Helike Huura VH16-018-1229

NimiHelike Huura "Humppa" KasvattajaHoratio Huovinen, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, tamma OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri151cm, ruunikonpäistärikkö MeriititKRJ-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 18.01.2016, 11v
satunnainen (4v 15.02.2016)
Painotuslaji,
koulutustaso
yleispainotteinen
he B / 90cm / 60cm

14.09.2017 Huvitus, irtoSert (päätuom. Zafiro)

15.12.2017 päistärikkömme palkittiin hienosti KRJ-I -palkinnolla.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Humppa oli melkoinen heräteostos ja mietimme melko usein, oliko tamma sen arvoinen. Etsiskelimme Susirajan kolmivuotissynttäreiden kunniaksi useampaa uutta hevosta talliin ja Humpan myynti-ilmoitus kiinnitti huomiomme. Sen suku ei ollut mitenkään erityisen kiinnostava ja myönnetään, olemme melkoisia värirasisteja - ei suomenhevosen kuulu olla päistärikkö, vaikka ennestään yksi sellainen tallista löytyikin. Humppa oli kuitenkin värisekseen melko halpa ja kuitenkin peruskoulutettu, lisäksi se oli tamma, jonka suku ei tosiaan ollut erityisen kiinnostava, mutta ei myöskään ylettömän huono. Suurin syy kuitenkin lieni se, että Humppa asui lähellä ja sitä oli helppo käydä katsomassa samalla, kun asioi maatalouskaupassa.

Humppa yllätti meidät positiivisesti ja negatiivisesti. Se oli rakenteeltaan oikein mukiinmenevä, toki siinä nyt oli omia virheitään, mutta ei mitään maata kaatavaa. Hyvät jalat painoivat erityisen paljon ostopäätöksen tekemisessä, sillä tamma ei koeratsastuksessa ollut todellakaan sitä, mitä haimme. Ostotarkastus näytti kuitenkin vihreää valoa, ja omistajalla oli kiire saada talliin tilaa joten saimme tingittyä hinnasta hieman pois kun toimimme nopeasti, joten Humppa lähti kuin lähtikin Susirajaan.

Humppa on hieman laiskanpuoleinen hevonen, käsitellessä vähän tammamainen kiukuttelija, joka mieluummin söisi vähän lisää heinää kuin lähtisi treeniin. Sillä ei ole juurikaan työmotivaatiota eikä myöskään juurikaan miellyttämisenhalua. Pahempiakin tapauksia kuin Humppa on tullut vastaan, eikä se ole suinkaan toivoton, mutta vakavastiotettavana kisahevosena tai suorittajana tammaa ei oikein voi pitää. Se on enemmänkin niitä perushevosia jotka kyllä suorittavat, mutta samalla ansaitsevat suomenhevoselle kyseenalaista mainetta laiskoina juntturoina. Kyllä tämän kanssa on ja elää, mutta toivottavasti seuraavassa sukupolvessa on hieman enemmän motivaatiota.

Hieman nenäänsä nyrpistelevä ja tammamaisiin kotkotuksiin taipuvainen päistärikkö ei ole kuitenkaan rakettitiedettä hoitaa. Humppa ottaa nokkiinsa kovista otteista, kiimassa sen takapäähän koskeminen aiheuttaa vinkumista, liika satulavyön nykiminen taas hampailla napsimista. Tamma on muutenkin hoidokkina hieman sellainen hapannaama, etenkin, kun hänet on niin julmasti kiskottu pois heinien ääreltä. Humpasta ei kannata liikaa välittää, jos se jotain keksiikin tehdä - silloin tällöin kuopaista lattiaa tai näykätä ilmaa - kunhan sitä komentaa kerran ja jättää sen jälkeen omaan arvoonsa. Valitettavasti ammattilaisten kanssa tamma ei ole ihan niin mukavan mutkaton hoitaa. Se ei laisinkaan pidä kengityksestä ja kiskoo jalkojaan jonkin verran, ei onneksi niin paljoa, että kenkääjämme sitä kieltäytyisi laittamasta, mutta onhan se silti noloa. Eläinlääkäriä Humppa taas inhoaa sydämensä pohjasta. Rokottaminen sujuu juuri ja juuri rauhoittamatta, mutta kaikkeen muuhun sille tuikataan surutta ainetta suoneen, jotta tohtori saisi tehdä työnsä rauhassa.
Humppa on mutkaton taluttaa, jos kestää sen, että se on hidas. Hoputuksesta tamma kasvattaa juuret maahan, eikä liiku sitäkään vähää eteenpäin mitä se normaalisti tassuttelee. Lisäksi Humppa sluibaa itsensä jokaiseen puskaan ja ruohotupsuun mikäli saa tilaisuuden, eikä se pää varmasti nouse sieltä jos se kerran sinne menee. Periaatteessa Humppa on täysin matkustusongelmaton hevonen, mutta mikäli lastaaja ei ole määrätietoinen ja osaa hommaansa, se jumittaa lastaussillalle eikä mene sisään edes liinoilla vetämällä.

Tehdasasetuksiltaan Humppa jäi sinne "etene vauhtia etana, ole notkea kuin näkkileipä"-tasolle. Ratsastuksellisten ominaisuuksiensa ansiosta Humppaa ei ostettu, siitä voitte olla varmoja. Sillä ei ole motivaatiota tehdä mitään, eikä halua miellyttää olemalla hieno, joten sen ratsastaminen on - suoraan sanottuna - ihan helvetinmoinen operaatio. Kovakylkinen, rautasuinen Humppa kulkee onnellisesti kaviouraa pitkin niin hitaasti, että epäilet sen nukahtaneen ennen kuin huomaat sen kiskovan ohjia kädestäsi. Tammaa pitää ratsastaa erittäin jämäkästi, ja eniten eteenpäin. Ei se toki myöskään taivu kovin nätisti, mutta Humpan kanssa eteenpäinpyrkimys tulee aina ennen kaikkea muuta. Alkuperäisasetuksilla hidastelevan tamman taivuttaminen tai ratsastaminen jäävät haaveiksi, reippaammin etenevän Humpan kanssa niistä on sentään jonkinlaista toivoa.
Jämäkkäapuinen ratsastaja, joka ei anna Humpalle tuumaakaan periksi, saa tammasta kyllä irti muutakin kuin etanan lailla etenevää käyntiä. Se kulkee perusreippaalla tahdilla, taipuu pohkeen ympäri ihan hyvin, suorittaa helpon B:n asiat kunhan sen ei anna hetkeäkään laistaa hommasta. Keveästi liiteleväksi satuhevoseksi ei Humppa kuitenkaan taivu vaikka selässä istuisi millainen Kyra Kyrklund - valitettavasti.

Humppa ei ole mikään esteihme, mutta kyllä sillä tehdään sellaista ihan perushyvää tulosta 90cm radoilta. Hyppytyyli ei ole suinkaan kelvoton, jos kohta hieman kulmikas onkin, ongelmaksi muodostuu vähemmän yllättäen ennemminkin ratavauhtia ja yleinen laiskuus. Jos vauhti ei ole kunnossa, Humppa hyppää jalkojaan roikotellen ja ottaa puolet puomeista mukaansa vain siksi, ettei nosta kinttujaan. Sitä saa käskeä eteenpäin ihan kunnolla, ratsastaa, ratsastaa ja ratsastaa, jotta sille saisi hyvän ratatemmon ja sitten se pitää viedä esteelle suoraan. Tamma ei hyppää vinosta kunnolla, eikä huonosta askeleesta, sitä ei voisi vähempää kiinnostaa korjata ratsastajan virheitä venymällä vähän pidempään hyppyyn tai koikkelehtimalla puolen askeleen jälkeen kunnolla esteen yli.

Humppaa ei voisi vähempää kiinnostaa joku kisaaminen. Sen mielestä on lähinnä mälsää joutua suorittamaan vieraassa paikassa ja ainoa asia, jonka se tekee kisoissa eri tavalla on se, että se on vielä hieman tahmaisempi. Käsihevosalueella ja varustaessa se ei tietenkään ole mikään iso ongelma, koska sen ei ole pakko olla erityisen reipas. Verkassa ja suorituksessa on kuitenkin rasittavaa, kun Humpan jalat painavat yhtäkkiä ainakin kymmenen kiloa enemmän ja gravitaatio voimistuu kymmenkertaiseksi ja on ilmakin varmasti paljon paksumpaa eikä sen läpi ole yhtään helppoa liikkua. Reipas ja jämäkkä verryttely tarkoittavat, että suoritus voi onnistua ja sijoituksia tulla, mutta vaivaton kisahevonen ei Humppa todellakaan ole.

Sukutaulu

i. Elmeri Helmeri
evm, sh, rtpäis, 149cm
ii. Velmeri
evm, sh, vrt, 154cm
iii. Viirturi
evm, sh, prt, 159cm
iie. Erityisen Ella
evm, sh, vprt, 153cm
ie. Huudon Helmi
evm, sh, rnpäis, 153cm
iei. Virvon Ulvon
evm, sh, m, 157cm
iee. Järviveen Neito
evm, sh, rtpäis, 150cm
e. Kylmäsydän
evm, sh, m, 157cm
ei. Syyssadetaika
evm, sh, vprn, 153cm
eii. Lehväsade
evm, sh, rn, 155cm
eie. Tyyris Tanssijatar
evm, sh, m, 152cm
ee. Kirkaskatse
evm, sh, trt, 161cm
eei. Tähden Tiima
evm, sh, rt, 159cm
eee. Kaikennähnyt
evm, sh, tprt, 157cm
Näytä / piilota sukuselvitys

i. Elmeri Helmeri vaihtoi omistajaa maitovarsana melko hyvään hintaan, olkoonkin, että mukana oli paljon värilisää. Ori osallistui kahdesti varsanäyttelyihin saaden vuosikkaana III-palkinnon ja parivuotiaana II-palkinnon. Rakenteensa Elmeri Helmeri oli perinyt pitkälti emältään; ryhdikäs, hyvät tyypit ja leimat, pitkä niska, lyhyehkö kaula, pyöreä kevyt pitkä runko, pitkähkö lanne, hyvä lautanen, sirot etusääret, muuten hyvät kuivat jalat. 149cm korkeaksi jäänyt rautiaanpäistärikkö pikkuori sai yllättävän hyvät liikegeenit, vaikka sen vanhemmat eivät liikkeillään juhlineet; hyvä pitkä aktiivinen käynti, tahdikas elastinen pitkä ravi ja pyörivä, aktiivinen joskin matala laukka. Irtohypytyksessä päistärikön hypyt olivat vähän selättömiä ja ori roikotti etusiaan, mutta käytti takasiaan hyvin ja petrasi etustenkin kanssa estekorkeuden noustessa. Jollei orin luonteessa olisi ollut sanomista, ja se olisi päätynyt eri kotiin, siitä olisi voinut tulla ’parempi harrasteratsu’ tai kisapeli seura- ja aluetasolle. Rakenteen lisäksi emä oli antanut pojalleen myös luonnettaan; Elmeri Helmeristä kasvoi uppiniskainen ja kiukutteleva, pohjattoman ahne ja jokseenkin laiska hevonen, jota ei oltu turhalla nöyryydellä pilattu. Orin kyllä sai tekemään asioita, lähinnä ylitsevuotavalla lahjonnalla; ilman palkintoporkkanaa esimerkiksi irtohypytyksestä ei tullut mitään. Ratsun alkeita opeteltaessa kovapäinen ori oppi asiat nopeasti, kun sen sai tekemään jotain.
Orin ratsukoulutus jäi kesken, eikä se oikeastaan tehnyt elämänsä aikana muuta kuin osallistui pariin varsanäyttelyihin ja sai kymmenen varsaa aloitettuaan astumisen vain parivuotiaana. Kolmivuotiskesänä ori pääsi karkuun taluttajaltaan, ja kun hevonen löytyi se oli hukkunut kaaduttuaan suo-ojaan. Elmeri Helmerin varsat eivät ole luonteensa tai kapasiteettinsa puolesta rodun kermaa, rakenteensa ja liikkeidensä puolesta keskivertosuomenhevosia. Ori ei millään mittarilla ollut periyttäjä.

ii. Velmeri oli mukana Kuninkuusraveissa jopa seitsemänä vuonna ollen parhaimmillaan toinen. 154cm korkea, vaaleanrautias loistoliinakko oli suurimerkkinen hurmuri niin ulkonäkönsä kuin luonteensa puolesta. Runsaat jouhet, ilmeikäs pää, pitkä niska, matala säkä, pystyhkö lapa, sopusuhtainen runko, hyvä lautanen, matalajalkaisuutta lukuun ottamatta hyvät kuivat kestävät jalat, pisteenä iin päälle ryhdikkyys sekä erinomaiset tyypit ja leimat. Velmeri oli eläväinen, vähän pojanviikarimainen mutta ehdottoman kiltti hevonen, joka keskittyi täysillä työntekoon ja nautti lasten rapsuteltavana olemisesta. Työteliäs, energinen hevonen ei vapaapäivistä perustanut, lenkille piti päästä. Orin käynti oli vähän ahtaanlainen ja laukka melkoista räpellystä, mutta se ravi! Pitkää, tahdikasta, nopeaa, ei tietoakaan ahtaudesta, tahtirikoista tai laukkaherkkyydestä. Ori loisti etenkin pitkillä matkoilla niittäen menestystä myös arvokisoista (Pikkuprinssin ja Pikkukunkun toinen, kolmesti mitaleille Pelimanni-ajossa..). Raviuran päätyttyä Velmerin kanssa kokeiltiin työajoa sekä ratsastusta, joskin jälkimmäisestä ei tullut mitään orin laukan vuoksi. Liinakko on JKTK-I sekä Jälkeläisvalio.
Velmerillä on komeat 443 jälkeläistä, valtaosa juoksijoita, seassa jokunen työhevonen ja pari ratsua (joskin harraste-, ei kisahevosia). Velmeriläiset tunnetaan hyvästä luonteestaan, kestävistä jaloistaan sekä upeasta ravistaan. Juoksijanlahjoja ja -päätä on monella, orin jälkikasvu onkin ollut hyvin edustettuna Kuninkuusraveissa. Raviratojen hurmuripoika kuoli 34 vuoden kunnioitettavassa iässä.

ie. Ravurina flopannut, ratsuksi koulutettu Huudon Helmi jäi kisayleisön mieleen päistärikön värityksensä vuoksi. Kolmisen senttiä takakorkea, sään kohdalta 153-senttinen ruunikonpäistärikkö tamma näytti enemmän ravurilta kuin ratsulta, eikä se kummoinen ratsu ollutkaan (seurakisoja tasoilla heC-B ja 60-80cm vaihtelevalla menestyksellä). Tamman liikkeet olivat matalahkot, mutta suorat ja tahdikkaat, käynti mataluutta lukuun ottamatta suorastaan erinomainen ravin ja laukan ollessa enemmän vaatimatonta keskitasoa. Hyppääminen sujui enemmän innolla kuin taidolla, puutetta oli niin jalkatekniikassa kuin selän käytössä, mutta niin vain Huudon Helmen onnistui ylittää 80cm radat ja jokunen metrin yksittäiseste. Tamman rakenteessa oli vikoja, vaikka hyviäkin puolia oli; ryhdikäs, hyvät tyypit ja leimat, lyhyehkö kaula ja säkä, pyöreä kevyt pitkä runko, pitkähkö lanne, pyöreä lautanen, siroja etusääriä lukuun ottamatta hyvät hyväasentoiset jalat. Luonteessa oli enemmän sanomista, Huudon Helmi oli laiska, ahne, etenkin kiimassa kiukkuinen, heikko työmotivaatio ja eteenpäinpyrkimys, joskin aika rohkea ja ’pomminvarma’.
Huudon Helmellä tehtiin neljä varsaa (päistärikkö väritys edesauttoi astutuspäätöstä joka kerta). Orivalinnat olivat vähän mitä sattuu (milloin haettiin ravuria, milloin ratsua, milloin väriä..), niin varsatkin. Yhteistä Huudon Helmen jälkeläisille on hyväasentoiset jalat, muuten luonne, rakenne ja kapasiteetti heitteli suuresti. Tamma kuoli 20-vuotiaana.


e. Kylmäsydän oli etupäässä perhehevonen, jolla kyllä kilpailtiin jonkun verran koulua (heB-A). Tamma kirjattiin melko nuorena R-suunnalle (hyväksyttiin kantakirjaan ilman palkintoa), minkä lisäksi sen kanssa kierrettiin jonkun verran mätsäreitä ja show-näyttelyitä sekä koulukisoja seura- ja aluetasolla. Musta, suurimerkkinen 157cm korkea tamma oli rakenteellisesti sekoitus vanhempiaan; hyvät tyypit ja leimat, matalaryhtinen, kaunis pää ja kaareva kaula, hyvät lavat, vankahko syvä runko, pitkähkö lautanen, järeät jalat joiden ainoina vikana lyhyehköt vuohiset ja käyrähköt kintereet. Tamma peri emänsä pitkän, tahdikkaan, hyvän käynnin ja isänsä matalat, mutta elastiset ja helposti säädeltävät liikkeet. Hyppääminen ei ihan sujunut, tekniikka oli kelvollinen ja esteet ylittyivät, mutta Kylmäsydän jännitti hyppäämistä, ei osannut arvioida ponnistuspaikkoja ja kaipasi muutenkin hurjasti tukea ratsastajalta. Kouluradoilla mustaturkki oli itsevarmempi, melko tasainen suorittaja, jonka kanssa silloin tällöin päästiin kunniakierrokselle. Hevosen vahvuus oli kuitenkin luonteensa; kiltti, lempeä, melko rohkea ja hyvähermoinen, anteeksiantavainen, nöyrä ja työteliäs.. Lista olisi jatkunut pitkään.
Kylmäsydän osoittautui melko hyväksi periyttäjäksi. Vaikka omistaja valikoi tammalle käytetyt orit lähinnä värin perusteella, rakenteesta sun muusta viis, Kylmäsydämen onnistui tehdä suht hyvärakenteisia, kivaliikkeisiä perushevosia. Suurin osa ei kapasiteetilla tai luonteella juhlinut, mutta tamman onnistui siloitella käytettyjen orien pahimmat viat ja tehdä isiään parempia varsoja. Kylmäsydän kuoli 14-vuotiaana varsoessaan viidennettä varsaansa.

ei. Vaaleanpunaruunikko, 153-senttinen Syyssadetaika kilpaili aluetasolla niin koulua kuin esteitä (heA/100cm), ja oli kasvattaja-omistajansa ylpeys ja silmäterä. Suurinta ylpeyttä aiheutti ruunikon luonne; herrasmiesmäinen, hyvähermoinen, kiltti ja rohkea hevonen, joka halusi tehdä töitä ihmisen kanssa, oli nöyrä, kuuliainen ja eteenpäinpyrkivä. Ei Syyssadetaian rakennettakaan tarvinnut hävetä, vaikka pari pikkuvikaa löytyikin; hyvät tyypit ja leimat, hyvä kaareva kaula, hyvät lavat, pyöreä runko, pitkähkö pyöreä lautanen, hyvät etuset ja käyrähköt kintereet. Askeleet olivat matalat, mutta muuten hyvät, sopivan väljät ja tahdikkaat, elastiset ja helposti muokattavissa. Hyppytekniikka oli keskiverto kaikin puolin. RKTK-III -kirjattu herrasmiesori oli tuttu näky aluekisoissa, show-näyttelyissä ja muissa tapahtumissa orikavalkadeista kotikylämarkkinoiden talutusratsastukseen. Etenkin koulukisoissa ori voitti ja sijoittui todella hyvin (bravuureina avot, sulut ja lisätyt askellajit), esteiltä haettiin yleensä siisti nollarata. Vakavamman kilpailemisen ohella Syyssadetaika opetti omistajansa lapset lajin saloihin, vanhoilla päivillään ruunikko pääsi hiihtoratsastuskisoihin esittelemään vetreyttään.
Syyssadetaika ei koskaan noussut suosituksi jalostusoriksi. Sen 27 varsaa ovat enempi vähempi harrastehevosia, joiden tekoon käytettiin tuttua hyväluonteista oria. Ori ei ollut kummoinen periyttäjä, vaan kaikki sen ominaisuudet periytyivät hyvin vaihtelevasti sen jälkeläisille; yleensä varsat tulivat enemmän emiinsä. Syyssadetaika eli 28-vuoden korkeaan ikään.

ee. Koko ikänsä omistajaperheen harrastehevosena toiminut Kirkaskatse koki huippuhetkensä, kun sijoittui show-näyttelyissä luokkansa kolmanneksi. 161cm korkuinen, suurimerkkinen tummanrautias tamma oli melko vankkatekoinen, matalaryhtinen ja -jalkainen hevonen, jolla oli kaunis pää ja lyhyehkö kaula, hyvät lavat, vankahko syvä runko ja kantava lanne, hyvä lautanen ja ventoja vuohisia lukuun ottamatta hyvät järeät jalat; ulkonäkö tuli selvästi työhevosisältä. Tammalla oli äärettömän hyvä, pitkä aktiivinen käynti, mutta melko tavallisen tasaiset ravi ja laukka. Hyppääminen ei sujunut Kirkaskatseelta ollenkaan, raudikko rämpi yksittäisten pikkuesteiden yli puoliksi juosten ja jänisti isommilla esteillä, vaikkei muuten pelännyt mitään. Teräshermoinen, rohkea, kärsivällinen, seurallinen olematta syliintunkeva, työteliäs, nopea oppimaan, anteeksiantavainen osaamattoman käsittelijän/ratsastajan/ohjastajan suhteen – Kirkaskatseen luonne oli täydellinen perhehevoselle. Ei se kovin osaava ollut (heB jos mielikuvitusta käytti), mutta se taipui kaikkeen työhevoshommista ratsun virkaan oman perheensä tarpeisiin vallan mainiosti.
Kirkaskatseella tehtiin viisi varsaa, isiksi valittiin kaksi työoria, kaksi ratsuoria ja juoksija. Kolmesta varsasta tuli oivia perhe- ja harrastehevosia, mutta kaksi repäisi – Kirkaskatseen pojat ovat TKTK-I työhevosmestari sekä JKTK-I ravikuningas! Tamma periytti jonkin verran rakennettaan, etupäässä hyvää käyntiään ja luonnettaan. Vanhuus sai hevosen lopulta kiinni, ja Kirkaskatse kuoli vasta 33-vuotiaana.

Jälkeläiset

s. 18.07.2016 sh-t. Kalvas Kuuratar, i. Vinnari, om. Kuuralehto, Siguri (VRL-1129
s. 01.03.2017 sh-o. Kaunon Sukkela, i. Suikuri, om. rukkanen (VRL-00583)
s. 30.08.2017 sh-t. Tuikkiva Tuulentytär, i. Viikari, om. Viveka (VRL-14534)
s. 19.10.2017 sh-o. Tervatalvi, i. Tervapiru, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
ERJ - 43 sijoitusta joista 6 voittoaKRJ - 47 sijoitusta joista 9 voittoa
21.06.2016 Heljävirta 90cm 4/40
24.06.2016 Kuuralehdon hevostila 90cm 3/40
25.06.2016 Kuuralehdon hevostila 90cm 6/40
26.06.2016 Kuuralehdon hevostila 90cm 2/40
27.06.2016 Heljävirta 90cm 1/40
28.06.2016 Kuuralehdon hevostila 90cm 2/40
29.06.2016 Kuuralehdon hevostila 90cm 1/40
02.07.2016 Mandelbacke 90cm 3/19
03.07.2016 Mandelbacke 90cm 3/19
11.07.2016 Heljävirta 90cm 4/30
12.07.2016 Heljävirta 90cm 2/30
13.07.2016 Heljävirta 90cm 5/30
14.07.2016 Heljävirta 90cm 4/30
15.07.2016 Heljävirta 90cm 2/30
16.07.2016 Heljävirta 90cm 2/30
19.07.2016 Heljävirta 90cm 4/30
20.07.2016 Heljävirta 90cm 4/30
01.08.2016 Kuuralehdon hevostila 90cm 4/40
02.08.2016 Heljävirta 90cm 2/40
02.08.2016 Wayward Dressage 90cm 3/37
03.08.2016 Wayward Dressage 90cm 5/37
06.08.2016 Kuuralehdon hevostila 90cm 6/40
07.08.2016 Kuuralehdon hevostila 90cm 3/40
07.08.2016 Viisikko 90cm 3/26
09.08.2016 Wayward Dressage 90cm 1/37
10.08.2016 Breawa 90cm 2/30
12.08.2016 Breawa 90cm 4/30
13.08.2016 Kuuralehdon hevostila 90cm 4/40
14.08.2016 Kuuralehdon hevostila 90cm 2/40
14.08.2016 Breawa 90cm 3/30
14.08.2016 Viisikko 90cm 1/26
17.08.2016 Viisikko 90cm 2/30
18.08.2016 Kuuralehdon hevostila 90cm 4/40
22.08.2016 Viisikko 90cm 2/30
22.08.2016 Viisikko 90cm 2/30
24.08.2016 Viisikko 90cm 5/30
26.08.2016 Viisikko 90cm 4/30
26.08.2016 Viisikko 90cm 4/30
28.08.2016 Viisikko 90cm 3/30
29.08.2016 Viisikko 90cm 1/30
01.09.2016 Viisikko 90cm 1/30
02.09.2016 Viisikko 90cm 4/30
05.09.2016 Viisikko 90cm 2/30
19.06.2016 Monadh Shetlands he B 3/30
21.06.2016 Monadh Shetlands he B 1/30
22.06.2016 Monadh Shetlands he B 4/30
13.07.2016 Metsovaara he B 3/40
13.07.2016 Delicate he B 1/30
14.07.2016 Metsovaara he B 6/40
14.07.2016 Metsovaara he B 3/40
15.07.2016 Oakhill he B 3/30
15.07.2016 Delicate he B 2/30
16.07.2016 Delicate he B 5/30
16.07.2016 Oakhill he B 4/30
16.07.2016 Turha he B 2/29
17.07.2016 Delicate he B 5/40
18.07.2016 Delicate he B 1/40
18.07.2016 Oakhill he B 5/30
18.07.2016 Ventos he B 1/30
19.07.2016 Metsovaara he B 4/40
19.07.2016 Turha he B 3/29
20.07.2016 Sagavik he B 2/30
21.07.2016 Mörkövaara he B 2/40
24.07.2016 Mörkövaara he B 6/40
28.07.2016 Mörkövaara he B 1/40
29.07.2016 Mörkövaara he B 3/40
01.08.2016 Censored he B 2/40
02.08.2016 Censored he B 3/40
03.08.2016 Censored he B 2/40
04.08.2016 Censored he B 2/40
05.08.2016 Mörkövaara he B 3/30
05.08.2016 Censored he B 6/40
06.08.2016 Censored he B 5/40
30.08.2016 Runoratsut he B 4/40
01.12.2016 Ventos he B 1/30
08.12.2016 Ventos he B 2/30
20.12.2016 Moondance he B 2/30
21.12.2016 Kilpailukeskus Stewart he B 2/100
22.12.2016 Moondance he B 1/30
03.01.2017 Mörkövaara he B 3/30
07.01.2017 Mörkövaara he B 2/30
16.01.2017 Härdelli he B 4/30
21.01.2017 Härdelli he B 2/30
21.01.2017 Härdelli he B 5/30
23.01.2017 Härdelli he B 5/30
25.01.2017 Härdelli he B 2/30
28.01.2017 Härdelli he B 4/30
29.01.2017 Härdelli he B 1/30
30.01.2017 Härdelli he B 3/30
30.01.2017 Härdelli he B 1/30
VSR - 4 sijoitusta joista 0 voittoa
31.03.2017 Susiraja VSR Cup 80cm 4/95
30.04.2017 Susiraja VSR Cup 90cm 4/103
31.10.2017 Susiraja VSR Cup 90cm 7/61
31.10.2017 Susiraja VSR Cup he C 3/47

Valmennukset

24.06.2017 Kouluvalmennus, valmensi Ireth

Kentällä odotti kauniinvärinen tamma ja sen varsin tuskastuneen oloinen ratsastaja kun saavuin pitämään valmennusta Susirajaan. Katsottuani heidän alkuverryttelyään en kyllä ihmetellyt ratsastajan epätoivoa lainkaan - Humppa löntysteli uraa pitkin kuin leipääntynyt tuntihevonen, eikä pahemmin välittänyt juuri mistään avuista. Kovasti käskyttämällä se otti pari reippaampaa askelta, mutta vajosi sitten takaisin mateluvauhtiin. Kehotin ratsastajaa siirtymään saman tien raviin ja vaatimalla vaatimaan, että päistärikkö ylläpitäisi tasaisen tempon ja vauhdin. Noin kierroksen verran he kävivätkin varsinaista valtataistelua siitä, kumpi määrää mitä tehdään, mutta lopulta Humppa tuntui alistuvan siihen, ettei se voi päättää kaikkea oman mielensä mukaan. Tämän jälkeen olikin aika aloittaa oikeat tehtävät.

Olin suunnitellut temponvaihtelutehtäviä kaikissa askellajeissa, joten ratsukko sai siirtyä takaisin käyntiin. Tarkoitus oli joka toinen kirjainväli mennä käyntiä ja joka toinen keskikäyntiä. Lisäksi käyntipätkän keskelle tuli ottaa pysähdys. Aluksi erot käynnin ja keskikäynnin välillä olivat hyvin pienet, sillä Humppa ei oikein ottanut kuuleviin korviinsa eteenpäinajavia apuja, mutta pienellä muistuttelulla ja patistelulla alkoi tämäkin sujua. Parin toiston jälkeen kehotin ratsukkoa siirtymään raviin siten, että pitkät sivut keskiravissa ja lyhyet sivut harjoitusravissa, lyhyille sivuille pysähdys. Oli hienoa huomata, että valmennuksen edetessä tammakin lopulta alkoi heräillä ja liikkua paljon ripeämmin ja vastata apuihinkin edes hieman sutjakammin. Keskiravi oli paikoitellen erinomaista! Teitte tämän tehtävän kaksi kertaa molempiin suuntiin ennen lyhyitä välikäyntejä.

Lepotauon jälkeen oli vuorossa laukkatehtävä: pitkien sivujen puolivälissä laukannosto harjoituslaukkaan, lyhyet sivut keskilaukkaa, ennen pitkän sivun puoltaväliä siirtyminen harjoitusraviin. Ensimmäisellä kerralla laukannosto myöhästyi kolme askelta, mutta ratsastaja ehti kuitenkin saada laukan rullaamaan ja keskilaukkakin löytyi sieltä melko onnistuneesti. Siirtyminen harjoitusraviin ei sitten oikein onnistunutkaan, Humppa ilmeisesti tuumasi että laukataan nyt sitten kun aloitettiinkin. Parin voltin jälkeen sekin kuitenkin asettui ja aloititte tehtävän alusta. Toinen kerta oli oikea mallisuoritus, etenkin siirtyminen laukasta harjoitusraviin meni ihan nappiin. Suunnanvaihdon jälkeen tulitte tämän tehtävän vielä kahdesti, kummallakin kerralla oikein hyvin.

Humppa oli osoittanut loppua kohti paranevaa motivaatiota tehtäviin, joten oli aika päästää ratsukko loppuverryttelemään. Ehdotin loppukäyntien suorittamista maastossa, ettei tamma vallan kyllästy kentän pölyihin ja parivaljakko lähtikin muutaman ravikierroksen jälkeen kohti metsäpolkuja.

Lue päiväkirjaa