Kuvagalleria

Pirunnaaraaja VH14-018-1267

15.08.2015 7,5 + 40 + 22 + 20 + 15 = 104,5 p ja KRJ-I!

30.08.2015 Rumpu osallistui ERJ:n laatuarvosteluun. Kotiinviemisiksi kertyi 103,5 p. ja ERJ-I!

20.09.2015 SLA:n arvostelutilaisuus antoi aihetta ylpeyteen, kun tammamme keräsi tasan 100p. ja SLA-I -palkinnon.

25.01.2016 veimme pikkulohikäärmeemme YLA-tuomareiden eteen. Tamma keräsi komeat 104 pistettä (parhaat tekstipisteet, 38/40p.!) ja YLA1 -palkinnon!
Tekstien osalta todella panostetun oloinen!

Luonnekuvaus

Rumpu on aivan yhtä ilkeä hevonen kuin emänsä. Se pitää oman tilansa tarkasti rajattuna eikä halua sinne ketään härppimään ja häiritsemään. Lisäksi Rumpu on niin ahne, että kääntää vaikka koko vaatekerraston ympäri etsiessään ruokaa. Että sellainen kultamussukkahanipöö. Tamma on kyllä loistava kisapeli ja sen ahneutta on helppo käyttää hyväkseen: Rumpu on opetettu istumaan käskystä, koska sen motivointi ruoalla on helpoin homma ikinä. Usein on vaikea sanoa, pitääkö Rummusta vai ei. Vaikka se on oikeasti ilkeä ja sillä on omat vinkeytensä, on sillä myös puolensa ja yleensä tamma aiheuttaakin harmaita hiuksia, kun ei tiedä pitäisikö sitä kirota vai kiittää.

Kukaan ei hoida tammaa pelkästään ilokseen. Se on tarkka omasta karsinastaan ja surutta tarjoaa hampaita jokaiselle, joka vain kehtaakin tunkea nokkaansa hänen alueelleen. Siksipä Rumpu hoidetaankin käytävällä kahdelta puolen kiinni. Ei hevonen siitäkään pidä, mutta ainakaan se ei niin hyvin pääse napsimaan kiinni. Takaosaa kannattaa varoa, sillä tamma on melkoinen potkuri, etujalat sentään pysyvät suurimman osan aikaa maassa. Turha luottamus Rumpuun kostautuu aina, joten sitä eivät hoidakaan kuin tallin vakioväki, jotka ovat saaneet tarpeeksi monta kertaa hampaista muistaakseen sen ilkeilyn. Kunhan on tarkkana ja varoo hampaita sekä takajalkoja, on Rummun hoitaminen kuin minkä tahansa muunkin ilkeän hevosen hoitamista. Satulavyöstä ei pidetä, suitsia laittaessa voi koettaa purra ja suojia laitellessa voi huitoa jaloilla. Että näin.
Rumpu talutetaan ja lastataan raippa kourassa sekä ketju suussa. Vaikka tamma ei onneksi ihan asiakseen koetakaan päältä ryysiä, se saattaa kiukustuessaan oikein hyvin juosta kohti ja silloin onkin syytä muistuttaa raipalla ryntäille, ettei moinen tule kysymykseenkään. Yleensä kertamuistutus - jos se tehdään tosissaan - riittää kertomaan Rummulle, ettei se voi juoksennella miten tykkää. Lastauksessa käytetään aina liinoja, ilman ei tamma kulje koppiin. Senkin se tekee lähinnä ilkeyttään, sillä kun hevonen on saatu koppiin se matkustaa kuin pieni musta enkeli. Kunnes se erehdytään ottamaan pois kopista.

Ratsuna Rumpu aiheuttaa itkua ja hampaiden kiristelyä. Tamma on mielettömän herkkä painoavuille, ja sekös jos mikä siinä onkin niin raivostuttavaa. Kehonhallintaa tunnutaan vaativan enemmän kuin millään joogatunnilla, sillä Rumpu juoksee painoa karkuun tai ottaa stopin heti, kun kropan asento muuttuu vähänkin väärään suuntaan. Tämän hevosen kanssa virheistä saisi periaatteessa syyttää vain itseään, mutta käytännössä tuntuu siltä, että tamma herkistelee vain herkistelyn ja kiukuttelun ilosta. Pohjeavut ovat Rummun kanssa vielä ihan ok, kunhan niillä ei jää puristamaan eikä ala potkia. Ohjasta tamma sen sijaan ottaa mielettömän herkästi itseensä, tasainen tuntumakin tuntuu olevan sille välillä liikaa ja silloin painellaan turpa ryntäissä kuolaimen alla, lapa edellä myyryten. Rummun kanssa ohjat ovat lähinnä kosmeettinen lisä ja tarpeen vain tasapainottamaan liikettä silloin, kun tamma suvaitsee kuolaintuntuman hyväksyä. Pidätettä suuhun ei hevonen sen sijaan siedä sitten laisinkaan, vaikka vikaa ei ole löydetty ei hampaista, ikenistä tai mistään muustakaan fyysisestä seikasta.
Kotinkentällä toimiminen tuntuu jäävän kerran toisensa jälkeen unelmaksi. Välillä Rumpu väläyttelee osaamistaan, kun palikat loksahtelevat paikoilleen: se on näyttävä, pelkällä painolla toimiva hevonen, mielettömän kevyt ja kuuliainen ratsastaa. Ja sitten oma paino heilahtaa aavistuksen verran sivuun ja kaikki harmonia menee sen siliän tien.

Rummun hyppytyyliä ei voi kehua parhaalla tahdollakaan, mutta ainakin se suorittaa 90cm ratoja puhtaasti, kun sattuu haluamaan. Edelleen tamman selässä korostuu se, ettei ylimääräistä yksinkertaisesti voi puuhata. Hevonen ottaa heti itseensä liiasta ratsastuksesta ja pian saa huomata syljeskelevänsä hiekkaa suustaan, kun poni viipeltää irrallaan kentällä. Vaikka Rummun hyppytyyli on suoraan sanottuna aivan hirvittävä, se osaa itse katsoa ponnistuspaikat vallan mallikelpoisesti, vauhdissa ei ole vikaa ja tamma on muutenkin loistava estepeli. Siis silloin yhdellä kerralla sadasta, kun se ei kiukuttele ratsastajalle liian tiukasta ohjasta tai muusta falskiudesta ratsastuksessa.

Pahemmin ei Rumpua muuten voi kehua, mutta kisapelinä se hakee vertaistaan. Tamma menee kisoissa asenteella "perkele minä olen paras ja kaunein ja te niin tulette huomaamaan sen!" Ei tamman hyppytekniikka miksikään muutu, se jättää edelleen yhtä paljon toivomisen varaa kuin kotitreeneissä, mutta Rummussa on kisapaikoilla enemmän ryhtiä, näyttävyyttä ja yritystä kuin kotikentällä. Valitettavasti Rumpu saattaa alkaa painamaan kädelle tai puskemaan lapa edellä, kun hevosen omat intressit eivät kohtaa ratsastajan apujen kanssa. Pienhevostamman saa kuitenkin ruotuun ja pelittämään, kunhan jaksaa nähdä verryttelyissä vaivaa ja laskea sataan noin kymmenen (tai sata..) kertaa.
Kunhan Rummun lihakset saa verkan aikana lämpiämään ja tamman mahdolliset kommerverkit kuriin, suoritus menee nappiin. Pienhevonen on kisasuorittaja noin muutenkin, mutta yllättäen jäykkä, lapa edellä puskeva hevonen ei tee niin hyvää tulosta kuin kunnolla lämmitelty, hyvin avuilla oleva hevonen. Rumpu esittelee kisoissa korkeita, elastisia liikkeitä koulutuomareille (välistä myös estetuomareille) sekä nopeita käännöksiä ja lyhyitä teitä esteradoilla; Rummun voi ohjata tasan samoista väleistä, kuin mitä edellinen pikkuponiratsukko painatti, sillä Rumpu kääntyy, hyppää ja suoriutuu. Hevosen työmotivaatio on aivan uskomaton – tekisimme mitä tahansa, jos saisimme kotioloihin tällaisen Rummun sen normaalin kiukkuperseen sijaan.

Sukutaulu & -selvitys

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

15.01.2015 Kouluvalmennus, valmensi Anniina N.
Pirunnaaraaja –nimen kuullessani olisi kannattanut juosta pois ja äkkiä, sillä tamma aiheutti tämän päiväisessä valmennuksessa enemmän kuin vähän harmaita hiuksia niin minulle kuin ratsastajalleenkin. Jo alkuverryttelyissä Rumpu päätti osoittaa omaavansa kauniin lennokkaat liikkeet viilettämällä hurjaa vauhtia painoapuja karkuun, jos ratsastaja käytti niitä hitusen liian kovalla otteella. Eli siirtämällä itseään puolentoista sentin verran. Ensimmäiseksi varsinaiseksi tehtäväksi antamani kolmikaarinen kiemuraura sujui vaihtelevalla menestyksellä. Välillä tamman jäädessä hidastelemaan ratsastaja sai muistuttaa ratsuaan että edetäkin saa, kun jo seuraavassa hetkessä puolipidätteitä sai tehdä kolmesti sekunnin sisällä Rummun löytäessä kutosvaihteen itsestään. Pointsit ratsastajalle tamman ailahtelujen kestämisestä! Kun kiemurat sujuivat suurimmilta osin kiitettävästi, oli aika siirtyä kokoamisten pariin. Ratsukko sai koota ravia hiljalleen pitkien sivujen aikana ja levähtää lyhyillä sivuilla. Ensimmäiset kerrat menivät yllätyksekseni todella hyvin, Rumpu käytti takajalkojaan aktiivisesti ja selkäkin alkoi nousta lupaavaan malliin. Eikös ratsu parin kierroksen jälkeen päättänyt että hänelle riitti nyt, jonka jälkeen ratsastaja todella sai käyttää istuntaansa rauhoittaakseen poukkoilevaa ratsuaan. Tahdonvoima riitti tällä kertaa kukistamaan Rummun vastarinnan, ja heti rauhallisen kokoamisen ja liikkeellelähdön jälkeen ratsukko sai siirtyä loppuverryttelyihin, jotta valmennus saatiin lopetettua hyvään suoritukseen.

26.01.2015 estevalmennus, valmensi Tea
Rumpu-niminen tamma seisoi ratsastaja selässään keskellä lyhyttä sivua päättäväisen näköisenä. Vain pienillä avuilla ratsastaja sai tumman suomenhevosen liikkeelle. Lämmitellessä kavaleteilla Rumpu yritti hieman vänkäillä ohjeapuja vastaan, mutta ratsastaja hienosti onnistui pitämään pohkeet lähellä ja estämään tamman kujeilut istunnalla. Ratsukon lämmitellessä kannoin kentälle esteitä kaksi kappaletta. Toisen esteen laitoin pitkälle sivulle menosuunta uran mukaisesti ja toisen kentän keskelle pituussuuntaisesti. Harjoittelisimme tänään tiukkoja mutkia, jotta saisimme kontrollia hieman parannettua. Käskin ottamaan puolipitkät ohjat, joiden kanssa kuitenkin on hyvä ratsastaa, eikä tunnu epämukava ratsastaa. Tästä sitten lähtisitte pikku hiljaa tunnin aikana lyhentämään ohjia, jos tamma ei tätä huomaisi ja ottaisi itseensä. Otimme alkuun erittäin pieniä esteitä, jotta ratsukko saisi keskittyä vain kääntymiseen. Aluksi ratsastajan istunta hieman heitti ja äkäistä tammaa tämä selkeästi häiritsi. Myös hyppy toiselle esteelle tuli aivan ulkoreunaan. Ohjeistin tähän väliin, että ensimmäisen esteen jälkeen voi tehdä myös vastakaarron, jos Rumpu ei suostuisi kääntymään. Laukassa tultaessa ratsukko pääsi kerta toisensa jälkeen parempaan tulokseen ja yhteistyö alkoi näyttämään yllättävän hyvältä, vaikka tamma välillä yrittikin temppuilla ja kieltää. Hyppyjen laatukin näytti paljon paremmalta alkuun verrattuna. Ohjista kuitenkin Rumpu osasi protestoida ja välillä käytiin jopa kuolaimen alla, vaikka kunnollista syytä ei siihen löytynytkään. Loppukäynneissä tamma venytteli oikein huolella niskaansa turpa maata viistäen. Tunti vaikutti auttavan aika hyvin tamman kanssa ja suosittelen poistumaan usein sieltä Rummun mukavuusalueelta.

11.02.2015 Kouluvalmennus, valmensi yaren
Saavuttuani kentälle ensimmäinen näkyni oli suuna päänä ravaileva Rumpu- tamma ja hänen ratsastajansa narri toputtelemassa tammaa selästä käsin. Hetken siinä kummasteltuani alkoi Rumpukin rauhoittumaan narrin alla ja kertoikin, että tammalla nyt oli niitä ja näitä päiviä välillä. Tästä huolimatta aloitimme valmennuksen ja tarkoituksena olisi harjoitella hieman Vaativa B:n koulurataan vaadittavia liikkeitä ja treenailla hieman heidän ensiviikon kisoja varten. Narri selvästi tunsi tammansa ja tiesi miten se käyttäytyisi ja millon käyttäytyisi.

Aloitimme valmennukset kokoamalla käyntiä, ravia ja laukkaa aluksi. Rumpu oli hyvin herkkä painoavuille ja jos narri hiemankin istui vinossa niin myös silloin tamma meni vinoon. Sainkin välillä tästä kommentoida narrille ja työtä käskettyä hän teki niin. Istunnan suoristuttua myös Rumpu suoristui huomattavasti. Tamman kanssa piti olla todella herkkä käsi, koska pienikin ylimääräinen ohjasliike sai tamman loukkaantumaan samoin tien ja osoittamaan sen kanssa hyvinkin vahvasti. Kaikin puolin kokoamiset onnistuivat, kun perusasiat olivat ratsukolla käytynä läpi johon kuului: istunta, ohjasapu ja pohjeapu.

Ratsukon kanssa teimme myös sulkutaivutuksia ravissa ja laukassa, joka tamman herkkyyden takia oli hyvinkin näyttävää ja helpon näköistä. Silloin, kun tamma meni nätisti, se myös meni nätisti ja kaikki olikin todella yksinkertaisen ja helpon näköistä, että kateeksi pisti. Viimeisenä tehtävänä olisi siirtymisiä peruutuksesta laukkaan, joka onnistui tamman reagointikyvyn ansiosta oikein napakasti,. Tunnin päätteeksi vaihdoimme loput kuulumiset ja kyselisin hieman heidän treenisuunnitelmistaan ennen ensiviikon kisoja.

16.02.2015 Estevalmennus, valmensi yaren
Oli vuorossa jo tutuksi käyneen Rumpu- tamman estevalmennus. Saavuttuani paikan päälle ratsukko ja alkuverrytteli, sekä hyppi pienempiä verryttelyesteitä. Tammalla ei todellakaan ollut mikään kaunein hyppytyyli sen pistin ensimmäisenä merkille, mutta ainakin se osasi lähestyä esteitä ja ennakoida jo itsekin milloin hyppyyn pitäisi lähteä, sekä vauhtikin oli kohdillaan. Aloinkin rakentamaan ratsukolle rataa, jossa olisi tarkoituksena kiinnittää huomiota aikaan eli mitä nopeampi aika radalta ja virheettömin sitä tyytyväisempi minä olisin.

Rata koostui monennäköisestä esteetä oli erikoisesteitä, sekä ihan normi pystyjäkin. Estekorkeus oli 70cm eli alle tamman kisakorkeuden, joka toisi hieman helpotusta siihen, ettei vaan tamma vahingossakaan rikkoisi jalkojaan. Aloitimmekin radan, mutta aluksi tutustelisimme vain rataan ennenkuin lähtisimme hakemaan vauhtia. Radalla olisi myös tiukempiakin käännöksiä, johon vaadittaisiin jo hieman aivotyöskentelyäkin niin hevoselta kuin ratsastajaltakin. Ehkäpä Rummullakaan ei olisi aikaa kiukuttelulle, kun se joutuisi keskittymään johonkin. Harjoitusrata meni muutoin hyvin, muta tamman viskoessa päätä ja niskoitellessa oli hiukkasen vaikeaa ratsastajan ohjata tammaa esteille, joten moneen otteeseen jouduttiin lähestymiset ottaa uusiksi kun ekalla kerralla eivät onnistuneet. Toisella harjoituskerralla meno olikin paljon parempaa, vaikkakin yritti tamma samoja temppuja yrittää uudestaankin.

Varsinaisen tehtävän aloitettuamme muuttui tammakin silmissä ja alkoi jopa keskittyä enemmän tekemisiinsä. Mitä enemmän vauhtia sen enemmän Rumpukin menosta nautti sanottaisiinko näin. Radalla tuli hyviäkin aikoja, vaikka välillä tiukemmat käännökset ratsukon kohtaloksi koitui, eikä parivaljakko päässyt suoristautumaan kunnolla ennen lähestymistä joka johti pudotuksiin. Olin kumminkin tyytyväinen ratsukkoon siltä kannalta, että tamma oli lopettanut niskoittelun, jonka takia itse ratsastajakin pystyisi keskittymään enemmän teiden suunnitteluun ja vauhdin ylläpitämiseen. Monen kertauksen jälkeen oli aika lopetella ja jättää ratsukko loppuverryttelemään itsenäisesti.

02.03.2015 Estevalmennus, valmensi mibula
Olin kuullut Rummusta melkoisia kamalia huhuja, joten odotin valmennusta jo valmiiksi hiki hatussa. Alkykäynneissä ongelmia ei ainakaan ilmennyt, vaikka niitä ehkä yritin salaa oikein hakemalla hakea. Näytti kuitenkin siltä, että ratsukko oli tehnyt paljon töitä yhdessä vuosien varrella. Raviin siirryttäessä ratsukolla meni hetki, että oikea istuma-asento löytyi, mutta sen löydyttyä työskentely näytti oikein kivalta! Verkaksi tehtiin paljon pysähtymisiä sekä niin laukka- kuin ravisiirtymisiäkin. Rumpu toimi oikein kivasti ratsastajansa alla ja suoritti kaikki avut parhaansa mukaan. Verkkaesteeksi olin pystyttänyt 70cm korkean pystyn, jota hypättiin muutamaan kertaan. Rummun hyppytyylissä oli melko paljon parantamisen varaa, mutta yli päästiin jokaisella kerralla! Olin kyhännyt maneesiin pienen esteradan, joka olisi tarkoitus loikkia edes kerran läpi. Kerroinkin ratsastajalle radan, jonka nainen lupasi muistaa sen parhaansa mukaan. Pian ratsukko olikin jo nostanut laukan ja lähestyi ensimmäistä estettä. Este toisena jälkeen ylitettiin kunnialla loppuun, vaikka esteiden väleissä oli välillä hiukan yliratsastamisen ongelmaa. Ratsastaja oli kuitenkin hyvin ajan hermoilla ja osasi höllätä tuntuma heti, kun Rumpu alkoi nostella päätään ja käyttäytyä pirumaisesti. Kaikesta huolimatta oikein hyvä suoritus!

16.03.2015 Estevalmennus, valmensi Ireth
Rumpu ravasi kentälle ryhdikkäänä kuin hirvi, täysin poissa avuilta ja turpa taivasta kohti. Hetkisen katselin tätä spektaakkelia kunnes tajusin mistä oli kyse: tamma vältteli sinun painoapujasi ja kieltäytyi myöskin olemasta kuolaintuntumalla. Käskin sinua rentoutumaan ja vaikka heittämään ohjat kokonaan pois tuntumalta ja tämän tehtyäsi muutostakin tapahtui: Rumpu teki täydellisen stopin eikä liikkunut enää minnekään. Hetken hengiteltyäsi pahimpaa kiukustumistasi pois pystyit antamaan tammalle kyllin pienet (lue: olemattomat) avut ja pääsitte jatkamaan alkuverryttelyä. Helpolta hevoselta Rumpu ei vaikuttanut, mutta osaavalta kuitenkin.

Tehtävänä oli tänään suhteutettu kolmen esteen sarja hieman kaarevalla linjalla. Tarkoitus oli päästä säätelemään hevosen laukkaa esteiden välillä ja löytää se sopivin askelmitta. Aloititte hyppäämisen kuitenkin ympyrällä olevalla pystyllä, jolla oli korkeutta 60cm. Ensimmäisellä kerralla nojasit ilmeisesti liikaa eteen ennen estettä, sillä tamma tuumasi ettei aio hypätä kyseistä estettä. Ihailtavan hyvin pysyit selässä ja tulitte tehtävän saman tien uudelleen ja tällä kertaa maltoit olla sukeltamatta esteelle. Rummun hyppytekniikka ei vaikuttanut kovin ihmeelliseltä, mutta yli menitte ja varsin sujuvasti. Tulitte tämän esteen muutaman kerran kumpaankin suuntaan ennen kuin aloititte varsinaisen tehtävän.

Ensimmäisellä kerralla sarja oli nouseva, esteiden korkeus oli 60cm, 70cm ja 80cm. Kaksi ensimmäistä oli suorassa linjassa toisiinsa nähden, kolmas hieman viistoon oikealle. Esteiden väliin oli tarkoitus saada kolme keskimittaista laukka-askelta ja viimeisen esteen jälkeen tehdä laukkaympyrä harjoituslaukassa. Ensimmäisellä kerralla esteet ylittyivät yllättävän hyvin, mutta ympyrällä tamma ei suostunut laukkaamaan, sillä nojasit aavistuksen liikaa sisäänpäin. Korjattuasi tämän sujui myös laukkaympyrä. Toisella kerralla pyysin sinua pidentämään tamman askelta niin paljon, että esteiden väliin tulisi vain kaksi laukka-askelta, mutta pitämään tahdin kuitenkin samana. Isoin ongelma taisi olla se, miten saat annettua kyllin voimakkaat avut ilman, että Rumpu vetää maissipellon nenäänsä, sillä muutamalla ensimmäisellä yrityksellä tamma ei suostunut tekemään oikeastaan mitään. Viimein sait sen kuitenkin pidentämään askeltaan ja menemään esteiden yli, joten siihen oli hyvä lopettaa, sillä tamma vaikutti aavistuksen väsyneeltä.

Kaiken kaikkiaan valmennus meni ihan hyvin, Rumpu ei selvästi ole mikään huippuestetykki, mutta kyllä se touhusta tuntui tykkäävän, aina silloin kun malttoi olla kiukuttelematta ylimääräistä. Ratsastat pääsääntöisesti mukavan eleettömästi, mutta turhautuessasi otteesi tuppaavat olemaan hieman liian kovia ainakin näin mahdottoman herkälle hevoselle kuin Rumpu. Harjoitusta vain niin kyllä se siitä!

22.04.2015 Kouluvalmennus, valmensi Sofia W.
Lukiessani tämän päiväisten valmennettavien listalta nimen Pirunnaaraaja alkoivat housunpunttini vähän tutista. Mieleeni välähti kauhukuva päivältä, jolloin viimeksi olin valmentamassa Susirajan otuksia. Tuolloin kiiruhtaessani maneesia kohti ehdin havaita matkan varrella mustan suomenhevoseksi naamioituneen paholaisen, joka kiukutteli häpeilemättä taluttajalleen tallin pihalla ja puraisi lopuksi tämän käsivartta sangen kivuliaan näköisesti. Sinä päivänä tunsin äärimmäistä helpotusta siitä, ettei tuo hirmu olisi minun valmennettavani. Koskaan ei näköjään pitäisi iloita etukäteen. Nyt olin jälleen veloissa Susirajan omistajakaksikolle ja ristikseni oli laitettu kukapa muukaan kuin hurja ja armoton Pirunnaaraaja. Toisin sanoen mukava iltapäivä tiedossa.

Vielä maneesiin saapastellessani mieleni teki piiloutua vähintään haarniskan turviin siltä varalta, että verenhimoinen pirulainen lähtisi totaalisesti käsistä ja päättäisi rynnistää maneesin keskelle syömään minut. Ei kuitenkaan koskaan pitäisi unohtaa, että Susirajan porukka osaa yllättää. Maneesiin kyllä asteli varsin määrätietoisin liikkein hevonen, joka edisti taluttajaansa ja kulki hieman kiihtyneen oloisin askelin, mutta ei se vaikuttanut läheskään niin ihmissyöjältä kuin viimeksi kohdatessamme. Satulaan noustessasi tamma seisoi yllättävän nätisti aloillaan ja lähti viipymättä liikkeelle avut saadessaan. Kiinnitin heti alkuun huomiota myös siihen, että istuntasi oli ilahduttavan moitteeton.

Rumpu oli jos ei nyt innostuneen, niin ainakin yhteistyökykyisen oloinen. Askeleet olivat temposta riippumatta lennokkaita ja matkaa voittavia. Vauhtia riitti välillä siinä määrin, että kulmat oiottiin kursailematta. Kulmissa toivoisinkin tarkempaa suorittamista, vaikken asiaan erityisen kovin ottein tänään puuttunutkaan. Peruuttaminen ei oikein ollut Rummun mieleen, mutta peruutuksesta loikattiin laukkaan enemmän kuin mieluusti! Ensimmäisessä laukanvaihdossa askeleessa et ollut ihan hereillä, joka näkyi tasapainossasi. Olit näköjään horjahtaa pahemminkin, jolloin päädyit nykäisemään tahattomasti ohjista. Rumpu meinasi heti vähän vimmastua säheltämisestäsi, mutta sait korjattua tilanteen ja johdatettua tamman ajatukset seuraavaan tehtävään ennen kuin otus ehti ottaa sen pahemmin nokkiinsa. Seuraavat laukanvaihtoharjoitukset sujuivat paremmin.

Viimeinen harjoiteltava juttu ennen loppuverryttelyjä oli avotaivutus. Tämä liike on erittäin tärkeä kaikille hevosille iästä riippumatta, sillä se opettaa ratsastajaa hallitsemaan hevosen etuosaa. Tämä puolestaan on olennainen taito, koska se vaikuttaa muun muassa suoristamiseen ja taivuttamiseen. Aluksi Rumpu meinasi livistää määrittelemältäsi uralta, mutta sait sen hyvin aisoihin pidättämällä kummallakin ohjalla. Taivutus ei ylipäätään tuottanut teille sen suurempia hankaluuksia, vaan selviydyitte siitä kerrassaan hienosti. Sulkutaivutusten treenaamisen jätimme seuraavaan kertaan.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: esteitä
tiistai: verryttelytreeni (mahd. puomeja / maastoon)
keskiviikko: koulua
torstai: maastoesteitä
perjantai: verryttelytreeni
lauantai: koulua
sunnuntai: maastoilua / peltotreeni

Hoito- ja loimitusohjeet
Fleeceloimi jos hikinen tai pesty.
Taluttaessa ketju suuhun.

Varusteet
Ratsastaessa estesatula, meksikolaiset suitset pelhamkuolaimella, rintaremmimartingaali, jännesuojat joka jalkaan ja hypätessä panssarivyö.