Kurjenpesä


Everholt Court of Curiosities "Kookos"
✝ 01.04.2024

Rakas, ihana, rohkea hupsu vanha herrani päästettiin ikivihrelle huhtikuun ensimmäisenä päivänä. Ainahan hevosystävästä irti päästäminen sattuu, ja vaikka suru ja ikävä kouraisivatkin heti syvältä hymyilin kyyneleitteni läpi lämpimien muistojen lohduttamana. Lepää rauhassa, ritariratsuni.

Perustiedot
Meriitit

Trakehnerori, syntynyt 30.03.2020 (31-vuotias)
167-senttinen ruunikko
Koulupainotteinen (Grand Prix / 100cm)
Omistaa Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
Kasvattanut Kasvattanut Everholt Estate, Irlanti
VH20-021-0049
KTK-II (19 + 19 + 19 + 19 = 76p.)
VIR MVA Ch
KRJ-I (8 + 42 + 20 + 20 + 15 = 105p.)
YLA1 (37 + 19,5 + 20 + 15 + 9 = 100,5p.)
AP3. Hienot ja panostetut tekstit!


© Gestüt Hämelschenburg

Tausta

Hyvin usein hevosen takana on arkinen tarina myynti-ilmoitusta seuranneesta yhteydenodosta sekä kaupanteosta, tai sitten hevonen on ollut tilausvarsa. Kookos lukeutuu näihin tarinaltaan tavanomaisiin tilaushevosiin. Irlantilaisen Everholt Estaten hevoset sekä omistajat olivat tulleet tutuiksi, joten kynnys ottaa yhteyttä tiedustellakseni mahdollisuuttani saada tietyn yhdistelmän jälkeläinen oli varsin matala. Kaikki sujui todella jouhevasti, en edes jännittänyt tulevaa varsomista aivan niin paljon kuin yleensä. Ehkä asia oli helpompi jättää huomiotta tamman ollessa muualla kuin omassa tallissa, mene ja tiedä.
Hymyilin koko päivän saadessani viestin syntyneestä varsasta. Vaikka olin toivonut tammavarsaa, en jäänyt surkuttelemaan asiaa – kyllä minulle orikin kävisi. Myöhemmin totesin asianlaidan oikeastaan lottovoitoksi orin, Everholt Court of Curiositiesin, sopiessa useammalle omalle tammalleni. Täytynee myöntää, että meinasin muutaman kerran ruunata tämän, ori kun ei nuorena oikein vaikuttanut lupaavalta kilpa- tai jalostushevoselta. Onneksi maltoin odottaa.

Suomessa pitkä virallinen nimi lyheni parin nimimakustelun jälkeen Kookokseksi. Pikku-Kookos kasvoi hurjaa vauhtia näyttäen kolmivuotiaaksi asti jatkuvasti epäsuhtaiselta, milloin milläkin tavalla. Kolmivuotiaaksi kääntymisen jälkeen orin kasvukin tasoittui, ja rumasta ankanpoikasestani kasvoikin melkoinen joutsen!
Hyvin huvittava, sympaattinen joutsen. Kuvissa Kookos näyttää huomattavasti ylväämmältä ja elegantimmalta kuin se todellisuudessa on. Urheasta hölmöstäni tuli kuin tulikin Grand Prix -ratsu, vaikka ratsutusvaiheessa välillä tuntuikin jo vaativa B:n olevan saavuttamattomissa. Jokin kuitenkin klikkasi paikoilleen, Kookos sai jalkansa järjestykseen ja hankalammatkin liikkeet alkoivat sujua. Kilpauramme ei ollut erityisen ruusukkeidentäytteinen, mutta hauskaa meillä on ollut!

Luonne

Rusinantte Kookos on maailman rohkein ratsu! Ehkä hieman liioittelua, mutta rohkea tämä hevonen todellakin on. Se menee, mihin nenä näyttää eikä turhia huolehdi huomisesta, ei sen puoleen eilisestäkään, vain sankariteoista. Maailman herkin hevonen ori ei ole, sen kanssa joutuu usein käyttämään napakoita (joskaan ei kovia) apuja, jotta tulosta syntyisi. Ruunikko korvaa kuitenkin pienet puutteensa, kuten kömpelyyden, olemalla yritteliäs ja rehellinen ratsu. Sen suurin vahvuus on tappava tasaisuus: ehkäpä se ei tee henkeäsalpaavia piruetteja, mutta eipä sillä ole mitään hirveitä heikkouksiakaan. Vaikka asia olisi vaikeakin, Kookos tekee aina parhaansa. Ja vaikka orin liike ei olekaan sitä maailman huippuluokkaa, se kuitenkin liikkuu tasaisesti, elastisesti ja tarpeeksi isosti saadakseen prosentteja kouluradalta aivan voittoihinkin asti.

Kun näkee Kookoksen kompastelevan välillä tasaisellakin maalla on vaikeaa uskoa, että taitavakaan ratsastaja saisi siitä irti kummoista liikettä tai vaikeita suorituksia. Ja taitava ratsastajan täytyy olla, pitää ohjat käsissään, pää kylmänä ja avut tarkkoina, mutta Kookos on ihan oikeasti GP-tason hevonen, ei vain leikisti. Aloittelevammillekin ratsastajille se sopii hyvin, sillä sen tasaisuus ja rohkeus tarkoittavat, ettei ori sinkoile sinne tänne, ei tee jättimäisiä hyppyjä kun aloittelija käyttää vähän napakampaa pohjetta tai tee äkkijarrutusta, jos suusta vähän nykäisee. Kookos sopiikin kaikille vauvasta vaariin, aloittelijat saavat sen selässä turvallisen ensikosketuksen ratsasteluun ja kokeneemmille haastetta saada orista irti sen koko kapasiteetti.

Kovin kaksinen hyppytyyli Kookoksella ei ole, mutta metriin asti se selviää kyllä, jos ratsastaja tukee sitä paljon ja päättää kaikki askelten paikat. Paras ominaisuus on jälleen orin pelottomuus: esteessä voisi olla vaikka menossa pieni hevikeikka pyrotekniikoineen ja kallossa jytisevine bassoineen, eikä puoliverinen tuumaisi sen kummempaa vaan hyppäisi, kuten ihan tavallisenkin esteen.
Ei varmaan ole vaikea päätellä, miten Kookos toimii maastossa. Sen eteen voi ihan hyvin hypätä hepulin saanut hirvi, eikä se paljoa hevosta häiritse. Vauhtia ei löydy kovin paljoa, eikä oria varmajalkaiseksi maastoratsuksi voi kehua – metsärämpiminen kannattaa suosiolla unohtaa –, mutta muilla tavoin varmaksi kyllä sitäkin enemmän.

Urhea hölmö, sitä ori on. Kookoksen mielestä koko maailma on suuri seikkailu ja hoitotoimetkin voivat sellaista olla. Se on hieman rasittava, mutta kaiken kaikkiaan rakastettava tapaus. Rasittavuus näkyy lähinnä siinä, että orilla on tapana pitää kaikkia maailman harjoja, talikoita ja muita asioita miekkanaan. Se poimii suuhunsa kaiken, mihin vain yltää, ja heiluttelee niitä hurjasti ympäriinsä. Harjat, sangot ja ratsastajan takki saavat kunnon kyytiä, jos Kookos vain pääsee niihin käsiksi... tai turviksi, jos niin voidaan sanoa. Siksipä ori kannattaa aina laittaa huolellisesti kiinni. Ei se mihinkään karkaisi irrallaan, mutta kun on sen seitsemättä kertaa viidentoista minuutin aikana etsimässä niitä samoja harjoja – miten hevonen voi heittää harjan kaltereiden päälle?! – alkaa miettiä, että aikansa voisi käyttää hyödyllisemminkin. Eläinlääkäri pelottaa Kookosta hieman, koska piikit ovat kammottavia. Rohkean ritarihevosen tavoin se vain tutisee hieman punteissaan, mutta kohtaa vaaran kuitenkin pakenemisen sijaan.

No, jos Kookos ei säiky hepulihirviä, hevikonsertteja, tai muita h-alkuisia sanoja, se ei säiky hisapaik-- siis kisapaikkaakaan. Ori pitää siitä, että paljon tapahtuu, se katselee kiinnostuneena ympärilleen ja toimii lähes yhtä hyvin kuin kotonakin. Sen ainoa puute kilparatsuna on, että joskus mielenkiinto suuntautuu enemmän ympäristön tapahtumiin kuin itse suorittamiseen. Kookos tosin kuuntelee ratsastajaansa, kuten kotonakin, joten kun selässä muistaa ratsastaa eikä näyttää nätiltä, puoliverinen toimii kyllä.

Luonne © narri, kiitos! ♥

Sukutiedot

i. Ch Theatre Bizarre
KTK-I, KRJ-II
trak, rt, 162cm
ii. Screamfest
evm, trak, rn, 160cm
iii. Carnival Games
evm, trak, rt, 164cm
iie. Sinfest
evm, trak, rn, 158cm
ie. Theine Tango
evm, trak, trt, 157cm
iei. Coriander Waltz
evm, trak, prt, 159cm
iee. Tricktales
evm, trak, trt, 160cm
e. VIR MVA Ch Court of Miracles
KTK-I, KRJ-II
trak, prn, 169cm
ei. Wonders of the Ancient World
evm, trak, rn, 168cm
eii. Things To Be Seen
evm, trak, rt, 172cm
eie. Worship of False Gods
evm, trak, trn, 167cm
ee. Come What May
evm, trak, tprn, 167cm
eei. Romanze
evm, trak, mrn, 166cm
eee. Champagne Moment​
evm, trak, prn, 171cm
Sukuselvitys

ii. Screamfest, ruunikko, 160cm, on todella taitava italialainen kouluratsu GP-tasolta. Orilla on näyttävät, isot ja vahvat liikkeet, etenkin väistöt ovat erittäin näyttävät. Kokonaisuutena Screamfest on raskaampi rakenteltaan, mitä yleensä Trakehnereihin on oma silmä tottunut - tämä on tuonut myös paljon mielipide eroja oria kohtaan. Osa haluaa varsoilleen lisää vankkuutta, toiset eivät halua lähteä kasvatuksessaan siihen suuntaan. Luoneeltaan Screamfest ei ole helpoin tapaus, vaikka komea jättiläinen onkin. Ratsun taidot antavat luonteessa paljon anteeksi, koska orilla on todella korkea työmoraali. Sen kanssa on kilpailtu kansainvälisissäkin kilpailuissa, edustaen maatansa Italiaa. Jälkeläisiä on kertynyt vuosien varrella päälle viisikymmentä.

iii. Carnival Games, rautias, 164cm, on näyttävä jalostusori Italiassa, joka on kilpaillut maineikkaissa kouluratsastuskilpailuissa, sekä edustanut maatansa maajoukkueessa. Sillä on upeat liikkeet, eikä luonteessakaan ole moitittavaa. Carnival Gamesin kilpailut päättyivät parhaimpina hetkinä, 13-vuotiaana kun ori loukkasi tapaturmaisesti vasemman etujalkansa, säikähdettyään laitumella rajua ukkosmyrskyn pauketta ja juoksi lauta-aitojen läpi karkuteille. Kun hevonen löydettiin, se seisoi tiheässä ryteikössä rinta ja etujalat veressä. Kaikesta huolimatta, ura oli täynnä huippuhetkiä ja tammojen omistajat ovat aina olleet kiinnostuneet tästä mielenkiintoisesta orista. Jälkeläisiä sillä on kolmisenkymmentä, joista monet ovat saaneet jatkaa isänsä kavionjäljissä kouluratsun uraa, hyvin menestyen.

iie. Sinfest, ruunikko, 158cm, on pienikokoisempi puoliverinen, joka on kilpaillut vaativa A tasolla, sekä muutamissa intermediaite I luokissa. Sinfestillä on kaunis hyvä liike, mutta sen reaktiivinen luonne tuo omia haasteita kilpailuihin. Tammalla ei aina maltti meinaa riittää, joka tuo rikkonaisuutta ratoihin hätäilyllä. Ratsastettavuudeltaan haastava, mutta kun sen saa toimimaan hyvin, työskentelyä ja tekemistä on ilo katsella. Sinfest on sähäkkä tapaus, joka näkyy niin ratsain kuin kotonakin. Sen kanssa täytyy olla paljon huumoria mukana ja ennakointikykyä, että pystyy toimimaan sen kanssa. Varsoja sillä ei ole kuin kolme - viimeisen synnytykseen tamma menehtyi komplikaatioiden takia. Sinfest oli menehtyessään 15-vuotias. Myös Sinfest on elänyt ikänsä italialaisessa suuressa tallissa.

ie. Theine Tango, tummanrautias, 157cm, erittäin kaunis ja kiva luonteinen puoliverinen, on saksalaisessa trakehner-siittolassa elänyt entinen kilparatsu. Sen kanssa on kilpailtu intermediaite I tasolla. Suurempia ja maineikkaita luokkia se ei ole päässyt kilpailemaan, mutta muuten ura on ollut kohtalaisen hyvä. Tamma on rakenteeltaan hieman sirompi ja kevyempi, sen takia orivalinnat ovat olleet raskaamman puoleisia - toki siltikään varsoista ei ole tullut mitään muhkuja mörssäreitä. Theine Tango on hyvä käsitellä, se toimii joka tilanteessa ja on hyvin sopeutuvainen vaihtuviin tilanteisiin. Jälkeläisiä tamma on jättänyt viisi, joista jokainen on jatkanut kouluratsun uraa. Theine Tango on myös palkittu rotunäyttelyissä I- ja II-palkinnoilla. Sillä on myös todella hyvät jalka-asennot, eikä terveydessäkään ole ollut koskaan mainittavaa.

iei. Coriander Waltz, punarautias, 159cm, on hurmaava pakkaus ja jokainen kouluratsastuksessa käyneistä tietää tämän orin. Se on kilpaillut kansainvälisellä tasolla, Saksan lipun väreissä ja niittänyt menestystä suurella harppauksella. Orilla on mahtavat liikkeet, sen ja ratsastajan yhteistyö on saumatonta ja orin ratsastus näyttää naurettavan helpolta. Kuulemien mukaan Coriander Waltz on kyllä varsin herkkä ja kevyt ratsastettava, monille tämä käy kateeksi. Coriander Waltz oli muutaman kauden jalostuskäytössä ulkopuolisille, palkituille ja rotumääritelmän mukaisille Trakehner tammoille - tällä hetkellä orilla on lähelle kahdeksankymmentä jälkeläistä. Luonteelta ori on rauhallinen ja kuuliainen, se ei huutele tai välitä muista hevosista. Tämä on joskus harvinaista, vaikka vieressä huutaisi toinen ori uhitellen, Coriander Waltz ei jaksa päätänsä vaivata moiseen. Rakenteelta Coriander Waltz on erinomainen kantakirjansa edustaja, eikä suotta ori komeile korkeimmilla pisteillä Trakehnerien kantakirjan palkintosijoilla. Se on aina ollut terve, sen rakenne on erinomainen kouluratsulle ja luonne täysi kymppi!

iee. Tricktales, tummanrautias, 160cm, on Norjasta Saksaan muuttanut kaunis tamma, joka on toiminut pääasiassa siitostamman tehtävissä. Sillä on kykyä kouluradoille, mutta tarkoituksena ei ole ollut kilpaileminen, joten se on jäänyt siihen. Kapasiteettiä kyllä olisi vaikka vaativa A tasolle asti! Tricktales on koulutettu ja pienesti kilpailtu Norjassa, ennen Saksaan muuttoa - mihin se ostettiin täysin siitostamman tehtäviin. Sen suvussa on paljon eurooppalaisia linjoja, jotka ovat kieltämättä todella mielenkiintoisia. Tricktales on varsonut 8 hienoa varsaa, joista jokainen on ollut luonteeltaan lähes yhtä täydellinen kuin emänsä. Tricktales on sopeutuvainen, rauhallinen ja rohkea, helppo käsitellä ja kuljettaa paikkoihin. Se hoitaa varsansa hyvin, sivussa ehkä vähän muidenkin varsoja. Rakenteelta kevyt, kompakti ja sopusuhtainen Trakehner.


ei. Wonders of the Ancient World, ruunikko, 168cm, kevyt rakenteinen ja korrekti kouluratsu, joka on yksi käytetyimpiä jalostusoreja Saksassa. Wonders of the Ancient World on rakenteeltaan kevyt, pitkä runkoinen, jolla on kaunis ilmeikäs pää sekä kaula lihaksikas ja siinä on hyvät liittymät. Säkä on hyvä, selkä sopivan pitkä ja hyvä lautanen. Häntä kiinnittynyt sopivan korkealle ja takaosa on sopivan vahva. Jalat ovat suorat, terveet ja kaviot hyvän muotoiset. Liike on tasaista ja eleganttia. Liike on edestä ja takaa katsottuna suoraa ja puhdasta. Historialtaan todella terve jalostusori, joka on kantakirjattu I-palkinnolla. Vaikuttanut suuresti trakehnerien jalostuksessa ja on käytettävissä vain trakehnerien kantakirjan tammoille. Luonteelta ori on ystävällinen ja oman arvonsa tunteva. Se ei turhista hätkähdä ja sitä on hyvä käsitellä joka tilanteessa. Rehellinen ja rauhallinen. Kilpaillut kansainvälisellä tasolla GP-luokissa ja voittanut monia arvostettuja kilpailuita. Nykyään enään rajoitetusti tarjolla jalostukseen. Pääasiassa kaikki jälkeläiset ovat painottuneet kouluratsastukseen ja näyttöä löytyy iso määrä. Periyttää hyvää kevyttä rakennetta, terveyttä sekä todella näyttävää liikettä sekä tietenkin tummaa väritystä. Wonders of the Ancient World on kasvattanut ja omistanut arvostettu kouluratsastaja Saksasta.

eii. Things To Be Seen, rautias, 172cm, on alkuperältään Italiasta Ranskaan tuotu ori, joka teki synnyinmaassa mittavan kouluratsun uran. Kansallisella tasolla kilpaili vain muutaman kerran, mutta ikävä loukkaantuminen omassa tarhassa lopetti uran kuin seinään. Todella kapasiteettinen ja korkean työmoraalin omaava ori on tarjolla jalostukseen. Things To Be Seen on neljän pitkän linjan kouluhevoskasvattajan tekojen tulos. Tämän hevosen suku on täynnä mitä upeampia kouluratsuja eri maista, jotka yhdistyvät toivotusti juuri tähän hevoseen. Things To Be Seen on ollut koko ikänsä osaavissa käsissä ja ei ihme, että hevoselta löytyy niin upea kilpailu-ura. Luultavasti ura olisi jatkunut vielä pitkään, mutta tuo jalkansa loukkaaminen pilasi suunnitelmat. Onneksi ori kuntoutui ja siirtyi ennenaikaisesti jalostuskäyttöön. Tammojen omistajat ovat olleet todella kiinnostuneita tästä orista ja jälkeläisiä on reilusti yli 50 kappaletta. Luonteelta Things To Be Seen on nöyrä, herrasmies mutta osittain myös vaativa. Se saattaa tarhaan mentäessä kulkea kahdella jalalla tai yrittää lähteä hirmuista kyytiä kohti porttia. Tämän hevosen kanssa täytyy olla varuillaan. Rakenteelta sporttimallinen, ehkä turhan kevyt kouluradoille mutta hyvin ovat tuomarit orista pitäneet ja prosentit ovat olleet todella korkeita! Things To Be Seen on tällä hetkellä 19-vuotias ja käytössä enään yhden kauden tammoille.

eie. Worship of False Gods, tummanruunikko, 167cm, temperamenttinen ja vauhdikas hevonen, joka asettaa ratsastajansa äärimmäisten haasteiden eteen. Luonteelta tulinen, ratsuna vaativa. Tämä hevonen ei ole kenenkään suosikki. Se saattaa yrittää ohi mennen monottaa hoitajaa, näykätä hihasta tai tarjota karsinassa vain takapuoltansa. Mitään dramaattista ei ole koskaan tapahtunut, mutta tämä sattuu olemaan vain kipakka pikku diiva. Worship of False Gods on todella näyttävä ja hieno kouluratsu, kun sen satulaan on päässyt sen oma kasvattaja. Worship of False Godsista voisi sanoa, että se on yhden ihmisen hevonen. Kasvattajallaan se kulkee kuin unelma - hän tietää tasan tarkkaan, kuinka tätä hevosta tulee käsitellä ja ratsastaa. Worship of False Gods on startannut intermediaite I tasolla asti. Kapasiteettia voisi olla vaikeampiinkin luokkiin, mutta luultavasti omistajan mielenkiinto ei riitä viemään hevosta sinne asti. Rakenteelta tamma on pitkä runkoinen, aavistuksen lyhyt kaulanen, kantava lanne mutta terveet hyvän vahvat jalat. Näyttelyissä Worship of False Godsia on käytetty jonkin verran mutta voitot ovat jääneet unholaan, vaikka paljon hyvää mainittavaa onkin tullut. Tamma on varsonut kaksi kertaa, eikä kolmatta ole luultavammin tulossa.

ee. Come What May, tummanpunaruunkko, 167cm, vaikuttava saksalainen GP-tason koulutamma on pärjännyt hienosti lyhyen uransa aikana intermediaite II tasolla asti! Come What May on päihittänyt todella kovia kouluoreja ja niittänyt mainetta erilaisissa tammaluokissa voittaen suurimman osan. Come What May kilpaili vain 3-vuotta, kunnes hurja auto-onnettomuus vei tämän tamman pois 6-vuotaan varsansa kanssa. Tapahtumaa uutisoitiin pitkin maailmaa ja tapahtuma järisytti hevosihmisiä syvästi. Myös Come What Mayn omistaja murtui tilanteesta niin pahasti, ettei ole sen jälkeen hevosen selkään noussut. Autossa oli mukana Come What Mayn nuorin tytär, joka starttasi ensimmäisissä vaativissa luokissa. Rakenteelta tamma on sopusuhtainen, kaunis linjainen ja hyvä runkoinen hevonen. Lyhyet sääret ja vuohiset, joka on tuonut omia ongelmia liikkeiden puhtaudessa mutta hienosti on tamma pärjännyt. Come What May oli tarkoitus kantakirjata, mutta tämä jäi haaveilun tasolle. Luonteeltaan se oli kiltti, rauhallinen ja tasainen. Hevonen, jonka kanssa pärjäsi kuka tahansa. Satulaan sai nousta pieni lapsikin. Ratsuna herkkä ja haastava, vaati täydellistä oman kropan tuntemista, koska ohjista nypyttely ei tuottanut minkäänlaista tulosta. Come What May oli menehtyessään vasta 12-vuotias ja varsoja tamma sai vain kaksi.

eei. Romanze, mustanruunikko, 166cm, todella näyttävä ja taitava GP-tason kouluratsu, joka ei kuitenkaan ole jostain kumman syystä tammojen omistajia kiinnostanut. Orilta ei löydy kuin kymmenisen jälkeläistä. Sukulinjaltaan varsin mielenkiintoinen, pääpainotus alkuperäisissä trakehnereissä. Romanze on Saksassa syntynyt ja kasvanut, kunnes se myytiin Englantiin ratsutukseen ja sieltä Norjaan suoraan kilpailuradoille. Luonteelta säpäkkä ja todella orimainen pörhentelijä, joka tarvitsee vierelleen määrätietoisen ja topakan hoitajan. Tämä hevonen lukee ihmisiä kuin avointa kirjaa ja jos sille näyttää vähääkään epävarmuutta, ori osaa käyttää sen hyödyksi. Ratsuna miellyttävä, kevyt ja tasapainoinen. Rakenteelta vähän lyhyt runkoinen, jyrkkä laskeva lautanen, piirteetön säkä ja lyhyt kaula. Ei täydellisen kouluhevosen rakenne, mutta kyllä prosentit puhuvat näyttävyyden puolesta. Romanze kilpaili 5-vuotta hyvin aktiivisesti, mutta maineikkaita kilpailuita sillä ei kilpailtu. Ori menehtyi 18-vuotiaana tarhaan suolikierteen takia.

eee. Champagne Moment, punaruunkko, 171cm, Tanskassa ikänsä elänyt kouluratsu on toiminut nuoruutensa hienona kilpahevosena mutta myöhemmin se myytiin ratsastuskouluun opetuskäyttöön. Hevosen luonne sopii kyllä ratsastuskouluun, mutta kyllä sen potentiaali olisi riittänyt intermediaite I tasoa korkeammalle heittämällä. Tamman omistaja innostui enemmän oreista ja myi kaikki omat tammansa pois, kasvatuksen lopetettua. Champagne Moment ei ole voittanut isoja kilpailuita, mutta maansa omissa kilpailuissa pärjännyt oikein hyvin. Luonteelta Champagne Moment on tasainen, rauhallinen ja nyörä. Sen kanssa voi touhuta nuoretkin ratsastajat. Antaa paljon apuja anteeksi ja pyrkii tekemään parhaansa. Mikään rakennekukkanen tämä tamma ei ole, mutta ei sen ole tarvinnutkaan. Varsonut 3 kaunista varsaa, ehdottomasti rakenteellisesti hienompia kuin emänsä. Nykyään viettää ansaittua eläkepäiviä pienellä yksityistallilla vuoristossa, missä sillä pääosin vain maastoillaan ja vaelletaan pitkin aroja ja tasankoja.

Sukuselvitys © Sorel, kiitos!

Jälkeläiset

09.04.2021 trak-o. Crane For Sparta KTK-II e. Famona om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
05.09.2022 trak-t. Crane Amber Room KTK-III e. Albina al Almas om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Everholt Court of Curiosities kilpailee porrastetuissa kilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy orin VH-profiilista.

KRJ CUP
30.04.2021 Storywoods Dressage Center KRJ CUP Int II 8/79
31.07.2021 Haltiasalo KRJ CUP Int II 6/76 79,643%

Päiväkirja & valmennukset

03.04.2021 Sijoitus KR CUPissa
Storywoods Dressage Center tarjosi jälleen hienot puitteet sekä sujuvan kilpailupäivän KRJ CUPille, ja kuten yleensäkin, kuukausittainen arvokilpailu aiheutti minunkin vatsassani vähän tavallisesta poikkeavia perhosia. Onneksi tämäkin oli hyvänlaatuista, kutkuttavan odottavaa jännitystä. Tavanomaista oli myös reipas starttimääräni sekä laaja luokkakirjo osallistuessani lukuisilla ratsuillani junnuista konkareihin likipitäen jokaiseen luokkaan. Kookoskin oli mukana, tietenkin, Intermediate II -luokassa Grand Prixin sijaan.

Kookos tuntui jo verkassa todella hyvältä. Omalta, tasaiselta itseltään, verryttelyissä ori kompuroikin muutaman kerran (mistä tietenkin ehdin huolestua, sillä tietenkin jokainen kompurointi tarkoittaa vähintään venähdystä) eikä mitenkään päin ollut lennokasliikkeisin tai karismaattinen hevonen odottamassa starttiaan. Silti, ratsastaessani jokaisen askellajin lävitse, tehdessäni perusjuttuja ja asteittain vähän vaativampiakin liikkeitä, huomasin rohkean ritariratsuni olevan loistoterässä. Kompurointikin jäi, hevosen tavanomainen rehellisyys sekä yritteliäisyys eivät vain nostaneet päätään vaan vallan kurottelivat kaulojansa. Kookoksella tuntui olevan hauskaa, melkein kuulin ruunikon hyräilevän iloisen duurivoittoista sävelmää menoaan tahdittamaan. Tai kenties se oli jokin ajomatkalta mukaan tarttunut korvamato, joka soi ainoastaan minun päässäni enkä vain ymmärtänyt koko asiaa keskittyessäni verryttelemään ratsuani.

Itse radasta en muista juuri muuta kuin valtavan ilon sekä sujuvuuden. Kookos oli rento, tyytyväinen ja selkeästi menossa ja tekemässä, eikä aikaakaan kun tämä tekemisen riemu tarttui minuunkin. Tiedän, ettei lisätty ravimme ollut päivän paras, piaffemme tai passagemme eivät varmasti saaneet tuomareita haukkomaan henkeään hämmästyksestä eikä piruettimme jäänyt kilpayleisön mieleen suurena urheiluhetkenä. Kookos kuitenkin teki kaiken niin suurella sydämellä ja riemulla, rehellisesti parhaansa yrittäen, että sydänhän siinä suli! Rento, hyväntuulinen helppoutemme myös palkittiin. Tuntemukseni Kookoksen hyvästä vedosta oli pitänyt paikkansa, ja radasta muistoksi jäänyt ilon tunne palkittiin kahdeksannella sijalla. 8/79, Kookoksella. Minun hieno, upea hupsu ritariratsuni, kaikessa tasaisuudessaan, näin suuren ja kovatasoisen kilpailun sijoittuneiden joukossa. Hyvä kun en itkenyt. Tai no ketä minä huijaan, jollain on varmasti vielä kuviakin siitä, kuinka palkintojenjaossa hymyilen ja itken kätellessäni tuomareita sekä taputellessani Kookoksen kaulaa.

10.11.2022 Miekkailuharjoituksia
Tarkoitukseni oli hakea Altai sisälle varustettavaksi, mutta jäin toviksi seurailemaan Kookoksen puuhia. Ori selkeästi eli parasta elämäänsä; tarhaan päätynyt kuusenoksa oli jatkanut matkaansa edelleen Kookoksen suuhun herran tuoreimmaksi miekaksi. Kaikki se ylväys, mitä komea ulkomuoto Kookokseen tuo, karisee kovaa kyytiä sen tehdessä jotain vastaavaa. Mutta hauskaa hevosellani tuntui olevan, kun se ensin vain seisoi paikoillaan oksalöydöstään heilutellen, sitten käveli oksa edelleen heiluen, nyt tosin aivan uudessa tahdissa. Jokunen raviaskel, hieman suurempi kaulan kaari ja oksan heilahdus, harha-askel ja kompastuminen kera välittömän pysähdyksen ja hölmistymisen. Oikein kuulen rattaiden hitaan liikehdinnän Kookoksen korvien välissä, kunnes hiekka rattaiden välistä katoaa saaden koneiston jälleen toimintakykyiseksi. Matka jatkuu, jälleen käynnissä, huomattavasti maltillisemmilla miekanheilutteluilla. Naapuritarhojenkin hevoset nostivat päitänsä seuraten hetken Kookoksen edesottamuksia.
Arki on parhaimmillaan pieniä iloja ja onnenhetkiä, joita Kookos tarjoilee hyvin runsaskätisesti.

05.12.2022 Jouluteemainen kuvauspäivä
Ajattelin Kookoksen oleva loistovalinta jouluteemaiseen kuvaukseen; rohkea, kiltti hevonen ei varmasti sanoisi mitään päälleen puettavasta kuvausrekvisiitasta tai kuvaajan muista tarvikkeista! Eikä sanonutkaan, siinä olin aivan oikeassa. En vain ollut tajunnut ottaa huomioon Kookoksen mahdollista innostumista.

Tonttulakki ei oria kiinnostanut, sen sijaan kaulalle laitettu runsas kranssi oli äärettömän mielenkiintoinen, samaten poronsarvet (niiden heiluttelu selkeästi tuntui hauskalta). Paikoillaan seisomisesta täydet kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, muutoin paikoillaan pysyminen.. Myönnän olevani varsin vaikuttunut siitä, kuinka paljon Kookos saikaan heiluttua ja huojuttua ilman kavioidensa pienintäkään liikahdusta. Melko lailla kaikki sitä tonttulakkia lukuun ottamatta piti saada haistella, sitten koristeet ja hökötykset olisi tietenkin pitänyt saada suuhun heiluteltavaksi (tämä ei, hupsuni suureksi harmiksi, mitenkään käynyt päinsä minkään kuvausrekvisiitan kohdalla). Ihan vähintään Kookos seisoskeli paikoillaan kaula kaarella, sieraimet suurina, turpa kaulalleen asetettua kranssia vasten ihmetellen ja ilmeisesti myös ihastellen kranssia.

Sain kuitenkin toivomani sievät jouluiset poseerauskuva Kookoksesta. Yhdesti teetin muutaman joulukortin, loput ostin nettikuvina. Yksi Kookoksen kuva pääsee ensi vuoden seinäkalenteriin, jonka sain vihdoin ja viimein tilattua. Kuvien valitseminen osoittautui hurjan vaikeaksi! Kookoksen onnistuneet otokset ratkaisivat lopulta joulukuun kuvaongelmat, muita kuukausia olin ongelmoinut pitkin vuotta. Onneksi kalenteri tulee vain itselleni, joten ei haittaa, vaikka se saapuisi reippaasti tammikuun puolella.
Reipas, utelias malli sai tietenkin oikein reippaat kiitokset niin minulta kuin kuvaajalta, kehuen, rapsutusten sekä avokäsin jaetun kuivan leivän muodossa. Kookos söi varsin murustellen, joten tiedä sitten, paljonko leipää ori oikeasti nieli ja paljonko päätyi hangelle tippuneena muruna lintujen evääksi.

20.10.2023 Vanha herra
Harmaita karvoja päässä, hieman hidastunut askel ja vähentyneitä riemupukkeja, mutta edelleen pilkettä silmäkulmassa sekä aktiivisia miekkailutreenejä jokaisella isommalla oksalla, jonka Kookos vain hampaisiinsa saa. Orini on vanha, hyvin vanha, lähemmäs kolmekymmentävuotias, joten tietysti ikä näkyy hevosessa monella tavalla. Liikunta on nykyään melko kevyttä ja verryttelevää, ja mikäli Kookoksen voinnissa tapahtuu pientäkään laskua lopetan orin välittömästi. Toistaiseksi Kookoksen hampaat, nivelet, selkä, vanha ori ylipäätään on kuitenkin todella hyvässä kunnossa eletystä elämästä, kilpaurasta ja kaikesta muustakin huolimatta, joten niin kauan kuin ruunikolla riittää virtaa ja se vertyy (eli aamun ensimmäiset jäykähköt askeleet tallista tarhaan jäävät päivän jäykimmiksi), Kookos saa elellä vanhan oloneuvoksen elämää Kurjenpesässä. Elämänilo ja seikkailunhalu kulkevat edelleen orini mukana, se on oma ihana, hölmö rohkea hurmaava itsensä, ruoka maistuu.. Voin hyvällä omallatunnolla pitää Kookoksen luonani vielä tovin.

Tuollahan Kookos nytkin heiluttelee kahvapalloa tarhassaan. Pallo tosin ei ole sen oma, liekö jostain naapuritarhasta lentänyt tai kierinyt Kookoksen tarhaan jolloin herra näki tilaisuutensa koittaneen. Hymy nousee väkisinkin huulilleni, kuten aina ennenkin Kookoksen ritarileikkien vuoksi. Hölmö, hieno vanha herra.



© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen