Kurjenpesä

Albina al Almas "Bunny"
✝ 07.04.2023

Perustiedot

Meriitit

© Oliver Seitz (Public domain)

Tausta

Ihastuttuani ikihyviksi Altaihin sekä arabiverisiin welsh part bred -poneihini ryhdyin hauduttelemaan ajatusta Kurjenpesän arabikannan kasvattamiseksi. Ajatuksenani oli hankkia muutama arabi nimenomaan ponijalostusta silmällä pitäen, mahdollisesti myös trakehnerjalostusta tukemaan. Ajatus sai hautua rauhassa pitkän aikaa ennen kypsymistään toteutusasteelle saakka.
Espanjalaisen Almas Arabiansin ilmoitus toiminnan lopettamisesta sekä hevosten myynnistä osui silmiini vahingossa; en tosiaan tarkoituksella katsellut myytäviä arabeja. Tämä sattumankauppa tuli kuitenkin kaikin puolin sopivaan väliin, ja aikani hevosia tutkiskeltuani tein tarjouksen kahdesta orista ja yhdestä tammasta, toiveenani saada edes yksi Kurjenpesään. Vielä mitä – teimme kaupat kaikista kolmesta!

Hevoskyytien kanssa oli hieman sumplimista; tamma ja orit joutuivat eri kuljetusautoihin (sentään saman firman hevosrekkoihin), sillä olin onnistunut osumaan oikeaan Espanjaostosten buumiin. Hevosia ostettiin Espanjasta muualle Eurooppaan sellaisia määriä, että useampi kuljetusfirma joutui myymään eioota vapaiden paikkojen suhteen, tai vaihtoehtoisesti kuljetusajankohta hyppäsi kuukausitolkulla eteenpäin. Tähän nähden erilliset kyydit olivat hyvin pieni ongelma! Kaiken päälle nämäkin paikat järjestyivät peruutuspaikkoina.

Ensimmäisenä Suomeen ja Kurjenpesään saapui Almas Arabiansin oma kasvatti, tamma Albina al Almas. Tamma olikin varsinainen erikoisuus tontillani – Espanjassa Albina oli kilpaillut askellajiratsastuksessa! Koko laji luokkineen on minulle täysin vierasta maaperää, joten koko hevonen tuntui painotuksensa vuoksi varsin eksoottiselta tapaukselta, vähän kuin lintulaudalle tiaisten sekaan eksynyt riikinkukko.
Albina lyheni arjessa varsin nopeasti Bunnyksi. Espanjalaistammani paljastui kliseenomaiseksi tummaksi ja tuliseksi hevoseksi, joskaan tallikäytöksessä räiskähtelyä ei ainakaan toistaiseksi ole näkynyt. Töiden ulkopuolella Bunnystä saa rennon, jopa laiskan kuvan, kun taas ratsastaja selässään täysiveriseni liikkuu toisinaan korostetun ryhdikkäänä, liikaa virtaansa vähän pomppivin askelin purkaen. Olin itse asiassa hurjan iloinen Bunnyn yltäessä helppo A -luokkiin, oletin entisen askellajiratsun jäävän helpon B:n puolelle. Helppoa tämä ei kyllä ollut, Bunny kun suhtautui kaikkeen sellaisella innolla ja suoritti saamansa tehtävät niin nopeasti, ettei treeneistä aina tullut yhtikäs mitään. Eikä arvon tulisielua saanut missään nimessä neuvoa tai korjata, sellainen tiesi viuhuvia jalkoja, ruoskamaisesti ilmaa sivaltavaa häntää sekä vinkunaa. Tasaisempi ori lienee paikallaan varsojen tullessa ajankohtaiseksi.

Luonne

Bunnyn arki- ja työminä eroavat toisistaan kuin yö päivästä. Töissä herkkä, säpäkän sähäkkä, tumma ja tulinen espanjatar räiskähtelee puhkuen rikinkatkuista, liekkejä enteilevää hengitystä kulkien toisinaan korostetun yliryhdikkäänä sellaisin lentoloikka-askelin, että heikompaa (lue: minua) hirvittää. Työpäivän päättyessä päättyy myös kaikki edellä mainittu, Bunny muuttuu kuin taikaiskusta rennon letkeäksi, jopa laiskaksi, hevoseksi, joka hönkii korkeintaan lämmintä ilmaa.

Hyvin usein Bunny torkahtaa hoitohetken aikana, erityisesti vähänkään pidempikestoisten toimenpiteiden aikana. Kengitettäessä täysiverinen yleensä pysyy hereillä, sen sijaan klippaus, pesu sekä jalkojen kylmäys tarkoittavat miltei satavarmoja kauneusunia. Selkeän rento, luottavainen hevonen, joka ei arastele oikein mitään! Jokakesäinen ötökkämyrkytys vaikuttaa lähinnä tervetulleelta, joten suihkepullokaan ei kauhistuta. Hampaiden raspaus, rokotukset tai verikokeiden otto eivät ole Bunnyn lempijuttuja, tosin senkin huomaa vain aavistuksen happamaksi muuttuvasta ilmeestä. Bunny ei tosiaan isommin mielipahaansa ilmaise, ainakaan tämmöisten asioitten suhteen. Ratsastettaessa onkin aivan eri meno..
Talutettaessa tamma vähän herää, reipastuu. Ryhti paranee, kävelyvauhti on perusreipas ja etenevä. Lastattaessa Bunny saattaa jo vähän pöristä, selkeän innostuneena tulevasta matkasta sekä toivon mukaan määränpäässä odottavasta esiintymisestä. Klinikka tai jokin muu tylsä paikka aiheuttaa joka ikinen kerta silminnähtävän pettymyksen yleisöä odottaneelle diivalleni!

Kaikki torkahtelutaipumukset katoavat kuin sormia napsauttamalla Bunnyn päästessä töihin, oli se sitten juoksuttamista, ohjasajoa, ratsastamista, uintireissu.. Kaikkein korostuneinta tämä kaikki on kuitenkin ratsastajan kanssa. Tammasta kuoriutuu suorastaan kliseenomainen tumma ja tulinen espanjatar, jota ei todellakaan saa neuvoa eikä toimia korjata tai kritisoida, sillä sitähän jokainen toisto on!! Varsin usein Bunny tekee asiat niin hirvittävällä kiireellä, että asiat jäävät väkisinkin vähän puolitiehen. Ylikorostunut ryhti sekä liian innokkuuden vuoksi pomppiva, kaahaava askel eivät todellakaan auta asiaa. Kokiessaan tulevansa perusteetta kritisoiduksi (suomeksi; kun pyydät mitä tahansa tehtävää uusiksi, korjaat pysähdystä, et heti hyväksy tamman ehdottamaa tahtia) musta häntä viuhuu ilmassa kuin ruoska, täysiverinen vingahtelee kimakasta ja jalatkin huitovat ilmaa, eivät sentään pystyyn hyppimisen merkeissä. Nykyään, kun Bunny jo oikeasti hallitsee kaikki helppo A -jutut, se vinkuu ja huitoo hieman vähemmän. Toistoja tai pitkää saman asian hiomista tamma tosin ei edelleenkään siedä.
Rentous tuottaa selkeästi eniten haasteita. Jo alkuverryttelyissä ruunikko esittelee mielellään liikaryhdikästä, hieman nykivää ja pomppivaa liikkumista, sellaista vauhdikasta loikintaa, joka muistuttaa enemmän modernin tanssin askelkuvioita kuin vaikkapa harjoitusravia. Omasta mielestään tamma tietenkin tekee kaiken loistavasti, eikä Bunny yksinkertaisesti ymmärrä, miksi siltä pyydetään jotain muuta. Alkuverryttelyt ovatkin kuin esteradan ensimmäinen este, joka on ylitetty vasta hevosen rentoutuessa, makustellessa tyytyväisenä kuolaintaan, muuttaessa muotonsa matalammaksi, rennommaksi. Eteen-alas, pidempi pehmeämpi askel. Ja Bunnyhän on herkkä, hirveän herkkä kaikille avuille, minkä lisäksi tamma mielellään mieltää kaiken vähänkään epäselvän joko pyynnöksi mennä lujempaa tai syyksi viskoa kinttujaan ties minkä mielenilmaustanssin muodossa.

Yleisön edessä täysiveriseni tuntuu sädehtivän, hymyilevän ja kehräävän. Bunny selkeästi nauttii huomion keskipisteenä olemisesta, ja tamma ottaakin jokaisesta hetkestään parrasvalojen välkkeessä kaiken irti. Ratsastettavuudeltaan ruunikkoni ei muutu yhtään helpommaksi, mutta mikäli tamman saa liikkumaan toivotulla tasolla Bunnyn luontainen karisma sekä esiintyjän kyvyt antavat kouluradoille todella kauniin pisteen iin päälle. Mitenköhän upea esiintyjä arabi on ollut askellajiratsastuksessa?

Sukutiedot

Jälkeläiset

05.09.2022 trak-t. Crane Amber Room i. Everholt Court of Curiosities om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
12.02.2023 ox-o. Crane Kasanje ox i. Fiddat Kenya ox om. Ionic / S VRL-00329

Kilpailutulokset

Albina al Almas kilpailee porrastetuissa askellajiratsastuskilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy tamman VH-profiilista.
Lisäksi tamma on kilpaillut ns. perinteisten arvontakilpailuiden puolella kouluratsastuksessa.

Päiväkirja & valmennukset

21.08.2022 Ensimmäinen koulustartti
Voinen huokaista helpotuksesta, Bunnyn ensimmäinen koulustartti on takana! Helpotuksen huokaus tuli lähinnä oman jännittämiseni vuoksi, mikä näin kotimatkalla jo vähän naurattaa. Ainahan minua vähän jännittää ennen starttia, vaikka näin monen ratsastetun radan ja vuoden jälkeen luulisi jonkinnäköistä tyyneyttä löytyvän. Tällä kertaa jännitin tavallista enemmän, entisen askellajiratsun ensimmäinen koulustartti kuitenkin! Bunnyn helppo A -radan lisäksi starttasin Altailla vaativa A:ssa, kolmannen sijan ja ruusukkeen arvoisesti prosentein 77,857%. Bunnyn kanssa sijoitus jäi kaukaiseksi haaveeksi tuloksemme ollessa 17/27, mikä totta puhuen ei harmita yhtään. Prosenttimme, 63,214%, olivat mielestäni täysin linjassa ratamme kanssa, ja koska suorituksemme oli hyväksytty ja prosentitkin kuitenkin päälle kuudenkymmenen olen tyytyväinen. Noita päälle seitsemänkymmenen prosentin sijoituksia lähdetään ratsastamaan, kun hevosellakin on enemmän rutiinia ja ratoja alla.

Bunny oli meistä kolmesta innostunein tajutessaan pääsevänsä tien päälle. Rihtniemen ratsutilan pihassa tamma jo hörisi ja hirnui melkoisella volyymillä oikein vaatien muita huomioimaan saapumisensa sekä erinomaisuutensa. Kotosalla torkkuvasta täysiverisestä ei ollut tietoakaan, Bunnyni oli hoksannut jutun juonen – tänään kilpailtaisiin, esiinnyttäisiin!! Jo ryhmävalmennuksissa, hyvin olemattoman yleisön (eli muiden valmennukseen osallistujien surevien omaisten) edessä, tammani on löytänyt aivan uuden charmivaihteen nautiskellen työskentelyään seuraavista silmäpareista. Tänäänkään Bunnyä ei tosiaan jännittänyt, mikä tietenkin on valtavan suuri plussa.
Kuten yleensäkin Bunnyn kanssa, myös tänään täysiveriseni rentous – lähinnä sen puute – muodostui suurimmaksi haasteeksemme. Eikä puhettakaan, että Bunny olisi omasta mielestään tehnyt mitään vähänkään väärin, vaikka sen pää sekä kaula nousivatkin turhan ylös, askellus oli ajoittain nykivää ja etenkin laukannostot turhankin teräviä. Pahimmat ylilyönnit jäivät onneksi verryttelyn puolelle, mutta kyllä radallakin tapahtui ja näkyi paljon hiottavaa sekä suoranaista korjattavaa, kuten sijoituksestamme sekä prosenteistamme voi päätellä. Bunny kuitenkin oli kuulolla koko radan ajan, ajoittain se rentoutui paremmin tuntuen siltä, että hieman lisää aikaa ja toistoja, niin tästä tulisi todella hyvä. Ensi kerralla vähän pidempi verkka! Tästä on kuitenkin todella hyvä jatkaa, on sitä heikommankin ensiesiintymisen jälkeen noustu kärkisijoille.

19.01.2023 Pikakatsaus ja pohdiskeluja
Loppuvuosi 2022 sekä alkanut vuosi 2023 ovat sujuneet Bunnyn osalta pitkälti kilpatunnelmissa, ja olemmekin menestyneet varsin mukavasti! Bunny on päässyt kunniakierrokselle nautiskelemaan suosionosoituksista, voitettujen ruusukkeiden pino jatkaa kasvamistaan ja pian olemme arabini kanssa sijoittuneet 40 kertaa, mikä oikeuttaa Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa täysiin kisapisteisiin. Todennäköisesti Bunnyni oli vakuuttavampi askellajiratsuna, mutta kyllä minä olen ylpeä siitä, millainen kouluratsu tammasta kuoriutui! Helppo A ei tieten päätä huimaa, mutta tamman isä on vaativa B -tasoinen kouluratsu ja tyttärestä kuoriutui vaativa A -tasoinen kilpuri. Toki varsan isä on Grand Prix -ratsu, mutta kuitenkin.

Alkuvuoden suunnitelma Bunnyn suhteen on jatkaa kilpailemista, ilmoittaa tamma laatuarvosteluun ja sitten päästää tamma nautiskelemaan lomasta. Kenties tarjoan Bunnyä jalostukseen, kenties joku arabikasvattaja kiinnostuu Bunnystä. Tai ponikasvattaja? Bunny voisi tehdä upeita welsh part bred -varsoja! Tamma itse ei ole hevonen komeimmasta päästä kun rakennetta katsoo, terveydessä tosin ei ole valittamista ja on Bunny kuitenkin kolmannen palkinnon kantakirjatamma, joten aivan tarpeeksi hevosen ja arabin näköinen. Tyttärensäkin on palkittu kolmannella palkinnolla, hieman emäänsä paremmilla pisteillä, joten siinäkin suhteessa suunta on ylöspäin.
Toinen varsa on kuitenkin suuri kysymysmerkki, eikä muutenkaan vielä ajankohtainen asia. Ensin kilpaura niin sanotusti pakettiin. Nähtäväksi jää, mitä Bunny itse tuumii kisaeläkkeestä, sen verran katseen- ja huomionkipeä esiintymisestä nautiskelija täysiveriseni on.

04.02.2023 Haavadraama
Tiistaina tarhassa minua odotti kolmijalkainen Bunny sekä verestä punaiseksi värjäytynyttä lunta. Tietysti säikähdin, vaikka järjellä ajatellen todennäköisin syy oli hokin tekemä haava. Näin olikin, oikeasta etusesta löytyi siisti haava, tosin kenkäkin oli lähtenyt omille teilleen. Hetken etsittyäni löysin kengän, joka kaikeksi onneksi oli lähtenyt varsin siististi irti; kaviossa ei ollut repaleita eikä kenkä itsessään ollut vääntynyt. Näitä sattuu, haavoja ja irtokenkiä. Verta vain oli sen verran runsaan näköisesti, että tämmöinen kaikesta huolestuja kuten minä sai saman tien aihetta kuvainnolliseen sydänalan pitelyyn.

Haava oli kaikkinensa siisti, Bunnyn jalka ei ollut turvoksissa enkä muutenkaan huomannut muuta poikkeavaa kuin tamman hivenen dramaattisen kolmijalkaisuuden. Suurin osa hevosistani ei moisen nirhaman takia ontuisi, mutta yksilöitähän hevosetkin ovat. Selkeästi valtavassa onnettomuudessa ollut Bunny sai pitää vapaapäivän, ja jo keskiviikkona arabini tuntui unohtaneen koko tragedian, ontuminen oli kadonnut ja tarhassa kelpasi vetää pukkirallia naapuritarhalaisten intouduttua rallittelemaan. Kenkäkin lyötiin paikoilleen jo tiistaina. Naapurini nauroikin touhun menneen selkeästi motivaatiosaikun piikkiin.

Muuta erikoista, hauskaa tai muulla tavoin kertomisen arvoista helmikuussa ei olekaan tapahtunut, mikä lienee vain hyvä asia. Arki kulkee kuten yleensäkin, Bunny torkahtelee käsiteltäessä ja on sähäkkä, energinen itsensä treenatessa. Kaikki on siis mallillaan, mistä olen kiitollinen.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen