Kurjenpesä

Valokylän Kyynelvärssy "Virsi"

Perustiedot

Meriitit

© kasvattaja

Tausta

Hapanilmeinen Virsi oli puolittain heräteostos; näin myynti-ilmoituksen, tunnistin vanhemmat, kiinnostuin välittömästi. Kapasiteetikas suomenhevostamma nyt on muutenkin hyvin hankalasti ohitettava houkutus, vaikka olen (tai ainakin olen luullut olevani) puoliveri-ihminen. Otin nopeasti yhteyttä Valokylään sopiakseni koeratsastuksen. Ensimmäinen kolme varttia tosin meni ihan kuulumisten vaihtoon, tuttuja kun olemme, ja vasta sitten sain ujutettua Kyynelvärssyn keskusteluun.

Koeratsastus sujui suorastaan loistavasti, Virsi ihastutti eteenpäinpyrkimyksellään sekä työmoraalillaan. Sillä oli tuoreet eläinlääkärin paperit (laajennettu vuositarkastus), joten en teettänyt edes ostotarkistusta.
Virren ostamisen taustalla on siis hyvinkin tavanomainen, jopa tylsä, tarina, johon ei liity hauskoja sattumia juhlissa kerrottavaksi. Kurjenpesään saapumisen jälkeen tamma on kuitenkin luonut paljonkin muistoja sekä maininnan arvoisia asioita aivan arkisista jutuista kilpailumenestykseensä, valmentajien kehuista siihen kesäyöhön, jona niin omat kuin naapurini hevoset säikähtivät lähtien yksissä tuumin vierekkäisiltä laidunlohkoilta karkuun päätyen erään herttaisen eläkeläispariskunnan puutarhaan. Maksoimme tietenkin puutarhalle aiheutuneet vahingot naapurini kanssa. Pariskunta oli kyllä hyvin ymmärtäväinen, vahinkoja sattuu ja aitoja kaatuu, minkä lisäksi erityisesti talon isäntä oli tykästynyt karkulaisiin ja erityisesti Virteen, joka kuulemma muistutti ilmettä myöten hänen oman isänsä entistä lempihevosta.

Luonne

Kestohappamine ilmeineen sekä melko torjuvine elekielineen Virsi ei tosiaan kutsu luokseen, ei ihmisiä tai muita hevosia. Hevossosiaalista tammasta ei saa tekemälläkään (tarhassa Virsi herkästi potkii muita, joten se tarhaa yksinään, ja kilpailuissa sun muissa tapahtumissa Virren hännässä on aina punainen rusetti varoittamassa muita), ihmisten kanssa se ei äksyile. Hapan ilme tosin harvemmin väistyy, Virsi on pahempi kuin Mutru, mitä perusilmeeseen tulee! Ilkeää, äksyä tai huonokäytöksistä ruunikosta ei kuitenkaan saa, se vain näyttää perustyytymättömältä.
Virren ilmekään ei värähdä harjauksen, raspauksen, pesun, loimituksen, kengityksen tai oikeastaan minkään hoitotoimenpiteen aikana. Edes herkkuja saadessaan tamma ei tunnu ilahtuvan. Kaiketi elämä on yksi suuri kärsimysnäytelmä vailla iloja. Luotaantyöntävästä perusilmeestään sekä ajoittaisesta ikävästä kehonkielestä huolimatta Virsi käyttäytyy ihmisten kanssa erittäin hyvin. Talutettaessa tosin saa olla tarkkana, jos muita hevosia on lähettyvillä, ettei Virsi koeta näykkiä tai ihan potkaista. Samasta syystä tamma lastataan aina ensimmäisenä, ja se erotetaan muista orilevyllä; matka sujuu kaikin puolin rauhallisemmissa merkeissä. Muita matkustusongelmia Virrellä ei ole, seura vain tuppaa ärsyttämään sitä ja aiheuttamaan kuopimista sekä seuran näykkimisyrityksiä. Yksin sekä orilevyn kanssa Virsi matkustaa rauhallisesti ja kiukuttelematta.

Happamalta Virsi näyttää töitä tehdessäänkin. Käsiteltäessä tamma on asiallinen ja helppo, vaikka ilme onkin ruma, ja sama kuvio toistuu työskennellessä. Tuntuu hyvin ristiriitaiselta, miten eteenpäinpyrkivä, yhteistyöhaluinen, rento ja ilmeisen mielellään työskentelevä hevonen ruunikko onkaan, vaikka sen ilme on ja pysyy tympeänä, oli laji tai tehtävä mitä tahansa. Virsi tuntuu aivan erilaiselta kuin miltä näyttää!
Ratsastajastaan tamma on kuitenkin tarkka, erityisesti kädestä. Kova käsi, sahaaminen, suuhun kiinni jääminen hypyn aikana, kaikki vastaavat virheet saavat suomenhevosen iskemään kavionsa tiukasti maahan ja lyömään kuvitteelliset hanskat tiskiin. Pehmeä, joustava käsi on kaiken A ja O, tasapainon horjahdukset ja jalkojen satunnaiset virheet Virsi sietää vähän paremmin, muttei ymmärrä niitäkään kovin pitkälle. Melko tiukkapipoinen, todella vaativa ratsastaa, mutta samalla hyvin palkitseva - yksi suosikeistani istuntapainotteisiin valmennuksiin!

Erittäin näyttäväliikkeinen, hyppytekniikaltaan miltei moitteeton, rohkea, tasapainoinen, älykäs. Yhteistyöhaluinen, eteenpäinpyrkivä, tarkka ja tasainen, ryhdikäs, ei yritä luistaa mistään vaan tekee asiat ihastuttavalla antaumuksella. Virttä voisi kehua tuntikausia, ja itse asiassa olen joskus intoutunut melkoisiin ylistyspuheisiin tamman kasvattajan tai valmentajani kysellessä ratsustani. Haluaisin sanoa, ettei minua edes hävetä, mutta hävettää kuitenkin. Joskaan ei Virren vuoksi, ruunikko kun ansaitsee joka ikisen kehun, jonka olen siitä lausunut. Tamma on tasaisen hyvä, jopa erinomainen kouluratsastuksessa suorittaen lisätyn ravin yhtä hienosti kuin tasaisen korrektin pysähdyksen. Tympeä ilme hieman haittaa yleisilmettä ja näyttävyyttä, mikä on tietenkin sääli.
Hypätessä Virsi ei turhia kyttäile, kieltele tai epäröi. Se kykenee nopeisiin, itsenäisiin ratkaisuihin (joskaan ei suostu tekemään niitä joka esteellä, ratsastajan on parempi ratsastaa eikä matkustaa, satunnaiset tilanteet aina erikseen), melko tiukkoihinkin käännöksiin eikä arastele vinoja tai lyhyitä lähestymisiä. Ei tästä puoliveristä tai sporttiponia saa, mutta Virsi laittaa kyllä kelle tahansa kampoihin oman tasonsa esteradoilla. Erityisen mielellään tamma tuntuu hyppäävän innareita sekä erilaisia sarjaesteitä.
Maastovarma, joskin lajitoveri-inhostaan johtuen parhaimmillaan yksinäisillä maastoreissuilla. Tietenkin myös Virsi saattaa säikkyä yllättäviä ääniä ja tilanteita, mutta se on maastovarma siinä mielessä kuin hevosihmiset maastovarman nyt käsittävät. Rento, miellyttävä ratsu kevyeen humputteluun, umpimetsässä samoamiseen kuin peltolaukkailuun; Virsi ei innostuessaankaan ryhdy ilopukittelemaan.

Valmennus-, näyttely-, kilpailu- ja klinikkareissuja, ja mitä muita kotipihalta poistumisia nyt onkaan, varjostavat lähinnä muut hevoset. Todennäköisesti Virsi olisi ennemmin jonkun suurihmistapahtuman vilinän keskellä kuin rauhallisimmallakaan kisavarikolla lajitovereittensa keskellä. Kuten todettua, tamman hännässä on aina punainen rusetti, minkä lisäksi toki itsekin pidän etäisyyttä muihin. Verryttelyssä Virsi on herkästi hieman kireämpi kuin kotona (muista hevosista johtuen), tamman rentouttaminen on verryttelyjen suurin haaste. Kunhan Virren saa keskittymään työhön eikä muiden mulkoiluun, se on oma itsensä, hyvä ratsastaa ja erinomainen suoritushevonen, näyttävä ja pätevä (kilpa)ratsu.

Sukutiedot

Jälkeläiset

17.03.2022 sh-t. Kurjen Köyhänkruunu i. Seppäjärven Kerjäläiskuningas om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä)

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

16.06.2021 Kouluvalmennus, valmensi Jenna
Lähde ajoissa, ole ajoissa - ei toimi koskaan kun pitäisi. Olin sopinut Ainon kanssa, että saapuisin Kurjenpesään viittä vaille viisi, mutta olin iloisesti unohtanut, että autoa piti tankata matkalla kun tein (myöhässä) lähtöä. Saavuin paikalle sitten vähän yli viisi, joten ei se nyt niin paha ollut. Ratsukko oli jo kentällä, kulki reippaassa käynnissä pitkin ohjin kun pahoittelujen kera saavuin pelipaikalle. Hetken juttelin Ainon kanssa, että miten tamman kanssa on mennyt ja mikä voisi vaatia parempaa huomiota. Annoin ohjeet verryttelyä varten ja jäin seuraamaan ratsukon yhteistyötä.

Virsi-tamma oli varsin nyrpeännäköinen ilmestys kulkiessaan uralla Ainon alkaessa vaatimaan tammaa paremmin avuilla ja muotoon. Tiesin tamman olevan yleisilmeeltään sitruunainen mutta jotenkin oletin sen kuitenkin olevan enemmän innostunut töistään. Aino sai ruunikon kulkemaan kunnolla kulmiin sekä taipumaan ja asettumaan niissä sekä volteilla. Alkulämmittelyn jälkeen tarkoitus oli keskittyä hyviin siirtymisiin askellajien välillä kuin sisälläkin.

Koska on aina kiva aloittaa helpoista niin ensin oli vuorossa perus käynti-ravi-käynti, sitten myöhemmin vähän laukannostoja sekaan ja vielä vähän myöhemmin myös pysähdys sekä peruutus. Pääasiallisesti ratsukon siirtymiset olivat hyviä ja tapahtui ennalta määrätyssä kohdassa mutta ratsun näennäinen happamuus teki niistä nahkean oloisia. Aino sai Virren hyvin kuulolle pienillä pidätteillä ja paljon tekemään hidastukset pelkällä istunnalla. Kolmikaarisella tahtoi laukan tempo välillä kärsiä mutta volteilla tai ympyrällä ratsukko eteni hyvin alusta loppuun. Pysähdykset onnistuivat lähes joka kerta tasajaloin eikä peruutuksessakaan teknisesti ollut mitään vikaa.

Välikäyntien jälkeen otettiin vielä yksi harjoitus, jossa käytiin kaikki askellajit läpi sekä tempon muutoksia. Pari kokoamiset ja lisäykset ennen varsinaista harjoitusta, joka toimi Kapteeni käskee - periaatteella. Ratsukolla olisi komennon jälkeen aina kolme askelta aikaa vaihtaa määrättyyn askellajiin ja tuplakäskyllä (esim. ravi-laukka) ensin kolmessa askeleessa raviin ja uudessa kolmessa askeleessa laukkaan. Tämä harjoitus sai Ainon selkeästi puuskuttamaan alkuillan leppoisassa lämmössä mutta enemmän harjoitus taisi ärsyttää Virttä, sillä tamma heitteli muutamaankin otteeseen närkästyneenä päätään eikä sen puhinakaan ollut kovin ystävällisen sävyistä. Viimein vartin jälkeen annoin ratsukolle luvan ottaa vähän pidemmän laukkapätkän, jossa tamma sai kulkea vähän rennommin ennen kuin Aino sai siirtää tamman käyntiin ja antaa sille pitkän ohjan.

23.01.2022 Pulkkakokeilu, kirjoittanut Veera R.
Ai jummi! Tätä päivää mä olin odottanut jo pitkään. Aino oli viime vieraillullani sanonut, että hän kaipaisi apukäsiä yhteen hommaan. Olin eka ajatellut, että tää on joku pirunmoinen heinänhakureissu tai kakan lapiointia. Ei ollutkaan kyse mistään tämmöisestä, vaan hän tarvitsi jonkun istumaan pulkkaan, kun hän kokeilee mitä yksi tallin tammoista pitää pulkkaratsastuksesta.

Sitähän se ei kertonut, että kyseessä on totinen hapannaama Virsi, joka on minunkin lainaratsuilleni tallilla vieraillessa luimistellut sen minkä kerkeää. Minua oli joka kerta varoiteltu menemästä sen lähelle oman ratsuni kanssa, ettei se potkaisisi. Nähdessäni tamman seisovan tallikäytävällä Ainon varustettavana mietin vähän, että tämänkö takia muita stunttipulkkailijoita ei ollut tarjolla ollut. Aino kovasti alkoi kyllä vakuuttelemaan, ettei se ihmistä kohtaan ole ilkeä. Mietin kyllä mielessäni, että vahingossakaan en anna pulkan liukua liian lähelle tuon hevosen takajalkoja.

Ainon saatua itsensä ja hevosen valmiiksi suuntasimme tallista ulos. Minäkin olin saanut potan päähäni, jos vauhti oikein kiihtyisi. Aino kiipesi tamman selkään tallin pihassa, minä sain liinat käteeni ja istahdin pulkkaan. Olimme todenneet, että parempi ettemme kiinnitä pulkkaa millään tavalla hevoseen, ettei se jäisi kolisemaan perään tai liukuisi hevosen jalkoihin, jos minä tippuisin pulkan kyydistä.

No loppujen lopuksihan hommassa ei ollut mitään ihmeellistä hevosen mielestä – mulla sen sijaan oli superkivaa kyydissä. Virsi ei pätkääkään välittänyt perässään tulevasta pulkasta – isoimmat ongelmat olivat mulla pidellä kiinni liinoista, ohjata pulkkaa kaarteissa ja jarruttaa tarvittaessa. Vaikka tuo tamma onkin kuinka hapan käsitellessä ja muita hevosia kohtaan, niin ihan fiksu käyttöhevonen se on.

27.01.2022 Hieman kuulumisia
Keli on ollut nollan tuntumassa, joko pikkupakkasta tai vähän plussalla. Kenttä on onneksi pysynyt hyvänä (jatkuvaa huoltoahan se vaatii), samaten maastoreitit. Inhottavinta on ollut miltei vaakatasossa kasvoille tuiskuttanut lumi, mutta ei siitäkään parane valittaa, neljä vuodenaikaa on kuitenkin rikkaus.

Tähän talveen on mahtunut hiihtoratsastusta sekä pulkan vetämistä, jälkimmäistä itse asiassa viime sunnuntaina. Veera R. oli apunani, eikä Virsi onneksi sanonut pulkasta yhtikäs mitään. Pulkkakokeilu oli suoranainen menestys - voi hyvinkin olla, että myös Virrestä opetetaan pesunkestävä hiihtoratsastushevonen! Se on kaikin puolin hauskaa hommaa, ihanaa vaihtelua sekä mielenpiristystä niin itselle kuin hevosellekin. Välillä on ihan mukava olla suksilla, ja erityisesti naapurini Jarnan kanssa tulee tehtyä hiihtolenkkejä, joskus ihan ilman hevosta. Hiihtoratsastukseen käytämme yleensä minun hevosiani, hänellä on hommaan yksi sopiva lämminveritamma, minulla (sattuneesta syystä..) vähän useampi hevonen.

Pienen lajikokeilun lisäksi Virren elämään ei kuulu mitään sen ihmeellisempää. Hapannaamani kilpaura alkaa olla niin sanotusti loppusuoralla; vajaa kymmenen sijoitusta, niin myös estepuolella 40 sijoituksen tavoite menee rikki! Koulupuolella tämä tavoite on saavutettu jo tovi sitten, minkä lisäksi myös VSR:n cupkilpailuista kotiin on kiikutettu viisi ruusuketta (neljä kouluratsastuksesta, yksi esteratsastuksesta). Kilpailin itse kaikki Virren koulusijoitukset, ja treenaan tälläkin hetkellä tammalla aktiivisesti, joskin ilman kilpailutavoitteita. Estepuoli on tuttuun tyyliin palkatun ammatti-ihmisen varassa.

Tulevaisuudelle sen sijaan on suunnitelmia! Olen pohtinut Virren astuttamista, erityisesti, mikäli estesijat tulevat ”täyteen” lopputalven / alkukevään aikana. Tammani on kaikin puolin upea ratsu, persoonassa on hieman hiottavaa. Eihän tämä ihmisten kanssa ole mitenkään hankala, hevossosiaalisuutta vain ei ole nimeksikään. Tämän asian kanssa kyllä pärjää, vaan olisihan se mukavaa, ettei toisia hevosia joutuisi tällä tavalla varomaan. Varsa- ja isäoripohdintojen lisäksi yksi lopputalven tai alkukevään (riippuu hyvin paljolti niin minun kuin tamman estekuskin aikatauluista ja monesta liikkuvasta osasesta) tavoitteista on rotulaatuarvostelu. Näyttelymenestyksestä merkkinä on vastikään myönnetty VIR MVA Ch -meriittirimpsu, joten silläkään saralla ei ole enää saavutettavaa, ellen sitten siirry esittämään Virttä VSN:n näyttelykehissä. Tokkopa, sillä vaikka tammani on kaunis ja korrekti, ei aikani riitä joka paikkaan repeämiseen.

07.02.2022 Viikonlopun valmennusfiilistelyä
Viime viikonlopun ohjelmaan kuului (kaiken muun ohella) tehokouluvalmentautumista pitkäaikaisimman luottovalmentajani silmien alla. Ratsastin niin lauantaina kuin sunnuntaina kolme valmennusta, ja Virsi oli yksi ratsuistani. Keskityimme Virren treenissä kaariin sekä taivutuksiin omaa istuntaani unohtamatta. Alkukäynnit ja -ravit ratsastin ilman jalustimia, varsinaiset valmennustehtävät jalustinten kanssa.

Päällimmäiseksi tunteeksi valmennuksestani Virren kanssa jäi tyytyväisyys. Tamma on todella hyvässä terässä, nautin äärettömän paljon jokaisesta tehtävästä sekä erittäin hyvästä yhteydestä ratsuuni! Jo verryttelyt sisälsivät paljon erilaisia kaaria ja ympyröitä, ja valmentajani kiinnitti erityistä huomiota ulkoapuihini. Ilman jalustimia ratsastamalla tulin myös kiinnittäneeksi enemmän huomiota kehoni painopisteeseen ja suoruuteen. Hymyilen edelleen muistellessani, kuinka paljon valmentajani kehui Virttä ja miten hyvin saan tamman takaosan mukaan ihan alusta lähtien. Vaikka kyllähän minun pitääkin saada, tällä kokemuksella. Oppiminen ei toki lopu koskaan, mikä on varmasti yksi ratsastuksen viehättävimpiä piirteitä yhdessä yhteyden luomisen kanssa. En ole koskaan kyennyt innostumaan tenniksestä tai (ranta)lentopallosta samalla tavalla, vaikka niitäkin on tullut harrastettua.

Olen itse erityisen ylpeä avotaivutuksista, joita Virren kanssa teimme. Tamma taipui juuri oikein, liike ei mennyt niin sanotusti yli, vaan pysyi toivomassani muotissa. Myös valmentajani kehui avojamme. Sulkutaivutuksissa taas taivutin paikoitellen liikaa ja jokusen kerran liian vähän, jotenkin kadotin hienosäädön aivan kokonaan. Onneksi osaan jo vähän nauraa itselleni (posket hienoisesta häpeästä punoittaen). Niin hyvät, korrektit avot, ja heti perään sulut, joiden kanssa homma sitten levisi vähän joka suuntaan! Kulmissa tai kaarilla en sentään töppäillyt, vaan ratsastin hyvin siistit ja tarkat tiet. Erityisesti syvät, siistit kulmat ovat omienkin valmennusteni kulmakiviä (siinä määrin, että oppilaat jo vähän vinoilevat asiasta), joten olisihan se tosissaan noloa ratsastaa itse laiskoja, valmistelemattomia kulmia.

Virsi suhtautui koko treeniohjelmaan sillä ihastuttavalla antaumuksella kuin kaikkeen muuhunkin. Tamman työmoraali on hurjan korkea eikä motivaatiokaan tunnu hiipuvan mihinkään, Virsi työskentelee yhtä mielellään joka päivä, kaikissa tehtävissä. Valokylä kasvatti melkoisen kultakimpaleen!

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen