Kurjenpesä

Masquerade Smile "Muru"
✝ 14.10.2021

Yli kolmenkymmenen vanha Muru oli edelleen virkeä vanhus, kun totesin tamman olevan aika siirtyä ikivihreille. Sen hampaiden kunto oli muuttunut nopeasti ja rajusti huonompaan kuntoon, ja kaikkea pikkuvikaa alkoi ilmetä. Suurin kiitos ikäneidolle, ystävälle, oli laittaa se pois ennen kunnon romahtamista.

Perustiedot

Meriitit

Welsh D -tamma, syntynyt 25.03.2016 (31-vuotias)
153-senttinen musta
Koulupainotteinen (vaB / 80cm)
Omistaa Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
Kasvattanut R. Hargest, Iso-Britannia
VH18-026-0180

KTK-II (18 + 19 + 18 + 19 = 74p.)
VIR MVA Ch
KRJ-I (7,5 + 40 + 20 + 20 + 15 = 102,5p.)
VWY-II (7 + 7 + 4 + 23 + 5 = 46p.)

Tausta

Muru tuli minulle alkujaan treenattavaksi ja myyntivälitykseen. Valmentajani on jo pidemmän aikaa siirtänyt omia asiakkaitaan edelleen minulle ja parille muulle valmennettavalleen, ja Murukin tuli minulle valmentajani suosituksesta. Pitkästyneen oloinen, mutta niin kaunis ja hienoliikkeinen tamma kuitenkin (vähemmän yllättäen) jäi Kurjenpesään. Kapasiteettiin, rakenteeseen ja sukuun suhteutettuna Murun myyntihinta oli melkoisen maltillinen, jopa matala, joten perustelin welshostokseni sillä. Olin aivan varma, että mikäli kilpaura ei urkenisi (tai vaikka urkenisi), Murua odottaisi tulevaisuus näyttelykehissä ja siitostamman tehtävissä.

Luonne

Koko Murun olemus tuntuu tiivistyvän parhaiten sanaan pitkästynyt. Tamman ilme, yleinen olemus, tapa olla ja liikkua huokuu teini-ikäinen tunnepalon vakavuudella todettua ee vee vee koota. Ja nyt on kuitenkin puhe ihan aikuisesta welshponista, ei mistään nuoruuden oikuista kärsivästä junnuponista.
Krooninen pitkästyneisyys ja yleinen piittaamattomuus tekevät Murusta välillä valikoivasti kuuron, pyynnöistä ja komennoista piittaamattoman. Toisinaan tammani ignooraa kaiken ja kaikki keskittyen tasan tarkkaan siihen mitä nyt haluaakaan tehdä (tai olla tekemättä). On kuitenkin yksi tilanne, jossa Muru keskittyy aina; näyttelyt. Ja vielä tarkemmin näyttelyissä poseeraaminen, mieluiten kameralle, mutta tuomaristo ja yleisökin menevät paremman puutteessa.

Naama nurin päin silmiään pyörittelevä Muru viestittää koko olemuksellaan haluavansa pois tai olevansa totaalisen välinpitämätön siitä, mitä ihminen nyt yrittää tehdä. Tamma tekee kaiken hyvin hitaasti; voin melkein kuulla pitkään venytetyn ”no okeiiiiiiiiiiiiiiii”n tamman suusta!
Muru kyllä muuten käyttäytyy eikä aiheuta harmaita hiuksia kengittäjälle, eläinlääkärille, minulle tai kenellekään muullekaan. Joskus jalkojen nostaminen maasta kestää oman aikansa eikä kuolainten suuhun ottaminen ole aina mukavaa, mutta aina nämä pikkuongelmat on selätetty vähän napakammalla pyynnöllä. Hyvin harvoin Muru viitsii hoidettaessa heittäytyä kuuroksi ja tekemättömäksi. Kaikki arkisen ja kausittaisen hoitotoimenpiteet, lääkinnät sun muut sujuvat, kunhan vain menee ja tekee eikä ole moksiskaan welshneidon nyrpeästä ilmeestä. Halikaveria tai lasten hoitomerkkiopetushevosta tästä tammasta ei kyllä saa, mutta ei onneksi ole tarviskaan.
Talutettaessa Muru kulkee yleensä kaukana, kaukana taluttajansa perässä ja suorastaan valuu eteenpäin, ellei heittäydy totaalisen perässä vedettäväksi malliksi. Tammalla on kiire tasan ja ainoastaan ruoka-aikoina sisälle; väkirehujen odottaessa Murun askel kevenee kummasti. Hidasta tahtia ja ruoka-aikojen kiireisyyttä lukuun ottamatta Muru on ihan asiallinen talutettava; se ei rynni, keksi omia tanssikuvioitaan tai mitään sellaista.
Lastaus joko sujuu tai jää kesken. Jos Muru ei halua kävellä lastaussiltaa ylös niin tamma ei tosiaankaan kävele lastaussiltaa ylös, ei hyvällä, pahalla eikä millään muullakaan. Matkustaminen sujuu kuitenkin ongelmattomasti, jahka Murun saa jollain kurin kyytiin.

Vaativa B -tasoinen welshini on osaava, näyttävä ratsu, jota vaivaa kroonisen pitkästyneisyyden lisäksi melkoinen mukavuudenhaluisuus. Lähtökohtaisesti Muru ei haluaisi tehdä oikein mitään, korkeintaan mennä humputella hyvin kevyesti ilman kunnon muotoa, kokoamisastetta, takaosan alle tuomista tai mitään muutakaan. Kun Murulta pyytää jotain tamma heittäytyy herkäksi totaalisen kuuroksi, eikä meinaa reagoida yhtikäs mihinkään. Vaatii melkoisesti hermoja ja sinnikkyyttä saada itsepäinen, piittaamaton welsh tekemään jotain muuta kuin kiertämään verkkaista mummoravia pitkin kaviouraa.
Valitettavasti Murun eteenpäinpyrkimys ja herkkyys ovat hieman pakkasen puolella. Vähän enemmänkin. Mukavuudenhaluinen, jopa laiska, jokseenkin viiveellä ja pakon edessä toimiva tamma osaa vaikka mitä, muttei halua tehdä sitä, tätä, tuota eikä varsinkaan mitään, missä tulee hiki. Plussapuolena on Murun totaalinen piittaamattomuus ratsastajan virheille; aivan sama millaista sirkusnumeroa satulassa vetää, tässä on se pomminvarma luottoratsu, joka ei lähde omille teilleen.
Murulla on kolme äärettömän hienoa askellajia; lennokkaat, ilmavat, pitkäaskeliset, säädeltävät.. Tammassa on näyttävyyttä, mutta liikkeiden keveys ja koreus ovat melkoisen työn takana. Mikäli welsh saa itse päättää askel jää löysäksi, matalaksi ja laahaavaksi, koska se on niin paljon helpompaa ja mukavampaa.
Potkustartin jälkeen Murusta saa irti näyttävän, hienon, osaavan koulupelin, joka hallitsee kaikki osaamansa liikkeet kunnolla. Hyvä tasapaino ja vahva osaaminen, ei haparointia sen enempää väistöissä kuin laukanvaihdoissakaan. Isoin ongelma on se, ettei Murua kiinnosta eikä se halua, ellei ole pakko. Rennot maastolenkit olisivat paljon, paljon mukavampia kuin joku hikinen koulutreeni, hankikahlailusta puhumattakaan - hyi!

Oli kyse sitten isoista tai pienistä kilpailuista, Muru pysyy tyynen rauhallisena. Ratsastuskilpailuissa tamma huokailee hyvin tympääntyneen oloisena eikä tasan tarkkaan löydä liikunnan riemua omin voimin, vaan tamman joutuu potkustarttaamaan puoliväkisin. Mutta näyttelyissä on aivan toinen ääni kellossa! Murusta löytyy äkkiä ryhdikäs, karismaattinen, jopa eloisa esiintyjä, joka nauttii jokaisesta sekunnista ja tekee kaikkensa saadakseen huomiota, kiitosta ja paikkansa kameroiden edessä.

Sukutiedot

i. Rhys Islwyn

evm, wD, m, 153cm

ii. Eynon Iorwerth

evm, wD, mrn, 151cm

iii. Eynon Iorath 

evm, wD, mrn, 151cm

iie. Eynon Adele 

evm, wD, m, 149cm

ie. Ffion Gwenllian

evm, wD, m, 153cm

iei. Mihangel Crwys

evm, wD, rt, 153cm

iee. Grace II

evm, wD, m, 149cm

e. Dance Trapeze

evm, wD, prt, 149cm

ei. Brynmor Circus Arts

evm, wD, prt, 150cm

eii. Carnival Games

evm, wD, prt, 147cm

eie. Bowen Glitter Kisses

evm, wD, rt, 150cm

ee. Rowena Ceri

evm, wD, prn, 148cm

eei. Embrey Casanova

evm, wD, trn, 150cm

eee. Rhian Arianrhod

evm, wD, prt, 148cm

Sukuselvitys

Murun suvun huomionarvoisimpia seikkoja ovat sen sukulaisten erinomainen terveys sekä pitkäikäisyys. Isänemä kuoli vain viisivuotiaana onnettoman varsomisen seurauksia, mutta muutoin suku on hyvin pitkäikäistä. Luonteensa tamma peri selkeästi emälinjaltaan, isän puoli varmasti paransi rakennetta. Aika sukunsa näköinen Murustani tuli; rakenne, liikkeet ja kapasiteetti on kohdillaan, luonne voisi olla positiivisempi sekä reippaampi, ja tulevia varsoja ajatellen orin soisi olevan vahva periyttäjä.

i. Rhys Islwyn (153cm, musta) oli juuri niin korrekti, elegantti ja tyylikäs kuin mitä D-ponilta vain voi toivoa. Moitteeton ryhti sekä erinomaiset tyypit ja leimat, hieno, ilmeikäs pää, upeamuotoinen kaula lihaksikkaalla ylälinjalla, pitkät vahvat lavat, korrekti syvä runko, vahvat hyväasentoiset jalat.. Lisäksi liikkeet olivat upeat, täyden kympin käynti ja ravistä sekä laukasta ysit molemmista. Rhys Islwyn oli miltei oppikirjaesimerkki D-ponista, ja kasvattajansa mukaan sieti ollakin, kun jäi emänsä ainoaksi varsaksi. Kaikessa kliseisyydessään Rhys Islwyn oli hienon rakenteensa sekä koreiden liikkeidensä veroinen käyttöponi, joka loisti erityisesti kouluratsastuksessa vaativissa luokissa. Orilla kisattiin jonkin verran myös esteitä, kenttää sekä valjakkoa, mutta nämä lajit jäivät omistajan kiinnostuksen suuntautuessa koko ajan vahvemmin kouluratsastukseen.
Käsiteltäessä Rhys Islwyn oli hieman vahva ja itsepäinen, ei missään nimessä lasten poni. Aikuisilla ei yleensä ollut orin kanssa ongelmia, eikä ponin käytös koskaan aiheuttanut ruunausmietteitä. Ratsastettaessa sekä ajettaessa Rhys Islwyn oli huomattavasti sävyisämpi ja yhteistyökykyisempi mitä käsiteltäessä, sen itsepäisyys tuntui sulavan jonnekin. Suustaan ori oli hyvin herkkä ja protestoikin vahvasti kovaa kättä. Parhaimmillaan poni oli juuri niin kevyt ja herkkä kuin toivoa saattaa, kuuliainen ja tarkka saamiensa apujen suhteen.
Ori kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla, ja samaisen ensimmäisen palkinnon se sai myös joka ikisestä näyttelystä, johon osallistui. Harvassa olivat näyttelyt, joista Rhys Islwyn ei tuonut luokkavoittoa ja BIS-sijaa kotiin. Siirryttyään jalostuskäyttöön ori oli tasaisen suosittu; jälkeläisiä syntyi lopulta 401. Ori ei ollut aivan yhtä ilmiömäisen tasainen periyttäjä kuin isänsä oli, mutta ehdottomasti hyvä periyttäjä yhtä kaikki. Rhys Islwynin varsat ovat korrekteja, tyylikkäitä poneja, joilla on kapasiteettia etenkin kouluratsastukseen. Luonnehajonta varsoilla on melkoista, joten luonneperiyttäjä ori ei tosiaan ollut. Rhys Islwyn eli 32-vuotiaaksi.

ii. Eynon Iorwerth oli hyvin vanhojen ja harvinaisten linjojen viimeisiä orijälkeisiä. Rakenteeltaan 151-senttinen ruunikko oli melko vankka, suorastaan järeä ja massiivinen. Jalka-asennot olivat erinomaiset, kuten kaikki muukin orissa kaulan liittymistä reisilihasten pituuteen, se vain oli melkoinen järkäle muiden lajitoveriensa rinnalla. Liikkuminen oli paljon kevyempää kuin mitä ulkonäkö olisi antanut olettaa, askelpituus oli erinomainen, takaosa työnsi hyvin, kaikki oli kohdillaan käynnin ahtautta lukuun ottamatta (ravissa ja laukassa liikemekaniikka oli väljempää). Hyppääminen sujui matalilla esteillä, valjakkoajo ja kouluratsastus olivat enemmän Eynon Iorwerthin lajeja. Sillä kisattiin noviisitason valjakkoluokkia sekä jokunen vaativa startti, kouluratsastuksessa poni vakiinnutti tasokseen vaativa B:n ollen alueensa menestyneimpiä kouluponeja.
Toisella palkinnolla kantakirjattu ruunikko herätti kasvattajien mielenkiinnon pitkälti sukunsa vuoksi, kilpailutulokset sekä orin hieno luonne olivat tietenkin suuri plussa. Järeä rakenne arvolutti monia, mutta ensimmäisistä ikäluokista kävi nopeasti ilmi, ettei Eynon Iorwerth periyttänyt järeyttään vaan muita, paljon toivotumpia ominaisuuksia. Jälkeläisiä orille syntyi yhteensä 224. Eynon Iorwerth oli suorastaan ilmiömäinen periyttäjä, sen varsat ovat harvinaisen tasalaatuisia erinomaisen, yhteneväisen rakenteensa sekä hienon luonteensa suhteen. Yksikään orin jälkeläisistä ei ole ollut isänsä veroinen periyttäjä, vaikka jälkeläismäärään mahtuukin useita hyviä jalostusponeja.
Kuten todettua, Eynon Iorwerth oli hienoluonteinen, todellinen herrasmies. Se esiintyi mielellään nauttien huomiosta yhtä paljon kuin työnteosta. Hyvä hermorakenne, kiltti, ystävällinen luonne, erinomainen käsiteltävyys sekä ratsastettavuus sopivasta herkkyydestä eteenpäinpyrkimykseen. Terve ja pitkäikäinen ori, se kuoli 31-vuotiaana.

ie. 153cm korkea, musta Ffion Gwenllian oli kasvattajansa ylpeys, kaunis kuin karamelli, loistavan emälinjan lupaava jatkaja. Joka meni ja kuoli viisivuotiaana varsoessaan esikoistaan. Orivarsa sentään säilyi hengissä, ja siitä kasvoi erinomainen jalostus- ja kilpaponi. Emälinja jatkuu Ffion Gwenllianin sisarten kautta, mutta tamma itse oli kaikkien kliseiden mukaisesti se lupaavin koko sisarusparvesta. Se oli ryhdikäs, suurilinjainen ja kaunis poni, jonka rotu- ja sukupuolileima olivat erinomaiset. Pää oli ilmeikäs ja jalo, kaula muodoltaan, liittymiltään ja pituudeltaan priimaa, lavat pitkät ja hyväasentoiset, lanne pitkä, lautanen jyrkähkö, ventoja vuohisia lukuun ottamatta moitteettomat jalat. Liikkuminenkin oli niin kevyttä, elastista ja tarmokasta suorin, pitkin ja tahdikkain askelin, että näyttelytuomaristo kirjasi ysiä ja kymppiä kynät sauhuten. Sukunsa perusteella tammasta olisi voinut tulla erinomainen käyttöponi erityisesti kouluratsastukseen tai valjakkoajoon, mutta sattuneista syistä nämäkin kortit jäivät katsomatta.
Ffion Gwenllian oli nöyrä, työteliäs poni, joskin aika vakava ja itsekseen viihtyvä. Se arvosti lyhyitä, tehokkaita hoitohetkiä eikä välittänyt paijaamisesta tai seurasta, laumassakin se oleskeli sivummalla muista. Töitä se teki mielellään palaten aivan yhtä mielellään omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä.

e. Dance Trapeze peri emänsä happaman ilmeen, vähän tympeän olemuksen sekä laiskuuden. Itse asiassa 149-senttinen punarautias poni peri isältään lähinnä suuret merkkinsä, muutoin tamma oli emänsä kuva. Sama vankka, pitkänlainen runko, suppuvarpaiset etuset sekä hyvät takaset, pää ja kaula erinomaiset sään, selän, lanteen sekä lautasen ollessa lyhyenpuoleiset. Liikkeet olivat jokaisessa askellajissa pitkät, tasaiset ja tahdikkaat, iissä oli ilmavuutta ja elastisuutta, ja Dance Trapeze oli suorastaan unettavan tasainen hyvässä liikemekaniikassaan sekä vähän muutenkin. Eteenpäinpyrkimys oli vähän kadoksissa, tai ainakin potkustarttauksen takana. Pukkeja, ufobongailua tai oikeastaan mitään ylimääräistä ei tarvinnut pelätä, Dance Trapeze teki tasan tarkkaan minimin, jonka ratsastajansa hyväksyi. Käsiteltäessä raudikko oli hyvin helppo, sillä ei se vieläkään tehnyt mitään ylimääräistä, ja sopi satavarman paikallaan seisomisen vuoksi ihan kenen tahansa hoidettavaksi. Kavioiden nostaminen ja erityisesti jalan ylhäällä pitäminen kengityksen ajan tosin oli tamman itsensä mielestä tympeää hommaa, se protestoi koko hommaa jalkaansa nykimällä. Siinä taisikin olla ponin suurin käytösongelma.
Mitään niin sanottua uraa tamma ei tehnyt. Sen kanssa kilpailtiin jonkin verran lähialueiden koulu- ja estekilpailuissa (80-90cm, heA), kotona treenattiin vaativa B:n juttuja. Muutamat näyttelyt sekä kantakirjaus (KTK-III), nekin enemmän omistajan mielenkiinnon ja kokemuskaipuun kuin Dance Trapezen laadukkuuden vuoksi. Se oli tasollaankin perusponi, ei missään nimessä huono yksilö, mutta hyvin tavanomainen joka tapauksessa. Tamman omistaja oli hyvin tietoinen poninsa puutteista, ja varsin tarkkanäköinen orivalinnoissaan. Kaikki Dance Trapezen neljä varsaa ovat emäänsä laadukkaampia, mistä suurin kiitos kuuluu hyville periyttäjäoreille. Tamma itse periytti vahvasti luonnettaan, valitettavan vahvasti suppuvarpaisuuttaan sekä onneksi hyvää kaulaansa. Hapanilmeinen poni lopetettiin 27-vuotiaana heikentyneiden hampaiden vuoksi.

ei. Brynmor Circus Arts (150cm korkea, suurimerkkinen punarautias) oli upea, monipuolinen käyttöponi. Erinomaiset liikkeet ja rakenne toivat näyttelymenestystä sekä erinomaisen kantakirjalausunnon, hyvä luonne, ratsastettavuus ja kapasiteetti taas auttoivat ratsun uralla. Erityisesti raudikon laukkaa kehuttiin niin kantakirja- kuin koulutuomareiden toimesta. Erinomaiset tyypit ja leimat, hieno ryhti, ilmeikäs pää, pitkä niska, lihaksikas ylälinja, hyvin kiinnittynyt kaareva kaula, pitkät hyväasentoiset lavat, syvä pyöreä runko, järeät, hyväasentoiset jalat, joskin vuohiset olivat vennot. Vaikka ori kiinnitti huomiota jo ryhdillään ja rakenteellaan, sen karismaattinen olemus oli se todellinen katseenkääntäjä.
Vaativa B/120cm -radoilla uransa tehnyt Brynmor Circus Arts keräsi huomattavan suuren ruusukevuoren pitkällä kilpaurallaan. Koulu- ja esteratsastuksen lisäksi ori kisasi jokusen helpon kenttäluokan hyväksytyin tuloksin. Kotona sillä myös ajettiin, kilparadoille ei tässä lajissa lähdetty. Ori oli hyvähermoinen, kiltti, helposti käsiteltävä ja äärettömän työteliäs poni, nöyrä, energinen ja yhteistyöhaluinen. Sopivasti herkkä, nopea oppimaan, itsevarma; yllättävät tilanteet tai ratsastajan virhearviot eivät saaneet ponia suunniltaan. Brynmor Circus Arts oli se suorastaan ärsyttävän täydellinen poni.
Ensimmäisellä palkinnolla kantakirjattu ori herätti luonnollisesti suurta kiinnostusta tammanomistajissa, ja jälkeläisiä syntyikin yhteensä 314. Brynmor Circus Artsin täydellisyys kuitenkin karisi periyttäjä. Vaikka sillä onkin kantakirjattuja poikia, kilparadoilla menestyneitä jälkeläisiä sekä oivia siitostammatyttäriä, pääosin raudikon jälkikasvu on aika keskinkertaista niin rakenteeltaan, liikkeiltään kuin kapasiteetiltaankin. Ori eli 33-vuotiaaksi.

ee. Punaruunikko, 148-senttinen Rowena Ceri oli erinomaisen siitostamman vähän keskinkertaisempi tytär, ja päätyikin jalostuskodin sijaan parin mutkan kautta ratsastuskoululle. Vaikka tamma oli hyvin hapan ja laiska, se oli tallin parhaita poneja - Rowena Ceri sopi nimittäin joka ikiselle ratsastajalle. Sen perusilme oli vähän rumanpuoleinen, mutta se oli silti kiltti (tai ainakin välinpitämätön), hyväkäytöksinen poni, jota kuka tahansa saattoi käsitellä. Ratsuna laiskanpuoleinen poni teki tunteja talutustunneista edistyneiden valmennusryhmiin. Tamman askeleet olivat pitkät, tasaiset ja tahdikkaat, mukavan ilmavat ja elastiset, ehdottomasti Rowena Cerin parhaita puolia. Se oli muutenkin tasaisen varma poni, joka ei varmasti pukitellut tai haparoinut askelissaan. Aloittelijoiden kanssa pitkämielinen tamma ei korvaansa lotkauttanut, vaikka lapsen pohkeiden anto tarkoitti kantapäillä paukuttamista, kokeneet ratsastajat taas saivat ratsastaa tosissaan, jotta Rowena Ceristä sai irti kunnon eteenpäinpyrkimyksen sekä haluttuja liikkeitä. Kehän kiertäminen sujui kaiken tasoisilta ratsastajilta. Vaikka tamma olikin hieman työläs ratsastaa, se nousi erityisesti kouluvalmennusten suosikkiponiksi, osin myös tasonsa (vaB) vuoksi.
Rowena Ceri kiersi jonkin verran näyttelyissä ja se kantakirjattiin kolmannella palkinnolla. Ratsastuskilpailukokemukset jäivät tallikisojen tasolle, näyttelymenestys kohtalaiseksi. Tamma oli melko vankkatekoinen ja pitkärunkoinen, sen pää sekä kaula olivat erinomaiset, säkä, selkä, lanne ja lautanen taas lyhyenpuoliset. Etujalat olivat suppuvarpaiset, takaset taas hyväasentoiset.
Eläkepäivillään Rowena Ceri pyöräytti vielä pari varsaa mahdollisimman hyvistä oreista. Tamman kaikki kolme varsaa ovat vähän happamia ja laiskoja, kuitenkin pohjimmiltaan hyväluonteisia, ihan hyväliikkeisiä käyttöponeja keskivertohyvällä rakenteella. 29-vuotiaaksi elänyt Rowena Ceri vietti viimeiset vuotensa lammaspaimenena, mikä tuntui miellyttävän ponia ratsastuskouluelämää enemmän.

Jälkeläiset

06.07.2019 wD-t. Crane Coron y Rhosynnau i. Caerwent Coch Gwilym om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
01.03.2021 wD-o. Crane Cairnech i. Bryncethin Nerth om. Antonia N., VRL-01285

Kilpailutulokset

Sijoitukset

Päiväkirja & valmennukset

23.01.2019 Muru ja ratsastaja, joka laittoi tamman töihin, kirjoittanut Sorel
Naama virneessä astelin tuttua ja ehkä yhtä lempitallia kohti, olin luvannut käydä kokeilemassa omistajansa kuvailemin sanoin, erittäin mielenkiintoista welsh persoonaa. Itseltäni löytyy welshejä useampia ja on tullut todettua, että kyllä niistäkin luonteita löytyy laidasta laitaan. Tallin käytävällä näin mustan tamman, jonka ilme oli yhtä hapan ja mutruinen, kun eilen löytämäni nahistunut viime syksyn omena tallin kaapin takaa. Tallin omistaja Aino, oli juuri kiristämässä satulavyötä viimeisiin mahdollisiin reikiin ja ponin ilme kertoi kaiken - se teki parastaan että Ainon työ on tuskan takana ja mahdollisimman hankalaa. Poni todella osaa pullistella!

Kun taistelu pullistelevaa ponia vastaan oli päättynyt (Ainolle pisteet!), oli aika astella ihanan lumiselle kentälle. Varmistin satulavyön vielä kerran ja Muru luimisti korvansa ja käänsi päänsä minua kohti kuin sanoen, yritä tyttö käyttäytyä. Nousin ratsaille ja Muru seisoi kuin patsas paikoillaan. Olen tottunut siihen, kun satulaan nousen ja irroitan toisen jalan maasta, ratsu lähtee jo etenemään. Muru oli tympeän näköinen ja olemukseltaan laiska. Päätin heti kerätä ohjat käteen ja alkaa tekemään jotain. Nyt täytyi unohtaa puskaratsastus ja tehdä töitä. Teimme käynnissä voltteja, kiemuroita, pieniä takaosan väistöjä ja asetusharjoitteita. Muru toimi kivasti ja oli aika nostaa raviin. Ponin ravi oli kuin eläkeläisen etenemistä umpihangessa. Jalat ei noussut ja koko olemus tuntui veltolta. Huokaisin syvään, koska tuntui siltä, että tässä tulee todellakin hiki...

Aloin kokoamaan ponia, pieni aste kerrallaan. Kun sain muuten ravin kulkemaan hyvällä askeleella, takaosa täytyi vielä saada mukaan. Eteenpäin sai ratsastaa reippaasti, muuten paketti lössähti. Vasen pohje tuntui olevan ponille tunnoton, joten jouduin jumppaamaan enemmän. Olen kuitenkin periksiantamaton, enkä laskeudu satulasta, ennen kun tarvittavat asiat on tehty hyvin. Raipailla napautin välillä huomautusta, että täällä ollaan. Poni heilautti häntäänsä ärsytyksen merkiksi, mutta takapää ei noussut kertaakaan. Tarpeeksi kun lähdettiin takaosaa väistämään ja tekemään avoja ja sulkuja, sain kaikki avut kulkemaan hyvin läpi ja poni alkoi tuntumaan jo kevyemmältä kädelle.

Laukassa lähdin ensimmäisenä kokeilemaan väistöjä. Vasen kierros sujui hyvin vaikka edelleen eteenpäin joutui ratsastamaan vahvastikin, että poni pysyi kasassa ja tempo hyvänä. Takaosa teki hyvin töitä ja jalat nousivat jo siihen malliin, että ilkeni kentän laidalta ponin touhuja seurata. Oikea kierros oli tahmeampi, mutta en antanut piiruakaan ponille periksi. Kun väisöt halkasijalle suoritettiin puhtaasti, halusin vielä kokeilla kahdeksikolla laukan vaihtoja. Yllätyin suuresti, kun poni teki ne täysin puhtaasti ja nätisti! Halusin lopettaa vaatimisen näin hyvään suoritukseen ja annoin ponille ohjaa. Annoin sen ravata pidemmällä ohjalla, ajatuksena venyttää selkää eli ratsastaa eteen ja alas. Teimme vielä voltteja ja kahdeksikkoa ravissa, kunnes aloitimme loppukäynnin.

Muru on todella potentiaalinen kouluratsu, jolta löytyy taitoa ja tekemisen tahtoa, kun sille levelille päästään. Ratsastaja saa tosissaan tehdä työtä satulassa, jos haluaa ponin tekevän yhtään mitään. Luulen, että Murun kanssa maastolenkit ovat huolettomia ja rentoja löntystely lenkkejä. Ponilla on kaunis liike ja kun sopiva tempo saadaan tekemiseen, sitä on helppo lähteä työstämään vaativimpiinkin koulukiemuroihin. Todella ihana musta tamma, jonka kanssa arki ei varmasti jää tylsäksi!

28.01.2019 Kouluvalmennus, valmensi Assi
”Mutta eihän tääkään ole suokki?” kysyin kummissani, kun Aino saapui lumiselle kentälle jo valkoisen lumipeitteen saaneen ratsunsa kanssa, joka ei näyttänyt tämäkään suomenhevoselta.
”Ehta welsh cob”, Aino kertoi ylpeänä ja taputti hitaasti perässään laahustavaa poniaan.
”Laitetaan toimimaan cobikin sitten”, mutisin lähinnä itselleni ja halasin höyryävää termospulloani tiiviisti kasvojeni lähelle. Minulla oli selkeästi jokin suokkifiksaatio, kun kuvittelin aina saapuvani niitä valmentamaan.

”Pohjetta!” huusin varmaan viidettä kertaa minuutin sisään. Aino painoi kannuksensa ratsunsa kylkiin ja tehosti pyyntöä hieman äänellä, josta Murun tahti reipastui ehkä prosentin verran, ja tamma näytti olevan tähän lisäykseen varsin tyytyväinen.
”Okei kokeillaan toista taktiikkaa. Ota lyhyelle sivulle avotaivutusta, jonka jälkeen niin monta laukannostoa kun saat mahtumaan pitkälle sivulle”, huutelin ohjeeksi. Toistot ja avotaivutus ovat yleensä ne tehtävät, jotka luovat painetta ratsuun ja saavat vähän häntää pyörimään.

”Kaksi nostoa? Really? Mä haluan seuraavalle sivulle ainakin neljä”, kommentoin Ainon ja Murun ensimmäisen yrityksen jälkeen. Avotaivutuksen musta tamma teki moitteettomasti ja alkoipa jopa vähän pureskelemaan kuolainta, mutta nostoissa niin ratsastaja kuin ratsu näyttivät kuin VR:n junalta ensimmäisessä lumimyrkyssä.
”Kiristä vatsalihaksia ja ajattele heti noston jälkeen pysähdystä ylämäkeen”, neuvoin kun ratsukko lähestyi seuraavaa pitkää sivua. Tälle sivulle nostoja mahtui kolme.
”Muista pitää pohjeavu lyhyenä ja napakkana, älä jää painamaan… Hetkonen, mitä juuri tapahtui?” kysyin, kun Aino ja Muru tekivät pitkälle sivulle viisi nostoa. Muru näytti kuin eri hevoselta ja sen askel muistutti vihdoin rotutovereitaan.
”Kehu sitä ja jos teet saman vielä kerran putkeen, voidaan laittaa pillit pussiin”, huusin silmät pyöreinä. Nyt ymmärsin, miten tämä kaksikko kilpaili jopa vaativa B:n luokissa.
”Mahtavaa”, sopersin toisen viiden jälkeen ja hörppäsin loput termospullostani.

04.02.2019 Mahtava Muru
Siirryttyään ensin minulle myyntivälitykseen ja lopulta omistukseeni (poni tuli myytyä, olen siis loistava myyntivälittäjä?) Muru tuntuu kehittyneen hurjin harppauksin. Tamma on vakiinnuttanut tasokseen vaativa B:n, mikä on näkynyt alkaneen kauden kisatuloksissa. Helmikuu tulee olemaan todella kiireinen kisarintamalla, mutta ei se haittaa – uskon, että sekä minulla, että Murulla riittää kunto tulevaan tiukkaan kisapuristukseen!

Tammikuun viimeisillä viikoilla Kurjenpesässä kävi harvinaisen kova vilske, sillä hevosiani liikutti useampi ulkopuolinen ihminen. Lisäksi useampi valmentaja kävi pitämässä minulle koulutreenejä. Muru kuuluu niihin hevosiin, jotka nauttivat molemmista vierailuista. Tai Muru ei ehkä nauttinut, joutuihan tamma töihin.
Ensin Sorel kävi vierailulla sekä koeratsastamassa Murua pyynnöstäni. (Tällä hevosmäärällä on vain ihanaa saada joku muu liikuttamaan edes yksi hevonen!) Welshini ei päässyt helpolla, vaan Sorel laittoi tamman töihin. Samalla tavalla Muru joutui töihin Assin valmennuksessa; hän ei päästänyt minua yhtään sen helpommalla kuin ratsuanikaan. Näiden vähän tiukempien treenien lisäksi olen treenannut eri kouluohjelmia yksikseni, maastoillut (rennosti hölkäten/kävellen tai vähän reippaammin edeten), juoksutellut, pitänyt ihan maastakäsittelypäiviä. Toisinaan olen liikuttanut Murun hikeen, toisinaan treeni on ollut ohi muutaman onnistumisen jälkeen.

Tamma tuntuu olevan Kurjenpesässä kotonaan. Hapan, murjottava kaunokainen on löytänyt pihattotarhasta lempinurkkansa ja sekä muutaman rapsutuskaverin (se totaalinen ihqbestis näyttää puuttuvan, mutta vuononeitoni menevät välillä rapsuttelemaan ja pitämään Murulle seuraa eivätkä muutenkaan sorsi welshiä mitenkään). Vielä kun jossain järjestettäisiin welsh D -tammoille sopivat näyttelyt, pääsisin esittelemään Murua ja Muru itseään! Ehkä tässä pitää ruveta itse pistämään pippalot pystyyn.

23.06.2021 Ikiteiniliitto ja siitä seurannut Kakru
Tarjosin, hieman tavoistani poiketen, useampia hevosiani jalostukseen, Muru yhtenä tarjokkaista. Tamma kiinnittikin Fältarv Gårdin omistajan, Antonian, huomion. Hän onkin minulle ennestään tuttu, samaten tallinsa, erinäisten jalostus- ja varsakuvioiden myötä. Ja sellaiseksihan se tälläkin kertaa meni, enkä voisi olla tyytyväisempi!

Murun sulhaseksi Antonia valikoi komean ikiteiniherra Bryncethin Nerthin, joka tosiaan kääntää katseita! Eikä ole persoonaltaan sellainen.. noh, Muru. Me Antonian kanssa suorastaan kilvan nyökimme yhteisymmärrystämme siitä, miten seuraava sukupolvi on varmasti edellistä parempi, ja nyt nyökyttelimme nimenomaan luonnepuolelle. Niin ikävää kuin asia onkin myöntää, eihän siinä ihan niin käynyt. Koko Murun kantoajan olin samaan aikaan hurjan odottavainen ja hurjan huolestunut, kuten yleensäkin. Maaliskuun ensimmäisenä tammani sitten pyöräytti toisen varsansa maailmaan, mukavan järeäjalkaisen orin. Tämän toki totesin vasta varsamytyn saatua itsensä jotenkin päin pystyyn. Nuoren kasvaessa se alkoi vaikuttaa aika ennalta-arvaamattomalta kaverilta, joskin pohdiskelimme Antonian kanssa, josko se on ikäsidonnaista, kyse kun oli vielä varsasta. Myöhemmin olen saanut kuulla, ettei se ollut ikäsidonnaista, ihan samanlainen ori on kuin mitä varsalaitumellakin oli. Jotain kertonee sekin, että virallinen nimi Cairnech muotoutui uudessa kodissa Kakruksi. Hyvin samantapaisella nimellä minäkin raudikkoa kutsuin sen asuessa Kurjenpesässä.

Mutta komea siitä kyllä kasvoi, samanlainen katseenkääntäjä kuin isästään. Tulevaisuudessa Kakrukin tavoittelee vaativa B -ratoja vanhempiensa kavionjäljissä. Nähtäväksi jää, millainen nuori herra on ratsastaa, kun ei siitä nyt meinaa ottaa selvää.

31.07.2019 Palkittu Muru
Jännitän aina, kun hevosiani tai kasvattejani arvostellaan, mutta kouluratsastajana taidan jännittää Koulujaoksen tuomaristoa kaikkein eniten. Erityisesti kasvattieni sekä sellaisten hevosten kohdalla, jotka olen itse tehnyt. Muru ei lukeudu näihin itse tehtyihin, se tuli minulle aikuisena, jo ratsukoulutettuna. Kisatulokset hankimme toki yhdessä, jotain omaakin työtä tässä ponissa.

Murun lisäksi mukanani olivat Silli, joka omasta mielestään oli koko tapahtuman tähti, sekä Riini, joka suhtautui koko tilaisuuteen hyvin ryppyotsaisesti. Muru lähinnä huokaili tympääntyneenä, joskin rakennearvostelussa se esiintyi edukseen; näyttelyistä tämä on aina tykännyt, vaikka ratsastuskisoissa tympiikin eikä liikunnan riemua näy ainakaan Murun menossa. Koko päivä sujui Murun osalta (kuten muidenkin tammojeni) kerrankin suunnitelmien mukaan; ei ylimääräisiä ohjelmanumeroita, irtokenkiä, nahistelua muiden hevosten kanssa, yllättävää kiimadraamailua tai mitään muutakaan todennäköistä tai epätodennäköistä. Ainoastaan hyvin luonteenomainen esiintyminen, läpi päivän täysin ennakoitava käytös.

Sekä mieltä lämmittävä pisteet sekä palkinto. Muru, kuten muutkin tammani, palkittiin KRJ-I -palkinnolla. Sain taas soperrella hämmentyneen onnellisia kiitoksia orastavien kyynelten läpi kätellessäni tuomaristoa sekä halaillessani tammojani yksi toisensa perään. Tässä vaiheessa Murukin seisoi ryhdikkäänä, oikein poseerasi, nautti jokaisesta tuomareilta saamastaan taputuksesta sekä kehusanasta. Ja tiedättekö, tämä tamma on juuri niin hieno kuin mitä se sillä hetkellä kuvitteli olevansa.

i. Rhys Islwyn evm, wD, m, 153cm	ii. Eynon Iorwerth evm, wD, mrn, 151cm	iii. Eynon Iorath evm, wD, mrn, 151cm
		iie. Eynon Adele evm, wD, m, 149cm
	ie. Ffion Gwenllian evm, wD, m, 153cm	iei. Mihangel Crwys evm, wD, rt, 153cm
		iee. Grace II evm, wD, m, 149cm
e. Dance Trapeze evm, wD, prt, 149cm	ei. Brynmor Circus Arts evm, wD, prt, 150cm	eii. Carnival Games evm, wD, prt, 147cm
		eie. Bowen Glitter Kisses evm, wD, rt, 150cm
	ee. Rowena Ceri evm, wD, prn, 148cm	eei. Embrey Casanova evm, wD, trn, 150cm
		eee. Rhian Arianrhod evm, wD, prt, 148cm