Ionin Antonovka

Nimi, kutsumanimi	Ionin Antonovka, "Nuuka"
Syntymäaika, ikä	18.04.2021, 12-vuotias
Rotu, sukupuoli	Suomenhevonen, tamma
Säkäkorkeus, väri	157cm, rautias
Rekisterinumero	VH22-018-0307
Kasvattaja	Ionic / S VRL-00329
Omistaja	Liisa Tuoninen (VRL-12701)
Koulutustaso	Kenttäpainotteinen, helppo A / 100cm / 90cm / helppo
Meriitit	KTK-II

Historiaa

Antonovkan syntymävuonna 2021 suomenhevosten nimiteema oli omenalajikkeet. Antonovkaa on pidetty ukrainalaisena lajikkeena, mutta todennäköisemmin se lienee peräisin jostakin keski-Venäjältä. Se on vanha lajike, Suomessa sitä on viljelty jo yli 100 vuotta. Se onkin siis ehtinyt vakiinnuttaa paikkansa monen suomalaisen suosikkiomenana. Antonovka on niin sanottu talviomena: se kypsyy myöhään, vuodesta riippuen loka-marraskuussa ja säilyy viileässä pari kuukautta tämän jälkeen. Omenat ovat isoja ja mehukkaita, kuten hyvälle talous- ja hyötyomenalle sopiikin. Lisäksi se on vielä runsassatoinen, terve ja talvenkestävä. Tuntuu siltä, ettei tässä omenassa huonoja puolia olekaan!
- kasvattaja

Myönnetään, avasin Ionicin myynti-ilmoituksen ostoaikeissa. Tarkoituksenani tosin oli katsella clevelandinruunikoita ja muita sellaisia, puoli- ja täysiverisiä, tätä vähän sporttisempaa osastoa. Tiikeri ei kuitenkaan pääse raidoistansa eikä Tuonisen Liisa rakkaudestaan suomenhevosiin, joten pääsin jälleen onnittelemaan itseäni liki pitäen täydellisestä suunnitelmamuutoksesta. Jätin tarjouksen neljästä suomenhevosesta, joista vain yksi ei lähtenyt matkaani. Tämäkin johtui kuulemma vain siitä, että ori oli jo ehditty myydä toisaalle. Kaiken päälle kaksi kolmesta tammoista olivat läheistä sukua toisilleen, ja nämä samaiset tammat olivat muutenkin minulle melko tuttujen sukulinjojen tyttäriä. Kolmas tamma sen sijaan oli, trendikästä nuoriskieltä käyttäen, jotain uutta ja tuoretta minunkin pölyttyneille mittareilleni.

Yksi kolmesta, Ionin Antonovka, tarjosi ohuen nostalgiatuulahduksen; emänemänsä Juhannuspakkanen on Susirajan kasvatti. Suku näytteli tällä kertaa kuitenkin aika pientä roolia ostopäätöstä tehdessäni. Tamma oli varsonut, kaikin puolin terve ja hyvä yleishevonen, helpon tason kenttähevonen ilman mainittavaa kisakokemusta. Vaan äkkiäkös yhden hyvässä peruskunnossa olevan, fiksun hevosen radoille laittaa. Antonovkan kohdalla ostopäätökseni sinetöi hevosen mielettömän hieno luonne sekä ratsastettavuus. Aivan kuten omenalajike, jonka mukaan Antonovka on nimetty, kaviollisesta kaimasta ei tuntunut löytyvän yhtä ainutta heikkoa puolta. Terve ja talvenkestävä se on tämäkin, runsassatoisesta en tiedä, mutta kuulemma tiinehtyi hyvin hoitaen varsansa erinomaisesti. Käsiteltäessä sekä ratsastettaessa tamma osoitti olevansa hyväpäinen ja kärsivällinen, hötkyily ei tuntunut lukeutuvan raudikon sanavarastoon eikä se myöskään hämmentynyt saati suuttunut antaessani sille tahallani epäselviä tai ristiriitaisia apuja, nimenomaan Antonovkan suhtautumisen selvittääkseni. Täyspäinen luonne kun on todellakin jalustalle korottamisen arvoinen ominaisuus! ..etenkin minun tontillani.

Tuonisessa Antonovkasta tuli Nuuka, pitkälti koska en halunnut siitä Omppua, Nokkaa, Tonia tai mitään muutakaan mikä alkajaisiksi mieleeni juolahti. Nuuka ei kyllä nuukaile, heinät katoavat nopeasti parempiin suihin, joko tamman omaan ti tarhakavereitten. Nuuka jakaa ateriansa mieluusti muiden kanssa kitsastelematta se enempää hellyydenosoitusten kuin työhön näkemänsä vaivan kanssa. Köyhdyin rahallisesti, rikastuin toisella tavalla.

Luonne

Sukutaulu

i. Ionin Teräinen Vilja KTK-I sh, prt, 160cm	ii. Runon Jalmari ✝ sh, rt, 153cm	iii. Kelmi-Jelmeri ✝ KRJ-II sh, trt, 155cm
		iie. Suvilahden Lyyra ✝ KRJ-II sh, prt, 150cm
	ie. Ionin Kipakka Suttura sh, rt (hp), 162cm	iei. Raalan Patruuna ✝ sh, hprn, 158cm
		iee. Huissan Huhu ✝ sh, rt, 163cm
e. Viisikon Ukkoslintu ✝ sh, rt, 155cm	ei. Claridgen Palokärki ✝ sh, vkk, 154cm	eii. Paavo-Palo sph, vkk, 148cm
		eie. Pirtinmäen Parmatar sh, rt, 155cm
	ee. Juhannuspakkanen ✝ KTK-III, SLA-I, KRJ-III, ERJ-III, KERJ-I sh, rt, 156cm	eei. Talviukkonen ✝ YLA1, SLA-I, KERJ-I sh, rtkm, 157cm
		eee. Myrkynkylväjä KTK-II, SLA-I sh, vprt, 154cm

Jälkeläiset

09.12.2022 sh-t. Surun Pyyhit Silmistäni, isä Syyn Surunsuukko

Kilpailumenestys

nopeus: 264.19
kestävyys: 263.31
hyppykapasiteetti: 236.47
rohkeus: 272.04
kuuliaisuus ja luonne: 4.42
tahti ja irtonaisuus: 3.26
tarkkuus ja ketteryys: 1.55
askellajien näyttävyys: 0
itsevarmuus: 0
energisyys: 0

Kilpailee porrastetuissa kenttäratsastuskilpailuissa tasolla 3 / 2

Päiväkirja & valmennukset

Lue päiväkirjaa

04.02.2025 Nuuskamuikkuilua

Erehdyin esittämään maastoilukutsun armaalle narri-Vienoselleni muodossa lähdetään nuuskamuikkuilemaan!, minkä seurauksena olin aivan yhtä maastoseuraton kuin ennen kutsun esittämistä. Onneksi Sarlotta sentään lämpeni idealle, joskin hän totesi ilkikurisesti virnuillen lähtevänsä nuuskamuikkuilemaan ainoastaan, koska maksan hänen palkkansa. Ihme porukkaa!

Sarlotta kun on näppärän ponimittainen, toisin kuin minä, koetin kovasti markkinoida noita Tuonisen poniponeja. Hän kuitenkin päätyi Uikkuun, joka toki pienhevosmittaisena on oiva vaihtoehto sekin. Itse päädyin Nuukaan, se kun ei sanoisi yhtikäs mitään vaikka Uikku ryhtyisi kesken sielunhoidollismallisen maisemamatkamme Tuituksi. Laitellessamme ratsujamme valmiiksi juttelimme niitä näitä, nauraen kauhistelimme mimmoisiksi metsän peikoiksi osa hevosistani onkaan räjähtäneine korvakarvoineen metsittynyt, lahjoimme tammoja jo etukäteen reilun kokoisilla paloilla kuivattua ruisleipää. Uikku hieman nyrpisteli nokkaansa, ei se mistään numeroa tehnyt tai suhtautunut mitenkään inhoten Nuukaan, joka sivumennen sanoen pitkälti torkkui käytävällä oikein hätkähtäen hereille pyytäessäni sitä nostamaan kavioitansa tai jotain semmoista. Uikulle vain oli osunut päivä, jona tämmöinen hoitohetkikäsittelytuokio ainakaan ei yhtään kiinnostanut.
"Kyllä se tuosta ilostuu, kunhan metsää pääsemme", Sarlotta totesi hyväntuulisena, selkeän varmana asiaan.
"Toivottavasti", vastasin samalla alahuultaan alati lähemmäs lattiaa venyttävää Nuukaa vilkaisten. Nuuka nyt ainakin virkustuisi töihin päästessään.

Pakkasta oli juuri ja juuri asteen verran, mutta kiitos Raahen suunnalta puhaltavien merituulten kaikujen, ilma tuntui kirpeämmältä. Semmoinen mukava pikkupakkanen, puolipilvistä, oikein nätti keli. Metsässä tietysti hämärtyisi, kun nuo havupuut varjostaisivat.
Noustessamme satuloihin tammat tuntuivat vallan pirteiltä, Nuuka oli herännyt ja Uikun tympeyskin tuntui jääneen tallin käytävälle. Suuntasimme vähän pidemmälle reitille, sellaiselle, jonka varrella oli pari ratsastuskuntoista pelto- tai niittyaukeaa. Leveillä tieosuuksilla ratsastimme rinta rinnan, kapeammilla sekä harvoja vastaantulijoita ohittaessamme asetuimme Nuukan kanssa keulaan. Nuuka suhtautui kohteliaan uteliaasti niin koiranulkoiluttajiin kuin niihin kahteen treenaavaan lämminveriravuriin, jotka kärryinensä meidät ohittivat. Uikku taasen veti korvansa luimuun, ei se jalkaansa polkenut tai mitenkään uhitellut, kunhan veti naamansa nurinperin. Niin minua kuin Sarlottaa vähän nauratti, nyt ei ollut Uikun päivä.

Reilu tunnin mittainen maastoreissumme oli pitkälti rauhallista kävelyä sekä ravailua, yhdelle peltotilkulle teimme jokusen todella rennon laukkapätkän. Uikku tosin olisi halunnut painaa menemään yhtenä punaisena hevossalamana, Nuukalle kelpasi pyytämäni vähän löysempi, hitaampi laukkatahti. Kumpikaan tammoista ei tuntunut jäykältä, ne liikkuivat mielellään eivätkä kauhistelleen kiviä, kantoja, metsän ääniä tai minun ja Sarlotan jatkuvaa, naurun läikittämää jutustelua. Näin varmojen, fiksujen hevosten kanssa maastoillessa mieli tosiaan lepää. Kotiin päin kääntyessämme juttelimme lähtevämme heti uudelle kierrokselle, tällä kertaa jonkun pomminvarman ja mehtässä ahdistuvan junnun kanssa, joka tarvitsi henkisen tuen ja kaverin metsään. Semmoisen, jonka häntään pyyhkiä turpaansa, jonka kanssa kenties itsevarmuuskin karttuisi.

Nuuka ja Uikku eivät kuitenkaan tarvinneet tukea toisistaan tai meistä. Nuuskamuikkuilumme onnistui loistavasti, vaikka teltan pystytys, nuotiokahvi sekä jokivarresta kalastaminen jäivätkin välistä.

virtuaalihevonen | a sim-game horse