Kurjenpesä

Seppäjärven Kerjäläiskuningas "Kaarlo"
✝ 08.01.2023

Perustiedot

Meriitit

Rakenne & pää © kuvaajat eivät halua nimiään mainittavan, liikekuvat © scirlin

Tausta

Aina hevosten taustalla ei ole isompaa tarinaa, eikä ole Kaarlonkaan. Kiinnostavat vanhemmat ja mahdollisuus ostaa varsa, tehty ja hyväksytty tarjous. Siinäpä asia pähkinänkuoressa. Nuori, vieroitettu Kerjäläiskuningas muutti Pöytyälle opettelemaan ikätasolle sopivassa tahdissa aikuisten hevosten juttuja sekä nauttimaan orilaitumista.

Kaarlosta kasvoi todellinen luottoratsu ja herrasmies, hevonen, joka ei turhia murehdi, hötkyile tai stressaa. Tasainen luonteenlaatu, mielenmaisema ja tunne-elämä, miellyttävä käsiteltävyys sekä persoona, paljon kapasiteettia, vankka rakenne sekä rautias väritys – tässä on hyvin perinteinen monipuolinen suomenhevonen! Yhteiselomme on sujunut hyvin tasaisesti, ja niin minä, työntekijäni, este- ja kenttäkilpailut hoitanut ratsastaja kuin kaikki muutkin Kaarlon kanssa työskennelleet ovat tykästyneet hevosen tasaisen helppoon, miellyttävään persoonaan sekä yhteistyökykyyn. Ori onkin aika usein se, jonka kanssa vieraani pääsevät puuhaamaan ja jonka selkään istutan niin kokeneet kuin kokemattomammatkin ratsastajat (vaikka mielelläni kyllä liikutankin kultakimpaleeni itse).

Jotenkin huvittaa, sekä harmittaa samaan aikaan, kuinka hieno orini onkaan, mutta miten hankalaa sitä on pukea sanoiksi. Monesta muusta hevosesta saan kerrottua paljon värikkäämmin ja ylistävämmin, Kaarlosta puhuttaessa sanakäänteeni ovat paljon tavanomaisempia ja vaatimattomampia. Ehkä sellainen täsmää hevosen olemukseen ja persoonaan, mutta kyllä se näin omistajana harmittaa – voisin kyllä vähän röyhistellä rintaani Kaarlon osaamisen ja laadun suhteen! Ihan viimeistään orimainokseen sitten.

Luonne

Luottohevosten kunniakkaaseen kaartiin lukeutuva Kaarlo ei turhia stressaa, jännitä tai hermostu. Tunne-elämältään äärettömän tasainen ori katselee maailmaa kuin olisi valmiiksi vanhana, maailmaa nähneenä sekä kokemuksistaan viisastunut harmaahapsi (liinahtavat jouhet pelkästään vahvistavat tätä mielikuvaa). Alkujaan orin lempinimi oli Jätkä, joka ei kuitenkaan loppupeleissä tuntunut sopivan ollenkaan. Monien nimikokeiluiden ja -kipuiluiden jälkeen uudeksi lempinimeksi vakiintui Kaarlo.

Aina hyväntuulinen Kaarlo on paitsi lahjakas ratsu, myös erittäin työteliäs, ahkera sekä äärettömän hyvä ratsastaa. Kevyt, hyvä suustaan, ahkera ja nöyrä, eteenpäinpyrkivä, kuuliainen. Tarkka ja täsmällinen, ryhdikäs, rohkea sekä varmajalkainen, taipuisa.. Hyvien ominaisuuksien listaa voisi jatkaa niin pitkälle, ettei kukaan jaksaisi kuunnella sellaista kehutulvaa! Liikkeiltäänkin Kaarlo on hyvä, ei erinomainen, mutta sellainen perusnäppärä, puhdasaskelinen seiskan hevonen (hyvä työntö ja tahti, liikkeet ovat suorat sekä irtonaiset, mutta etenkin ravissa saisi olla vähän pidempi askel). Orin hypyt ovat hieman raskaat ja hitaat, hyvä jalkatekniikka sekä tasapaino tasapainottavat kokonaisuutta. Minäkin uskallan hypätä Kaarlolla ihan metrin ratoja! Maastoesteille en tosin tämänkään luottohevosen kanssa lähde, enkä koskaan ole kilpaillut edes maahan kaivettujen ristikoiden luokkaa Kaarlon(kaan) kanssa. Minä pysyn kouluaitojen sisällä.

Ja mikäs siellä on pysyessä, kun Kaarlokin nauttii kouluratsastuksesta! Tosin tämä kullanmuru nyt nauttii kaikesta työnteosta sekä työstään saamasta kiitoksesta. Vaativa B -tasolle yltänyt ori tekee tasaisen hyviä suorituksia. Sillä ei ole varsinaista liikebravuuria muttei myöskään selkeää Akilleen kantapäätä.
Myös hypätessä aarteeni tekee tasaisen varmoja suorituksia. Se ei ole nopein ratsu tai hyppääjä, mutta varma sekä ketterä (yllättävänkin ketterä!), eikä esteälyä puutu. Kaarlo löytää ponnistuspaikat itsekseenkin eikä hätäänny, vaikka ratsastaja kadottaisikin rytmin tai ajatuksen jollain esteellä. Jotenkin ori onnistuu kerta toisensa jälkeen joko pelastamaan hypyn tai tekee sen verran hallitun kiellon tai ohijuoksun, ettei tilanne eskaloidu rikkoutuviksi puomeiksi tai esteen sekaan lentäväksi ratsastajaksi. Täysin samanlainen tasaisen varma, kylmähermoinen ja viisas hyppääjä niin rata- kuin maastoesteillä. Tässä kohtaa kukaan tuskin yllättyy todetessani Kaarlon olevan myös maastossa se tyyni, järkevä kulkija, joka ei kyttää kantoja tai kuusenoksia eikä säiky joka risahdusta. Ori kulkee nätisti yksinään tai porukassa, ei ryöstä laukassa muiden ohitse ja käyttäytyy muutenkin kerta kaikkiaan moitteettomasti.

En keksi myöskään raudikon tallikäytöksestä tai käsiteltävyydestä moitteen sanaa. Jo nuorena Kaarlo käyttäytyi vallan esimerkillisesti myös itselleen uusissa tilanteissa, eikä mahdollinen alkujännitys esimerkiksi klippauksen suhteen kestänyt kauaa. Jo pitkään ori on ollut helppo, joka tilanteessa kenen tahansa käsiteltävissä oleva leppoisa kullanmurunen, jota vahingossa unohtuu harjailemaan sekä paijaamaan pidemmäksikin aikaa. Muihin hevosiin Kaarlo suhtautuu yhtä mutkattomasti kuin kaikkiin hoitotilanteisiinkin, tammoille se saattaa hörähtää kerran mutta siihen se sitten jääkin. Muille oreille tämä ei ole koskaan huudellut eikä ryhtynyt tanssahtelemaan, vaikka tarhoja ohitettaessa muut hevoset olisivat riehuneet. Myöskin matkustaminen sujuu orien kuin tammojen kanssa rauhallisissa merkeissä, yksinolokaan ei viilipyttymäistä suomenhevostani haittaa.

Matkustamisen lisäksi myös vieraissa paikoissa kaikki sujuu rauhallisesti. Kaarlo käyttäytyy yhtä mallikkaasti niin klinikalla kuin vierailla talleilla kuin mitä kotonakin, oli kyse suuresta yleisötapahtumasta, yksityisvalmennuksesta tai mistä tahansa.

Sukutiedot

Jälkeläiset

17.03.2022 sh-t. Kurjen Köyhänkruunu e. Valokylän Kyynelvärssy om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
17.03.2022 sh-t. Kurjen Kerttu e. Varismäen Viola om. Mari H (VRL-05704)

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

14.01.2022 Arkipäiväinen kertomus, kirjoittanut Jenna
Kylmän ajanjakson jälkeen päälle paukahti plussa kelit ja sain lähes liukastella autolle töihin lähtiessä. Kaupan kautta kurvasin tallille, jossa pihamaalla kävi jo melkoinen vilinä kun hevosia vietiin liikuteltavaksi ja vietiin ulkoilemaan. Onneks tallipiha oli sentään kunnolla hiekoitettu niin ei tarvinnut miettiä. että meneekö nenälleen vai ei. Kävin viemässä eväät ja sen jälkeen tarkastin päivän ohjelman, Fiinalla olisi tänään hieronta mutta muuten ei näemmä mitään erikoisempaa. Kurkkasin vielä kelloa, kerkeisin hyvin hoitaa Kaarlon liikutuksen ennen kuin pitäisi lähteä vähän taluttamaan rautiasta tammaa.

Kaarlo ei ollut vielä päätynyt ulos, joten pääsin samantien tekemään orille päivittäisen tarkastuksen ja harjauksen. Kaarlo oli oma tyyni itsensä kun saavuin herran luokse. Harjasin orin reiluin vedoin ja saatoinpa unohtua vähän rapsuttelemaan vain koska Kaarlo on.. No, Kaarlo. Suitsitin orin kun olin tarkistanut sen kaviot ja hokit. Alkuperäisen ohjelman mukaan orilla pitäisi tänään olla koulu treeni, mutta kentälllä tuntui olevan kohtuullinen määrä jo porukkaa niin päätin kuitenkin viedä sen maastoilemaan.

Tallipihalla nousin satulattomaan selkään rautiaan seistessä nätisti aloillaan. Varmistin, että puhelin oli taskussa ennen kuin kehotin Kaarloa lähtemään liikkeelle. Kuljettiin tallipihasta pätkän matkaa ajotien laittaa, jotta päästiin suojaisemmille metsäreiteille. Kaarlo ei ollut moksiskaan vaikka muutama auto menikin ohi ja vastaantuleva koirakin haukkui. Kaarlo katsoi nuorenoloista koiraa hetken ja tuhahti, kuin toruakseen moisesta käytöksestä. Hymähdin. Käänsin orin metsään vievälle polulle ja tutkailin hieman näkymiä, joskos sitä voisi kohta kokeilla vähän ravia ilman, että tarvitsee liukastella ja taittaa kinttuja. Kaarlolla ei kyllä ollut mihinkään kiire, joten annoin sen jatkaa vielä reippaassa käynnissä. Pikkuisen kyllä annoin orille myös ajattelemista, sillä pyysin siltä hieman pohkeenväistöä kumpaankin suuntaan sekä vähän tempon muutoksia käynnissä. Kaarlo vastasi apuihin tuttuun tapaansa eikä harjoitukset olleet mitenkään erityisen vaativia meidän raudikolle.

Pienesti ajatuksissani menin eräästä risteyksestä ohi, josta olin ajatellut mennä, ettei tarvitsisi kylän kautta kulkea, mutta loppujen lopuksi päädyttiin silti kylälle. Kaarlo katseli ympärilleen korvat iloisesti hörössä ja höristeli muutamalle mummulle, jotka vaappuivat varovasti kasseineen. Vähän myöhemmin kohdattiin äiti kahden lapsensa kanssa, joista toinen oli silmät soikeana Oikeasta Hevosesta. Äidin kysyessä lupaa, annoin lasten rapsuttaa Kaarloa kun olin laskeutunut selästä. Kaarlo otti lasten paijailut onnellisena vastaan ja vastailin pariin kysymykseen. Kohtaamisen jälkeen talutin Kaarlon läheisen penkin luo, jonka päältä kiipesin takaisin orin selkään. Kylällä päästiin loppumatka kulkemaan ihan rauhassa.

Tallille palattiin oletettua myöhemmin kun kierrettiin kylälle asti mutta onneksi lenkki oli ollut hyvin rauhallinen eikä Kaarlolle ollut tullut hiki, joten pääsin helpolla. Laskeuduttuani selästä tarkistin orin jalat mahdollisten nirhaumien, kivien ynnä muiden varalta ennen kuin talutin orin omaan tarhaansa. Tallissa pesin kuolaimet ja vein suitset omalle paikalleen ennen kuin lähdin hakemaan Fiinan kävelytettäväksi.

22.01.2022 Huikauhia liinaa takamuksella, kirjoittanut Veera R.
Ohjasajoa sen piti olla, mutta taisi näyttää sivustaseuraajien mielestä joltain ihan muulta pienen hetken meidän meininkimme tänään. Kaarlo vaikutti tallissa kaiken kestävältä kunnon suomimieheltä. Rungon rakenteeltaankin hieman tuommoinen jytkympi, niin ei olettaisi, että yksi naru berberin päällä tai takana saisi moisen show’n aikaan.

Meillä meni kaikki orin kanssa niin hyvin alkuun – sain sen kulkemaan nätisti ympyrällä jopa ravissa, kun ulko-ohja tuli juoksutusvyön kautta selän päältä ylitse. Ongelmamme syntyivät siinä kohtaa, kun lähdimme suuntaa vaihtamaan ja ulko-ohja ensimmäisen kerran kuninkaamme takapuolta hipaisi. Ei paljoa 60kg parin narun päässä pidätellyt, kun Kaarlo syöksyi eteenpäin järkyttyessään.

Kaarlo selkeästi järkyttyi myös ihmisparan rääkäisystä ja nolona pysähtyi pyrähdyksensä jälkeen tarkastelemaan tilannetta. Otin tilanteen haltuun uudelleen käymällä varovasti siirtämässä ohjan orin selän ylitse ja totesin, että pelaammekin tänään varman päälle ohjan kanssa ja käyn sen siirtämässä itse sen selän yli, enkä lähde ympyrällä liikkeessä sitä vaihtamaan puolelta toiselle.

Huomasin, että Aino oli saapunut aidan vierelle katsomaan tapahtumaa ja kysyi, että mitä ihmettä tapahtui, että eihän meidän Kaarlomme ole tuollaista ikinä tehnyt. Kerroin itsekin yllättyneeni kovasti tästä reaktiosta, mutta kukapa näiden hevosten ajatuksia osaisi ikinä ennalta arvata. Saimme onneksi tämän jälkeen jatkettua onnistuneesti treenejämme, ja ohjatkin kun kävi varovasti Kaarlon ylitse vaihtamassa puolelta toiselle, ei ongelmakaan enää toistunut. Ainokin malttoi jossain kohtaa aidan laidalta palata takaisin omiin hommiinsa, vaikka varmasti jäikin epäilemään, mitä pahaa olin viilipytty Kaarlolle mennyt tekemään, että sellaisen reaktion sain sille aikaan..

17.02.2022 Puolittaisia ja kokonaisia ajatuksia Kaarlosta sekä sen tulevaisuudesta
Niin minut, tallityöntekijäni, naapurini kuin monet muutkin hurmannut Kaarlo on ehtinyt olla monessa mukana. Oikeastaan jalostuskäyttö lienee ainoa asia, joka on toistaiseksi "jäänyt välistä", paremman ilmaisun puutteessa. Asiaan tulee piakkoin muutos; olen valikoinut omista tammoistani kaksi morsianta, ja toisen yhdistelmän varsa jää Kurjenpesään. Toinen menee luonnollisesti myyntiin. Usein tiedän etukäteen, toivonko ori- vai tammavarsaa, mutta tällä kertaa minun on sanottava, etten ole lainkaan varma! Toisaalta Kaarlosta alkava isälinja olisi erinomainen lisä tallini hevoskantaan sekä jalostusohjelmaan, ehkäpä vähän laajemmaltikin suomenhevosten jalostukseen. Tamma vain on aina tamma, ja minä olen ehdottomasti tammaihminen. Terve varsa on tietenkin aina pääasia, ja enköhän minä ajan myötä pääse tässä pohdinnassa johonkin pisteeseen.

Puuttuvat jälkeläiset kilpailunäyttöineen ovatkin suurin syy, miksen vielä ole esittänyt Kaarloa lajilaatuarvosteluiden tuomaristoille. Kilpailin itse orini kanssa kouluratsastuksessa vaativa B -luokissa, (susirajalainen) lainakuski hoiti este- ja kenttäratsastuksen. Nautin suunnattomasti ajastamme kilparadoilla, eikä yhteinen taipaleemme onneksi kilpaeläkkeeseen katkennut. (Toki Kaarloa näkee vielä cupeissa, mutta noin muuten kilpaura on taputeltu kaikkien kolmen lajin osalta.)
Orini tulevaisuus näyttää kaiken kaikkiaan valoisalta. Se on 14-vuotias, erinomaisessa iässä ja voimainsa tunnossa, täysin terve. Koputan kyllä puuta, en kaipaa tähän edes pikku flunssaa, saati ontumisia, ähkyjä tai muitakaan pieniä tai suuria riesoja. Piakkoin Kaarlon elämässä kääntyy uusi lehti, kun se siirtyy ihan käytännön alossa jalostuskäyttöön pelkän Excel-taulukointini sijaan.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen