Kurjenpesä

Crane Romanovna "Mavna"
✝ 21.06.2023

Perustiedot

Meriitit

Rakennekuva © scirlin, liikekuvat © Pikselit

*Tilaisuuden parhaat tekstipisteet. Huikeat tekstit!

Tausta

En jaksanut enää edes yllättyä Mashan sulhovalinnan muuttuessa koko ajan vaikeammaksi. Halusin ehdottomasti käyttää tammalle arabioria sen viimeiseksi jäävälle varsalle, mutten löytänyt oria, joka aiheuttaisi samanlaisia vilunväreitä kuin Mashan isä oli aikoinaan aiheuttanut.

No, eräskin myöhäisillan Facebook – keskustelu Rivia&Skelligen suuntaan muuttui äkkiä orisuositusten kysymiseksi, kun puolileikilläni kysäisin, josko heillä olisi jokin sopiva arabiori tiedossaan. Hetkeä myöhemmin katselinkin jo Khan Arabian Estaten kasvattia, toisella palkinnolla kantakirjattua Rafaelia. Ryhdikäs, elegantti, ilmeikäs. Estepainotteinen, mutten antanut sen häiritä itseäni. Tiedustelin orin jalostuskäyttöä saman tien.

Niin sai alkunsa helmikuun loppupuolella syntynyt Mavna, Crane Romanovna, ryhdikäs, elegantti, ilmeikäs part bred -kasvattini. Olin suorastaan haltioissani saadessani yhdistelmästä himoitsemani tammavarsan. Suunnitelmissani oli alun perin kouluponi, mutta voi olla, että Mavna nähdään myös esteradoilla. Olisihan se sääli hukata tamman hyppylahjat, mikäli se sellaisia isältään peri.

Luonne

Mavna taisi ottaa nimensä hitusen liian tosissaan, sillä ruunikko käyttäytyy kuin mikäkin suuriruhtinatar. Se on hyvin ylväs poni, kaunis ja korrekti, hienoliikkeinen ja näyttävä, mutta toisinaan käytöksensä puolesta hieman ikävä. Valitettavasti Mavna ei ole niitä kovia, mutta reiluja suuriruhtinattaria, vaan niitä kovia, vähän kylmiä ja oikuttelevia suuriruhtinattaria, joka johtaa enemmän pelolla kuin millään muulla. Tarhakäytökseltään kasvattini ei ole sieltä parhaasta päästä, poni simputtaa muita ihan huvikseen, hätistelee heiniltä ja niin edelleen. Tästä syystä Mavna tarhaa yksin, mikä ei onneksi tunnu sitä häiritsevän. Mavna taitaa viihtyä parhaiten yksinään.

Ajoittainen oikuttelu tuntuu turhalta ja turhauttavalta, sillä suurimman osan ajasta Mavna käyttäytyy erittäin hyvin. Välillä se ei suostu avaamaan suutaan kuolaimia, matolääkettä tai hammasraspia varten, toisinaan se nykii jalkaansa kengitettäessä, ja silloin tällöin ruunikko pullistelee tai kiemurtelee satula- tai loimivöitä kiinnittäessä. Satunnaisiin mielenilmauksiin kuuluu myös tarhassa kiinnioton vältteleminen, lastaussillan eteen jumittaminen sekä matkustaessa kuopiminen, joskus niin pahasti, että kumimaton joutuu uusimaan. Ei tämä matkustamista stressaa, suurin osa matkosita on sujunut ilman ensimmäistäkään mielenosoitusta tai hermoilemisen merkkiä. Osittain Mavnan oikuttelut kulkevat käsi kädessä kiimakierron mukaan, eivät kuitenkaan täysin. Huonot päivät ne on poneillakin?
Mutta kuten todettua, suurimman osan ajasta poniaateliseni käyttäytyy hyvin. Se on vähän etäinen ja itsenäinen miltei kylmän oloinen, sillä se ei juurikaan kiinnitä huomiota ihmiseen, ei ota kontaktia tai osoita kiinnostusta kaksijalkaisia kohtaan. Mavna kyllä siirtyy, nostaa jalkansa ja niin edelleen sellaisia pyydettäessä, mutta rapsutukset, jutustelu ja muu sellainen tuntuu olevan ruunikolle täysin yhdentekevää. Tämä aivan yllätti minut, jotenkin kuvittelin Mavnasta kasvavan kehun- ja huomionkipeän linssiluteen, poseerauksen päälle ymmärtävän kameran lemmikin ja jokaiselta ihmiseltä huomiota vaativan diivan. Vaan ei, Mavnalle riittää, että ruoka tulee turvan eteen ajallaan ja talutettaessa ihminen kulkee asiallista vauhtia eikä vain matele eteenpäin.

Kilpailemisen päälle Mavna kyllä ymmärtää, vaikkei siitä odottamaani kameran suljinäänelle kehrääjää tullutkaan. Tammani kulkee aina hyväryhtisenä, kilpailutilanteissa vähän ylikorostetun ryhdikkäänä. Kisatunnelma tuntuu imeytyvän jo käsihevosalueella Mavnan verenkiertoon tehden tammasta vieläkin paremman ratsun kuin mitä se tavallisesti on. Niille kameroille tai tuomaristolle poseeraaminen näyttelyissä ei tätä ponia hetkauta, ratsastuskilpailuissa suuriruhtinatar sen sijaan nauttii verryttelystä ja suorituksesta täysin rinnoin. Se palo, jolla Mavna suorittaa, tuntuu satulaan asti.

Mikään helppo ratsu kasvattini ei ole, kilpailuissa tai kotikentillä. Ryhdikäs, hienoliikkeinen, vahva ja väsymätön, herkkä ja aavistuksen kuumuva. Ja hyvin, hyvin tarkka ratsastajansa istunnasta sekä tasapainosta. Erityisesti ristiriitaiset avut saavat Mavnan kuvainnollisesti pyörittelemään silmiään; ruunikon turhautumisen ihan näkee, mikäli ratsastajan istunta pidättää pohkeiden pyytäessä eteenpäin. Ja toisin kuin monet muut ratsuistani, Mavna osoittaa mieltään melkoisen suurin protestein, liioitelluin takajalan polkemisin sekä etenkin laukatessa pukittelemalla. Mavna myös tekee hyvin vakuuttavia täyspysähdyksiä, mikäli ratsastajan työskentely ei sitä vakuuta.
Niin suuriruhtinattaren liikkeet kuin hyppytekniikka ovat upeat. Suorat, väljät, elastiset, tahdikkaat liikkeet hyvällä yliastunnalla, terävä ponnistus pyöreään nopeaan hyppyyn, nopea korrekti jalkatekniikka sekä oiva selän ja kaulan käyttö. Helppo A/100cm -tasoisena Mavna on hyvä perusponi, joka ei haparoi missään kertaalleen oppimassaan. Näyttävä tamma tekee töitä väsymättä ja sisukkaasti kelpuuttamansa ratsastajan kanssa nauttien etenkin hyppäämisestä, olkoonkin miten kouluponiksi kaavailtu. Inhokkiliikkeitä ei ole, pohkeenväistö ja sulkutaivutus ovat yhtä mukavia kuin sarjaesteet tai erilaisten lähestymisten treenaaminen. Rohkea, älykäs tammani suorittaa teknisetkin radat melko vaivattoman näköisesti, se venyy hienosti huonommaltakin ponnistuspaikalta (vaikka yleensä ponnistaakin juuri oikeasta paikasta), paikkaa omia sekä ratsastajan virheitä (ratsastajan virheitä tosin harvemmin, tuohtuminen sekä yhteistyön irtisanominen on todennäköisempää) hienosti, ei ihmettele mitään esteitä, tekee niin tiukkoja kurveja, että tätä tätiä hirvittää, hyppää hyvin lyhyiltä sekä vinoilta lähestymisiltä.. Vaikka asiaa miten pohdin, Mavnan suurimmat lahjat ovat ehdottomasti estepuolella.
Vaan sujuu se koulutyöskentelykin. Tamma on vähän ennakoivaa sorttia; jos sen kanssa treenaa pitkään samaa tehtävää tai toistaa saman kouluohjelman usein, Mavna oppii, missä nousee laukka, milloin pysähdytään ja niin edelleen, ja saattaa toteuttaa halutun liikkeen ennen kuin niitä ehtii ratsastaa. Tämä on hyvin epäkiitollinen piirre, joka onneksi on helppo kiertää pitämällä tehtävät lyhyinä ja vaihtelevina sekä varioimalla kouluohjelmia.

Sukutiedot

Jälkeläiset

12.10.2021 wpb-t. Crane Elena i. Lockdown MPB om. alina (VRL-14858)
12.02.2023 wpb-t. Crane Feodorovna i. Cedion Calon Ddraig om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

23.01.2021 Hyppyhommia, kirjoittanut lottis
Havahduin siihen, kuinka oikein huokaisin ääneen ajaessani viimeistä tiepätkää ennen tallipihalle saapumista. Stressi painoi pahasti, mutta olin kuitenkin lupautunut Ainolle ratsastavani Mavnan tänään esteillä läpi. Olin mennyt tammalla vain muutaman kerran aiemmin, eikä se ollut kertaakaan sujunut sillä tasolla, että olisin ollut tyytyväinen. Eihän ponitamma ollut sieltä helpoimmasta päästä ja toisaalta pidin sen ratsastettavuudesta yllättävän paljonkin. Tänään vaan ei olisi ehkä jaksanut keskittyä niin kovasti, kuin ehkä Mavna vaatii, jotta hommat toimii. Jostakin pitäisi kerätä kasaan rauhallisuutta ja keskittymiskykyä, ennen kuin löydän itseni ponin selästä ja kaikki on jo myöhäistä. Onneksi minulla ei ollut tänään kiire mihinkään, joten ajanpuutteesta ja kiireen tunnusta ei tänään pitäisi onnistuminen jäädä kiinni.
Hymyilin Mavnalle saapuessani sen tarhan luo. Se ei ollut mikään kaikkien kaveri, vaan viihtyi itsekseen. Vedin syvään henkeä ennen kuin menin tarhaan sisälle. Valmistauduin siihen, että pahimmassa tapauksessa Mavna painelisi karkuun, eikä takuulla antautuisi helpolla. Lähdin siis koettamaan onneani ponin kanssa. Ikään kuin se olisi jopa tuntenut myötätuntoa väsymykseni ja stressini suhteen, se antoi itsensä kiinni ensimmäistä kertaa ensimmäisellä yrityksellä. Ehkä tästä ei tulisikaan niin katastrofi, kuin olin kauheimmissa ajatuksissani ajatellut. Varustaminen sujui sutjakkaasti, molemmat meistä olivat omissa ajatuksissaan ja oikeastaan jopa nautin ympärilläni vallitsevasta hiljaisuudesta.
Kun alkuverryttelyt oli hoidettu kaikissa kolmessa askellajissa, havauhduin siihen, että ei @%#*, en ole muistanut laittaa esteitä ollenkaan valmiiksi treeniä varten... Ei muuta kuin puhelin kouraan ja puhelua Ainon suuntaan, josko nainen kerkeäisi tulla avuksi pitelemään Mavnaa sen ajan. Minä olin kovin anteeksipyytelevä, Aino lähinnä naureskeli sattumukselle. Kun olin viimein saanut esteet koottua niin, ettei niitä ihan heti tarvitsisi muutella, lähdimme matkaan Mavnan kanssa. Pidin tamman hypystä, siinä oli mukava istua mukana, eikä se tuntunut teknisesti ollenkaan hullummalta. Esteiden välillä sain tosissani keskittyä siihen, että istun kunnolla alas ja saan tehtyä kunnolliset puolipidätteet ennen seuraavaa hyppyä. Mavna saattoi välillä kuumua ja sen olin kokenut ensimmäisellä ratsastuskerralla, kun tamma kuumui ja hermostuksissaan työskentelyyni pukitteli laukassa oikeinkin ilmavasti... Tänään olin päättänyt keskittää viimeisetkin keskittymisen rippeeni apujen oikea-aikaisuuteen, sillä siitä olen varma, että sen jälkeen yhteistyöstä ei tulisi mitään. Tiemme esteille vaikeissakin paikossa onnistuivat tänään, siihen olenkin erittäin tyytyväinen. Tällä kertaa säästyimme pukkishowlta tai muilta kiukunpuuskilta puolin ja toisin. En tosin vieläkään ole täysin tyytyväinen suoritukseemme, mutta varmasti joku päivä sellainenkin tulee eteen! Minulle on tärkeää, että hevonen työskentelee kanssani rennosti, ja pääsinkin hihkaisemaan ilosta ja hieman ehkä tuulettelemaan, kun tamma vielä kakkasi loppuverryttelyiden aikana! Ei tämä kerta nyt ainakaan ihan pieleen ollut mennyt.
Todellakin taas piti paikkaansa se, että hevoset ovat melkoisia terapiaeläimiä. Taas Mavnan kanssa touhutessa unohtui huolet ja murheet, pääkipukin hävisi tiehensä. Kannatti taas vaivautua tallille, vaikka alkuun tuntuikin kovin sitkeältä. Mavnakin vaikutti tyytyväiseltä kun sain siltä varusteet päältä ja tein sille melassiveden juotavaksi loppuharjauksen ajaksi. Huikkasin ponitammalle heipat vielä karsinan ovelta, ennen kuin lähdin etsimään autoani pimeydestä kotiin pääsemiseksi.

30.01.2021 Eläinlääkärin suuntarkastus, kirjoittanut lottis
Olin nukkunut yön todella huonosti, olinhan onnistunut reväyttämään selkäni lumitöitä tehdessäni edellisenä päivänä myskyn keskellä. Hyvästi siis ratsastushommat... Tympäsi kovasti, mutta halusin silti lähteä tallille, vaikken mitään oikeastaan pystyisi tekemäänkään. Päästessäni Kurjenpesään, Aino suorastaan hihkaisi innosta saadessaan apuvoimia paikalle. Nimittäin eläinlääkäri oli tulossa tallille tekemään tallin hevosille ennaltaehkäisevästi suuhun kohdistuvia tarkastuksia. Siihen taatusti tarvittaisiin useampi auttava käsi, jotta homma sujuisi jouhevasti ja hankalimmatkin hevoset saataisiin tutkittua. Meitä oli ihan kiva määrä auttamassa hevosten kanssa eläinlääkärin kanssa, mutta uskoin, ettei homma varmasti kovinkaan nopeasti ole hoidettu tällaiselle määrälle hevosia.
Sain itse ensimmäiseksi avustettavaksi hevoseksi welshtamma Mavnan. Tamma ei ollut kilteimpiä poneja, muttei läheskään niitä vaikeimpia tapauksiakaan. Toivottavasti kaikki sujuisi hyvin, eikä selkäni kokisi enempää odottamattomia nytkähdyksiä. Seuraavaksi oli meidän vuoromme siirtyä Mavnan kanssa eläinlääkärin pisteelle. Se oli käyttäytynyt tähän mennessä mukavasti ja olin luottavaisen oloinen. Rauhoitus sujui nopeasti ja pääsimme aloittamaan. Eläinlääkäri sai hyvin laitettua tammalle tarkastukseen tarkoitetun riimun ja tamman suu saatiin kuin saatiinkin ensimmäisellä yrittämällä auki. Vau! Tartuin heti Mavnan kieleen ja siirsin sen sivuun, jotta eläinlääkäri pääsi hommiin. Jutustellessani tammalle, se käyttäytyi mitä parhaiten, eikä toista rauhoittavaa annosta tarvinnut laittaa. Mavnan purukalustokin oli hyvässä kunnossa, eikä lisätoimenpiteitä raspausta lukuunottamatta tarvinnut suorittaa. Mavna sai eläinlääkäriltä kehuja ja puhtaan paperit, joten pääsimme siirtymään seuraavan potilaan tieltä takaisin tamman omaan karsinaan. Jätin tamman karsinaansa selviämään rauhoittavasta, sillä seuraava avustettava hevonen odotti jo minua luokseen.

04.03.2021 Kouluvalmennus, valmensi Tuire
"Siirtymisiä, siirtymisiä, siirtymisiä - siinä tämän päivän ohjelma", kerroin Ainolle hänen noustessa ruunikon poniratsun selkään. Ratsukon lämmitellessä kerroin hieman tarkemmin mitä kaikkea oli luvassa ja Aino vaikutti olevan kovin innoissaan asiasta, jos ei rekisteröinyt hänen hermostunutta nauruaan. Mavnahan ei ollut helpoin ratsu, jos ei osannut antaa selkeitä ohjeita, joten ratsastajalta vaadittiin tarkkuutta.

Pyysin heitä tekemään loivan kiemurauran molemmilla sivuilla nostaen kulmassa harjoitusravin, vaihtaessa keskellä kaarta askellajin keskiraviin ja kulmassa taas harjoitusraviin. Ensimmäisellä kerralla se ei mennyt ihan nappiin, koska keskiravi tuli vasta loppupuolella kaarretta. "Muista herätellä tamma ajoissa", ohjeistin ennen kuin ratsukko siirtyi toiselle yritykselle. Nyt siirtyminen meni sujuvammin, joten pyysin heitä tekemään vielä kolmannen samanlaisen.

"Hyvä hyvä, sitten käyntiin. Nosta seuraavassa kulmassa keskiravi, leikataan koko rata ja puolessa välissä vaihda harjoitusraviin. Kulmassa voitte nostaa harjoituslaukan ja tehdä pääty-ympyrän." Ympyrän jälkeen pitkällä sivulla heidän tuli tehdä siirtymiset harjoituslaukasta keskilaukkaan ja takaisin. Ensimmäinen vaihto meni hyvin, mutta toisella Mavna osoitti tyytymättömyyttään nostamalla takapäätään vähän turhankin ylös. "No niin, no niin, hiljennä raviin ja koitetaan seuraavalla sivulla uudestaan, muista se jalka ajoissa paikalleen."

Seuraavaksi pyysin Ainoa kääntämään Mavnan kohti kentän keskustaa ja pysäyttämään sen keskivaiheella. "Kolme peruutusaskelta ja sitten nostakaa harjoitusravi - Hyvä! Se meni tosi hyvin", kehuin ratsukkoa, koska he onnistuivat heti. Viimeiseksi he saivat tehdä vielä kolmikaarisen kiemurauran harjoituslaukassa niin, että vaihtoivat laukan suuntaa aina keskihalkaisijan kohdalla. Koska Mavna polki jalkaansa jälkimmäisellä kaarteella pyysin heitä tekemään kuvion vielä kerran, jotta se menee kokonaan oikein. Ja niinhän se menikin, joten kiitin Ainoa ja jätin heidät jäähdyttelemään.

12.10.2021 Tammavarsa
Huoleni, hermoiluni sekä levottomuuteni osoittautuivat kaikeksi onneksi tälläkin kertaa turhiksi, kun Mavna varsoi ilman apua, täysin ongelmitta tammavarsan. Koko kantoaika sujui hyvin, eikä minulla ollut sen suurempaa aihetta huoleen kuin oma murehtimiseen taipuvainen persoonani. Pari viimeistä päivää ennen varsomista Mavna on ollut suoranainen lohikäärme, vain lieskat ovat puuttuneet. Tamma ei ole ollut edes oikukas vaan rehellisesti vihaisen oloinen. Se kuitenkin päästi minut irvistelemättä, tai edes luimimatta, katsomaan ja tutkailemaan niin itseään kuin varsaansa. Ilmeisesti suuriruhtinattaren olo vain oli viimeiset päivät niin tukala, että se purkautui ulos kiukkuna.

Vaikkei tulokas vielä tässä vaiheessa olekaan oikein muuta kuin jalkaa, tiedän sen kasvavan samanlaiseksi kauniin tyylikkääksi poniksi kuin emänsä ja emänemänsä aikanaan. Pikkuruunikko muistuttaa niin paljon molempia tammoja niiden ollessa vastasyntyneitä maitovarsoja! Uuden pikkuisen seuraaminen, hoivaaminen ja kaikkeen uuteen totuttaminen herättää minussa varsakuumeen, ja voi olla, että ryhdyn etsimään Mavnalle sulhasta hyvinkin nopealla aikataululla. Tämä pikkuinen ei jää Kurjenpesään; se on tilausvarsa, ja muuttaa vieroituksen jälkeen Lindgårdiin.

02.03.2023 Toinen tammavarsa
Joskus sitä löytää etsimänsä, kun sitä vähiten odottaa. Näin kävi Mavnan toisen varsan isän kohdalla. Ajatus tammani astuttamisesta oli toki pyörinyt jo pidemmän ajan päässäni kuitenkaan konkretisoitumatta vakavaksi, tavoitteelliseksi orietsinnäksi. Tällä kertaa minun ei edes tarvinnut aloittaa etsintää, vastaus ja sopiva ori löytyi vahingossa, sattumankaupalla, tutun hevosfooruminen orimainoksen myötä. Tirion Welsh Ponies mainosti orejaan, ja tietysti minä uteliaana tammanomistajana menin tutustumaan tarjontaan. Näiden orien joukosta löytyi welsh C -ori Cedion Calon Ddraig, toisen palkinnon kantakirjaori. Koulupainotteisella orilla oli ennestään jälkeläispalkinto, minkä lisäksi se oli palkittu toisella palkinnolla myös rotulaatuarvostelussa. Luonnekuvaus hieman epäilytti, ennemminkin huolestutti, lähinnä kerrotun varovaisuuden vuoksi. Tämä huoli jäi kuitenkin pian taka-alalle.

Mavnan ensimmäinen varsa syntyi 12. päivä. Hassuna sattumana myös toinen varsa syntyi 12. päivä, kuukausi tosin oli eri. Kantoaika sekä varsominen olivat sujuneet hyvin, varsa vaikutti virkeältä ja vahvalta – sekä päättäväiseltä, vahvatahtoiselta, sellaisten otsaryppyjen ja puhinoiden kanssa vastasyntynyt koetti pystyyn kenties nopeammin kuin yksikään toinen tallissani syntynyt varsa. Ankarista ponnisteluista huolimatta pitkät jalat eivät aivan heti kantaneet tai muutenkaan totelleen sillä tavalla kuin pieni tamma olisi halunnut. Mavna taas vaikutti lähinnä.. ei nyt väsyneeltä, ehkä vähän pitkästyneeltä? Kyllä se hörisi tuttua emähörinäänsä pikkuiselleen huolehtien siitä kuten hyvän emän kuuluikin, ilmeisesti varsan hoipertelu nisälle vain kesti turhan kauan. Tai mistäpä minä Mavnan aivoituksia tiedän. Tamman ilme pehmeni ajan myötä, joskin myös väsymyksen ja turhautumisen ilmeet tulivat tutuiksi näkyessään hyvin selkeinä niin Mavnan ilmeistä kuin eleistä. Jo ensimmäisten viikkojen aikana niin minä kuin Mavna olimme helisemässä pikku-Alixin (virallisesti Crane Feodorovna) kanssa, sen verran vahvatahtoinen varsa oli! Etenkin Mavnasta tuntui käsittämättömältä, kuinka sen oma varsa viitsi uhmata ja olla eri mieltä. Ilmeisesti esikoisen vastaavantyyppiset uhmat olivat jo unohtuneet..

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen