05.09.2017 Ötö jouduttiin hätäteurastamaan sen karattua metsään ja katkaistua jalkansa ketunkoloon. Koko tallin väki jää ikävöimään pirtsakkaa Houdiniamme.

Tiilikan Hukkahöttö VH16-018-0151

Nimi	Tiilikan Hukkahöttö "Ötö"	Kasvattaja	Sylvester, Tiilikanoja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenpienhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	142cm, rautias	Meriitit	Champion, KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 28.11.2015, 16v satunnainen (3v 19.12.2015)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotus he A / 110cm / 100cm / CIC1

20.03.2016 Ötö kirjattiin P-suunnalle komealla 79 pisteellä ja KTK-II -palkinnolla. Nyt rumbaa koko Vantaa -- Susiraja!

10.08.2016 Ötölle myönnettiin Champion näyttelymenestyksensä johdosta.

25.01.2017 pikkuorhille myönnettiin jälkeläisluokka C.

15.06.2017 raudikkomme hankki uuden sulan hattuunsa KRJ-I -palkinnon muodossa.

20.08.2017 pieni riiviöpoikamme kävi napsimassa 99 pistettä ja SLA-I -palkinnon.

30.08.2017 ihana pikkupoikamme kävi hakemassa palkinnon ERJ-I kokonaisuudessaan saaden komeat 102 pistettä!

Rakennekuva © KKJ, liikekuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Jollain kurin Ötökän onnistuu aina kiemurrella ulos loimistaan ja limbota aitojen ali vapauteen. Pienhevosen käytöksessä on paljon ponimaisen (ja kakaramaisen) ilkikurisia piirteitä, jotka aiheuttavat harva se päivä harmia, lisätöitä ja harmaita hiuksia. Olkoonkin, että Ötö osaa olla raivostuttava pieni paska, sille ei vain voi olla vihainen. Mistään. Valitettavasti.

Ötöä hoitaessa saisi olla silmät selässä, sillä ponikokoinen pikkuperkele onnistuu karkaamaan ihan joka paikasta. Mikään solmu, lukko tai solki ei Ötöä pidättele, se osaa avata ihan kaiken, tai kiskoo päänsä ulos päitsistä (valitettavasti päitsiä ei voi laittaa enää kireämmälle, tai ne hiertävät/kiristävät). Kunhan pysyttelee Ötön luona ja tekee jotain koko ajan, Ötö ei lähde mihinkään. Ihan aloittelijoiden tai pikkulasten hali- ja hoitoponi Ötö ei ole, sillä ori tunkee turpansa joka paikkaan, kohtii taskut, ei aina suostu ottamaan kuolaimia suuhunsa, ottaa tavaroita suuhunsa ja heittelee karsinasta ulos ja niin edelleen. Raudikko ei ole ilkeä, ainoastaan herkästi pitkästyvä, eikä venähtänyt hoitohetki sovi orille ollenkaan. Ripeästi, määrätietoisesti toimiva ihminen pärjää vallan mainiosti, eikä Ötökään ehdi keppostella tai kiukutella kovin paljoa. Kun vain menee ja tekee, niin kaikki käy, eikä missään ole ongelmia. Harjaus, varustaminen, peseminen, lääkitseminen ja kaikki muukin sujuu, kunhan toimitaan ripeästi. Kengitys tuottaa ongelmia, sillä siinä kestää väkisinkin. Irtokengän lyömiset ja muut pikkujutut Ötö jaksaa, läpikengityksen aikana ori pitkästyy, alkaa nykimään jalkaansa ja nojailemaan kengittäjää vasten. Heinän (tai ihan minkä tahansa) syöttäminen toimii vain hetken, paikoillaan seisominen on hukkaponin mielestä toivottoman tylsää.
Kun mennään johonkin (tarhaan, kentälle tai mihin tahansa) Ötö kävelee reippaasti, nätisti vierellä täysin ongelmitta. Tarhasta/trailerista/jostain sisälle mennään myös nätisti, tarhoja lukuun ottamatta. Etenkin ruoka-aikoina raudikko saa virtapiikin, jonka vuoksi tarhasta tullaan ryminällä ja osa matkasta mennään herkästi laukalla tai ravilla. Välillä Ötö tulee ongelmitta, välillä ryminällä. Koskaan hevonen ei tule päälle, mikä on kuitenkin laiha lohtu. Naru turvan ympärillä tai ketju suussa ja naru lyhyenä talutus pitää pahimmat pöllöilyt kurissa. Tarhakäytöksen helmiin kuuluu myös loimista limboaminen (niin, että loimi säilyy täysin ehjänä ja soljet kiinni) sekä karkailu. Joskus myös loimien syöminen.
Lastaus ja kuljetus sujuvat rutiinilla. Ötö saattaa härppiä matkaseuraansa, joten naru on pidettävä lyhyenä kopissa, ettei ori yllä härnäämään kanssamatkustajia.

Hukkaponin parhaat puolet tulevat esiin ratsastettaessa. Kykyä ja liikettä löytyy niin kouluun kuin esteille, ja Ötö toimiikin meillä kolmen lajin yleispelinä. Kolme erittäin hyvää (tahdikasta, lennokasta) askellajia, hieno hyppy (hyvä selänkäyttö ja jalkatekniikka) sekä eteenpäinpyrkimystä. Herkkyyttä meinaa välillä olla liiaksikin, minkä lisäksi Ötö kuumuu, mutta taitavan ratsastajan kanssa nämäkin saa käännettyä eduksi haitan sijaan. Kisapaikoilla meno voi olla aivan eri, mutta ei siitä sen enempää.
Ötö on erittäin kiva kaveri koulutyöskentelyyn, kunhan pikkuorilla ei pala hermot. Jos jotakin asiaa hinkataan kovin kauan tai se ei heti hoksaa, miten jokin asia pitäisi tehdä, ori turhautuu aloittaen pikkulapsimaisen kiukuttelun (jalan polkeminen, kiemurteleminen, hännän huiskiminen, lapa edellä puskeminen). Kun tehtävissä on vaihtelevuutta ja Ötö kokee onnistuvansa, raudikon kanssa työskentely on oikea ilo. Pienori ei ole ihan aloittelijan ratsu, se on sen verran herkkä (etenkin suustaan), eikä siedä kovaa kättää, satulassa heilumista tai mitään sellaista. Aran ihmisen kanssa Ötö juoksee missä haluaa ja missä askellajissa haluaa, turhan kovia apuja ori protestoi pikkupukein tai totaalipysähdyksellä. Siististi ratsastava ihminen saa reippaan pikkuorin kulkemaan helposti oikein päin ja esiintymään edukseen, vaikka virtaa on välillä kolmen hevosen edestä. Laukkatehtävistä Ötö saattaa kerätä hieman virtaa, pysähdykset taas suoritetaan vähän sinne päin, jos ratsastaja ei ole tarkkana. Raviliikkeet ovat raudikon ehdoton bravuuri.

Pikkuori on energinen, innokas ja hieman kuumuva hyppääjä, joka ei epäröi minkäännäköisellä esteellä. Rataesteillä Ötö saattaa lähteä hyppäämään liian aikaisin, maastoesteillä orilla on enemmän malttia, eikä se hyppää mistä sattuu. Ötö ei kyttää tai kieltele turhaan (tajuaa kyllä kieltää, jos askel ei kerta kaikkiaan sovi tai lähestymisessä on muuten jotain isompaa vikana), kaikki erikoisesteet ja mielikuvituksellisetkin johteet menevät siinä missä peruspystyt. Jos ratsastaja jää hypyissä suuhun kiinni raudikko protestoi lähinnä pikkupukein, ja jos käsi on jatkuvasti kova Ötö saattaa lopettaa hyppäämisen siihen. Ori hyppää hyvällä tekniikalla, mutta innokkuutensa vuoksi kaipaa ratsastajalta laukan säätelyä ja tukea ponnistuspaikkojen valintaan. Maastoesteillä meno on rauhallisempaa ja tasaisempaa.
Maastossa pienhevonen on se eläväinen sähköjänis, joka laukkasuoran nähdessään haluaisi mennä viilettää häntä putkella. Parhaiten ori toimii ollessaan yksin, kaveri ja varsinkin isompi porukka saavat sen vain kilpailemaan kärkipaikasta ja lähtemään lapasesta. Yksin maastoillessa Ötö malttaa rauhoittua tekemään verkkaisiakin lenkkejä, vaikka pitkät suorat herättävätkin menohaluja.

Kisapaikoilla Ötö saattaa unohtaa käytöstavat ja vähän kaiken muunkin, korvien välissä pyörii vain Muumimusiikkia ja Antti Tuiskun uudempaa tuotantoa iloisesti sekaisin. Yleisön edessä ori on helposti "hilipatihippappaa kattokaapa yleisö miten päheet lähöt otan tän ja tän ja tän esteen jälkeen!", sama esitys myös koulukentillä. Koetahan siinä estää naamaasi muuttumasta punaiseksi (häpeän ja ärsyyntymisen vuoksi) ja pitää naaman suht peruslukemilla.

Sukutaulu

i. Hukanretale KTK-III sph, klm, 143cm	ii. Susperiköön evm, sph, m, 142cm	iii. Hukkaan Heitetty evm, sph, trn, 143cm
		iie. Horsman Hallamarja evm, sph, vprt, 138cm
	ie. Turvesuon Reija evm, sph, tprn, 139cm	iei. Kostilan Reissumies evm, sph, prn, 143cm
		iee. Päivänkakkara evm, sph, vrt, 136cm
e. Hattarainen YLA2, SLA-I, KRJ-II sph, rt, 144cm	ei. Karhunkaataja evm, sph, vprt, 144cm	eii. Karhunkaltainen evm, sph, rt, 145cm
		eie. Metsätien Seireeni evm, sph, rn, 144cm
	ee. Terälän Kauninkainen evm, sph, vrt, 141cm	eei. Terälän Haipakka evm, sph, trt, 146cm
		eee. Aittohaaran Daalia evm, sph, vkk, 144cm

Jälkeläiset

s. 07.08.2016 sph-t. Noitavainoharha, e. Vampyyritar, om. Aaria VRL-01733
s. 15.10.2016 sph-o. Hiiden Routasus, e. Hiiden Routakeiju, om. Katja H. (VRL-00597)
s. 24.10.2016 sph-o. Ketunkuje, e. Turmeltajan Utukuva, om. Hapero, VRL-06115
s. 04.09.2017 sph-t. Mortalia, e. Mortia, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

07.07.2016 Estevalmennus, valmensi miivi

Edellinen estevalmennus ei ollut kuulunut niihin kaikista mukavimpiin valmennuksiin, vaikka se ei ollutkaan mennyt mitenkään huonosti. Silti kaipasin nyt hevosen luo, joka todella osasi asiansa eikä tehnyt niitä omalla, mielenkiintoisella tavallaan. Sen vuoksi kouluvalmennus tuli täydelliseen aikaan. Sadekin oli lakannut, eikä siitä ollut enää muita muistoja kuin muutama lätäkkö tallin pihalla, kentällä niitä ei onneksi ollut.

"Mä haluun nähä sitte jotain ratsastukselta näyttävää", huikkasin ratsastajalle palatessani takaisin kentänlaidalle kahvitauoltani. Ratsastaja tuhahti, en tiennyt oliko hän ymmärtänyt asian olleen vitsi vai ottiko hän sen tosissaan. "Mutta hei, ennen kuin alotellaan kunnolla, mä haluisin ton sun ponis notkeemmaks molempii suuntii, taivuttele sitä viel vähä vasemmas kierrokses", aloin ohjeistamaan ratsastajaa. "Joo, näyttää heti paremmalt, ihan hetki viel ni päästää alottelee päivän aihetta." Päivän aihe - avotaivutukset - alkoi yllättävän mukavasti, jo ensimmäisestä kerrasta alkaen Ötö kuunteli hyvin ratsastajan pienenpieniä apuja ja askelsi hyvin. Ratsastajan mukaan Ötö ei pitänyt saman toistamisesta, joten muutin tehtävää koko ajan. Milloin tehtiin lyhyempiä, muutaman askeleen pätkiä avotaivutusta ja nostettiin siitä esimerkiksi suoraan laukka ja tehtiin siinä voltti, milloin tehtiin pidempiä pätkiä avotaivutusta esimerkiksi keskihalkaisijalla. Näin Ötön mielenkiinto tehtävään säilyi hyvin. Ötön ja sen ratsastajan työskentelystä ei löytynyt kuin pieniä virheitä, ratsastaja selvästi tiesi kuinka oria tuli ratsastaa ja ori tiesi, että ratsastajaa oli paras totella.

Pieniä virheitä korjaillessa valmennus meni yllättävän nopeasti, ja pian olikin loppupalautteen aika. Melkein ylistin ratsukon maasta taivaisiin edellisen valmennuksen ja tämän valmennuksen huikean tasoeron vuoksi, mutta tyydyin maltillisempaan palautteeseen.

21.07.2016 Kouluvalmennus, valmensi Siiri K.

Maailman suloisin ja söpöin pienhevos-ori seisoi pörhistellen Susirajan kentän keskellä ratsastajan vielä kiristellessä satulavyötä ja säätäessä jalustinhihnojen mittoja sopiviksi. Kesäinen aurinko heijastui pikkuisen herrasmiehen karvapeitteestä kauniisti ja näytin varmasti harvinaisen typerältä seisoessani suu auki kentän laidalla osaamatta sanoa mitään - niin myyty olin tästä komistuksesta! Ratsastaja huomasikin tumput suorina seisovan valmentajansa kentän laidalta ja huikkasi tervehdyksensä hieman huvittuneena. Vastasin naureskellen ja kävelin lähemmäs rapsuttelemaan Ötöksi ristittyä pikkukaveria, jolle minun olisi määrä tänään pitää jonkinlainen koulutreeni - mitähän siitäkin tulisi!

Alkuverryttelyjen jälkeen pääsimme paneutumaan sitten itse harjoituksiin. Pidin tämän päivän treenit melko simppeleinä ja lähdimme liikenteeseen ikään kuin vain tunnustellen, sillä tämä hevonen oli minulle vielä ihan uusi tuttavuus enkä ollut aikaisemmin nähnyt sen suoritusta. Aloitimme jumppaamalla Ötöä ihan ravissa oikein pitkälle ylälinjalle, tavoitteena oli saada hevonen venyttämään itseään reilusti ja tulemaan takajaloistaan selän kautta ratsastajan tuntumalle. Tästä lähdimme sitten asteittain nostamaan hevosen muotoa lähemmäs kisoissa vaadittavaa astetta ja ratsastaja totesikin heti, että ravi tuntuu aivan erilaiselta kuin yleensä tässä vaiheessa treenejä. Annoinkin ratsastajalle vinkiksi tämän hevosen kohdalla aloittaa harjoittelu ja verryttely ihan puhtaasti ravista eikä siirtyä liian nopeasti laukkaan, sillä laukassa Ötöltä vaaditaan jo enemmän kokoamista ja se saattaa saada hevosen helposti lukkoon ja työskentelemään vähän turhan paljon, mikä väsyttää sen jo heti kättelyssä. Ravissa tavoittelimme siis pitkälti vain takasia alle ja turpaa mahdollisimman eteen pitäen hyvin kevyen tuntuman: tästä pysytään sitten jatkamaan kootumpaan ja pyöreämpään muotoon laukassa. Pääasiassa päivän treenit koostuivat tänään vain tämän tuntuman hakemisesta ja eri asteisista muodoista, joita haettiin jumppaamalla hevosta erilaisilla avo-voltti-avo -sarjoilla ja laukassa vain hienosäätelemällä liikettä. Ratsastaja tuumasi Ötön tuntuvan nyt aivan erilaiselta ja ikään kuin jaksavan kantaa itsensä pajon paremmin, joten jatkossa treenatessa heidän kannattaisikin kiinnittää huomiota alussa ihan kevyeen, rentoon muotoon ja hyvään liikkeeseen. Kokonaisuudessaan tämän päivän harjoitukset olivatkin siis todella tarpeen ja ratsukko pelasi hyvin yhteen hiileen, joten näistä on hyvä jatkaa tulevaisuudessakin. Hyvää työtä!

01.08.2016 Estevalmennus, valmensi Siiri K.

Muutama päivä sitten olin ensimmäistä kertaa tutustunut vaaleaan pörröpäähän nimeltä Tiilikan Hukkahöttö. Jo tuolloin olin täysin myyty miten suloinen ja samalla komea pienhevonen voi ollakaan, joten olin tänään hyvinkin innoissani kaartaessani pienen autoni Susirajan tuttua tutumpaankin tallipihaan. Tumma taivas enteili sadetta ja sääennuste oli luvannut jopa ukkosta, joten siirsimme suosiolla päivän hyppytreenit maneesin suojiin. Astellessani sisälle halliin löysinkin jo tämän maailman hienoimman pikkuhevosen ratsastajineen verryttelemästä, joten tartuin tuumasta toimeen ja ryhdyin rakentamaan meille päivän tehtäviä ratsastajan lämmitellessä hevosta valmiiksi.

Ratsastaja tuumasi Ötön olevan tänään aavistuksen liikaa pohkeen takana ja hidas, johtuen varmaan viime päivien tukahduttavasta helle-aallosta. Teimmekin ennen hyppyjä paljon erilaisia siirtymisiä ja kontrolliharjoituksia, säätelimme laukkaa ja ratsastimme puomeja. Ötö alkoi pikkuhiljaa vertyä ja jopa imeä kohti esteitä, joten pääsimme aloittamaan itse hypyt. Alkuun Ötön laukka ei oikein pyörinyt tarpeeksi ja lähestymiset osuivat hutiloiden joko liian kauas tai liian lähelle, joten kokeilimme apupuomien avulla josko askeleet osuisivat paremmin niille tarkoitettuihin kohtiin. Päivän rata ei itsessään ollut mitenkään monimutkainen, joskin tänään ratsastaja sai patistella Ötöä laukkaamaan kunnolla eteen ja varsinkin diagonaalille sijoittamani pieni sarja tuotti hieman vaikeuksia, sillä hevonen ei oikein lähtenyt ponnistamaan eikä hypyn voima riittänyt aivan kahdelle pysty-esteelle. Koska hevonen oli tänään selvästi kaukana omasta tasostaan ja vähän vaisu, halusimme yhdessä tuumin pitää treenit lyhyenä ja päättää sen hyvään suoritukseen. Madalsin radan esteet ihan 60cm tasolle ja pyysin ratsastajaa tulemaan sen mahdollisimman rauhallisena ja rentona. Tällä kertaa Ötö suoriutuikin varsin hyvin, erityisesti kun sitä ei painostettu ja hoputettu liikkeeseen tai hyppyyn. Kokonaisuudessaan hypyt menivät siis hyvin, olosuhteet eivät olleet aivan puolellamme mutta sitähän se välillä on. Loppuun huolehdimme vielä perusteelliset eteen-alas -verryttelyt ja pitkät loppukäynnit maastossa jotta seuraavana päivänä ei olisi koko ratsu aivan jumissa.

22.10.2016 Kouluvalmennus, valmensi miivi

Olin käynyt viimeksi valmentamassa Susirajassa muutama kuukausi takaperin. Yllätyksekseni tämän kerran ainoa valmennettavani oli Ötö, minulle jo viime kerralta tuttu suloinen rautias suomenpienhevosori. Olin vielä viime viikonloppuna pitämissäni valmennuksissa uhmannut kylmää syyssäätä, mutta tälle viikonlopulle maneesi olisi kelvannut - jos Susirajassa olisi sellainen ollut.

Orin ratsastaja oli lämmitellyt orin kanssa itsenäisesti jo hyvän tovin, joten päätin ottaa ohjat käsiini, joskaan en aivan kirjaimellisesti. "Tälle päivälle mä olin suunnitellut vähän lisättyjä askellajeja. Ötö kulkee nyt aika kivasti, joten jää sillä tonne päätyyn ympyrälle. Otetaan alkuun lisättyä käyntiä pääty-ympyrällä", selostin ratsukolle. Harjoitus lähti käyntiin oikein hyvin. Ratsukko sai ottaa lisättyä käyntiä ensin neljäsosaympyrän kerrallaan. Neljäsosa lisättyä, seuraavan neljäsosan ajaksi paluu normaaliin ja alusta. Kun tämä sujui hyvin, sai ratsukko vaihtaa neljäsosapätkät puoliympyröiksi. Tahti ei rikkoutunut juuri kertaakaan, vaan pieni suomenhevosori kulki kuuliaisesti ja helpon näköisesti ratsastajansa alla. Myös toiseen suuntaan tehtävä sujui ongelmitta. Ravissa Ötö ratsastajineen joutui hakemaan hieman enemmän tuntumaa, ja he tekivätkin muutamia tahtirikkoja. Kun he saivat myös ravissa tahdin ja tasapainonne kohdilleen, ei siinäkään ilmennyt enää suurempia ongelmia. Pääsinkin keskittymään ratsukon kanssa pieneen hienosäätöön, sillä valmennukseen varattu aika ei ollut vielä aivan lopussa.

Kokonaisuudessaan valmennus oli mielestäni hyvin onnistunut - se oli sujunut erittäin hyvin, ja ratsukkoa oli ollut mukava valmentaa.

29.01.2017 Kouluvalmennus, valmensi Tuulia T.

Lissun mennessä loppukäyntejä Kasken kanssa saapui kentälle narri seuraavan valmennettavani eli Ötöksi kutsutun orin kanssa. Rautiaan suomenhevosen lempinimen kuullessani rupesin miettimään oliko se kenties oikealta nimeltään Ötökkä ja taisin pohdiskella asiaa ääneen sillä narri kertoi hieman nauraen oriin oikean nimen olevan kylläkin Tiilikan Hukkahöttö kaukana kuvittelemastani Ötökästä siis. Lissun poistuttua kentältä edellisen valmennettavani kanssa pistin narrin ja Ötön tekemään alkulämmittelyjen aikana käynti-ravi siirtymisiä sekä temmon vaihdoksia. Kaksikon tehtyä näitä hetken aikaa otettiin mukaan laukka-käynti siirtymiset, jotka osoittautuivat aluksi kaksikolle hieman haasteellisiksi, mutta muutaman toiston jälkeen nämäkin alkoivat sujua. Kaksikko sai tässä välissä kävellä hetken vapaata käyntiä uraa pitkin kunnes kehotin narria jälleen kokoamaan ratsunsa ohjat. Seuraavaksi tekisimme pohkeenväistöä harjoitusravissa siten että tulisitte keskihalkaisijaa pitkin ja lähtisitte tekisitte pohkeenväistöä vasemmalle L-kirjaimesta E-kirjaimeen ja pohkeenväistöä oikealle takaisin keskihalkaisijalle E-kirjaimesta I-kirjaimeen. Tätä toistettiin hetki kunnes pyysin teitä vaihtamaan suuntaa ja tekemään harjoitteen toisessa suunnassa. Harjoite sujui teiltä kumpaankin suuntaan muuten hyvin, mutta välillä Ötö näytti siltä että se alkaisi hermostua kun jouduit siltä pariinotteeseen hieman napakammin pyytämään. Tunnin päätteeksi laitoin teidät vielä tekemään pysähdys-peruutus harjoituksia siten, että kunkin lyhyen sivun keskelle tulisi viiden sekunnin pysähdys mistä siirryttäisiin suoraan harjoitusraviin. Pitkillä sivuilla harjoitukseen liitettäisiin vielä pysähdyksestä neljän askeleen peruutus ennen kuin siirtyisitte takaisin harjoitusraviin. Pysähdykset teiltä sujuivat heti hyvin, mutta peruutuksissa Ötö näytti aluksi melko kankealta, joten kehotin sinua rentoutumaan satulassa enemmän ja antamaan ratsullesi peruutusavut hieman napakammin. Tämä auttoikin ja pian peruutuksetkin alkoivat sujua jouhevammin, jolloin kehuin teitä ja annoin teille samalla luvan siirtyä loppukäynteihin.

Lue päiväkirjaa