Kuvien © uskomattoman fabuloussi virtuaaliharrastaja

20.04.2016 Hevariina kirjattiin P-suunnalle pistein 74p. KTK-II

Ei ristinsieluja saa yksin eksymään.

Hevariina on hapan, ajoittain kiukkuinen tamma, jonka kanssa määrätietoinen käsittely on kaiken A ja O. Haliponia, lastenvahtia tai tädinkuljetinta pienhevostammasta ei koskaan saa, mutta kivan paremman harrasteratsun ja kisapelin kyllä, kun oppii tulemaan toiveen hapannaamaisen nelijalkaisen kanssa. Vakaa, rauhallinen käsi ja hyvä tasapaino ovat tärkeitä Hevariinalla ratsastettaessa, tamma ei anna virheitä anteeksi vaan vetää herneen niin syvälle sieraimeen, ettei mitään rajaa.

Ei sana kuulu, eikä se tehoa.

Kunhan hoitaja ei anna tamman uhitella tai pomotella ja Hevariinaa kohtelee reilusti, kaikki on hyvin. Mikäli Hevariina kokee tulleensa simputetuksi, se alkaa kuopia, polkea jalkaa, näykkiä ja heittäytyy totaalisen yhteistyökyvyttömäksi noin yleisellä tasolla. Simputtaminen vain on melko suhteellinen käsitys, pahimmillaan Hevariina vetää herneen nenään siitä, että tammaa keilsi lähtemästä karsinasta omin lupineen. Yleensä hoitotuokiot sujuvat yhteisymmärryksessä, prinsessapäivät sattuvat lähinnä Hevariinan kiima-ajoille. Suomineito ei erikoisemmin välitä rapsutuksista tai paijaamisesta, reipas hoitotahti ilman turhanpäiväistä lässytystä on kaikkein paras. Kisakuntoon puunaaminen on välillä hieman hankalaa, kun Hevariina turhautuu kiillotus- ja siistimistalkoisiin viimeistään urakan puolivälissä. On kuitenkin olemassa vippaskonsti, jolla tamman sietokyky ja kärsivällisyys kasvavat, ja se on - tadaa! - ruoka. Aika usein tamma hoidetaan niin, että se on karsinassaan turpa heinäkasassa (porkkanoita ja muita herkkuja siellä seassa), jolloin kaikki on kauniimpaa ja hoitaja saa vähän paijatakin kipakkaa pienhevosta. Kaikki perushoitotoimet, loimitus, klippaus sun muu sujuvat ongelmitta, matolääkkeen laitto on välillä vähän tappelua. Eläinlääkäri ja kengittäjä saavat yleensä puuhastaa rauhassa, mahdollinen kiukuttelu loppuu, kun tammalle laittaa huulipuristimen. Kapine tietenkin on aivan kamala kidutusvehje, minkä käyttö loukkaa syvästi Hevariinaa, mutta ainakin tamma käyttäytyy seuraavilla kerroilla mallikkaasti.
Talutettaessa pienhevosella on ikävä tapa puolijuosta a kiilata taluttajaansa. Hevariina siirtyy paikasta toiseen melkoista haipakkaa, eikä välitä ollenkaan, vaikka sitä miten koettaisi äänellä tai riimunnarulla hidastaa. Päitsistä kiinni pitäminen on ainoa toimi, jolla Hevariinan saa kävelemään taluttajansa tahtia, mutta vähemmän yllättäen Hevariina näyttää hapanta naamaa eikä pidä moisesta yhtään. Lastaus, kuljetus ja purku sujuvat vaivatta, eikä hevonen stressaa, jännitä tai inhoa matkustamista. Mikäli Hevariinalla on seuraa kopissa, narut on laitettava mahdollisimman lyhyeksi, ettei tamma pääse härppimään kaveriaan.

Minä olen köysi hirtetyn miehen talossa.

Vaikkei Hevariinan ratsukoulutus ollut se helpoin (tai miellyttävin..) projekti, kaikki tamman kanssa tehty työ on kantanut hedelmää. Nykyisellään hapannaamainen, nirppanokkainen tamma on todella vaativa, jokaisesta avusta tarkka herkkäsieluinen ratsu, joka kokee oikeudekseen kiukutella vähän kaikesta. Vakaa, rauhallinen käsi sekä hyvä tasapaino ovat ensiarvoisen tärkeitä; pieninkin painopisteen muutos, ja tamma reagoi. Pikkumusta osaa kattavan valikoiman protesteja täysstopista laukkaspurttiin ja sivuaskeliin.
Kaikesta huolimatta pikkusuokki hallitsee koululiikkeet aina vaativa B -tasolle asti, ja mikäli henkilökemiat ja kaikki muukin kohtaavat ratsastajan kanssa, Hevariina on tappavan tasainen, hyvä kouluhevonen. Tamman askeleet ovat pitkät ja tahdikkaat, sopivan suorat ja väljät, takaosa työntää hyvin ja laukka on kivasti ylämäkeen rakentunut – ei moitittavaa. Etenkin lisätyissä askellajeissa sekä avo- ja sulkutaivutuksissa loistava Hevariina on näyttävä, eteenpäinpyrkivä ratsu, joskaan ei kovin nöyrä. Yhteistyökykyinen kyllä, muttei nöyrä. Suutahtaessaan tamma lopettaa työnteon saman tien, ja tuskin tekee mitään koko loppupäivänä. Saman tehtävän hinkkaaminen viikosta toiseen ei haittaa, mutta auta armias, jos teet yhdenkin liian kovan pidätteen; tamma tekee täysstopin ja todennäköisesti pikku pukin siihen perään.

Rataesteillä metriä ja maastoesteillä 90cm hyppäävä Hevariina on nopea, ketterä hevonen, joka loistaa etenkin aikaluokissa. Hyppytekniikka ei ehkä ole se kaunein (nopea, terävä ponnistus ja hyppy, selän ja kaulan käyttö vähän niin ja näin, jalat nousevat nopeasti mutta takaset heittävät helposti sivulle), mutta tamma hyppää kevyesti ja varmasti mielenkiintoisimpienkin esteviritysten yli. Tamma venyy pituusesteet helposti, osuu tarkkuusesteille kuin itsekseen eikä lähde sooloilemaan ponnistuspaikkojen kanssa. Rohkea, ketterä tamma on todella hyvä peli esteille, tasaisen varma niin rata- kuin maastoesteillä. Se muttalauseke on edelleen pikkumustan herkkyys apujen suhteen; jos ratsastaja jää hypyssä jälkeen, horjahtaa esteen jälkeen tai mitä tahansa, Hevariina kokee oikeudekseen kiukutella, lyödä hanskat tiskiin ja olla hankala. Sydämistyttyään tamma ei mene enää ensimmäisenkään puomin yli, kokonaisista esteistä nyt puhumattakaan.
Maasto- ja liikennevarma hevonen, joskaan ei paras porukkamaastoihin (Hevariina ei järin pidä lajitovereistaan). Yksin maastoillessa suomineito on vähän rennompi ja helpompi ratsu kuin kentällä; tämän kanssa voi käydä humputtelumaastoja, hyvänen aika! Lisäksi on olemassa yksi laji, joka miellyttää tammaa niin kovasti, ettei se välitä edes ratsastajan vahinkovirheistä tuon taivaallista; hiihtoratsastus. Ja jestas, miten hyvä hevonen Hevariina on siihen lajiin!

Kaivot sekä kirveet aion hamaan loppuun unohtaa.

Kisapaikoilla pienhevonen on kaikeksi onneksi samanlainen kuin kotonakin, niin käsiteltävyyden kuin ratsastettavuuden puolesta. Mikäli kotona pärjää, pärjää kisoissakin. Hevariinaa itseään ei ihan hirvittävästi kiinnosta, pyöritäänkö kotipihalla, naapurin nurkilla vai kansallisten kisojen verkassa, meno ei muutu mihinkään. Siinä mielessä tamma on helppo kisakaveri, eikä Hevariina hermoile tai jännitä, mitä nyt kiukuttelee jos ruoka-aika uhkaa valua kauemmas kuin normaalisti.

Kaikki muuttui jälkeen aamenen.

On hyvä käydä taas yhteen ja unohtaa.

Hevariina ei ole tarjolla jalostukseen.

01.02.2018 sph-t. Noiturinnaaraaja isästä Runon Revontuli, omistaa mori-mori (VRL-11325)

Niin sadon korjaat kuin kylvänyt oot.

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset. Hevariina kisaa koulua, esteitä ja kenttää iloisesti sekaisin.

Tänä päivänä taidan keittää kahvia enemmän.

Valmennukset koulu-, este- ja kenttäratsastuksen parissa, päiväkirja iloineen, suruineen ja varustepostauksineen.