Kurjenpesä

Crane Grimgrin "Mirri"

Perustiedot

Meriitit

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Ostettuani täysiveriori Mourning Coffeen ryhdyin saman tien järjestelemään asioita mallilleen; olin vakuuttunut siitä, että ruunikko täysiverinen sopisi mainiosti kirjavalle oldenburgilleni. Manki tiinehtyikin ensimmäisestä siemennyskerrasta, ja jäin odottelemaan varsaa.

Kantoaika sujui hyvin, samaten varsominen. Hölmö tammani oli jälleen erinomainen emä varsalleen, joka – toisin kuin isoveljensä – sattui perimään emänsä kirjavan värityksen. Tammavarsasta näki, ettei siitä tulisi mitään kauneuskuningatarta (valitettavasti vanhempansakin jättävät rakenteen puolelta toivomisen varaa.. korjattavaa seuraaville sukupolville!), joskin pidin sormiani ristissä, ettei pikkuneiti olisi yhtä klohmo ja kulmikas kuin emänsä. Hetken nimipyörittelyn jälkeen tulokkaan nimeksi päätyi Crane Grimgrin, joka kotioloissa lyheni Mirriksi.

Mirristä kasvoi hevosen näköinen hevonen, paljon paremman näköinen kuin toivoin. Pikkuneiti kantakirjattiin samassa tilaisuudessa isänsä kanssa, ja nuori oldenburgini sai hyvät 68 pistettä – enemmän kuin kumpikaan vanhemmistaan. Itkin ilosta.
Kantakirjauksen jälkeen Mirri alkoi hiljalleen väläytellä lahjojaan myös ratsupuolella. Tiesin, etten itse tulisi kisaamaan tällä hevosella (koulutäti täällä hei), mutta alkuperäinen suunnitelmani pelkästä rataestekisauttamisesta kuoli alkuunsa. Mirristä tulisi myös kenttähevonen. En todellakaan ole katunut tätä päätöstä, vaikka kisauttaminen ja kaikki muukin nieli paljon aiottua enemmän rahaa.

Luonne

Sitä herkästi kuvittelisi täysiverisen tuovan vähän kestävyyttä, herkkyyttä, reaktionopeutta hevoseen. Ei tuonut, paitsi sitä kestävyyttä. Mirristä ei kasvanut mitään kilparatojen kissapetoa, vaan sellainen kotona viihtyvä sylikissa, joka kehrää vähän kaikille ollen aina valmiina syömään vähän lisää.

Ruoka näyttelee merkittävää roolia Mirrin elämässä. Lähes yhtä merkittävää kuin rapsutukset, kehuvat sanat sekä pitkät, rennot harjaushetket, mielellään herkkupaloin höystettynä. Mikäli tamma itse saisi päättää, se saisi paaaaaljon enemmän heiniä ja väkirehuja, sellaisella antaumuksella ruoka katoaa kirjavan kitusiin! Ruokarakkaudestaan huolimatta Mirri ei onneksi ole ruoka-aikakänkkäränkkä, mutta herkuille perso pienimuotoinen kerjääjä neiti kyllä on.
Kirjava puolitäykkärini on mitä rauhallisin, lempein hevonen, sellainen Muumimamman ja pehmolelun risteytys ripauksella laiskanpulskaa kotikissaa. Hyväntahtoinen, hyväntuulinen puoliveritamma on se pomminvarma PR-hevonen, aina ja kaikkialla hyvin käyttäytyvä edustuskaveri, jota kuka tahansa voi hyvillä mielin hoitaa. Mirri ei murjota, vaikka lapsilauma vähän kiljuisi ja juoksisi vierestä (tai vatsan alta), roikkuisi hännässä tai käyttäytyisi muuten sopimattomasti. Mirri vain olla möllöttää nätisti paikoillaan, siirtyy kun pyydetään, nostaa jalkansa kun pyydetään, muttei oma-aloitteisesti tee oikein mitään. Paitsi tönii vähän turvallaan herkkujen tai huomion toivossa.
Mikään hoitotoimenpide, lääkintä, klippaus, kengitys, yhtään mikään, ei koskaan ole tuottanut mitään ongelmia. Pienestä pitäen suurella uteliaisuudella ja rohkeudella, mutta vähintään yhtä suurella tyyneydellä uudet asiat kohdannut Mirri ottaa asiat sellaisena kuin ne tulevat, tekemättä mistään mitään numeroa. Tämä kaveri ihan oikeasti torkkuu, kun sitä klipataan! Tamma ei pullistele satulavyötä kiristettäessä, karttele kuolaimia tai matolääkettä, kiukuttele eläinlääkärille tai kengittäjälle.. Viilipyttymäisen rauhallinen, fiksu hevonen, kaikkien kaveri.
Mirriä taluttaessa saa varautua hitaamman sorttiseen askeltamiseen; kirjavalla kullannupullani ei ole kiire minnekään. No, ehkä laitumelle päin tamma kävelee vähän reippaammin kuin yleensä, jos sinnekään. Rauhalliseen tahtiin kävelevä, maisemia ihmettelevä hevonen ei säpsy, säiky tai provosoidu – mistään. Ikinä. Oikeasti. Mirri vain olla ihmettelee silloinkin, kun muut hevoset ottavat jalat alleen.

Rauhallinen humputteluhevonen tai sisukas kilparatsu – Mirristä löytyvät molemmat puolet. No, ainakin viitteellisesti. Ei tamma ole sillä tavalla sisukas ja voitontahtoinen kuin osa kilpahevosista, mutta hirvittävän miellyttämisenhaluisena hevosena tamma haluaa olla mieliksi ja tehdä parhaansa. Ja kyllähän kirjavani nauttii hyppäämisestä.
Säpäkkää, herkkää, reaktiivista hevosta Mirristä ei kyllä saa tekemälläkään. Tamman saa herkistettyä, ja sen kun moottori hyrrää, hevoseni on myös eteenpäinpyrkivä ja reipas. Mitään räjähtävää voimaa tai nopeutta on kuitenkin turha odotella, Mirri on enemmän höyryveturimainen kestävyysurheilija, maratoonari, joka loistaa sisulla ja kestävyyskunnolla vauhdin sijaan.
Melko hyvä askelpituus, hyvä elastisuus ja tahti sekä tasapaino, kohtalaisesti säätelyvaraa. Helpot, pehmeät istua. Mirrillä on perushyvät, mukavat liikkeet, hyvä tasapaino ja aina iloinen mieli. Tasaisen hyvin kouluradoilla suorittava Mirri ei ole se karismaattisin esiintyjä, ennemminkin se perushyvä kaveri, joka saa hymyn niin ratsastajan kuin tuomarinkin huulille. Mirri ei ota nokkiinsa ratsastajan virheistä, vaan ymmärtää loputtomasti jokaista virheliikettä, vaikka se toistuisi koko ajan. Tamma ei myöskään tuskastu saman tehtävän hinkkaamiseen, vaan suorittaa joka kerta yhtä iloisena. Joskin totuuden nimissä on sanottava, että rennot loppuhölkät pitkin ohjin tuntuvat olevan eniten tammani mieleen.

Hyppääminen tekee kuitenkin poikkeuksen; pitkin ohjin humputtelu ei ole yhtään mitään hyppäämisen rinnalla. Mirrin hypyt ovat pyöreitä ja pehmeitä, ponnistukset varmoja, ja kirjava venyy jokaisen esteen yli, varoo jalkojaan, osaa korjata omia ja ratsastajansa virheitä. Jalat saisivat nousta vähän enemmän ja nopeammin, mutta esteäly ja tarpeeksi korkea hyppy paikkaavat tätä pikkupuutetta. Mirri on melkoisen fiksu, rohkea hyppääjä, hevonen, joka tuo tumpelommankin kuskin turvallisesti esteen yli ja seuraavalle. Tammani ei koskaan ole kytännyt mitään estetyyppiä, vaan on hypännyt joka puomin, risun, haudan ja ties minkä kuin vanha tekijä. Maastoradoilla etenkin vesiesteet ja kaikki vähänkään haastavammat tehtävät ovat Mirrin mieleen; tämän kaverin päässä on ihan varmasti enemmän elämää kuin emänsä korvien välissä!
Mikäli maastoreissut eivät sisällä hyppäämistä Mirri mieluiten hölkkää. Pelloilla ja pitkillä suorilla voi vähän laukata, ja veteen on aina hyvä mennä, oli kyse sitten merenrannasta, pikku lätäköstä, järvestä tai ojasta, niin veteen on hyvä mennä. Jos ratsastaja ei ole tarkkana, Mirri ohjaa itse itsensä veteen, hyvin rauhallisesti ja ratsastajaansa tiputtamatta, mutta veteen joka tapauksessa.

Hevonen kohti koppia, kyytiin joko taluttaen tai lähettämällä, puomit luukut ja hevonen kiinni ja menoksi. Tämä hevonen on niin helppo lastata, että Mirri todennäköisesti hoitaisi koko lastaustilanteen yksinään, jos vain osaisi sulkea puomit perässään. Matkat paikasta toiseen sujuvat leppoisasti heiniä mutustellen tai mahdolliselle matkaseuralle jutellen; Mirri ei stressaa mitään.
Kisapaikoilla Mirri hörisee vähän kaikille koettaen tutustua muihin hevosiin. Käytöstavat pysyvät kuitenkin muistissa, eikä Mirrin kanssa ole mitään ongelmia, vaikka kisapaikka olisi tupaten täynnä muita ratsukoita. Hyvähermoinen, miellyttämisenhaluinen puoliverineiti tekee parhaansa verryttelyistä maaliviivalle, vaikka se suurin esiintymisenhalu, karisma ja voitontahto puuttuvatkin. Mirri ei kuitenkaan anna maitohappojen haitata itseään, vaan tekee koko kisapäivän läpi töitä suurella sydämellä.

Sukutiedot

Jälkeläiset

03.08.2019 hann-o. Russian Gin With A Grin i. Passion and the Russian om. Diamont CdS (VRL-11523)

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

22.06.2019 Liikutusapua, kirjoittanut Elli L.
"Sä voisit ratsastaa vaikka ton Mirrin, se on tosi kiva", Aino sanoi tallikierroksen päätteeksi. Lupauduin viikonloppuavuksi Kurjenpesään, kun Ainolla tuntui olevan alvariinsa kädet täynnä hommia. "Sen varusteet löytyy tuolta satulahuoneesta, sillä on se timanttinen otsapanta", nainen jatkoi.

Kaikesta päätellen Aino tiesi tasan tarkkaan, missä mikäkin varuste oli, vaikkei kaikkia edes oltu nimikoitu. Minä raavin hetken päätäni arpoessani kahden kimmaltavan otsapannan sisältävien suitsien välillä, mutta mittailtuani mielessäni suitsia tamman päähän, totesin isompien olevan oikeat.

"Heippa kissimirri", sanoin lempeästi vetäessäni karsinanoven auki. Mirri katseli minua kuin arvioiden ja keskittyi sitten hamuilemaan maasta viimeisiä heinänkorsia. Ettei vaan mitään menisi hukkaan. Harjailin tamman puhtaaksi ja se tuon tuostakin tutki pehmeällä turvallaan taskujani. Mitään herkkupaloja ei kuitenkaan löytynyt.

Mirri oli nopeasti varustettu. Talutin sen kentälle ja mittailtuani jalustimet nousin selkään. Tamma lähti pyynnöstä eteenpäin, ei mitenkään kovin vauhdikkaasti, muttei toisaalta verkkaisestikaan. Pyysin Mirriltä hieman aktiivisempaa askelta ja se teki työtä käskettyä. Keinuvassa käynnissä olisi melkein voinut nukahtaa, joten keräsin ohjat.

Taivuttelin Mirriä ympyröillä ja väistättelin takaosaa niin sisälle kuin ulos. Mirri toimi kuin unelma. Se oli heti kuulolla ja odotti innolla seuraavaa tehtävää. Ei sen into mitenkään ylitsepursuavaa ollut, mutta siitä selkeästi näki, että sillä oli hyvä työmotivaatio. Siirsin Mirrin raviin ja jatkoin ympyröitä. Olkoon tämä tällainen kevyt jumppa, ajattelin.

Mirrin ravi oli isohkoa ja hidasta. Yritin muutaman kerran saada siihen vähän enemmän pirteyttä, muttei se oikeastaan muuttunut miksikään. Meni tovi ennen kuin ymmärsin tamman olevan tällainen rento hyvänmielen ratsu ennemmin kuin säpäkkä ja terävä. Taivutin tammaa sisäjalan ympäri ympyrällä. Mirri taipui kuuliaisesti ja rehellisesti. Se ei puskenut lapaa ulos taikka tehnyt muitakaan hölmöyksiä, vaan se työskenteli erittäin tasapainoisesti. Vaihtelin ympyröillä suuntaa ja taivuttelin myös vasemmalle, jonne tamma oli aavistuksen jäykempi. Se vertyi kuitenkin nopeasti.

Käänsin Mirrin harjoitusravissa keskihalkaisijalle ja tein ravi-käynti-ravi siirtymisiä. Mirri reagoi hieman hitaasti apuihini, joten valmistelin sen jokaiseen siirtymiseen vielä aavistuksen aikaisemmin. "Viisi ravia, kolme käyntiä jaa ravi!" ajattelin ja ilokseni tämä yritys tuotti tulosta ja sain askeleet osumaan prikulleen oikein. Taputin Mirrin kirjavaa kaulaa ja annoin sille pidempää ohjaa. "Hieno tamma", supattelin, kun Mirri venytti kaulaansa kauniisti eteen ja alas.

"Uskallanko mä kävellä tän kanssa vähän maastossa?" kysyin kentän ohi pyyhältävältä Ainolta. "Joo mene vaan, kiertäkää vaikka tosta vasemmalle ja seuraavasta risteymästä oikealle niin kierrätte takaisin tallin pihaan", Aino ohjeisti ja me lähdimme kiertelemään loppukäynnit maastoon. Eipä Mirrin selässä pelätä tarvinnut, se tallusti lempeän rauhallisesti koko matkan nappaillen mukaansa matkaevästä nuorista koivupuista.

12.11.2020 Adina tarinakilpailut
Tehtävänannot (valitse näistä yksi / ratsukko)
A) Yllättävä isänpäivä: Etsi meemi, jossa isä on edustavimmillaan!
B) Runosuoni sykkii: Kirjoita isänpäiväruno riimillä tai ilman, kaikki kelpaa!
C) Kakkukilpa: Taiteile isälle kakku, joka liittyy hevosiin jollain tapaa.
D) Isän ekat esteet: laita osallistumisen mukaan 10 adjektiivia, jotka lisätään valmiiseen tarinaan.

2/4 Lissu T. (VRL-12701) - Crane Grimgrin VH18-013-0107 (120cm)

Melankolinen isämme oli ilmoittautunut iloksi (ja yllätykseksemme) isänpäivän harhaanjohtaviin estekarkeloihin Adinaan. Saatuaan satuloitua ratsunsa päättivät he miesporukalla mennä ensin maastoon kävelemään ylimääräisiä toteuttamiskelpoisia pois hevosilta. Siellä he olivat kuitenkin huomanneet, etteivät kaikki olleetkaan osanneet varautua veneettömään maahan ja laittaa luulotautisten hokkeja alle, joten suurella osalla oli helppo kävelyretki muuttunut elämän ja kuoleman perinteisen totiseksi taisteluksi. Pahvinen hoitaja oli onneksi ollut miesten empaattisella ristiretkellä mukana ja taluttanut nämä oman elämänsä sankarit takaisin taistelutantereelle, jota myös esteradaksi kutsuttakoon. Viimein koitti ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen kisojen korkkaus ja kukas muukaan se sinne maneesiin porhalsi julkisuudenkipeänä, kuin meidän iskä?! Laiskan ratansa jälkeen ei auttanut kuin todeta että onneksi tallikisoja ei ole kovin usein, ettei tarvitse tulla häpeämään toiste Adinan tiluksille. Onneksi tämän uhkarohkean suorituksen jälkeen miehet palkittiin edes saunajuomalla!

02.12.2022 Peltolaukkahumppaa Crane Grimgrinin kanssa, kirjoittanut Enna Reinivuo
Joulukuu alkoi mitä mainioimmin. Lunta, jopa täällä eteläisemmässä Suomessa. Ei sitä paljoa ollut, mutta sen verran, että oli oiva hetki ottaa ilo irti ja mennä pellolle humputtelemaan ohueeseen, mutta koskemattomaan lumipeitteeseen. Lähdimme oikein porukalla liikkeelle heti, kun aurinko alkoi hiljalleen nousta tuomaan sen hetkellisen ilon valosta tähän aikaan vuodesta. Minä sain alleni kirjavan Mirrin, aivan ihanan ja lungin tamman.

Lämpömittari näytti -5 astetta, juuri sopivasti minun makuuni. Mirri oli ehtinyt syödä heinänsä ja nauttia hetken raikkaasta aamusta tarhassaan, kun hain sen sisälle harjattavaksi. Tamma lähti tyytyväisenä matkaani, ja vielä tyytyväisempi se oli päästessään harjattavaksi. Menin oikein pitkän kaavan mukaan, vaikka klipattu hevonen ei sinänsä kunnon puunausta tarvinnutkaan. Pyörittelin kumisualla, harjasin varmaan neljällä erilaisella harjalla, selvitin hännän ja harjan. Ja tietenkin rapusttelin tammaa - ja paljon. Vielä suojat jalkaan, satula selkään ja lämmitettyäni hetken kuolaimia käsissäni laitoin myös suitset. Lopuksi vielä ratsastusloimi selkään lämmittämään ja olimme valmiita lähtemään. Mirri käyttäytyi mitä mainioimmin, niin kuin aina.

Kävelimme ensin alkukäynnit lähimaastossa rennosti pitkin ohjin. Aamu oli hiljainen, eikä muita ihmisiä tullut vastaan. Olimme vain me ja hevosemme. Pitkäksi venähtäneiden alkukäyntien jälkeen saavuimme pellolle, jossa lähdimme Mirrin kanssa hölkkäilemään hyvinkin rentoon tahtiin samalla, kun seuralaisemme hieman pörisivät ja pörräsivät tohkeissaan. Mirri katsahti tovereitaan ja huokaisi; mitäpä sitä energiaa kuluttamaan moiseen täpinöintiin. Tamma ravasi hyvin rennosti ja jopa hitaammanpuoleisesti, enkä kyllä paljoa sitä eteenpäin vaatinutkaan. Rento hömpöttely sopi minullekin paremmin kuin hyvin. Pakkaslumi pöllysi kavioiden alla luoden talvista tunnelmaa ratsastukseen. Välillä rauhallisen tunnelman rikkoi innokkaan hevosen vinkaisu, jota seurasi kirjavan ratsuni huokaisu. Aika ajoin Mirrin lehmänhermoisuus hymyilytti - mikään ei saanut tamman mieltä horjumaan.

Yllätyksekseni laukkaa nostaessa Mirrikin nosti korvat hörölle ja lähti reippaammin eteen kuin yleensä. Ehkä pakkasen tuoma koppurainen maa ja sitä seuranneet kevyemmät ratsastukset olivat saaneet virtaa kertymään jopa tähänkin hevoseen. Mutta tätä normaalia reippaampaa tahtia ei kestänyt kuin puoli peltoa, minkä jälkeen ratsuni palasi omaan rauhalliseen olemukseensa ja humputteli menemään vailla kiirettä. "No kylläpäs se päästeli menemään", Aino naurahti, kun ravasi ohitsemme pörisevän ratsunsa kanssa. "Tuota lehmänhermoisuutta saisi jakaa vähän vaikka tällekin", hän jatkoi ja käänsi jälleen ratsunsa voltille rauhoittumaan.

Humputtelimme menemään aikamme, minkä jälkeen lähdimme taas maastoon kävelemään. Nyt oli seuralaisetkin saaneet höyryjään päästeltyä ja loppukäynnit sujuivat hyvinkin rauhallisissa merkeissä. Vähän liiankin, me jäimme Mirrin kanssa jatkuvasti jälkeen, kun tammalla ei ollut kiire yhtään mihinkään. Eipä sekään kyllä haitannut, muut malttoivat kyllä odotella meitä aina välillä. Tallille päästyämme purin varusteet ratsultani ja tarjosin lämmintä vettä juotavaksi. Mirri hörppi puoli ämpärillistä ja sai vielä paljon rapsutuksia ja porkkanankin kiitokseksi kivasta peltohumpasta.

03.06.2022 Suosittu kissimirri
Vähän hävettää myöntää, mutta viime.. vuosina olen ratsastanut Mirrillä suorastaan hävettävän vähän itse, niin ihana kuin tamma onkin. Tällä hevosmäärällä vain en mitenkään ehdi ratsastaa kaikkia itse, joten tämmöiset Mirrin kaltaiset leppoisat tapaukset, jotka tulevat kaikkien kanssa juttuun, ovat tietenkin ensimmäisiä, joille hankin ulkopuolista liikutusapua. Mirrillä onkin pari aivan ihanaa liikuttajaa, jotka yhdessä tamman kisakuskin kanssa pitävät huolen ylikasvaneen kotikissani kunnosta. Liikunta onkin ollut mukavan monipuolista talvisista hiihtoratsastusreissuista kesäisiin kahluu-/uintihetkiin unohtamatta ihan perinteisiä este- ja koulutreenejä. Molemmat Mirrin liikuttajista ovat myös valmentautuneet sekä kisanneet tammalla, eivät nyt samalla tasolla kuin varsinainen kisakuski, mutta kuitenkin. Kirjava kasvattini onkin varmasti jo erittäin tuttu näky lähialueen kisoissa liikuttajien tehdessä päiväreissuja jos jonkin sortin ratsastuskisoihin ja kissanristiäisiin! Hyvä vain, että viihtyvät Mirrin kanssa ja Mirrillä on puuhaa. Ei pääse tammarouva aivan laiskistumaan.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen