Mahlavuotos VH18-018-0126

18.01.2019 vanha herra laukkasi vihreämmille niityille kunnioitettavassa iässä. 28-vuotias Möhky oli vielä virkeä ja ikäisekseen oikeinkin hyväkuntoinen.

Nimi	Mahlavuotos "Möhky"	Kasvattaja	Hallitalli, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	161cm, vaaleanrautias	Meriitit	KTK-II, SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 30.11.2017, 28v satunnainen (3v 21.12.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he B / 100cm / 90cm / helppo

31.03.2018 Möhky menestyi ylimääräisessä, kantakirjakelvottomien hevosten tilaisuudessa; R-suunta ja KTK-II pisterivillä 18 + 18 + 17 + 18 = 71p.

VSR Rotunäyttelyt III-palk. (tuom. alaera)

25.10.2018 rakas ex-ravurimme teki meidät niin ylpeäksi kenttäjaoksen laatuarvostelussa; KERJ-I!

20.11.2018 Voi Möhkyä! Ihana suklaasilmämme edusti viimeisen kerran, nyt rotunsa laatuarvostelussa, ja palasi kotiin SLA-I -palkittuna.

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Susirajaan on viime aikoina eksynyt taas kerran näitä "oho katso Lissu/narri ostin hevosen" -hankintoja. Myös Möhky on sellainen, ja jotenkin kummasti narrin ostamana jälleen kerran ravitaustainen elikko. Möhky tuli vastaan, kun narri lähti Pertin mukana katsastamaan uutta suomenhevostammaa ravipuolelle. Sivumennen sanoen tämä tamma oli vähän vääräsäärinen kaunotar, joka jäi ostotarkastukseen. Mutta Möhky! Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kun otsatukkansa takaa katseleva ori tuli tarhan aidalle tervehtimään uusia ihmisiä tallin mailla.

Kaupat oli helppo tehdä. Neliönmallinen, omille kannoilleen takova ori oli turhan laukkaherkkä ja huonojuoksuinen ollakseen hyvä ravuri ja omistaja oli vain iloinen saatuaan siitä tarjouksen ilman, että piti edes yrittää etsiä ostajaa. Pienen tinkaamisen jälkeen summa saatiin sovittua molempia osapuolia tyydyttäväksi ja kun klinikka näytti vihreää valoa ostotarkastuksen suhteen pääsi Möhky matkalle uuteen kotiinsa. Uudessa tallissa ensimmäinen asia olikin alkaa opetella ratsuna toimimisen alkeita ja ori osoittautui lupaavaksi erityisesti esteillä, vaikka koulupuolen osaaminen jäikin kovin vaatimattomaksi.

Möhky ei ole maailman kaunein tai taitavin hevonen, mutta narri osti sen siitä huolimatta. Sen kauniissa suklaanruskeassa katseessa ja vilpittömässä, rehellisessä halussa yrittää oli vain sitä jotain, että hevonen oli pakko kiikuttaa Susirajaan. Parasta Möhkyssä on narrin sanojen mukaan se, että se suloisesta, sympaattisesta ulkomuodostaan huolimatta ei ole vain hyväntahtoinen hölmö. Siinä yhdistyvät mitä parhaimmalla tavalla komea, vaikuttava ryhti, kaunis kiltin hevosen katse sekä yritteliäisyys, joka ei anna ilmaiseksi. Möhky on kaikkeen käsittelyyn hyvin tottunut ja totutettu, se ei säiky turhista ja on sopivasti kiinnostunut ympäristöstään ilman, että se veisi sen keskittymiskyvyn kokonaan.

Kaikkeen räpläämiseen ja roplaamiseen tottunut Möhky pitää asiallisista, jämäköistä otteista. Vaikka se on aina järkevä, kiltti ja hyvä käsitellä, siitä kyllä näkee ettei se oikein nauti olostaan sellaisen ihmisen käsissä, joka ei tiedä mitä tekee, joka sählää, säätää tai on epävarma. Niinpä Möhkyä käsittelevät vain osaavat, jämptit ihmiset, koska miksi turhaan kiusata hevosta antamalla sitä päiväkodin lasten tutustumisleluksi, kun sellaisiakin riittää, jotka siitä nauttivat. Ori hoidetaan käytävällä ketjuissa lähinnä tottumuksen vuoksi, sillä ravurina se on tottunut siihen: käytävälle otto tarkoittaa yleensä töihin lähtöä ja Möhky asennoituu siihen aina hyvin. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat hyvällä rutiinilla ja ori antaa koskea joka paikkaan ja hienoinen vastustelukin kannattaa vain jättää huomiotta. Raudikko ei röyhää tai huutele orimaisesti, se ei näpsi eikä komentele vaan antaa harjata, varustaa, hoitaa kaviot ja antaa eläinlääkärinkin puuhailla omiaan. Klipperi aiheuttaa Möhkyssä pientä jännittynyttä tärinää ja sen kanssa täytyy olla tarkkana. Rauhallisesti toimiva ihminen, joka juttelee mukavia sekä silittelee saa klipata orin, vaikka se vähän pelottavaa onkin. Sen sijaan klipperin kanssa muitta mutkitta kimppuun käyvällä on käsissään vain paniikissa pystyyn hyppivä hevonen, eikä kenelläkään ole kivaa.
Talutuskäytös ei ole Möhkyllä aina niin moitteetonta. Se ei hypi, huutele tai ilkeile, mutta se on reipas ja nopea, ei herranjesta miten reipas ja nopea hevonen voi olla. Orilla ei edes ole kiire, vaan se vain kävelee määrätietoisen reippaasti ja jos ihminen on liian hidas niin... no kyllä Möhky ehkä vähän voi odottaa, mutta ei paljoa. Raudikkoa pitääkin muistutella jatkuvasti, ettei se etenisi ihan niin kiireellä. Kuljetusauto on orille kuin toinen koti ja se menee sinne vaikka päällään seisten. Ainoa vika siinä on se, että Möhky saattaa mennä sinne ihmisen yli, jos ihminen kuhnailee lastaussillalla. Myös matkustaminen sujuu kuin tanssi.

Möhky oli laukkaherkkä ravurina ja se on laukkaherkkä myös ratsuna. Yritteliäs, nöyrä ori tekee aina, mitä siltä pyytää, jos siltä vain pyytää kunnolla: yksin raudikko ei todellakaan ala tehdä hommia vaan hölkyttelee eteenpäin kuin olisi sunnuntailenkillä. Tämä siis, mikäli Möhkyltä ei pyydä mitään. Orilta täytyy osata pyytää täsmällisesti ja oikein, pehmein avuin joissa ei ole mitään epäselvyyksiä. Ei siksi, ettei se muuten tekisi vaan siksi, että Möhky tulkitsee auliisti kaikki epäselvät avut laukka-avuiksi. Niinpä sitä ei voi antaa ihan kenen tahansa ratsastettavaksi, jotta kaikki mitä ori tekee ei ole laukannostoja peräjälkeen ratsastajan tuskaillessa selässä sitä, ettei hevonen voi kävellä tai ravata askeltakaan.
Kapasiteetti jäi helppo B:hen eivätkä Möhkyn liikkeet ole kovin ilmavat - se liikkuu matalasti, mutta ainakin tahdikkaasti ja laukkaa kolmitahtisesti, joten se on tarpeeksi. Lisäksi Möhky on äärettömän yritteliäs. Kun ratsastaja on tehtäviensä tasalla eikä ori voi tulkita jokaista pohjeapua laukannostoksi, se toimii oikein hyvin. Ori ei kyseenalaista eikä vastustele vaan tekee aina parhaansa mukaan sen, mitä siltä pyydetään. Möhky ei ole kovin hyvä tehtävissä, jotka seuraavat toisiaan nopeaan tahtiin kouluradoilla, mutta ratsastajan tuella se selviytyy kyllä kaikesta, mitä sen eteen heitetään.

Möhkyllä on melko epätaloudellinen hyppytyyli, mutta yritystä riittää. Sitä paitsi ori saa laukata, joten kaikki on hauskaa. Ratsastajalla täytyy olla hyvä tasapaino, sillä Möhkyn hyppytyylillä selässä ei oikein voi tukeutua hevoseen huonon hypyn osuessa kohdalle. Estesilmää orilla on kohtuuhyvin itselläänkin, se harvoin tekee arviointivirheitä askeleen suhteen, mutta saattaa kyllä tulla liian isolla tai pienellä laukalla kohti estettä, jos sille ei anna ohjeita. Kun säätelee itse laukkaa ja antaa Möhkyn päättää, koska se hyppää, tulos on yleensä puhdas rata. Orin laukka on hyvä säädellä ja yritteliäisyytensä vuoksi se ei edes yritä vastustella.
Ori pitää maastoretkistä, erityisesti niistä laukkamaastoista, mikä ei yllätä ketään. Möhky ei säiky sen kummemmin asioita, vaikka esimerkiksi hirviä ja sateenvarjoja se pelkää. Pääasiassa raudikko on kuitenkin täysin maasto- ja liikennevarma eikä se säikkyessäänkään mene täyspaniikkiin, jos ratsastaja pysyy rauhallisena eikä pakota sitä lähemmäs pelottavaa asiaa. Maastoesteradoista Möhky nauttii suunnattomasti - se saa laukata pitkään ja lujaa ja esteetkin sujuvat. Totta kai ratsastajan täytyy vähän ohjeistaa, jotta laukka on sopivaa, mutta kyllä ori sitä osaa vähän itsekin katsella. Möhky osaa myös kieltää tarpeen vaatiessa, vaikka saattaa olla tisinaan hieman uhkarohkea hyppääjä. Enemmän ori kuitenkin vähän vie risuesteen risuja mukanaan kuin kopauttelee tukkeihin.

Kisapaikat ovat Möhkyn toinen koti ja se osaa olla nätisti väliaikaismajoituksessa, valjaskatoksissa, trailerialueella ja käsihevosena. Kisapaikoilla saa olla erityistarkka sen kanssa, ettei ori kävele kenenkään yli kun se on niin reipas. Verryttely kannattaa Möhkyn kanssa pitää mahdollisimman lyhyenä. Se ei erityisemmin kerää kierroksia siitä, mutta on kieltämättä innoissaan kisoista. Niinpä se on tavallistakin innokkaampi esimerkiksi laukkaamaan, laukkaamaan ja laukkaamaan ja väsyttää itsensä helposti ennen suoritusta jos verryttely on liian pitkä. Möhky suorittaa aina innokkaasti ja rakastaa kunniakierroksia yli kaiken.

Sukutaulu

i. Hyövehöpö evm, sh, rt, 159cm	ii. Pää Pilvissä evm, sh, rt, 160cm	iii. Loivelauha evm, sh, prt, 154cm
		iie. Taivaantähen evm, sh, trt, 157cm
	ie. Suvilumi evm, sh, vprt, 158cm	iei. Takatalvi evm, sh, trt, 153cm
		iee. Taika-Kukka evm, sh, vprt, 160cm
e. Seväsievä evm, sh, trt, 157cm	ei. Vaaralauma evm, sh, vrt, 155cm	eii. Vajaavaaja evm, sh, vprt, 155cm
		eie. Lasikuu evm, sh, vrt, 154cm
	ee. Salakavala evm, sh, trt, 153cm	eei. Vettenvieden evm, sh, vrt, 157cm
		eee. Värekalva evm, sh, trt, 154cm

Jälkeläiset

s. 25.04.2018 sh-o. Kaunakohva, e. Vihavalkea, om. Susiraja
s. 08.05.2018 sh-o. Seppäjärven Kiikarit Hukassa, e. Kaino-Vieno HÄH, om. Desmi VRL-14548

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset ja päiväkirja

20.01.2018 Maastoestevalmennus, valmensi Hapero

Ihan ihkauusi tuttavuus! Ihan vasta muutama viikko sitten Susirajaan kotiutunut Mahlavuotos, supersöpö Möhky, hyppäisi tänään ensimmäistä kertaa kunnolla Susirajan omilla maastoesteillä, joten tämän päivän valmennuksessa pysyttäisiin ihan perusjutuissa ja keskityttäisiin vain siihen että orille jää kiva fiilis ekasta kunnollisesta treenistä. Paikalle saapuessani narri verryttelikin jo uusinta ostostaan ravissa ja laukassa. Möhky revitteli laukassa oikein iloisesti pukitellen, mutta ei selvästikään ratsastajan kiusaksi vaan ihan vain purki riemuaan, ihanaa elämäniloa. “Mitäs sitä sen pidempään vitkuttelemaan, kohti ensimmäistä estettä”, kävi käsky ja sitten mentiin. Möhky tempaisi valtavalla loikalla yli tukkiesteen ja pukitti vielä perään. “Malttia, on ihan kiva olla riemuissaan, mutta ootte kohta turvallaan siellä tommosella riehumisella.” Onneksi Möhkykin siitä rauhoittui ja alkoi esitellä niitä piirteitä, joiden perusteella ymmärsin narrin tämän orin ostaneen: Möhky kuunteli tarkasti narrin apuja, mutta teki myös omia ratkaisuja esteillä ja hyviä ratkaisuja tekikin. Ori oli selvästi rehellinen ja innokas hyppääjä, vauhtiakin piisasi vaikka muille jakaa. Pientä hakemista ponnistuspaikkojen kanssa oli, mutta toisaalta se voi olla ihan vain yhteisen sävelen löytymisen myötä korjaantuva ongelma, ei voi odottaa täydellisyyttä, kun ratsukko on tuntenut toisensa vasta muutaman viikon. Päivän viimeisenä haasteena ratsastettiin bankettia, joka yllättäen, tai ehkä jopa odotetusti, sujui ratsukolta vallan mallikkaasti. Lopuksi pyysin narrilta pääsyä Möhkyn selkään, oli kiva päästä fiilistelemään hyvin ratsastettua, innokasta hevosta. Ihana Möhky, toivottavasti tavataan taas!

23.01.2018 Estevalmennus, valmensi serena

Löysin itseni jälleen Takapajulasta, tällä kertaa niin ikään virallisemmalla asialla, sillä minua oltiin pyydetty valmennusavuksi Susirajaan. Miulla on tunnetusti aina ollut ennakkoluuloja ex-ravureita kohtaan, mutta pakko myöntää, että lämpesin Möhkylle hieman jo sen seisoessa Lissun varustettavana tallikäytävällä (kun se vaan on niin komee). Alkuverkkaa seuratessani ei kuitenkaan jäänyt epäilyksen häivääkään, että raviratojen kiiturista oli sukeutunut ihkaoikea ratsu. Pyysin Lissua tekemään muutamia askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä ravissa ja laukassa samalla kun pystytin esteitä pitkille sivuille, toiselle kavaletin ja toiselle kahden ristikon sarjan. Tarkoitus oli harjoitella lähestymisiä ja kontrollia eripituisella askeleella ja temmolla. Sileällä Möhky ainakin vastasi apuihin hyvin ja lyhensi askelta parhaan taitonsa mukaan, mutta meinasi pidentäessä valua vähän etupainoiseksi.

Sovimme tekevämme sileät pätkät reippaassa keskilaukassa jäljitellen maasto-osion laukkapätkien tahtia koko kaviouralla, viestittää hevoselle selkeästi lähestyminen esteelle ja koota laukka. Tarkoitus oli vuorotella kavalettia ja ristikoita niin, että niiden väliin jäi aina sileä kierros reippaassa laukassa kaviouraa esteiden ohitse. Möhky hyppäsi hullunkurisen isosti ensimmäisen kavaletin, mutta kokosi avuista hyvin ja loikkaa lukuunottamatta lähestyminen oli hallittu. Sileällä kierroksella se kuitenkin selvästi ennakoi estettä, jolloin pyysin Lissua ottamaan pääty-ympyrän kautta uuden kierroksen esteen ohitse. Tarvittiin vielä toinen ympyrä ennen kuin Möhky malttoi rullata tasaisella, reippaalla temmolla esteen ohi. Pyysin jatkamaan aiemmin sopimallamme kaavalla vuorotellen kavalettia, sileää ja ristikoita. Jälleen Möhky alkoi hypyn jälkeen ennakoida seuraavaa estettä, joten jouduimme ottamaan vielä pari ympyräharjoitusta niin homma alkoi sujumaan jo kokonaisvaltaisesti paremmin.

Ristikoilla Möhkyn ronski hyppytyyli aiheutti sen, että ponnistus toiselle ristikolle tuli lähes joka kerta hieman huonosti. Vaihdoimme suuntaa ja laitoin kavaletin lähestymisreitille maapuomin ja pyysin Lissua lyhentämään askelta niin että niitä tulee kolme puomilta ponnistuspaikalle. Parin onnistuneen, hallitun ylityksen jälkeen siirsin puomin ristikoiden lähestymiselle ja teimme saman harjoitteen siellä, mikä lopulta paransi työskentelyä läpi sarjan. Suoritimme aiemman tehtävän vielä pari kertaa ennen lopettelua. Toivottavasti näistä harjoitteista olisi apua myös esteiden hallitulle lähestymiselle maastossa.

29.01.2018 Kouluvalmennus, valmensi serena

Koska Möhkyn kouluratsastukselliset tavoitteet eivät ole järin korkealla ja harteilla lepää surullisen kuuluisa entisen ravurin varjo, päätimme keskittyä kouluvalmennuksessa hyvän perustyöskentelyn viilaamiseen. Pyysin Lissua jo lämmittelyissä aktivoimaan oria pyytämällä sitä välillä lisäämään ja pidentämään askelta niin käynnissä kuin ravissakin ilman, että muoto hajoaa tai askeleesta tulee kiireinen. Pientä kiirettä Möhkyllä olikin ja aluksi se tahtoi käynnin lisäyksissä heittää raville, mutta hoksasi pian mistä on kysymys. Pyysin ratsukon kolmikaariselle kiemurauralle käynnissä, pidentämään askelta aina suorilla pätkillä ja vastaavasti lyhentämään sitä kaarteissa. Halusin nähdä hevosessa pyöreyttä kaarteissa ja sitä minulle tarjottiinkin oikein hyvin, siispä pyysin herättelemään Möhkyltä aktiivinen, tasainen harjoitusravi koko uralla ja tekemään sitten äskeisen tehtävän ravissa kahdeksikolla koska arvelin kiemurauralla siirtymien tulevan oriille liian nopealla tahdilla.

Möhkyn ravi osoittautui hyvin maatavoittavaksi ja askelta pidentäessä kokonaisuus meinasi ensimmäisillä kerroilla venyä liikaa oriin kiiruhtaessa pohkeen edelle ja takapään unohtuessa elämään omaa elämäänsä. Pyysin Lissua pidättämisen sijasta jarruttamaan nimenomaan istunnallaan ja pohkeen sijaan antamalla Möhkylle hieman ohjaa merkiksi pidentää askelta, puolipidäte vain muistutukseksi jos vauhti meinaa kiihtyä. Tällä keinolla saatiinkin lopulta jokunen oikein hyvä ja ryhdikäs keskiravipätkä ja Möhky suoristui kaarteelta paljon paremmin kun se ei valunut ohjaa vasten.

Haimme vielä jonkin verran pyöreyttä kaarteisiin keskittymällä Möhkyn asettamiseen kahdeksikon päädyissä. Pyysin antamaan hieman enemmän tukea sisäpohkeella ilman, että ratsastajan paino liikkuu liikaa sisälle vaikuttaa näin hevosen tasapainoisuuteen. Lopulta saimme muutamia hyviä suorituksia, joissa Möhky läpi tehtävän asettui ja suoristui tasapainoisesti sekä lyhensi ja pidensi askeltaan pysytellen hyvin ohjan ja pohkeen välissä. Tulevissa omissa treeneissään he voisivat tehdä nämä harjoitukset myös laukassa, mutta nyt pyysin ratsukkoa ottamaan lopuksi vain vapaata laukkatyöskentelyä ennen loppukäyntejä.

04.09.2018 Kavalettijumppaa, kirjoitti Lissu T.

Kavaletteja Möhkyllä. Paperilla ihan kiva idea, mutta käytännössä laukkaherkällä, epätaloudellisesti hyppäävällä hevosella treenaaminen ei aina ole kovin kivaa. En tiedä, olenko talliväestä ainoana tätä mieltä, mutta ennemmin minä ihan hyppäämällä hyppään kunnon kokoisia esteitä Möhkyllä kuin menen tämmöisiä pikku räpellyksiä, jotka Möhky kuitenkin yrittää hypätä kuin metrin okserin. Orikulta kun yrittää niin kovasti!

Jo alkuverryttelyissä Möhky oli oma innokas, pörheä itsensä, valmiina kuin partiolainen. Matala ravi tuntui ajoittain rehellisen hirveältä, kun kavalettien lähellä Möhky otti pari tikuttavaa ompelukonemaista askelta. Ratsastin Möhkyllä paljon kaarevia linjoja harjoitusravissa ja -laukassa, asettelin ja taivuttelin, tein siirtymisiä, hain orille rentoa fiilistä ja hyvää eteen-alas -muotoa. Vähitellen Möhky malttoi mielensä, vastasi apuihini ja rentoutui.
Ensimmäisten, ravista tehtyjen kavalettihyppyjen vuoksi orin rentous katosi hetkeksi, ja tilalle tuli laukkarikkoja sekä jokunen nykivä askel. Jouduin ratsastamaan saman simppeli, suoralla uralla olevan ravikavaletin useita kertoja saadakseni sieltä yhden oikeasti hyvän, nätissä ravissa tehdyn hypyn, joka ei ollut kovin liioiteltu. Mutta se hyppy tuntuikin järjettömän hyvältä!

Laukkatyöskentely sujui paljon paremmin. Möhky kyllä yrittää parhaansa, aina, mutta on toisinaan turhankin innokas. Ravissa se näkyi laukkarikkona, laukassa taas ajoittaisina liioiteltuina hyppyinä. Jokusesta ylilyönnistä huolimatta kavalettijumppa sujui niinkin hyvin, että ratsastin Möhkyllä kolmen kavaletin innarilinjaa sekä suhteutettuja linjoja, joille ratsastin kolmesta kuuteen laukka-askelta. Askeleiden lisäys oli yllättäen huomattavasti hankalampaa kuin niiden vähentäminen..

29.09.2018 Kauneushoitoja, kirjoitti Lissu T.

”Ja missä välissä sinustakin tuli tuollainen metsäläinen”, juttelin ketjuissa seisovalle Möhkylle, jonka korvat kääntyilivät vuoroin minua, vuoroin käytävän toisessa päässä naukuvaa tallikissaa kohden. Möhkyllä oli vapaapäivä, ja minun oli pitänyt vain viedä ori tarhaansa. Vaan ehei, huomattuani raudikon venähtäneet korva- ja vuohiskarvat olin taluttanut orin kengityspaikalle (meinasin jäädä käytävälle, siihen kaikkien hevosia pihalle vievien tielle – oho hupsista!) siistittäväksi.
Siistin hevosen läpiharjaaminen ei kauaa vienyt. Selvittelin jouhetkin vähän tarkemmin kuin yleensä (onneksi Möhkyn jouhet eivät ole kovin takkuuntuvaa laatua), lotrasin selvitysaineiden kanssa ja kaikkea. Oikeastaan tein puoli tuntia kaikkea paitsi sitä karvojen siistimistä, mitä minun piti tehdä. Kerran herra koetti hoputtaa minua kopauttamalla lattiaa oikealla etusellaan, mutta matala äänikomento sai Möhkyn palauttamaan jalan sievästi paikoilleen. Onneksi tässä on niin fiksu hevonen, ettei mitään rajaa!
Siihen saksisiistimiseen ei kovin kauaa aikaa tuhraantunut. Ensin parilla leikkuulla isoimmat törröttävät karvat pois, sitten jokunen nipsaisu hienosäätöä. Sama juttu korvien ja vuohisten kanssa. Palautin sakset sun muut paikoilleen ja lähdin viemään Möhkyä ulos, kuten minun oli koko ajan pitänytkin. Ja enköhän minä matkalla kävele Pertin ohi, jonka on pakko huomauttaa, miten ”ei voi mennä puolta tuntia pikku saksimiseen”. Enkä voinut edes väittää vastaan, sillä Möhky käveli sellaisella määrätietoisen hevosen reippaalla käynnillä kohti tarhaansa, että sain melkein hölkätä vieressä.