Kurjenpesä

Crane Craiova "Rovio"

Perustiedot

Meriitit

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Brailan toinen kantoaika sujui hyvin, ja vaikkei tamma varsonutkaan kovasti toivomaani tammaa, päätin pitää tämänkin varsan Kurjenpesässä. Todennäköisesti näin hyväsukuinen, jalo ja suurilinjainen orivarsa olisi tuonut pitkän plussan tallin kirjanpitoon, mikäli olisin malttanut laittaa varsan myyntiin. Vaan en malttanut, minulla on ilmeisen suuri ja pehmeä kohta Brailaa sekä sen jälkeläisiä kohtaan.

Virallisiin papereihin orin nimeksi merkittiin Crane Craiova, joka tietysti mukautui paremmin suomalaiseen suuhun sopivaksi Rovioksi muutaman lempinimikokeilun jälkeen. En tiedä, mistä Rovio oikein tuli, mutta se tuli ja jäi. Roviosta löytyy kyllä räiskähtelevää tunteen paloa, intohimoa hyppäämiseen, joka toisinaan palaa vähän turhankin voimakkain liekein. Pienestä pitäen uljas mustani on koetellut paitsi jalkojaan, myös rajojaan, ja varsalaitumella emä ja poika ottivatkin monet kerrat yhteen Rovion koettaessa aktiivisesti ignoorata kaikki emänsä kasvatusyritykset. Vieroituksen Braila hoiti lopulta itsenäisesti kerrasta poikki -tyylisesti, tai kenties Rovio otti ja lähti tarhan portit kuvainnollisesti paukkuen ihan itse kohti itsenäistä elämää. Kuka tietää.

Itsenäinen Roviosta tulikin. Sen uhmat ja rajojen koettelemiset valitettavasti jatkuivat, ja vasta viisivuotiaana Rovio alkoi vähän tasoittua lopettaen aivan joka asian viikkotasoisen kyseenalaistamisen. Työmoraali orilla on aina ollut korkea, ja se on ollut ihmeenkin hyvä, pehmeä, miellyttävä ratsastaa senkin jälkeen, kun kuolainten suuhun ottamisesta muodostui tragikoomisen ahdistava sirkus. Ongelmat onneksi selätettiin, Roviostakin kasvoi mallikelpoinen hevoskansalainen ja melkoisen hieno esteratsu! Jolla minä en tietysti hyppää edes niitä maahan kaivettuja kavaletteja, hyvänen aika en todellakaan. Treenailen kyllä laukanvaihtoja sun muita, hymyssä suin ja hyvällä menestyksellä, vain sen hyppäämisen olen jättänyt osaavammille ja rohkeammille.

Luonne

Kasvaessaan Rovio läpikävi monenlaisia kausia, ei kylläkään uhmaikäisen kiukuttelemisia tai kapinoivan teinin rajojen kokeilua. Yhdessä välissä kuolainten suuhun ottaminen ahdisti oria valtavasti, samaten kuljetussuojat aiheuttivat niin inhoa kuin kiukkua. Pieniä, arkisia ongelmia, jotka kaikki olemme yhdessä selättäneet. Nykyään Rovio onkin kaikin puolin toimiva hevonen, itsenäinen sekä hiukan välinpitämättömän oloinen, mahdottoman työteliäs. Minä nyt en tämmöisellä hevosella uskalla hypätä edes niitä maahan kaivettuja puomeja, esteihmisiltä olen kuitenkin kuullut paljon kehuja niin kasvattini tekniikan kuin kykyjen osalta – ja kyllähän Rovio kansainvälisille 160cm radoille nousikin! Vaikka nykyään minäkin ymmärrän estehevosten päälle, keskityn yleensä kehumaan Rovion liikkeitä sekä ratsastettavuutta; asioita, joista ammattikouluratsastajalla on enemmän sanottavaa estepuolen ammattilaisille.

Emän keskinkertainen käynti sekä rehellisen hirveä ravi kiersivät Rovion kaukaa, poika liikkuu kaikissa askellajeissa kaikin puolin vakuuttavalla, terveellä, toivotunlaisella tavalla. Puhtaat, aktiiviset, matkaavoittavat sekä joustavat liikkeet, erinomainen selän käyttö, lapojen irtonaisuus kera vahvan, aktiivisen takaosan. Toki Roviokin voisi liikkua hieman paremmin ylämäkeen ja etenkin ravissa sen takajalat saisivat tulla enemmän rungon alle, mutta en minä silti tälle alle kahdeksikkoa mistäkään askellajista kirjoittaisi. Oikea kierros on orille selkeästi vahvempi, vasemman kanssa olemme tehneet enemmän töitä. Nykyäänkin eron huomaa, etenkin laukassa, vaikka rajuimmat eroavaisuudet ovatkin treenin, ikävuosien sekä lihaksiston kehittymisen myötä kaventuneet. Hypyistään Rovio kerää paljolti kehuja voimakkaasta, nopeasta ponnistuksesta, positiivisesta asenteestaan, kyvykkyydestään, hyppykaaristaan, selkä- ja jalkatekniikastaan, varovaisuudestaan ja rohkeudestaan.. Nähdäkseni kaikesta, mistä estehevosta voi kehua. Se myös on läsnä, ratsastajan kanssa yhteistä suoritusta tekemässä, valppaana, vastaanottavaisena. Pehmeä suustaan, energinen muttei räjähtävä, aivan kuten sileän puolen tehtävissäkin.

Hyvä, pehmeä, miellyttävä ratsu, hienosti pohkeen edessä, nopea oppimaan. Rohkea muttei rämäpäinen. Pidän Roviosta valtavasti, sen kanssa työskenteleminen on ollut hyvin hedelmällistä myös kouluratsastaja-kasvattajalle, vaikka minulta tietysti onkin jäänyt leijonanosa Rovion urapolusta kokematta. Emänsä tavoin Roviostakin löytyy sisua sekä taistelutahtoa, harva jos mikään asia estää Roviota suorittamasta rataa loppuun. Tietenkin tälläkin hevosella on huonot päivänsä, jokainen rata ei mene toivotulla tavalla ja yleensä niin varovainen, nopea hevonen saattaa ottaa puomeja tai aikavirheitä. Niitä sattuu kaikille. Rovio myös lopettaa työnteon kuin seinään mikäli ratsastaja jää suuhun kiinni, myöhästyy hypyistä tai tekee toistuvasti tämänkaltaisia virheitä, yksittäiset tapaukset ori sivuuttaa ikävinä sattumuksina.

Rovion tallikäytöksestä ei oikeastaan ole paljoa kerrottavaa, ori kun on nykyään niin helppo ja mutkaton. Toki sen verran pörheä ori, ettei ihan ensikertalainen tallilainen lähde Roviota taluttamaan eikä tämän kanssa muutenkaan pidetä sitä löysintä narua. Asiallinen, fiksu kengittää, raspata, rokottaa, varustaa ja niin edelleen, ongelmaton lastata sekä kuljettaa. Vähän välinpitämätönhän tämä siinä mielessä on, ettei Roviota oikeastaan kiinnosta, kuka sille tekee ja mitä, kunhan ei jää kaulaan roikkumaan tai muutoin lässyttelemään. Hevosseuraakaan kasvattini ei tunnu kaipaavan, se ei ole kiinnostunut onko pihalla yksinään vai löytyykö näköetäisyydeltä muita hevosia.

Vieraissa paikoissa Rovio yleensä terästäytyy ollen pörheämpää kuin kotona. Klinikalla sekä vähäväkisissä valmennuksissa alkupörheys katoaa pian orin palaten omaksi itsekseen. Vähänkään isommissa tapahtumissa, etenkin kilpailuissa, Rovio kuitenkin seisoo korostetun ryhdikkäänä ja valppaana, selkeän tietoisena tapahtumien kulusta, tulevasta huomiosta sekä kilpailutilanteen adrenaliiniryöpystä. Rovio ei todellakaan stressaa näitä tilanteita, se rakastaa niitä, oikein odottaa pääsevänsä yleisön eteen! Joten jos Rovio ottaa jokusen raviaskeleen käsihevosalueella tai vaatii hieman energianpurkuja verryttelyissä, se on ainoastaan intoa. Tämän hermot kyllä pitävät, eikä keskittymiskyky herpaannu, riemu vain läikähtelee toisinaan ylitse.

Sukutiedot

Jälkeläiset

09.01.2025 holst-t. Wareham Tabatha e. Rowandell Patrizia om. Casandra Stanwish (VRL-15203)
13.01.2025 holst-t. Crane Constanta e. Schley SWA om. Savoir Showjumpers, VRL-04116

Kilpailutulokset

Crane Craiova kilpailee porrastetuissa esteratsastuskilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy orin VH-profiilista.

Päiväkirja & valmennukset

11.01.2025 Jälleen koto-Suomessa
Alusta alkaen oli selvää, ettei Rovio viettäisi koko elämäänsä Kurjenpesässä, vaikka omistuksessani olikin (ja pysyisi). Esteradoille suuntaavalle hevoselle ei yksinkertaisesti löytynyt sopivaa ratsastajaa Kurjenpesän työntekijöiden joukosta. Opetin Rovion satulaan itse, tein vähän sisäänratsastushommia sekä muutoinkin autoin koulutuksessa varsinaista ratsuttajaansa, jonka kanssa ori pääsi tosissaan treenaamaan myös hyppäämistä. Aika varhain, jo junnuikäisenä, Rovio matkasi ensin Ruotsiin, sitten Saksaan, mistä käsin kasvattini pyrähti milloin minnekin kilpailemaan. Ja millaisen kansainvälisen kilpauran Rovio tekikään! 112 starttia, 26 voittoa ja 26 muuta sijoitusta, sijoitusprosentti 46%. Seassa tietysti on osallistujamäärältään pieniä luokkia, mutta olen kaikesta huolimatta röyhistellyt rintaani valtavaa iloa sekä ylpeyttä tuntien. Hintavaksihan Rovion ura tuli, mitä tuota kieltämään, vaan kyllä niitä voittorahoja ja sponsoridiilien hyvityksiä on tullut takaisin päinkin!

Vuodenvaihteessa Rovio palasi takaisin Suomeen, synnyinkotiinsa Kurjenpesään. Ori osallistuu edelleen cupeihin, tosin suomalaisratsastajan kanssa aiemman saksalaisratsastajan sijaan. Niin paljon kuin cup-menestyskin kutkuttelee en jää kauhean paljoa harmittelemaan, vaikka syystä tai toisesta orin esteura päättyisi ensi viikolla. Sillä on jo kannuksia, näyttöjä osaamisestaan, ja ensimmäinen jälkeläinenkin syntyi toissa päivänä! Toisen odotetaan syntyvän aivan näinä päivinä, itse asiassa kotitalliin; varsan emä on Schley SWA, joka on kovinkovin kookasvatsainen ja sen oloinen, että voisi omasta puolestaan varsoa välittömästi. Mikäli kysyntää on, vien kyllä Rovion oriasemalle hyppäämään. Saa nähdä, tuleeko kyselyjä enemmän näiden varsojen kasvettua, näytettyä omia kykyjään!

Juuri nyt Rovio kuitenkin ottaa vähän rennommin, se saa käydä pitkillä maastoretkillä sekä jumpata erilaisia sileätehtäviä. Hyppääminen jatkuu pienen huilitauon jälkeen tavalliseen tapaan, lähimaneesin vuokrausmahdollisuuden suosiollisella avustuksella. Kurjenpesästä aikoinaan lähtenyt hieman uhmakkaanpuoleinen nuori kasvoi ulkomailla vietettyjen vuosien aikana kaikin tavoin aikuiseksi, kotiin palasi oikein mallikelpoisesti käyttäytyvä ori, jonka kanssa on ollut ilo tehdä töitä. Hyppäämään en ole uskaltanut enkä varmasti uskallakaan, edes niitä matalia esteitä, maastoon sekä sileätreeneihin lähden riemumielin. Mukana voi olla kasvattajan ruusupunalasien mukanaan tuomaa vaaleanpunahöttöä, mutta Roviosta kasvoi, kehittyi mielettömän hieno hevonen.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen