30.08.2020 Tintti jouduttiin lopettamaan takapolvien nivelrikon äidyttyä pahaksi.

Mortalia VH17-018-1617

Nimi	Mortalia "Tintti"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenpienhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	148cm, punaruunikko	Meriitit	VIR MVA Ch, KTK-I, SLA-I*
Syntynyt, ikääntyminen	s. 04.09.2017, 21v satunnainen (4v 27.09.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 100cm / 100cm

20.02.2018 pikku-Tintti kantakirjattiin R-suunnalle komeilla 77 pisteellä ja KTK-II -palkinnolla.

03.06.2018 tamman näyttelymenestys palkittiin VIR MVA Ch:n arvonimellä.

VSR Rotunäyttelyt LKV2, I-palk. (tuom. alaera)

20.04.2019 Tintikkä lähti uusimaan kantakirjapalkintoaan P-suunnalle, vieläpä menestyksekkäästi! Höpökkä on nykyään KTK-I -palkittu.

20.08.2019 Voi Tintti minkä teit! SLA-I* 107 pisteellä! Tintin lisäksi kolme muutakin hevostamme palkittiin tähtipalkinnolla, joten luonnollisesti koko talliväki oli kakku- ja skumppaähkyssä.

© VRL-06701

Luonnekuvaus

Tuntuu kuin Tintti olisi oikein tahallaan valikoinut vanhemmistaan ne rasittavimmat ja vaivalloisimmat luonteenpiirteet ja kasannut niistä oman valloittavan persoonansa. Se on äärimmäisen fiksu ja oppivainen hevonen, mikä tarkoittaa lähinnä sitä, että se tylsistyy helposti, tulee läpi mistä tahansa aidasta ja hyvä kun karsinaa ei tarvitse munalukolla kiinni laittaa. Joskus on kyllä käynyt sekin mielessä. Tamma ei ole ilkeä tai inhottava, ei pahansisuinen tai pirullinen, mutta äärettömän raivostuttava se osaa olla sitäkin paremmin.
Tintti kaipaa puuhaa ja virikettä, mielellään älyllistä haastetta ja hommaa ei yhtään helpota se, ettei tamma oikeastaan siedä muita hevosia - tarhakaverinsa Hätsiun lisäksi siis. Ja tämä kombo jos mikä on suoraan sieltäniin! Oppivaisena ja älykkäänä hevosena Tintti on huomannut, että jos se saa oman elämänsä ufotutkijan villittyä, se pääsee luikkimaan karkuun. Mielellään Hätsiun kanssa. Toki tamma tykkää kaveristaan aidosti (ainakin huuto kaverin perään on kova, kun Hätsiu viedään pois), mutta miksipä ei siinä samalla käyttäisi tilaisuuksia hyväkseen.

Tintti on toki ihastuttavan seurallinen eläin. Se haluaa huomiota, paljon huomiota, juuri nyt huomiota! Jos tammaa ei sen mielestä huomioida, hoideta ja rakasteta kylliksi, se pitkästyy ehkä suunnilleen puolessa sekunissa ja sen jälkeen onkin aika keksiä hauskaa tekemistä. Mikään solmuviritys ei auta, pienhevonen osaa avata varmasti sellaisetkin solmut joita edes partiolainen ei tunnista lähteäkseen livohkaan. Lisäksi se on taitava saamaan kaiken suuhunsa paikoista, joihin se kaiken järjen mukaan ei pääse käsiksi tai yllä. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun raippoja on katkennut Tintin armottomassa käsittelyssä. Ketjuissa käytävällä se pysyy suunnilleen, mutta tammaa ei voi jättää yksin edes siksi aikaa, että "käy ihan nopeasti hakemassa satulan". Jotain pahaa se aina ehtii keksiä. Muuten se on melko mutkaton hoidokki, jos sitä vain pitää koko ajan silmällä ja ei pidä harjaushetkeä liian pitkänä - Tinttiä voi silitellä ja rakastaa vaikka maailman loppuun asti, ei hoitaa. Tamma haluaa joko olla rakkauden kuplassa tai mennä tekemään jotain muuta. Eläinlääkäri saa kumma kyllä tehdä Tintistä vaikka kinttaat eikä tamma sano siihen mitään, mutta kengittäjää se inhoaa palavalla tarmolla. Pienhevonen on pakko rauhoittaa joka ikiseen kenkäykseen (joku muu kuin kenkääjä voi kyllä ottaa irtokengän pois tai lyödä sen kiinni, mutta ei mitään enempää).
Taluttaessa täytyy olla silmät selässä ja naru tukevasti kahdessa kädessä. Tintti kävelee nätisti vieressä, mutta se täytyy pitää aina niin, että pää on ihmisen vieressä. Jos tamma pääsee valumaan siitä eteenpäin, se ottaa ritolat. Jos se pääsee hipsimään taakse, se ottaa ritolat. Jos se näkee tilaisuuden, se ottaa ritolat. Kunhan on hereillä ja tarkkana, ei ongelmia ole. Pienhevonen lastautuu suorastaan erinomaisesti, mutta jos sen viereen ei seuraavaksi ilmesty sen ihqubestis Hätsiu, se laittaa kopin tai rekan tuhannen päreiksi.

Oppivainen, fiksu, älykäs, herkkä, reaktiivinen. Kuulostaako hyvältä? Tervetuloa kokeilemaan, nenäliinat tallin puolesta. Tintti oli äärettömän helppo ratsuttaa ja siihen se helppous sitten jäikin. Siinä samalla se oppi kaikki ratsastajien virheet ja sen, miten se voi käyttää niitä hyväkseen. Löysällä ohjalla ratsastava ei saa koskaan tammaa tuntumalle ja sitä kautta peräänantoon, hipsutteluun tyytyvä ratsastaja ei koskaan saa pienhevosesta irti lennokasta liikettä, pelokas ratsastaja ei koskaan tule saamaan sitä sinne "pelottavaan" mörkökulmaan jossa oli eilen hauskaa jäkittää paikallaan. Tintti on hieno ratsu, mutta sen kanssa täytyy olla 110% tietoinen omista heikoista paikoistaan, jos haluaa tamman kulkevan edes jotenkin päin. Virheisiin ei juuri ole varaa, koska tamma on kuin hai: haistaessaan heikon kohdan se iskee heti kiinni mahdollisuuteen.
Kun Tinttiä ratsastaa tarkasti, sitä on oikeasti ilo ratsastaa. Kevyt, eteenpäinpyrkivä, apuihin vastaava tamma ei luista niistä töistä, joita siltä osataan oikein pyytää. Se on ratsastajansa virheiden peili, jonka kanssa kokee suurta onnistumisen iloa, kun huomaakin Tintin yhtäkkiä tarjoavan hyvää, pyörivää laukkaa sen normaalin könköttelynsä sijaan. Vaikka kaikki asiat eivät tammalle ole helppoja (erityisesti vastalaukat ja vaihdot käynnin kautta menevät helposti pipariksi), se ei lyö hanskoja tiskiin vain siksi, että jokin asia on sille vaikeaa. Tintti nauttii haasteista ja rankasta treenistä, kunhan se ei ole yksipuolista. Yksipuolisuus saa sen kyllästymään ja kyllästyminen näkyy venkoiluna, pukitteluna, jumittamisena ja yleisenä inhottavuutena.

Esteistä jos mistä Tintti tykkää! Se on ehdottomasti parempi este- kuin kouluhevonen ja mitä vaativampi, teknisempi ja haasteellisempi rata on, sen suuremman onnen tamma kohtaa. Ratsastajan on tietenkin oltava tilanteen tasalla ja tarvittaessa autettava. Suurimman osan aikaa (kunhan perusratsastus on kunnossa, aloittelijaa ei tamman selkään voi päästää) voi Tintin selässä vain osoittaa suunnan ja nauttia siitä, että hevonen miettii. Tamma katsoo ponnistuspaikat, askeleet, laskeutumiset ja melkeinpä päättää myös reitin ratsastajan puolesta, jos saa suuntaviivat. Sarjalle voi joutua hieman vinkkaamaan lyhennetäänkö vai pidennetäänkö, mutta yleensä Tintillä hyppääminen tuntuu enemmän siltä, että sinä päivänä kun se oppii lukemaan ratapiirroksen se jättää ratsastajan kyydistä ja käy voittamassa koko homman ihan keskenään.
Jos Tintillä haluaa maastoilla, sen perään pitää ottaa Hätsiu. Jos tamman koettaa viedä maastoon yksin tai muunlaisessa hevosporukassa, se juurtuu pihan rajamaille eikä liiku siitä. Yritetty on. Hyvällä, pahalla, lahjonnalla, uhkailulla, rukouksilla ja manauksilla. Ei muuten tule. Kun Hätsiu on pyyhkimässä nenäänsä sen pyllyyn, Tintti on reipas, kiltti ja kuuliainen maastomopo, joka ei turhia säpsy tai säiky mitään. Sen kanssa voi laukata rannalla tai tehdä mukavan ilman satulaa -kävelyn ryteikössä.

Tintti on kisapaikoilla oma rasittava itsensä, mutta bonuksena sille on aina saatava useamman päivän reissuille karsinapaikka. Jabasta se tulee läpi ennen kuin kukaan ehtii sanoa "suomenpienhevonen". Punainen rusetti koskee kaikkia muita paitsi sen kultipuppelia, jossa täytyy kiehnätä kuin teini-ikäinen omassa poikaystävässään - periaatteessa Tintti toimii kisapaikoilla yksinäänkin, mutta sitä kun ei voi kuljettaa yksin. Verkassa ja radalla se toimii kuten kotioloissakin. Jos tamman kanssa haluaa menestystä kouluradalla, on oltava niin hereillä kuin vain ihminen voi olla, esteillä Tintti hoitaa radan kotiin, jos sitä ei häiritse.

Sukutaulu

i. Ch Tiilikan Hukkahöttö ✝ KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I sh, rt, 142cm	ii. Hukanretale ✝ KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I sph, klm, 143cm	iii. Susperiköön evm, sph, m, 142cm
		iie. Turvesuon Reija evm, sph, tprn, 139cm
	ie. Hattarainen YLA2, SLA-I, KRJ-II sph, rt, 144cm	iei. Karhunkaataja evm, sph, vprt, 144cm
		iee. Terälän Kauninkainen evm, sph, vrt, 141cm
e. Ch Mortia ✝ YLA2, KTK-II, SLA-I, KRJ-II, ERJ-II sh, rn, 145cm	ei. Volkan Memori KTK-III sph, m, 143cm	eii. Volkari evm, sph, m, 145cm
		eie. Mirenka evm, sph, rn, 141cm
	ee. Selkouni ✝ KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I sph, rn, 145cm	eei. Selkokieli evm, sph, vrn, 147cm
		eee. Surumieli evm, sph, rn, 144cm

Jälkeläiset

s. 21.02.2018 sph-o. Kuolema Kuittaa Univelat, e. Kylmä Kahvi Kaunistaa, om. mori-mori (VRL-11325)
s. 18.03.2018 sh-t. Kuje et Kolttonen, i. Vähäpellon Hulivili, om. VRL-13283

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

28.09.2017 Kouluvalmennus, valmensi rukkanen

Susirajan pihassa pieni ruunikko tamma seisoi kuin tatti. Ratsastaja sen selässä näytti enemmän vatsakivuista kärsivältä potilaalta kuin innoissan valmennusta odottavalta oppilaalta. Tervehdin ratsukkoa ja suuntasimme yhdessä kohti kenttää. Lokakuinen sunnuntai oli turhankin harmaa vaikka luonto loisti kauniissa väreissä. Tintti siinä vieressä löntysti eteenpäin löysänä ja laiskana. Olin kuullut jonkun verran juttua pikkutammasta ja päätin, että tänään aloitetaan kouluratsastuksen parissa. Kentälle päästyämme pyysin ratsastajaa ottamaan oikeasti napakan otteen, hengittää syvään ja lausua muutama kannustussana itselleen. Tässä joutuisi vielä oikein urakalla töihin.

Tintti heräili pikkuisen kun siltä vaadittiin reipasta käyntiä, pohkeet ja kädet käskettiin oikeisiin paikkoihin ja tamma terästäytyi heti. Se ei halunnut tehdä töitä vapaaehtoisesti, mutta ratsastajan istunnan korjauksella hoitui jo alkuverryttely. Saatiin hevonen kuulolle, ratsastaja oikeaan asentoon ja toivottiin tähtien olevan myös oikeassa linjassa. Käskin ratsukon raville. Pitkille sivuille ottettiin suuret keskiympyrät ja suuntaa vaihdettiin lyhyellä sivulla voltin kautta. Kevyessä ravissa joutui keskittymään ylläpitämään vauhtia sekä muistamaan kevennyksen vaihtamisen. Ratsastaja oli kuulolla, ratsasti mielestäni napakasti Tinttiä, joka puheisiin nähden näytti suht reippaalta.

Raviympyrät menivät pian rutiininomaisella otteella, mutta laukkaa kun pyydettiin alkoi Tintti oikoa kulmia ja pelleillä. Voltin tilalle otettiin suunnan sekä laukanvaihto keskihalkaisijalla. Keskihalkaisijalla Tintti laiskistui ja yritti pudottaa laukan raville. Napakka käsky ratsastajalta auttoi, laukka vaihtui ja matka jatkui. Tintti laukkasi niin ympyrät kuin vaihdotkin hyvin seuraavat kerrat. Hiki näytti tulevan niin ratsastajalle kuin ratsullekin. Annoin ratsukon levätä hetken käynnissä. Käskin kuitenkin muistamaan ettei siellä selässä saa matkustaa vaikka mentäisi pelkkää käyntiä. Otimme seuraavana pohkeenväistöjä. Tintti vempuloi hetken kunnes vaikeuksien kautta saimme pikkutamman väistämään oikein. Hetken siinä sai ratsastaja komentaa, mutta viimeiset väistöt näyttivät jopa hyväksyttäviltä ensimmäisiin pannukakkuihin verrattuna…

Lopputunnista annoin käskyn tehdä siirtymisiä ravista laukkaan ja takaisin raviin. Tintti alkoi olla jo väsynyt, mutta se kuunteli kaiken mitä ratsastaja siltä pyysi. Olihan se kiva nähdä ratsastajankin ilmeessä helpotusta. Tunti oli lopuillaan ja Tintti kuulolla. Jippii!

30.09.2017 Estevalmennus, valmensi rukkanen

Tintti hölkkäsi jo kentällä ratsastajan kanssa kun saavuin tallille. Rakentelin pienen radan ja katselin parivaljakon menoa sivusilmällä. Edelliseen valmennukseen verrattuna Tintti oli reilusti energisempi, kulki kauniimmin ja näytti selkeästi nauttivan olostaan. Esteiden läsnäolo taisi tehdä Tintin motivaatiolle hyvää. Seisoin keskellä kenttää ja käskytin ratsukon ensimmäiselle esteelle. Ratsastaja ei ehtinyt kissaa sanoa tai ajatella kun Tintti pinkoi esteen yli. Ihme kuinka pikkutamma pystyi sellaisiin vauhteihin! Käskin pidättämään, tarkistamaan esteelle lähestymistä ja kokeilemaan uudestaan. Tintti punki esteelle yhä omalla vauhdillaan eikä juuri välittänyt ratsastajan yrityksistä ratsastaa. Napakat otteet, muutama ympyrä hallitussa ravissa ja sitten uusi yritys. Tintti kuunteli, hyppäsi ja ratsukko pääsi seuraavalle esteelle.

Hypyt suoralla uralla sujuivat hienosti, Tintti kulki esteeltä toiselle kuin ajatuksen voimalla. Kiemuraisemmalla uralla tamma joutui tekemään enemmän töitä ja rehellisesti kuuntelemaan apuja. Reipas vauhti säilyi, hypyt onnistuivat hienosti ja annoin ratsukolle kehuja. Kaunista menoa!

Viimeisenä otimme vielä pikkuruisia kavaletteja ravissa. Tintti pomppi kuin pieni eläin! Ruunikkoa oli pakko ihailla. Sen mitä olin tammasta kuullut piti täysin paikkaansa. Tamma vaikutti juuri sellaiselta esteratsulta, että tällainen tumpelokin uskaltaisi sen kanssa kilpailemaan eikä edes joutuisi häpeämään. Hetken ehdin unelmoida hyppiväni esteitä Tintin kanssa, kunnes palasin pikaisesti todellisuuteen tamman sännätessä esteelle, jolle sen ei kuulunut mennä. Ratsastajan pidätteistä huolimatta pieni ruunikko laukkasi estettä kohti, hyppäsi ja laskeutui kauniisti. Ratsastaja tosin laskeutui eri aikaan… Onneksi tämä pieni välikohtaus aiheutti meissä molemmissa vain kunnollisen naurun remakan. Tintti oli kyllästynyt pikkuisiin kavaletteihin ja päättänyt, että nyt himputtivie mennään oikeita esteitä kun niitä jo aiemmin pääsi hyppimään. Nappasin tamman kiinni, ratsastaja takaisin selkään ja käskin hyppäämään pari estettä vielä oikeasti. Lopetimme valmennuksen hyvällä fiiliksellä, Tintti onnesta soikeana kun oli saanut pomppia oikein kunnolla.

Lue päiväkirjaa