Kurjenpesä

Crane Shadrinsk "Riini"
✝ 02.08.2022

Perustiedot

Meriitit

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Etsin useammalle tammalle ulkopuolista oria samaan aikaan. Yksi astutettavista tammoista oli Sonja, jolle löytyikin aivan liian monta toinen toistaan upeampia sulhasehdokkaita. Valinta oli suorastaan tuskallisen hankala, mutta lopulta vaakakuppi kallistui Visconti von Larkiin. Ilokseni Sonja tiinehtyi kertasiemennyksestä, eikä kantoajalla tapahtunut mitään sellaista, mikä olisi nostanut sykkeeni kattoon tai aiheuttanut ennenaikaisen harmaantumisen.

Sonja varsoi, kuin mieltään osoittaakseen, keskellä päivää, ennen myöhästyneitä päiväheiniä. En edes muista, mikä hässäkkä siirsi päiväheiniä. Jälkikäteen muistan vain ja ainoastaan sen hirveän paniikin, jolla kiskoin Sonjan ja tammavarsan sisälle olkikarsinaan tarkistettavaksi. Jälkeiset irtosivat onneksi itsestään, vaikka pitkälle se meni, ja soitin kaiken varan vuoksi eläinlääkärin tarkistamaan Sonjan. Onneksi mitään ei sattunut, ei tulehduksia tai mitään lievempääkään.
Syysprinsessa sai nimekseen Shadrinsk, emänsä nimen mukaan. Venäläisiä kaupunkeja molemmat. Nimi kääntyi nopsaan kotoisammaksi Riiniksi. Ryhdikäs, kaunispäinen tamma hurmasi minut heti, ja katsellessani kasvavan varsan liikkeitä toivoin jatkuvasti kasvavalla vimmalla kapasiteetin kohtaavan liikkeet. Tässä varsassa oli liikettä, ja toivottavasti myös kykyä ja luonnetta GP-radoille! Kotiin Riini jäi joka tapauksessa.

Luonne

Ajan kuluessa Riinistä kasvoi rohkea, mutkaton hevonen. Ajoittain, hieman kiimakierron mukaan, tumma puoliverineiti hieman mutristelee turpaansa osoittaen vähän mieltään, muttei onneksi kovin suurin kiukutteluin. Riinin mielenilmaukset ovat enemmän vinkumista turhan kovista harjoista tai väärän lämpöisestä pesuvedestä, minkä lisäksi tammalla on ikävä tapa potkia karsinan seinää, mikäli ruoka on myöhässä tai karsinanaapuri ärsyttää. Näitä mieliharmeja hevosellani ei kuitenkaan ole usein, edes pahimpina kiimapäivinä, joina naapurin lämminveriruunakin on potentiaalinen riiauskumppani.

Muistan elävästi, miten ihastelin Riinin liikkeitä sen ollessa varsa, ja ihastelen edelleen. Tammasta kasvoi muutenkin ylväs, näyttävä hevonen. Ei sellainen rakenteeltaan timanttisen upea, vaikka ihan korrekti hevonen Riinikin on, vaan olemukseltaan vakuuttava. Eikä tämä edes ole sellainen grand old lady -tyylinen arvokas aristokraattirouva. Riinissä on kuitenkin mutkatonta arvokkuutta ja vakuuttavuutta, minkä lisäksi se on edelleen hienoliikkeinen. Liikkuminen on helppoa, liikemekaniikassa ei ole moitteita, eikä Riini myöskään sorru liioiteltuun kauhomiseen tai niin överiin ravaamiseen, että liikkeen tahti kärsii. Tamma työstää takaosallaan, kantaa itsensä hienosti, käyttää koko kroppaansa. Niinä pahimpina kiimapäivinään Riini on todella herkkä pohkeille eikä tunnu kestävän kannuksia ollenkaan, vaikkei normaalisti ole niistä moksiskaan. Riini on muutenkin aika tarkka saamistaan avuista, nakuttava kantapää sekä sahaava käsi saavat tammani lopettamaan työt siihen. Satunnaisia kovempia apuja ja virheitä ruunikko protestoi lähinnä jalkaa polkemalla tai mahan alle potkaisemalla, mitkä tietysti ovat hyvin selkeitä protesteja. Pystyyn hyppimistä tai pukittelemista tamma ei harrasta, edes niinä päivinä, kun sillä on kaikki kiimansa vuoksi huonosti.

Grand Prix -tasostaan huolimatta Riini on ennemmin keskitasoa, toki omalla tasollaan. Jokaisesta hevosesta ei ole GP-luokkiin, ja vaikka olen voittanut ja sijoittunutkin Riinin kanssa, tamma ei ole Suomen tai edes tallini parhaita hevosia. Hienot liikkeet sillä on, siitä ei pääse mihinkään, ja esimerkiksi lisätyistä askellajeistaan Riini saakin kehuja. Kuitenkin esimerkiksi piaffessa ja passagessa on ollut paljon tekemistä, ja vaikka ne sujuvatkin, ne ovat parhaimmillaankin vain seiskan liikkeitä tällä hevosella. No, jonkunhan ne tuloslistat täytyy täyttää, kaikki eivät voi sijoittua. Ja Riini kuitenkin on Grand Prix -ratsu, yhteistyökykyinen, eteenpäinpyrkivä, reipas hevonen, hyvä ja kevyt ratsastaa. Toisinaan turhankin innokas, mikä saattaa näkyä ylimääräisinä piruettiaskelina tai vastaavina virheinä, vaikka kuinka itse ratsastaisi kieli keskellä suuta.

Kilttihän Riini on, ystävällinen, ihmisen kanssa viihtyvä hevonen. Lajitovereidensa seurasta Riini ei niinkään välitä, tai ainakin se on hyvin tarkka seurastaan. Hampaiden raspaus sekä rektaalitutkimukset ovat ainoat, joita Riini vähän protestoi saattaen tarvita huulipuristinta. Kengitys, klippaus, tavanomaiset harjailut ja varustamiset, rokotukset, lääkitsemiset ja mitä näitä nyt on, kaikki sellainen kuitenkin sujuu ilman kiukuttelua. Yleensä Riini ei noita inhottaviakaan toimenpiteitä protestoi rumaa ilmettä ja kuopimista isommin, nuorempana se kuitenkin yritti muutaman kerran potkaista, minkä vuoksi olemme eläinlääkärin kanssa aina tavallista tarkempia tämän hevosen kanssa. Riini on kuitenkin loppupeleissä todella helppo käsitellä, eikä eläinlääkärinkään näkökulmasta haastava tai edes ärsyttävä asiakas. Tai sitten vakieläinlääkärini ei tohdi sanoa minulle, miten hevoseni käy hermoille.
Talutettaessa sekä lastattaessa Riini käyttäytyy hyvin. Parhaiten tamma matkustaa yksin, tai orilevyn tai vastaavan väliseinäsuojan turvin; ruunikko ei tosiaan välitä edes tarhakaverinsa turvasta matkaheinäverkossaan.

Toisinaan mietin, kumpi meistä suhtautuu kilpailutilanteisiin vakavammin, minä vai Riini. Tamma tuntuu niin näyttelykehissä kuin kouluradalla suorittavan hyvin ryppyotsaisesti jokaista tehtävää, oli se sitten tuomareille poseeraaminen tai se piruetti, jonka ruunikko herkästi ylisuorittaa. Plussapuolina mainitsen Riinin hyvät hermot sekä keskittymiskyvyn, tamma ei tosiaankaan vilkuile ympärilleen tai menetä keskittymistään vaikkapa haukkuvan koiran vuoksi. Riini on näyttävä hevonen, sen suorituksessa vain saisi olla rentoutta. Minä toki olen aivan väärä ihminen moittimaan ketään rentouden puutteesta, tämmöinen kaikesta huolestuva yllättävän kireänutturainen koulutäti kun olen, mutta ehkä me Riinin kanssa yhdessä voimme harkita nutturoidemme löysäämistä.

Sukutiedot

Jälkeläiset

20.10.2019 old-o. Crane Cherkessk i. Oldfinion Casimir om. Sorel (VRL-00884)
25.06.2022 old-t. Crane Sychyovka i. Oldfinion Danton om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

08.04.2021 Onni on hyväntuulinen hevonen
Riinin askel on pitkä ja rento, tamma venyttää kaulaansa, laskee päätään alemmas, pudistelee sitä hieman kevyesti pärskähtäen. Rapsutan ratsuni säkää. Päivä on kirkas, huhtikuinen aurinko miltei häikäisee, etenkin kun maa on paikoitellen valkea äkillisesti sataneesta tuoreesta lumesta, joka tosin sulanee yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Kauempaa tarhoilta kuuluu hirnuntaa, mikä saa Riinin höristämään korviaan. Se ei kuitenkaan vastaa tai ala tähyillä tarhoille päin, pää pysyy samassa asennossa, eikä uran sisäpuolelle asetettu käyntilinja lähde hiipimään uralle, lähemmäs aitaa.

Pitkät, rennot alkukäynnit jatkuvat yhtäläisen pitkänä ja rentona ravailuna, ennen kuin hiljalleen kokoan ohjia, alan pyytää Riinin takaosaa enemmän alle, etuosaa ylemmäs, niin sanotusti pakettia kasaan. Tamma ei kadota rentouttaan, liikkuminen pysyy pehmeän sujuvana. Pitkässä muodossa kulkeva, rento, hyväntuulinen hevonen vaihtuu lyhyemmässä muodossa kulkevaan, edelleen rentoon ja hyväntuuliseen hevoseen. Riini kuuntelee minua, vastaa erinomaisesti apuihini. Ei oikomista tai ennakointia kulmassa, pohkeenväistössä takaosa pysyy mukana eikä laahaa. Samaten ympyrän kaarilla tamman koko kroppa on samalla kaarella, Riini ei yritäkään lusmuilla. Se asettuu ja taipuu, suoristuu, tuntuu pehmeältä ja joustavalta. Samalta, kuin ennen hyvää kilpailusuoritusta.

Päivän tehtävät sekä treeni ovat helppoja, yksinkertaisia perustehtäviä; huomenna treenaisimme teknisesti vaativampia tehtäviä. Pyörittelen mielessäni niin Storywoodsissa ratsastettavaa KRJ Cupia kuin ihan laatuarvostelua, mutten ole tehnyt vielä Riinin osalta päätöstä suuntaan tai toiseen. Tamma kyllä tuntuu olevan erinomaisessa vireessä, joten houkutus lähteä ratsastamaan luokka tai kaksi Storywoodsiin on melkoinen.
Kaikki ruusukehaaveet sekä laatuarvostelupohdinnat jäävät kuitenkin kentälle, kun suuntaamme Riinin kanssa tekemään loppukäyntimme lähimaastoon kentällä kävelemisen sijaan.

20.06.2021 Kesäkuinen apulainen, kirjoittanut Perho
Saavuin kesäkuisena sunnuntaiaamuna Kurjenpesän tallille jo aikaisin, sillä säätiedotteessa oli luvattu jo pitkään jatkuneen paahtavan kuumuuden jatkuvan vielä ainakin muutaman päivän. Olin tehnyt siis tietoisen päätöksen aikaisin heräämisestä, vaikka en ollutkaan yhtään aamuihminen. Aurinko oli vielä osittain puiden takana, joten kiiruhdin äkkiä omat tavarat kerättyäni hakemaan päivän ensimmäistä hevosta tarhasta.

Olin päättänyt aloittaa Riinistä, osaavasta, tummasta koulutammasta, jonka olin juuri tuonut tallin käytävälle varustettavaksi. Tamma seisoi käytävällä rentona ja uteliaana, joskin selvästi vähän hämmentyneenä aikaisesta töihin joutumisesta. Harjailin Riinin rennosti läpi, eikä siihen mennyt onneksi kovin kauaa, tamman ollessa vain hieman pölyinen. Varustin ruunikon kevyttä sileänjumppaa varten ja talutin sen sitten ulos tallista.

Ehdimme kentälle onneksi ennen aurinkoa, joten oli vielä aika viileää. Kiipesin Riinin selkään jakkaran avulla ja säädin alkukäyntien aikana jalustimet sopiviksi. Alkukäyntien jälkeen aloin verrytellä tammaa avuille käynti-ravi siirtymien avulla tehden samalla asetuksia ympyröillä molemmissa askellajeissa. Riini väläytteli hienoa ravia ja verryteltyäni molempiin suuntiin annoin ratsulleni hetkeksi pitkät ohjat. Suunnittelin tekeväni laukannostoja puolipitkin ohjin eteen-alas tyylillä. Ensimmäisestä laukannostosta oikeaan kierrokseen Riini tarjoili kootumpaa laukkaa, mutta tajuttuaan tehtävän juonen, tamma laukkaili nätisti ja oikein rentona. Pääty-ympyröillä vauhti jäi alkuun hitaaksi sekä hieman löysäksi ja pitkäksi. Otin laukkaa molempiin suuntiin muutaman kerran, ja aloitin sitten loppuverryttelyt ravissa, edelleen eteen-alas tyylillä. Lopulta pyysin Riinin käynnin kautta pysähdykseen ja hyppäsin alas selästä. Nostin jalustimet, löysäsin satulavyötä muutamalla reiällä ja talutin loppukäynnit maasta käsin.

09.08.2021 Laatutamma
Viime kuussa Riini sai tunnustusta kilpahevosen kyvyilleen ja kaikelle muullekin, mitä Kouluratsastusjaos laatuarvostelussaan arvostelee. Tammani palkittiin KRJ-I -palkinnolla 108 pisteen kokonaistuloksella, ja tietenkin nyyhkin typeränä kätellessäni tuomaristoa. Riinin lisäksi myös Muru sekä Silli arvosteltiin ja palkittiin Riinin tavoin ensimmäisellä palkinnolla. Ainahan minua jännittää, kun hevosiani sekä kasvattejani arvostellaan, ja tällä kertaa Riinin arvostelu jännitti kaikkein eniten. Riini suhtautui tilaisuuteen hyvin ryppyotsaisesti, huomattavasti vakavammin kuin selkeästi esiintymään lähtenyt Silli tai tylsyyttään huokaileva Muru. Kolmen koplani olikin melkoinen persoonallisuus- ja käytöskimara. Onneksi kaikki ovat hyväkäytöksisiä. Riinin kanssa minä, turhankin stressi- ja huoliherkkä sekä yllättävän paljon nutturaansa kiristänyt koulutäti, meinasin puhjeta nauramaan, sen verran vakavasti Riini tuntui ottavan liikkeidensä esittämisen tuomariston edessä! Jotenkin hupsu tilanne, kun arvostelu on hevoselle vakavampi paikka kuin kasvattaja-omistajalle.

Nyt sekin on ohitse, ja Riini tuskin tulee enää sen suuremmin esiintymään missään. Minulla on tälle laatutammalle vallan muita suunnitelmia; Riinillä on vasta yksi jälkeläinen, ja haluaisin kovasti emälinjalle jatkajan.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen