Kurjenpesä

Crane Coron y Rhosynnau "Donna"
✝ 10.01.2022

Perustiedot

Meriitit

© Kurjenpesä

Tausta

Ponitammojeni sulhasetsintä osoittautui erittäin menestyksekkäästi. Murulle löytyi todella komea, koulukilpailuissa menestynyt sulho, Caerwent Coch Gwilym. Kolmannella palkinnolla kantakirjattu, Championin arvonimen saavuttanut ryhdikäs raudikko, energinen, hurmaava persoona. Ori tuntui olevan kaikkea, mitä olin toivonutkin! Ainakin paperilla Caerwent Coch Gwilym paikkasi hyvin Murun puutteita ja tuki tamman hyviä ominaisuuksia.

Toiseen siemennyskertaan tiinehtynyt Muru pysyi koko kantoaikansa täsmälleen samanlaisena kuin aina ennenkin, ainoastaan vatsan koko muuttui. Tietenkin ehdin hermoilla ja stressata ties kuinka moneen otteeseen jonkin olevan vialla. Onneksi huoleni oli turha, Muru varsoi ajallaan elävän, hyväkuntoisen, kauniin tammavarsan. Pieni rautias kaunotar hurmasi heti niin minut kuin emänsäkin; Muru pehmeni silmissä!

Crane Coron y Rhosynnau lyheni nopsaan Ruusuksi ja muuttui yhtä nopeasti Donnaksi. Hieman nirppanokkaiseksi draamalaamaksi varttunut tamma ei saanut isänsä iloluontoisen energistä luonnetta, vaikka olinkin pitänyt sormiani ristissä sen puolesta. Donna on hieno poni joka tapauksessa, ryhdikäs, kaunis, hienoliikkeinen ja lupaava kouluponin alku.

Luonne

Nirppanokkainen, ruoastaan nirso hienohelma. Omasta mielestään sokeria, vesisateella tai millään tavalla kurjalla kelillä (liian tuulista, turhan kylmä, märkää, kosteaa, koleaa, helleraja ylitetty, aurinko paistaa väärästä kulmasta..) ulkoileminen ei tule kysymykseenkään. Donna aiheuttaa välillä melkoisesti harmaita hiuksia heittäytyessään syömälakkoon, kieltäytyessään juomasta yhtään mitään (ja sen kerran, kun jouduin viemään Donnan klinikalle nesteytettäväksi, tamma järjesti melkoisen tappelun ja minä häpesin silmät päästäni) tai ollessaan muuten vain naama nurinperin. Joskus tuntuu, että tämän ponin kanssa saisi olla silmät selässäkin, sillä kaikesta tapakasvatuksesta huolimatta Donna näykkii ja tuntuu tallovan varpaita ihan tahallaan. Yleensä tamma tekee tätä, jos sitä harjaa turhan kovilla harjoilla, kehtaa kosketella sen korvia tai nisiä, mittaa lämmön.. Klippaamisesta tai loimittamisesta Donna ei, ihme kyllä, sano mitään, peseminenkin sujuu ilman diivawelshin kiukuttelua – kunhan vesi on oikean lämpöistä. Se ”oikea lämpötila” ei tietenkään ole mikään vakio, vaan vaihtelee päivän, ilman ja ihan kaiken suhteen. Joten kyllä, kiitos kysymästä, Donna on todella raskas käsiteltävä. Sentään talutettaessa Donna käyttäytyy siivosti, mitä nyt väistelee lätäköitä ja tekee täysstopin, mikäli keli on sen mielestä liian kurja ulkoiluun. Mutta todistettavasti poni osaa kävellä nätisti taluttajansa vierellä. Onneksi pidin tämän tamman itse, kyllä hävettäisi kuulla, että kasvattini porsastelee jonkun toisen tallissa!

On Donnassa onneksi hyvätkin puolensa. Se on erittäin hienoliikkeinen poni, ja kunhan vain yhteistyön saa sujumaan (mikä on sitten aivan oma tarinansa), raudikko tekee ihan mielellään töitä. Kuivissa, tuulettomissa oloissa, kiitos. Donna on hieman liian herkkä sääolosuhteille, ja olen koettanut kiertää tätä osallistumalla pääasiassa maneesikilpailuihin. Kotonahan minulla ei ole maneesia, ja sekös Donnaa kismittää.
Sääolosuhteiden lisäksi kasvattini on herkkä vähän kaikelle muullekin. Ohjalle, pohkeelle, istunnalle. Donna on tavattoman tarkka pehmeistä, täsmällisistä avuista, ja mikäli ratsastaja tekee virheitä tamma kyllä osoittaa mieltään nopeasti, terävästi sekä turhankin suurieleisestä. Jalan polkeminen, vatsan alle potkiminen, hännän kiukkuinen huiskinta samalla kuolainta purren, satunnaiset pukittelut.. Jostain ponineiti on oppinut ”hyötykäyttämään” koko repertuaarin ei-toivottua käytöstä, mikäli ratsastajan toiminta ei tammaa miellytä. Donnan kelpuuttaessa ratsastajansa työskentelyn poni on hyvällä tavalla herkkä ja reaktiivinen, todella kevyt ja pehmeä ratsastaa, eteenpäinpyrkivä ja mielellään työskentelevä, kunhan työt ovat Donnalle helppoja. Ratsukoulutus ja tason nosto ei ollut mitään herkkua.. Mutta nyt, raudikon vakiinnutettua tasonsa, kaikki koululiikkeet sujuvat ilman isompaa kiukuttelua vaikeustason suhteen. Muutenhan Donna kyllä saattaa kiukutella.

Kisapaikoilla suurin ongelma on ehdottomasti Donnan syömättömyys ja juomattomuus, mikäli se sellaisen pään ottaa. Tamma nirsoilee kotonakin, vieraissa paikoissa kahta enemmän. Melassivesi uppoaa vähän paremmin kuin pelkkä vesi, mutta ei sekään aina kelpaa prinsessalle. Lisäksi Donna ei suostu matkustamaan trailerissa, se yksikertaisesti iskee kavionsa maahan eikä ota askeltakaan lastaussillalle. Rekkaan Donna sen sijaan kävelee mukisematta.
Itse kilpailusuoritukset voivat olla ihan mitä tahansa. Valitettavasti ponini komeat liikkeet eivät läheskään aina pääse oikeuksiinsa, Donnan suoritusvarmuus on sen luonteenlaadun vuoksi melkoisen ailahtelevaista. Se on todella sääli, sillä Donna on lupaava ja osaava – aina se vain ei välity ulospäin. Ehkä tamman varsat ovat hieman parempiluontoisia ja sitä myöten kilpakäyttöön sopivampia. Olen minä Donnankin kanssa sijoittunut, jopa voittanut, mutta ei tämä poni tuloslistastaan huolimatta ole niin sanotusti oikea kilpaponi, ainakaan minun kirjoissani.

Sukutiedot

Jälkeläiset

28.10.2019 wD-o. Crane Brenin y Merthyron i. Rhediad Llachar Llew om. Sorel (VRL-00884)
05.05.2020 wD-t. Crane Y Groes Sanctaidd i. Rhediad Llachar Llew om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

12.09.2020 Kouluvalmennus, valmensi Sonja
"Mikäs sitä nyt noin kismittää?" kysyin huvittuneesti virnistäen, kun rautias tamma painoi kolmatta kertaa tänään korvat niskaan ja veti liinat kiinni, tehden takajaloillaan u-käännöksen kuin mikäkin lohikäärme. "Elämä ihan yleisesti. Ja lätäköt", Aino vastasi syvään huokaisten, yrittäen saada Donna-nimisen cob-tamman etenemään kentän osittain peittäneiden lätäköiden ohitse. Aurinko paistoi ja oli suorastaan kesäinen sää, mutta viimeöiset rankkasateet olivat jättäneet jälkensä pihamaalle - ja ilmeisesti Donnan herkkään sieluun.

"Olin ajatellut, että jumpattaisiin laukanvaihtoja, mutta koska Donna on tänään hyvin tyypillinen punainen tamma, koitetaan nyt ensin saada se vain yhteistyöhön. Katsotaan sitten, pystyykö mitään vaativan juttuja edes ajattelemaan ilman, että neidillä menee kuppi nurin", totesin, pyytäen sitten ratsukon kentän kuivempaan päätyyn suurelle ympyrälle. Donnaa ei tosiaan huvittanut, ei sitten yhtään, mutta hetken kinastelun ja maanittelun jälkeen se suostui etenemään ympyrää siedettävän näköisessä ravissa.

"Vähemmän kättä, enemmän jalkaa. Molemmat istuinluut tasaisesti satulaan, vaikka ympyrällä ollaankin. Sisäkylki suoraksi", luettelin rauhallisesti, keskittäen voimani Ainon istunnan korjaamiseen. Donna alkoi jäkittää heti, jos Aino valahti milliäkään vinoon, joten nyt täytyi vain saada jokainen lihas oikeaan osoitteeseen. Tosin Donnan mielestä korjaukset olisi varmaan pitänyt aloittaa ihan solutasolta alkaen.

Laukkojen jälkeen Donna tuntui hieman rentoutuvan, ja se alkoi asettua avuille huomattavasti mukavammin. Ainokin istui kuin oppikirjassa konsanaan, muutama hikipisara ohimolla kimaltaen. "Hyvin menee, koita säilyttää tämä harmonia ja jatka ympyrältä uralle", kehotin. Donna pälyili vettä, mutta jatkoi tasaisessa tahdissa koko kierroksen. "Lopetetaan tähän, ei viitsi alkaa kokeilemaan kepillä jäätä. Hermostuu kuitenkin uudestaan, jos aletaan jotain vaikeampaa pyytää. Tänään ei ollut Donnan päivä, mutta eipä sille mitään voi", totesin hymyillen. Punaiset tammat, koitapa niitä ymmärtää.

02.02.2021 Diiva
Ikä, tai kahden varsan kasvattaminen, ei ole karistanut Donnan diivamaisia piirteitä, korkeintaan tamma on keksinyt muutaman oikun lisää. Tammalla on aina ollut hyvin vahvat mielipiteet asioista, ja jestas, miten kärkkäiksi nämä vahvat mielipiteet etenkin tiineyksien loppuaikoina muuttuivat! Oikein odotin, milloin ponin korvista nousisi savua ja sieraimet lieskoja, sen verran ärhäkäksi Donna muuttui vatsan kasvaessa liikkumista hankaloittavaan kokoon. Ihme kyllä pahimmat lohikäärmeleikit loppuivat varsomiseen; Donnan sekä varsat sai käydä tarkistamassa, koskettaminen ei ollut ongelma ja niin edelleen. Tästä olin samaan aikaan ihmeissäni, että helpottunut, olin nimittäin henkisesti valmistautunut Donnan olevan niitä tammoja, jotka tulevat hampaat edellä vastaan ihmisen koettaessa varsan lähelle. Vieroituksen Donna hoiti käytännössä itse, harvinaisen kivuttomasti; kumpikaan varsoista ei jäänyt huutamaan emänsä perään, eikä emä varsojensa. Muiden tammojen varsat eivät raudikkoani kiinnosta tuon taivaallista. Donnan on aikapäiviä sitten voinut raksia pois "Potentiaaliset keinoemät" -listalta.. Kyllä tamma omansa hoiti hyvin, kunnes totesi jälkikasvunsa tarpeeksi itsenäiseksi, huspois.

Kaikkine arkisine oikkuineen ja mielipiteineen Donna tuo mieleeni ikääntyvän oopperatähden tai muun esiintyjän, sellaisen entisaikojen kopean diivan, joka ei suostu luopumaan maneereistaan tai asemastaa, vaikka ikää tulee. Eihän Donna vanha ole, kaikkea muuta, edelleen täydessä kunnossa, treenissä ja satunnaisesti kisakäytössä. Itse asiassa viime marraskuun KRJ Cupissa me sijoituimmekin vaativa B -luokassa, enkä voisi olla ylpeämpi! Donna kun ei tasollaan ole edes oman tallini paras kouluratsu, vaikka pätevä poni onkin. Turhan monta muttaa yhdessä yksilössä, sanoisin. Eipä tämän emäkään, osaamisestaan ja näyttävyydestään huolimatta, mikään täydellisen kilpaponin tehdasmalli ole. Liikaa muttia sielläkin - omena ei tosiaan kauas puusta putoa.
Tietysti Donnakin on minulle tärkeä, mutta kyllä minä olen iloinen, ettei sen tytär ole samanlainen draamaleiva, kiukkuinen diiva kuin emänsä.

04.03.2021 Kouluvalmennus, valmensi Tuire
"Olin eilen valmistautunut ottamaan sittenkin Mavnan Donnan sijaan, koska säätiedotus näytti lupaavan sadetta", Aino naurahti taluttaessaan auringossa hehkuvan punaiseksi värjäytyvää poniaan kohti kenttää. Hän oli varoittanut minua, että kyseinen ponitamma ei liiku vesikeleillä, ei edes pienessä tihkusateessa. Mutta onneksi yöllinen sade oli enää muisto vain auringon paistaessa puolipilviseltä taivaalta kuivattaen suurimmat lätäköt pieniksi ympyröiksi. "Kenttä sentään on kokonaan kuiva, joten ei tarvitse taiteilla sen suhteen", totesin tullessamme työpisteelle.

Tänään oli luvassa ohjasharjoittelua, jotta Donna oppisi, ettei ihan jokaista nykäisyä vasten tarvitse kapinoida. Lämmitellessään ratsuaan kerroin Ainolle, että tänään tehtäisiin erilaisia kiemuroita ja ympyröitä, joten suosittelin taivuttelemaan Donnaa mahdollisimman paljon. Poni ilmoitteli itsestään silloin tällöin heiluttelemalla häntäänsä vaativasti, mutta se onneksi jäi vain siihen.

"Muista ohjata myös ulko-ohjalla, näätkö kuinka se yrittää luistaa kaulaansa kääntämällä", ohjeisin Ainoa ratsukon tullessa kiemuralta takaisin uralle. "Tehkää sitten pieni täyskaarto, niin päästään kokeilemaan miten tamma taipuu toiseen suuntaan." Ohjeisin kaarron jälkeen tekemään heti keskiympyrän ja siihen perään voltin. "Koitapa vielä pienempää volttia päädyssä, muistat vaan sen ohjasotteen." Se oli kaiketi liikaa arvon neidille, koska noin puolessa välissä tamma alkoi polkemaan maata ja heittelemään päätään.

"Joo, toi oli kyllä täysin mun moka", Aino kertoi, kun sai tamman asettumaan uralle rauhoittumaan. "Ohja pääs vähän karkaamaan ja sit korjasin sitä liian tiukalla otteella." Ratsukko sai jatkaa käynnissä yhden kierroksen samalla, kun ohjeistin seuraavaa tehtävää. "Tehdään vielä nelikaarinen kiemuraura ravissa, sen jälkeen vielä kahdeksikko laukassa ja sitten voidaankin lopetella tältä päivältä."

22.09.2021 Hapannaama
En missään nimessä sano Donnaa ikäneidoksi (tamma varmasti ymmärtäisi puheeni, enkä usko, että se ottaisi moista luonnehdintaa hyvällä), mutta ei se enää mikään nuori ole. Tamman olemukseen on hiipinyt hieman arvokkuutta, joka tosin on jäädä olemukseen ryminällä ilmestyneen koppavuuden alle. Se siitä arvokkaasta ikääntymisestä; Donnasta tuntuu tulevan se kiukkuinen eläkeläinen, jonka mielestä nuoriso on pilalla eikä muissakaan ikäluokissa ole kehumista.

Kaiken happamoitumisensa keskellä Donna palkittiin Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelun elokuun tilaisuudessa ensimmäisellä palkinnolla. Olin vähän toivonut, melkeinpä odottanutkin ensimmäistä palkintoa, tutkailtuani kasvattini sukua, sen omia sekä jälkeläisten meriittejä sekä vertaillut niitä arviointikriteereihin. Tilaisuus oli silti, kuten yleensäkin, kutkuttavan jännittävä. Onneksi Donna käyttäytyi vallan asiallisesti oikein huokuen itsevarmuutta. Tuloksia julkistettaessa minä, hyvin ylpeänä kasvattaja-omistajana, tietenkin nyyhkin kuten joka ikinen kerta. Donnaa tämä tuntui häiritsevän, sen ilme muuttui varsin rumaksi ja tuomariston edustajan kätellessä minua sekä taputtaessa tammaani Donna polki etusellaan maata kuin ilmoittaakseen, että nyt tämä pelleily saa luvan riittää.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen