Rukiinniemen Purha

Nimi, kutsumanimi	Rukiinniemen Purha, "Purkka"
Syntymäaika, ikä	12.03.2022, 17-vuotias
Rotu, sukupuoli	Suomenhevonen, tamma
Säkäkorkeus, väri	154cm, ruunikko
Rekisterinumero	VH22-018-0482
Kasvattaja	Rukiinniemen Talli, Suomi
Omistaja	Liisa Tuoninen (VRL-12701)
Koulutustaso	Kenttäpainotteinen; he B / 90cm / 90cm / tuttari, työajo
Meriitit	KERJ-III

Historiaa

Näin nuoren hevosen kanssa ei ole vielä ratsastuksellisesti tehty juuri mitään - eikä tulla tekemäänkään, mikäli tammalta itseltään kysytään. Purkka koettaa päästä aivan kaikessa tässä elämässä mahdollisimman helpolla, näkemättä vaivaa, vuodattamatta hikipisaraakaan. Laiska, tahmea tamma venyy ja vanuu, ei tee mitään, ei edes kyseenalaista tai ehdottele omiaan. Vaatii todella kärsivällisen ihmisen, joka ei hämmenny tai turhaudu hevoseen, johon ei pahimmillaan saa mitään kontaktia ja jota ruokakaan ei motivoi laittamaan kaviota toisen eteen.

Plussana hyvät hermot, seurallisuus, todella tasaisen pehmeät liikkeet sekä vähän erilaisempi, työhevoslinjoista lähtöisin oleva suku. Tammasta ei odoteta erityisen kovatasoista ratsua eikä kyllä oikeastaan kilpahevostakaan.
Alkuperäinen "Ostajalle" -teksti.

Ei muuttanut Purkka Tuonisesta. Tammaraasu ei herättänyt minkään sortin kiinnostusta oikeastaan kenessäkään, ja minun kävi sitä sääliksi. Välillä Purkka kävi omistajansa luona palaten kuitenkin takaisin minulle treeniin ja myyntivälitykseen, laihoin tuloksin. Eihän tämä ideaaliluontoinen ole, joten otaksuimme Purkan omistajan kanssa markkinahiljaisuuden johtuvan pitkälti luonteesta. Kyllä näille matalan tason peleillekin aina jonkin näköiset markkinat on.

Lopulta minä ostin Purkan, pyöritelyäni asiaa jokusen tovin. Kyllä tällä varsan, pari tekisi, jos ei muuta niin työtyypin säilyttämistoimenpiteenä. Ja enkös minä ole tunnettu siitä, miten kaikki.. persoonat päätyvät hoteisiini?

Luonne

Mites tämän nyt sanoisi mahdollisimman nätisti. Purhasta tuli Purkka vähän muista syistä kuin helppona nimijohdannaisena. Ruunikko suomenhevostamma muistuttaa aika lailla purkkaa. Erityisen raikas tai hauskasti poksuva tämä ei ole, vaan.. venyvä, vanuva, tahmea.
Purkka haluaa päästä kaikesta helpoimman kautta, näkemättä vaivaa oikein minkään eteen. Kiltti, seurallinen ja huomionhakuinen tamma on aivan omiaan hoitohevosena, treenikaverina se sen sijaan vaatii ratsastajalta melkoisesti hermoja. Turhautuminen on varsin tuttu tunne tämän matamin kanssa, Purkka kun ei edes yritä. Mitään.

Jos ei ole pakko, Purkka ei tee, eikä se välttämättä tee vaikka olisi pakko. Joskus jo jalkojen nostaminen sekä ylhäällä pitäminen aiheuttaa huokailua, jota seuraa… ei mikään. Purkka pitää jalkansa visusti maassa, mikäli kokee niiden nostamisen turhan raskaaksi. Tämä on siis aivan uskomaton hevonen, periaatteessa ihan hirveän kiltti, ihmistä rakastava haliponi, jolla ei kuitenkaan ole tippaakaan miellyttämisenhalua, saati reippautta tai aloitekykyä minkään muun kuin syömisen suhteen. Eikä aina senkään, vaikka ruunikko harvemmin ruoasta kieltäytyy sitä ei saa motivoitua herkkupaloilla tekemään yhtikäs mitään. Ennemmin Purkka jää ilman herkkuja kuin alkaa venyttelemään, opettelemaan temppuja..
Kunhan paikoillaan seisominen riittää minkään kanssa ei ole ongelmia. Tätä hevosta ei tippaakaan kiinnosta, onko se klipattava, pestävänä, harjattavana, loimitettavana, piirretäänkö sen kylkeen lihaksia tai luita anatomian kurssin havaintoesitystä varten.. Kylmän rauhallinen? Kyllä. Laiska ja saamaton? Ehdottomasti. Eihän tämä säikähdä sitäkään, jos kaivo äkkiä alkaa kurlata jalkojen alle pitäen niin kamalaa ääntä, että muut lähellä olevat hevoset säpsyvät. Purkka ei jaksa. Tai viitsi.

Jaksamisen sekä viitsimisen puute kiteytyy ratsastettaessa (tai ajettaessa, se ei suju sen reippaammissa merkeissä). Purkalla on todella pitkä, pehmeä askel, lapa on irtonainen ja askel on yllättävänkin ilmava sekä tahdikas. Koko kroppa vain ei tosiaan tee töitä, takaosa laahaa ties missä, ryhti on kadoksissa, eteenpäinpyrkimys ei ole edes puutteellinen vaan olematon. Paikasta toiseen siirtyminen ottaa aikansa Purkan madellessa säästöliekin säästöliekillä eteenpäin.
Pohkeita saa antaa ihan tosissaan, pidätteiden kanssa taas saa olla tarkkana, ettei Purkka vain saa aihetta tulkita apuja pyynnöksi pysähtyä. Todennäköisesti tamma kuitenkin antaa kertoa itselleen aivan kaiken, myös kunnon ponipohkeiden, olevan pyyntö hidastaa, pysähtyä, siirtyä takaisin oloneuvokseksi. Ruunikon kyky käsittää kaikki tahallaan väärin, ignoorata saamansa avut ja ylipäätään vain tuijottaa kaukaisuuteen vetää asiakaspalvelijalle, joka onnistuu pitämään hymynsä kohtuuttomimpienkin raivopääasiakkaiden edessä.
Tasaisten pehmeiden liikkeiden kaverina on yhtä tasaisen, tasapainoinen hyppy. Ponnistus jää voimattomaksi eikä Purkka aina jaksa nostaa jalkojaan, paitsi maastoesteillä, koska niillä on pakko.

Jos, jos Purkkaan saa eloa, ei missään nimessä saa olettaa aktiivisuuden pysyvän itsestään yllä. Purkan ratsastaminen vaatii todella paljon aktiivisuutta, jatkuvaa muistuttelua, ja aika usein kevyenkin treenin jälkeen sitä haluaa vaihtaa vähemmän hikisen paidan päälleen. Kevyt hölkkämaasto ei ole Purkalle kompromissi, sielläkin pitää tehdä jotain. Ikävää sellainen.
Eihän tämmöisestä ainakaan vakavasti otettavaksi kilpahevoseksi ole. Voihan Purkalla toki kisata, kukaan ei kiellä, hevonen ei stressaa kuljetusta tai jännitä yleisöä. Ei se tosin myöskään innostu täydestä tai edes puolitäydestä katsomosta. Kaikkein mieluiten Purkka lähtisi jonnekin hoitamaan maisemointia, olemaan jonkin kotieläinpihan tai vastaavan mallikappale suomenhevosesta ruoka- ja rapsutuspalkalla.

Varsojen isäksi joku vähän eläväisempi tapaus. Reippaasti eläväisempi.

Sukutaulu

i. Koskisula evm, sh, rn, 155cm	ii. Purotulva evm, sh, rn, 157cm	iii. Jokijäätikkö evm, sh, prt, 152cm
		iie. Piritta evm, sh, vrn, 160cm
	ie. Tervaleppä evm, sh, rn, 154cm	iei. Puupiirto evm, sh, rn, 155cm
		iee. Tervanauha evm, sh, m, 152cm
e. Piilo-Lempi evm, sh, prt, 157cm	ei. Arvaltti evm, sh, vrt, 152cm	eii. Leppäojan Eerikki evm, sh, rt, 151cm
		eie. Atalmiina evm, sh, vprt, 155cm
	ee. Sala-Supina evm, sh, tprn, 163cm	eei. Puhuttuja Huhuja evm, sh, trn, 164cm
		eee. Tosi-Sulokas evm, sh, prt, 160cm

Sukuselvitys

Jälkeläiset

28.06.2023 sh-o. Ruko, isä Taara

Kilpailumenestys

29.02.2024 Varismäki VSR Cup helppo B 4/30 76,135%

TYH:n Kevätmestaruuskilpailu 2023
28.-30.04.2023 Kadon Kartano juoksukoe 2/9 (4 + 3 + 4 = 11 p.)
28.-30.04.2023 Kadon Kartano käyntikoe 4/9 (3 + 4 + 4 = 11 p.)

TYH
27.06.2023 Namyshill metsäajo 2/56
20.07.2023 Kadon Kartano käyttöajo 2/31
21.07.2023 Kadon Kartano käyttöajo 1/31
21.07.2023 Kadon Kartano juoksukoe 4/25
21.07.2023 Kadon Kartano käyntikoe 2/25
22.07.2023 Kadon Kartano käyttöajo 5/31
12.12.2023 Namyshill metsäajo 6/51
15.12.2023 Namyshill käyttöajo 6/54
16.12.2023 Namyshill metsäajo 3/51
20.12.2023 Namyshill käyttöajo 4/54

nopeus: 179.66
kestävyys: 151.7
hyppykapasiteetti: 173.6
rohkeus: 205.17
kuuliaisuus ja luonne: 0
tahti ja irtonaisuus: 0
tarkkuus ja ketteryys: 0
askellajien näyttävyys: 0
itsevarmuus: 0
energisyys: 0

Kilpailee porrastetuissa kenttäratsastuskilpailuissa tasolla 2 / 1

Päiväkirja & valmennukset

Lue päiväkirjaa

28.06.2022 Liikettä, kiitos

On minulle ennenkin sattunut laiskoja hevosia kohdalle, ja aina niidenkin kanssa on pärjätty. Moottori kenties yskähtelee vaatien jatkuvaa potkustarttia, mutta sitten on tehty niin. Nyt minulla on kuitenkin toimeksiantona satulaan laitettava kolmivuotias, jonka laiskuus ulottuu itselleni täysin uusiin, tuntemattomiin ulottuvuuksiin.

Rukiinniemen Purha, Purkka, asteli trailerista ulos hyvin verkkaisesti. Ei kuitenkaan varoen, sen askel vain oli aivan tolkuttoman hidas. Seistessään tallini pihassa nuori tamma oli täysin rento, tyyni, selkeän luottavainen tilanteen suhteen. Hereillä ja kirkassilmäinen, ihan tavallisen hevosen oloisena.

Varsin pian omistajan kertomukset tamman laiskasta, kaikkea työtä välttelevästä luonteesta tulivat ilmi. Ihan jo paikasta toiseen kävely tuntui kolmivuotiaasta ikävältä, ja auta armias jos päiväheiniä ei kipattukaan suoraan turvan eteen!! Ne muutamat käyntiaskeleet tarhassa vaikuttivat pilaavan Purkan päivän. Minä tietenkin kippaan ne heinät joka ikinen päivä eri kohtaan, joskus lähelle, joskus kauas. Purkka on terveeksi todettu, korkeintaan sillä on vähän kasvukipuja, mutta ei sillä kyllä mitään nivelrikkoa tai muutakaan ole. Olisin järkyttynyt, mikäli kolmevuotias olisi jo romuna.

Se satulaan laitto kyllä sujui ihan nätisti, tämähän ei virkkonut mitään satulasta tai ihmisestä selästään. Liikkeelle lähtö tosin tuotti hivenen ongelmia.. Kärryjen kanssa liikkeelle lähtö sujuu yhtä venyvän tahmeasti. Hyvin erikoinen hevonen, kaikki luontainen liikunnan ilo on kadonnut jo tässä vaiheessa, ja aivan ilman peruskoulun liikuntatuntitraumoja.

13.08.2022 Liikettä, vihdoinkin!

Purkka piti maanantaisella kärrylenkillämme sellaista vauhtia, etteivät muut samoilla reiteillä kärrytelleet pysyneet perässä. Painelivat perkele ohi. Tähän nyt se ylösalaisin keikahtanut hymynaama.

Kolmivuotias ei tietenkään ole mitenkään raskaassa työssä, mutta kyllä Purkan kanssa tehdään ja touhutaan. Yritys ainakin on kova, onnistumisprosentti jättää yhtä paljon toivomisen varaa kuin lottolappuni ja arvonnan numeroiden yhteensopivuus. Tänään sain kuitenkin neronleimauksen; lähdin ajamaan Vieskalla ja otin Purkan käsihevoseksi. Tahmean nuoren oli pakko laittaa kaviota toisen eteen, venyminen, vanuminen ja hidastelu ei yksinkertaisesti auttanut ei käynnissä eikä ravissa. Hetken koin itseni neroksi, tämähän toimii, Purkka liikkuu eikä meinaa!! Pilvilinnani romahti nopsaan todetessani, että olisihan tämänkin voinut pikkuisen aikaisemmin keksiä. Johan Purkka on parisen kuukautta Tuonisessa asustanut..

Lenkkimme oli kevyt hölkkälenkki, jonka jäljiltä Vieska oli kuin ei olisi mitään tehnytkään, kun taas Purkalla oli niin harvinaisen ruma ilme ettei mitään rajaa. Ilmeisesti jotain meni rikki, mielenmaisema pilalle tai feng shuit mullin mallin tämän yllättävän pakkohölkän vuoksi.
"En se kuule minäkään koskaan Cooperin testistä tai koululiikunnasta ylipäätään tykännyt, mutta kyllä nyt vähän pitäisi liikkua, tammaseni", juttelin Purkalle taluttaessani sitä tarhaan. Tummareunaiset korvat tiukasti niskaa vasten, naama rutussa, selkeän sydämistynyt Purkka ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Saa nähdä, kauanko neiti mököttää.

02.02.2023 Voihan Purkka

Purkka-raasulle ei ole löytynyt uutta kotia ja sitä omaa ihmistä. Tässä treenin välissä nuori tamma on käynyt kotonaan nykyisen omistajansa luona huilimassa, laidunlomailemassa ja humputtelemassa. Tänään viisivuotiaaksi kääntynyt tamma palasi Tuoniseen jatkamaan kenttätreenejä, tai todennäköisemmin välttelemään niitä kuin ruttoa. Korona tosin osoitti mokoman sanonnan olevan varsin paikkansapitämätöntä sorttia..

Eihän tämä mikään huippuratsu ole tai tule olemaan, koulutustaso tulee jäämään varsin matalaksi, kun kapasiteettia ei tunnu olevan. Vielä vähemmän arvon tammalta löytyy mitään halua liikkua, mikä on mielestäni vielä suurempi sääli kuin matala kapasiteetti. Ei jokaisesta putesta tarvitse tullakaan yhden tähden peliä! Mikäli Purkka ei nyt hissuksiin löydä uutta ihmistä taidan lunastaa sen itselleni ja astuttaa Taaralla. Työlinjainen varsa, suurella todennäköisyydellä semmoinen matalakapasiteettinen ratsu kuin vanhempansa, semmoista minä olen tässä pyöritellyt – lähinnä sen työsuunnan vuoksi. Vaikka kuinka pelaankin ratsujen kanssa, minua kutkuttaa koko ajan enemmän ja enemmän osallistua myös työtyypin säilyttämiseen, ja siihen projektiin Purkka voisi olla omiaan. Vaikkei tämä nyt suoranaisesti kirkkaanräikeänselkeänupeaa T-suuntaa huudakaan. Lisäksi Taaran jälkikasvu on menevämpää sorttia, joten ehkä sieltä tulisi vähän virtaa ja menohaluja Purkankin perikuntaan. Saa nyt nähdä, ei passaa turhan pitkälle suunnitella, kun tarkoitus olisi saada tamma myytyä muualle.

03.10.2023 Tuloksia liikunnan riemun puuttumisesta huolimatta

Hieman yllättäen olemme niittäneet Purkan kanssa pienimuotoista menestystä työhevoslajeissa. Toki silläkin saralla meno on hammastahnan tunkua takaisin tuubiin, samaten kuin ratsastettaessa, emmekä todellakaan ole tehneet hyviä suorituksia joka kilpailustartissa tai kotitreeneissä. Välillä Purkka pääsee käsihevoseksi ajaessani jonkun oikeasti liikkuvan, sillä sillä tavoin ruunikko liikkuu vaikkei haluaisikaan. Kaikkea sitä joutuukin keksimään! Tai no, eipä käsihevonen mikään uusi keksintö ole.

Joka tapauksessa Purkalla on virallisia tuloksia työhevoskilpailuista, joiden innoittamana olen treenannut enemmän ja enemmän työjuttuja. Purkkaa itseään tuntuu tämäkin liikunnan muoto tympivän, kuinka ollakaan, se ei yhtään viitsisi pistää kaviota toisen eteen valjastettuna sen enempää kuin satuloituna. Se on kuitenkin vähän voi voi Purkalle, ei minuakaan aina kiinnostaisi venytellä, katsoa mitä suuhuni pistän tai muutoinkaan olla fiksu, aktiivinen aikuinen, vaan pakko mikä pakko. Tietenkin minä toivoisin Purkankin löytävän rahtusen iloa jostain liikuntamuodosta, väkisin tekeminen ei ole kellekään kivaa. Olen itsekin niitä, jotka eivät saa liikunnasta endorfiiniryöppyä, joten vaikkei Purkka ymmärräkään symppaan sitä aivan täysin – siitä huolimatta, että tänäänkin kävimme reilun tunnin maastolenkillä. Käynti- ja ravihölkkää, tarkoituksella aika rennosti, tämmöinen välipäivän kevyt liikutus. Purkka tieten näytti hapanta naamaa pakotettuani sen moiseen ikävyyteen. Kyllä se siitä, Purkkaseni, niin paljon kuin tätä fraasia karsastankin kaikki tämä liikunta on omaksi parhaaksesi. Kisatouhut taidan kyllä pikku hiljaa jättää taakse, minulla on selkeästi kisaamisesta nauttivia kisakavereita niin aivan turha kiusata Purkkaa yhtään sen enempää, kuin mitä normaali, kuntoa ylläpitävä liikunta vaatii.

Onneksi Purkan poika on eri puusta veistetty.

28.04.2024 Hölisen itsekseni hevosestani

Monen muun hevosen virkustuessa kevään korvilla Purkan purkkamainen mielenkiinnottomuus kaiken näköistä liikuntaa kohtaan on ja pysyy. Osaan jo etukäteen varmuudella kertoa, ettei tänäkään vuonna kesälaitumelle kirmata takaosa komeassa kaaressa lentäen, vaan välittömästi vapauden koittaessa tamma painaa päänsä alas ryhtyen niittämään vihreitä korsia hampaillaan. Eipähän tarvitse pelätä saavansa vahingossa kaviosta laitumelle laskun yhteydessä..

Omasta puolestaan Purkka olisi voinut lopettaa työnteon sekä kilpailemisen ennen kuin kumpikaan edes alkoi, mutta arvon rouvalla ei ole ollut tähän asiaan sanomista. Kuten Syssykin, Purkkakin voisi oikein mieluusti heittäytyä oloneuvokseksi, eikä kummallekaan ole annettu mahdollisuutta moiseen. Kisareissut ovat harventuneet monen yksittäisen asian summana, kotitreenit sentään ovat jatkuneet aika lailla ilman keskeytyksiä. Purkan kohdalla ratsastus on jäänyt mielenvirkistysvaihteluliikunnan rooliin pääpainon kallistuttua jo pidempi aika sitten työhevoslajien puolelle. Kenttäratsastuksessa tamma on joka tapauksessa niin sanotusti valmis, KERJ-III -palkittu ja kaikkea. Työpuolella en tähtää lajilaatuarvosteluun, ja todennäköisesti Purkan paikan kisalistoilla ottaa pian joku nuorempi, työstä oikeasti tykkäävä hevonen.

Tänään Purkka sai huokaista helpotuksesta, sillä on ihan rehellisesti vapaapäivä. Viikon mittaan se on tehnyt pientä kuormatyötä, olen käynyt heittämässä maastolenkin ratsain ja vähän jumpannut kavalettejakin pitkästä aikaa. Nimenomaan minä jumppasin, Purkka oli paikalla muttei läsnä. Koetan löytää lohtua tästä pysyvyydestä, jota Purkka arkeeni tarjoaa.

virtuaalihevonen | a sim-game horse