Chicken Dinner

Nimi, kutsumanimi	Chicken Dinner, "Kana, Kotkot"
Syntymäaika, ikä	13.03.2023, 11-vuotias
Rotu, sukupuoli	Englantilainen täysiverinen, tamma
Säkäkorkeus, väri	160cm, punarautias
Rekisterinumero	VH23-006-0174 / PKK5402
Kasvattaja	Mark & Susan W., Iso-Britannia
Omistaja	Liisa Tuoninen (VRL-12701)
Koulutustaso	Kenttäpainotteinen, va B / 125cm / 120cm / CIC3
Meriitit	Finest (28.01.2024), VIP MVA (19.04.2024), PKTK-II * *19 + 20 + 18 = 79,17 % - Tekniikaltaan erinomainen, mutta rotuleima saisi olla parempi. Hieman leveä kaula. Vuohiset vennot. Upea kokonaisuus.

Historiaa

Luovutan ja alan kirjoittaa ruokalistaa. Kampela, Peruna, Falafel, Döner, Kana.

Luonne

Kauhian helppo, mutkaton hevonen, semmonen jonka saa vääntää vaikka mimmoiselle rinkelille ilman hevosen taholta tulevia protesteja. Kotkot tuntuu hyväksyvän aivan kaiken päälleen lankeavasta kaatosateesta tarhakaverin kiukkupäivään ja vatsansa alta juokseviin, vanhemmiltaan vahtimatta jääneisiin tarhaikäisiin uskomattomalla tyyneydellä. Pinta ei kuohu, pinnan alla ei kuohu, Kotkot ei säpsy, hypähtele, pälyile ympärilleen, edes huokaile tuskastuneena. Minkä lie Nirvanan tämäkin on löytänyt, bändin tai valaistumisen, mene ja tiedä. Laukkaurakin ilmeisesti katkesi, kun kaikki se voima, vauhti, ruuti, joka tammasta löytyisi, jäi hevosen omasta päätöksestä hyödyntämättä. Olen itse huomannut samaa – tämä daami lähtee sunnuntaihölkälle metrikahdenkympin maastoesteille! Eikä varmasti vuodata hikipisaraakaan, siinä missä itse valun vettä jokaisesta ihohuokosesta.

Kotkotin kanssa tiedän asioiden sujuvan kuten kuuluukin, eli hevonen tulee madotettua ilman matolääkkeen päätymistä kaikkialle paitsi madotettavan nieluun, kengitys ei sisällä steppinumeroa eikä hevonen istahda alas ovelana lämmönmittausvälttelymanööverinä. Nätisti paikoillaan seisova tamma katselee kirkkain, uteliain silmin tekemisiäsi siirtyen torkkumisen sekä alahuulen venyttämisen pariin, mikäli touhusi ei kiinnosta. Joskus Kotkot ihan säpsähtää kengittäjän irrottaessa otteensa jalasta, sillä se touhu nyt ainakin on tylsää ja näin ollen oivallista torkkuaikaa. Olkoonkin, että jalkojen nostovuoron vaihtumisen vuoksi torkut joutuu ottamaan pätkissä. Se ei Kotkotia haittaa, niin kuin ei haittaa mikään muukaan. Täydellisen lauhkea kaikki käy -hevonen, potentiaalinen paras kaverisi, joka muiskauttaa pusun poskelle jos oikein innokkaasti tyrkytät poskeasi päin hevosen turpaa.

Ennen alkuaan tyssännyt laukkaura vaihtui kohtalaisen menestyksekkääksi kenttäuraksi. Olemme Kotkotin kanssa tehneet hyviä ratoja, voittoja on kertynyt sijoituksia enemmän, vaikka emme tokikaan ole joka kisoista kiikuttaneet mainetta, kunniaa sekä ruusuketta kotiin. Isoin ongelmamme – tai lähinnä minun ihan ikioma ongelmani, Kotkotillahan on kaikki ihan hyvin – on tamman himmailu voiman, vauhdin, vähän kaiken suhteen. Yleensä Kotkot tekee vain ehdottoman minimin, senkin niin taitavasti, ettei meno tunnu laiskottelulta. Toisten kanssa homma on käsijarru päällä ylämäkeen puskemista, tämä täysiverinen taas kulkee kevyen, helpon oloisesti tehtävästä toiseen kuitenkaan antamatta täyttä panostaan edes kapasiteettinsa äärirajoilla. En ymmärrä, miten tämä on mahdollista, mutta tiedän asianlaidan olevan juurikin näin niiden harvojen treenien ja kisojen jäljiltä, joissa Kotkot on syttynyt esittelemään sisäistä feeniksiään pihakanan sijaan.

Tämä hevonen nimittäin hyppää ihan mitä tahansa aivan mistä tahansa kulmasta, enkä edes väritä tätä lausuntoa ainakaan koko kynäsetillä. Normaalistikin tammani tekee peruskivoja perushyviä hyppyjä, joissa saisi olla vähän enempi selän käyttöä, pikkasen nopeammat kintut, tuota ja tätä, mutta joilla este kuitenkin ylittyy puhtaasti helpon oloisesti. Sitten on niitä oikeita hyppyjä, joissa Kotkotin tekniikka, voima, nopeus ja kaikki muukin on väännetty kaakkoon kuin autoradioni Rammsteinia soittaessani. Innostuessaan Kotkot hyppää semmoisia loikkia, joista ei teknisesti tai oikein muutenkaan jää mitään mussutettavaa, mitä nyt itse saan kerätä leukaluutani takaisin paikoilleen kentän pohjalta. Tammani tietää mitä tekee, se osaa ja uskaltaa, joten kaiketi siksi se hupijumppaa haastavillakin radoilla, niissä tiukoissa kurveissa ja kohahduttavan lyhyillä lähestymisillä, joiden vuoksi katsomossa käydään läpi melkein yhtä suuri tunnekirjo kuin satulassakin.
Kouluradoilla tilanne on täysin sama. Treenimme ja kisaprosenttimme ovat ihan hyviä, semmoisia joihin voi olla tyytyväinen – ja olisinkin, ellen tietäisi millaista liikettä, tunteen paloa ja näyttävyyttä Kotkot pitää sisällään. Eihän täysiverinen nyt puoliveristä voita liikkeen laadussa tai kouluradalla pyörähtelyssä, mutta kyllä punainen humputteluihmeeni tanssahtelisi tasollansa monet sporttiponit ja suokit suohon. Jos vain viitsisi. Tamma tekee oikein mielellään kaiken mitä pyydän, se 110% intohimopanos vain syttyy jos on syttyäkseen, eikä sitä edesauta yhtikäs mikään mitä satulassa teen. Kokeiltu on.

Tältä pohjalta kisareissut ovat tietysti helppoja, hevonen kun käyttäytyy moitteettomasti, ei stressaa kuljetusta ja nauttii liikunnasta, tosin täysin omilla ehdoillaan. Kotkot voisi olla paljon säväyttävämpi tapaus, yleisölemmikki ja tuomarisuosikki, se joka tekee jatkuvasti parempia ratoja, uusia johtoaikoja ja kouluratojen henkilökohtaisia ennätysprosentteja – jos vain sattuisi haluamaan. Kotkot ei tunnu haluavan, sille riittää täysin se humppahölkkäpanos jonka raudikko 97% ajasta minulle suo. Minä vähemmän salaa haaveilen täysiveriseni vielä innostuvan, tässä jos jossain on hiomaton timantti! ..joka kenties on vielä siellä hiilimöhkäleen asteella, mikään paine kun ei Kotkotiin vaikuta.

Sukutaulu

i. Scottish Soup evm, xx, m, 163cm	ii. Sunday Roast evm, xx, tprt, 163cm	iii. Leap Year evm, xx, rn, 164cm
		iie. Onion Ring evm, xx, tprt, 158cm
	ie. All Is Quiet Now evm, xx, mkm, 157cm	iei. Nothing and Nowhere evm, xx, mkm, 162cm
		iee. Another Happy Ending evm, xx, trt, 158cm
e. Puri evm, xx, prt, 159cm	ei. Roti evm, xx, prt, 161cm	eii. Naan evm, xx, prn, 159cm
		eie. Facing North evm, xx, rt, 163cm
	ee. Treehopper evm, xx, rn, 165cm	eei. Pine Tree evm, xx, rt, 164cm
		eee. Lost Horizons evm, xx, trn, 165cm

Sukuselvitys

Kilpailumenestys

PKK Rakenneluokat
10.11.2023 Metsätalli KTK-SERT (tuom. ScrewDriver)
24.12.2023 M & M Barocco KTK-SERT (tuom. aksu)
31.01.2024 M & M Barocco KTK-SERT (tuom. jodochus)

PKK Muu kuva -luokat
04.10.2023 Hiekka-Ahon Hevostalli KP, EM: tekniikka (tuom. aksu) laukkakuva

nopeus: 726.66
kestävyys: 727.05
hyppykapasiteetti: 744.88
rohkeus: 818.36
kuuliaisuus ja luonne: 0
tahti ja irtonaisuus: 0
tarkkuus ja ketteryys: 0
askellajien näyttävyys: 0
itsevarmuus: 0
energisyys: 0

Kilpailee porrastetuissa kenttäratsastuskilpailuissa tasolla 7 / 6

Päiväkirja & valmennukset

Lue päiväkirjaa

09.05.2024 Estevalmennus, jossa hevosen sijaan hikoaa ratsastaja, valmensi Kirsiina

Lissu oli vastassa parkkipaikalla, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, tullessani tallille. Olin lupautunut valmentamaan häntä ja hänen täysiveritammaansa esteillä, ja kun jostain kumman syystä satuin olemaan tällä suunnalla viikon ajan, sovimme tänään olevan hyvä päivä. Sää oli hieman eri mieltä, mutta pieni tihkusade ei meitä haitannut.

"Kotkot on tuolla karsinassa valmiina, jätin sinne varusteineen, kun tuskin se jaksaa mitään riekkua", Lissu lausahti. "Että mikä?!" Pysähdyin, ja jäin tuijottamaan naista. Tämä kohautti olkiaan. "No meidän Chicken Dinner tietty." Hetken keräilin ajatuksia päässäni - täysiverinen, nimeltä Kotkot? Chicken Dinner? Rehellisesti, en tiennyt mitä odottaa. Olin kuvitellut täysiverisen sellaiseksi kuumaksi nopeasti syttyväksi ilotulitteeksi, mutta Lissun antama kuvaus Kotkotista ei todellakaan vastannut kuvitelmiani. Jos aiemmin olin innoissani näkemään tamman, niin nyt vasta olinkin. Jäin pihalle odottamaan, kun Lissu kipaisi hakemaan Kotkotin ulos. Ulos asteli tamma, joka ei tosiaan ollut se kuumaverinen touhottaja, mitä olin kuvitellut. Ei sillä, että se laiskaltakaan olisi näyttänyt, mutta...

Kävelimme alkulämmittelyinä Susirajan maille, sillä Tuonisessa oli kyllä kenttä, mutta estekalusto oli vajaampi. Susirajan kentälle päästessämme ryhdyin raahaamaan puomeja ja tolppia kentälle. Siellä oli myös pari valmista estettä jätettynä, joita aikoisin hyödyntää, vain korkeutta tarvitsisi säätää. Kun minäkin olin saanut lämmiteltyä oikein urakalla, oli ratsukkokin jo käynyt jokaisen askellajin läpi ja oli valmiina aloittamaan. Ihan ensin ohjeistin heitä taivuttelemaan kentän toisella pääty-ympyrällä molempiin suuntiin, sillä mielestäni Kotkot saisi liikkua vähän paremmin, työskennellen enemmän takajaloilla. Tamma liikkui ihan hyvin - ei ehkä niin joustavasti kuin olisin halunnut, mutta kohtuullisesti. Sillä oli pohjimmiltaan todella hyvät liikkeet, mutta näytti siltä, ettei Kotkot ollut ihan täysillä mukana. Kiltisti se kyllä totteli.

Esittelin pientä kokoamaani rataa Lissulle ja ohjeistin. Ensimmäisenä oli vuorossa kolmen pystyesteen jumppasarja, joissa oli yksi laukka-askel välissä. Lissu ohjasi Kotkotin tarkasti jokaiselle esteelle, ja hevonen ylitti ne kevyesti ja puhtaasti. Kotkotin liikkeet olivat pehmeitä ja hallittuja, ja se suoritti tehtävän vaivattomasti. Ehkä oudonkin vaivattomasti, sillä tamman suoritus oli sellainen... Minimaalinen. Juuri ja juuri yli, mutta kuitenkin niin vaivattoman näköisenä, että Kotkot näytti olevan lomalla. Sarjan jälkeen oli vuorossa kolme pystyestettä tiukoilla käännöksillä. Käännökset olivat aseteltu mutkaisesti, mutta raudikolle se ei näyttänyt olevan ongelma. Se kääntyi niin sulavasti ja melkein kuin automaatiolla. Lissu ei tosin näyttänyt siltä - hänen otsallaan kypärän alta pilkottivat hikipisarat. Hän ihan tosissaan yritti saada tammasta kaiken irti, joskaan Kotkot ei tästä niinkään välittänyt. Suoritus oli teknisesti hyvä. Jos sitä arvoitaisiin tyylipistein, se ei huippupisteitä saisi. Mutta suoritus oli puhdas ja niin vaivattoman näköinen, että jäin tätä ihmettelemään.

Ratsukko sai kokeilla esteitä vielä pariin kertaan, toisella niistä eri suuntaan. Valmennuksen loppupuolella Lissu päätti antaa Kotkotille mahdollisuuden näyttää parastaan. Hän kannusti hevosta eteenpäin ja hyppäämään muutaman esteen täydellä voimallaan. Alku näyttikin oikein lupaavalta, sillä tamma keräsi voimaa ensimmäiseen hyppyyn... Ja lässähti. He ajautuivat liian lähelle yhtä estettä, mutta sekään ei näyttänyt olevan ongelma Kotkotille. Se nimittäin hyppäsi oudosti ylös ja siitä eteen. Lissulle tämä hypyn laatu tuli yllätyksenä, mutta hän pysyi taitavasti selässä, mihin monikaan ei olisi pystynyt. Oudosta alusta huolimatta he suorittivat miniradan loppuun ongelmitta. Kotkot oli tuskin hengästynyt, kun Lissu huohotti senkin puolesta. Näin, että hän oli tehnyt kamalasti työtä saadakseen tamman liikkumaan paremmin kuin "ihan ok", mutta se näytti edelleenkin olevan kuin lomailemassa. Kaikesta ponnistelusta huolimatta Lissu oli tyytyväinen suoritukseen, ja niin olin minäkin - ainakaan mitään ei tippunut, vahinkoja ei sattunut ja tekniikka on ainakin jotenkin hallussa. "Tällainen se on aina ollut. Mä tiedän, että sillä vois olla potentiaalia enemmänkin, mutta tälle riittää semmonen minimisuoritus", Lissu tokaisi. En voinut kuin ihmetellä. Kävi kyllä järkeen, miksi se ei laukkaradoilla pärjännyt.

Kävelimme takaisin Tuoniseen hoitaen samalla loppuverryttelyn. Minulla oli menoa muualla, joten sovimme kahvittelevamme myöhemmin joku toinen päivä. Lissu vei Kotkotin talliin riisuttavaksi, kun itse lähdin kohti autoani.

virtuaalihevonen | a sim-game horse