Ruko

17.09.2023 Rukolla ratsastusta, kirjoittanut Piia Ihantoja (VRL-10531)

Olin koko pitkän viikonlopun hoidellut erinäisiä hevosasioita pitkin Pohjois-Pohjanmaata ja sunnuntai-iltapäivästä koukkasin vielä Takapajulan kylään Tuonisen tallille Liisan houkuteltua minut ratsuttamaan yhden hevosistaan. Ihan kuin niitä hevosia ei löytyisi omastakin takaa, mutta minkä sitä ihminen luonnolleen voi; jos kohteena kerrotaan olevan matalajalkainen ja paksukaulainen suomenhevonen, on vastaukseni takuuvarma kyllä. Rukon kaltaiset hevoset eivät ole välttämättä ratsuihmisten makuun, mutta minuun kyllä iskee tuollaiset jykevät työtyypin hevoset ja sitä huomasi päivän mittaan ajattelevan, että tässähän melkein pitäisi saada omaankin talliin yksi pikkurukolainen! Oman tallin porukalla onkin tapana vääntää vitsiä siitä, kuinka monta tuliaishevosta tuon mukanani palatessani maakuntamatkoiltani - harvoin ollaan hevosetta selvitty.

Rukon kanssa ei ollut väliä omistajalle tai hevoselle itselleen, mitä tehdään tai minne mennään, kunhan hevonen liikutetaan. Kuulemma orille kentän kiertäminen on sitä vihoviimeisintä hommaa, joten päätin käydä ruunikon kanssa kiertämässä lähitienoon maastoja. Maastot olivat sentään ennestään tuttuja; kävin itse asiassa viime viikolla ottamassa helpon voiton harrasteluokan ainoana ratsastajana Tuonisen järjestämistä kenttäkisoista, mutta vähän arastelin lähteä tien päälle vieraan hevosen kanssa. "Ja jos satutkin lentämään kyydistä, kyllä routa porsaan kotiin ajaa!" Lissu huikkasi kavutessani Rukon satulaan. Ori vaikuttikin juuri siltä, että se olisi heittänyt lenkin vaikka sitten ilman ratsastajaa ja palannut ruokinta-aikaan mennessä takaisin kotiin.

Kolmen vartin mittaiseksi suunniteltu reissu venyi liki puoleksitoista tunniksi, ja mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa on. Tallinomistajan rooli on myös siinä mielessä helppo, aina voi palkata ammattilaiset pitämään tallin pystyssä ja paskanlappamisen sijasta viettää omat sunnuntait esimerkiksi näin vierailla hevosilla ratsastamalla. Rukollakaan ei tuntunut olevan kiire minnekään, enkä edes tiedä olisiko orista löytynyt sen isompaa vaihdetta. Se liikkui hyvin tasaiseen tahtiin ja askellajit olivat miellyttävät istua, eikä ravissakaan tarvinnut yrittää pysyä kynsin hampain kyydissä. Maastoesteradan lähellä olevan mäntymetsän laukkabaanalla kellotettiin viime viikonlopun kisoissa kunnon nopeuksia, mutta Rukolle riitti vähemmätkin vauhdit. Oriin luonne ja sen kokonaisvaltainen rauhallinen olemus vaikuttivat kyllä täydelliseltä paketilta työhevoselle - täytyy varmaan joku päivä tulla testaamaan ori kärryiltä käsin.

11.10.2023 Epämääräinen nippu kuulumisia muilla hölinöin höystettynä

Tuonisen arki sujuu pitkälti samoissa merkeissä jos ei nyt päivästä niin ainakin viikosta toiseen, vaan sitähän tuo eläinten kanssa on. Joku jää kisaeläkkeelle ja toinen sairaslomalle, tamma tiinehtyy tai on tiinehtymättä ja joskus parannellaan hankkarivammaa tai opetetaan pihapuiden pikkulinnuille kirosanoja jonkun ikävämmän sorttisen tapahtuman seurauksena. Sellaista tavanomaisen turvallista, kuitenkin mielekästä arkea, ja juuri sellaista elämä Rukon kanssa on. Tavanomaisen turvallista, aika lailla uomiinsa asettunutta arkea. Orin kisaura oli kenttäpuolella aika näppärästi paketissa, semmonen 19 starttia (16 voittoa ja 2 sijoitusta - ja nyt kukaan ei lähde tarkistamaan niiden luokkien ratsukkokokoja!!) ja rusetti päälle. Toki pörräämme vielä niin KERJ:n kuin VSR:n cupeissa, josko niistäkin irtoaisi menestystä, mutta hissukseen Rukon arkielo, treeni ja kilpaleminen on kallistunut alati jyrkemmässä kulmassa työhevoshommien puolelle.

Kyse on tietyst täysin laskelmoidusta peliliikkeestä, työhevossuunta mielessäni Rukon aikoinaan alulle laitoinkin. Toistaiseksi olemme kisanneet aika vähän ja maltilla, kotitreeneissä kärrykilometrejä on tietysti kerrytetty enemmän. Jokunen Rukon kanssa saavuttamamme työlajisijoitus (käyttöäajosta, juoksu- sekä käyntikokeesta) lämmittävät yllättävän paljon kenttäratsastajan mieltä! Lisäksi Ruko oli komeasti 11. tämän vuoden Suomenhevosten Työmestaruuskilvassa, minkä lasken aivan valtavaksi henkilökohtaiseksi voitoksi sekä osoitukseksi siitä, että yhdessä Takapajulan osaavampien työhevosihmisten kanssa olen saanut aikaiseksi potentiaalisen työhevosen. Ja onhan tämä varma, työteliäs hevonen, tämä ei kauheasti stressaa, jännitä tai kerrytä ylimääräisiä kierroksia vaan hoitaa hommansa parhaan kykynsä mukaan. Ehdottomasti enemmän isänsä kuin emänsä poika, mikä toden totta oli toivelistani kärjessä Purkan vatsan pyöristyessä pyöristymistään. Mistä näppäränä aasinsiltaa lopputoteamus - tässähän pitää ruveta tosissaan pohtimaan morsmaikkuja Rukollekin! Ratsumallin tammoja minulta löytyy, vaan kyllähän se työtyyppinen tamma kummittelee mielessä..

26.11.2023 Erilainen leirikoulu

Yleensä tykkään tehdä kaiken itse, jos en osaa niin opettelen, yritän erehyn otan opikseni (hah, niin varmaan!) ja toistan kehän tarpeeksi moneen kertaan, kunnes koen nousevan auringon tuoksun jotain uutta. Tai ihan rehellisesti pyydän apua osaavammilta ihmisiltä, kuten olen näiden työhommien suhteen tehnyt. Joku tovi sitten kävin lakki kourassa kyselemässä, josko Malisen Raunolla ja Tertulla olisi ollut tallissaan yksi Rukon mentävä aukko, ihan semmoinen väliaikainen visiitti työhevosmaailman teholeirin muodossa. Onnekseni oli, ei me mittään virallisia papereita tehty vaikka ehkä pitäisi vakuutusten sun muiden suhteen, lyötiin vain kättä päälle sovittuamme rahallisesta korvauksesta. Jos jotain olisikin sattunut niin omalla riskilläni, minun vakuutuksistani ja rahoistani kaikki olisi korvattu, mutta tämmöiselle ei tullut tarvetta. Ruko käyttäytyi vieraassa tallissa täysin asiallisesti, talvikeli ei yllättänyt Malisia, irtaimisto pysyi ehjänä, samaten hevonen sekä ihmiset.

Ruko tosiaan oli nyt marraskuun alusta semmoisen pariviikkoisen Malisten tallissa täysin työhevosen virassa, vetämässä puukuormaa ja muuta sellaista. Osaanhan minäkin tuollaista tehdä, etenkin nykyään, vaan kun näitä hevosia on taas kertynyt, rautoja on tulessa enemmän kuin mahtuisi ja muut potentiaalisen burn outin selitelmät tähän. Ruko oli mielestäni helppo pistää hetkeksi pois, eikä vain helppo vaan oikeasti tehokasta - Maliset ovat pitkän linjan hevosihmisiä niin työ- kuin ravipuolen hevosten kanssa, joten kenttäuransa taputellut Ruko sai tosissaan keskittyä tulevaan aluevaltaukseensa aivan eri tarmolla millä Tuonisen puolella olemme treenanneet. Tietysti työjuttuja jatketaan kotonakin, kisoihinhan tässä tähdätään koko ajan suuremmin odotuksin. Myönnän hymyilleeni kuin mikäkin idiootti sekä haaveilleeni ties mistä kynnönkaivuukuusenkaadon mestaruuksista Ruko ohjastettavanani, kun Rauno kehui oriani, sen ajettavuutta sekä työmoraalia, suorastaan ylenpalttisesta. Käytti ainakin neljää kehuvaa adjektiivia, suomalainen jäyhä iäkkäämpi pohojalaisukko! Herttinen, tässä on tullut tehtyä Rukon kanssa monta asiaa oikein!

Ori itse taisi olla erilaisesta leirikoulustaan kaikkein onnellisin. Ehkä minun pitää hommata vähän vanhahtavampaa vaatetusta kisoihin, panostaa touhuun silläkin saralla. Munsalan kansallispuku, oisko mitään. Ja minähän en missään Aihe vapaalla ole eläessäni käynyt..