Kuvagalleria








Kuvien © leahiiii
virtuaalihevonen, a sim game horse

Ulkoasun © Hanna K.
Otsikon kuvien © Janette H.
Vaikka Rumpu olikin terve ja käyttövuosia oli edessä, tamma oli saavuttanut kaiken, eikä meitä rehellisesti sanottuna kiinnostanut tapella Rummun kanssa pidempään. Olo on kuitenkin tyhjä, kun tamma on poissa. Yritämme silti jalostaa seuraavista sukupolvista parempiluontoisia.

Pirunnaaraaja VH14-018-1267

Pirunnaaraaja "Rumpu" kasv. Susiraja
suomenpienhevonen, tamma om. Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
145cm, musta kilpailee
17v, s. 22.07.2014, satunnainen (4v 22.08.2014) yleisilkeä; va B / 90cm / 60cm

15.08.2015 7,5 + 40 + 22 + 20 + 15 = 104,5 p ja KRJ-I!

30.08.2015 Rumpu osallistui ERJ:n laatuarvosteluun. Kotiinviemisiksi kertyi 103,5 p. ja ERJ-I!

20.09.2015 SLA:n arvostelutilaisuus antoi aihetta ylpeyteen, kun tammamme keräsi tasan 100p. ja SLA-I -palkinnon.

25.01.2016 veimme pikkulohikäärmeemme YLA-tuomareiden eteen. Tamma keräsi komeat 104 pistettä (parhaat tekstipisteet, 38/40p.!) ja YLA1 -palkinnon!
Tekstien osalta todella panostetun oloinen!

Luonnekuvaus

Rumpu on aivan yhtä ilkeä hevonen kuin emänsä. Se pitää oman tilansa tarkasti rajattuna eikä halua sinne ketään härppimään ja häiritsemään. Lisäksi Rumpu on niin ahne, että kääntää vaikka koko vaatekerraston ympäri etsiessään ruokaa. Että sellainen kultamussukkahanipöö. Tamma on kyllä loistava kisapeli ja sen ahneutta on helppo käyttää hyväkseen: Rumpu on opetettu istumaan käskystä, koska sen motivointi ruoalla on helpoin homma ikinä. Usein on vaikea sanoa, pitääkö Rummusta vai ei. Vaikka se on oikeasti ilkeä ja sillä on omat vinkeytensä, on sillä myös puolensa ja yleensä tamma aiheuttaakin harmaita hiuksia, kun ei tiedä pitäisikö sitä kirota vai kiittää.

Kukaan ei hoida tammaa pelkästään ilokseen. Se on tarkka omasta karsinastaan ja surutta tarjoaa hampaita jokaiselle, joka vain kehtaakin tunkea nokkaansa hänen alueelleen. Siksipä Rumpu hoidetaankin käytävällä kahdelta puolen kiinni. Ei hevonen siitäkään pidä, mutta ainakaan se ei niin hyvin pääse napsimaan kiinni. Takaosaa kannattaa varoa, sillä tamma on melkoinen potkuri, etujalat sentään pysyvät suurimman osan aikaa maassa. Turha luottamus Rumpuun kostautuu aina, joten sitä eivät hoidakaan kuin tallin vakioväki, jotka ovat saaneet tarpeeksi monta kertaa hampaista muistaakseen sen ilkeilyn. Kunhan on tarkkana ja varoo hampaita sekä takajalkoja, on Rummun hoitaminen kuin minkä tahansa muunkin ilkeän hevosen hoitamista. Satulavyöstä ei pidetä, suitsia laittaessa voi koettaa purra ja suojia laitellessa voi huitoa jaloilla. Että näin.
Rumpu talutetaan ja lastataan raippa kourassa sekä ketju suussa. Vaikka tamma ei onneksi ihan asiakseen koetakaan päältä ryysiä, se saattaa kiukustuessaan oikein hyvin juosta kohti ja silloin onkin syytä muistuttaa raipalla ryntäille, ettei moinen tule kysymykseenkään. Yleensä kertamuistutus - jos se tehdään tosissaan - riittää kertomaan Rummulle, ettei se voi juoksennella miten tykkää. Lastauksessa käytetään aina liinoja, ilman ei tamma kulje koppiin. Senkin se tekee lähinnä ilkeyttään, sillä kun hevonen on saatu koppiin se matkustaa kuin pieni musta enkeli. Kunnes se erehdytään ottamaan pois kopista.

Ratsuna Rumpu aiheuttaa itkua ja hampaiden kiristelyä. Tamma on mielettömän herkkä painoavuille, ja sekös jos mikä siinä onkin niin raivostuttavaa. Kehonhallintaa tunnutaan vaativan enemmän kuin millään joogatunnilla, sillä Rumpu juoksee painoa karkuun tai ottaa stopin heti, kun kropan asento muuttuu vähänkin väärään suuntaan. Tämän hevosen kanssa virheistä saisi periaatteessa syyttää vain itseään, mutta käytännössä tuntuu siltä, että tamma herkistelee vain herkistelyn ja kiukuttelun ilosta. Pohjeavut ovat Rummun kanssa vielä ihan ok, kunhan niillä ei jää puristamaan eikä ala potkia. Ohjasta tamma sen sijaan ottaa mielettömän herkästi itseensä, tasainen tuntumakin tuntuu olevan sille välillä liikaa ja silloin painellaan turpa ryntäissä kuolaimen alla, lapa edellä myyryten. Rummun kanssa ohjat ovat lähinnä kosmeettinen lisä ja tarpeen vain tasapainottamaan liikettä silloin, kun tamma suvaitsee kuolaintuntuman hyväksyä. Pidätettä suuhun ei hevonen sen sijaan siedä sitten laisinkaan, vaikka vikaa ei ole löydetty ei hampaista, ikenistä tai mistään muustakaan fyysisestä seikasta.
Kotinkentällä toimiminen tuntuu jäävän kerran toisensa jälkeen unelmaksi. Välillä Rumpu väläyttelee osaamistaan, kun palikat loksahtelevat paikoilleen: se on näyttävä, pelkällä painolla toimiva hevonen, mielettömän kevyt ja kuuliainen ratsastaa. Ja sitten oma paino heilahtaa aavistuksen verran sivuun ja kaikki harmonia menee sen siliän tien.

Rummun hyppytyyliä ei voi kehua parhaalla tahdollakaan, mutta ainakin se suorittaa 90cm ratoja puhtaasti, kun sattuu haluamaan. Edelleen tamman selässä korostuu se, ettei ylimääräistä yksinkertaisesti voi puuhata. Hevonen ottaa heti itseensä liiasta ratsastuksesta ja pian saa huomata syljeskelevänsä hiekkaa suustaan, kun poni viipeltää irrallaan kentällä. Vaikka Rummun hyppytyyli on suoraan sanottuna aivan hirvittävä, se osaa itse katsoa ponnistuspaikat vallan mallikelpoisesti, vauhdissa ei ole vikaa ja tamma on muutenkin loistava estepeli. Siis silloin yhdellä kerralla sadasta, kun se ei kiukuttele ratsastajalle liian tiukasta ohjasta tai muusta falskiudesta ratsastuksessa.

Pahemmin ei Rumpua muuten voi kehua, mutta kisapelinä se hakee vertaistaan. Tamma menee kisoissa asenteella "perkele minä olen paras ja kaunein ja te niin tulette huomaamaan sen!" Ei tamman hyppytekniikka miksikään muutu, se jättää edelleen yhtä paljon toivomisen varaa kuin kotitreeneissä, mutta Rummussa on kisapaikoilla enemmän ryhtiä, näyttävyyttä ja yritystä kuin kotikentällä. Valitettavasti Rumpu saattaa alkaa painamaan kädelle tai puskemaan lapa edellä, kun hevosen omat intressit eivät kohtaa ratsastajan apujen kanssa. Pienhevostamman saa kuitenkin ruotuun ja pelittämään, kunhan jaksaa nähdä verryttelyissä vaivaa ja laskea sataan noin kymmenen (tai sata..) kertaa.
Kunhan Rummun lihakset saa verkan aikana lämpiämään ja tamman mahdolliset kommerverkit kuriin, suoritus menee nappiin. Pienhevonen on kisasuorittaja noin muutenkin, mutta yllättäen jäykkä, lapa edellä puskeva hevonen ei tee niin hyvää tulosta kuin kunnolla lämmitelty, hyvin avuilla oleva hevonen. Rumpu esittelee kisoissa korkeita, elastisia liikkeitä koulutuomareille (välistä myös estetuomareille) sekä nopeita käännöksiä ja lyhyitä teitä esteradoilla; Rummun voi ohjata tasan samoista väleistä, kuin mitä edellinen pikkuponiratsukko painatti, sillä Rumpu kääntyy, hyppää ja suoriutuu. Hevosen työmotivaatio on aivan uskomaton – tekisimme mitä tahansa, jos saisimme kotioloihin tällaisen Rummun sen normaalin kiukkuperseen sijaan.

Sukutaulu & -selvitys

i. Kanteleen Pikku-Piru
SV-III
sh, trt, 154cm
ii. Pikku Eemeli
evm, sh, trt, 158cm
iii. Kohjaniemen Sankari
evm, sh, prn, 170cm
iie. Turhatar
evm, sh, trt, 155cm
ie. Kanteleen Lumotar
evm, sh, vrt, 150cm
iei. Alokas Lunttaaja
evm, sh, rt, 154cm
iee. Sallin Suhari
evm, sh, vkk, 156cm
e. Yönaaraaja
YLA1, SLA-I, KRJ-I, ERJ-II
sph, m, 146cm
ei. Pimeänäkö
evm, sph, rt, 148cm
eii. Iholletunkija
evm, sph, trt, 148cm
eie. Häilyväinen
evm, sph, rn, 141cm
ee. Pohjakosketus
evm, sph, vrt, 145cm
eei. Aivan Iholla
evm, sph, vrt, 147c
eee. Pohjaloihtu
evm, sph, prt, 144cm
Sukuselvitys:

ii. Pikku Eemeli oli nimensä mukaan kuin Vaahteramäen Eemeli. Tummanrautiasta 158cm korkeaa oria oli lähes mahdoton saada kuriin ja nuhteeseen. Sillä oli aina kepposet ja ratsastajan kiusaaminen mielessään. Erinäiset syrjähypyt kesken laukkojen olivat arkipäivää Eemelille. Luonteestaan huolimatta menestyi myös kilpailukäytössä, mutta ei kuitenkaan edennyt aluetasoa pidemmälle. Tasoltaan ori oli helppo A, ja hypännyt metriä, joten kapasiteetiltaan ei Pikku Eemeli kuitenkaan ollut siitä huonoimmasta päästä ja taitavalla ratsastajalla se teki ainakin puhdasta tulosta, jos nyt ei sentään sijoittunut sijoittunut. Oria ei koskaan kantakirjattu luonteensa vuoksi ("kuitenkin heittää testiratsastajan selästään ja potkaisee eläinlääkäriä"), mutta siitä huolimatta sitä haluttiin käyttää viidelle tammalle jalostukseen. Pikku Eemelin varsat ovat olleet kelvollisia kisapelejä, erityisesti estekapasiteettinsa ne ovat perineet isältään.

iii. Kohjaniemen Sankari oli massiivinen ja erityisesti kookas (170cm) punaruunikko ori, joka majaili koko elämänsä kasvattajansa luona Kohjaniemen tilalla. Sankari toimi tuntiratsuna, vaikka se olikin ori sillä Sankarin luonne oli mitä lempein ja parhain, yleensä sitä pidettiinkin kaikesta huolimatta ruunana. Oria eivät edes tammat saaneet kiihdyksiin, ja vaikka se joskus olisikin naissukupuolta lähestynyt, tammat häätivät sen korvat luimussa muualle. Sankari ei koskaan kilpaillut, mutta tasoltaan se oli suurin piirtein vaativa B:tä - se toimi erinomaisesti taitavilla ratsastajilla ja osasi vaikka mitä. Alkuun orilla hypättiin 100cm ratojakin, mutta sen jaloissa oli heikko luusto kokoon nähden ja ne alkoivat pian reistailla, minkä johdosta Sankari jäikin aikaisin eläkkeelle. Sitä ei koskaan kantakirjattu, mutta kaksi varsaa ehti Sankari tehdä. Molemmat orivarsat perivät koulukapasiteettia, mutta onneksi ne perivät emältään myös vahvemmat jalat. Kohjaniemen Sankari lopetettiin huonojen jalkojensa vuoksi jo 16-vuotiaana.

iie. Turhatar, 151cm korkea tamma oli näyttelyiden kermaa ja sen kaunis tummanrautias väri vakoisilla jouhilla herätti huomiota. Turhatar vaikutti ulkoisesti varsin villiltä ja kiukkuiselta hevoselta, mutta ulkonäöstään huolimatta tamma oli rauhallinen kuin viilipytty ja keräsi usein ympärilleen useammankin pienen taputtelijan. Turhatar keräsi näyttelyistä monet BIS-sijat ja kasapäin ruusukkeita, mutta hyvärakenteinen tamma ei ollut pelkkä näyttö- vaan myös käyttöhevonen. Sillä kilpailtiin pääasiassa esteitä 110cm radoilla, mutta helppo B-A -radat sujuivat myös ja aika ajoin toivat kotiin myös ruusukkeita, kokeiltiinpa Turhattarella myös kenttäratsastusta kohtalaisin tuloksin. Kantakirjaan tamma pääsi ratsusuunnalle vähemmän yllättävällä ensimmäisellä palkinnolla ja rakennepisteitäkin se keräsi vaatimattomat 41. Turhatar varsoi neljä kertaa, kaikki sen jälkeläiset perivät hyvän rakenteen, kestävät jalat sekä estekapasiteetin. Koulukapasiteetti periytyi poikkeuksetta isältä, ja Turhattaren jälkeläiset ovatkin sen suhteen mitä tahansa he C-va B -väliltä.

ie. Kanteleen Lumotar oli vaaleanrautias 151cm korkea ja nimensäkin mukaan lumoava tamma. Pitkien silmäripsiensä ansiosta tamma saa usein huomiota tallilla hoitajien keskuudessa. Vaikka Lumottaren rakenteessa olikin sanomista sapelijalkojen, turhan leveän pään ja kaulan liittymän sekä luisun lautasen muodossa, sen olemus ihastutti joka kerta. Koulukapasiteetti ei loppunut todellakaan kesken, Lumottarella oli paitsi kykyä koota, myös erinomaiset, lennokkaat liikkeet ja se haastoikin puoliveriset varteenotettavalla tavalla vaativa A -radoilla. Esteillä tyyli olikin sitten kyseenalaisempi ja 90cm radoilta ruusukkeita tuli enemmän innolla ja ratsastajan asiantuntemuksella kuin taidolla tai osaamisella. Lumotar keskittyi urallaan pääasiassa kilpailemiseen eikä omistajalla ollut kiinnostusta kantakirjata sitä, eikä se varsonut kuin kaksi kertaa (molemmat tilausvarsoina). Tamma varsoi kuitenkin vanhoilla päivillään kaksi varsaa, ja päästi orin ominaisuuksia valitettavan paljon läpi, niinpä molemmat varsat tulevat enemmän isiinsä kuin kauniiseen emäänsä.

iei. Alokas Lunttaaja, rautias, 154cm korkea ori oli perinteinen työhevonen työnsä puolesta, vaikka ei ollutkaan ihan siitä muhkuimmasta päästä vaan ennemminkin kevyt työhevonen tai raskas ratsuhevonen. Se kuitenkin teki paljon metsä- ja kyntötöitä, ja kirjattiinkin lopulta T-suunnalle toisella palkinnolla. Suomenhevosten Työmestaruuksissa se sijoittui kertaalleen toiseksi, minkä jälkeen sillä keksittiin kokeilla ratsun hommia - perheen tyttären idea. Alokas Lunttaajalla olikin ihan kelpo liike, perheen tytär innostui jopa kisaamaan sillä helppo B -luokkia sekä hyppäämään muutaman 80cm seurakisan, eivätkä tulokset olleet häntäpäätä vaikka ruusukkeita tulikin lähinnä, kun puhtaat radat saivat sellaisen. Työhommia ori teki koko ikänsä siinä sivussa. Kymmenen varsaa jälkeensä jättänyt Alokas Lunttaaja periytti erityisesti luonnettaan, mutta valitettavasti myös sen mielenkiintoinen hyppytyyli periytyi erittäin voimakkaasti.

iee. Sallin Suhari, oikein hyvärakenteinen, katseita kääntävä voikko 156cm tamma myytiin jo kaksivuotiaana Opelian Ratsutilalle, jossa se eli lopun ikäänsä. Tamma- ja varsanäyttelyistä poikkeuksetta kakkosta kerännyt tamma toi kotiin ruusukkeita myös show-näyttelyistä ja mätsäreistä useammankin kappaleen, mutta niiden joukossa sen ruusukeseinällä patsasteli useampi koulu- ja estekisaruusuke. Vaativa B -ratoja kilpailleella tammalla harjoiteltiin kotioloissa Pyhän Yrjön liikkeitä, sen liike vain ei riittänyt sijoituksiin va B -ratoja pidemmältä vaikka taitoa olikin. Suhari hyppäsi 100cm ratoja mennen, tullen ja palatessa, hyväluonteisena hevosena se myös toimi melko lailla kenen tahansa alla. Ykköselle kirjattu tamma siirtyi jalostuskäyttöön melko pian voitettuaan "kaiken" ratsastuksen saralla ja ehtikin varsoa seitsemän kertaa. Voikko väri ei periytynyt yhdellekään varsalle, mutta liike, kapasiteetti, rakenne ja erityisesti esiintymiskarisma periytyivät joka ikiselle.

Isän puolen sukuselvitys © rebely, pidennellyt ja muokannut narri.


ei. Pimeänäkö, 148cm korkea rautias pienhevosori, sai jo varsanäyttelyissä ylistäviä arvosteluja toisensa perään. Emältään hyvän rakenteensa perinyt ori oli aikuisenakin komea kuin mikä (shownäyttelyissä sekä kantakirjauksessa rakennepisteitä kertyi 40), ja isältä perityt komeat liikkeet tekivät Pimeänäöstä heppatyttöjen satuponin. Pienikokoinen kouluori kehittyi hitaasti, joten nuorten luokat jäivät välistä, mutta Pimeänäkö ehti kasvettuaan napsia monet voitot ja sijoitukset helppo A – vaativa B –radoilta, myös aluemestaruuksia sekä kertaalleen suomenhevosten koulumestaruushopean. Kaiken muun ylistyksen lisäksi Pimeänäkö oli varsin hyväluontoinen; kiltti, yritteliäs ja työmotivoitunut hevonen. Esteille orista ei tosin ollut, Pimeänäkö ei pitänyt hyppäämisestä (joskin työteliäänä hevosena hyppäsi kuitenkin), eikä sillä ollut kummoinen tekniikka. Koulutyöskentely ja maastoilu kuitenkin kelpasivat paremmin kuin hyvin, uittoreissuja ja vettä ylipäätään ori rakasti. Pimeänäkö ei turhia hötkyillyt tai stressannut, ori tuli toimeen kaikkien kanssa ja saikin kehuja yhteistyökykyisyydestään. KTK-I –palkinto tuli helposti rakenteen ja näyttöjen puolesta, ja kantakirjatulosten jälkeen tammanomistajat oikein jonottivat saadakseen tammansa tiineeksi komeasta suorittajaorista.
Valitettavasti Pimeänäkö periytti lähinnä kapasiteettiaan ja liikkeitään kouluradoille. Orin hyvä luonne ja rakenne periytyivät erittäin helposti, mutta suorittajia sen varsat ovat, kunhan niille löytyi ratsastaja, joka sai hevosesta esiin niiden osaamisen. Pimeänäön kolmeensataan varsaan mahtuu kuitenkin monta menestyjää, jotka ovat tehneet isästään jälkeläisvalion. Ori kuoli 32-vuotiaana.

eii. Silmäpuoli vakuutti laatuarvostelu(karsinno)issa ja nuorten luokissa. Emänsä juoksijanrungon, mutta isänsä erinomaiset ratsunliikkeet saanut vaaleanrautias pienhevosori pärjäsi niin este- kuin koulukokeissa, ja oli ikäluokkansa lupaavimpia nuoria kouluratsastuksen saralla. Esteillä kapasiteetti tyssäsi 90cm esteisiin, hyppytekniikka oli kelvollinen. 146-senttinen pienhevosori keskittyikin kouluratsastukseen kisaten aikuisiällä helppo A – vaativa B –ratoja, ja voitti tai sijoittui niin alue- kuin suomenhevosmestaruuksissa monena vuotena. Liikkuessaan yritteliäs, mutkaton pikkuori oli komea näky, eikä pitkä juoksijanrunko haitannut koottuja liikkeitä lainkaan. Silmäpuoli oli yritteliäs, motivoitunut ratsu, joka teki kaiken pyydetyn ja vähän enemmänkin. Muuten rohkea pienhevonen pelkäsi kuollakseen suuria sinisiä vesitynnyreitä. Silmäpuoli oli omistajansa silmäterä ja panostushevonen, joka kantakirjauksessa teki omistajansa ylpeäksi; luonne 9, ratsastettavuus 10, loistavat kilpailunäytöt, 35 rakennepistettä ja KTK-I –palkinto. Ikääntyessään ori jäi pois kilpakentiltä, mutta vieraili edelleen erilaisissa näytöksissä ja tapahtumissa sekä satunnaisissa näyttelyissä.
Silmäpuolen varsat ovat rakenteellisesti hyvin hajanaista sakkia; on ratsu- ja juoksijatyyppisiä sekä totaalisen eriparisia varsoja. Ori periytti heikonlaisesti hyvää luonnettaan, mutta liikkeitään ja hyppytekniikkaansa sitäkin vahvemmin. Silmäpuolen varsat ovat hyviä yleishevosia, jotka ovat tehneet uraa harraste- ja kilpahevosina, muutama hyväluonteinen myös terapiaratsuna. Silmäpuoli lopetettiin 28-vuotiaana.

eie. Häilyväinen bongattiin jo varsanäyttelyistä, ja ruunikko tamma vaihtoi omistajaa jo ennen pisteiden lukemista. 141-senttiseksi kasvanut pienhevostamma oli menestys niin varsanäyttelyissä, laatuarvostelukarsinnoissa ja itse tapahtumassa sekä nuorten hevosten luokissa. Pikkutamma oli perinyt vanhempiensa parhaat puolet, erityisen lahjakas Häilyväinen oli esteillä (helppo A/100cm, mutta erinomainen hyppytekniikka ja estehevosen laukka). Ruunikko voitti kaiken, mitä nuoren hevosen oli mahdollista voittaa, ja siirtyi kahdeksanvuotiskeväänään siitostamman uralle käyden enää shownäyttelyissä. Tuomarit hehkuttivat Häilyväistä aivan kuten sen vanhempiakin, rakennepisteiden yhteenlaskettu summa oli 40-41p. kerta toisensa jälkeen. Kirsikkana kakun päälle Häilyväinen oli rauhallinen, nöyrä ja miellyttämisenhaluinen hevonen, joka meni vaikka puuhun, kun siltä sitä pyysi. Tamma oli rohkea esteratsu ja yritteliäs kouluhevonen, jonka lisätyt askellajit toivat eniten kehuja kouluradoilta. Kiltin hevosen kanssa pärjäsi lapsikin, mutta kisatilanteissa Häilyväisestä löytyi sopivasti herkkyyttä, säpäkkyyttä ja näyttävyyttä, jotta kotipihan haliponi pääsi kunniakierrokselle.
Ihme kyllä Häilyväistä ei koskaan kantakirjattu, vaikka sen rakenne ja luonne olivat priimaa, eikä nuorena tehty kilpaura jättänyt mussutettavaa. Häilyväisen omistaja keskittyi tammansa kanssa näyttelyihin ja varsojen tekoon, ja helposti tiinehtyvä tamma ehtikin elämänsä aikana tehdä 12 varsaa. Häilyväinen oli erinomainen rakenneperiyttäjä, mutta luonnettaan tai kapasiteettiaan ruunikko ei periyttänyt juuri ollenkaan. Tamma kuoli 30-vuotiaana.

ee. Pohjakosketus oli kiukkuinen, heikolla hyppykapasiteetilla ja huonolla hyppytekniikalla varustettu pienhevostamma, vaikka kasvattaja olikin muuta toivonut. Juuri ja juuri 70cm radat läpi rämpinyt Pohjakosketus oli vaaleanrautias, 145-senttinen tamma, joka sentään koulupuolella ylsi vaativaan B:n. Kiukkuinen, temperamenttinen pienhevonen kiskaisi herneen nenään pienimmästäkin ärsykkeestä, pukitteli herkästi, näykki ja kehitti kirjavan repertuaarin huonoja tallitapoja. Varsanäyttelyissä ja laatuarvostelukarsinnoissa Pohjakosketus sai kehuja laukastaan, hyppytekniikasta tuli lähinnä säälipisteitä. Pienhevostamman jalka-asennoissa oli parantamisen varaa, mutta jalat olivat kuitenkin kestävät ja tamman liikkeet näyttävät, yliastuntaa oli joka askellajissa naapureille asti. Muuten Pohjakosketus oli sopusuhtainen, ryhdikäs ilmestys, jolla oli hyvä pienhevosleima ja ratsulle sopivan pitkä niska. Huonon luonteensa, miellyttämisenhalun puutteen ja kisapaikkainhonsa vuoksi raudikolla kisattiin vain muutamat kisat keskinkertaisin prosentein.
Huononäyttöistä, joskin kiistatta hyvin liikkuvaa ja kapasiteetikasta tammaa ei koskaan kantakirjattu, tai käytetty paljoa jalostukseen. Pohjakosketuksella on kaksi varsaa, molemmat perivät emänsä huonon luonteen, hyppytekniikan ja –kapasiteetin (puutteet) sekä lahjakkuutta kouluradoille. Varsat ovat menestyneet, koska eivät ole aivan yhtä järkyttäviä esityksiä kuin emänsä. Pohjakosketus lopetettiin 17-vuotiaana, syynä luonne.

eei. Aivan Iholla (vaaleanrautias, 147cm korkuinen pienhevosori) vakuutti jo aivan pienenä varsana, kun sitä kärrättiin jokaisiin kissanristiäisiin, shownäyttelyihin ja tamma- ja varsanäyttelyihin. Hyvärakenteinen ja –liikeinen ori oli myöhemmin nuorten laatuarvostelumenestyjä, joka nelivuotiaana Ypäjällä oli viiden lupaavimman kouluratsun joukossa. Vanhemmiltaan hyvän rakenteen, luonteen ja paljon kapasiteettia saanut ori aloitti pikkukisoista edeten kansallisiin vaativa B –koululuokkiin, esteitä 70-80cm asti seura- ja aluekisoissa. Aivan Iholla ihastutti elastisilla, lennokkailla liikkeillään, paksuilla, hyvin vaaleilla jouhillaan sekä ilmeikkäällä päällään. Nöyrä, miellyttämisenhaluinen ja hyvähermoinen ori ei stressannut mitään ja nautti esiintymisestä, ja kantakirjauksessa ori kiskaisi koulukokeesta lähes 70% tuloksen, 39p. rakenteesta sekä KTK-I –palkinnon. Kilpauransa vastapainona herrasmiesori toimi omistajansa lasten opetusmestarina, jolla kokeiltiin vähän joka lajia ajamisesta hiihtoratsastukseen.
Siirryttyään jalostuskäyttöön Aivan Iholla oli välitön menestys. Orista oli hankala löytää mitään vikoja, ja suht huokeat astutus- ja varsamaksut madalsivat astutuskynnystä ennestään. Pienhevosella on 147 jälkeläistä, joukkoon mahtuu ratsastuskoulun luottohevosia, (epä)onnistuneita kilparatsuja ja harrasteratsuja. Ori periytti enimmäkseen liikkeitään ja vaatimatonta estekapasiteettia, joskin hyvän hyppytyylin kanssa. Rakennettaan ja luonnettaan raudikko periytti valitettavan heikosti. Aivan Iholla lopetettiin 27-vuotiaana hampaiden mentyä todella huonoon kuntoon.

eee. Pohjaloihtu, 144-senttinen punarautias pienhevostamma, menestyi etenkin kouluradoilla. Estepuolella pienhevosella kisattiin itsepäisesti 60cm radoilla suht huonolla menestyksellä, raudikon hyppytyyli kun oli hirveä eikä ratakäytös muutenkaan ollut parhaasta päästä. Vaativa B -kouluradoilla Pohjaloihtu kuitenkin menestyi, pienhevosen upeat liikkeet tekivät vaikutuksen niin tuomaristoon kuin yleisöönkin. Luonnostaan tarmokkain, elastisin liikkein liikkunut tamma vain parani treenin myötä, ja etenkin Pohjaloihdun koottu ja lisätty ravi kirvoittivat aplodeja sekä hyviä pisteitä. Kiukkuinen tamma oli simppeli käsitellä, vaikka koettikin näykkiä, ratsuna hevonen oli haastavampi. Kaikki sujui hyvin niin kauan, että tammalta alkoi vaatia jotain sen mielestä vaikeaa. Omalta mukavuusalueelta poistuminen oli Pohjaloihdulle vaikeaa, ja tamma alkoikin perseillä heti, kun siltä vaadittiin (muka) liian vaikeita. Kilpailuissa huomattavasti edustavampi kuin kotona, yleisön edessä raudikko yritti enemmän eikä kiukustunut niin herkästi kuin kotona. Perusnätti, ei mitenkään ihmeellisen näköinen tamma, jalka-asennot kuitenkin kohdillaan, samaten jalkaterveys. Pohjaloihdussa parasta oli sen ryhdikkyys ja tapa kantaa itseään; pienhevonen näytti niiden ansiosta paremmalta kuin oikeasti olikaan.
Huonosti tiinehtyvä tamma teki vain pari varsaa. Jokaisella astutuskerralla tammalle haettiin yleispätevää, Pohjaloihtua edes vähän paremmin hyppäävää oria. Tamma periytti vahvasti luonnettaan ja hyviä liikkeitään, mutta myös hirveää hyppytyyliään ja heikkoa hyppykapasiteettiaan, jotka valitettavasti periytyivät eteenpäin myös tamman jälkeläisten jälkeläisille. Kiukkutamma kuoli 24-vuotiaana.

Jälkeläiset

Syntynyt Varsan nimi Isä Omistaja
05.09.2014 sph-o. Pikku-Ukkonen i. Iltaukkonen om. Ninni H. (VRL-05766)
27.02.2015 sph-t. Kahveennaaraaja i. Fridan Maitokahvi om. Susiraja
24.04.2015 sh-o. Koronkiskuri i. Vaniman Pyöveli om. VRL-02189, Heili
15.09.2015 sh-t. Haudanhiljainen i. Viisikon Kuiskaus om. Elowyn (VRL-13412)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Spoiler:

ERJ
44 sijoitusta joista 5 voittoa
15.10.2014 Petäjävaara 90cm 5/30
10.11.2014 Mörkövaara 90cm 3/30
13.11.2014 Mörkövaara 90cm 5/30
14.11.2014 Mörkövaara 90cm 2/30
14.11.2014 Taikakuun Kartano 90cm 5/50
08.11.2014 Zurück 90cm 3/30
11.11.2014 Zurück 90cm 4/30
12.11.2014 Zurück 90cm 4/30
27.11.2014 Pirunportti 90cm 1/30
01.12.2014 Taikakuun Kartano 90cm 7/50
02.12.2014 Taikakuun Kartano 90cm 2/50
10.12.2014 Taikakuun Kartano 90cm 6/50
03.01.2015 Hengenvaara 80cm 3/50
05.01.2015 Hengenvaara 80cm 5/50
23.01.2015 Maanan Suomenhevoset 80cm 3/30
24.01.2015 Maanan Suomenhevoset 80cm 5/30
27.01.2015 Maanan Suomenhevoset 80cm 1/30
02.02.2015 Delmenhorst 90cm 4/42
05.02.2015 Ulapan talli 90cm 5/30
06.02.2015 Ulapan talli 90cm 4/28
15.02.2015 Mörkövaara 90cm 3/30
18.02.2015 Mörkövaara 90cm 4/30
19.02.2015 Mörkövaara 90cm 4/30
22.02.2015 Mörkövaara 90cm 2/30
22.02.2015 Mörkövaara 90cm 5/30
24.02.2015 Mörkövaara 90cm 4/30
04.03.2015 Mörkövaara 90cm 2/30
06.03.2015 Mörkövaara 90cm 5/30
08.03.2015 Mörkövaara 90cm 3/30
09.03.2015 Mörkövaara 90cm 1/30
10.03.2015 Mörkövaara 90cm 3/30
13.03.2015 Ryövärin Ratsutila 90cm 5/40
13.03.2015 Ryövärin Ratsutila 90cm 1/40
15.03.2015 Ryövärin Ratsutila 90cm 6/40
18.03.2015 Ryövärin Ratsutila 90cm 2/40
23.03.2015 Muiston Suomenhevoset 80cm 3/40
25.03.2015 Muiston Suomenhevoset 80cm 5/40
27.03.2015 Muiston Suomenhevoset 80cm 5/40
30.03.2015 Muiston Suomenhevoset 80cm 5/40
02.04.2015 Muiston Suomenhevoset 80cm 1/40
08.04.2015 Muiston Suomenhevoset 80cm 2/40
09.04.2015 Muiston Suomenhevoset 80cm 2/40
24.03.2015 Taikakuun Kartano 90cm 6/60
06.05.2015 Runoratsut 90cm 4/30

KRJ
42 sijoitusta joista 10 voittoa
07.09.2014 6 sins va B 2/50
08.09.2014 Deathrow Stables va B 1/40
10.09.2014 6 sins va B 6/50
12.09.2014 6 sins va B 1/50
13.09.2014 6 sins va B 3/50
15.09.2014 Aida Connemaras va B 1/30
15.09.2014 6 sins va B 2/50
16.09.2014 Aida Connemaras va B 4/30
16.09.2014 Aida Connemaras va B 4/30
19.09.2014 Aida Connemaras va B 2/30
20.09.2014 Aida Connemaras va B 5/30
28.09.2014 Vaapukka va B 5/40
29.09.2014 Vaapukka va B 6/40
30.09.2014 Aida Connemaras va B 5/30
03.10.2014 Vaapukka va B 2/40
09.10.2014 al Najya va B 4/30
10.10.2014 al Najya va B 2/30
10.10.2014 Vaapukka va B 6/40
12.10.2014 al Najya va B 1/30
12.10.2014 al Najya va B 4/30
13.10.2014 al Najya va B 2/30
14.09.2014 Seljasaaren Kartano va B 10/100
05.11.2014 Mörkövaara va B 1/30
05.11.2014 Mörkövaara va B 5/30
06.11.2014 Mörkövaara va B 1/30
07.11.2014 Mörkövaara va B 5/30
16.11.2014 Mörkövaara va B 5/30
20.11.2014 Solutions va B 1/40
21.11.2014 Riiviöt va B 6/50
23.11.2014 Solutions va B3/40
24.11.2014 Solutions va B 4/40
01.12.2014 Pirunportti va B 2/30
15.12.2014 Aida Connemaras va B 1/40
17.12.2014 Fiktio va B 1/50
17.12.2014 Aida Connemaras va B 3/40
18.12.2014 Aida Connemaras va B 5/40
22.12.2014 Aida Connemaras va B 3/40
23.12.2014 Aida Connemaras va B 6/40
24.12.2014 Aida Connemaras va B 5/40
02.01.2015 Kilpailukeskus Holmberg va B 1/50
03.01.2015 Kilpailukeskus Holmberg va B 6/50
04.01.2015 Kilpailukeskus Holmberg va B 7/50

Valmennukset

15.01.2015 Kouluvalmennus, valmensi Anniina N.
Pirunnaaraaja –nimen kuullessani olisi kannattanut juosta pois ja äkkiä, sillä tamma aiheutti tämän päiväisessä valmennuksessa enemmän kuin vähän harmaita hiuksia niin minulle kuin ratsastajalleenkin. Jo alkuverryttelyissä Rumpu päätti osoittaa omaavansa kauniin lennokkaat liikkeet viilettämällä hurjaa vauhtia painoapuja karkuun, jos ratsastaja käytti niitä hitusen liian kovalla otteella. Eli siirtämällä itseään puolentoista sentin verran. Ensimmäiseksi varsinaiseksi tehtäväksi antamani kolmikaarinen kiemuraura sujui vaihtelevalla menestyksellä. Välillä tamman jäädessä hidastelemaan ratsastaja sai muistuttaa ratsuaan että edetäkin saa, kun jo seuraavassa hetkessä puolipidätteitä sai tehdä kolmesti sekunnin sisällä Rummun löytäessä kutosvaihteen itsestään. Pointsit ratsastajalle tamman ailahtelujen kestämisestä! Kun kiemurat sujuivat suurimmilta osin kiitettävästi, oli aika siirtyä kokoamisten pariin. Ratsukko sai koota ravia hiljalleen pitkien sivujen aikana ja levähtää lyhyillä sivuilla. Ensimmäiset kerrat menivät yllätyksekseni todella hyvin, Rumpu käytti takajalkojaan aktiivisesti ja selkäkin alkoi nousta lupaavaan malliin. Eikös ratsu parin kierroksen jälkeen päättänyt että hänelle riitti nyt, jonka jälkeen ratsastaja todella sai käyttää istuntaansa rauhoittaakseen poukkoilevaa ratsuaan. Tahdonvoima riitti tällä kertaa kukistamaan Rummun vastarinnan, ja heti rauhallisen kokoamisen ja liikkeellelähdön jälkeen ratsukko sai siirtyä loppuverryttelyihin, jotta valmennus saatiin lopetettua hyvään suoritukseen.

26.01.2015 estevalmennus, valmensi Tea
Rumpu-niminen tamma seisoi ratsastaja selässään keskellä lyhyttä sivua päättäväisen näköisenä. Vain pienillä avuilla ratsastaja sai tumman suomenhevosen liikkeelle. Lämmitellessä kavaleteilla Rumpu yritti hieman vänkäillä ohjeapuja vastaan, mutta ratsastaja hienosti onnistui pitämään pohkeet lähellä ja estämään tamman kujeilut istunnalla. Ratsukon lämmitellessä kannoin kentälle esteitä kaksi kappaletta. Toisen esteen laitoin pitkälle sivulle menosuunta uran mukaisesti ja toisen kentän keskelle pituussuuntaisesti. Harjoittelisimme tänään tiukkoja mutkia, jotta saisimme kontrollia hieman parannettua. Käskin ottamaan puolipitkät ohjat, joiden kanssa kuitenkin on hyvä ratsastaa, eikä tunnu epämukava ratsastaa. Tästä sitten lähtisitte pikku hiljaa tunnin aikana lyhentämään ohjia, jos tamma ei tätä huomaisi ja ottaisi itseensä. Otimme alkuun erittäin pieniä esteitä, jotta ratsukko saisi keskittyä vain kääntymiseen. Aluksi ratsastajan istunta hieman heitti ja äkäistä tammaa tämä selkeästi häiritsi. Myös hyppy toiselle esteelle tuli aivan ulkoreunaan. Ohjeistin tähän väliin, että ensimmäisen esteen jälkeen voi tehdä myös vastakaarron, jos Rumpu ei suostuisi kääntymään. Laukassa tultaessa ratsukko pääsi kerta toisensa jälkeen parempaan tulokseen ja yhteistyö alkoi näyttämään yllättävän hyvältä, vaikka tamma välillä yrittikin temppuilla ja kieltää. Hyppyjen laatukin näytti paljon paremmalta alkuun verrattuna. Ohjista kuitenkin Rumpu osasi protestoida ja välillä käytiin jopa kuolaimen alla, vaikka kunnollista syytä ei siihen löytynytkään. Loppukäynneissä tamma venytteli oikein huolella niskaansa turpa maata viistäen. Tunti vaikutti auttavan aika hyvin tamman kanssa ja suosittelen poistumaan usein sieltä Rummun mukavuusalueelta.

11.02.2015 Kouluvalmennus, valmensi yaren
Saavuttuani kentälle ensimmäinen näkyni oli suuna päänä ravaileva Rumpu- tamma ja hänen ratsastajansa narri toputtelemassa tammaa selästä käsin. Hetken siinä kummasteltuani alkoi Rumpukin rauhoittumaan narrin alla ja kertoikin, että tammalla nyt oli niitä ja näitä päiviä välillä. Tästä huolimatta aloitimme valmennuksen ja tarkoituksena olisi harjoitella hieman Vaativa B:n koulurataan vaadittavia liikkeitä ja treenailla hieman heidän ensiviikon kisoja varten. Narri selvästi tunsi tammansa ja tiesi miten se käyttäytyisi ja millon käyttäytyisi.

Aloitimme valmennukset kokoamalla käyntiä, ravia ja laukkaa aluksi. Rumpu oli hyvin herkkä painoavuille ja jos narri hiemankin istui vinossa niin myös silloin tamma meni vinoon. Sainkin välillä tästä kommentoida narrille ja työtä käskettyä hän teki niin. Istunnan suoristuttua myös Rumpu suoristui huomattavasti. Tamman kanssa piti olla todella herkkä käsi, koska pienikin ylimääräinen ohjasliike sai tamman loukkaantumaan samoin tien ja osoittamaan sen kanssa hyvinkin vahvasti. Kaikin puolin kokoamiset onnistuivat, kun perusasiat olivat ratsukolla käytynä läpi johon kuului: istunta, ohjasapu ja pohjeapu.

Ratsukon kanssa teimme myös sulkutaivutuksia ravissa ja laukassa, joka tamman herkkyyden takia oli hyvinkin näyttävää ja helpon näköistä. Silloin, kun tamma meni nätisti, se myös meni nätisti ja kaikki olikin todella yksinkertaisen ja helpon näköistä, että kateeksi pisti. Viimeisenä tehtävänä olisi siirtymisiä peruutuksesta laukkaan, joka onnistui tamman reagointikyvyn ansiosta oikein napakasti,. Tunnin päätteeksi vaihdoimme loput kuulumiset ja kyselisin hieman heidän treenisuunnitelmistaan ennen ensiviikon kisoja.

16.02.2015 Estevalmennus, valmensi yaren
Oli vuorossa jo tutuksi käyneen Rumpu- tamman estevalmennus. Saavuttuani paikan päälle ratsukko ja alkuverrytteli, sekä hyppi pienempiä verryttelyesteitä. Tammalla ei todellakaan ollut mikään kaunein hyppytyyli sen pistin ensimmäisenä merkille, mutta ainakin se osasi lähestyä esteitä ja ennakoida jo itsekin milloin hyppyyn pitäisi lähteä, sekä vauhtikin oli kohdillaan. Aloinkin rakentamaan ratsukolle rataa, jossa olisi tarkoituksena kiinnittää huomiota aikaan eli mitä nopeampi aika radalta ja virheettömin sitä tyytyväisempi minä olisin.

Rata koostui monennäköisestä esteetä oli erikoisesteitä, sekä ihan normi pystyjäkin. Estekorkeus oli 70cm eli alle tamman kisakorkeuden, joka toisi hieman helpotusta siihen, ettei vaan tamma vahingossakaan rikkoisi jalkojaan. Aloitimmekin radan, mutta aluksi tutustelisimme vain rataan ennenkuin lähtisimme hakemaan vauhtia. Radalla olisi myös tiukempiakin käännöksiä, johon vaadittaisiin jo hieman aivotyöskentelyäkin niin hevoselta kuin ratsastajaltakin. Ehkäpä Rummullakaan ei olisi aikaa kiukuttelulle, kun se joutuisi keskittymään johonkin. Harjoitusrata meni muutoin hyvin, muta tamman viskoessa päätä ja niskoitellessa oli hiukkasen vaikeaa ratsastajan ohjata tammaa esteille, joten moneen otteeseen jouduttiin lähestymiset ottaa uusiksi kun ekalla kerralla eivät onnistuneet. Toisella harjoituskerralla meno olikin paljon parempaa, vaikkakin yritti tamma samoja temppuja yrittää uudestaankin.

Varsinaisen tehtävän aloitettuamme muuttui tammakin silmissä ja alkoi jopa keskittyä enemmän tekemisiinsä. Mitä enemmän vauhtia sen enemmän Rumpukin menosta nautti sanottaisiinko näin. Radalla tuli hyviäkin aikoja, vaikka välillä tiukemmat käännökset ratsukon kohtaloksi koitui, eikä parivaljakko päässyt suoristautumaan kunnolla ennen lähestymistä joka johti pudotuksiin. Olin kumminkin tyytyväinen ratsukkoon siltä kannalta, että tamma oli lopettanut niskoittelun, jonka takia itse ratsastajakin pystyisi keskittymään enemmän teiden suunnitteluun ja vauhdin ylläpitämiseen. Monen kertauksen jälkeen oli aika lopetella ja jättää ratsukko loppuverryttelemään itsenäisesti.

02.03.2015 Estevalmennus, valmensi mibula
Olin kuullut Rummusta melkoisia kamalia huhuja, joten odotin valmennusta jo valmiiksi hiki hatussa. Alkykäynneissä ongelmia ei ainakaan ilmennyt, vaikka niitä ehkä yritin salaa oikein hakemalla hakea. Näytti kuitenkin siltä, että ratsukko oli tehnyt paljon töitä yhdessä vuosien varrella. Raviin siirryttäessä ratsukolla meni hetki, että oikea istuma-asento löytyi, mutta sen löydyttyä työskentely näytti oikein kivalta! Verkaksi tehtiin paljon pysähtymisiä sekä niin laukka- kuin ravisiirtymisiäkin. Rumpu toimi oikein kivasti ratsastajansa alla ja suoritti kaikki avut parhaansa mukaan. Verkkaesteeksi olin pystyttänyt 70cm korkean pystyn, jota hypättiin muutamaan kertaan. Rummun hyppytyylissä oli melko paljon parantamisen varaa, mutta yli päästiin jokaisella kerralla! Olin kyhännyt maneesiin pienen esteradan, joka olisi tarkoitus loikkia edes kerran läpi. Kerroinkin ratsastajalle radan, jonka nainen lupasi muistaa sen parhaansa mukaan. Pian ratsukko olikin jo nostanut laukan ja lähestyi ensimmäistä estettä. Este toisena jälkeen ylitettiin kunnialla loppuun, vaikka esteiden väleissä oli välillä hiukan yliratsastamisen ongelmaa. Ratsastaja oli kuitenkin hyvin ajan hermoilla ja osasi höllätä tuntuma heti, kun Rumpu alkoi nostella päätään ja käyttäytyä pirumaisesti. Kaikesta huolimatta oikein hyvä suoritus!

16.03.2015 Estevalmennus, valmensi Ireth
Rumpu ravasi kentälle ryhdikkäänä kuin hirvi, täysin poissa avuilta ja turpa taivasta kohti. Hetkisen katselin tätä spektaakkelia kunnes tajusin mistä oli kyse: tamma vältteli sinun painoapujasi ja kieltäytyi myöskin olemasta kuolaintuntumalla. Käskin sinua rentoutumaan ja vaikka heittämään ohjat kokonaan pois tuntumalta ja tämän tehtyäsi muutostakin tapahtui: Rumpu teki täydellisen stopin eikä liikkunut enää minnekään. Hetken hengiteltyäsi pahimpaa kiukustumistasi pois pystyit antamaan tammalle kyllin pienet (lue: olemattomat) avut ja pääsitte jatkamaan alkuverryttelyä. Helpolta hevoselta Rumpu ei vaikuttanut, mutta osaavalta kuitenkin.

Tehtävänä oli tänään suhteutettu kolmen esteen sarja hieman kaarevalla linjalla. Tarkoitus oli päästä säätelemään hevosen laukkaa esteiden välillä ja löytää se sopivin askelmitta. Aloititte hyppäämisen kuitenkin ympyrällä olevalla pystyllä, jolla oli korkeutta 60cm. Ensimmäisellä kerralla nojasit ilmeisesti liikaa eteen ennen estettä, sillä tamma tuumasi ettei aio hypätä kyseistä estettä. Ihailtavan hyvin pysyit selässä ja tulitte tehtävän saman tien uudelleen ja tällä kertaa maltoit olla sukeltamatta esteelle. Rummun hyppytekniikka ei vaikuttanut kovin ihmeelliseltä, mutta yli menitte ja varsin sujuvasti. Tulitte tämän esteen muutaman kerran kumpaankin suuntaan ennen kuin aloititte varsinaisen tehtävän.

Ensimmäisellä kerralla sarja oli nouseva, esteiden korkeus oli 60cm, 70cm ja 80cm. Kaksi ensimmäistä oli suorassa linjassa toisiinsa nähden, kolmas hieman viistoon oikealle. Esteiden väliin oli tarkoitus saada kolme keskimittaista laukka-askelta ja viimeisen esteen jälkeen tehdä laukkaympyrä harjoituslaukassa. Ensimmäisellä kerralla esteet ylittyivät yllättävän hyvin, mutta ympyrällä tamma ei suostunut laukkaamaan, sillä nojasit aavistuksen liikaa sisäänpäin. Korjattuasi tämän sujui myös laukkaympyrä. Toisella kerralla pyysin sinua pidentämään tamman askelta niin paljon, että esteiden väliin tulisi vain kaksi laukka-askelta, mutta pitämään tahdin kuitenkin samana. Isoin ongelma taisi olla se, miten saat annettua kyllin voimakkaat avut ilman, että Rumpu vetää maissipellon nenäänsä, sillä muutamalla ensimmäisellä yrityksellä tamma ei suostunut tekemään oikeastaan mitään. Viimein sait sen kuitenkin pidentämään askeltaan ja menemään esteiden yli, joten siihen oli hyvä lopettaa, sillä tamma vaikutti aavistuksen väsyneeltä.

Kaiken kaikkiaan valmennus meni ihan hyvin, Rumpu ei selvästi ole mikään huippuestetykki, mutta kyllä se touhusta tuntui tykkäävän, aina silloin kun malttoi olla kiukuttelematta ylimääräistä. Ratsastat pääsääntöisesti mukavan eleettömästi, mutta turhautuessasi otteesi tuppaavat olemaan hieman liian kovia ainakin näin mahdottoman herkälle hevoselle kuin Rumpu. Harjoitusta vain niin kyllä se siitä!

22.04.2015 Kouluvalmennus, valmensi Sofia W.
Lukiessani tämän päiväisten valmennettavien listalta nimen Pirunnaaraaja alkoivat housunpunttini vähän tutista. Mieleeni välähti kauhukuva päivältä, jolloin viimeksi olin valmentamassa Susirajan otuksia. Tuolloin kiiruhtaessani maneesia kohti ehdin havaita matkan varrella mustan suomenhevoseksi naamioituneen paholaisen, joka kiukutteli häpeilemättä taluttajalleen tallin pihalla ja puraisi lopuksi tämän käsivartta sangen kivuliaan näköisesti. Sinä päivänä tunsin äärimmäistä helpotusta siitä, ettei tuo hirmu olisi minun valmennettavani. Koskaan ei näköjään pitäisi iloita etukäteen. Nyt olin jälleen veloissa Susirajan omistajakaksikolle ja ristikseni oli laitettu kukapa muukaan kuin hurja ja armoton Pirunnaaraaja. Toisin sanoen mukava iltapäivä tiedossa.

Vielä maneesiin saapastellessani mieleni teki piiloutua vähintään haarniskan turviin siltä varalta, että verenhimoinen pirulainen lähtisi totaalisesti käsistä ja päättäisi rynnistää maneesin keskelle syömään minut. Ei kuitenkaan koskaan pitäisi unohtaa, että Susirajan porukka osaa yllättää. Maneesiin kyllä asteli varsin määrätietoisin liikkein hevonen, joka edisti taluttajaansa ja kulki hieman kiihtyneen oloisin askelin, mutta ei se vaikuttanut läheskään niin ihmissyöjältä kuin viimeksi kohdatessamme. Satulaan noustessasi tamma seisoi yllättävän nätisti aloillaan ja lähti viipymättä liikkeelle avut saadessaan. Kiinnitin heti alkuun huomiota myös siihen, että istuntasi oli ilahduttavan moitteeton.

Rumpu oli jos ei nyt innostuneen, niin ainakin yhteistyökykyisen oloinen. Askeleet olivat temposta riippumatta lennokkaita ja matkaa voittavia. Vauhtia riitti välillä siinä määrin, että kulmat oiottiin kursailematta. Kulmissa toivoisinkin tarkempaa suorittamista, vaikken asiaan erityisen kovin ottein tänään puuttunutkaan. Peruuttaminen ei oikein ollut Rummun mieleen, mutta peruutuksesta loikattiin laukkaan enemmän kuin mieluusti! Ensimmäisessä laukanvaihdossa askeleessa et ollut ihan hereillä, joka näkyi tasapainossasi. Olit näköjään horjahtaa pahemminkin, jolloin päädyit nykäisemään tahattomasti ohjista. Rumpu meinasi heti vähän vimmastua säheltämisestäsi, mutta sait korjattua tilanteen ja johdatettua tamman ajatukset seuraavaan tehtävään ennen kuin otus ehti ottaa sen pahemmin nokkiinsa. Seuraavat laukanvaihtoharjoitukset sujuivat paremmin.

Viimeinen harjoiteltava juttu ennen loppuverryttelyjä oli avotaivutus. Tämä liike on erittäin tärkeä kaikille hevosille iästä riippumatta, sillä se opettaa ratsastajaa hallitsemaan hevosen etuosaa. Tämä puolestaan on olennainen taito, koska se vaikuttaa muun muassa suoristamiseen ja taivuttamiseen. Aluksi Rumpu meinasi livistää määrittelemältäsi uralta, mutta sait sen hyvin aisoihin pidättämällä kummallakin ohjalla. Taivutus ei ylipäätään tuottanut teille sen suurempia hankaluuksia, vaan selviydyitte siitä kerrassaan hienosti. Sulkutaivutusten treenaamisen jätimme seuraavaan kertaan.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: esteitä
tiistai: verryttelytreeni (mahd. puomeja / maastoon)
keskiviikko: koulua
torstai: maastoesteitä
perjantai: verryttelytreeni
lauantai: koulua
sunnuntai: maastoilua / peltotreeni

Hoito- ja loimitusohjeet
Fleeceloimi jos hikinen tai pesty.
Taluttaessa ketju suuhun.

Varusteet
Ratsastaessa estesatula, meksikolaiset suitset pelhamkuolaimella, rintaremmimartingaali, jännesuojat joka jalkaan ja hypätessä panssarivyö.