Kurjenpesä


Crane Grimgrin "Mirri"
Perustiedot
Meriitit

Oldenburgtamma, syntynyt 10.11.2018 (11-vuotias)
166-senttinen musta tobiano
Este-/kenttäpainotteinen (va B / 130cm / 120cm / CIC3)
Omistaa Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
Kasvattanut Aino Kurkinen, Kurjenpesä
VH18-013-0107
KTK-III (17 + 17 + 17 + 17 = 68p.)
Champion



© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Ostettuani täysiveriori Mourning Coffeen ryhdyin saman tien järjestelemään asioita mallilleen; olin vakuuttunut siitä, että ruunikko täysiverinen sopisi mainiosti kirjavalle oldenburgilleni. Manki tiinehtyikin ensimmäisestä siemennyskerrasta, ja jäin odottelemaan varsaa.

Kantoaika sujui hyvin, samaten varsominen. Hölmö tammani oli jälleen erinomainen emä varsalleen, joka – toisin kuin isoveljensä – sattui perimään emänsä kirjavan värityksen. Tammavarsasta näki, ettei siitä tulisi mitään kauneuskuningatarta (valitettavasti vanhempansakin jättävät rakenteen puolelta toivomisen varaa.. korjattavaa seuraaville sukupolville!), joskin pidin sormiani ristissä, ettei pikkuneiti olisi yhtä klohmo ja kulmikas kuin emänsä. Hetken nimipyörittelyn jälkeen tulokkaan nimeksi päätyi Crane Grimgrin, joka kotioloissa lyheni Mirriksi.

Mirristä kasvoi hevosen näköinen hevonen, paljon paremman näköinen kuin toivoin. Pikkuneiti kantakirjattiin samassa tilaisuudessa isänsä kanssa, ja nuori oldenburgini sai hyvät 68 pistettä – enemmän kuin kumpikaan vanhemmistaan. Itkin ilosta.
Kantakirjauksen jälkeen Mirri alkoi hiljalleen väläytellä lahjojaan myös ratsupuolella. Tiesin, etten itse tulisi kisaamaan tällä hevosella (koulutäti täällä hei), mutta alkuperäinen suunnitelmani pelkästä rataestekisauttamisesta kuoli alkuunsa. Mirristä tulisi myös kenttähevonen. En todellakaan ole katunut tätä päätöstä, vaikka kisauttaminen ja kaikki muukin nieli paljon aiottua enemmän rahaa.

Luonne

Sitä herkästi kuvittelisi täysiverisen tuovan vähän kestävyyttä, herkkyyttä, reaktionopeutta hevoseen. Ei tuonut, paitsi sitä kestävyyttä. Mirristä ei kasvanut mitään kilparatojen kissapetoa, vaan sellainen kotona viihtyvä sylikissa, joka kehrää vähän kaikille ollen aina valmiina syömään vähän lisää.

Ruoka näyttelee merkittävää roolia Mirrin elämässä. Lähes yhtä merkittävää kuin rapsutukset, kehuvat sanat sekä pitkät, rennot harjaushetket, mielellään herkkupaloin höystettynä. Mikäli tamma itse saisi päättää, se saisi paaaaaljon enemmän heiniä ja väkirehuja, sellaisella antaumuksella ruoka katoaa kirjavan kitusiin! Ruokarakkaudestaan huolimatta Mirri ei onneksi ole ruoka-aikakänkkäränkkä, mutta herkuille perso pienimuotoinen kerjääjä neiti kyllä on.
Kirjava puolitäykkärini on mitä rauhallisin, lempein hevonen, sellainen Muumimamman ja pehmolelun risteytys ripauksella laiskanpulskaa kotikissaa. Hyväntahtoinen, hyväntuulinen puoliveritamma on se pomminvarma PR-hevonen, aina ja kaikkialla hyvin käyttäytyvä edustuskaveri, jota kuka tahansa voi hyvillä mielin hoitaa. Mirri ei murjota, vaikka lapsilauma vähän kiljuisi ja juoksisi vierestä (tai vatsan alta), roikkuisi hännässä tai käyttäytyisi muuten sopimattomasti. Mirri vain olla möllöttää nätisti paikoillaan, siirtyy kun pyydetään, nostaa jalkansa kun pyydetään, muttei oma-aloitteisesti tee oikein mitään. Paitsi tönii vähän turvallaan herkkujen tai huomion toivossa.
Mikään hoitotoimenpide, lääkintä, klippaus, kengitys, yhtään mikään, ei koskaan ole tuottanut mitään ongelmia. Pienestä pitäen suurella uteliaisuudella ja rohkeudella, mutta vähintään yhtä suurella tyyneydellä uudet asiat kohdannut Mirri ottaa asiat sellaisena kuin ne tulevat, tekemättä mistään mitään numeroa. Tämä kaveri ihan oikeasti torkkuu, kun sitä klipataan! Tamma ei pullistele satulavyötä kiristettäessä, karttele kuolaimia tai matolääkettä, kiukuttele eläinlääkärille tai kengittäjälle.. Viilipyttymäisen rauhallinen, fiksu hevonen, kaikkien kaveri.
Mirriä taluttaessa saa varautua hitaamman sorttiseen askeltamiseen; kirjavalla kullannupullani ei ole kiire minnekään. No, ehkä laitumelle päin tamma kävelee vähän reippaammin kuin yleensä, jos sinnekään. Rauhalliseen tahtiin kävelevä, maisemia ihmettelevä hevonen ei säpsy, säiky tai provosoidu – mistään. Ikinä. Oikeasti. Mirri vain olla ihmettelee silloinkin, kun muut hevoset ottavat jalat alleen.

Rauhallinen humputteluhevonen tai sisukas kilparatsu – Mirristä löytyvät molemmat puolet. No, ainakin viitteellisesti. Ei tamma ole sillä tavalla sisukas ja voitontahtoinen kuin osa kilpahevosista, mutta hirvittävän miellyttämisenhaluisena hevosena tamma haluaa olla mieliksi ja tehdä parhaansa. Ja kyllähän kirjavani nauttii hyppäämisestä.
Säpäkkää, herkkää, reaktiivista hevosta Mirristä ei kyllä saa tekemälläkään. Tamman saa herkistettyä, ja sen kun moottori hyrrää, hevoseni on myös eteenpäinpyrkivä ja reipas. Mitään räjähtävää voimaa tai nopeutta on kuitenkin turha odotella, Mirri on enemmän höyryveturimainen kestävyysurheilija, maratoonari, joka loistaa sisulla ja kestävyyskunnolla vauhdin sijaan.
Melko hyvä askelpituus, hyvä elastisuus ja tahti sekä tasapaino, kohtalaisesti säätelyvaraa. Helpot, pehmeät istua. Mirrillä on perushyvät, mukavat liikkeet, hyvä tasapaino ja aina iloinen mieli. Tasaisen hyvin kouluradoilla suorittava Mirri ei ole se karismaattisin esiintyjä, ennemminkin se perushyvä kaveri, joka saa hymyn niin ratsastajan kuin tuomarinkin huulille. Mirri ei ota nokkiinsa ratsastajan virheistä, vaan ymmärtää loputtomasti jokaista virheliikettä, vaikka se toistuisi koko ajan. Tamma ei myöskään tuskastu saman tehtävän hinkkaamiseen, vaan suorittaa joka kerta yhtä iloisena. Joskin totuuden nimissä on sanottava, että rennot loppuhölkät pitkin ohjin tuntuvat olevan eniten tammani mieleen.

Hyppääminen tekee kuitenkin poikkeuksen; pitkin ohjin humputtelu ei ole yhtään mitään hyppäämisen rinnalla. Mirrin hypyt ovat pyöreitä ja pehmeitä, ponnistukset varmoja, ja kirjava venyy jokaisen esteen yli, varoo jalkojaan, osaa korjata omia ja ratsastajansa virheitä. Jalat saisivat nousta vähän enemmän ja nopeammin, mutta esteäly ja tarpeeksi korkea hyppy paikkaavat tätä pikkupuutetta. Mirri on melkoisen fiksu, rohkea hyppääjä, hevonen, joka tuo tumpelommankin kuskin turvallisesti esteen yli ja seuraavalle. Tammani ei koskaan ole kytännyt mitään estetyyppiä, vaan on hypännyt joka puomin, risun, haudan ja ties minkä kuin vanha tekijä. Maastoradoilla etenkin vesiesteet ja kaikki vähänkään haastavammat tehtävät ovat Mirrin mieleen; tämän kaverin päässä on ihan varmasti enemmän elämää kuin emänsä korvien välissä!
Mikäli maastoreissut eivät sisällä hyppäämistä Mirri mieluiten hölkkää. Pelloilla ja pitkillä suorilla voi vähän laukata, ja veteen on aina hyvä mennä, oli kyse sitten merenrannasta, pikku lätäköstä, järvestä tai ojasta, niin veteen on hyvä mennä. Jos ratsastaja ei ole tarkkana, Mirri ohjaa itse itsensä veteen, hyvin rauhallisesti ja ratsastajaansa tiputtamatta, mutta veteen joka tapauksessa.

Hevonen kohti koppia, kyytiin joko taluttaen tai lähettämällä, puomit luukut ja hevonen kiinni ja menoksi. Tämä hevonen on niin helppo lastata, että Mirri todennäköisesti hoitaisi koko lastaustilanteen yksinään, jos vain osaisi sulkea puomit perässään. Matkat paikasta toiseen sujuvat leppoisasti heiniä mutustellen tai mahdolliselle matkaseuralle jutellen; Mirri ei stressaa mitään.
Kisapaikoilla Mirri hörisee vähän kaikille koettaen tutustua muihin hevosiin. Käytöstavat pysyvät kuitenkin muistissa, eikä Mirrin kanssa ole mitään ongelmia, vaikka kisapaikka olisi tupaten täynnä muita ratsukoita. Hyvähermoinen, miellyttämisenhaluinen puoliverineiti tekee parhaansa verryttelyistä maaliviivalle, vaikka se suurin esiintymisenhalu, karisma ja voitontahto puuttuvatkin. Mirri ei kuitenkaan anna maitohappojen haitata itseään, vaan tekee koko kisapäivän läpi töitä suurella sydämellä.

Sukutiedot

i. Ch Mourning Coffee
KTK-III
xx, trn, 164cm
ii. Café Noir
evm, xx, trn, 167cm
iii. Café Rouge
evm, xx, prt, 176cm
iie. Rooibos
evm, xx, mkm, 164cm
ie. White Mourning
evm, xx, mkm, 160cm
iei. Rayon Rain
evm, xx, mkm, 166cm
iee. Court Mourning
evm, xx, mrn, 161cm
e. Ch Grim and Kisses
KTK-III, ERJ-I
old, mrnkrj, 173cm
ei. Salute to the Victors
evm, old, mrnkrj, 174cm
eii. Starkad
evm, old, m, 167cm
eie. Victory or Valhalla
evm, old, mrnkrj, 174cm
ee. Grimorna
evm, old, m, 165cm
eei. Silver Wraith
evm, old, rnkm, 166cm
eee. Grimmaira
evm, old, m, 161cm

Kilpailutulokset

Sijoitukset

ERJ 16 sijoitusta joista 5 voittoa
18.04.2019 Hallava 130cm 1/31
20.04.2019 Hallava 130cm 5/31
03.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset 120cm 5/46
20.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset 120cm 1/46
07.07.2019 Domenica Estate 130cm 4/25
11.07.2019 Domenica Estate 130cm 1/22
13.07.2019 Domenica Estate 130cm 5/25
14.07.2019 Elohiljan suomenhevoset 130cm 1/10
16.07.2019 Elohiljan suomenhevoset 130cm 3/10
21.07.2019 Elohiljan suomenhevoset 130cm 3/10
21.07.2019 Mörkövaara 130cm 2/25
22.07.2019 Mörkövaara 130cm 5/25
25.07.2019 Elohiljan suomenhevoset 130cm 1/10
26.07.2019 Mörkövaara 130cm 5/25
27.07.2019 Mörkövaara 130cm 5/25
28.07.2019 Mörkövaara 130cm 4/25

KERJ 9 sijoitusta joista 2 voittoa
18.05.2019 Nekkulan suomenhevoset CIC3 2/7
22.05.2019 Nekkulan suomenhevoset CIC3 2/7
23.05.2019 Nekkulan suomenhevoset CIC3 1/7
28.05.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus CIC3 2/9
29.05.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus CIC3 2/9
31.05.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus CIC3 1/9
01.06.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus CIC3 2/9
01.07.2019 Elohiljan suomenhevoset CIC3 2/10
07.07.2019 Elohiljan suomenhevoset CIC3 2/10

Päiväkirja & valmennukset

22.06.2019 Liikutusapua, kirjoittanut Elli L.
"Sä voisit ratsastaa vaikka ton Mirrin, se on tosi kiva", Aino sanoi tallikierroksen päätteeksi. Lupauduin viikonloppuavuksi Kurjenpesään, kun Ainolla tuntui olevan alvariinsa kädet täynnä hommia. "Sen varusteet löytyy tuolta satulahuoneesta, sillä on se timanttinen otsapanta", nainen jatkoi.

Kaikesta päätellen Aino tiesi tasan tarkkaan, missä mikäkin varuste oli, vaikkei kaikkia edes oltu nimikoitu. Minä raavin hetken päätäni arpoessani kahden kimmaltavan otsapannan sisältävien suitsien välillä, mutta mittailtuani mielessäni suitsia tamman päähän, totesin isompien olevan oikeat.

"Heippa kissimirri", sanoin lempeästi vetäessäni karsinanoven auki. Mirri katseli minua kuin arvioiden ja keskittyi sitten hamuilemaan maasta viimeisiä heinänkorsia. Ettei vaan mitään menisi hukkaan. Harjailin tamman puhtaaksi ja se tuon tuostakin tutki pehmeällä turvallaan taskujani. Mitään herkkupaloja ei kuitenkaan löytynyt.

Mirri oli nopeasti varustettu. Talutin sen kentälle ja mittailtuani jalustimet nousin selkään. Tamma lähti pyynnöstä eteenpäin, ei mitenkään kovin vauhdikkaasti, muttei toisaalta verkkaisestikaan. Pyysin Mirriltä hieman aktiivisempaa askelta ja se teki työtä käskettyä. Keinuvassa käynnissä olisi melkein voinut nukahtaa, joten keräsin ohjat.

Taivuttelin Mirriä ympyröillä ja väistättelin takaosaa niin sisälle kuin ulos. Mirri toimi kuin unelma. Se oli heti kuulolla ja odotti innolla seuraavaa tehtävää. Ei sen into mitenkään ylitsepursuavaa ollut, mutta siitä selkeästi näki, että sillä oli hyvä työmotivaatio. Siirsin Mirrin raviin ja jatkoin ympyröitä. Olkoon tämä tällainen kevyt jumppa, ajattelin.

Mirrin ravi oli isohkoa ja hidasta. Yritin muutaman kerran saada siihen vähän enemmän pirteyttä, muttei se oikeastaan muuttunut miksikään. Meni tovi ennen kuin ymmärsin tamman olevan tällainen rento hyvänmielen ratsu ennemmin kuin säpäkkä ja terävä. Taivutin tammaa sisäjalan ympäri ympyrällä. Mirri taipui kuuliaisesti ja rehellisesti. Se ei puskenut lapaa ulos taikka tehnyt muitakaan hölmöyksiä, vaan se työskenteli erittäin tasapainoisesti. Vaihtelin ympyröillä suuntaa ja taivuttelin myös vasemmalle, jonne tamma oli aavistuksen jäykempi. Se vertyi kuitenkin nopeasti.

Käänsin Mirrin harjoitusravissa keskihalkaisijalle ja tein ravi-käynti-ravi siirtymisiä. Mirri reagoi hieman hitaasti apuihini, joten valmistelin sen jokaiseen siirtymiseen vielä aavistuksen aikaisemmin. "Viisi ravia, kolme käyntiä jaa ravi!" ajattelin ja ilokseni tämä yritys tuotti tulosta ja sain askeleet osumaan prikulleen oikein. Taputin Mirrin kirjavaa kaulaa ja annoin sille pidempää ohjaa. "Hieno tamma", supattelin, kun Mirri venytti kaulaansa kauniisti eteen ja alas.

"Uskallanko mä kävellä tän kanssa vähän maastossa?" kysyin kentän ohi pyyhältävältä Ainolta. "Joo mene vaan, kiertäkää vaikka tosta vasemmalle ja seuraavasta risteymästä oikealle niin kierrätte takaisin tallin pihaan", Aino ohjeisti ja me lähdimme kiertelemään loppukäynnit maastoon. Eipä Mirrin selässä pelätä tarvinnut, se tallusti lempeän rauhallisesti koko matkan nappaillen mukaansa matkaevästä nuorista koivupuista.



© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen