Kurjenpesä

Crane Mourning Parade "Naga"

Perustiedot

Meriitit

Rakenne- & pääkuva © scirlin, liikekuvat © VRL-13320

Tausta

Crane Mourning Parade, Naga, edustaa varsin kurjenpesäläistä hevoskantaa. Kumpikin sen vanhemmista on omia kasvattejani, minkä lisäksi orin isoäitien lisäksi omistan toisen isoisistä. Omistuksessani on, tai on ollut, viisi kuudesta kahden ensimmäisen polven hevosesta. Kouluratsun kohdalla tämä olisi vähemmän yllättävä tilastointi, esteratsun kohdalla minua jo vähän naurattaa. Koulutäti näkyy hurahtaneen täysin esteratsujalostukseen!

Ja vaikka nyt omaani kehunkin, Nagan kohdalla moni asia meni nappiin aina Näps-emän tiinehtymisestä, helposta kantoajasta ja varsomisesta lähtien. Kolmannen varsansa kohdalla Näps tuntui ottavan koko touhun loman ja levon kannalta, vasta viimeisen kahden viikon aikana tammaa itseään alkoi hieman ärsyttää kookas vatsa sekä sen aiheuttama liikehaitta. Varsominen sujui ihmeen nopeasti, Naga ihmetteli aikansa nousten sitten ylös astellen varmoin, joskin haparoivin askelin hörisevän emänsä luo suoraan nisälle.
Kasvaessaan Nagasta kuoriutui jalo, ryhdikäs, moderni urheiluhevonen. Nuorena vähän sievänpuoleinen, aikuisena selkeän maskuliininen ja komea hevonen. Hyvä kaula, säkä ja lapa, valitettavasti pienenpuoleinen takaosa ja vähän pihtipolviset etuset. Hyvät liikkeet, tarmoa ja energiaa vaikka muille jakaa, joskin käynnissä ja ravissa saisikin olla vielä piirun lisää työntöä ja matkaavoittavuutta. Laukka sen sijaan ei jätä jossiteltavaa, Nagalla on suuri, ilmava, tasapainoinen laukka, jonka askel venyy venymistään. Myös kokoaminen tuntuu sujuvan parhaiten laukassa. Tasaisen hyvät askellajit olisivat tietysti ideaalitilanne, mutta ainakin kasvattini loistaa juuri työaskellajissaan. Hyppytekniikka sekä kapasiteetti keräsivät kehuja ja kiitosta jo Nagan ollessa nuori, joten päätös lähettää ori ulkomaille treeniin ja kisattavaksi syntyi kotimaassa pysymistä suuremmasta hintalapusta huolimatta helposti.

Nagasta löytyy ruutiakin, jopa hieman kovuutta, mutta se on rohkea, selväpäinen ja hyvähermoinen, mielellään työskentelevä hevonen. Kaiken kaikkiaan onnistunut urheiluhevonen, sukunsa hienojen piirteiden onnistunut summa. Toivon mukaan seuraava sukupolvi on vielä Nagaa itseään upeampi!

© VRL-13320

Luonne

Aivan pikkuvarsasta asti Naga on ollut rohkea, toisinaan jopa tyhmänrohkea ja röyhkeä. Se tuli aivan itse tutustumaan ihmiseen ja oli varsalaitumen keskenkasvuisista aivan varmasti ensimmäisenä ottamassa selkoa oudoista äänistä sekä asioista, asiaankuuluvan säikähdyksen jälkeen. Nuorena rohkeanröyhkeä, hieman kovakin nuori vähän haastoi niin muita hevosia kuin ihmisiä, mutta pohjimmiltaan fiksuna ja yhteistyöhaluisena hevosena Naga löysi aina yhteisen sävelen niin ihmisten kuin orilaitumen potentiaalisten asemanhaastajien kanssa.

Ruokapalkka ei ole koskaan Nagaa motivoinut, sen sijaan matolääkettä ruunikko tuntuu pitävän gourmet-ateriana, palkintona kaikesta. Kaulan, etenkin harjantyven sekä sään, rapsutteleminen sekä reilu myötäys ohjilla on aina ollut se toimivin kiitos niin maasta kuin selästä käsin. Matolääke kuitenkin katoaa parempiin suihin sellaista vauhtia, etten voi olla miettimättä, millaisia tuloksia matolääkkeen kanssa tehty positiivinen vahvistaminen saisi aikaiseksi.. Huvittavaa, millaiset asiat hevosille ovat herkkuja! Ei Naga koskaan ole porkkanoista, saati teollisista herkuista, jaksanut välittää satunnaisia suupaloja enempää. Aika usein etenkin ne teolliset hevosnamit jäävät kokonaan syömättä.
Rapsutuskiitoksilla kuitenkin pääsee pitkälle. Naga käyttäytyy yleensä varsin mallikkaasti, sen kanssa ei tarvitse keskustella kavioiden nostosta, suun avaamisesta, lämmön mittaamisen mielekkyydestä tai mistään muustakaan. Kun menet ja teet reippaasti etkä ihmetellen tai arastellen, niin Nagan kanssa pärjää vallan mainiosti. Ainoastaan taluttaessa sekä lastatessa, mikäli kyydissä on jo toinen hevonen, saa olla tarkkana. Joskus herra ryhtyy pörhistelemään, huutamaan, polkemaan jalkaa, lähinnä kevään ensikiimojen aikana.

Nagan rohkeus sekä ajoittainen kovuus hieman hidastivat sen esteuran starttaamista, ruunikko kun ei turhan paljoa puomeja varonut tai kunnioittanut. Puomikosketukset sekä kertaalleen esteen sekaan hyppääminen eivät herraa hidastaneet, kaikkea muuta, Naga tuntui oikein päättäneen jatkaa samalla linjalla kahta suuremmalla päättäväisyydellä ratsastajansa ohjeista huolimatta. Vähän ikää, ripaus maastoestetreenejä sekä rutkasti iän myötä tullutta järkeä, näillä eväin Nagasta muovautui se upea esteratsu, joka se nykyään on.
Lupaava aihio oli tietysti olemassa jo alkujaan. Nuoruuden uhman takaa löytyi selväpäinen, kylmähermoinen hevonen, rohkeuskin asettui fiksuihin uomiin. Työnteosta Naga on nauttinut aina, yhteistyöhaluisuuskin vain kasvoi hevosen kasvettua ohi my way or highway, esteet! -vaiheestaan. Ajoittain Naga on edelleen vähän kova ja terävä, ehdottomasti kuitenkin enemmän yhteistyöhaluinen ja sopeutuvainen.
Orin käyntiin sekä raviin soisin hieman lisää työntöä sekä matkaavoittavuutta, vaikka askellajit ovat nykyiselläänkin hyvät. Laukkaa hehkutan jokaiselle, joka erehtyy kuuntelemaan; suuri, ilmava, tasapainoinen laukka, askel vain venyy ja kokoaminenkin vaikuttaa olevan orille helpointa laukassa. Naga hyppää erinomaisella tekniikalla, sillä on estesilmää ja -älyä, kykyä nopeisiin ratkaisuihin ja viime hetken korjausliikkeisiin. Erityisesti jalkatekniikastaan kasvattini on kerännyt kiitosta estepuolen ammattilaisilta.

Jo nuorena Naga suhtautui reissaamiseen mutkattomasti, kunhan oli yksin tai riittävän jykevien orilevyjen eristämänä. Vaikka orin karsinaa ei tarvitse pimentää eikä se tarhaa kaukana kaikista muista, matkanteon herra tuntuu tahtovan taittaa mahdollisimman yksin – tai edes yksityisesti.
Ei tämä kisapaikoistakaan ole ollut moksiskaan. Toki nuorena on ollut jänniä päiviä, ylivirittymistä sekä sitä seurannut nopeaa väsähtämistä ja muita vähemmän Strömsömäisesti sujuneita päiviä, mitkä nyt kuuluvat eläinten, etenkin nuorten eläinten, kanssa puuhaamiseen. Aikuisiällä Naga on edustanut läpi pienet ja suuret kilpailut, valmennukset sun muut tapahtumat varsin mallikkaasti, kylmähermoisesti ja suorituksen aikana parhaansa tehden, selvästi huomiosta, tunnelmasta sekä erityisesti hyppäämisestä nauttien. Urheiluhevonen henkeen ja vereen, vaikka nyt omaa kasvattiani tässä kehunkin.

Sukutiedot

Jälkeläiset

Kilpailutulokset

Crane Mourning Parade kilpailee porrastetuissa esteratsastuskilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy orin VH-profiilista.

Päiväkirja & valmennukset

06.06.2023 Kurjenpesäläistä esteratsukasvatusta
Näps sitten varsoi aamuvarhaisella laitumelle. Tarkistaessani hevosia illalla olin aivan varma, ettei kimo nyt vielä varso, kenties loppuviikosta tai ensi viikon alusta. Väärässä olin, jotain merkkejä minulta selkeästi jäi huomaamatta. Ehdin kyllä paikalle, täysin vahingossa. Heräsin ennen aikojani enkä saanut enää unta, joten lähdin pikku kävelylle toivottamaan aikaiset huomenet joenvarressa laiduntaville hevosilleni. Siellä Näps sitten varsoi, niin nopsaan, että tajutessani tilanteen varsa oli jo laidunruoholla. Tietenkin jäin tarkkailemaan tilannetta, helpottuneena hyvin sujuneesta varsomisesta sekä huvittuneena ruskean varsamytyn ihmetellessä maailmaa sekä syntymäänsä. Varsan noustua se suuntasi haparoivin jaloin suoraan nisälle saaden selkeästi imuotteen, joten jatkoi kävelyäni.
Palasin myöhemmin takaisin tutkimaan kaksikkoa lähemmin. Emä sekä varsa olivat virkeitä ja hyväntuulisia.. no, varsa oli hyväntuulinen, Näps vaikutti turhautuneen väsyneeltä eikä pannut lainkaan pahakseen hetken hengähdystaukoa pojastaan, jonka tuoreelle emälle järjestin rohkean pikkuorin tullessa ihan itse tekemään tuttavuutta. Äkkiä se äitiys väsyttää! Ruunikko varsa ei arastellut minua, se antoi koskettaa, rapsuttaa, aivan kaikessa rauhassa. Vaatteita varsa haisteli pidemmän tovin kuin hiuksiani, etenkin t-paitani vasen hiha herätti suurta kiinnostusta pitkähköstä nuuhkintatuokiosta päätellen.

Tämä kesäkuinen orivarsa edustaa varsin kurjenpesäläisiä linjoja; sen vanhemmat omat omia kasvattejani ja kolme neljästä isovanhemmasta on omistuksessani. No, emänemä toki on kuollut, mutta Vesta kuoli omistuksessani. Vielä nimettömän pikkuherran takana on kerrassaan huvittava määrä historiaa sekä todisteita kouluratsastajan estehevoshurahduksesta!

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen