Kahveennaaraaja VH15-018-1060

01.06.2017 jouduimme luopumaan myös Ahvenesta tamman kuoltua suolikierteeseen.

Nimi	Kahveennaaraaja "Ahven"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenpienhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	142cm, musta	Meriitit	YLA2, KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 27.02.2015, 18v satunnainen (4v 27.04.2015)	Painotuslaji, koulutustaso	yleis-/kenttäratsastus va B / 90cm / 80cm / harraste

20.04.2016 Ahven kirjattiin P-suunnalle KTK-III -palkinnolla 62 pisteellä. Onnea kiukkukalalle!

10.05.2016 Ahvenelle myönnettiin jälkeläisluokka C.

25.09.2016 pikkumusta palkittiin KERJ-I -palkinnolla. Pisteitä kertyi komeat 106,5p. Hyvä Ahvena!

30.01.2017 kiukkukala edusti YLA:n tilaisuudessa. Tulos ei ollut ihan emälinjan veroinen, muttei missään nimess huono; 91 pistettä ja YLA2.

20.02.2017 Ahven oli yksi tallin kolmesta SLA:ssa arvostellusta tammasta. Kotiin pikkumusta toi komeat 103 pistettä ja SLA-I -palkinnon!

15.04.2017 tamma pyöräytettiin KRJ:n laatuarvostelussa. Kotiinviemisiksi Ahven sai 106,5 pistettä ja KRJ-I -palkinnon.

31.05.2017 muikea kalaponimme palkittiin ERJ-I -palkinnolla 106,5 pisteen tuloksella.

© L.H

Luonnekuvaus

Ahven on kovasti emälinjansa näköinen ja oloinen, vaikka isän luonne hieman tasoitti ja pehmensi emälinjan pahimpia rosoreunoja. Hapannaamainen pienhevonen on ilkeä, hampaita turhankin reippaalla tahdilla esittelevä hoidokki, vaativa ratsu ja - luojan kiitos - loistava kilparatsu. Ihan joka hevosharrastajan käsiin Ahven ei sovi, mutta on tässä tapahtunut edistystä emään ja emänemään verrattuna. Joinain päivinä Ahven tuntuu suorastaan mukavalta pikkutammalta. Fiilis tosin menee nopeasti ohi.

Vähemmän yllättäen musta pienhevonen ei ole kenenkään suosikkihoidokki. Karsinassaan Ahven uhittelee ja puolustaa tilaansa niin pahasti (etenkin ruoka-aikana), että tamman hampaita saa tosissaan varoa eikä seinän ja hevosen väliin kannata jäädä, ellei halua vähän erilaista vatsarutistusta. Ahven hoidetaankin käytävällä, missä se ei liiskaa ketään seinää vasten. Tummajouhi kyllä kuopii, uhittelee ja saattaa näykkiä, mikäli sitä kiukuttaa tai hoitaja käsittelee sitä turhan ronskisti (Ahvenen tapauksessa "turhan ronski" on etenkin kiima-aikana hyvin liukuva käsite). Jämäkkä, asiansa osaava ihminen pärjää kyllä ongelmitta, vaikka Ahventa joutuukin komentamaan aika tavalla. Etenkin loimittaessa mokomalla on tapana näykkiä. Perushoitotoimenpiteet, kengittäjän ja eläinlääkärin visiitit ja sen sellaiset sujuvat, vaikka Ahven miten mököttää ja kiukuttelee. Satulavyötä kiristettäessä tamma kiukuttelee, eikä se aina suvaitse ottaa kuolaimia suuhunsa.
Taluttaessa Ahven on hapannaamainen hidastelija, mokomalla on taipumus kasvattaa juuret maahan ja jäädä siihen ihailemaan maisemia. Tammalla ei sentään ole taipumusta näykkiä tai kiilata ratsastajaansa ojaan, Ahvenella on talutettaessa oikeinkin hyvät käytöstavat, vaikka se kulkeekin naama väärin päin. Lastaaminen taas on ihan oma operaationsa. Ahven vedetään aina liinoilla koppiin, koska muuten se ei sinne mene. Ilman liinoja se jämähtää lastaussillalle, lähtee peruuttamaan ja saattaa hypätä pystyynkin. Hevosauto ei ole niin kamala, traileri meinaa olla. Väliseinän pitääkin olla niin leveästi auki kuin mahdollista, ennen kuin Ahventa kiskotaan sisään. Jos hevosta kuljettaa yksin, se potkii, kuopii ja stressaa, kaverin kanssa ei ole ongelmaa. Kunhan se kaveri ei ole ihan hanurista (ja narut ovat niin kireällä, että hevoset eivät yllä nahistelemaan keskenään). Vähän yllättäen Tonttu tuntuu olevan Ahvenen ihqubestis ja mieluisinta matkaseuraa, ja siksipä tammat ovatkin tarhakavereita.

Emälinjalleen uskollisena hevosena Ahven ei ole millään lailla helppo ratsastaa: se inhoaa kovaa kättä, tarkemmin sanottuna se meinaa inhota kättä ylipäätään. Tamma on painoavuille todella herkkä, eikä sitä tarvitse eikä kannata ratsastaa jalalla, saati kädellä, jotta hevonen ei hermostuisi. Kehonhallinnan sen selässä on oltava priimaa, sillä kun paino heiluu liikaa ottaa Ahven siitä nokkiinsa. Toisin kuin moni sukulaisensa, se ei lopeta liikkumista kokonaan, mutta se liike, mitä hevosesta lähtee, ei ole millään tavalla mielekästä - selätöntä, jännittynyttä kipitystä alakaula pullottaen. Vaan toisin kuin esimerkiksi emänsä, joka ei hyväksy apuja lähinnä vastaanväitön ilosta saa Ahvenesta jo jotain irtikin, kun itse osaa. Sanalla sanottuna tamma siis kiukuttelee lähinnä silloin, kun sillä on siihen ihan oikeastikin syytä. Vaikka hevonen ei hirvittävästi jalalla ratsastamisestakaan piittaa, jalkaa kuitenkin voi hillitysti käyttää kunhan sillä ei jää puristamaan tai nakuttamaan.
Kun kehonhallinta on kunnossa, pohjetta käyttää todella vähän ja vain, kun on ihan oikeasti siihen tarvetta, toimii Ahven yleensä koko lailla hyvin, vaikka kotona harvoin väläytellään sitä todellista osaamista. Käsi vain meinaa olla se suurin kompastuskivi: tamma hyväksyy kyllä kevyen tuntuman suuhun, jos käsi on pehmeä ja joustava, eikä pienenpieni pidätekään ole sille mikään maailmanloppu. Joustamaton käsi tai isot otteet ohjasta ovat sen sijaan kuolemaksi - Ahven ei siedä niitä, ei sitten ollenkaan.

Vaikka kapasiteetti ei olekaan noussut, on se tyyli, jolla esteet ylittyvät, jo hieman parempi. Ahvenella on varsin hyvä estesilmä ja ponnistuspaikat se osaa katsoa varsin mallikelpoisesti. Se ei kuitenkaan nosta etenkään etusiaan tarpeeksi nopeasti ja vaikka hypyt ovatkin periaatteessa hyviä, siistejä ja korrekteja, niistä jää puuttumaan se tarpeellinen terävyys. Tamma ei myöskään ylitä yhtäkään estettä, jos ratsastaja meinaa olla yhtään epävarma, ei tiedä mitä tekee tai käyttää apuja liikaa. Ahven ei halua jäädä esteillä yksin, se kieltää joka kerta, kun ratsastaja vain istuu selässä, mutta se rankaisee myös liiasta puuhaamisesta. Maltillinen, siisti ratsastus on avainasemassa tamman kanssa, joskin sen kanssa kannattaa hieman koetella rajojaan komentamalla. Muutoin se yleensä löysän hypyn vuoksi ottaa puomeja alas, joten Ahvenen kanssa on löydettävä sopiva suhde siihen, että sitä komentaa terävämpään hyppyyn, mutta ei niin pahasti, että se vetäisi siitä herneen nokkaan.

Kisapelinä Ahven on loistava. Ratsastettavuus ei muutu yhtään miksikään, eikä käytös ylipäätään, mutta pienhevosella on hyvät hermot ja esiintyjän elkeet. Tummaturkki on niitä elikoita, jotka ravureina tai laukkahevosina pusertaisivat kerta toisensa jälkeen itsestään lisää vauhtia, ruutia ja muille lällätystä maalisuoran häämöttäessä.
Ahvenen kanssa kisaaminen vaatii ratsastajalta samoja asioita kuin kotitreeneissä. Mikäli ratsastaja hermoilee, Ahven ei ole moksiskaan, mutta epävarmat avut kiukuttavat eikä mikään ole taas hyvin. Määrätietoinen, tamman kanssa juttuun tuleva ratsastaja kykenee tekemään Ahvenen kanssa erinomaisia suorituksia, koska yleisön edessä hevonen tekee uskomattoman paljon enemmän ja paremmalla fiiliksellä kuin perähikiällä (= kotona) ilman yleisöä. (Joskin kotonakin treeni luistaa paremmin heti, jos kentän laidalle parkkeeraa porukkaa katsomaan).
Oli laji mikä tahansa, siistillä ratsastuksella pärjää pitkälle.

Sukutaulu

i. Fridan Maitokahvi ✝ KTK-III, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-III, VVJ-II sph, m, 144cm	ii. Tjefred YLA2, KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I sph, m, 144 cm	iii. Pilvekkeen Sotka evm, sph, m, 144cm
		iie. Sitruksen Lemonia evm, sph, trn, 141cm
	ie. Mollamaija sph, vprt, 159cm	iei. Pojun Motti evm, sh, prt, 161cm
		iee. Vinskin Ella-Iina evm, sh, vrt, 155cm
e. Pirunnaaraaja ✝ YLA1, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I sph, m, 145cm	ei. Kanteleen Pikku-Piru KRJ-I sh, trt, 154cm	eii. Pikku Eemeli evm, sh, trt, 158cm
		eie. Kanteleen Lumotar evm, sh, vrt, 150cm
	ee. Yönaaraaja ✝ YLA1, SLA-I, KRJ-I, ERJ-II sph, m, 146cm	eei. Pimeänäkö evm, sph, rt, 148cm
		eee. Pohjakosketus evm, sph, vrt, 145cm

Jälkeläiset

s. 10.09.2015 sph-t. Hevarinnaaraaja, i. Viisikon Pohjoistuuli, om. Lissu T. (VRL-12701) & mori-mori (VRL-11325)
s. 12.12.2015 sph-o. Mielenhallitsija, i. Mielivalta, om. Rosanna (VRL-1326), Äkkilähdön Suomenhevoset
s. 01.12.2016 sph-t. Lepakonnaaraaja, i. Runon Batman, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

07.04.2015 Kouluvalmennus, valmensi kuristaja

Ahven ja narri menivät viipottivat alkuverkkoja jo oikein railakkaan oloisesti, kun saavuin paikalle. Ahvenella oli mielenosoitus ihan selvästi menossa ja tämä taisikin johtua siitä, että tamma ei yksinkertaisesti sietänyt ohjasapuja ja pyrkikin kokoajan "karata" tilanteesta pois. "Rentouta kädet kunnolla ja myötää liikkeeseen!" huuhdahdin kentän laidalta autoni vierustasta, kun yritin sulloa saappaitani jalkoihin puoliväkisin. Heti kun narrikin hoksasi antaa käden olla rentona muuttui Ahvenkin paljon rennomaksi, sekä myötämielisemmäksi tehtäviin. "Muista pitää jalat aloillaan, hellät avut ja hellä käsi niin kulkee tääkin tyttö nätisti eteenpäin!" neuvoin narria ja näillä keinoilla saimmekin menon paljon rauhallisemmaksi ja rennoksi ainakun Ahven äityi lähtemään menoon selkä jännityneenä tai muuta vastaavaa. Jouduinkin useampaan kertaan jo narria muistuttamaan kyseisistä asioista alkuverkkojenkin aikana, joten hieman huoletti mites tehtävien kanssa sujuisi sitten. Ensimmäisenä vuorossa olikin ihan vain koottuja askellajeja: käyntiä, ravia ja laukkaa. Ahven oli todella herkkä ratsu ja ottikin nokkiinsa jokaisesta pienestä virheestä, mutta pitkällä pinnalla ja itsetutkiskelulla sai tammasta oikein nätin menijän, sekä liike oli oikein mielyttävän näköistä. Tunnin päätteeksi lähdimme vielä hieman katselemaan sulku- ja avotaivutuksia ravissa, joihin tamma taipui todella nätisti ja herkästi, kun narrikin toimi selässä oikein. Kehuinkin ratsukkoa ja viimeiseksi pyysin kokeilemaan vielä sulkutaivutuska laukassa, joka sujui oikein mallikkaasti. Annoinkin pienen loppupalautteen ratsukolle sillä välin, kun he loppuveryttelivät. Valmennuksen päätyttyä suuntasin itse autolleni ja otin nokan kohti kotikontuja.

21.04.2015 Kouluvalmennus, valmensi Juli

Tänään valmensin suomenhevostamma Ahventa kouluratsastuksessa ratsastajansa kanssa. Heti alkulämmittelyiden aikana kiinnitin huomiota siihen, että tämä neitihevonen vaikutti melko herkältä ja eläväiseltä tapaukselta, joka vaatisi selkeää käsittelyä osakseen. Jo melko alkuvaiheessa pyysinkin heti kokoamaan Ahventa ja tekemään sen kanssa mahdollisimman paljon voltteja, erikokoisia ympyröitä ja suunnanvaihdoksia, jotta saimme tamman kunnolla kuulolle ja pyörtämään itsensä hyvin peräänantoon. Ahven reagoi jokaisen ratsastajan apuun aivan välittömästi, ja aluksi se tuntui hieman osoittavan mieltään kuolaimelle pureksimalla ja kalistelemalla niitä. Raviin siirtyessä tamma pysyi hyvin koottuna, kuuliaisena ratsastajalleen. Ratsastaja oli hyvin helläkätinen ja tunsi selkeästi tarkalleen hevosensa, joten osasi käsitellä sitä kuten se vaatiikin. Pyysin hiljalleen pitkillä sivuilla avotaivutuksia ravissa, joita olimme tehneet pari kertaa jo käynnissäkin. Ahven liikkui hienosti, tasaisin liikkein ja teki työtä heti käskettyä. Avotaivutukset sujuivat kuin valettu, mutta sulkutaivutuksia aloittaessamme Ahven tuntui hieman hermostuneen ratsastajan avuille, näytti parit ärsytyspukit korvat takaraivossa luimussa, mutta ratsastaja mainitsikin itse antaneensa ehkä hieman ristiriitaiset avut, johon tamma selkeästi reagoi. Kun tästä päästiin yli, myös sulkutaivutukset sujuivat ravissa kuin vettä vain. Pienen käyntipätkän jälkeen pyysin ratsukolta sulkutaivutusta myös laukassa, mikä sujuikin vielä paremmin, kuin ravissa! Ahven selkeästi innostui kun pääsi oikeasti töihin ja alkoi tässä vaiheessa toimia jo paremmin ratsastajansa alla, eikä enää tuntunut herkistelevänkään aivan kaikille mahdollisille avuille, mitä se sai osakseen. Laukassa sulkutaivutukset olivat kuin mallikirjasta, pyysin kehumaan tammaa reilusti. Muutama kierros ravia ja kehoitin, että ratsukko tekisi laukassa kahdeksikkoa muutaman kerran, vaihtaen laukkaa aina kerran leikatessaan rataa. Ensimmäinen laukanvaihto sujui kohtalaisen lennokkaissa meiningeissä Ahvenen innostuessa, toisella kerralla tamma malttoi jo mielensä ja vaihtoi laukan hyvinkin asiallisesti, puhumattakaan kolmannesta kerrasta, jolloin olisi pisteitä ropissut koulutuomareiltakin jo runsaasti. Valmennuksen loppupuolella harjoittelimme vielä siirtymisiä peruutuksesta laukkaan, joissa Ahven tuntui aavistuksen verran kiihtyneeltä ja jännittyneeltä, mutta suoritti työnsä edelleen hyvinkin kiitettävästi. Loppuravit ja -käynnit ratsukko sai tehdä omaan tahtiinsa, samalla kun kerroin palautetta ja vinkkejä ratsastajalle. Valmennus sujui kuitenkin päällisin puolin erinomaisesti, Ahven on selkeästi kapasiteetikas ja taitava ratsu!

28.04.2015 Kouluvalmennus, valmensi Sachiyo

Istuin maneesin reunalla odottamassa Ahventa ratsastajineen valmennusta varten. He saapuivat pian ovesta sisään, asettuivat kentän keskelle, ja minä kävin auttamassa ratsastajan selkään. Kysyin ratsastajalta, oliko hän ratsastanut Ahvenella aiemmin, ja onnekseni vastaus oli myöntävä. Tamma kun oli tiedettävästi todella herkkä avuille. Pyysin ratsukkoa kävelemään hetken pitkin ohjin maneesin ympäri ja kerroin samalla päivän sisällöstä.

Tänään olisi tiedossa kevyt mutta haastava tunti. Harjoittelisimme pitkälti koottuja ja lisättyjä askellajeja sekä siirtymisiä. Tarkoitus olisi kuitenkin aloittaa kevyesti käynnissä ja vasta lopputunnista käydä läpi ravia.
Pyysin ratsastajaa ottamaan ohjat tuntumalle ja pysähtymään hetkeksi. Kävelin tämän luokse ja muistutin hieman teoriassa, millaisilla avuilla saadaan aikaan koottua ja lisättyä käyntiä. Ratsastaja kuitenkin vakuutti osaavansa asian, joten pyysin heitä jatkamaan käynnissä eteenpäin.

Ensin olisi tärkeää, että hevonen rentoutuisi ratsastajan alla kunnolla. Ratsastajalla oli onneksi todella hyvä ja tiivis istunta, joten Ahven alkoi jopa yllättävän nopeasti asettua muotoon. Pyysin ratsastajaa kulkemaan uraa pitkin hetken keskikäynnissä, mutta seuraavalla pitkällä sivulla kokoamaan hevosen paremmin, jotta se saisi enemmän painoa takaosalleen. Ahven kulki todella mallikkaasti ratsastajan alla, ja ratsastaja osasi käyttää lähes huomaamattomia apuja.

Pyysin ratsastajaa hiljalleen siirtymään lisättyyn käyntiin. Annoin tälle luvan löysätä ohjia ihan reippaasti, jotta tamma saisi kaulansa pitkäksi. Kun ratsukko lopulta siirtyi reippaampaan käyntiin, muistutti se alkuun enemmän vain temponlisäystä. Ratsastaja kuitenkin osasi avuillaan muuttaa sen todella upeaksi lisätyksi käynniksi.

Vaihtelimme käyntiä jonkin aikaa lisätyn ja kootun käynnin sekä keskikäynnin välillä, kunnes oli aika siirtyä raviharjoituksiin. Teimme ensin muutamia siirtymisiä käynnistä raviin ja toisin päin, ja ratsastajan oli erittäin tärkeää antaa avut vain istunnalla, ettei Ahven hermostuisi turhaan ohjista kiskomisesta. Siirtymiset sujuivat kuitenkin hyvin, joten pääsimme pian aloittamaan ravimuutokset.
Koottu ravi tuntui olevan ainakin tänään Ahvenelle helppo homma. Se kulki jälleen kauniisti muodossa ja piti painoa todella hyvin takaosalla. Pyysin ratsukkoa hiljalleen siirtymään lisättyyn raviin, mutta se ei alkanut kovin hyvin. Ravi oli ensin todella tahmeaa ja hidasta, mutta ratsastaja osasi jälleen työnsä ja sai ravin pian näyttämään lennokkaalta ja upealta.

Kun kaikki tunnin aiheet oli käyty läpi, annoin ratsastajalle luvan hidastaa käyntiin. Kerroin tälle vielä hieman siitä, miten Ahven on todella herkkä avuille, joten niiden täytyy olla todella napakat mutta pehmeät. Ratsastaja nyökkäili ja hyppäsi lopulta alas tamman selästä. Tunti oli mielestäni sujunut todella hienosti, eikä kokoamisissa tai lisäyksissä ainakaan ollut kovin paljoa enää parannettavaa.

05.05.2015 Kouluvalmennus, valmensi Saika

Välillä tuntui ja näytti siltä, ettei Ahventa olisi kiinnostanut ollenkaan typerä uusi valmentaja, varsinkin kun heti ensimmäisenä tehtävänä oli tarkoitus ottaa tamma avuille pysähdyksien kautta. Susiraja sai tarkkailla käsiään ja asentoaan herkeämättä tamman kulkiessa hieman tahmeasti eteenpäin. Ensimmäisissä pysähdyksissä Susiraja käytti vahingossa reippaasti kättä, vaikka tumma suomineito olisikin varmasti pysähtynyt ilman käsiapuja. Hieman ärtyneenä Ahven kuitenkin totteli ratsastajaa tarkkaavaisesti ja kuuliaisesti. Kun seuraavaksi tehtäväksi otettiin ravin lisäystä ja kokoamista näytti Ahvenkin innostuvan jonkun verran. Kun Susiraja keskittyi ravatessa pitämään ylävartalonsa kevyenä, mutta silti liikkumattomana ratsukon liikkuminen oli joustavaa ja yhteistyö melkeinpä saumatonta – ei lasketa mukaan Ahvenen typeriä ilmeitä ja silloin tällöisiä luimivia korvia Susirajan horjahtaessa. Kun tasapaino oli kuitenkin hallinnassa ja ratsastajan itsekontrolli oli hyvä jalkojenkin suhteen, rupesi Ahvenkin liikkumaan kauniisti. Laukkatehtäväksi otettiin vastalaukannostoja, joissa Ahven näytti tietävän tarkalleen mitä tammalta pyydettiin ja kuinka tehtävä tehtiin virheittä. Alkuun kaksikolla oli hieman erimielisyyksiä, varsinkin kun Susirajan tasapaino horjahti laukan noustessa. Sulaan sopuun päästiin kuitenkin, kun laukanvaihdot vaihdettiin takaosakäännöksiin. Aluksi avut olivat vain puolittaiset, jolloin ahven jätti takajalkansa paikoilleen, mutta taipui sentään suhteellisen sievästi. Kun jalat saatiin vihdoin ja viimein liikkeelle, oli kaksikon yhteistyö vain kehuttavan näköistä. Tumma tamma oli tyytyväisen näköinen kun valmennus päätettiin rentoon ravailuun, eikä edes viimeisillä hetkillä jaksanut välittää liikoja, kun Susiraja vahingossa vetäisi ohjasta hetkellisesti.

17.05.2015 Estevalmennus, valmensi rebely

Ahven ja narri olivat lämmitelleet kentällä jo hetken ennen tuloani. Kentällä oli pystyssä jo pari kahden esteen sarjaa, joita oli tarkoitus hypätä sekä ravissa, että laukassa. Teimme ensin ravi-laukka siirtymiä esteiden ympärillä ja lähdimme hyppäämään esteitä ravissa. Ahven lähestyi ensimmäistä sarjaa hyvin tahdikkaasti ja narri piti sen hereillä koko matkan ajan. Ensimmäinen hyppy sujui keveästi, mutta sen jälkeen vauhti hidastui hieman ja toinen hyppy jäi lyhyeksi. Ahven ravaili kohti seuraavaa estesarjaa rentoa tahtia ja loikkasi rennosti sen yli. Myös viimeinen este ylitettiin rennolla hypähdyksellä. Siirryimme laukkaharjoitukseen. Jälleen sarjaa lähestyttäessä tempo oli hyvä ja Ahven vaikutti keskittyneeltä. Narri antoi sille hieman pohkeita ennen estettä ja tamma löi jarrut pohjaan heittäen peräpäänsä kohti estettä narri mukanaan. Tasapaino oli onneksi kohdallaan ja tippumiselta vältyttiin. Narri teki Ahvenen kanssa voltin ja he lähestyivät estettä uudelleen. Tällä kertaa peräheitoilta vältyttiin ja este ylitettiin näyttävällä lennolla. Toinen este hypättiin myös mallikkaasti. Seuraava sarja oli hieman edellistä korkeampi. Ahven ei ottanut tätä huomioon hypyssään, vaan hyppäsi reippaasti matalamman hypyn kuin este oli, ottaen mukaansa kokonaisen puomin. Pienen kompuroinnin jälkeen tamma löysi jalkansa ja pääsi jatkamaan kohti toista estettä, joka ylitettiin jälleen narrin apujen ansioista tyylikkäästi. Toistimme toisen estesarjan ja tällä kertaa Ahven muisti esteiden todellisen korkeuden. Narri istui tasaisesti kyydissä koko matkan ja antoi tamman tehdä työnsä. Loppylämmittelynä narri kierteli Ahvenen kanssa kentällä.

04.07.2015 Estevalmennus, valmensi annika n.

Seuraava valmennettavani oli todella mielenkiintoinen hevonen. Tamma vaikutti heti alkuun siltä, että tänään mikään ei suju, ja kaikki ärsyttää. Aluksi pompittiin joka suuntaan, eikä tamma meinannut millään rauhoittua, mutta tehtiin melko pitkät alkuverryttelyt, tehden paljon ympyröitä, ja muita kaarevia uria. Teitte myös muutamat kokoamiset, jotta tamma kuuntelisi edes hieman. Pidit koko ajan asetuksen sisään, jotta tamma joutui koko ajan keskittymään. Se onnistui kyllä aika hyvin siinä, että se halusi näyttää lähinnä muulilta, joka kulki kirahvin lailla. No, tehtiin lisää ympyröitä ja muita taivutuksia, ja pikkuhiljaa - siis oikeasti tooodella hitaasti tamma rupesi kuuntelemaan apuja, ja käyttämään itseään oikein. Loppupeleissä meillä oli oikein päin kulkeva tamma - tosin, jonka ilme näytti siltä, että kohta sattuu ja tapahtuu.. No, esteiden hyppiminen aloitettiin pääty-ympyrällä pienellä pystyllä. Tamma keräsi hirveästi kierroksia, ja jouduttiin alkuun ottamaan pari kierrosta reipasta laukkaa kevyessä istunnassa, jonka jälkeen kokeiltiin tehtävää uudestaan. Vieläkin vauhtia oli liikaa, mutta tamma hyppäsi, ja askeleetkin osuivat kohdalleen, hienoa! Tehtiin tämä pari kertaa kumpaankin suuntaan, ja Ahvenkin rupesi pikkuhiljaa asettumaan, ja meno näytti suhteellisen hyvältä. Seuraavaksi tehtäväksi otettiin lävistäjällä oleva okseri, jonka päällä tehtäisiin laukanvaihto. Ensimmäisellä kerralla otitte kiellon, mutta toisella mentiin yli, ja laukkakin vaihtui. No loppuun otettiin vielä pieni rata, johon kuului kaksi pystyä, okseri, ja pääty-ympyrällä oleva este. Onnistuneen suorituksen jälkeen päästin teidät tekemään loppuverryttelyt. Mielenkiintoinen tamma, mielelläni valmennan uudestaankin!

27.02.2016 Estevalmennus, valmensi Joe

Ahven ja narri olivat ehtineet juuri kentälle lämmittelemään kun astuin autosta ulos. Kävelin kentälle ja tervehdin heitä ja sain myös pikaisen luonnehdinnan siitä millainen Ahven on ja minkä tason ratsu se on. Esteetkin oli valmiina edellisen valmennuksen jäljiltä, laskin ne kuitenkin 90cm korkuisiksi. Kesken puuhasteluni huomasin, kuinka tamma alkoi pistää hanttiin narrille. Sitä ilmeisesti ärsytti jokin, mutta ennen kuin ehdin sanomaan mitään, sai narri tamman jälleen ruotuun ja ratsukko liikkui taas jouhevasti. He tekivät pitkän ja perusteellisen alkuverkan, jossa oli paljon ympyröitä sekä askellajinvaihtoja. Sen jälkeen olikin aika alkaa tositoimiin. Tällä kertaa esteitä olisi hypättävänä vain muutama kappale. Pyysin heitä tulemaan ensimmäiselle esteelle ja hyppäämään sen maltillisesti, joka ei sitten kuitenkaan onnistunut sillä Ahven innostui hieman liikaa ja se päätti rytistellä vauhdilla ja ei kerennyt ponnistaa ajoissa, jolloin sen etujalat kolahtivat puomeihin ja kaikki putosivat maahan. Kävin korjaamassa esteen ja narri rauhoitteli tammaa sillä aikaa monilla ympyröillä. Sitten ratsukko tuli uudestaan samalle esteelle, jonka he tällä kertaa ylittivät kunnialla, kuten seuraavat kaksi estettä myös. Neljännellä esteellä ponnistus lähti hieman liian aikaisin, joten takajalat kolisivat ylimpään puomiin. Seuraavalla kierroksella kaikki neljä estettä ylittyivät ilman sen suurempia ongelmia, mutta hieman liian vauhdikkaasti taas. Viimeisellä kierroksella tamma oli taas hieman rauhallisempi ja oikeat ponnistuspaikatkin löytyivät hyvin. Onnistuneeseen suoritukseen päätin valmennuksen.

Lue päiväkirjaa