Koivuniemen Herra VH13-018-0354

01.10.2016 iskelmätähtemme laukkasi vihreämmille niityille. Ori päätettiin lopettaa, ennen kuin sen alkavat jalka- ja hammasvaivat pahenisivat.

Nimi	Koivuniemen Herra "Paula"	Kasvattaja	A. Liimatainen, tuoja AE
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	154cm, musta	Meriitit	SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 15.09.2012, 26v satunnainen (3v 07.01.2015)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 100cm / 90cm / helppo

15.06.2016 Paulalle myönnettiin jälkeläisluokka C.

25.08.2016 Paula edusti KERJ:n laatuarvostelussa. Pisteet ja palkinto olivat erittäin mieluisat; 102p. ja KERJ-I!

20.09.2016 uljas mustamme sai viimeisen sulan hattuunsa; SLA-I, tasan 100p. tuloksella.
Leimoiltaan hyvä ori. Estetyöskentely näyttää hyvältä, ilmavaraa on tarpeeksi. Koulukuvassa liike ei ole kaikista edustavin. Kokonaisuudessaan kuitenkin ihan hyvän näköinen ori.

© namusetä

Luonnekuvaus

Emme muista, missä Koivuniemen Herra tuli ensimmäisen kerran meitä vastaan – jossain kenttäkisoissa, ehkä? -, mutta tuli missä tuli, niin ori teki heti lähtemättömän vaikutuksen. Nimi, ulkonäkö, olemus – olimme molemmat niin totaalisen myytyjä, ettei mitään tolkkua. Vastoin kaikkia tapojamme emme menneet saman tien namusedän, orin omistajan luo ”shut up and take our money!!” –tyylillä, jota yleensä olemme harrastaneet, vaan tyydyimme kuolaamaan komistusta kaukaa. Ja hyvänen aika, miten paljon kuolattavaa orissa olikaan! Täydellinen musta komistus, kenttäpainotteinen kultakimpale.

Huomatessamme netissä namusedän ilmoituksen ”tallin lappu luukulle, suokit myyntiin” (hyvin karusti esitetty versio asiasta), ryntäsimme selailemaan myyntihevosten tietoja. Milloinkas kenttähevoset eivät olisi kiinnostaneet. Kun myytävien seasta ponnahti esiin tuttu nimi, silmämme laajenivat lautasiksi emmekä enää jääneet ihmettelemään muiden hevosten sukuja tai luonteita tai.. yhtään mitään.
Koivuniemen Herra oli myynnissä. Se Koivuniemen Herra, jota olimme pitkään ihastelleet.

Oli muuten nopein ostotarjous ikinä. Olimme narrin kanssa kuin tulisilla hiilillä, kun muutama muukin tarjosi orista. Voi sitä riemua, kun namusetä myi tummanpuhuvan hurmurin meille! Skumppapullon avaaminen kesken työpäivän ei ollut kaukana.
Puhuessamme narrin kanssa Koivuniemestä Pertti sattui paikalle, eikä mies ilmeisesti ollut kuullut keskustelustamme käytännössä mitään, sillä raviäijä alkoi höpöttää jotain Koivuniemen Paulasta. Myötäilimme narrin kanssa tyhmät virneet huulillamme, ja Pertin lähdettyä repesimme nauramaan – vai että Paula! Siinä me sitten nauroimme ja vitsailimme, että ”parin päivän päästä se Paula tuodaan talliin”.

Ei olisi kannattanut, sillä kun ori tuotiin meille, ja meidän piti keksiä sille lempinimi, Paula oli kaikki, mitä kykenimme ajattelemaan. Nyt Susirajassa on sitten hevosvastine Paula Koivuniemelle. Paha vain, että se vastine on ori. Miten meni noin niin ko omasta mielestä?

Paula ei ole ilkeä, ei edes hapannaamainen, mutta hevonen tuntee oman arvonsa, vaatii vähän armeijamaista kuria. Ratsastajalta vaaditaan, että ratsastaja _ratsastaa_, vapaakyytiläiset saavat Paulalta vaan puksuttelua, jos sitäkään. Uljas musta on erinomainen ratsu, kun selässä on ihminen, joka osaa hommansa ja tekee sen, eikä vain pohdi asiaa tai ihastele maisemia. Käsiteltäessä ihan asiallinen hevonen, jonka kanssa ei ole ongelmia, kunhan käsittelijä on kokenut ihminen.

Jos Paulan karsinaan menee arastellen, voi olla varma, että vastassa on uhitteleva, yhteistyöhaluton hevonen. Kun orille tekee jo olemuksellaan selväksi, kuka määrää, ei suomipulla yleensä viitsi edes yrittää hoitajan auktoriteetin horjuttamista. Mikäli ori ei kunnioita hoitajaansa, se koettaa näykkiä, kuopii, ei väistä, koettaa karata karsinastaan, uhittelee takasellaan (ei kuitenkaan potki) ja tekee kaikkea muuta pienenpää ja isompaa kiusaa ja ärsytystä. Jämäkällä kurinpidolla kiukuttelu jää ajatuksen asteelle, ja mahdolliseksi kurinpalautukseksi riittää vähän painokkaammalla äänellä sanottu "hö" tai vastaava ylifiksu äännähdys. Kun homma toimii, Paula on mutkaton hevonen, joka hännän voi kääräistä rusetille ja korviin ripustaa Wunderbaumeja. Eläinlääkärillä ja kengittäjällä ei ole mitään hankaluuksia Paulan kanssa, he osaavat hommansa.
Paula on muuten hirvittävän helppo, asiallinen talutettava (naapurin Tiina 7v kelpaa taluttajaksi oikein hyvin), mutta tammojen kevätkiimat pistävät orin pään pyörälle. Silloin hevosta talutetaan ketju suussa kokeneemman ihmisen toimesta, ettei Paula innostu turhan paljoa pörhistelemään ja riuhtomaan itseään vapaaksi lemmenleikkejä varten.
Lastaus sujuu ongelmitta, hevonen koppiin/rekkaan, ramppi ja ovet kiinni ja menoksi. Paula ei ole moksiskaan mistään, se ei stressaa, sitä ei oikeastaan kiinnosta. Matkustaa vaivatta yksin tai kaverin kanssa.

Ratsuna Paula on hieman opetusmestarityylinen; sen kanssa joutuu tekemään oikeasti töitä, että hevonen tekee yhtikäs mitään. Mikäli ratsastaja vain unohtuu orin selkään ihastelemaan maisemia, Paula vain puksuttelee eteenpäin laiskana – jos sitäkään. Apujen pitää olla tarkat ja jämäkät, turhan roisilla ratsastuksella hevonen ei tee mitään, ei myöskään epäselvät avut saadessaan. Mikäli Paulalta ei osaa pyytää asioita oikein, se ei tee mitään. Ori ei sentään kiukuttele epäselvistä avuista tai ala pukittelemaan liian roisista ratsastamisesta, eikä ori perseile muutenkaan. Kun Paula nauliutuu niille sijoilleen, tietää tehneensä jotain väärin.
Ori on eteenpäinpyrkivä, osaavissa käsissä hyvin nöyrä ja yhteistyöhaluinen hevonen, joka tekee mielellään töitä. Paulalle on se ja sama, ollaanko kentällä hiomassa koulukiemuroita vai vedetäänkö intervallitreeniä maaston laukkasuoralla, ori on aina täysillä mukana. Koulupuolella sen saa herkistettyä melko pienin avuin toimivaksi peliksi, jonka lennokkailla liikkeillä ja lavakarismalla saadaan hyväksyviä nyökkäyksiä tuomarilta jos toiseltakin. Lisätyt askellajit ovat tummajouhen ehdoton vahvuus, mutta niinkin helpon asian kuin pohkeenväistön Paula ryssii helposti ylisuorittamalla ja liioittelemalla liikettä. Helpot perusliikkeet ovat muutenkin se Akilleen kantapää, niiden kanssa saa olla tarkkana, että hevonen tekee vain pyydetyn, eikä ylisuorita.

Kuten muussakin tekemisessä, myös hypätessä tulee Paulan kanssa osata pyytää oikein ja jämäkästi, jotta ori tekisi yhtään mitään. Jos siltä ei pyydä ollenkaan, se ei vahingossakaan hyppää. Jos siltä pyytää liian roisisti, se tuskin hyppää silloinkaan tai jos hyppääkin, tekee sen varmasti mahdollisimman huonosti. Kun homma sujuu sileällä, sujuu se todennäköisesti esteilläkin: Paula osaa niin hypätä - tyyli on suorastaan erinomainen ja ori käyttää erityisesti selkäänsä hyvin hypyissä - ja sen laukan säätelyvara on suuri. Askeleen pidennyt ja lyhennys tulee tehdä huolella, jotta ori viitsii sen tehdä, mutta siisti, osaava ratsastaja saa Paulasta esille puhtaiden ratojen vauhtivillen.
Maastossa ei ori ole mikään aloittelijoiden hyvänmielenpeli, sillä se pakkaa kuumumaan erityisesti laukkaamaan päästessään sekä maastoesteillä. Paula rakastaa maastoilua ja toimii yksin parhaiten, kavereiden kanssa se lähtee helposti kisaamaan vaikka olisikin jonon ensimmäinen. Osaavissa, herkissä käsissä ori on oikein mukava ratsu maastoonkin, sen kanssa kannattaa vain jättää puksuttelu sikseen ja vaatia hevoselta töitä myös maastossa. Maastoesteillä Paula on varma tapaus, jos se hyväksyy ratsastajan, ori ei koskaan hyppää huonosta paikasta tai väärästä askeleesta vaan kieltää mieluummin kuin tekee kuperkeikan.

Paula on kaikin puolin pätevä kisapeli. Se ei stressaa mitään, sitä ei tarvitse maanitella juomaan elektrolyyttivettään suorituksen jälkeen, se käyttäytyy jämäkän ihmisen käsissä tilanteessa kuin tilanteessa, se suorittaa aina hyvin. Orin kanssa kisaaminen on niin naurettavan helppoa, että välistä tekee mieli jättää tallin muut hevoset kotiin ja kisata pelkästään Paulalla.
Nappisuorituksia ei tule läheskään joka kerta, ei edes sijoituksia, sillä hevosella ja ratsastajalla voi olla huono päivä tai muut kilpakumppanit olivat yksinkertaisesti parempia. Paula kuitenkin suorittaa aina suurella sydämellä parhaan taitonsa mukaan, tekee siltä pyydetyt asiat täysillä ja ylittää kaikki erikoisimmatkin esteet epäröimättä. Vaikka orin kanssa sijoittuisi listan kärkeen väärästä suunnasta katsottuna, kisojen jälkeen hymyilyttää silti; näin rehellistä, hyvin palvelevaa hevosta saa hakea. Toki tämä vaatii sitä, että yhteistyö pelaa kotonakin, ei ori kisapaikoilla ala maagisesti toimia ihmisellä, joka kotona ei saa sitä edes kävelemään kentältä takaisin talliin.

Sukutaulu

i. Kultamies evm, sh, m, 154cm	ii. Aikamiespoika evm, sh, m, 159cm	iii. Vaania evm, sh, m, 153cm
		iie. Ainokaisa evm, sh, rt, 161cm
	ie. Aikamieli evm, sh, trn, 152cm	iei. Kaukiainen evm, sh, tprt, 152cm
		iee. Ikitiera evm, sh, prn, 149cm
e. Joutsentanssi evm, sh, rn, 157cm	ei. Arosanervo evm, sh, m, 160cm	eii. Janakka evm, sh, rn, 155cm
		eie. Airikka evm, sh, prn, 163cm
	ee. Heliara evm, sh, rt, 149cm	eei. Kontio evm, sh, trt, 151cm
		eee. Sinisammal evm, sph, klrt, 145cm

Jälkeläiset

s. 01.05.2015 sh-o. Kuka Pelkää Paulaa, e. Sahansaattaja, om. Ireth (VRL-03777)
s. 25.01.2016 sh-o. Piiskaa Pliis, e. Voi Viineri, om. annika n VRL-10352
s. 27.02.2016 sh-o. Poloniumponi, e. Myrkynkylväjä, om. Cirus VRL-12925
s. 01.03.2016 sh-t. Varjotanssi, e. Jätetään Kitumahan, om. Susiraja
s. 05.08.2016 sh-t. Tuplasuklaakeksi, e. Aamukakkukahvi, om. Janella, VRL-14236

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

23.04.2015 Kouluvalmennus, valmensi Murke

Saavuin Susirajaan valmentamaan uutta hevostuttavuutta Paulaa. Enpä olisi arvannutkaan, että Paula olikin ori. Varsin komea sellainen! Naureskelin nimelle hieman alkuun, mutta ratsastajan hypätessä selkään, jätin naureskelun ja aloin valmentamaan ratsukkoa. Helppo A tasoisen orin kanssa harjoiteltaisiin tänään avotaivutuksia. Annoin ratsukon kävellä rauhassa alkukäynnit, ennen ohjeistusta. Alkuun ravitehtävinä oli pelkkää kulmaan ratsastusta ja voltteja. Verryttelyjen jälkeen aloitimme pohkeenväistöjen harjoittelun. Tehtävä meni niin, että lyhyeltä sivulta käännyttiin keskihalkaisijalle ja siitä loivasti pohkeenväistöä pitkälle sivulle.

Paula väisti oikein kauniisti ja kuunteli ratsastajaa aktiivisesti. Toistimme pohkeenväistötehtävän ravissa. Paulalla olikin varsin hieno ravi ja ratsukon työskentelyä oli ilo katsoa. Muutaman ravipohkeenväistön jälkeen aloitimme laukkatehtävät. Laukassa ratsastettaisiin isoa, koko kentän kokoista kahdeksikkoa. Aina keskelle tultaessa laukka kuitenkin vaihdettaisiin oikeaan suunnan mukaan. Joko ravin kautta tai suoraan laukasta. Paula osasikin laukanvaihdon, joten ratsastajan ei tarvinnut siirtää raville välissä. Paulalla oli varsin hyvännäköinen ja eteenpäinpyrkivä laukka. Seuraavaksi vuorossa olikin pieni lepohetki pitkin ohjin.

Aloitimme avotaivutusten harjoittelut lepotauon jälkeen. Käynnissä avotaivutusta piti saada keskihalkaisijalla suoraan minua kohti. Paula kuunteli ratsastajaa todella tarkkaavaisena, eikä avotaivutuksessakaan ollut mitään ongelmia. Välillä kaula oli liian mutkalla, mutta tasaisempi ohjastuntuma korjasi asian. Avotaivutuksia toistettiin molempiin suuntiin, kunnes päästin ratsukon verryttelemään loppuraveja itsenäisesti.

07.05.2015 Kouluvalmennus, valmensi Saika

Koko alkuvalmennuksen vain tuijotin ällistyttävän komeaa Paulaa, jonka olin aluksi luullut olevan tammanryökäle. Ori oli kuitenkin iloisesti liikkuva suomenhevosherra, joka tarkkaavaisesti kuunteli ratsastajansa ohjeita. Kun pääsin kuitenkin alkuhäröilyjeni yli, otimme ensimmäiseksi tehtäväksi kuulemma Paulallekin helpon tehtävän, kaikkien kouluratsastajien lempparia – takaosakäännöksiä! Alkuun vielä ratsastajan heräillessä Paulakin oli hieman tekemisen ja tekemättömyyden rajalla ja ensimmäiset pari käännöstä oli hieman epämääräisiä. Kun komentelin ratsastajaa armotta kentän keskeltä ja ratsastaja komensi Paulaa selästä, alkoi työskentely sujuakin. Musta ori otti ohjeet kuitenkin tosissaan ja taitoi takaosakäännökset kuitenkin oikein loistavasti ja sulavin liikkein, eikä kaksikon toimivasta yhteistyöstä löytynyt paljoakaan valitettavaa. Vain Paulasta pystyi näkemään kaikki ratsastajan tekemät avut, sillä ratsu osasi heijastaa ratsastajan tekemän työn kaikille näkyväksi – ei tarvinnut olla mikään tietäjä huomatakseen. Kun tehtäväksi vaihdettiin vastalaukan harjoitteleminen, oli Paula oikein innoissaan ja valmiina työskentelemään reippain mielin. Ori ei kuitenkaan lähtenyt ratsastajan avuilta, vaan nöyränä kuunteli kaiken läpi tarkasti ja suoritti tehtävän annettujen ohjeiden mukaisesti. Ratsastajan pysyessä täysillä mukana Paulakin nosti vastalaukan samaisella sekunnilla kun sitä pyydettiin. Viimeinen tehtävä oli vain simppeli ravi-pysähdystehtävä, jonka tarkoituksena oli saada Paulan jarrut toimimaan täysillä ennen lopetusta, ettei valmennus jäänyt vain hassuksi laukkaharjoitukseksi. Ensimmäisellä kerralla ratsastaja unohti puolipidätteet ennen varsinaisia pidätteitä, jonka vuoksi Paula oli hieman turhautunut, mutta jo toisella toistolla kaikki sujui oikein mainiosti.

21.05.2015 Kouluvalmennus, valmensi alhippa

Painelin Susirajaan pitämään valmennusta. Ratsuna oli tarkoitus olla joku Paula ja oletin kyseessä olevan tamma. Perillä tajusin, että kyseessä on kaikkea muuta kuin tamma. Paulahan on ori, eikä mikä tahansa ori, musta Koivuniemen Herra. Missä välissä se tänne on ehtinyt!? Ori on tuttu kisakentiltä, olen siihen siis aikaisemmin törmännyt, mutta hieman ohi on mennyt se, että ori löytyy nykyään Susirajasta. Ensi shokista, kun pääsin ylitse, pääsin vihdoin vauhtiinkin. Ratsukko oli verryttelemässä itsenäisesti ja sai siinä hetken verrytelläkin, kun kokosin ensin itseni.

Ensin alkuun ratsukko sai tehdä vielä muutamia siirtymisiä tarkistaakseni, että ori tosiaan on kuulolla. Käynnistä raviin ja takaisin, toimi oikein hyvällä ja nopealla reaktiolla. Ori säilytti hyvin rytminsä ja tasapainonsa. Myös ravista laukalle ja toisinpäin sujui riittävän siististi.
Ravityöskentelyn aloitimme pohkeen väistöllä. Väistöä uralta keskihalkaisijalle ja sieltä jälleen takaisin. Ensin Paula tuntui asettuvan vähän liikaakin, mutta kun pyysin ratsastajaa pitämään huolen myös ulkoavuista, etenkin ulko-ohjan sopivalla tuntumalla, ori saatiin suoremmaksi. Väistä oikeaan näytti olevan orille hieman haastavampi, kuin vasemmalle. Ratsastaja osasikin kertoa, että orilla on selkeästi toinen puoli vahvempi kuin toinen, eli pientä jumppaamista kaivataan orin ohjelmaan.

Väliin pyysin ratsastajaa kävelemään Paulan kanssa hetken pitkin ohjin ja antamaan tilaa liikkua eteen rauhassa, mutta rennosti. Ensin käynti oli orilla kiireistä, mutta ratsastajan ottaessa selässä rennosti, orikin lopulta rentoutui. Tämän jälkeen ensin muutamia siirtymisiä raviin, jonka jälkeen aloitimme laukkatyöskentelyn. Ensin 10m voltti päädyssä myötälaukassa, siitä kokorataleikkaa jonka jälkeen puoliympyrä vastakkaisessa päädyssä vastalaukassa, josta pitkän sivun alussa laukanvaihto käynninkautta, josta sama uudelleen toiseen suuntaan. Paula oli aluksi hieman innoissaan laukkatyöskentelystä, mutta ratsastaja sai hyvin alkuun hieman villiityneenkin orin asettumaan ja kuuntelemaan hyvin apuja. Laukka pyöri hyvin ja ori malttoi liikkua ratsastajan pyytämässä tahdissa, vaikka selkeästi olisi ollut hevosella hieman muurahaisia housuissa. Etenkin vastalaukan kohdalla ratsastaja oli hyvin skarppina alusta alkaen orin pyrkiessä itsenäisesti vaihtamaan laukan turhan aikaisin. Tässä tehtävässä molemmat suunnat olivat yhtä vahvoja ja tasaisia.

Loppuverryttelyn ratsukko sai tehdä itsenäisesti rennossa ravissa. Samalla kehuin ratsukon selkeästi hyvin alkanutta yhteistyötä. Ratsastajasta onkin jäänyt jo aiempienkin ratsujen osalta kuva, että hän kykenee ratsastamaan hyvin monenlaista hevosta ja pitämään malttinsa monenlaisissa tilanteissa. Istunta on aina siisti ja kädet sopivan herkät. Paula on mielenkiintoinen uusi tuttavuus, näin valmennettavana olemisen osalta, mutta varsin mielenkiintoinen ori seurata, kun työskentely ratsastajan kanssa sujuu näin hyvin. Onnea tuleviin koitoksiin!

09.06.2015 Estevalmennus, valmensi dookie

Pienoisen tauon jälkeen löysin itseni taas Susirajan kentän reunalta marisemassa Lissulle pienistä ja yksinkertaisista asioista, kuten selkeistä ja jämäköistä avuista, hyvin suunnitelluista teistä sun muista. Naisen alla oli minulle uusi tuttavuus, suomenhevosori Paula. Aina sitä vaan voi sääliä hevosia enemmän ja enemmän, kun kuulee Susirajan otusten lempinimiä... Suomen kesä oli vihdoin antanut armoa, ja suonut aurinkoisen ja lähestulkoon hellelukemiin yltävän päivän. Ja kuinka sopivasti sattuikaan, että olin jo kasannut ulkokentälle esteet pystyyn Lissun ja Paulan valmennusta varten, joten valitukset läkähtymisestä ja hikeen hukkumisesta menivät toisesta korvastani sisään, ja toisesta ulos.

Ratsukon alkuverryttely oli melkeinpä tuskaisen näköistä menoa; Paulan lämpöä imevä musta karva ei oikein auttanut kuumuuteen, eikä Lissullakaan sen viileämmät olot olleet. Kuulemani mukaan Paula oli normaalisti melkein normaali ratsastettava, ainakin susirajalaisten taulukossa; eteenpäinpyrkivä, ja suhteellisen yhteistyöhaluinenkin, kunhan oli tarpeeksi jämäkkä ja täsmällinen kuski kyydissä. Päättelin siis kuumuudella olevan hieman vaikutusta, sillä Paulaa ei selvästikään kiinnostanut tehdä töitä yhtään sen enempää, kuin mitä ratsastaja vaati - ja se pienikin tekeminen oli Lissun kovan työn tulosta.

Verryttelyn jälkeen annoin ratsukolle luvan pitää välikäynnit, jotta molemmat saisivat tasata hengitystään ja ratsastaja myös juomatauon. Kuumuudesta johtuen päivän aiheena oli rytmin säilytys ja vauhdin säätely. Tehtäväkin oli yksinkertainen, pitkällä sivulla kavaletti-pysty-kavaletti -jumppasarja, ja toisella pitkällä sivulla kaksi kavalettia, joiden väliin oli tarkoitus mahduttaa aina tietty määrä laukka-askeleita. Jumppasarjan pysty oli aluksi vain puoli metriä korkea, ja kavaletit hieman sitä matalempia. Komensin Paulan ja Lissun aloittamaan tehtävän laukka-askelkavaleteillä, johon tuli saada seitsemän laukka-askelta. Toisin kuitenkin kävi, Paula valui pitkänä ja pitkillä askeleilla kavalettien välin, ja tuloksena oli kuusi kokonaista ja yksi miniräpellysaskel ennen toista kavalettia. Käskin ratsukon jättämään jumppasarjan vielä välistä, ja tulemaan laukkakavaletit uudestaan. Lissu sai myös komennon tehdä vähän lisää töitä, nimittäin koota mustaa oria enemmän, jotta tällä kertaa tulisi halutut seitsemän askelta. Nainen teki työtä käskettyä, ja tällä kertaa askeleita tuli oikea määrä. Annoin ratsukolle luvan jatkaa jumppasarjalle, jonka väleihin tuli mahtua yksi laukka-askel. Paula kuitenkin otti ja rykäisi pystyn kavaletin jälkeen innarityylisesti, ja jälkimmäiselle kavaletille se joutui ottamaan taas sellaisen räpellysaskeleen. Motkotin Lissulle kliseisesti kuinka ratsastus ei koskaan saa loppua esteen jälkeen ja aina pitää ratsastaa yhtä paljon radan loppuun asti ynnä muuta, johon sain vastaukseksi hyvin epämääräisen "ÄÄRHMGH" -äännähdyksen. Vastasin paskamaisella pahisnaurulla, ja homma pääsi jatkumaan.

Puursimme useita toistoja saman tehtävän parissa, välillä laukka-askeleiden määrää ja suuntaa vaihtaen, ja lopuksi pääsin korottamaan sarjan pystyn 70cm korkeaksi, ja lisäämään vielä yhdet kavaletit pystyn kummallekin puolelle, jolloin sarja muuttui innarityyppiseksi. Tämä sopi Paulalle huomattavasti paremmin, eikä jumppasarjan kanssa tullut ongelmia. Ihastelin orin erinomaista hyppytyyliä, jossa oli erittäin hyvä tekniikka sekä hyvin vaivattoman näköistä. Parin erittäin hyvän suorituksen jälkeen aloin epäilemään, kauanko Lissu pysyisi vielä järjissään ja/tai tajuissaan, joten annoin ratsukolle luvan siirtyä loppuverryttelyiden pariin kehujen saattelemana.

13.10.2015 Estevalmennus, valmensi lottis

Pidin valmennusviikonloppua Susirajan suomenhevosille ja heti ensimmäiseen valmennukseen saapui hauskalla nimellä varustettu musta suomenhevosori Paula. Tarkoituksena oli tehdä ihan perusestetreeni ilman sen kummempia erikoisuuksia. Ratsukko oli jo lämmittelyiden loppusuoralla ja he olivat toimineet aika hyvin yhteen koko sen ajan mitä olin alkulämmittelyitä katsellut. Paula vaikutti aika päättäväiseltä tapaukselta, eikä se varmasti tekisi mitään, ellei siltä osaisi pyytää oikein ja pehmeästi. Kun olin saanut jumppasarjan toiselle pitkälle sivulle valmiiksi sekä Paula ja Lissu olivat saaneet lämmittelynsä valmiiksi, pääsimme aloittamaan.

Heti ensimmäisellä esteellä Lissu ei ilmeisesti antanut tarpeeksi selvää käskyä Paulalle hypätä, joten ori kielsi heti. Ratsukko teki voltin ja tuli esteille uudelleen. Tällä kertaa yli mentiin ja kauniin näköisesti, myös sarjan muut esteet onnistuivat. Paulalla oli todella kaunis hyppytyyli ja ori käytti selkäänsä hyvin. Ratsukko tuli sarjan vielä muutamaan otteeseen, ennenkuin nostin esteiden korkeutta. Viimeisestä esteestä tuli myös okseri.

21.04.2016 Kouluvalmennus, valmensi Minja E.

Kun puhelin pirahti eräänä lauantai-aamuna ja näytöllä näkyi Lissun nimi, tiesin jo mikä oli homman nimi - vuorossa olisi valmentajan hommia. Koko matkan Susirajaan päässäni pyöri melkoisia mielikuvia tästä Paula -nimeä kantavasta suomenjuntista - varmasti melkoinen tamma, jonka kanssa saa tapella pitkään ja hartaasti. Todellisuus se sitten iski vasten kasvoja kun paikan päällä tämän tapauksen näin - sehän oli hitto vie ori ja vielä komea sellainen. Lissu oli jo hyvää vauhtia tätä verkkailemassa, joten vaihdoimme vain muutamia sanoja - jutella ehti valmennuksen jälkeenkin ja sille oli mielestäni aihetta! Olihan minun saatava tietää mistä tämä herra oli nimensä saanut.

Vain siksi, että olin odottanut jääräpäistä tammaa, olin kaavaillut vain perusasioiden harjoittamista. Vaikka eläin oli kuitenkin erilainen kun olin luullut, pysyi sama suunnitelma voimassa - perusjuttuja oli hyvä hioa aina silloin tällöin. Aloitimme pakertamisen pohkeenväistöillä (jälkeen päin pahoittelin Lissulle tätä - liike kun tuntui olevan minun pitämissä valmennuksissa yksi peruspilari jota joutuu joka kerta vääntämään). Alkuun Paula vaikutti lupaavalta tapaukselta, mutta nopeasti homma meni ylisuorittamisen puolelle (positiivista sinäänsä, sillä yleensä hevoset - ja etenkin susirajalaiset - tuntuvat helposti alisuorittavan). Hetki me yritettiin ja kun Lissu viimein sai osan orin keskittymisestä siirrettyä muualle, sujui homma ilman mitään ongelmia. Sensijaan seuraavana listalla olevat avo- ja sulkutaivutukset sujui alusta alkaen mallikkaasti. Parin yhteistyö sujui ja molemmat selvästi tiesi, mitä tulisi tehdä. Koska homma tuntui olevan selvä, siirryimme taivutteluista pian viimoisen harjoituksen pariin - vastalaukkaa, mitäpä muutakaan. Myös vastalaukka taisi olla Paulalle aika peruskauraa, sillä jälleen kerran orin keskittymistä piti saada jaettua johonkin muuhun, jottei se ylisuorittanut. Kauaa ei kuitenkaan asian kanssa tarvinnut tuskailla, jotta se onnistui ja sainkin hyvillä mielin antaa Paulalle ja Lissulle luvan loppuverkkoihin. Kun pari olisi valmis, siirtyisimme tallin puolelle kahville ja keskustelemaan tästä Paulasta - eikö näillä kahdella älypäällä oikeasti ollut mielikuvitusta miehisemmälle nimelle?

21.06.2016 Estevalmennus, valmensi Aaria

Kuva tehtävästä.
Harmaa päivä ja sadetta enteilevät tummanpuhuvat pilvet eivät saaneet mieltäni mustumaan kun karautin kaasujalka raskaana jälleen Susirajaan piiskaamaan Lissua estevalmennuksen merkeissä. Suurin syy innokkuuteni oli tämän päiväisessä ratsuvalinnassa; näkisin jälleen ihastuttavan mustan Paula-orin. Viime reissullani pääsin vain rapsuttelemaan ja siistimään hevosen kisakuntoon, mutta nyt näkisin sen ihan tositoimissa.
Päästyäni kentän laidalle termosmuki huulilla näin ratsukon jo saapuneen. Päästin ilmoille hiljaisen mitä vattua-kysymyksen, kun näin Lissun röhnöttävän satulassa haukottelemassa. Armeijatyylinen KOMPPANIASSA HERÄTYS-huutoni säpsäytti emännän hereille ja Paulakin otti välittömästi ripeämpiä käyntiaskeleita. Lissun "muttakun väsyttäääää" kaikui kuuroille korville kun aloin reippaana tyttönä väsäämään esterataa kentälle. Käskin ratsukon tekemään erinäisiä koukeroita ja siirtymisiä ravissa jotta Paulakin saataisiin heräämään koomastaan. Alku oli melko nihkeän näköistä, mutta molemmat onneksi heräilivät eikä Paulakaan yrittänyt laiskotella tai venkuroida vastaan. Kentän keskellä oli lävistäjällä hypättävä portti alkuun 70-senttisenä sekä kaksi noin puolimetristä pystyestettä. Nämä kaksi oli tarkoitus hypätä kolmikaariselta kiemurauralta, joten vaadittiin tarkkuutta ja oikeaa nopeutta. M-B-pitkän sivun sisäpuolella oli vielä tasaokseri joka lisättäisiin tehtävään myöhemmin. Ratsukko lähti laukkaan ja muutaman jumppavoltin kautta tehtävälle vasemmassa kierroksessa. Paula hyppäsi innokkaasti mutta rentona ja hyvällä tyylillä. Vauhtia meinasi alkuun olla liikaa ja toiselle pystyesteelle lähestyminen oli hätiköity, mutta ori selvisi hypystä ja korjasi hyvin tasapainonsa alastulossa. Tämä tehtiin molempiin suuntiin muutaman kerran ja lisättiin tehtävään keskellä oleva portti. Paula näytti jokaisen esteen jälkeen saavan enemmän intoa hyppäämiseen ja ilmavara kasvoi sentti sentiltä. Koko rataan kuului vielä okseri, jonka Paula hyppäsi varmasti ja pitkällä loikalla. Niin ratsu kuin kuskikin olivat tehtävän jälkeen hikisiä, mutta ilmeisen tyytyväisiä suoritukseensa. Toin Lissulle vesipullon ja ryystin itse kahvini loppuun siivoillessani esteitä pois. Jätin parivaljakon tasaamaan hengitystään ja lähdin nauttimaan viilentävää vapaapäiväsiideriä.

Lue päiväkirjaa