Passion and the Russian VH13-011-0333

NimiPassion and the Russian "Ryssä" Kasvattajanarri (VRL-06046), Venäjä
Rotu, sukupuolihannover, ori OmistajaLissu (VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri164cm, musta MeriititKTK-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 28.09.2013, 11v
satunnainen (3v 19.09.2013)
Painotuslaji,
koulutustaso
esteratsastus
he A / 160cm / 120cm

20.10.2014 KTK-II 79 pisteellä.

20.06.2019 KTK-I 80 pisteellä.


Ensimmäinen kuva © van Uytert, toinen © Gestüt Hämelschenburg

Luonnekuvaus

Ryssä on kerrankin harkittu varsa. Tosin osittain sekin toki hetkellisenä ideana tehty, mutta kuitenkin. Ernusta oli joka tapauksessa tarkoitus tehdä varsa ja Siberian Code on todennäköisesti hienoin hannoverori, jonka tiedän. Niinpä varsakuumeen keskellä sain loistoidean kysyä astutusta saman tien. Joten kerrankin harkittu varsa, aikataulu vain vähän, tuota, nopeutui, Ernun kun oli tarkoitus ensin kerätä kisatuloksia ja alkaa vasta sen jälkeen mammalomailemaan.

Mielenkiintoisesti Ryssä päätti syntyä Venäjällä. Lissu lähti kilpailemaan Evellään Venäjänmaalle ja tamma tarvitsi seurahevosen koppiin, jotta matkustaminen sujuisi suhteellisen kitkattomasti. Ernun lasketun ajan piti olla turvallisesti vielä kuukauden päässä, joten ehtisimme hyvissä ajoin kotiin varsomaan. Tai siis Ernu ehtisi varsomaan. Koska tamma on kuitenkin tamma, se päätti yllättää meidät ja varsoa Venäjällä vieraskarsinassa täysin valmistelemattomana - perkele! Komea orivarsa oli kuitenkin oikein hyvävointinen ja terve, joten ei siinä kai mitään muuta kuin järjestämään yhden lisähevosen kuljetus Suomeen ja juomaan vodkapaukut juhlan kunniaksi. Oppipahan Ryssä saman tien menemään koppiin ja matkustamaan!

Ryssä on aivan mahtava hevonen, johon olen totaalisen rakastunut. Orin opettaminen ja kasvattaminen ei ole aina aivan yksioikoista, sen ego paisuu päivä päivältä, mutta tiettyä venäläisyyttä lie tarttunut mukaan isältä ja syntymämaasta. Onpahan hevosella luonnetta ja minun puolestani Ryssä voi toopeilla vaikka miten päin, mahtava hevonen se on yhtä kaikki!
- kasvattaja

narrin ilmoittaessa aikeistaan myydä Ryssä vastaukseni ja reaktioni oli yksioikoisesti EI. Minulla ei kuitenkaan ollut tähän sanavaltaa, narri oli päättänyt myydä orinsa. Olkoonkin, että Ryssän luonne oli vähän mitä oli, olin (ja olen edelleen!) erittäin kiintynyt uljaaseen mustaan. Komea suku ja raamikas ulkonäkö toki edesauttoivat, mutta sitäkin enemmän se luonne, ratsastettavuus, kaikkine vikoineenkin. Olin osallistunut hyvin tiiviisti Ryssän peruskoulutukseen, esteiden alkeet hoidin käytännössä yksin. Kisasin orilla sen ensimmäiset pikkuluokat.
Ilmoittaessani narrille ostavani Ryssän narri totesi odottaneensa tätä ilmoitusta. Teimme paperit saman tien, ja herra venäläinen vaihtoi omistajaa melkoisesta rahasummasta. Ryssä on kuitenkin joka sentin arvoinen.

Sen minä kyllä jätin sanomatta, että Ryssä muuttaisi Susirajaan.

Helposti hermostuva, itserakas, egoistinen. Hyvin vahvatahtoinen, vahvamielipiteinen. Välistä turhankin orimainen kaikkine kliseineen. Kuuma, hyvin kuuma ratsastaa, sitä hermostumista unohtamatta. Käyntiä ei ole olemassakaan. Orissa itsessään ei ole virheitä tai hiottavia kulmia, muut vain ovat väärässä, typeriä eivätkä ymmärrä häntä tai mitään.
Ryssässä on paljon moitittavaa, ihan sama miten vaaleanpunaisten lasien lävitse hannoveria katsoo. Vaakakupin toisessa päässä on kuitenkin niin paljon hyvää, ettei narri ruunannut kasvattiaan (enkä ruunaa minäkään), ja ylipäätään me katselemme herra venäläisen pörhistelyä ja draamalaamailua. Tämä hevonen nimittäin hyppää vaikka taloja. Esteiden korkeus tai radan tekninen haastavuus eivät koskaan ole olleet Ryssälle ongelma. Valitettavasti vastakkaiselle sukupuolelle tai yleisölle esiintyminen on välistä kihahtanut hannoverin päähän niin pahasti, että lupaavasti alkanut rata on mennyt totaalisen pipariksi. Olen joskus harkinnut korvahupun kaveriksi silmälappuja..

Ryssän komeaan kalloon ei yksinkertaisesti mahdu, ettei se ole erinomaisin kaikista, jokaisen tamman unelma, joka pihan, puskan tai kilpa-areenan ehdoton valtias. Tamman ’ei’ tuntuu olevan Ryssälle totaalisen tuntematon käsite, vaikka se ’ei’ olisi napakka potku päin näköä. Ori saattaa käväistä kauempana, vaikkapa vesiastialla, ja palata takaisin riiauspuuhiin. Muita oreja hannover taas ei siedä alkuunkaan (ruunat vielä menevät, kunhan ne eivät olet millään tavalla kiinnostuneita hänen tammoistaan!). Orimainen dinosaurushuutelu alkaa pikkasen liika nopeasti Ryssän nähdessä muita oreja. Jostain kumman syystä tämä Don Juan tarhaa ylhäisessä yksinäisyydessään nurkassa, josta se näkee ainoastaan muutaman ruunan sekä sellaisia tammoja, jotka suhtautuvat Ryssään suopeasti ilman, että menevät orin hormonipöllöilyyn mukaan.
Vahvatahtoisena, isoegoisena ja itsekkäänä nelijalkaisena uljas mustani on omasta mielestään aina ja kaikkialla oikeassa, minkä lisäksi hänen sanansa on laki. Tämä aiheuttaa usein ongelmia hoitotilanteissa; milloin harjaaminen kestää liian pitkään, milloin Ryssää ei oikeastaan huvittaisi nostaa jalkojaan tai avata suutaan kuolaimia varten, pesulämpötilakin on ihan päin mäntyä, no nyt hän jo kuopii ja komentaa etusellaan ja.. Ryssä osaa olla todella kärsimätön hoidettava, eikä ori arastele ilmaista tyytymättömyyttään. Ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi; hannoverillani on ärsyttävä, todella huono tapa näykkiä loimen etusolkia kiinnitettäessä. Kengittäjäparan käsistä Ryssä nykii etenkin takasiaan, hampaat raspataan aina huulipuristimen avustuksella ja mokomaa kapinetta tarvitaan joskus myös eläinlääkärin suorittamien toimenpiteiden aikana. Toisinaan ori käyttäytyy ihan moitteettomasti, kunhan sen kanssa toimii määrätietoisesti ja ripeästi. Arastelevaa tai hidastelevaa ihmistä hannover koettaa simputtaa saman tien. Kyllä tämän kanssa pärjää, vaikka herra venäläinen koetteleekin joskus rajojaan sekä käsittelijänsä hermoja. Ryssän kanssa toimiminen helpottuu huomattavasti, kun muistaa kyseessä olevan ori – eli ihan toivoton putkiaivo.
Vaikka Ryssän olisi hoitanut kuntoon miten nopsaan tahansa, siinä todennäköisesti meni Ryssän makuun turhan pitkä aika. Koko puunaamisen voisi hannoverin puolesta jättää välistä, suoraan pihalle vain! Ravilla. Sillä tämä hevonen ei halua kävellä. Joskus tuntuu, ettei mokoma edes osaa kävellä. Yleensä Ryssä ravaakin narun nokassa tarhaan, talliin, kentälle, lastaussillalle.. Ihan joka paikkaan. Komenna käyntiin, ja viiden askeleen jälkeen Ryssä hermostuu ravaten jälleen. Raippa kannattaa pitää mukana siltä varalta, että vastaan tulee muita hevosia, minkä lisäksi Ryssällä on aina vähintään ketju suussa kun sitä talutetaan.
Lastaus ja kuljetus sujuvat, ihme kyllä, yleensä ilman mitään ongelmia. Nuorempana ori kyllä kokeili, onko koppiin/rekkaan ihan pakko kivuta, mutta nykyään hannover tulee rampit ylös puolijuoksua. Heinäverkko ja jokunen aktivointilelu pitävät orin tyytyväisenä matkojen aikana. Matkaseuraa ei parane olla, korkeintaan ruuna, orilevykään ei estä Ryssää kuopimasta ja potkimasta kiukkuaan, kun ihana tamma tai ärsyttävä kilpakosija on niin lähellä ja silti saavuttamattomissa!

Kumpikaan Ryssän vanhemmista ei oikein hallitse käyntiä. Eikä hallitse Ryssäkään. Ravin ja laukan saa kyllä ratsastettua (kunhan tietää, mitä tekee), mutta se käynti! Jos hannover käveleekin, liikkuminen on kiireistä, nykivää, täynnä tahtirikkoja ja kuolainten pureskelua kiukkuisella hännän huiskinnalla höystettynä.
Tämän hevosen kanssa pitää olla tavallistakin jämäkämpi ja määrätietoisempi. Joka ikinen askel pitää ratsastaa sellaisella varmuudella, ettei edes Ryssän valtava ego tai erinomaisuusharha löydä pienintäkään tilaa vastaväitteille. Nöyryyttähän tässä hevosessa ei ole tippaakaan, yhteistyökykykin on lähinnä.. auttava. Minä olen ratsastanut tällä hevosella sen koko pienen iän (se ratsutuksen tehnyt stunttikuski täällä moi!), joten kai tämä on vähän minun näköiseni ratsastettava. Minä tiedän Ryssän vinkeet ja Ryssä minun. Esteillä yhteistyöhalua löytyy vähän enemmän, hyppääminen kun on herran mielestä paras asia maailmassa (heti tammojen jälkeen).

Helppo A sujuu, ei nyt ihan samalla intohimolla ja varmuudella kuin sen nyt ehkä pitäisi, mutta kyllä Ryssän kanssa lipsuttelisi helppo A -radat läpi. Laukkatehtävien puolesta orin kanssa voisi startata vaativaa, vaihdot sun muut menevät todella näppärästi. Käynti- ja ravitehtävät taas.. No, kyllähän tämä liikkuu eteen- ja taaksepäin, kääntyy, pysähtyy, vähän väistää, mutta kaikki vähänkään isompi hienosäätö on vähän väkisin vääntämistä. Ryssä ei nauti kuin laukkatyöskentelystä ja hyppäämisestä, joten jokin keskiravin hinkkaaminen on ehdottoman tylsää. Todella komeat liikkeet (ylös rakentuneet, ilmavat, elastiset, pitkät ja tahdikkaat..), erinomainen kokoamiskyky, muttei yhtään kiinnostusta tehdä mitään kovin kummoista. Onneksi Ryssä ei olekaan mikään kouluhevonen. Kyllä tämän kanssa nyt tekee ne väistöt sun muut, kunhan itse pysyy jämäkkänä eikä anna Ryssän pysähdellä, päättää vauhtia, lipsua apujen läpi tai mitään sellaista.
Hyppääminen saa orin innostumaan. Toisinaan vähän liiaksikin. Jos Ryssä kuumuu liiaksi, se haistattaa helposti pitkät ratsastajalleen alkaen pukitella ja hyppiä pystyyn ’turhasta neuvomisesta’, mitä kaikki muut kutsuvat apujen käytöksi. Ryssä vaatii huolelliset verryttelyt ja paljon aivopähkinöitä, sekä ennen kaikkea rauhallisen ratsastajan, joka ei turhaudu orin kierroslukumittarin vetäessä punaiselle. Eteen-alas ratsastaminen sekä vähän pidemmällä ohjalla laukkaaminen ympäri kenttää ovat erinomaisia välineitä Ryssän rauhoitteluun; yksinkertaiset konstit yksinkertaiselle hevoselle. Kaikkien palasten loksahtaessa paikoilleen Ryssä on herkkä, nopeasti reagoiva hevonen, eteenpäinpyrkivä ja innokas, rohkea ja itsevarma. Ori harvemmin kieltää (vaikka pitäisi..), mikään este ei hirvitä eikä mikään ole vaikeaa. Ryssän itseluottamus on suorastaan ylitsevuotavaa mallia, vaikka on sille perusteensakin. Hannoverin hyppytekniikka on lähes virheetön nopeasti, terävästä ponnistuksesta nopeaan pyöreään hyppyyn ja tasapainoiseen laskeutumiseen hyvästä kaulan ja selän käytöstä lähes moitteettomaan jalkatekniikkaan. Orin koko asettaa vähän rajoituksia ratsastettaville teille (ponikurvit eivät onnistu), mutta Ryssä on kuitenkin nopea, ketterä hevonen, joka ei vinoja tai lyhyitä lähestymisiä hätkähdä tai menetä itseluottamustaan haastavimmillakaan sarjoilla. Kun kaikki menee nappiin Ryssä tekee vaikka voltteja, vaikkei nöyrä hevonen olekaan. Hyppääminen on kuitenkin niin lähellä mustan venäläisen sydäntä, niin hauskaa, että kunhan kuumumisvaihde ohitetaan, Ryssä tekee ratsastajansa kanssa mitä tahansa päästäkseen esteeltä seuraavalle.
Maastossa Ryssä näkee herkästi mörköjä. Tai ainakin jänniä fasaaneita. Ei ori suoranaisesti pelkää mitään, mutta pieni jännitys ja liikkeiden Singertikutus tekee maastoilusta vähemmän hauskan kokemuksen. Yleensä ruunakaveri saa orin vähän rennommaksi, ori- tai tammaseurassa maastoilusta ei tule yhtikäs mitään.

Ryssä on kilpaillessa alkuun oikea painajainen. Ori harvemmin keskittyy ihmisiinsä vaan hälinään ympärillään, tammoihin ja kaikkeen muuhun kuin pitäisi. Sitä saa komentaa jatkuvasti käyttäytymään, vaikka hoitaessa ja käsihevosalueella sen kanssa kyllä pärjää mikäli sen kanssa pärjää kotonakin. Se kuitenkin vaatii sekä jämäkkyyttä, että komentamista, jotta Ryssä muistaa paikkansa arvojärjestyksessä. Kaikki tämä kuitenkin jää verkassa taas muistista, sillä ori kulkee kahdella jalalla ja kiljuu koska "katsokaa minua, olen täällä!" eikä ole muutenkaan suoranaisesti kuulolla.
Ryssän kanssa täytyy tehdä tosissaan töitä, jotta sen saisi edes auttavasti avuille. Verkassa on ehdottoman tärkeää kiinnittää orin huomio itseensä eikä se aina ole helppoa. Ratsastettavuudeltaan hevonen on suunnilleen samaa, kuin kotona, mutta valitettavasti hannoverin huomio kiinnittyy usein liiaksi tammoihin tai yleisöön ja se unohtaa ratsastajan selässään.
Suorituksessa Ryssä ryhdistäytyy, jos ryhdistäytyy. Huonon verkan jälkeen on mahdotonta saada hyvää suoritusta, sillä silloin ori keskittyy vain pullisteluun, kahdella koivella loikkimiseen ja harvemmin ehtii ylittää yhtäkään estettä tanssahdellessaan etujalat taivasta kohden. Mikäli venäläisherran saa kuulolle, on se kisapeli parhaimmillaan. Ryssä on herkkä, tulinen ja siltä löytyy niin vauhtia kuin tekniikkaa. Orin selkään ei voi jäädä matkustamaan, se on vietävä esteillä loppuun asti, ratsastettava ja pysyttävä skarppina, mutta palkintona alla on hevonen, joka toteuttaa kaikki pyynnöt. Jos Ryssä jossain on parhaimmillaan, niin estekilpailuissa.

Parhaimpina päivinä Ryssän kanssa selviää olemalla itse rauhallinen ja jämäkkä, ori ei edes yritä pullistaa egoaan suuremmaksi kuin hoitajillaan, se käyttäytyy verkassa kohtalaisen hyvin, kunhan muistaa itse olla tarkkana ja suorituskin menee nappiin. Riippuu paljolti siitä, onko orilla hyvä vaiko huono päivä, sen kanssa ei ole suoranaisesti harvinaista saada kaikkea osumaan kohdilleen, suhde on suunnilleen 50/50, mutta on turha toivoa, että jokaisena kisapäivänä saisi yhtä hyvän suorituksen ja päivän. Parhaimmillaan Ryssä on kuitenkin suoritushevonen isolla S:llä, se menee, tekee ja todellakin osaa hommansa - on vain ratsastajasta kiinni, osaako tämä hommansa ja antaa Ryssän hoitaa omansa. Näin suuriegoisen, omasta tekemisestään turhankin varman hevosen kanssa työskentely tuntuu välillä aivan uhkapeliltä.

Ryssä on kuitenkin minun hevoseni. Kaikessa ärsyttävyydessäänkin ja haastavuudessaankin täydellinen omalla itseriittoisella tavallaan.
narrin tekstin pohjalta Lissu. Kiitos! ❤

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Siberian Code
YLA1, KTK-II, ERJ I, HANN I
hann, m, 164cm
ii. Comrat Russian
evm, hann, m, 160cm
iii. Son of Odin
evm, hann, rnkm, 164cm
iie. Vodka All Around
evm, hann, prn, 170cm
ie. Northern Light
evm, hann, m, 161cm
iei. Northern Star
evm, hann, vrn, 163cm
iee. Warmind
evm, hann, m, 159cm
e. Haloweenie
ERJ-I
hann, rn, 164cm
ei. Wanderlust
evm, hann, prn, 167cm
eii. Nocturnal Concerto
evm, hann, rnkm, 170cm
eie. Crimson Masquerade
evm, hann, prn, 161cm
ee. 7 Days To The Wolves
evm, hann, mkm, 161cm
eei. 10th Man Down
eevm, hann, mkm, 161cm
eee. Miserable-go-round
evm, xx, m, 159cm

Jälkeläiset

03.08.2019 hann-o. Russian Gin With A Grin, e. Crane Grimgrin, om. Benjamin Noyer (VRL-11523)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
ERJ - 30 sijoitusta joista 9 voittoa
22.04.2019 Chowter Sporthorses 160cm 3/30
28.04.2019 Chowter Sporthorses 160cm 2/30
28.04.2019 Chowter Sporthorses 160cm 3/30
30.04.2019 Chowter Sporthorses 160cm 4/30
04.05.2019 Chowter Sporthorses 160cm 3/30
05.05.2019 Chowter Sporthorses 160cm 4/30
07.05.2019 Chowter Sporthorses 160cm 2/30
11.05.2019 Chowter Sporthorses 160cm 4/30
22.05.2019 Chowter Sporthorses 160cm 4/30
23.05.2019 Chowter Sporthorses 160cm 5/30
24.05.2019 Chowter Sporthorses 160cm 5/30
26.05.2019 Chowter Sporthorses 160cm 3/30
30.05.2019 Chowter Sporthorses 160cm 3/30
08.06.2019 Chowter Sporthorses 160cm 4/24
09.06.2019 Chowter Sporthorses 160cm 4/24
11.06.2019 Chowter Sporthorses 160cm 3/24
14.06.2019 Chowter Sporthorses 160cm 1/24
27.06.2019 Chowter Sporthorses 160cm 1/30
28.06.2019 Chowter Sporthorses 160cm 3/30
29.06.2019 Chowter Sporthorses 160cm 5/30
30.06.2019 Chowter Sporthorses 160cm 2/30
13.07.2019 Vallmo Stall 160cm 3/14
14.07.2019 Vallmo Stall 160cm 1/14
22.07.2019 Mörkövaara 160cm 5/30
27.07.2019 Mörkövaara 160cm 3/30
28.07.2019 Mörkövaara 160cm 3/30
30.07.2019 Mörkövaara 160cm 5/30
07.10.2019 Mörkövaara 160cm 4/50
13.10.2019 Mörkövaara 160cm 7/50
15.10.2019 Mörkövaara 160cm 7/50

Valmennukset & päiväkirja

29.10.2013 Luottopöljien kanssa maastoon, kirjoittanut narri

Ryssän ratsukoulutus on jo kovastikin aloitettu ja ori on oppinut loistavasti. Lissusta on ollut korvaamaton apu Ryssän kanssa, se ei ole ollut nuori hevonen helpoimmasta päästä. Rentoutuminen ja käveleminen ovat vaikeita asioita, alkuun meinasimme viettää ratsastuskerrat joko kahdella jalalla tai ravaillen. Lissun kanssa olemme kuitenkin kärsivällisesti opettaneet oria, että myös kävellä voi ja nyt siitä alkaa kuoriutua jo ratsu! Ja koska pidän omaa niskaani suuremmassa arvossa Lissulla on enemmän kokemusta näiden hullujen hannoverien kanssa puuhaamisesta, olen laittanut neidin jo hyppäämäänkin Ryssän kanssa ja ollut kentän laidalla sydän syrjällään. Ori hyppää todella hyvin (peräti 80cm!), mutta sen luonteessa esteillä on vielä hiomista.

Lähdin tänään Ryssällä maastoon ensimmäistä kertaa ikinä, Lissu ja Pöljä tulivat mukaan. Pöljä on sellainen luottomuhku, jonka perseeseen on hyvä pyyhkiä nenäänsä kun pelottaa liikaa. Tottuupahan rakas orini myös maastoilun huimaan maailmaan. Retki ei yllättäen ollut kovin vauhdikas tai erityisen pitkä, suunnilleen kolme varttia ja sisälsi pääasiassa käyntiä, Ryssä sai totutella myös maastossa olemiseen ja elämiseen aivan rauhassa. Jouduimme muutaman kerran ottamaan stopin Pöljän persmukseen, kun orini säikähti jotain aivan omituista, mutta pääasiassa se käyttäytyi paremmin kuin odotin!
Koska tosiaan tarkoituksena oli lähinnä esitellä Ryssälle sitä, että maastossakin voi ratsastaa, ei ravia tai laukkaa ollut juuri nimeksikään. Alkuun ja loppuun teimme rauhalliset ravipätkät ja ravia otettiin vain sen verran, että sain ratsastettua orin rennoksi ja sopivan pyöreäksi. Siitä sitten saman tien käyntiin ja paljon kehuja herralle. Laukan nostimme kerran ja se tehtiin leveällä, suoralla hiekkatiellä rinteessä - lihasta siihen persmukseen! Yllättäen mitään muotoja ei lähdetty haeskelemaan maastolaukassa, laukkasimme jälleen sen verran, että Ryssä alkoi rauhoittua laukkaan eikä vain kaahottanut menemään. Muutoin lenkki sujui kävellen, maisemia ihmetellen ja keskustellen.

Todella hyvä retki! Ryssä toimi kerrankin kuin ajatus, Pöljän seura on loistavaa tällaiselle nuorelle, hermostuneelle hevoselle. Olen todella ylpeä orista, joka yleensä on niin hermostunut ja kävelee pääasiassa kahdella jalalla. Ryssä sai kotipuolessa kehuja, herkkuja ja loimen niskaansa ennen kuin joutui ulos.

30.11.2013 Estekilpailut Censoredissa, kirjoittanut Lissu T.

Olen ottanut osaa Ryssän ratsukoulutukseen, etenkin estepuoleen, enkä voi valittaa - upea ori! Tamma on jo katsottu valmiiksi... Aiheessa pysyäkseni, minun ja Ryssän estekokeilut ovat edistyneet niin muikeasti, että minä vain ilmoitin lähteväni venäläiskomistuksen kanssa kisoihin. narrin tehtäväksi jäi olla hysteerinen herrantertustaan huolehtiva omistaja. Okei, neiti ei ole hysteerinen, ja minä hyppään Ryssällä pääasiassa siksi, että narri arvostaa omaa niskaansa niin paljon. Sitä paitsi minulla on enempi kokemusta vatipäisten estepuoliveristen ratsuttamisesta.

Kisoja edeltävänä iltana kaikki oli pakattu valmiiksi, ja kerrankin lähtö sujui aamulla suunnitelmien mukaan! Ryssä käyttäytyi suorastaan epäilyttävän hyvin, tai sitten nuoriherra oli pöllämystynyt aikaisesta lähdöstä ja siitä, että me narrin kanssa saamme jotakin aikaiseksi. Aikataulu piti muutenkin, olimme Censoredin pihassa silloin kun pitikin ja muistin jopa vahvistaa molemmat lähtöni. Olin tosin painottanut, että jos jännitys olisi Ryssälle liikaa jättäisimme toisen luokan välistä, nyt haettiin nimen omaan hyviä kokemuksia ja vasta tutustuttiin kisoihin.
Verryttelyissä Ryssä oli vähän rauhaton, ori tanssahteli, korskui ja oli olevinaan niin suurta ja mahtavaa naistenmiestä. Vaikka hannoverilla olikin vetoa vastakkaista sukupuolta kohti sain sen mielenkiinnon suunnattua esteille, ja verkka meni ihan hyvin. Vähän hätäisesti kyllä ja hyppyjä liioitellen, mutta olosuhteisiin ja Ryssän vireystilaan nähden hyvin.

80cm radalla tuli pari koluutusta ja niistä johtuvaa tiputusta, kun Ryssäparka sekosi askelissaan eikä laukka sopinutkaan esteiden välille orin kuvittelemalla tavalla. Vaikka ori oli hivenen hätäinen eikä tuloksemme ollut kaksinen - 24/30 - olin ihan tyytyväinen ja ilmoitin narrille, että ratsastamme toisenkin radan.
Hyvä niin, sillä Ryssä petrasi valtavasti 90cm radalle ja sijoituksemme nousi huomattavasti; 12/30! Teimme puhtaan radan, mistä olen ylpeä, mutta koska pidättelin oria ja keskityin siisteihin ratoihin ja pitkiin teihin vauhtimme ei riittänyt lähellekään kärkisijoja. Puhdas ja ennen kaikkea siisti rata ilman hosumisia oli kuitenkin paljon tärkeämpää, ja olimme narrin kanssa yhtä mieltä siitä, että Ryssä oli hieno ja melassivetensä ansainnut.

30.11.2013 Estekilpailut Censoredissa - kisahoitajana mukana, kirjoittanut narri

Lissu on auttanut hurjasti Ryssän ratsuttamisessa. Vaikka selviäisin orin kanssa itsekin, olen tyytyväinen, että se tottuu pariin eri ratsastustyyliin alusta alkaen, eipähän saa isompana heparia kun joku muu kiipeää selkään. Lissu on edistynyt Ryssän kanssa hyvin esteillä ja on pitänyt niskansakin ehjänä, mistä olen erityisen onnellinen. Vakuutukseni ei välttämättä korvaisi, jos neiti ottaisi ja heittäytyisi niska edellä kentän hiekkaan, kun Ryssä tekee vähän mahtipontisemman hypyn jollekin esteelle. Nyt olimme ilmoittaneet Ryssän pieniin estekisoihin 80cm ja 90cm luokkiin, jotta se saisi kisakokemusta ja pääsisi totuttelemaan kilpailutunnelmaan ja -tilanteeseen.

Yllättävää kyllä, lähtö ja kisapaikalle saapuminen sujuivat kuin olisi ruusuilla tanssinut. Aamulla ei ollut muuta tehtävää kuin taluttaa todella hyvin käyttäytyvä ori traikkuun ja kääntää nokka kohti Censoredia. Kisapaikalle saavuttiin aikataulun mukaan, Lissu muisti vahvistaa lähtönsä ja Ryssän purkaminen autosta ja kaikki muukin sujui täysin piirustusten mukaan. Tarkoitus oli tosiaan hypätä kaksi luokkaa, jos kaikki menisi hyvin, mutta 90cm jäisi välistä jos ori alkaisi liikaa hermostua ja jännittää.
Lissun ja Ryssän verkkakin oli hyvää katseltavaa, herrani oli totta kai naisväen perään, tanssahteli ja kävi välillä kahdellakin jalalla (ei tosin korkealla, olen nähnyt myös sen esityksen kun ratsastaja roikkuu orin kaulalla kuin perunasäkki), se kuitenkin toimi. Hypyt olivat ehkä vähän liioiteltuja ja hätäisiä, mutta hei, nuoren hevosen ensimmäiset kilpailut ja takana hermostusta keräävä sukutaulu sekä luonne, joten ei mitenkänä paha.

Sain taas jännittää hermoni pilalle tuijottaessani Ryssän ja Lissun suoritusta kahdeksankympin radalla. Vaikka ori oli hieman hätäinen ja siitä johtuen tulikin pari pudotusta, Lissu ilmoitti ratsastavansa toisenkin luokan. Jos hiukseni yltäisivät suuhuni, olisin syönyt niitä samalla, kun taluttelin Ryssää Lissun mutustellessa eväsleipiä ja odotellessamme luokan tuloksia ja seuraavan luokan alkua. Vaikka tulos 24/30 ei mikään huippusuoritus ollutkaan, olin kuitenkin tyytyväinen jo siihen, että Ryssä pääsi hyväksytysti maaliin.
90cm sujuikin sitten paljon, paljon paremmin, onneksi Lissu ratsasti senkin! Olin painottanut Lissulle - vaikka ystäväni toki tiesi sen jo - ettei ratsastaisi aikaa, vaan puhdasta ja siistiä rataa, jotta Ryssällekin jäisi hyvä mieli. Vaikka jännitin taas melkein vetelät housuihini, oli pakko olla tyytyväinen kaiken aikaa. Lissu ratsasti todella siististi ja Ryssäkin eteni rauhallisemmin kuin edellisessä luokassa. Tuloksena puhdas rata ja sijoitus 12/30! Ei kärkisija, mutta meille se oli oikeastaan voitto - nuori ori teki erittäin hyvän, rennonoloisen ja siistin radan.

03.12.2013 Hyppäämään, hyppäämään joka aamu sännätään..., kirjoittanut narri

En ole itse vielä hypännyt Ryssällä, olen keskittynyt hiomaan sen kanssa yhteistyötä, kouluratsastusta ja maastoillut jonkin verran, jotta ori tottuisi siihenkin. Mutta hyppääminen on jäänyt Lissulle. Marraskuun viimeinen päivä meni estekisoissa, seuraava päivä olikin sitten palauttelua ja vapaata orin pääkopalle, jotta se ehtisi sulatella kisoja päässään. Tänään kuitenkin Lissu houkutteli minut viimeinkin hyppäämään, koska kisatkin olivat menneet hyvin ja Ryssä oli hieno ja ja ja... Siinä kuultiin kaikki mahdolliset järkisyyt, luovaa pakottamista, hieman uhkailua ja lahjontaa, mutta loppujen lopuksi huomasin istuvani pörhäkän hannoverini selässä ja Lissun rakentelevan aivan yksinkertaista rataa - korkeutta 40-50cm, sisälsi vain yksittäisiä pystyjä ja ristikon sekä pari käännöstä.

Olin sekä epäileväinen, että innoissani. Parhaina päivinä Ryssän kanssa on saanut todella hyviä, pyöreitä hyppyjä (ehkä vähän liioitellulla ilmavaralla), rullaavaa laukkaa ja oikeasti ratsastajan kuuntelemista. Huonoimpina päiviä se on hosunut kahdella jalalla, laukannut ilman selkää ja hypännyt miten sattuu, jos on sattunut esteelle. Tänään ori kuitenkin tuntui hyvältä alla, runsas koulutreeni on selkeästi saanut aikaan ainakin sen, että kun hyppään orin selkään se alkaa melko pian - ainakin hyvinä päivinään - hakeutua kohti hyvää työskentelymuotoa ja kuuntelee apuja. Toivoin vain, etten itse jännittäisi niin paljoa, että Ryssä hermostuisi.
Lissu jäi kentälle henkiseksi tueksi hyppäämiseen. Ryssä intoutui esteet nähdessään ja toisin kuin työskennellessäni sen kanssa koulua, jouduin oikeastikin toppuuttelemaan innokasta oria, jotta se olisi muistanut pitää laukassaan tahdikkuuden ja tehdäkin jotain sen sijaan, että olisi pyyhältänyt esteelle. Loppujen lopuksi kuitenkin rohkaistuin aloittamaan rataa, jota olisin pitänyt minkä tahansa muun hevosen kanssa lähinnä vitsinä. Ryssän kanssa se kuitenkin oli huima seikkailu, mutta sujui ylitse kaikkien odotusteni! Tiedän kyllä, että Ryssä osaa, mutta se on minun herkkä kukkaseni kämmenellä.

Jännitin kuitenkin turhaan, ainakin suorituksen perusteella. Vaikka Ryssä intoilikin, se kuunteli apujani, hyppäsi pyöreästi ja pehmeästi, vaikkakin edelleen liioitellen esteen kokoa, eikä yrittänytkään lähteä lapasesta tai kerätä liikaa kierroksia pääkoppaansa. Lissu huuteli kentän keskeltä neuvoja Ryssän kanssa hyppäämiseen, mikä on mukavaa kun neiti on sillä kuitenkin enemmän hyppinyt.
Tasan varmasti minä hermoilin enemmän kuin Ryssä ikinä, mutta siitä huolimatta ori ei missään vaiheessa itse hermostunut vaan suoritti kaikella sillä varmuudella, jota sille on kertynyt. Eihän se itsekään ole hypännyt ennätyksellisen paljoa, mikä näkyi ajoittaisena haparointina lähestymisen suhteen, mutta Ryssä ei tehnyt kerta kaikkiaan yhtään virhettä. Ori pääsi pitkien ohjien loppuverkan jälkeen talliin kuivattelemaan ja syömään porkkanaherkkua kiitokseksi. Sekä minun ja Lissun paijattavaksi.