Taikakuun Syysvilja

12.09.2018 Maastoestevalmennus, valmensi reibili.

Oltiin sovittu maastoestevalmennuksen merkeissä tapaaminen Pirunportissa Lissun kanssa. Suunnistin surkealla suuntavaistollani tallin maastoesteradalle, jossa Lissu olikin jo odottamassa rautiaan tamman kanssa. Alkuverryttelyt olivat kuulema jo hyvässä vauhdissa, kun tammaan oli ensin saatu ensinkään minkäänlaista liikettä. Kehaisin Lissua oma-aloitteisuudesta, sillä tämä tarkoittaisi sitä, että voitaisiin aloittaa valmennus heti täydellä tohinalla.
Ympärilläni näkyi yksi tukkieste ja yksi vesieste, joiden parissa tämän päiväinen valmennus vierähtäisi. Esteet oli sijoitettu kivasti niin, että tekemällä isoa ympyrää oli mahdollista saada aikaiseksi kahdesta esteestä koostuva "rata" jossa ensin ylitettäisiin vesihauta ja sen jälkeen tulisi tukkieste. Selitin Lissulle, mitä hänen tulisi hevosensa kanssa tehdä, ja päästin sen jälkeen ratsukon suorittamaan. Ensimmäisellä kerralla tehtävä suoritettaisiin ravissa, koska tukkieste oli sen verran matala, että sen yli pääsee isohko hevonen helposti pienemmälläkin vauhdilla. Vesiesteelle tultaessa koettiin ensimmäinen jännä hetki, kun Syssy päätti, ettei hän kavioitaan kastele ja teki täydellisen stopin ravista juuri ennen vesihautaa. Tämän seurauksena Lissu rojahti tamman kaulalle ja pysyi vain nippa nappa selässä. Kehotin Lissua ottamaan uudet vauhdit ja yrittämään uudelleen. Kehotin myös tekemään Syssylle selväksi sen, että veteen on mentävä, halusipa se tai ei. Eli tarpeen vaatiessa, käyttämään raippaa ja vielä liitoitellun napakoita pohjeapuja. Tällä kertaa veteen mentiin nätisti, eikä se ilmeisesti ollutkaan Syssyn mielestä lainkaan kamalaa, vaan se kiihdytti vähän vauhtiaan ja hyppäsi tukkiesteenkin tyylipuhtaasti. Toiselle kierrokselle ohjeistin Lissua nostamaan laukan ja suorittamaan sama tehtävä uudelleen. Syssy ei aluksi oikein meinannut olla samaa mieltä, vaan olisi mieluusti suorittanut tehtävän uudelleen ravissa. Kehotin antamaan napakammat avut pohkeella ja muutaman minuutin tahtojen taiston jälkeen, löytyi Syssyltä oikein nätisti pyörivä laukka.
Tällä kertaa Syssyllä ei ollut aikaa jäädä miettimään voisiko veden äärelle pysähtymistä jälleen yrittää, vaan se ylitti vesihaudan mukisematta. Tukkiesteellä ponnistuspaikka oli aavistuksen huono, Lissu jäi hypyssä vähän jälkeen, mutta sinnitteli sitkeästi selässä. Vilkaistuani kelloa tuumasin, että tälle kerralle varattu aika alkoi olla lopussa. Jätin ratsukon suorittamaan loppuverryttelyt itsenäisesti ja avatessani autoni ovea kuulin kauheaa kiroilua maastoesteiltä. Vilkaisin tallin nurkalta kaivattaisiinko apuani. Näin vesiesteellä läpimärän hevosen kauhomassa etusellaan vettä korvat innostuksesta hörössä ja Lissun seisomassa polviaan myöten kylmässä vedessä, kiskomassa hevostaan ohjista jotta se tulisi pois vedestä. Ajattelin, että tilanne ratkeaisi ilman minuakin, ja tylysti jätin Lissun selvittämään tilanteen ihan itse.

20.02.2023 Syssysössötystä

Ostaessani Syssyn tiesin täsmälleen, millainen hevonen se oli tammojaan, onhan sen edellinen omistaja paras ystäväni. Kaiken päälle olin ratsastanutkin Syssyllä monet kerrat, kertaalleen maastoestevalmennuksessakin. En kyllä muista ollenkaan, kuinka minä päädyin valmennukseen Syssyn kanssa, eikä muistanut narrikaan. Näitä elämän suuria mysteereitä, jotka aukko muistissa meille esittelee.

Tunnen suurta sympatiaa Syssyä kohtaan. Se ei aina oikein haluaisi tehdä.. mitään, paitsi olla pullahevosena. Kieltämättä nojatuoli ja hyvä kirja houkuttelee minuakin, usein aika onnistuneesti, vaikka pitäisi olla lenkillä tai tehdä muuta. Motivaatio-ongelmatkin ovat tuttuja kummallekin. Pidin Syssystä jo sen ollessa narrin hevonen, mutta nyt, kun tamma on omani ja puuhaan sen kanssa tiiviimmin, huomaan tuntevani siihen samaa syvää yhteyttä josta narri aikanaan puhui.
Syssy lienee onnellinen kuullessaan, ettei sen tarvitse enää turhan paljoa kilpailla. Kenties jokunen cup tai muu arvokisa tai satunnainen houkutteleva hyvän mielen tapahtuma, kunhan raudikon saa taas mammaloman jäljiltä kuntoon. Saattaa kyllä olla, että Syssy pysyy ihan vain peruskuntokaudella ja kotosalla, minulla kuitenkin on noita junnuja sekä asiakashevosia. Tokkopa Syssy panisi pahakseen, vaikka se peruskuntokausikin jäisi välistä..

06.03.2023 Liikunnan ilo ja muita salaliittoteorioita

Toisinaan on kammottavan hankalaa olla Syssy. Kuten tänään, typerän kaksijalkaisen eli minun, halutessa väen vängellä vääntää jotakin koulukiemuroita. Toki Syssyllä on pointti, sohva, sipsikulho ja Netflix tai jokin PS-peli kuulostavat järisyttävän houkuttelevilta, aivan samaan tapaan kuin tamma itse tunsi vahvaa yhteenkuuluvuutta sekä halua jäädä tarhaansa olemaan siellä. Ruokaakin olisi sopinut tuoda lisää. Vaan ei, ehei, Syssy oli joutunut töihin, ja niin jäi tammalta toinen satsi päiväheiniä saamatta (aivan kuin sellainen olisi missään vaiheessa ollut mitenkään päin todennäköinen tapahtuma).

Näin räikeän vääryyden jälkeen ei tietenkään voi olettaa hevosen olevan parhaimmillaan tai edes auttavan suostuvainen tekemään, noh, mitään. Minä kyllä yritin parhaani saadakseni Syssystä irti liikettä, keveyttä, muotoa, asettumista ja taipumista ja ylipäätänsä muutakin kuin oikein suomijunttimaista periaatteesta vastaan haraamista. Tulokset jäivät varsin laihoiksi, tamma oli ja pysyi etupainoisena, askel hiipui jumiutuneeseen pysähdykseen monet kerrat, takaosa ei tosiaankaan aktivoitunut vatsa- ja selkälihaksista nyt puhumattakaan! Toki kaiken tämän Syssy suoritti ohjaan nojaten, eikä mokoma kannatellut päätänsä vaikka kuinka yritin arvon tammaa semmoisen aktiviteetin suuntaan ohjata. Ilmeisesti käteen nojaaminen oli ihan ikioma ongelmani, kerran kehtasinkin ehdottaa Syssylle sellaista asiaa kuin liikunta.

Olihan se kaikin puolin turhauttava treeni(n yritys), mitä sitä kieltämään. Luultavasti olisin onnistunut paremmin hammastahnan takaisin tuubiin tunkemisessa. En minä silti osaa olla kamalan pahoillani tai ärtynyt, huomenna uusiksi, mahdollisesti aivan yhtä laihoin tuloksin. Minä symppaan Syssyä tässä tilanteessa ihan luvattoman paljon!

11.03.2023 Kouluvalmennus, valmensi Mari H.

Hieman hitaahkon näköinen suomentamma kiersi jo kenttää ratsastajansa kanssa saapuessani paikalle. Olin tullut valmentamaan Lissua ja Syssyä Susirajan kentälle, ratsastajan toiveesta edessä olisi koulutreeni. Pikaisten kuulumisten vaihdon jälkeen pyysin ratsastajaa ottamaan ohjat tuntumalle ja aloittamaan tamman herättelyn. Syssy vaikutti tänään hieman vastahakoiselta liikkumaan, mutta hienosti ratsastaja osasi sitä patistella liikkeelle. Hieman hitaalta se kuitenkin vaikutti, joten valmennus aloitettiin siirtymillä. Kaikki askellajit otettiin käyttöön ja jotta homma ei kävisi tylsäksi, joka kerta piti siirtyä eri askellajiin. Eli esimerkiksi ratsukko otti ensin käynnistä raviin, ravista seis, siitä laukkaan, laukasta käyntiin ja niin edelleen. Tehtävä onnistui hieman hämmentämään tammaa ja se joutui oikeasti kuuntelemaan ratsastajan apuja. Myös ratsastajalta vaadittiin tarkkuutta, ettei Syssy yrittänyt ennakoida ja luistaa tehtävästä. Siirtymisillä saatiin oikein mukavasti tammaa hereille ja se alkoi selvästi käyttää takajalkojaan hieman paremmin.
Seuraava tehtävä oli toiselle pitkälle sivulle kolmikaarinen kiemuraura ja toiselle tempon lisäys. Kolmikaarista mentiin ensin ravissa muutamaan otteeseen, jonka jälkeen laukassa niin, että joka kaarella otettiin ravin kautta laukanvaihto. Ravissa tehtävä sujui oikein hyvin ja Lissu sai tamman pysymään hienosti tempossa ja hyvin liikkeellä. Tempon lisäykseen Syssyä piti hieman patistella, mutta kyllä sieltä ihan kohtuullinen muutos saatiin aikaiseksi. Laukassa Lissu sai kiinnittää erityisesti huomiota laukan vaihtoon, jotta ravipätkä olisi mahdollisimman lyhyt ja laukka vaihtuisi sujuvasti. Ensimmäiset yritykset eivät oikein onnistuneet, sillä Syssy reagoi turhan innokkaasti hidastaviin apuihin ja meinasi heittää leikin kesken. Ratsastajan piti hieman muuttaa taktiikkaa ja tehdä siirtyminen pienemmillä avuilla ja olla samalla valmiina patistamaan tamma uudelleen liikkeelle. Kun löydettiin oikea suhde apuihin, alkoi laukanvaihdot sujua mallikkaasti. Tempon lisäys laukassa meni paremmin kuin ravissa ja Syssyyn saatiin yllättävän paljonkin vauhtia.
Onnistuneiden laukanvaihtojen ja tempon lisäysten jälkeen oli aika antaa palaute valmennuksesta, jonka jälkeen ratsukko lähti takaisin tallilleen ja minä suuntasin kotia kohti.

07.01.2024 Oloneuvoksetar

Joulukuun Syssy sai pitää aika lailla lomaa, joten nyt tammikuun puolella olemme palanneet sellaisen riemun kuin peruskuntokauden pariin. Ei hevonen nyt kuukaudessa onneksi rapakuntoon mene, vaikka siinä kolmen viikon jälkeen lihaskunto alkaakin karista. Syssyä nämä liikunnan täyteiset päivät vähän harmittavat, se kun ehti jo mielessään vaihtaa tittelikseen "oloneuvoksetar" eikä millään haluaisi luopua saavuttamistaan eduista! Voi tammakultani, et tiedäkään kuinka sinua ymmärrän, etenkin ahmittuani turhan monta Vihreää kuulaa peräjälkeen juuri ennen kuin pitäisi vääntäytyä tallille tai jonnekin lempinojatuolia pidemmälle.

Vaan aika vähällä Syssy on päässyt, mielestäni olen kasannut meille alkuvuoteen varsin mukavia treenejä. Tulipalopakkaset nyt vähän jarruttelevat, aika monesti olen kaipaillut sitä ikiomaa maneesia, jota Susirajaan ei koskaan suurista suunnitelmista huolimatta ole saatu rakennettua. Toisaalta talven kauneus saa minut hymyilemään aivan eri tavalla kuin ennen, kaiketi tässä on tulossa vanhaksi tai jotakin. Ainahan minä olen maastoilusta tykännyt, nyt mehtäreissuilta vain saan vieläkin paremman mielen kuin sanotaan viisi vuotta sitten! Ilokseni Syssykin nauttii maastoilusta, joten meillä on ollut hyvinkin hauskaa samoilla Takapajulan metsissä. Tamman askeleetkin ovat vähän kevyemmät ja tarmokkaammat mitä kentällä koulua vääntäessä. Toisinaan kokeilen pohkeenväistöjä sun muita metsäteillä, mutta sellaiseen Syssy ei järin mielellään lähde. Mokoma hoksaa välittömästi jutun juonen muuttuen tahmeammaksi, hitaammaksi motivaatiopulaiseksi juntturaksi, mikäli kehtaan koettaa pilata kivan metsäreissun koulukiemuroilla.

Vuosi 2024 näyttää Syssyn osalta aika lailla samanlaiselta kuin päättynyt vuosi 2023. Hyvä niin, haen jännitystä ja elämyksiä aivan muualta kuin talliarjesta. Kenties käytän Syssyä näytillä jossakin laatuarvostelussa, ehkä tamma saa palailla oloneuvoksettaren hommiin, tai kuka tietää jos vaikka astuttaisin Syssyn toiseen kertaan? Iloisia, jännittäviä mahdollisuuksia, kyllä, mutta eiköhän tämä vuosi ole sitä samaa turvallisen mukavaa perusarkea, jota olemme Syssyn kanssa tähänkin saakka eläneet.

09.04.2024 Oho, ruusukkeita - ja Syssyn mielivaltainen paluu omalle lomalle

Alkuvuoden kuntokuuriin kuului myös kilpailemista, vaikka Syssy tieten olisi halunnut pysyä a) kotona b) kaukana liikunnasta. Tammani kuitenkin löi minut ällikällä ollessaan joululomansa jälkeen sellaisessa terässä, että tammi-helmikuun VSR Cupeista palasimme kotiin yhteensä kolmen ruusukkeen kanssa! Kaksi estesijoitusta, yksi kenttäsijoitus, joiden myötä Syssyllä on kasassa komeat kuusi Cup-sijoitusta. Vain viidestä myönnetään rotulaatuarvostelussa pisteitä, joten jos en innostu kisaamaan niin sanotusti tavan kisoissa Syssyn kilpaura oli tässä. Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelussa junttipullani on jo palkittu, ja ellei jotain mullistavaa tapahdu niin ilmoitan Syssyn seuraavaan mahdolliseen rotulaatuarvosteluun. Ja vaikken ilmoittaisikaan, niin rotucupien kiertäminen on aivan turhaa, parempi ottaa niille reissuille sellainen hevonen jonka sijoitukset eivät ole täynnä. Mikäli olisin tiennyt kunnon huilitauon tuovan tämmöistä potkua (tai kenties turhautunutta yritystä päästä nopeammin kotiin..) Syssyyn, olisin rakennellut sen viime vuoden ohjelman aivan eri malliin!

Lisääntynyt valo sekä muut orastavat kevään merkit ovat tuoneet moniin Tuonisen hevosista uutta puhtia ja eloa, vaan eivät Syssyyn. Maastoilu on edelleen lempipuuhaamme, kentällä tai ratsastuskoulun maneesissa tekemämme treenit ovat menneet maalis-huhtikuun osalta enempi vähempi venyvän vanuvaksi, veltoksi katastrofiksi. Olen koettanut pitää meidät molemmat iloisina, kehun Syssyä paljon, koetan keksiä erilaisia ja hauskoja tehtäviä, maastoilemme paljon ja tie mitä, mutta kaiketi Syssy heittäytyi jälleen omalle lomalle, sillä sitä ei paljoa puomijumppa, kiemuraurat, iloisen keltaiset pystyesteet tai tienoon herttaisin, navettarakennukseksi lehmineen kaikkineen maalattu muuri (minulla ja narrilla oli hauskaa!) paljoa kiinnosta. Toki esteillä tämä syttyy enemmän kuin sileällä, vaikka se esteintokin taisi jäädä lomalle helmikuun cupin kunniakierroksen myötä.

Vaikkei maailmassa montaa varmaa asiaa olekaan, Syssyn motivaatio-ongelma lienee kohtalaisen varma vakio näinä epävarmoina aikoina.