Kurjenpesä

Cadogan Matryoshka "Masha"
✝ 18.02.2021

Perustiedot

Meriitit

© Kurjenpesä

Tausta

Masha(kin) oli tilausvarsa. Ponien kanssa on käynyt vähän sama ilmiö kuin estepuoliveristen; niitä vain kertyy.

Sveitsiläisellä tallilla asuvaa Mstislav-arabioria en ollut nähnyt kuin kuvissa ja muutamilla videoilla. Suomessa asuvaAN Ffordd Morfydd -welshtammaan taas olin törmännyt muutamissa näyttelyissä, ja pääsin ihan tutustumaan tammaan Cadogan Poniesiin. Jossain kohti ryhdyin pohtimaan welsh part bred -varsan mahdollisuutta, ja esitellessäni ideani suunnitelmalleni näytettiin vihreää valoa.

Sain ryhdikkään, kauniin ruunikon tamman, jonka nimesin Cadogan Matryoshkaksi. Toiveissani oli alusta asti ollut vähän isompikokoinen, lennokasliikkeinen poni, joka soveltuisi kouluradoille ja voisi pärjätä näyttelyissäkin (vanhemmat ovat nimittäin todella hyvännäköisiä!). Olin toivonut tammavarsaa, joten luonnollisesti olin onneni kukkuloilla pikkutamman vuoksi.

Luonne

Masha saattaa käyttäytyä hieman prinsessamaisesti. Esimerkiksi räntäsateella ulkoileminen ei tule kysymykseenkään, ei tarhassa, ei ratsastaen. Vähän sama vesisateen kanssa, lumisateen poni sietää juuri ja juuri. Kovalla tuulella ruunikosta kuoriutuu säpsyvä ja pomppiva väkkärä. Harjojen kovuus tai pehmeys voivat olla oikea kynnyskysymys. Joskus tuntuu, että Masha tekee elämästään tahallaan hankalaa.

Väärä harja, turhan vahva harjausliike, ei sieltä!!, pesuveden lämpötila on turhan viileä.. Tuntuu, ettei Mashan maailmassa mikään ole koskaan hyvin, ainakaan hoitotilanteissa. Loimittamista sekä suojien/pinteleiden laittoa poni inhoaa suorastaan palavalla innolla, ja saattaa nykiä jalkojaan tai koettaa näykkiä näissä tilanteissa. Etenkin loimen etusolkien sekä takajalkojen suojien/pinteleiden kanssa saa olla tarkkana. Minä en ihan hirveästi jaksa Mashan kotkotuksista välittää, vaan kohtelen sitä samalla jämäkällä johdonmukaisuudella ja lempeydellä, tasan samoilla otteilla kuin muitakin. Toki olen vähän varovaisempi tamman mahanalusen kanssa, mutta ihan samalla tavalla harjaan Mashan päästä kavioihin kuten kaikki muutkin, enkä todellakaan ala vaihtamaan harjaa kesken kaiken vain sen takia, ettei tammalle tänään kelpaa valitsemani harja.
Nyrpeän tamman kanssa pärjää kyllä, kunhan ei anna sen simputtaa tai kiukutella. Kengittäjän kanssa Masha koettaa kiukutella vähän enemmän (jalan nykiminen, kengittäjään nojaaminen sekä etusella kuopiminen kuuluvat ruunikon vakiokiukutteluihin), eläinlääkärin tullessa käymään haen suorilta huulipuristimen näkyville. Harvemmin sitä tarvitaan, Masha ymmärtää käyttäytyä siivosti jo huulipuristimen nähdessään.
Tamman ehdottomasti ärsyttävin tapa on rynnätä porteista sisään ja ulos. Oviaukoissa poni ei tätä tee, mutta etenkin kun tamman hakee sisälle porttien kohdalla saa olla tarkkana. Talutettaessa Masha on muutenkin vähän turhan eläväinen ja sähäkkä, jokaiseen ulkoiseen ärsykkeeseen reagoiva väkkärä, joka hypähtelee, ottaa raviaskelia ja joskus pyörii ympyrää taluttajansa ympärillä. Naru turpansa ympärillä Masha käyttäytyy paremmin; tamma tuntuu ihan pöyristyvän siitä, että joku kehtaakin kiepauttaa riimunnarun hänen jalosukuisen turpansa ympärille!

Olin suorastaan ylitsevuotavaisen tyytyväinen niin itseeni kuin Mashaan tamman noustessa helppo A -tasolle; olin jo hieman huolestunut prinsessan jämähtäneen helppo B -tason ratsuksi. Mashalla on älyttömän komeat, korkeat, näyttävät liikkeet, joissa on hyvä tasapaino, tahti ja työntö takaa. Laukka pyörii hyvin, ruunikko kantaa itsensä kauniisti ja jokainen askel on kevyen, vaivattoman näköinen. Askelissa on myös upean paljon hienosäätövaraa.
Mutta. Masha on suorastaan naurettavan tarkka ratsastajansa avuista, ryhdistä, tasapainosta. Pienikin virhe aiheuttaa hännän huiskintaa, jalan polkemista, pikkupukkeja, kiemurtelua ja pysähtelyä, kuolainten kalistelua ja ties mitä muuta. Välillä tuntuu, että arabiverinen kaunottareni kehtaa ja viitsii vaatia ratsastajalta paljon, paljon enemmän kuin on itse ikinä valmis tekemään. Todella kevyt käsi, hyvä ryhti ja tasapaino, jämäkkä vakaa ja hiljainen pohje, näillä pääsee aika pitkälle. Lisäksi on pysyttävä rauhallisena, vaikka Masha kuinka testaisi ”Onko pakko” tai vähän vänkäisi vastaan; sillä tammahan testaa ja vänkää, etenkin uusien ratsastajien kanssa. Koska hänellä on oikeus! Muttei ilmeisesti velvollisuuksia.
Kun ponin saa oikeasti avuille ja tekemään töitä tunne on upea. Ensinnäkin sitä tuntee osaavansa ja saavuttaneensa jotain, ja toisekseen; Masha on tasollaan todella laadukas, kovatasoinen suorittaja. Upealiikkeinen ruunikko toimii hiuksenhienoilla avuilla, on helppo koota ja erittäin eteenpäinpyrkivä ja työteliäs, kaikesta testailusta huolimatta. Kaipa Masha vain haluaa tietää ratsastajansa olevan tosissaan. Näyttävä, karismaattinen, kaikissa kouluradan tehtävissä tasaisen vahva tamma on parhaimmillaan kilpakouluponin malliesimerkki. Pahimmillaan.. aika kaukana siitä.

Masha on lastattava ensimmäisenä, ruunikko ei yksinkertaisesti suostu astumaan rampille, jos trailerissa/rekassa on jo toinen hevonen. Matkustaminen sujuu kohtalaisen rauhallisesti, vaikka vähänkin kuoppaisemmalla tiellä Masha aloittaa kuopimisen ja kiljumisen, aivan kuin surkeaa teiden kunnossapitoa protestoidakseen.
Kisapaikoilla sähikäiseni sähköistyy entisestään. Käyntiaskelten löytäminen etenkin käsihevosalueella meinaa olla työn ja tuskan takana, sillä Mashalla on valtava tarve (ja kiire!) näkyä ja kuulua. Onneksi poni kokoaa itsensä yleisön edessä. Oli kyse sitten näyttelyistä tai koulukilpailuista, Masha tietää olevansa arvosteltavana, ja hänhän on sitten se paras ja kaunein. Aina. Etenkin omasta mielestään. Poni kyllä odottaa ja vaatii arvoistaan kohtelua sekä äärettömän tarkkaa ratsastamista, mutta vastineeksi tamma esittää upeat liikkeensä näyttelykehissä ja tekee vähän enemmänkin kuin parhaansa kouluradoilla. Yleisöä, kameroita, kisatunnelmaa sekä pientä adrenaliinia rakastava ponini on kuin luotu kilparadoille.

Sukutiedot

Jälkeläiset

01.07.2019 wpb-t. Crane Chernava i. Everholt Constantinople om. Moana part breds (Nintsu VRL-01851)
20.10.2019 wpb-o. Crane Ikartov i. Fairburn Ikaris om. leah VRL-11523
20.02.2020 wpb-t. Crane Romanovna i. Rafael Khan++++/ om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

09.05.2019 Kouluvalmennus, valmensi VRL-05810
”Milja ja Outerspirit? … Aino ja Cadogan Matry ..oshka?”, kävin nimenhuudon loppuun, lyhyen hetken viimeisen hevosen nimen kohdalla takellellen. Kohotin katseeni viimeisenä kentälle kiirehtineeseen ratsukkoon, odottaen näkeväni venäläissukuisen tai muualta Itä-Euroopasta kotoisin olevan hevosen papereissa mainitun nimen perusteella, mutta vastassa olisikin kovin sievä tummanpunaruunikko ponitamma. Yllättävää. ”Noniin, tervetuloa kaikille kouluklinikkaan. Minä olen valmentajanne tämän päivän ajan ja ihan ensimmäisenä haluaisin kuulla, miten kuvailisitte itse muutamalla sanalla tämänhetkistä tasoanne ratsukkona tai mitä kehitettävää koette, että teillä on.”, aloitin klinikan napakasti, sillä aikaa oli vain rajallisesti. ”Aloitetaan Ainosta.”, astelin lähemmäs ponia ja sen ratsastajaa. Aino kertoi poninsa olevan hyvin osaava ja lahjakas, vahva Helppo A-tason ratsu, mutta haasteita oli ponin saamisessa avuille. Ponitamma tuntui olevan hyvin tarkka ratsastajalta saamiensa viestien suhteen.

”Huomaan mitä tarkoitat, tällaisen ponin kohdalla on äärettömän tärkeää, että ratsastaja on ihan hiljaa siellä satulassa silloin kun mitään tehtävää ei suoriteta eli kaikki turha käsien vatkaaminen ja muu on unohdettava.”, selitin seurattuani ratsukon menoa tunnin ensimmäisen puoliskon ajan. Ratsukot olivat aloittaneet temponvaihteluilla sekä lisäyksillä ja siinä missä Matryoshka liikkui todella kauniisti ja lennokkaasti, se myös nyhti vähän väliä kuolainta ja pyrki pään heittelyllään pois kuolaimen alta. ”Kun seuraavaksi lähdet viemään poniasi avotaivutukseen, haluan että otat vähän reilumman poikituksen ja kun tehtävä on viety loppuun, rauhoitat heti tilanteen eli anna käsien ja pohkeen olla rauhassa ja yksinkertaisesti vaan suoristat ponin.”, neuvoin. ”Hyvä, pidä vaan huolta siitä, ettet taivu yhtään itse satulassa vaan istut katse menosuuntaan … sinulla on sellainen poni, että se lähtee heti vastaamaan siihen, jos ratsastaja istuu enemmän jommallakummalla istuinluulla eli tasaisesti se takapuoli sinne satulaan. Juuri noin. Ja nyt ei enää yhtään ohjista venkslaamista, anna sen suoristua. Hyvä! Huomaatko itse eron? Seuraavalla kierroksella sitten sama, mutta pienemmällä poikituksella.”, nyökyttelin hyväksyvästi ratsukon ravatessa ohitseni.

”Sinulla on kyllä todella upea poni, mutta se on vaan tarkka noista avuista eikä siksi mikään helppo ratsastaa! Mutta hyvällä tiellä tässä ollaan.”, kehuin kun ratsukko suoritti nätin avotaivutuksen kentän pitkällä sivulla – sen enempää ilman turhaa pään heittelyä ponin osalta kuin ilman ratsastajan painon vaihteluitakaan satulassa.

20.05.2019 Edistysaskelia ja ilonaiheita
Toukokuu on sujunut kuin siiville, kuun puoliväli ohitettiin jo! Yksi suurimmista syistä ajan lentämiseen on aivan varmasti Masha ja tamman valtaisa kehitys. Aloitimme toukokuussa kisaamisen helppo A -luokissa, ja kohtalaisen suuresta ruusukekasasta päätellen ponini vakiinnutti tasonsa saman tien. Olen rehellisen hämmästynyt sekä peittelemättömän iloinen ja ylpeä! Kyllähän minä alun alkaenkin toivon tamman saavan potentiaalia helppoon A:han helppoon B:hen jämähtämisen sijasta, mutta siirtymä luokkien välillä on käynyt niin kitkatta, että tässähän rupeaa haaveilemaan vaativista luokista.. Tosin ne jäänevät Mashan jälkikasvun valloitettavaksi, jahka sen aika on.

Alkukuusta osallistuin Mashalla ryhmäkouluvalmennukseen, ja olen aivan varma, että ulkopuolisen valmentajan silmien alla käyminen sai jotain loksahtamaan paikoilleen. Vakivalmentajani on toki ihana ja pätevä, mutten halua olla vain yhden ihmisen silmien varassa, vaan saada oppia ja vinkkejä mahdollisimman laajalta alalta. Etenkin avotaivutuksien kanssa koin itsekin pieniä oivalluksia; hassua, miten niinkin simppeliin asiaan saa uutta kulmaa ja intoa, vaikka olenkin kisaankin GP-luokissa! Masha oli, kuten yleensäkin, äärettömän tarkka saamistaan avuista. Ajoittain erittäin hyvä ja lennokasliikkeinen, mutta myös kuolainta nyhtävä ja pienestäkin lepsuilusta sinne tänne seilaava, hieman protestoiva diiva. Toivon mukaan ensi maanantaille varaamani valmennus antaa yhtä paljon eväitä kotitreeneihin!

Lupaavasti startannut kouluratsun ura ei ole ainoa ilonaiheeni Mashasta puhuttaessa. Ponini suorastaan loisti näyttelykehissä, ja eläköityikin melko opeasti VIR MVA Ch -arvonimen tammana. Kantakirjaus taas ylitti odotukseni; Masha esiintyi edukseen ja kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla.
Itse asiassa minusta tuntuu, että tamma on hyvin, hyvin tietoinen omasta erinomaisuudestaan; Mashan käytös on kuin milläkin oopperadiivalla, jonka esitykset vetävät salit täyteen. Toisinaan väärästä harjasta tai pesuveden lämpötilasta kiukkuvinkuava ponineiti aiheuttaa lähinnä huokailuja sekä jokusen harmaan hiuksen, mutten kyllä luopuisi Mashasta. Olkoonkin hieman.. persoona, Masha on hieno sellaisena kuin on. Varsansa tosin saisivat olla hieman tasaisempia luonteita..

27.05.2019 Kouluvalmennus, valmensi Milma
Omien hevosteni syödessä minua vararikkoon (tai niiden muuten vaan ärsyttäessä minua) on ihan kiva välillä matkustella muualle valmentajahommiin. Pieni palkkio piristää ja matkailu avartaa, siispä olin tänään matkalla kohti Kurjenpesää, jossa olin aiemminkin käynyt.

Saapuessani paikalle kentällä näkyi liikkuvan jo ratsukko. Ratsuna oli ihastuttavan kaunis ruunikko ponitamma ja ponikuumeeni alkoi uhkaavasti nostaa päätään. Tervehdin Ainoa ja keskustelimme alkukäyntien ajan ratsusta, Mashasta. Alkuverryttelyt aloiteltiin kevyellä ravilla tehden pääty-ympyröitä, josta jo pian pyysin Ainoa istumaan alas ja tekemään temponlisäykset aina pitkillä sivuilla ja tekemään lyhyille sivuille voltit. Masha protestoi aina välillä, mutta oli selkeästi huomattavissa, että ratsukko oli tehnyt yhdessä paljon töitä. Alkuverryttelyt jatkuivat vielä muutamalla pohkeenväistöllä molempiin suuntiin, ensin käynnissä ja sitten ravissa.

Alkuverryttelyiden jälkeen siirryimme käyntityöskentelyyn. Aloitimme avotaivutuksesta, jota pyysin tekemään aina pitkällä sivulla. Aluksi Masha pysyi rungostaan liian suorana ja taivutti kaulaansa liikaa, mutta pyysin Ainoa pyytämään ensin vähemmän taivutusta koko rungosta. Tamman etujalat eivät tulleet vielä tarpeeksi uran sisäpuolelle, mutta taivutus sujui paremmin. Joka kerralla halusin nähdä enemmän taivutusta ja nopeasti Masha vertyi rungostaan niin, että jalat kulkivat hienosti kolmella uralla ja hevonen oli tasaisesti taipunut. Onnistuneen taivutuksen jälkeen koko rata leikkaa lisätyssä käynnissä ja sama harjoitus toiseen suuntaan. Toiseen suuntaan taivutukset onnistuivat hieman nopeammin ja edelleen lopputulos hiveli silmää. Siitä riemastuneena ohjeistin ratsukolle seuraavan tehtävän. Pyysin ratsukon keskelle kenttää ratsastamaan neliötä, jossa jokaisessa kulmassa tehtäisiin muutama askel takaosankäännöstä. Aluksi oli havaittavissa jonkinasteista riitelyä ratsastajan ja hevosen välillä, sillä Masha aivan totaalisesti kieltäytyi kääntelemästä etuosaansa minkään ympäri, kunnes alkoikin pyöriä 360 astetta ympäri. Se ei ollut ihan sitä mitä hain, joten ratsukko jatkoi harjoittelua. Onnistuneen neliön jälkeen pyysin esittämään vielä kokonaiset takaosankäännökset molempiin suuntiin ja ne sujuivatkin vallan mainiosti. Masha taipui kivasti edellisen harjoituksen jäljiltä, mutta taivutti kaulaansa hieman liikaa. Siihen pyysinkin kiinnittämään jatkossa huomiota.

Käyntitehtävien jälkeen oli taas korkea aika laittaa liikettä kinttuihin, joten jatkoimme ravitehtävillä. Pyysin tekemään muutaman pohkeenväistön molempiin suuntiin ja niiden jälkeen ravilisäykset pitkille sivuille. Siinä missä alkutunnista temponlisäyksillä haettiin vähän vetreyttä, nyt keskityin kunnolla katsomaan. Ja voi pojat mitä lisäystä sainkaan nähdä ponikokoiselta tammalta. Askeleet venyivät komeasti ja peräänanto pysyi kauniina. Minulla ei ollut mitään korjattavaa tällä saralla, joten pyysin ratsukkoa siirtymään laukkaan. Aluksi Masha sai laukata rennommin hieman vapaammassa muodossa ja venyttää alaspäin. Siitä pyysin Ainoa keräilemään tammaa korkeampaan muotoon ja tekemään muutaman laukkaympyrän. Laukkaharjoituksiksi olin valinnut laukanvaihdon käynnin kautta, joten pyysin Ainoa ratsastamaan koko rata leikkaa ja tekemään laukanvaihdon kentän keskellä. Siirtymisiä pyysin tekemään tarkemmiksi ja pikkuhiljaa myös vähentämään käyntiaskelia laukkojen välissä. Laukat nousivat helponnäköisesti ja aina hienosti, joten en erityisesti keksinyt kehityskohteita tässäkään.

Lopuksi ratsukko sai ensin laukata rennosti kevyessä istunnassa ja ravata loppuverryttelyiksi kevyessä ravissa samalla selkää venytellen. Masha ravasi rennosti ja venytti hyvin alaspäin. Loppuverryttelyiden aikana sainkin hyvin käydä läpi huomioitani ratsukon yhteispelistä ja erityisesti ihastelunkohteitani tammassa.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen