Perustiedot

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan. virtuaalihevonen, a sim-game horse

Myrkynkylväjä "Kirva"	VH15-018-0860
kasv. Ratsutila Elonkorjuu,	om. narri (VRL-06046)
suomenhevostamma, 154cm	vaaleanpunarautias, ti
13.11.2014, 15v*	asuu Pirunportissa
yleispainotteinen	he C / 100cm / 90cm / tutustumisluokka

*ikääntyy satunnaisesti, 4v 31.12.2014

20.07.2015 Kirva antoi aihetta iloon ja ylpeyteen; KTK-II pisterivillä 18 + 16 + 19 + 19 = 72p.!

01.04.2016 Kirvalle myönnettiin jälkeläisluokka C.

20.02.2019 Kirva käväisi suomenhevosten laatuarvostelun tuomarien edessä saamassa palkinnon SLA-I pistein 97!

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Tässä on todellinen pullanmuru ja halinalle jokaiselle, joka kaipaa seuran- ja huomionkipeää, lempeää hevosseuralaista. Kirva on kaunis katsella ja mukava, mutkaton hoidokki, eikä huono ratsunakaan - paitsi kouluratsastuksessa. Esteillä Kirva paikkaa onnetonta koulukapasiteettiaan. Vaalea kenttäkaunokainen voisi olla omiaan perhehevosena, jolla koko perhe ja puolet naapureista harrastaa kaikkea ilman satulaa maastoilusta kärrylenkkeihin, estetreeneistä kauppareissujen tekoon - Kirva käy kaikkeen! Paitsi siihen koulutyöskentelyyn. Helkkarin helppo C..

Mikäli meille eksyy aloittelevia hevostelijoita, joille pitää keksiä hoidokki, Kirva on yksi todennäköisimmistä vaihtoehdoista. Liinakko on umpikiltti, seurallinen ja vahtikoiramainen hoidokki, joka ei korvaansa lotkauta vaikka sen vieressä kiljuisi, juoksisi tai pomppisi miten. Muumimammamainen tamma on oiva harjoittelukappale kelle tahansa, joka haluaa tutustua hevosenhoitoon. Tamman voi hoitaa yhtä hyvin sen omassa karsinassa kuin käytävälläkin, Kirva ei hyöri eikä pyöri, vaikkei se olisikaan kiinni. Kaikki hoitotoimenpiteet, varustaminen, kengittäjän ja eläinlääkärin käynnit, madotukset/muut lääkitykset, klippaus ja oikeasti aivan kaikki sujuvat leikiten.
Talutettavana Kirva on yhtä arvaamaton kuin pehmolelu. Tamma kulkee nätisti taluttajansa mukana suht verkkaista tahtia, tai vähän ripeämpää, jos siltä reippaampaa askellusta pyydetään. Jos Kirva sattuu säikähtämään jotain, se vain ottaa pari sivuaskelta ihmisestä poispäin jääden tuijottamaan taluttajaansa kuin toimintaohjeita odottaen. Tässä on hevonen, joka sopii kenen tahansa talutettavaksi - vaikka naapurin pikkutytön, joka yleensä kävelyttää vain pehmopupuaan.
Lastaaminen, kuljetus ja kopista pois otto sujuvat rutiinilla vailla mitään ongelmia. Kirva matkustaa kopissa ja rekassa, yksin ja porukassa - kaikki käy. Ihan ideaalitapaus, jonka läsnäolo tuntuu rauhoittavan hermostuneita matkaseuralaisia.

Kirva on koulupuolella yksi katastrofi - helppo C on ollut sen kanssa parasta, mihin on koskaan yletytty, sillä jo pohkeenväistö tuntuu olevan tammalle aivan liian vaikeaa. Koska tästä hevosesta löytyy miellyttämisenhalua, yritystä kuin nöyryyttäkin se on yksinkertaisesti ja kaunistelematta vain niin kelvoton kouluratsu. Tiedä häntä, johtuuko se enemmän siitä, ettei Kirva tunnu ymmärtävän, mitä siltä sileällä halutaan vaiko siitä, ettei siitä vain ole siihen. Oli miten päin hyvänsä, on tamman perusratsastaminen sileällä ihan mukavaa hommaa, kunhan pitäytyy niissä perusasioissa. Kirva haluaa miellyttää ja siltä löytyy aimo annos nöyryyttä, se yrittää aina parhaansa, myös silloin, kun ei oikeasti osaa ollenkaan. Avut menevät hyvin läpi, tamma menee ja tekee, joku kehuisi sitä miellyttävän lisäksi myös tylsäksi. Ja vauhtia tai haastetta haluavalle se onkin tylsä ratsu - Kirva on sileällä niin tasapaksu. Se ei tosiaan vastustele mitään, mutta eipä se suorita mitään myöskään palavalla intohimolla. Kyllä, se haluaa miellyttää, mutta se kokee miellyttäneensä, kun on tehnyt asiat oikein ilman sen kummempaa sydäntä.
Jos alkaa vaatia Kirvalta asioita, joihin se ei kykene, se menee totaalisesti lukkoon. Hyväluonteisena tapauksena se ei juokse alta pois eikä ala jäkittää tai vastustella, mutta koska hevonen ei ymmärrä, se ei kykene pyyntöjä kunnolla käsittelemään ja hetken parhaansa yrityksen jälkeen se on aivan hätää kärsimässä. Mitä siltä halutaan?!

Sileällä täysi katastrofi on kumma kyllä esteillä melkoinen tykki. Metrin radat eivät ole Kirvalle mikään ongelma ja yksittäisenä sen kanssa on uskallettu hypätä 140cm este, sen jälkeen loppui ratsastajalta uskallus. Laukan säätely on helppoa, tamma lyhentää ja pidentää mutkattomasti ja kyselemättä. Se on varmajalkainen ja varovainen jaloistaan, harvoin tiputtaa. Ponnistuspaikat tuntuvat tulevan kuin itsestään ja tasapaino esteillä on hyvä. Joku sanoisi Kirvaa tylsäksi myös esteillä ja onhan se hieman, vaikka ihan pelkäksi istumiseksi ei voi tamman kanssa hyppäämistä sanoa. Luonnostaan siltä ei löydy kummoista vauhtia, se pitää ratsastaa esille huolella ja erikoisesteet meinaavat olla jännäkakan paikka. Kun saa Kirvan ratsastettua kyllin reippaaksi se on kyllä loistava peli: tarkka, varovainen, tarpeeksi nopea, mutta ei kuumu, lyhentää, pidentää, kääntyy... Täydellinen estehevonen.
Maastoesteet meinaavat olla Kirvalle vähän jännä paikka, vaikka se maastossa muuten puksuttaakin junan lailla eteenpäin. Rohkea, tasainen ratsastaja saa tamman hyppäämään vaikka takaperin myös maastoesteiden yli, ja fiksuna esteratsuna Kirva kieltää, mikäli ponnistuspaikka on huono tai hyppy lähtisi ihan väärällä tavalla.

Kisapaikoilla Kirvaa meinaa vähän jänskättää, mutta se menee ohi jo käsihevosalueella pyöriessä. Tamma on vieraassa paikassa vähän ryhdikkäämpi kuin kotona, muita eroja Kirvassa ei sitten olekaan, se on käsiteltäessä ja ratsastettaessa aivan samanlainen kotona ja kisoissa. Arempikin kisaaja saa hyviä kokemuksia raudikkomme kanssa, vaikka Kirvan kouluosaaminen onkin heikoissa kantimissa. Ei se hyvä kisakokemus kuitenkaan kapasiteettia katso.

Sukutaulu & -selvitys

i. Tappohauska evm, sh, vrt, 153cm	ii. Murhamies evm, sh, prt, 153cm	iii. Kuolontuoj evm, sh, rt, 152cm
		iie. Hiievvaemo evm, sh, rt, 156cm
	ie. Kaihonkatsanto evm, sh, rt, 151cm	iei. Visionerri evm, sh, rt, 153cm
		iee. Kaihonkaivo evm, sph, klrt, 144cm
e. Myrkynnielijä evm, sh, rt, 152cm	ei. Myrkkykeiso evm, sh, klm, 153cm	eii. Viskibasso evm, sh, klm, 156cm
		eie. Haavankirvel evm, sh, vkk, 149cm
	ee. Miestennielijä evm, sh, vprt, 155cm	eei. Miehenmalli evm, sh, trt, 163cm
		eee. Maailmannäkijä evm, sh, vrt, 150cm

Sukuselvitys:

i. Tappohauska 153cm korkea vaaleanraudikko oli komea, ryhdikäs ori muhkealla valkoisella harjalla - todellinen joulukorttien mallihevonen. Sillä oli pitkä, kaareva kaula, syvä, pyöreä runko, lyhyehkö säkä ja hieman laskeva, pitkä lautanen. Vuohiset olivat lyhyet, mutta muuten jalka-asennoissa ei ollut juurikaan moitteen sijaa. Käynti ja ravi olivat suora-askelisia molemmat, laukka oli ehdottomasti Tappohauskan paras askellaji sen olless ylössuuntautuvaa ja hyvää säädellä. Ori jäi nuoruudessaan alkuun hieman hunningolle omistajan terveysongelmien vuoksi ja se ratsutettiin vasta viisivuotissyksyllä. Alkuun Tappohauska kilpaili vain kouluratsastuksessa helppo A -luokissa, eikä lainkaan huonoin prosentein vaikka kirkkaimmat sijat yleensä jäivätkin saamatta. Laukastaan erityisesti kehuja saanut ori myytiin vanhemmalla iällä kenttäratsastajalle joka näki siinä potentiaalia ja Tappohauska, kestävänä ja innokkaana tekijänä oppikin nopeasti myös hyppäämisen salat. Aina töihin hyvällä asenteella suhtautuva ori kilpailikin vielä muutaman vuoden kenttäpuolella helppoja luokkia ennen kuin siirtyi hiljalleen eläkkeelle etujalkojen alkaessa vaivata sitä.
Enemmänkin omistajansa kaverina toiminut Tappohauska sai vain kahdeksan jälkeläistä ja vaikka suvun puolesta odotuksia olisikin ollut, se ei mitenkään kummoinen periyttäjä ollut. Sen jälkeläisten suurimmaksi yhteiseksi meriitiksi jäikin erittäin hyvä luonne ja kaunis liinaharja, kaksi kuudesta varsasta olivat lahjakkaita hyppääjiä, loput neljä taas enemmän jokaiseen käteen sopivia harrastehevosia: eivät loistavia missään, mutta kilttiluonteisia ja riittäviä taatakseen omistajilleen hyvää mieltä ja mukavaa yhdessäoloa.

ii. Murhamies, punaraudikko (153cm) teki erittäin hienon, pitkän uran este- ja kenttäradoilla. Orilla oli kohtalainen sukupuolileima, hyvät muut tyypit, kevyt mutta hyvänmuotoinen, pyöreä, pitkä sopusuhtainen runko, pitkähkö säkä ja laskeva lautanen. Etujalat olivat hieman vasikkapolviset ja etusääret olivat lyhyet, takajalkojen asennot olivat hyvät. Murhamiehellä oli hyvä, suora liike sekä käynnissä, että ravissa, laukka sillä oli poikkeuksellisen hyvin ylämäkeen suuntautunutta, joskin ongelmaksi muodostuivat tahtirikot. Murhamies hyppäsi enemmän innolla kuin taidolla, mutta selvästi rakasti yli kaiken hommaansa. Ori oli luonteeltaan hieman karjas käsitellä niin kotona kuin kisapaikoillakin, mutta ratsuna se oli reaktiivinen ja kohtalaisen nöyrä, joskaan ei mikään automaatti. Murhamies kilpaili pääasiassa 110cm esteillä ja CIC1-luokkia kenttäratsastuksessa. Valitettavasti kantakirjaus meni hieman plörinäksi orin ollessa poikkeuksellisen vetämätön ratsastuskokeissa ja palkinnoksi tippui vain kolmonen, mutta kisatuloksilla se korotettiin myöhemmin ykköseen. Murhamies kilpaili aktiivisesti ja hyvällä menestyksellä aina vanhaksi herrasmieshevoseksi asti, vaikka luonnollisesti tasoa ja kisojen määrää säädeltiin kuntoa kuulostellen.
Kilpauran ollessa se ensisijainen juttu ei Murhamies ollut aivan niin aktiivisesti käytetty jalostusori kuin hyvät tulokset ja hieno terveys olisivat antsainneet. Se sai 34 jälkeläistä, mutta suurin osa peri siltä hyvää suorituskykyä ja erityisesti hyvää jalkaterveyttä. Jälkeläisistä löytyi lähinnä kenttähevosia, mutta myös muutama kouluhevonen, jotka loistivat hyvällä laukallaan.

ie. Kaihonkatsanto, 151cm korkea tähtipiirtopäinen raudikko, oli erinomainen estetamma. Se oli myös kelvollinen kenttätamma, mutta valitettavasti kiireinen hevonen ei aina esittänyt käyntiä, joten koulukokeen pisteillä ei aina hurrattu - eikä aina päästy jatkamaan este- ja maastoestekokeisiin. Rakenteeltaan raudikko oli perussievä perusputte; hyvät tyypit ja leimat, syvä pitkähkö avo runko, väljä pään ja kaulan liittymä, pitkä säkä, pitkä kantava lanne, pitkä lautanen, hyvin kestäneet jalat, sapelihakuisia etujalkoja lukuun ottamatta hyvät jalka-asennot, lyhyehköt vuohiset. Runsasjouhinen, ilmeikäs Kaihokatsanto liikkui energisesti, oli eteenpäinpyrkivä ja suoritti saamansa tehtävät mielellään (sitä käyntiä lukuun ottamatta). Ratsastettavuus oli hyvä, raudikko oli sopivan herkkä, laukassa Kaihonkatsannolla oli taipumusta etupainoisuuteen. Liikkeet olivat suorat, väljät ja tahdikkaat, käynti kiireistä, mutta ravi ja laukka hyviä. Hyppytekniikka hyvä, kapasiteetti erinomainen. Kaihonkatsanto kisasi loistavalla menestyksellä 110-120cm esteradoilla, voitti kahdesti suomenhevosten estemestaruuden ja useita pienempiä kisoja. Koulussa tamma taipui helppoon B:hen, ja kisasi kenttää harraste-tuttari -tasolla, muutaman helpon luokan startin. Koulupuolen suorittajaksi hevosesta ei ollut, (maasto)esteillä tamma oli pitelemätön. Kantakirjauskin meni pipariksi juuri koulukokeen vuoksi; hylky tuli, koska hevonen ei esittänyt käyntiä. Kaihonkatsanto kuitenkin hyväksyttiin kantakirjaan ratsastettavuudella. Luonteeltaan tamma oli eloisa ja energinen, aina hyväntuulinen ja valmis töihin. Käsitellessä lauhkea ja leppoisa, ratsuna hieman vaativampi energisyytensä vuoksi. Kaikin puolin umpikiltti, mukava hevonen.
Pitkän kilpauransa jälkeen Kaihonkatsanto teki neljä varsaa, joista kaikista tuli laatuarvostelumenestyjiä, jotka myöhemmin kunnostautuivat kilparadoilla. Kaihonkatsannon varsat ovat etupäässä käyttöhevosia, joiden rakenne on ihan OK, muttei erikoisen hyvä. Ne ovat kuitenkin terveitä ja kestäviä hevosia, joilta löytyy liikettä, hyppytekniikkaa ja kapasiteettia sekä hyvä ratsastettavuus ja muutenkin moneen käteen passeli luonne. Tamma kuoli 22-vuotiaana suolenkiertymän vuoksi.

e. Myrkynnielijä oli 152cm korkea raudikko, joka oli rakenteeltaan melko kevyt, hyväntyyppinen ja sievä tamma, jolla oli pyöreä syvä ja pitkähkö runko, korkea säkä ja hyvänmuotoinen takaosa. Sen etusääret olivat lyhyehköt ja vuohiset vennohkot, takasissa oli käyräkintereisyyttä, mutta jalat olivat selkeästi paremmat kuin sen isällä. Etujalkojen liikkeet olivat hieman kerivät ja takajalkojen liikkeet suorat käynnissä ja tammalla oli hyvä, pitkä yliastunta. Ravissa etustenkin liike oikeni suoraksi. Myrkynnielijän laukka oli melko matalaa ja pitkää ja sen kanssa piti tehdä lujasti töitä laukan lyhentämiseksi. Tamma kuitenkin hyppäsi varsin hyvin ja sen luonne oli kiltti, sillä oli hyvä eteenpäinpyrkimys ja oivallinen käsiteltävyys, minkä lisäksi se oli varsin miellyttämisenhaluinen, joskin se osasi oikoa hommissaan, jos ratsastaja ei siltä osannut pyytää. Myrkynnielijä kilpaili kohtalaisen harrastelijamaisesti, lähinnä tutustumisluokissa kenttää, vaikka vuoden ratsuttajalla asumisen yhteydessä sille hankittiin tuloksia helpoista luokista. Tamma myös kantakirjattiin toisella palkinnolla, mutta sen virallinen työnkuva oli olla omistajansa harrastekilpuri ja maastomopo ja siihen hommaan Myrkynnielijä sopikin kuin nyrkki silmään.
Myrkynnielijä jätti kolme varsaa, kaksi erittän samantyyppistä, itsensä oloista harrastekilpurivarsaa samasta orista sekä yhden hieman vakavammin otettavan kilpaorin itseään paremmasta orista. Tamman suurimmaksi saavutukseksi jalostuksen saralla saattoi laskea sen jälkeläisten luonteen sekä kelpo hyppykapasiteetin, muutoin se päästi oria melko lailla läpi.

ei. Myrkkykeiso oli upea allround-ori, jonka kantakirjalausuntoa rumensivat kaksi kutosta jalkojen asennoista ja kavioista. 153cm korkuinen kulomusta suorittajaori oli kuitenkin terve kuin pukki, eikä sen jaloissa koskaan ollut terveydellistä sanomista. Ori oli kolmi- ja nelivuotiaana kuuden lahjakkaimman estehevosen joukossa, kouluratsastukseen sen liike oli hieman vaatimatonta tahdikkuudesta ja hyvästä yliastunnasta huolimatta. Ori oli kuusivuotiaana kasvattajakilpailun toinen estepuolella, ja myöhemmin ori kisasi 100-110cm esteitä sekä jonkin verran kenttää (harraste) ja koulua (he B-A), kaikkea tasaisin tuloksin ja aika ajoin ruusukkeita saaden. Myrkkykeisolla oli erittäin hyvät tyypit, sopusuhtainen kevyt pyöreä, sopivan syvä runko, pitkä niska, kaareva kaula, hyvä säkä, loivat lavat. Etuset olivat sapelissa, takasissa käyrät kintereet, vuohiset olivat pystyt. Ori kuitenkin suoritti hyvällä liikemekaniikalla ja hyppytekniikalla. Luonteeltaan hevonen oli nöyrä, palveleva ja reipas, sillä oli hyvä eteenpäinpyrkimys, sopivasti rohkeutta ja herkkyyttä. Käsiteltäessä Myrkkykeiso oli kuitenkin lauhkea ja sopi lastenkin käsiin.
KTK-II –palkitulla orilla on 67 jälkeläistä, joita parikymmentä kisaa esteitä ja/tai kenttää hyvällä menestyksellä. Ori periytti itseään vahvasti kaikin puolin; sen varsat ovat jalka-asentoja lukuun ottamatta hyvärakenteisia, hyväluontoisia kilpa- ja suoritushevosia. Nykyään Myrkkykeiso elelee oloneuvoksena kotitallillaan osallistuen vain harvakseltaan oriparaateihin.

ee. Miestennielijä oli ravurivanhemmistaan huolimatta erinomainen kenttähevonen, jonka rakennekin soveltui ratsun hommiin erinomaisesti. Tammalla oli hyvät rotu- ja sukupuolileimat, pyöreä syvä runko, leveä, hyvin asettunut kaareva kaula, jyrkähkö lapa, hyvä selkälinja ja lautanen, kuivat, melko hyväasentoiset jalat. 155-senttinen, vaaleanpunarautias tamma oli varsin ihastuttava näky ilmeikkään päänsä ja runsaiden jouhiensa ansiosta. Liikkeiltään hevonen oli priimaa, joka askellajissa oli tarmokkuutta ja irtonaisuutta, yliastunta oli hyvä ja liike lähti hyvin takaa. Hyppytekniikka jätti toivomisen varaa, mutta niin vain Miestennielijältä sujuivat metrin esteradat. Hieman kovapäisenä, kuumuvana hevosena Miestennielijä ei ollut helpoin ratsastaa, sillä tammassa oli enemmän imua esteille kuin malttia kuunnella ratsastajaa. Hevonen vaati jämäkän ratsastajan, joka uskalsi tarpeen vaatiessa muistuttaa rumastikin, kuka määrää. Käsiteltäessä Miestennielijä oli lauhkeampi, vaikka heittäytyikin onnellisen kuuroksi kutsuille jos sattui pääsemään karkuun tahrastaan. KTK-II –palkittu raudikko kisasi esteitä ja kenttää hyvällä menestyksellä Keski- ja Etelä-Suomessa.
Tammalle käytettiin rohkeasti erilaisia (painotus, rakenne..) suorittajaoreja, minkä vuoksi Miestennielijän kuusi varsaa ovat keskenään melko erilaisia. Tamma periytti vahvasti kapasiteettia ja komeita liikkeitään, rakennetta ja luonnetta vaihtelevasti. Kaikki Miestennielijän varsat ovat ratsukantakirjassa, ja tamma onkin jälkeläisvalio. Hevonen kuoli 26-vuotiaana.

Jälkeläiset

Syntynyt	Varsan nimi	Isä	Omistaja
15.02.2015	sh-t. Juhannuspakkanen	i. Talviukkonen	om. Ireth (VRL-03777)
06.06.2015	sh-t. Vesuriina	i. Petkele	om. Wilhood (VRL-00201) / Naukaisu
03.09.2015	sh-o. Melkoinen Myrkkytatti	i. Pieni Pelvoitus	om. annika n VRL-10352
27.02.2016	sh-o. Poloniumponi	i. Koivuniemen Herra	om. Cirus VRL-12925

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukunottamatta tarinakisoja joiden tarinat löytää päiväkirjasta sivun alalaidasta, voitot ovat lihavoituna ja sijoitukset kursivoituna.

Kisat:

Valmennukset

Valmennukset:

19.04.2015 Estevalmennus, valmensi kuristaja
Päivä oli pitkällä jo, kun oli päivän viimeisen valmennuksen aika. Kentälle olikin jouduttu sytyttämään valot, koska oli jo hieman hämärtymään päin. Kirva ja narri olivat tekemässä alkuverryttelyjä jo hyvään tahtiin ja asetinkin heille yhden verryttelyesteen kentälle siksi aikaa, kun itse kokoaisin heille pienimuotoista esterataa, koska kyseiselle kentälle ei oikein yli viiden esteen rataa saisikaan. Tarkoituksena olisi kyseisen ratsukon kanssa katsoa ihan vain tulevan viikon estekisoja varten hieman lähestymisiä, teitä ja muuta sellaista.

Aloitimmekin ihan vain yksittäisillä esteillä, joihin kuului mm. pystyjä ja oksereita. Erikoisesteitä ei ollutkaan tarjolla, joten kaikki olisi peruskauraa. Huomasin heti alkuunsa, että Kirva oli varmajalkainen ja varma hypättävä, eikä sen varmasti tulisi ongelmia, joista ei yli päästäisi. Askelten sovittaminen, lähestymiset ja tiukemmatkin käännökset onnistuivat Kirvalta aivan upeasti, eikä ollut toista sanomistakaan etteikö kyseinen ratsukko selviytyisi ensi viikon kisoista, jos asenne ja meno olisi sama, kuin mitä tänään. Yksittäisten esteitten jälkeen aloimme suorittamaan samoja esteitä ratana ja selostinkin heille mikä olisi eka, mikä toinen yms. Radalla meinasi vauhti hiipua välillä Kirvalla ja narri saikin tehdä töitä, että askel pitenisi. Muita ongelmia ei muutoin ilmennytkään, mutta vauhtia saisi olla hieman enemmän.

Viimeiseksi kokosin heille yhden yksittäisen pystyn, jota hyppäisimme hieman yli tamman kisakorkeuden. Tammalla oli aivan valtavan voimakas pomppu ja takajaloista lähti hirmuinen voima irti. Kyllä siinä valmentajallakin suu loksahti, kun suomiputte vetää tommoisia esteitä yli. Kiitinkin heitä mahtavasta valmennuksesta ennen kuin jätin heidät itsenäisiin loppuverryttelyihin.

26.04.2015 Estevalmennus, valmensi Juli
Pidin tänään estevalmennuksen Susirajassa Kirvalle ja hänen ratsastajalleen. En entuudestaan tiennyt mitä odottaa, mutta saapuessani tallille ratsukko olikin jo lämmittelemässä kentällä ja näin hyvin nöyrän näköisen hevosen. Aloin heti saapuessani rakentaa viiden esteen rataa, joita korottaisimme hiljalleen, mutta ensin treenailisimme ihan vain lähestymisiä kavalettien avulla. Kun alkulämmittelyt oltiin saatu kunnialla suoritettua tasaisen osuuden puolesta, pyysin hiljalleen ratsukkoa kavalettiharjoitusten pariin. Kirva liikkui ihan mukavasti, mutta ratsastaja joutui tekemään kuitenkin jonkin verran töitä saadakseen tamman liikkumaan reippaalla tempolla eteenpäin. Kavaletit sujuivat kuin vettä vain ja Kirva oli selkeästi innoissaan rakentamistani esteistä. Aloitimme ristikoista ja pian olimmekin jo 70 cm korkeissa esteissä. Tässä vaiheessa Kirva alkoi liikkua jo huomattavasti paremmin, se oli ratsastajalleen nöyrä ja hyppäsi erittäin tasaisesti. Se ponnisti itsestään erinomaisesti ja liikkui jatkuvasti kuuliaisesti reagoiden kaikkiin apuihin erinomaisesti. Jatkoimme nostamista ja 90 cm Kirva ensin epäröi suuremman okserin luona, jolloin kehoitin ratsastajaa ratsastamaan tammaa vaan reippaammalla vauhdilla eteenpäin. Kirva ylitti esteet mutkattomasti ja taipui esteradalla äärettömän hienosti, arvelinkin heti, että tässä tammassa on takuulla potentiaalia radoille. Lennokkuutta ja eteenpäinpyrkivyyttä paikoittain kaipaisin lisää, mutta sitä kyllä tämän valmennuksen aikana sainkin - jokaikisen hypyn jälkeen Kirva intoutui hieman lisää ja saimme sitä kaivattua vauhdikkuuttakin rataan. Hienoa yhteistyötä molemmilta, Kirvasta tulemme aivan varmasti vielä kuulemaan kilparadoilla, eikä se tule olemaan helppo vastus kenellekään oikean ratsastajan kanssa!

15.05.2015 Kouluvalmennus, valmensi Uppe
Valmennettavana minulla oli tänää 11-vuotias Niilo ratsunaan Kirva-tamma. Pojan huoltojoukot ja hevosen omistaja toivoivat lähinnä perusteiden kertaamista ja tason kartoittamista. Niilo halusi ratsastaa Kirvalla viikoittain itsenäisesti tai äidin valvovan silmän alla, joten nyt kaivattiin tekemistä ja vinkkejä tulevaan. -Ihan ensimmäiseksi voisit katsoa että oma katse on eteenpäin, nyrkit on pystyssä, peukut päällimmäisenä ohjien päällä, jalka hiljaa paikallaan jalustimen päällä ja suupielet ylöspäin, kertasin Niilon kanssa perusliibalaaba-ponikoulua ja pyysin sitten ratsukkoa siirtymään kevyeeseen raviin ja tekemään voltteja ja ympyröitä. Valmentaminen ei suoraan sanottuna tuntunut tänään valmentamiselta, vaan taannuin lasten ratsastuksenohjaajaksi. Oman viehätyksensä meininkiin toi hulvattomasti hoiperteleva Kirva, joka otti tuntipollen roolin oikein syvällä eläytymisellä vastaan. -Voit pyytää Kirvalta vähän reippaampaa ravia ja katsopa että ympyrät ei ole ihan kananmunia vaan enemmänkin pyöreitä kuin aurinko, lässytin ja muistin sitten, että kyllä Niilo varmaan jo ihan normaaliakin opetusta ymmärtää. Teetin ratsukolla ympyrällä siirtymiä ja kokeilimme myös kiemurauria kartioiden avulla. Kertasimme kaikki askellajit ja muistelimme mistä tunti koostuu: alku-, väli- ja loppukäynneistä sekä työskentelyosasta. Ja aina pyydetään apua jos ei osata ja ei sitten laukata kokoajan. Kirva ei ratsuna loistanut tänään, mutta toimitti tuntipollen virkaa neutraalisti: ei se oikein reippaasti mitään tehnyt, mutta teki kuitenkin ja vääntyi kiemurille kun pyydettiin. Niilo kommentoi hevosta helpoksi ja kysyi tunnin jälkeen minulta kuinka taitavana häntä pidin. Yskähdellen kerroin hänessä olen potentiaalia. Tunneille mars ja Kirvan selkään käymään myös oikeat ratsastajat ;)

29.05.2015 Kouluvalmennus, valmensi Víva VRL-13593
Valmennettava ratsukko asteli kentälle melko reippaissa tunnelmissa, jolloin pyysin Narria alkaa verryttelemään Kirvaa itsenäisesti. Kirva vaikutti melko reippaalta ja yhteistyökykyseiltä että nöyrältä hevoselta, josta huomasi jo heti, ettei tamma tule aiheuttamaan mitään turhaa näytelmää valmennuksen aikana. Kaksikko saikin verrytellä itsenäisesti jonkun aikaa, ennen kuin otin ohjat omiin käsiini. Pyysinkin Narria ottamaan Kirvan kanssa heti alkuun hieman ravia ja katsomaan, että Kirva kulkee hyvässä ryhdissä eteenpäin. Kun näin oli, niin kaksikko sai alkaa pikku hiljaa ottamaan temponlisäyksiä ravissa. Alkuunhan tuo tuotti Kirvalle hieman ongelmia, mutta parin toiston jälkeen tamma hoksasi asian ja temponlisäykset onnistui hyvin. Narri saikin kehua tammaansa hyvin, sillä se oli hoksannut noinkin monimutkaisen asian ihan itse. Seuraavaksi ratsukko sai pysähtyä ravissa, odottaa hetken aikaa ja lähteä Narrin käskystä uudelleen raviin. Tämän tehtävän kanssa ei kyllä tullut ongelmaa, sillä Kirva pyähtyi kuuliaisesti ja odotti käskyä lähteä uudelleen raviin. Parin muun toiston jälkeen otettiinkin tehtävään mukaan peruutus. Ratsukko sai siis pysähtyä ravista, peruuttaa ja lähteä uudelleen raviin. Peruutukset onnistuivat Kirvata moitteettomasti, eikä raviinkaan lähtö tuottanut ongelmaa. Vielä viimeisenä Toistetiin sama tehtävä, mutta tällä kertaa laukassa. Ratukko sai siis pysähtyä laukasta, peruuttaa ja lähteä uudelleen laukkaan. Ratsukon toistettua tehtävää pari kertaa, sai Narri alkaa loppuverryttelemään Kirvaa itsenäisesti, jonka jälkeen lopeteltiinkin sitten valmennus siihen.

10.07.2015 Kouluvalmennus, valmensi annika n.
Päivän kolmas valmennettavani oli Kirva-tamma ratsastajansa kanssa, ja oli tarkoitus tehdä hieman ravitehtäviä ja takaosaa vahvistavia tehtäviä. Ensin ravailitte verryttelyt löysemmällä tuntumalla tehden paljon taivutuksia, jotta tamma vertyisi molemmista kyljistä. Kirva vastusteli välillä päätään ylös heittämällä kääntymään pyytäviä apuja, mutta suoritti kuitenkin ihan kohtuullisesti kaiken mitä pyydettiin. Kun oltiin verkkailtu tarpeeksi ravissa, otettiin laukat kumpaankin suuntaan kevyellä tuntumalla, ja sitten käveltiin hetki, kun kehittelin jotain kivoja harjoituksia teille. Aloiteltiin valmennus ihan perus ympyrätyöskentelyllä, jolla saataisiin takaosaa aktiivisemmaksi. Otettiin ihan reilu tuntuma, ja taivutettiin ympyrällä ensin vähän "liikaa", ja kun tamma asettui, ruvettiin muistuttelemaan siitä takaosasta. Kirva alkuun oikein laahasi takaosaa vähän niinkuin väkisin mukana, mutta kun taivuteltiin tarpeeksi paljon, ja otettiin paljon pysähdyksiä ja jopa peruutuksia. Saatiin myös ihan kivoja peruutuspätkiä, ja taivutettiin tammaa myös avotaivutusten merkeissä. Saatiin ihan kivoja pätkiä, ja sitten käveltiin hetki, mutta pidettiin ohjat tuntumalla, ja koko ajan muistuteltiin takapääkin mukaan hommiin. Kirva näytti ihan hyvältä, ja kysyessäni miltä se tuntui selkään, sain vastauksen että onhan tää ihan kiva. No, hetken käyntityöskentelyn jälkeen oli aika ottaa laukkoja, ja pyrittiinkin menemään mahdollisimman kootussa, pienessä laukassa mahdollisimman pitkiä pätkiä, ja loppua kohden tamma oikein polki takaosallaan ja ratsukko olisi pystynyt laukkaamaan vaikka paikoillaan. Otettiin kuitenkin vielä pidemmässä muodossa pari kierrosta kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen saitte verrytellä ravissa loppuun.

23.08.2015 Estevalmennus, valmensi annika n.
Toisena päivänä kentälle tallusteli taas tuttu ratsukko. Olin varsin tykästynyt tähän tammaan, siinä oli mun mielestäni sitä jotakin. Aloiteltiin valmennus jumppaamalla vähän erilaisten puomitehtävien avulla, ja muutamia hyppyjä otettiin yksittäiselle pienelle ristikolle. Kirva ei vaikuttanut ollenkaan väsyneeltä edellispäivän koulurääkin johdosta, joten tänäänkin siltä pystyisi siis vaatimaan kunnolla. Tämän päiväisten esteiden korkeus ei kipuaisi korkeuksiin, vaan tänään keskityttäisiin mielummin siihen oikeanlaiseen tekniikkaan ja suoritusten puhtauteen sekä mahdollisimman pienillä avuilla ratsastamiseen (no, tämän siitä saa kun valmentajana on ikuinen kouluratsastaja...) Kirva vaikutti ravissa oikein kivalta, ja pienille verryttelyesteille saatiin oikein kivoja hyppyjä, joskin ratsastajan jalan asennosta sain huomauttaa, kun se valui liian taakse, vaikka sen pitäisi näin pienien esteiden parissa pysyä omalla paikallaan. Hypättiin vielä muutamaan otteeseen, ja kiinnitin oikein paljon huomiota jalan asentoon, sillä Kirva kyllä hyppäsi, vaikka ratsastaja ei siihen hyppyyn täysillä keskittynytkään. No, kun saatiin kivoja hyppyjä parit, käveltiin hetki, kun nostin estekorkeuksia hieman, ja kokosin yhden uuden esteen, jotta saatiin kolmiosainen sarja. Sarjalla tarvittiin minun mielestäni todella hyvää tekniikkaa, joten sitä pitäisi aina hioa. No, ensin estekorkeus ei päätä huimannut, ja saatiin suhteellisen hyvät hypyt, mutta kun korkeus rupesi nousemaan, jouduin enemmän puuttumaan ratsastajan istuntaan ja etenkin siihen jalan asentoon(!!). No, ei päästy siis tätä korkeutta korkeampiin, ja kun saatiin tähän hyvät hypyt, ruvettiin siltä osin lopettelemaan.

18.09.2015 Estevalmennus, valmensi Sachiyo
Astuin sisälle maneesiin ja huomasin edellisen ratsukon jättäneen sinne erilaisia jumppasarjoja ja ratoja. Päätin käyttää niitä hyödykseni omassakin valmennuksessani, vaikka esteitä piti hieman nostaa. Pian meillä oli kaksi kevyttä lämmittelyrataa sekä seitsemästä, noin 80 senttimetrin korkuisesta, esteestä koostuva rata. Ratsukkokin saapui maneesiin juuri, kun olin saanut esteet koottua.
Tervehdin ratsastajaa, joka kertoi heidän lämmitelleen jo jonkin aikaa kentällä. Niinpä pääsimme aloittamaan jumppaesteet saman tien. Pyysin ratsastajaa siirtymään laukkaan ja pääty-ympyrälle, johon oli aseteltu neljä estettä tasaisin välein. Ratsastajan tuli siis lähestyä esteitä hieman vinosta, ja esteen jälkeen tulisi kääntyä lähes saman tien. Ratsukko lähti liikkeelle ja Kirva näytti toimivan ihan hyvin ratsastajan alla, kun he ylittivät pieniä ristikoita.

Ratsukko laukkasi hetken aikaa ympyrää kumpaankin suuntaan, kunnes oli aika siirtyä hieman vaativammille lämmittelyesteille. Rata koostui viidestä okserista, jotka olivat korkeudeltaan maksimissaan puolimetrisiä. Radalla oli kolme yksittäistä estettä sekä yksi sarja, jonka välissä mahtui ottamaan kaksi laukka-askelta. Annoin ratsukon luvan aloittaa toinen sarja.
He lähtivät hyvin eteenpäinpyrkivästi liikkeelle, eikä radalla näyttänyt olevan minkäänlaista ongelmaa. Tahti oli hyvä, ponnistuspaikat sujuivat kuin luonnostaan ja ratsukon tasapaino oli mieletön. Pyysin ratsukkoa kuitenkin jatkamaan sarjalla hetken aikaa, ottamaan sitten pitkät ohjat ja keskittymään, kun esittelin heille päivän virallisen radan.

Seitsemän esteen rata koostui ainoastaan pystyesteistä, ja sen ei ollut tarkoitus olla millään muotoa haastava. Esteet olivat tamman kapasiteetille matalia ja lähestymiset olivat selkeitä. Pyysin ratsastajaa pian kokoamaan ohjat ja nostamaan laukan. Pyysin häntä keskittymään tällä kertaa hevosen toimimisen sijaan omaan ratsastamiseensa ja varsinkin apuihin, joiden tuli olla pienet mutta selkeät.
Ratsukko lähti suorittamaan rataa oikein hyvin. He ylittivät esteet leikiten, ja yhteistyö näytti hienolta. Ratsastaja keskittyi selvästi omiin apuihinsa, mutta piti yllä myös Kirvan tahtia ja sääteli tätä kevyillä käskyillä. Rata sujui oikein mallikkaasti, joten toistimme sitä monen monta kertaa, kunnes tuntimme alkoi hiljalleen loppua. Pyysin ratsastajaa siirtymään vielä hetkeksi jumppasarjoille ja antamaan sen jälkeen pitkät ohjat Kirvalle.

Ratsukko oli suoriutunut oikein mallikkaasti valmennuksesta, ja erityisesti huomioni oli kiinnittynyt ratsastajan herkkiin mutta varmoihin otteisiin käsitellessään tammaa. Jäin valmennuksen jälkeen vielä ratsukon seuraksi näiden suorittaessa loppukäyntejä, kunnes lähdimme yhdessä takaisin tallille.

Päiväkirja

Päiväkirja:

02.02.2016 Kirva et kakarat, kirjoitti Lissu T.
Kannattaisi aloittaa päiväkirjan pitäminen silloin, kun ostaa hevosen, eikä ties miten pitkän aikaa ostotapahtuman jälkeen.. Oho hupsista, taas kerran. Kirvalla ei tosiaan ole aikaisemmin ollut päiväkirjaa, joten aloitan päiväkirjan täyttämisen kertomalla kaiken, mitä tähän mennessä olemme tamman kanssa saaneet aikaiseksi. Juttua tosiaan riittää!

Tamma on ajat sitten kerännyt kenttäsijoitukset täyteen (41 sijoitusta, joista 7 voittoa), mistä iso kiitos kuuluu myös valmentajillemme. Estepuolella Kirva on aina ollut melkoinen tekijä, koulupuolella olemme tarvinneet paljon enemmän apuja. Siitä huolimatta olemme käyneet useammin estetreeneissä (vain kerran, mutta kuitenkin), vaikka näin jälkiviisaana sanonkin, että kouluakouluakoulua. Ehkä tässä vielä koulutreenit tai kahdet käy läpi, kun Kirva kuitenkin kisailee cupeissa. Kilpauran ohella liinakko esiintyi edukseen myös näyttelykehässä, nappasi sertin ja pääsi kantakirjaan. Kantakirjatuomarit antoivat tammalle melko yhtenäisen pisterivistön (18 + 16 + 19 + 19), mikä teki yhteensä 72 pistettä eli KTK-II -palkinnon. Luonnollisesti olimme haljeta ylpeydestä ja olemme edelleen, onhan neitimme niin hieno, nätti ja ihana.

Kirva on myös kolmen erittäin hienon varsan emä. Kaksi kolmesta varsasta on tammoja, viimeinen on ori. Kaksi on kirjoissa ja kansissa (oripoika Melkoinen Myrkkytatti KTK-III R-suunnalla, tammaneiti Vesuriina KTK-III myös R-suunnalla), viimeinenkin varsa, tamma Juhannuspakkanen, on kantakirjakelpoinen. Jokainen varsa on päässyt tekemään jotain; on esiinnytty varsojen/nuorten laatuarvosteluissa, kierretty kilpakentillä, valmentauduttu, varsojakin on tehty. Pitäisi keksiä ori, jotta mekin saamme pikku-Kirvan kotipihalle pyörimään. Kun tamman aiempia varsoja katsoo, tietää, että tässä on hyviä hevosia tekevä emä.

Paljon on siis saatu aikaiseksi, niin tamman itsensä kuin sen jälkeläisten kanssa (tästä luonnollisesti kiitos ja kunnia kasvattien omistajille). Nykyisellään arki on treeniä, cupeja, laiskoja vapaapäiviä ja vauhdikkaita peltoralleja.

14.02.2016 Ystävänpäivän apukäsipari, kirjoitti coupie
Ystävänpäivän päätteeksi pääsin ratsastamaan maailman sympaattisimman Kirva-tamman. Karsinassa paksunpuoleinen suomenhevonen oli niin kertakaikkisen kiltti ja rakastettava, että olin varma, että tulisin rakastamaan sitä myös selästä käsin. Hyvä kun maltoin lähteä hevosen kanssa kentälle ollenkaan – minun olisi tehnyt mieli vain rapsutella huomiosta nauttivaa Kirvaa hamaan loppuun saakka. Lopulta maltoin kuitenkin irrottaa näppini hetkeksi irti tammasta ja lähteä sen kanssa ulos.

Alkukäyntien jälkeen keräilin ohjat ja aloin ratsastaa muutamia voltteja, siirtymisiä ja lyhyitä väistöjä, ja oli erittäin suuri järkytys, kun hevonen ei ihan niin toiminutkaan. Aivan kuin emme olisi puhuneet yhteistä kieltä ensinkään: minä ratsastin samoin kuin aina ennenkin eikä Kirva tuntunut ymmärtävän alkuunkaan, mitä yritin siltä pyytää. Jätin temput sikseen ja keskityin saamaan hevosen menemään sinne, minne halusin, sitä vauhtia kuin pyysin. Se taas sopi Kirvalle hyvin. Niin kauan kuin tehtävät eivät olleet suunnan- ja temponmuutoksia haastavampia, tamma toimi kuin ajatus ja oli oikein mukava ratsastettava, joskaan ei mikään vikkelin tapaus. Peruspyörittelyn jälkeen palasimme vielä hetkeksi käyntiväistöjen pariin ja onnistuimme kuin onnistuimmekin saamaan aikaiseksi muutaman ristiaskeleen. Siihen oli mainio lopettaa päivän puurtaminen, ja tallissa syötin reippaalle Kirvalle vielä pussillisen porkkanaa kiitokseksi hyvästä yrityksestä.

29.02.2016 Maastoilua, kirjoitti Lissu T.
Lähtekäämme metsään, metsään, metsään.. Maastoreissun paikka.
Pullanmuruponi-Kirva menee samaan kastiin kuin Lellu; ihana, ihana hevonen, jonka kanssa huolet ja murheet unohtuvat. Kapasiteetti ei välttämättä päätä huimaa, mutta luonne on upea. Tosin Kirva kyllä hyppää metriä, se on koulupuoli, joka tekee tiukkaa. Kapasiteetilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, miten miellyttävä maastoratsu (tai maastokärryheppa) mikäkin nelijalkainen on. Kirva ainakin on aivan loistava.

Löntystellessämme metsään kaikki oli hyvin, aamu oli kaunis, -11 asteen pakkanen tuntui vähän kirpakalta, mutta kaiken kaikkiaan sää ja sitä myöten maisemat olivat aivan upeat. Riemua kesti siihen esti, että pääsimme ensimmäiselle avarammalle metsäkohdalle - lumisade. Pientä, ilkeää tihkua, joka tuntui terävältä kasvoja vasten ja kirveli silmissä. Tuuli kävi puuskittain nakaten lunta puiden oksilta suoraan päällemme. Kirva ei ollut moksiskaan, mutta minun ilmeeni taisi olla melko tympääntynyt.
Sadetta jatkui koko sen puolitoistatuntisen ajan, jonka vietin maastoillessa. Kirva kuitenkin liikkui upeasti ja oli oma, hyväntuulinen itsensä, mikä piristi minuakin. Ei sää oikeasti ollut niin kamala, kun alkuharmista pääsin. En edes huomannut moista, kun vedimme liinakkoni kanssa laukkasuorat häntä ja jouhet putkella. Raviosuuksilla Kirva oli reipas, käyntiosuuksilla vetelä ja laiska. Muutaman kerran tamma onnistui nappaamaan jonkun puunoksan matkaevääkseen, kun minun huomioni kiinnittyi hurjan eksoottiseen oravaan tai johonkin vastaavaan.

Kaiken kaikkiaan reissu oli mukava, tavanomainen hyvänmielen maasto, jolta palasin posket punaisina ja hyvillä mielin. Kirva oli toiminut mainiosti, ja oli porkkanapalkintonsa ansainnut.

19.03.2016 Paluu näyttelykehiin ja muuta lätinää, kirjoitti Lissu T.
Viime viikkoina ties kuinka moni talli on järjestänyt suomenhevosnäyttelyitä, tai ainakin näyttelyitä, joissa on suomenhevosluokkia. Olemme narrin kanssa ilmoittautuneet joka paikkaan, joihinkin ehdimme koko vahvuudella, joihinkin vajaalla, osaan ei ollenkaan. Se nyt ei ole oleellista, mutta se on, että Kirvakin on päässyt takaisin näyttelykehiin. Raudikon aikaisemmat näyttelykokemukset ovat VSN:n kehistä, nyt tahkoamme NJ:n alaisia tilaisuuksia. Meidän osaltamme eroa ei ole, hevonen esitetään täysin samalla tavalla.
Toiveissa on, että Kirva keräisi sertit Championiin. VIR MVAta emme rohkene edes toivoa, se ei ole Kirvan kanssa edes todennäköinen. Suomenhevosten taso on kova, ja vaikka Kirvakin on KTK-II -palkittu, ei se ole rodun kirkkainta näyttelytähtikastia sitten millään. Eikä tarvitse ollakaan.

Näyttelyiden lisäksi Kirva kiertää cupeissa, mitään erikoista ei ole tapahtunut ja tokkopa tulee tapahtumaan. Kun sopiva väli tulee ja keksimme Kirvalle orin, tamma saa mammalomailla hetken, Susirajasta kun puuttuu vielä pikku-Kirva. Mikäli muilla on kiinnostusta tamman jälkikasvuun, Kirva voi hyvin tehdä meille jäävän varsan lisäksi vielä yhden.
KERJ:n laatuarvostelu on vielä aika kaukainen haave, jälkeläisnäytöt puuttuvat. Onneksi meillä on kenttälaatikseen menijöitä naapurienkin puolesta, ettei paljoa haittaa, vaikkei Kirva ole vielä sen jonon jatkona.

Tämän päivän liikutuskin on hoidossa, Sarlotta lähti hetki sitten maastoon Kirvalla. Huomenna on estepäivä, ja sekin on luvattu Sarlotalle. Jos sitä alkuviikosta ottaisi Kirvan maastopuksuttelukaveriksi, tai kävisi vaikka pellolla laukkaamassa.

03.04.2016 Jalostusarvokirjain ja muuta mukavaa, kirjoitti Lissu T.
Muutama päivä sitten Kirvalle myönnettiin anomamme jalostusarvokirjain C. Olemme luonnollisesti tyytyväisiä siihen, että tammamme sai tunnustusta jälkeläisistään, mutta suurin kiitos, kunnia ja arvostus menee kasvattiemme omistajille. Hehän tässä suurimman työn ovat tehneet käyttäessään pikku-Kirvoja näytillä kisoissa, kantakirjassa ja muissa häppeningeissä. Kirvan nuorimmainenkin on SV-II -palkittu, näyttelykehissä pyörinyt tulevaisuuden lupaus.

Jalostusarvokirjaimen myöntäminen toi vähän lohtua ja kunniaa Kirvalle, jonka kanssa VSR:n kenttäcup ei poikinut sijoitusta. Minun ja Kirvan tulos oli 16/29 tutustumisluokassa, aivan normitulos, johon olen kuitenkin tyytyväinen. Kisasimme kovassa seurassa, ja nappasin kuitenkin luokan voiton ja kolmannen sijan kahdella muulla hevosella. Kirva teki kyllä tasaisen hyvän, vähän säästöliekkisen suorituksen, joka jossain seurakisoissa olisi voinut olla korkeamman sijoituksen arvoinen. Nyt kuitenkin kävi näin, parhaamme teimme eikä sillä sijoituttu. Siistit koulu- ja (maasto)esteradat ovat toki hyvä suoritus nekin, vaikka ainahan se tähtäin on sijoituksessa, sen verran kallista tämä on.

Pari viime päivää olen työstänyt Kirvan kanssa paljon koulutyöskentelyä, joka on sille aina vain yhtä vaikeaa. Joissakin tehtävissä käytin puomeja apuna (paransi tamman työskentelyä aivan järkyttävän paljon!), lähinnä pitkillä sivuilla askeleen pidennyksissä a lyhennyksissä. Hyppäämisen kanssa ei ole ongelmia, ensi kerralla pitää vain uskaltaa tehdä vähän lyhyempää kaarretta ajan parantamiseksi.
Ehkä ensi kuun cupissa me nappaamme sijoituksen, ainakin toivon niin. Ensi viikko on tehokasta koulutreeniä, sitten Kirva saa hetken huilia ja sulatella pohkeenväistöjä sun muita, joita se reppana ei tunnu sisästävän sitten alkuunkaan.

27.04.2016 Vierailevan tähden vierailu, kirjoitti mori-mori
No nyt alkaa jo näyttään suomenhevoselta. Katselin tarhan portilta liinaharjaista suomenhevostammaa, joka seisoi ylvään näköisenä... siinä tarhan mutaisimmassa nurkkauksessa, tottakai. Kun naksuttelu, rapisuttelu ja epätoivoinen maanittelu ei auttanut, suuntasin riimunaru kädessäni kohti mutalammikkoa.

Tallissa talutin tamman suoraan karsinaansa, sillä en ollut ehtinyt/jaksanut/vaivautunut/muistanut hakea tamman varusteita karsinan lähitienoolle etukäteen. Reipas kun olen. Koska olin kuullut Kirvan olevan täysi katastrofi kaikkeen kouluratsastukseen liittyvässä, en olettanutkaan löytäväni satulahuoneesta muuta kuin estepenkin. Harjasin tamman huolellisesti päästä varpaisiin, sorruimpa jopa hieman rapsuttelemaan ja hemmottelemaan sitä heppanameilla, mutta ainakaan tämä neiti ei ollut kokoajan hyörimässä ja pyörimässä jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Jalkoihin tarttuneen mudan irroittelemiseen meni ikä ja terveys, mutta kun Kirva viimein saatiin puunattua ja varustettua, oli aika suunnata kentälle.

Tallityttö Sarlotta oli "pyynnöstäni" roudannut kentälle kasan tolppia ja puomeja ennalta määriteltyihin paikkoihin. Hän lupautui (vastahakoisesti, mutta lupautui kuitenkin!) notkumaan tunteroisen myös kentän laidalla siltä varalta, että puomeja pitäisi nostella takaisin kannattimilleen. Taikka hevonen ottaa kiinni ratsastajan poistuessa kyydistä. Jokatapauksessa.
Aloitimme perus verryttelyllä, alkuun paljon voltteja ja taivutteluja käynnissä, jokainen askellaji läpi ja erilaisia temmonvaihteluita ynnämuita. Yritin jopa pohkeenväistöäkin, useampaan otteeseen, mutta lähinnä se meni sellaiseksi kaula mutkalla juoksemiseksi koska en minäää... ymmärrä.

Kentän toiselle pitkälle sivulle oli pystytetty yksi pikkuristikko, toiselle puolestaan kaksi kahden laukan sarjavälillä. Ainakin noin niinkuin suunnilleen. Ristikot tuntuivat aiheuttavan tammassa lähinnä ketutusta, sillä se ei vaivautunut varsinaisesti hyppäämään minkään yli, vaan lähinnä se oli semmoinen "hnnnnnnnnngh jos minä nyt" -hyppy.
Ristikkoverkkaa riittämiin, yksittäinen muuntautui pikkuhiljaa 60cm pystyksi, sarjan ensimmäinen 50cm pystyksi ja toinen 60cm okseriksi. Mikä ei tuottanut Kirvalle niin minkäänlaista päänvaivaa, se olisi aivan varmasti suorittanut mokomat ilman minuakin. Sarlotta tuijotti minua nenänvarttaan pitkin ja nosti esteitä vaihe vaiheelta aina sinne 100cm saakka.
Sadassa sentissä Kirvasta alkoi löytyä aivan uusia puolia - sehän itseasiassa hyppää! Ajoittain tammaan sai pistää hieman vauhtia, sarjalla etenkin, kun sitä yritettiin päästä kahden laukan sijaan vain yhdellä. Mutta hei, me onnistuttiin siinä!

Onnistuneen estetreenin päätteeksi teimme piiitkät loppuverryttelyt. Sarlotta oli jo liukenemassa paikalta kun pyysin tätä korjaamaan esteet pois kentältä, mutta nainen kuittasi asian tyynesti keskisormella. Vein siis hikisen ratsuni talliin kuivattelemaan kera heinäkasan ja palasin kentälle tolppia raahaamaan.

08.08.2016 Omistajanvaihdos ja muuttoilmoitus, kirjoitti omistaja
Kirvahan meille myrkyn lykkäsi (heh heh)! Selaillessamme tänään aivan muista syistä muutaman susirajalaisen hevosen papereita huomasimme Lissun kanssa perustavanlaatuisen ongelman - jostain selittämättömästä syystä Lellu ja Kirva ovat osittain sukua. Niillä on eri isä noin kokonaan, ja eri emä, mutta emät ovat täyssiskoksia. Tämähän taas tarkoittaa sitä, että näiden kahden jälkikasvua ei ainakaan muutamaan sukupolveen voi sotkea keskenään. Keskustelimme asiasta pitkään ja hartaasti unohtamatta tietenkään... lievää kiroilua.

Lopulta tulimme siihen tulokseen, että Lellu jää ja Kirva lähtee. Lellusta meillä on kuitenkin jo jälkikasvua, Kirvasta ei. Toisaalta Kirvasta luopuminen meinasi kirpaista (heh heh) hieman liikaa, joten myin tamman itselleni melko nimellisellä summalla. Vielä saman päivän aikana pakkasin Kirvan ja sen tavarat autoon ja vein mukanani. Nyt tammalla aletaan kisailla ja visailla vielä hieman (tarkoitus on hankkia parikymmentä ERJ + KRJ -sijaa), käyttää ainakin KERJ:n laatuarvostelussa sekä SLA:ssa. Tamma on kuitenkin erittäin hieno ja koulupuolen toivottomuudesta huolimatta hyvä kisahevonen, joten turha sitä on hukkaan heittää.