukuiseen II-palkinnolla kantakirjattuun oriin Von Freutico, jolle minulta löytyi sopivasti morsmaikkukin omasta tallista. Niinpä sitten pirautin yersiniolle udellakseni astutuksen mahdollisuutta tammalleni Street of Moscow. Astutus sopi myös yersiniolle, joten Street of Moscow matkasi Von Freuticon vieraaksi oriin kotitilalle Oldinion Dressageen, missä se sai viettää pari päivää. Kotiin palattuaan Street of Moscow joutui tarkan valvonnan alaiseksi kunnes varhain aamulla uudenvuodenpäivänä vuonna 2015 se synnytti kauniin tammavarsan, joka emänsä kunniaksi nimettiin venäläisen kaupungin Shchyolkovo mukaan.
- kasvattaja

Selailen silloin tällöin Alegren myyntihevosia, pääasiassa puoliverisiä. Sieltä nimihirviöneiti Sonjakin tarttui matkaani.
Olin juuri tehnyt vähän hevosjärjestelyitä sekä pohtinut muutaman hevosen laittamista ylläpitoon, jotta työmääräni hieman vähenisi. Alegren myynti-ilmoituksesta bongaamani rautias GP-tason oldenburgtamma sai minut kuitenkin pohtimaan, josko tähän epätoivoiseen yhtälöön ujuttaisi vielä yhden ratsastettavan.

Kävin koeratsastamassa tamman kertaalleen, joskin totesin jo ensimmäisten raviaskelten aikana tässä olevan minulle oiva, valmis peli kisattavaksi. Olin juuri nostanut Lempin GP-tasolle sekä ratsastanut ensimmäisiä sijoituksia, mutta Shchyolkovo – Sonja – oli rehellisesti valmis, rutinoitunut GP-ratojen hevonen. Miellyttämisenhaluinen ja nöyrä ratsu, joka kuitenkin raati ratsastajaltaan taitoa ja tarkkuutta. Hyvin, hyvin miellyttävä tamma kaikin puolin.

16.08. Sonja saapui Kurjenpesään, uuteen kotiinsa. Puhtaat röntgenkuvat ja muutenkin hyvä ell-lausunto olivat sinetöineet ostopäätökseni.

Luonne

Rauhallinen, hyvätapainen tammani on niitä hevosia, joiden kanssa lastenkin voi antaa puuhastella. No, kiima-ajat poislukien; kiimassa Sonja muuttuu kärttyisäksi sekä lyhytpinnaiseksi vinkujaksi, jonka maailmassa kaikki on huonosti. Kiima-aikojen ulkopuolella raudikko on kuitenkin yksi herttainen pikku enkeli, hyvän käytöksen sekä lauhkeuden perikuva.
Pientä pään arastelua lukuun ottamatta Sonja edustaa sitä paikoillaan nätisti tönöttävää ’kaikki käy’ -hevosporukkaa. Päänkin saa harjata ja korvakarvat leikata, mutta varovaisesti. Ryntäiden rapsuttelusta oldenburg nauttii kaikkein eniten, sitä saa mielellään harrastaa vähintään vartin sessioissa joka päivä. Eläinlääkäri sekä kengittäjä saavat aina työskennellä rauhassa, Sonja ei nyi jalkojaan, nojaile, uhittele tai mitään sellaista. Seisoo vain. Satuloinnit, loimitukset, pesut sun muut sujuvat samalla rutiininomaisella, helpolla tyylillä, sen kun menee ja tekee.
Tarhoille mentäessä Sonjalla tuntuu olevan melkoinen kiire; askel kevenee turhan herkästi raviksi. Minnekään muualle tammalla ei kuitenkaan ole kiire, ei edes ruoka-aikoina sisälle. Kiirehtiessäänkin Sonja väistää ihmistä, hidastaa kun pyydetään eikä rupea leikkimään karusellia.

Sonjan kanssa työskennellessä pehmeä käsi näyttelee valtavan suurta roolia. Kaiken muun paitsi kovakätisyyden oldenburgini antaa anteeksi reagoimatta yksittäistä hännän huiskautusta enempää. Kova käsi aiheuttaa kuitenkin aina reaktion, mitä tahansa äkkipysähdyksestä pystyyn hyppäämiseen.
Niin aloittelijoiden kuin kokeneempienkin ratsastajien kanssa toimiva Sonja on pehmeä, miellyttämishaluinen, rauhallinen ratsu. Elegantti puoliverinen liikkuu kevyin, ilmavin askelin – ei ihme, että tätä hevosta markkinoitiin minulle katseenkääntäjänä! Vaikka tamman liikkeissä on kokoa, näköä, laatua, säätövaraa ja tiedä mitä, niissä on todella helppoa istua. Sonja on juuri sellainen ”keinutuolihevonen”, ratsu, jonka selässä voisi lukea aamulehden tai hörppiä teetä. Kaikki vaativien koululuokkien liikkeet raudikko tanssahtelee läpi helposti kuin ammattiballerina Joutsenlammessa. Helppojen luokkien asiat Sonja kuitenkin mielellään tekee puolihuolimattomasti sinne päin käyttämättä niihin turhan paljoa aikaa – etenkin, jos ratsastaja tyytyy vähän puolihuolimattomaan väistöön tai velttoon peruutukseen. (Mikä siinä onkin, että olen löytänyt useamman simppeleissä tehtävissä velttoilevan kouluhevosen?) Nurinkurista kyllä taitamattoman ratsastajan kanssa Sonja suorittaa helpotkin tehtävät paljon suuremmalla keskittymisellä ja panostuksella; kaiketi tamma ymmärtää, ettei sen alkeiskursseja käyvän naapurinpojan kanssa tehdä puolipiruetteja kuitenkaan, joten sama tehdä ne peruutuksesta raviin siirtymiset kunnolla. Minun kanssani Sonja sen sijaan koettaa lipsutella simppelit jutut läpi ilman mitään panostamista, hyvä kun viitsii keskiaskellajit esittää kunnolla. Kootut kyllä kelpaavat.
Eläkepäivänsä Sonja voisi viettää hyvän mielen maastoratsuna, sen verran miellyttävä, varma maastopuksutin tämä GP-ratsu on. Ainoastaan lätäköt tamma kiertää kaukaa, kapeilla tieosuuksilla typerän tuntuisesti kiemurrellen. Koko tien levyinen lätäkkö on yksi kauhistus; rautiaani menee ennemmin umpimetsän kautta kuin kastelee kavioitaan.

Matkustamiseen tottuneena daamina Sonja kävelee lastaussillat ylös alas rutiininomaisesti hetkeäkään empimättä. Matkat taittuvat aina rauhallisissa merkeissä, eikä Sonjaa haittaa matkaseura tai sen puute.
Kilpapaikoilla tamma pysyy rauhallisena, korkeintaan vähän hirnuu ja hörisee muille hevosille käsihevosalueella. Verryttelyissä ja radalla raudikko kuitenkin keskittyy työntekoon, nauttii esiintymisestä ja aplodeista. Erityisen ihanaa on seistä palkintojenjaossa vastaanottamassa ruusuketta ja rapsutuksia! Sonja ei kuitenkaan ole kisoissakaan yhtään sen innokkaampi helppojen koululiikkeiden suorittaja. Miksei koko ohjelma voi olla piruettia, jonka hän niin hienosti osaa?

Sukutiedot

i. Von Freutico
KTK-II
old, rt, 170cm
ii. Freteer
evm, old, rt, 172cm
iii. Freutiar
evm, old, trt, 172cm
iie. Lilian
evm, old, m, 165cm
ie. Hollyan
KTK-III, SLA-II, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-II
evm, old, m, 169cm
iei. Von Costian
evm, old, m, 175cm
iee. Hollyet
evm, old, km, 167cm
e. Street of Moscow
old, trn, 168cm
ei. Street Gang
evm, old
eii. Gangster
evm, old
eie. Street Light
evm, old
ee. Russian Doll
evm, old
eei. Russell
evm, old
eee. Dolly
evm, old

Jälkeläiset

15.12.2015 old-o. Ezril von Gateaway i. Eduard von Lark om. Janella (VRL-14236)

Kilpailutulokset

Sijoitukset

20.10.2018 Höstnäs Knabstruppers irtoSERT (tuom. Elisa)

KRJ 21 sijoitusta joista 8 voittoa
07.11.2018 Adina GP 3/45 85,000%
08.11.2018 Adina GP 1/41 88,000%
02.12.2018 Colosseum GP 2/19
03.12.2018 Colosseum GP 4/19
05.12.2018 Colosseum GP 1/19
08.12.2018 Colosseum GP 2/19
09.12.2018 Colosseum GP 2/19
10.12.2018 Colosseum GP 2/19
11.12.2018 Colosseum GP 1/19
12.12.2018 Colosseum GP 1/19
14.12.2018 Colosseum GP 3/19
14.12.2018 Colosseum GP 2/19
17.12.2018 Colosseum GP 1/19
01.02.2019 Team J&K GP 6/40
01.02.2019 Virtuaalitalli Chersey GP 7/50
02.02.2019 Team J&K GP 1/40
04.02.2019 Virtuaalitalli Chersey GP 4/50
04.02.2019 Team J&K GP 2/40
05.02.2019 Team J&K GP 1/40
08.02.2019 Team J&K GP 4/40
10.02.2019 Team J&K GP 1/40

Päiväkirja & valmennukset

08.02.2019 Kouluvalmennus, valmensi Milma
Olin ehkä astunut mukavuusalueeltani hieman pihalle lupautuessani valmentamaan GP-tasoista ratsukkoa. Ja toisen kerran astuin mukavuusalueeltani pihalle, kun tajusin, ettei maneesia ollut. Siispä olin pukenut merinovillaiset legginsit, lökärit ja paksuimman hupparin mitä maa päällään kantaa sekä siihen päälle vielä toppahousut ja toppatakki. Hädin tuskin pääsin liikkumaan. Hevosen nähdessäni tunsin olevani vielä enemmän pihalla kuin aiemmin, pyöreisiin suomenhevosiin tottuneena olin hämmentynyt hienosta ja isosta rautiaasta tammasta. Sellainen, jolla oli oikea ratsuharja eikä sotkuisia vuohiskarvoja. Siellä se ratsukko oli jo kentällä kävelemässä vyöryessäni topattuna paikalle. Lähtöni oli päässyt hieman myöhästymään kaiken sen pukemisen takia.

Aino oli minulle möläyttänyt, että Sonjalla oli tapana hieman laistaa sellaisista perusjutuista. Mielestäni ne ovat kuitenkin kaiken ratsastuksen suola, joten olin päättänyt aloittaa ihan tsekkaamalla, kuinka ne sujuvat ja pikkuhiljaa siirtyä lähemmäs tamman kilpailutasoa. En ollut suunnitellut käyntityöskentelyä, sillä kaikki kiva tapahtuu joko ravissa tai laukassa. Siispä alkukäyntien jälkeen pyysin ratsukkoa jatkamaan verryttelyjä ravissa. Verryttelyksi pyysin Ainoa tekemään muutaman pohkeenväistön molempiin suuntiin harjoitusravissa ja sitten avotaivutukset pitkille sivuille. En tietenkään odottanut näissä olevan mitään ongelmia, mutta ajattelin ne hyviksi verryttelytehtäviksi. Avotaivutukset jouduin kuitenkin pyytämään uudestaan, sillä en ollut ihan täysin tyytyväinen. Uudessa yrityksessä sisäpohje oli paremmin lähellä eikä Sonja kulkenut enää niin poikittain. Nyt ulkoetujalka ja sisätakajalkakin olivat paremmin samalla uralla, joten olin tyytyväinen. Neuvoin ratsukkoa keskittymään omissa harjoituksissaankin enemmän ihan perusjuttujen harjoitteluun, vaikka ne Sonjan mielestä tylsiä olivatkin. Näiden harjoitusten jälkeen pyysin ratsukkoa pysähtymään, peruuttamaan ja lähtemään suoraan pysähdyksestä raviin. Halusin nähdä Sonjan aavistuksen paremmassa muodossa takajalat kunnolla alla, mikä seurasikin harjoitusta. Pysähdys sujui mallikkaasti, samoin peruutus, joka toi takajalat paremmin alle ja työskentelemään aktiivisesti. Sitten tahdoinkin nähdä hieman siirtymisiä. Koottua ravia, keskiravia ja lisättyä ravia. Keskiravi vaati hieman keskittymistä, jotta Sonja malttoi esittää senkin kunnolla, mutta muut näyttivät oikein hyviltä. Edelleen verrattuna niihin suomenhevosiin en olisi edes osannut kuvitella, että askeleet voivat venyä niin paljon ja niin nätisti. Näiden siirtymisten jälkeen pyysin ratsukon käyntiin pienen välihengähdyksen ajaksi. Se jälkeen olisikin jo vuorossa ne jännittävämmät jutut.

Aluksi taas hieman siirtymisiä ravissa, ennen kuin lisää siirtymisiä laukassa. Vaadin äärimmäistä täsmällisyyttä siirtymisten kanssa, ja ratsukko täyttikin vaatimukseni mainiosti. Siirtymät olivat selkeät, mutta eivät tönköt ja yhtäkkiset. Ajattelinkin, että tuosta sulavasta liikkeestä on hyvä lähteä rakentamaan hieman laukanvaihtoja. Ei siis muuta kuin ratsukko keskihalkaisijalle ja vaihtamaan. Aluksi pyysin vain laukanvaihdon ja sitten kaksi laukanvaihtoa joka toisella askeleella, viimeiseksi laukanvaihdot joka askeleella. Laukka vaihtui nätisti, mutta avut olisivat saaneet olla hienovaraisempia. Erityisesti laukanvaihdot jokaisella askeleella näyttivät minun silmääni hieman nykiviltä ja kiireisiltä. Siispä pyysinkin Ainoa keskittymään erityisesti apujen laatuun ja pysymään itse hyvässä asennossa. Selkeästi ratsastaja otti neuvoistani vaarin ja seuraavalla keskihalkaisijalla sain ihailla viittä kaunista ja sujuvaa peräkkäistä vaihtoa. Piffit ja paffit olin suosiolla jättänyt suunnitelmistani pois, joten laukkatyöskentely sai jatkua. Pyysin ratsukkoa esittämään minulle vielä ainakin yhdeksän perättäistä vaihtoa (tekivät 11 ennen kuin katosivat lumisateeseen), joihin olisin tyytyväinen. Ja olinhan minä. No laukanvaihdot mukavasti jumppasivat Sonjaa, joten mielessäni kutkutteli piruetit. Kerrankin kun saan laittaa jonkun niitä tekemään, niin laitetaan. Siispä ensin oikein hyvä ja tahdikas koottu laukka tulille, jonka jälkeen pyysin ratsukon keskihalkaisijalle ja tekemään piruetin keskellä kenttää. Ensimmäinen suoritus ei aina ole se onnistunein, eikä se ollut nytkään. Sonjan laukka pääsi hieman laiskistumaan, olisin kaivannut aktiivisempaa poljentaa takajaloilla. Takajalat tekivät myös hieman liian suurta ympyrää. Kertaharjoitus ei tietenkään ole kovin hedelmällinen, joten uudestaan. Pyysin edelleen muutamia toistoja, mutta viimeiset olivat jo todella hyviä suorituksia. Aino kiinnitti yhä enemmän huomiota laukan kokoamiseen ennen piruettia, mikä toi toivotun tahdikkuuden ja takaosan aktiivisuuden myös piruettiin. Mainioiden suoritusten jälkeen pyysin ratsukkoa laukkaamaan pari kierrosta kentän ympäri pitkät sivut lisätyssä laukassa ja lyhyet keskilaukassa. Näin Sonja pääsi hieman venyttämään itseään ja kulkemaan vapaammin. Loppuverryttelyt pyysin tekemään minulle jo tutulla tavalla, kevyttä ravia rennosti pikkuhiljaa ohjaa vapauttaen. Sonja ravasi oikein upeaa ravia hienosti venyttäen. Melkein tuli pieni puokkikuume, kun katselin tamman kulkua. Loppuverryttelyt molempiin suuntiin ja viimeiseksi loppukäynnit. Autoin vielä Sonjan selkään ratsastusloimen, jota olin itse käyttänyt vilttinäni valmennuksen ajan ja kävimme yhdessä läpi muutamia pointteja, joita oli valmennuksen aikana tullut mieleen.



© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen