Kurjenpesä

Everholt Constantinople "Noppa"
✝ 03.04.2020

Perustiedot

Meriitit

© A-1 Performance Sires

Tausta

Olin nähnyt jonkin verran kisakuvia ja -videoita Everholt Estaten hevosista. Ja sitten, eräänä kauniina päivänä, huomasin kirjoittavani ostotarjousta eräästä yhdistelmästä. Tamma oli ultrattu tiineeksi ja syntymätön varsa oli laitettu saman tien myyntiin. Eikä loppupeleissä hirveän pahalla hinnalla, kun vanhempia sekä sukutaulua ylipäätään katsoi. Samalla hinnalla olisin saanut pari kotimaista aihioita, mutta.. No, ei minulla edes ole mitään oikeaa syytä; tulevalla varsalla vain oli yksinkertaisesti upeat vanhemmat.

Ilokseni syntymätön varsa myytiin minulle. Alkoi jännittynyt odotus, joka onneksi laantui nopeasti pienesti, odottavaksi kutkutukseksi vatsanpohjalla silloin, kun oikein yllytin itseni haaveilemaan tulevasta varsasta. Kun laskettu aika lopulta koitti ja meni vielä vähän yli, olin jälleen siinä ensiviikkojen ’kissa pistoksissa’ -olotilassa.
Lopulta, kolmen päivän yliajan jälkeen, Cypress Grove varsoi mustan orivarsan, joka nimettiin Everholt Constantinopleksi. Teimme (kasvattajien aloitteesta) vielä toisenkin diilin; varsa sai jäädä kasvattajilleen Irlantiin kasvamaan ja oppimaan hevosten tavoille kohtalaisen huokeaan hintaan. Minä saisin myöhemmin sisäänratsastetun nuoren itselleni.

Lopulta kolmivuotias Everholt Constantinople saapui Suomeen ja Pöytyälle. Ensin orista tuli Noppa, mutta melko pian Nöpsykkä(höpsykkä).

Luonne

Yleensä minua tai ketä tahansa talliin astuvaa tervehtii Nopan matala hörinä. Utelias, seurallinen, umpikiltti herrasmiesorini on hyvän käytöksen ja herttaisuuden perikuva. Kenen tahansa käsiteltäväksi sopiva iso nallekarhu ei suinkaan ole vähän virallisemman lempinimensä Nopan lisäksi Nöpsykkä(höpsykkä) ihan turhaan.. Tässä on ori, joka rakastaa seuraa, rapsutuksia, pusutteluja, kaikkea vähän hupsua. Jos joskus haluaisin ottaa itsestäni kuvia täydessä kesämekkotällingissä hevosen kanssa, olisi hevosvalintani ehdottomasti Noppa. Uljas mustani tosin varmaan söisi kesämekkoni helman, maistaisi myös olkihattua ja lopulta laittaisi pitkälleen pellolle.

Kun sanoin Nopan olevan kenen tahansa käsiteltävissä myös tarkoitin sitä. Orihan tuli minulle jo vähän iäkkäämpänä, valmiiksi sisäänratsutettuna hevosena, enkä voi kuin kehua kasvattajien tekemää tapakasvatusta! Noppa on suhtautunut kaikkeen kaivonkannesta klipperiin, hierojasta kuljetussuojiin ja kengityksestä turvan rasvaamiseen aurinkoisella kelillä ihastuttavan tyynesti. Joskus tuntuu, ettei ori edes ihan välitä, mitä sen kanssa touhutaan; pääasia, että sen kanssa touhutaan jotain. Seura, oli kyse sitten harjaushetkestä tai vaikka pikku kävelylenkistä postilaatikolle ja takaisin, kelpaa aina! (Noppa on muuten aika usein kaverinani postinhakumatkalla; kyllä naapurin koiria kummeksuttaa!) Kaikki sujuu helposti ja vaivattomasti, eikä tämä ole vain oma, vähän ruusunpunainen mielikuvani; kaikki Irlannin ihmeeni kanssa työskennelleet ovat kehuneet hevosen hienoa asennetta ja työskentelyn helppoutta.
Kuin iso koira. Noppa kävelee nätisti taluttajansa vieressä sovittaen askeleensa samaan tahtiin, hidastaen ja pysähtyne pienimmästäkin kehotuksesta. Vaikka lähistöllä olisikin ihana tammaneito, Noppa vain vähän hörisee ilmaisten ihastustaan, mutta siinäpä se. Ei tanssahtelua tai mitään muutakaan. Hyvätapainen herrasmies, joka sopii vähän tumpelommankin ihmisen käsiin.
Mikään koppi, rekka tai muukaan kuljetusväline ei Noppaa hetkauta. Orin lastaaminen sujuu yhdeltäkin ihmiseltä, eikä tämä hevonen tarvitse matkaseuraa viihtyäkseen. Noppa ei juurikaan stressaa kuljetuksia, vaan syö, juo ja käyttäytyy normaalisti. Vieraissakin karsinoissa ori nukkuu pitkin pituuttaan vailla huolen häivää; kisaviikonloput vieraissa paikoissa eivät ole tuottaneet ongelmia.

Pitkät, elastiset, tahdikkaat liikkeet. Melko suorat, ilmavat, sopivan väljät. Hyvä käynti, erinomainen ravi, hyvä laukka. Selkeät, komeat lisäykset, säätövaraa vähän joka suuntaan joka askellajissa. Helppo koota, aktiivinen takaosa. Tein todella hyvät hevoskaupat!
Hyvien liikkeidensä lisäksi Noppa on todella lahjakas, kapasiteetikas hevonen. Grand Prix -tasolla kilpaileva uljas irlantilainen on näyttävä, karismaattinen esiintyjä, todella eteenpäinpyrkivä, hyvällä tavalla herkkä ja reaktiivinen kilparatsu sekä jokaisen tädin ja sedän luottomaastoratsu. Välillä orini on vähän turhankin ymmärtäväinen ja anteeksiantavainen ratsastajansa virheille; sen sijaan, että Noppa viestittäisi saaneensa epäselvät, vähän kovat tai muuten heikot avut, puoliveriseni koettaa tulkata saamansa avut ja tehdä mitä olettaa ratsastajansa halunneen. Todella, todella aloittelijaystävällinen hevonen, mutta vähän turhankin kiltti automaatti kokeneemmalle ratsastajalle.
Noppa haluaa tehdä töitä, mutta malttaa myös laiskotella. Rennot maastoretket, kahlailut ja ihan uimiset, peltorallit kesät talvet, piaffitreenit, laukanvaihtojen hiominen – kaikki käy. Noppa suhtautuu työntekoon kulloisenkin tehtävän vaatimalla vakavuudella; ori osaa olla niin kouluratsua, niin kouluratsua, mutta myös lähes eläkeläisruunamaisen löysä, hitaanpuoleinen maastopuksutin. Ori on todella helppo virittää työntekoon, kantamaan itsensä ja pitämään ryhtinsä, mutta on aivan yhtä helppoa saada Nopasta se järkyttävän pitkänä, matalana makkarana laahustava mummohölkkäilijä. On aika huvittavaa, miten kaksi täysin erilaista ratsua asuu samassa hevosessa.
Yleensä raviliikkeet ovat Nopan vahvuus. Käyntiliikkeiden kanssa balanssi häviää helposti (mikä on tietenkin lähinnä ratsastajan vika); joko ori yrittää liikaa tai liian vähän.

Kilpapaikoilla Noppa on lauhkea, leppoisa, villasukkamaisen ihana ja lämmin höpönassu koko päivän. Paitsi verryttelyissä ja radalla; ori tasan tietää, milloin se pääsee arvosteltavaksi, eikä tasan tarkkaan jätä yhtäkään edustustilaisuutta käyttämättä. Sama kaava toistuu näyttelyissäkin; ensimmäisen ravitreenisivut ennen kehään menoa, ja kas, miten orissa onkin enemmän ryhtiä ja eloa!
Esiintyessään Noppa on karismaattinen, vaikuttava hevonen. Kevyen, helpon näköisesti liikkuva puoliverinen, jolla on ryhtiä ja iloista, ystävällistä pilkettä silmäkulmissa.

Niin komea kuin ori kisakuvissaan onkin, rakastan silti eniten sitä kotipihan uteliasta, sosiaalista Nöpsykkää, joka hörisee joka ikinen kerta terveiset niin uusille kuin vanhoille tuttavuuksille.

Sukutiedot

Jälkeläiset

01.06.2019 fwb-o. Crane Arkhangelsk e. Shchyolkovo von Gateaway om. Zonjiet Stud (VRL-00096)
01.07.2019 wpb-t. Crane Chernava e. Cadogan Matryoshka om. Moana part breds (Nintsu VRL-01851)

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

02.02.2018 Kouluvalmennus, valmensi Hazel
Aino ja tämän musta, suurikokoinen kouluratsu olivat näyttävä ilmestys ravatessaan lumen peittämällä kentällä. Pakkasta oli sen verran, että Nopan hengitys muuttui höyryksi sen puhaltaessa rauhallisesti ilmaa sieraimistaan. Onnekseni ilma oli kuitenkin suhteellisen tyyni, sillä talvi ja kova pakkanen eivät missään nimessä ollut mua varten.

Ratsukko näytti tulevan hyvin toimeen keskenään. Hevonen liikkui nätisti avuilla ja asettui nopeasti oikeaoppisesti eteen-alas. Nopan miellyttämishalua ei voinut kun ihailla - se pyörähteli ongelmitta suuntaan kuin toiseen ratsastajansa ohjeiden mukaisesti ja reagoi nopeasti pieniinkin apuihin. Keskityimme aluksi hiomaan avo- ja sulkutaivutusta laukassa. Noppa liikkui kyllä kauniisti, mutta se tuntui olevan vähän turhan hätäinen liikkeissään. Ainon tehtävä olikin säädellä laukkaa, jotta suoritus olisi mahdollisimman tasapainoinen. Niinpä taivutuksia toisteltiinkin molempiin suuntiin muutamaan otteeseen.

Kun taivutukset olivat hallussa, voitiin siirtyä vastalaukkaan ja vaihtoihin. Ainon mukaan vaihdot jokaisella askeleella tuottivat vielä hiukan hankaluuksia parivaljakolle, sillä kouluhevoseksi vielä nuorta Noppaa oli hieman hankala koota niin ryhdikkääksi. Niinpä muutaman vastalaukan ratsastamiseen keskittyvän tehtävän jälkeen siirryttiinkin vaihtojen pariin. Tummanpuhuva hevonen tosiaankin jäi ehkä vähän pitkäksi vielä vaihdoissa, eikä siihen oikein auttaisi muuta kuin ottaa kotitreeniinkin mukaan paljon hevosen kokoamisessa auttavia tehtäviä. Suosittelisin siis myös hyppäämistä ja etenkin puomeja ja kavalletteja treeniohjelmaan. Laukka vaihtui kuitenkin toivotulla tavalla ja Nopasta tulisi varmasti oikein näyttävä tapaus pienellä treenillä myös laukanvaihtojen parissa.

Muutaman tehokkaan neuvon ja useiden laukanvaihtojen jälkeen valmennus voitiin lopettaa hyvillä mielin. Ratsukko suoritti itsenäiset loppuverryttelyt Ainon löysätessä ohjaa vähän pidemmäksi loppuraveilla.

11.02.2018 Kouluvalmennus, valmensi Ilona
Jos en olisi nähnyt Noppa-nimistä oria aiemmin kisaradoilla, olisin nauranut jos joku olisi väittänyt kentällä puolinukuksissa ravaavaa hevosta GP-tasoiseksi. Hieraisin silmiäni ja mietin jo hetken olinko vielä nukuksissa iltapäivän aluksi, mutta kyllä se ihan tosissaan sama hevonen oli. Kisaradoilla oltiin ihan jokusenkin kerran oman hevoseni kanssa jääneet nuolemaan näppejään tämän mustan orin viedessä kärkisijat, mutta nyt se hölkkäili ryhdittömänä näyttäen kerrassaan ei-miltään. Minut huomatessaan Aino keräsi ohjia vähän lyhyemmäksi ja selkeästi yritti herätellä ratsuaan näyttämään vähän parempaansa.
Ihan ei pikakorjausta salamaniskusta tapahtunut, mutta kyllä vähän ryhtiä kuitenkin hevoseen löytyi. Olin ajatellut heti alkuun tekevämme laukanvaihtoja niin jokaisella, kuin joka toisellakin askeleella, mutta päätin nyt että työstäisimmekin erityisesti vastalaukkaa. Sillä saataisiin ratsu hyvin hereille, kun se joutuisi vähän hikijumppaamaan varmasti sille helpohkojen laukanvaihtojen sijaan. Muutamat kierrokset myötälaukassa molempiin suuntiin vielä verrytellen ja aloitimme työnteon. Pyysin Ainoa kokoamaan Noppaa käynnissä lyhyempään ja ryhdikkäämpään muotoon, ja nainen teki työtä käskettyä – tai sanotaan että yritys oli hyvä. ”Tää ei oikein ole sitä mieltä, että kotona pitäisi kunnolla tehdä töitä”, manasi Aino hampaidensa välistä, kun musta ori vieläkin vähän nihkeästi vastasi apuihin.
Vähän napakammat avut ja Noppa melkeinpä huokaisten ryhdistäytyi. Näkemääni tyytyväisenä pyysin Ainoa nostamaan nyt vastalaukan, ja ratsastamaan oria laukassakin hyvin kootuksi. Laukka nousi kuitenkin turhan matalaan muotoon, eikä kokoamista saanut hyvin tehtyä. Pyysin ratsukon takaisin käyntiin ja kannustin Ainoa pysymään napakkana hurmurioriaan kohtaan, jotta se tekisi töitä paremmin hänen puolestaan. Uusi nosto ja askeleeseen löytyi huomattavasti enemmän ilmaa. Vaihdoimme lävistäjällä suuntaa, ja laukanvaihto taas vastalaukkaan. Noppa oli nyt herännyt ja vaihdossa oli kauniisti ilmaa alla, kuten siitä jatkuneessa vastalaukassakin.
Teimme vielä loppuaikana siirtymisiä askellajin sisällä, tällä kertaa siis vastalaukassa, aina kokoamisista miltei piruettilaukkaan reiluihin lisäyksiin saakka. Nyt pystyin tosissaan tunnistamaan hevosen samaksi rusetteja kahmineeksi kisatykiksi, kun se oli vihdoinkin herännyt tähän päivään. Vastalaukka on siitä hyvä tehtävä, että se jumppaa hevosta kuin hevosta erinomaisesti ja kokonaisvaltaisesti. Ei se helppoa ole ratsastajallekaan, ja Ainon tuskainen ilmekin tämän paljasti. Koska meillä oli vielä yksi ratsu käymättä, päästin naisen piinasta loppuravien pariin.

03.02.2018 Kouluvalmennus, valmensi Sylvi
Olin saapunut valmentamaan Kurjenpesään Ainoa ja Noppaa, Grand Prix -tason kouluhevosta. Aino ravaili mustalla sukkajalkaisella orilla lanattua kenttää ympäri ja minä sovittelin toppahousuja jalkaani, jotta en kokisi jäätymiskuolemaa kentän laidalle. Noppa vaikutti varsin osaavalta ja hyväntuuliselta, se ravasi ponnekkaasti isoin liikkein ja maiskutteli kuolainta suussa tyytyväisenä. Valmennuksen teemana oli sulkutaivutukset ja hevosen notkistaminen.

"Ota Noppa pääty-ympyrälle ja ratsasta ensin ravissa pääty-ympyrä säännölliseksi ja hevonen täysin kuulolle. Tämän jälkeen voit nostaa laukan ja asettaa Nopan sisäänpäin sulkutaivutukseen", ohjeistin. Aino siirtyi pääty-ympyrälle ja ratsasti ravin aktiiviseksi ja hallituksi. Näki, että Noppa oli varsin kuuliainen ratsastettava, sillä se tarjosi automaattisesti kaunista pyöreää laukkaa ja kulki kauniissa muodossa. Aino ryhtyi taivuttamaan Noppaa sisäpohkeen ympärille ja Noppa vastasi nopeasti avuille. "Hyvä, muista pehmeä käsi ja säilytä ohjastuntuma ilman, että vedät yhtään ohjasta taaksepäin", muistutin ja jatkoin: "Kuvittele, että sisäpohkeesi on tolppa, jonka ympärille Noppa taipuu. Ulkopohjeella ohjaat taka-osan ympyrän sisälle ja pidät sen siellä. Ulko-ohjasta voisit hieman hellittää. Noppa pysyy kyllä asetuksessa ilman jäykkää ulko-ohjan tukea, ulkokädellä pitää osata myös joustaa." Aino teki työtä käskettyä ja Noppa hakeutui kauniiseen sulkutaivutukseen, jossa se ponnisti aktiivisesti ulkopohkesta sisäohjalle. "Hyvä! Aina onnistuneen pätkän jälkeen suorista hevonen ja palkitse paineen poistumisella. Hetken päästä voit hakea taivutuksen uudelleen, muista huolellinen valmistelu ja eteenpäinratsastus, vaikka Noppa laukkaakin nyt hyvällä energialla."

Välikäyntien jälkeen sama toistettiin toiseen suuntaan, joka oli Nopalle hankalampi ja jäykempi suunta. Noppa joutui käyttämään enemmän lihaksia ja laukan energia putosi, jolloin myös liike jäi puolitiehen. Kuuliaisesti Noppa kuitenkin yritti parhaansa, mutta taivutukset jäivät huomattavasti vaisummiksi kuin toiseen kierrokseen. Kun Nopalle saatiin onnistunut taivutus, lopetettiin harjoitus siihen. Kotiläksyksi Aino sai Nopan jumppaamisen erityisesti oikeaan kierrokseen. Sulkutaivutukset sopivat hyvin hevosen taipumisen treenaamiseen myös käynnissä ja ravissa, joten niitä sopii lisätä usein ja ahkerasti harjotuksiin. Hyvin taipuva hevonen on myös pehmeä, tasapainoinen ja tahdikas ratsastettava, kun se ei menetä tasapainoaan jäykkyyden vuoksi. Ratsastajan tulisi muistaa pehmeät kädet ja pohkeet myös silloin, kun hevoselta halutaan suurempaa väistävää liikettä. Tärkeintä on perusratsastuksen hiominen, jolloin ei tarvita näyttäviä elkeitä, jotta hevosen saa tekemään halutun liikkeen.

10.02.2020 Nostalgiakoukku
Koko alkuvuosi on ollut hyvin kaukana tavanomaisesta talvesta. lunta on ollut, mutta vain hetkittäin. Enemmän on satanut vettä. Kaikesta kentänhuollosta huolimatta molemmat kenttäni ovat välillä olleet niin järkyttävän kovia, että olen joutunut nöyrtymään ja kärräämään hevosiani lähimaneesille treenattavaksi.
Nyt kenttä on kuitenkin ollut ratsastuskunnossa, vaikka sään puolesta tekisikin mieli pysytellä sisällä. Järkyttävä sade ja myrskytuuli riepottelivat meitä ja lähialueita eilen. Tänään sää on ollut hieman asiallisempi, minkä vuoksi kentillä on käynyt vilske minun ja työntekijöitteni liikuttaessa hevosia ikävän liukuhihnamaisella tehokkuudella.

Noppa oli yksi liikutettavistani. Lähemmäs parikymppinen herra oli oma, iloinen ja nöyrä itsensä, hieman laiska mutta työteliäs heti kun kerroin sille, että tänään pitäisi vähän liikkuakin. Suurikokoinen hevonen tanssahteli pitkin askelin ympäri kenttää pohkeenväistöstä toiseen, pidensi ja lyhensi askeltaan, teki sujuvat laukanvaihdot joka toisella askeleella.. Aluksi minä vain asettelin, taivuttelin ja verryttelin, kävin askellajeja läpi perusjuttujen kautta. Nälkä vain kasvoi syödessä, Noppa tuntui niin hyvältä, pehmeältä ja vastaanottavaiselta, se oli täydellisesti avuilla alkulaiskuutensa jäljiltä – aivan kuin parhaina kisapäivinään. Joten minä jäin johonkin nostalgiakoukkuun, pohkeenväistöt vaihtuivat avotaivutuksiksi, askeleen pidennys lisätyksi raviksi lävistäjällä.

Noppa on yhä edelleen hieno, osaava, ihana kouluratsu. Riisuessani orin varusteita havahduin siihen tosiasiaan, ettei Nopasta ole kuin kaksi varsaa. Ehkä kolmas olisi paikallaan, kenties omaan talliin.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen