Kurjenpesä


Daystar Lucifer "Ferri"
Perustiedot
Meriitit

Connemaraori, syntynyt 17.03.2015 (14-vuotias)
143-senttinen ruunikonkimo
Estepainotteinen (he A / 110cm / 100cm)
Omistaa Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
Kasvattanut Daystar, Suomi
VH15-035-0178
KTK-I (20 + 20 + 20 + 20 = 80p. KTK-I)
VIR MVA Ch


© Kurjenpesä

Tausta

Kisannut, kyvykäs esteconnemaraori. Sellaisenhan jokainen itseään kunnioittava, puoliverisiin (ja ehkä vähän suomenhevosiin ja vuonoihin..) keskittyvä kouluratsastaja tarvitsee. Näin minun on ollut aivan pakko järkeillä ostaessani Ferrin. Samalla tosin ostin myös Bertan, että ehkä Ferriä voi ajatella kylkiäisenä.. Kohtalaisen hinnakkaana sellaisena.

Mitään oikeaa, pakottavaa tarvetta minulla ei poniorille tietenkään ollut. Kimon älykäs katse ja miellyttävät liikkeet saivat kuitenkin jonkin pienen äänen päässäni huhuilemaan, miten Ferristä tulisi kelpo jalostusponi, osta pois vain. Ja minä hölmö ostin.
Ei sillä, Ferrihän on älyttömän hieno rakenteesta liikkeisiin, hyppytekniikasta luonteeseen. Viisas, rauhallinen herrasmies, mutta pieni Ferrari esteradoilla. Ei sillä, että minä ihan älyttömästi siitä vauhdin hurmasta tai hyvästä hyppytekniikasta rohkenisin nauttia; pysyttelen yhä edelleen ihan vain sileätyöskentelyn parissa.

Luonne

Hillitty, rauhallinen, jotenkin arvokkaan oloinen kimo yleensä seurailee tallin ja pihapiirin elämää pitämättä mitään melua itsestään. Älykäs ori vaikuttaa paljon todellisia ikävuosiaan vanhemmalta, vähän sellaiselta kaiken nähneeltä herrasmiesvanhukselta, jonka ei tarvitse hössöttää yhtään mistään. Teräväpäisenä ponina Ferri oppii uutta älyttömän nopeasti; ori osaa muun muassa avata melkoisen valikoiman solmuja sekä yksinkertaisia salpoja. Ferri osaa myös kuopia oikealla etusellaan taputuksen tahdissa, kun siltä sitä pyytää. Alkeellisista lukkosepän taidoistaan huolimatta Ferri ei koskaan karkaa tarhasta, karsinasta tai muualtakaan; tuntuu, että poni availee solmuja, lukkoja ja hakoja vain selvittääkseen, miten ne toimivat. Osan simppeleistä salvoista ori osaa myös sulkea.

Älykkäänä, rauhallisena yksilönä connemaraherrani lukeutuu täydellisen helppohoitoisten ponien kunniakkaaseen joukkoon. Ferrillä ei ole mitään tarvetta uhitella, pomottaa, ei oikeastaan edes kohnia taskuja herkkujen toivossa tai tehdä oikein mitään, ellei ponilta erikseen jotakin pyydä. Jalkansa mallikkaasti nostava, kaikkeen järkevästi suhtautuva kimo on hyvän, fiksun käytöksen perikuva. Jos Ferrin orileima ei olisi niin selkeä, sitä voisi käytöksensä perusteella luulla (vanhanpuoleiseksi) ruunaksi. Hyvä, helppo, toimiva kaveri, kengittäjän ja eläinlääkärin suosikkeja mutkattoman asenteensa vuoksi.
Talutettaessa Ferri mukautuu ihmisen kävelyvauhtiin, eikä koskaan tunnu turhautuvan sen enempää mateluvauhtiin kuin puolijuoksuunkaan. Ori katselee valppaana ympärilleen, saattaa kerran hörähtää tammoille, mutta siinäpä Ferrin elämänpito pitkälti olikin. Siivokäytöksisen connemaran ei tarvitse todistella itseään muille oreille (ja sekös Shaahia tuntuu riepovan!) tai elostella tammoille. Talutankin Ferriä ketju suussa lähinnä siksi, että se nyt on ori; ponini kyllä kävelisi vierellä löysällä riimunnarullakin.
Ferrin kanssa reissaaminen on helppoa, sillä lastaustilanteet sujuvat samalla vaivattomalla rutiinilla kuin kaikki muukin (poni menee aina kerrasta kyytiin niin taluttamalla kuin lähettämällä), eikä Ferri stressaa matkantekoa. Siivokäytöksisenä herrasmiehenä connemara matkustaa ilman mölinöitä myös tammaseurassa tai toisen orin kaverina. (Orilevy on totta kai paikoillaan, vaikka Ferri osaakin käyttäytyä.)

Ferrin ratsastettavuutta ja työmotivaatio ei voi kuin kehua! Energinen, muttei kuumuva, työteliäs, nöyrä, kiltti muttei kuitenkaan automaatti. Jos ratsastaja ei ole osaavimmasta päästä, kimoni kävelee ja ravaa kiltisti kehää, muttei tee oikein muuta. Kaikki humputtele – käänny – pysähdy -kolminaisuuden ulkopuolelle menevä vaatii jo vähän taitoa. Ferri on kuitenkin aloittelijaystävällinen opetusmestari; jos poni ei ymmärrä saamiaan apuja, se hiljentää vauhtiaan, muttei koskaan pukittele, tee äkkipysähdyksiä tai mitään muutakaan sen tyyppistä. Todella kiltti, myötämielinen opetusmestari.
Ferrin askeleet saisivat olla vähän ilmavammat ja korkeammat, mutta ainakin niissä on helppo, mukava istua. Laukka rullaa hyvin, poni on varmajalkainen ja ketterä. Ja onhan Ferrillä kisatuloksia; selkeästi laukka on riittänyt johonkin! Kouluratoja ajatellen orin liikkeet ovat kuitenkin vähän vaatimattomat, mutta eihän tämä mikään kouluratsu olekaan. Helppo A -tasoinen kimo työskentelee tasaisen tehokkaasti huokuen jotain zenmäistä harmoniaa joka askeleella. Ei Ferri pohkeenväistöistä nyt syty, mutta se suorittaa kaiken osaamansa tyynesti, rauhallisesti ja tasaisesti yrittämättäkään oikoa kulmissa tai jättää takaosaansa vain roikkumaan jonnekin.
Esteradoilla ketterä connemara on rohkea, itsenäisiin päätöksiin kykenevä luottoratsu, joka luotsaa vähän tumpelommankin kuskin maaliin. (Siinä mielessä Ferri olisi erinomainen esteratsu minulle – minä olen kuitenkin kertaalleen käynyt estevalmennuksessa Shaahilla! Ei ikinä enää.) Orin hypyt ovat pyöreitä ja tasapainoisia, melko nopeita, hyppytekniikka on kaikin puolin hyvä. Ferri ei turhia kyttäile eikä kieltele, vaan lähestyy jokaista esteviritystä yhtään arastelematta. Fiksuna ponina Ferri ymmärtää vetää liinat kiinni, jos askele i kerta kaikkiaan passaa.

Viilipyttymäisen rauhallinen kimo ei ole moksiskaan, vaikka sen veisi keskelle sirkusta. Kisatilanteissa Ferri on yhtä kotonaan kuin omassa tarhassaan; mikään ei tunnu hetkauttavan tätä kaveria! Ferri ei suoranaisesti syty kisaamisesta, sille kilpasuoritus on samalla viivalla kotitreenien kanssa. Kisatunnelma, yleisö tai mikään muukaan ei saa kimoa syttymään. Ferri kyllä tekee parhaansa, mutta ei sillä mitään kilparatsun sielua ole.

Sukutiedot

i. MC's Liquirice
conn, km, 146cm
ii. Champions Soulmate
evm, conn, km, 141cm
iii. Coryline Corleon
evm, conn
iie. WP Diamond
evm, conn
ie. MC's Ladyline
evm, conn, m, 143cm
iei. Crosover Frank
evm, conn
iee. Dandiedingdog
evm, conn
e. Denanwy Lilyway
conn, rnkm, 139cm
ei. Grimsby Belcampo
evm, conn
eii. Cricklade Benelux
evm, conn
eie. Call Me Countess
evm, conn
ee. Camelford Lileana
evm, conn
eei. Ricochet Romeo
evm, conn
eee. Camelford Limelight
evm, conn

Kilpailutulokset

Ori on kisannut porrastetuissa maksimitasolleen.

Päiväkirja & valmennukset

24.06.2019 Kurapetteri, kirjoittanut miivi
Tarkoitus oli ollut nopeasti käydä ihastelemassa Kurjenpesän tämänkesäisiä varsoja ohikulkumatkalla, mutta kuinkas sitten kävikään? No päädyin saalistamaan mudanharmaata connemaraoria laitumelta, jolla se selkäesti omasta mielestään sai viettää aivan liian vähän aikaa, sillä kiinni antaminen ei juuri Ferriä kiinnostanut. Ja Ferri oli Ainon mukaan täydellinen herrasmies, tuhahdin.

Maanittelun, taistelun ja totaaliluovuttamisen jälkeen talsin vihdoin Ferri riimunnarun toisessa päässä kohti tallirakennusta. Sisälle menemisen sijasta päätin kuitenkin parkkeerata tallin pihaan: Ferri oli yltä päältä kuivuneen mudan peitossa, jos sitä rupeaisi sisällä kuorimaan hoitavan mutanaamion alta, olisi tuskainen tukehtumiskuolema taattu kaikille läsnäolijoille. Että sitä pitikin mennä sanomaan Ainolle, että kyllähän minä hänelle yhden ponin nopeasti puhdistaisin, jotta nainen ehtisi ratsastaa sen ennen muita menoja, puistelin päätäni. Olisi pitänyt arvata, että jos kerran apua tarjosi, sai varautua hyväksikäyttöön. Ei se tosin oikeasti niin paljoa mieltäni kaihertanut, eipähän tarvinnut olla kotona hoitamassa tallin pesua.

Vaikka olinkin parkkeerannut Ferrin tallin pihaan, oli tukehtumiskuoleman vaara silti läsnä. Tallinpihaan puhaltavalla tuulenvireellä ei tuntunut olevan tarkkaa suuntaa, miten tahansa päin seisoikin Ferriin nähden, pöly lensi kasvoille saaden silmät kirveltämään ja keuhkot röhimään sitä ulos henkitorvesta. Ferri seisoi paikallaan silmät kiinni nauttien selkeästi auringonpaisteesta, orilla ei ollut kiire mihinkään. Herrasmiesori oli selkeästi tittelinsä veroinen, mutta se olisi saanut kyllä osoittaa sen jo laitumelta hakiessa, en ollut päässyt kaikesta katkeruudesta eroon, pohdin joutuessani kolmanteen kertaan poistumaan pääkallopaikan pöllystä yskimään keuhkojani ulos. Ehkä tuo ori olisi kohta puhdas, ei tuossa pöllyssä kestäisi erkkikään. Aino saisi ihan itse pestä orinsa, siihen leikkiin en lähtisi, paitsi ehkä jos maksettaisiin. Pesemiseen ei nyt olisi ollut muutenkaan juuri aikaa, jos erotin oikein, näytti Aino jo lopettelevan edellisen ratsunsa kanssa kentällä.

Nopea satulointi ja kimo poni oli ratsastajaa vaille valmis. Kai sen olisi pitänyt kokovalkoinen olla, mutta harmaat läntit olisivat voineet sitä huonomminkin pukea, huokaisin. Ainolla ei olisi varaa valittaa.
"Terve, tässä sulle hevonen", tokaisin naisen saavuttua pihaan edellinen ratsunsa käsipuolessa. "Vähän läikikäshän se on ja mä yskin pölyä varmaan seuraavat kaks viikkoa, mut silti mä voin kyllä huolehtia ton sun edellisen ratsun pois jos sä kauniisti kysyt."
"Kiitos ihan kamalasti, en mä ajatellu että tossa ponissa ihan tuollainen työmaa olisi, mä nyt kyllä jään vähän kiitollisuudenvelkaan", Aino höpötti nopeaan tahtiin. "Mut joo, jos sä vaan viitsit pistää tän vaikka karsinaan ja kattoa että sillä on vettä", tarjosi nainen kuitenkin suomenhevosensa ohjat minun käteeni. Vaihdossa hän Ferrin, ja nousi nopean satulavyön tarkastuksen jälkeen kimon selkään jo pihassa. Minä käänsin selkäni ratsukolle ja marssin rautias suomenhevonen perässäni viileään talliin.



© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen