Hankihenki VH14-018-1542
| Nimi | Hankihenki "Höntti" | Kasvattaja | Virve Rokokoo, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, tamma | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 151cm, ruunikonpäistärikkö | Meriitit | Ch, YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 03.01.2014, 22v satunnainen (4v 04.01.2014) |
Painotuslaji, koulutustaso | kenttäratsastus he A / 120cm / 100cm / CIC1 |
15.05.2015 Höntti kiikutettiin suomenhevostammojen kantakirjaustilaisuuteen. Kolmosta sille povattiin, joten meinasimme lentää perseellemme kun tulokset kuulutettiin: KTK-II 71 pisteellä!
Elokuussa 2016 Höntille myönnettiin Champion -arvonimi.
25.09.2017 tammamme palkittiin KERJ-I -palkinnolla.
20.11.2017 päistärikkömme antoi jälleen aihetta ylpeyteen; 103 pistettä ja SLA-I.
30.11.2017 YLA-tilaisuus loksautti leukaluut; 106 pistettä, AP4, YLA1.
© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Luonnekuvaus
Höntti on Tamma, herkkä, naisellinen ja kukkainen, ja mikäli jokin asia on hirveä, se myös on hirveä. Periaatteessa Hönttiä voivat käsitellä lapsetkin ja se soveltuisi myös tuntiratsuksi sillä se on herkkä, kiltti ja kuuliainen neiti. Höntti meinaa olla vain niinkin herkkää neitiä, että se on kuskattu naapurikunnan maneesille vain, jotta se voisi jäkittää ovella tunnin, kun ei voi astua pimeästä ovensuusta sisään ja sitten tamma on kuskattu takaisin. Ei mennyt maneesiin. Höntti ei ole missään tapauksessa ilkeä, minkä vuoksi se olisikin myös aloittelevampien käsiteltävissä ja ratsastettavissakin, mutta sen herkistelyt tuntuvat menevän vähän liiallisuuksiin. Eivätkä aina niin vähääkään.
Välillä tuntuu, että Höntin hoitaminen on rakettitiedettä, josta ei selviä ilman korkeakoulututkintoa. Tamma on hirvittävän tarkka siitä, millaisella harjalla sen mahanalusta tai päätä saa harjata, ja vääränlainen harja aiheuttaa pään ja hännän sinne tänne huitomista, etusilla kuopimista ja hermostunutta steppaamista. Liian roisi hoitaja saa herkän tamman kauhistumaan vetopaniikkikohtauksen partaalle (eikä tammalla mitään oikeaa vetopaniikkia ole, se vain on hoksannut pääsevänsä sellaisella käytöksellä kaikesta pahasta). Rauhallisilla, pehmeillä otteilla Höntin kanssa pärjää mainiosti, komentaminenkin pitää osata sokeroida niin, ettei päistärikkö saa hengenahdistusta.
Taluttaessa Höntti on niitä ärsyttäviä elikoita, jotka hiipivät kannoillasi ja tutkiskelevat maailmaa, myös sitä joka päivä nähtyä aitatolppaa, silmänvalkuaiset vilkkuen. Hönttiä jännittää, ahdistaa ja hirvittää moni asia, ja tamman kanssa saa ihan oikeasti olla tarkkana, ettei se hyppää niskaasi säikähtäessään jotain olematonta. Harvemmin Höntti säikkyy, mutta kun niin käy, se ei jää yhteen sivuloikkaan ja hillittömään pörinään. Pöljä mikä pöljä.
Jos kopissa / rekassa kaikki on kohdillaan (heinäverkko on normaalisti paikoillaan ja väliseinät tarpeeksi auki, pimeällä kopissa on valot päällä..), Höntti menee mukisematta, joskin hieman varovaisin askelin, kyytiin. Jos jokin poikkeaa normaalista – esimerkiksi se heinäverkko ei ole paikoillaan – niin Höntti ei yksinkertaisesti voi mennä kyytiin, koska mokoma kuljetusväline on äkkiä hyvin epäilyttävä. Liinojen käyttö ei auta, ne ahdistavat vain vähän lisää ja saavat Höntin hyppimään pystyyn. Kaikeksi onneksi tamma kuitenkin matkustaa ilman sen suurempaa draamaa tai stressiä, kunhan elikon saa loihdittua koppiin asti.
Vaikka Höntti sopiikin hyvin myös kilparatsuksi, se olisi - yllättävää kyllä - myös loistava aloittelijoiden tuntiratsu. Niin kauan, kuin Höntin selässä lähinnä istuu ja sitä varovaisesti ohjailee, tamma tekee asiat kuin unelma. Ongelmat alkavat vasta silloin, kun pitäisi alkaa vaatia tammalta jotain. Eikä se suinkaan johdu siitä, ettei päistärikkö viitsisi, sillä Höntti nauttii työnteosta. Sille vain ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi herkkää, pehmeää ratsastajaa vaan aina jokin palikka tuntuu olevan poissa paikoiltaan. Tammaa pitää kohdella pehmein ottein, siltä pitää kaikki pyytää kohteliaasti, niin jo on Höntti mukana työnteossa. Heti, kun alkaa komentaa, päistärikkö vetää herneen sievään nokkaansa ja laittaa vastaan kaikin voimin. Höntin kanssa ei todellakaan päde se, ettei hevoselle saa antaa periksi: tamma ei tasan varmasti tee mitään komentamalla, mutta heti, kun siltä pyytää mahdollisimman kiltisti tamma toimii jälleen. Mikä kovempi ote, sen pahempi tulos.
Pitkäliikkeinen Höntti on itse asiassa avuille ratsastettuna turhankin toimiva tapaus. Kun yhteinen sävel on löytynyt, alkaa itse helposti laiskotella tamman selässä. Päistärikkö tuntuu toimivan niin automaattisesti, että oma tekeminen unohtuu. Tästähän Höntti ei tietenkään pidä, vaan alkaa kiukutella kuin pikkulapsi, jos ratsastaja herpaantuu. Yhteisellä aaltopituudella aktiivisesti ratsastettu tamma tuntuu lähes automaatilta.
Höntti tekee esteradalla todella hyvää jälkeä silloin, kun sen naisellinen herkkispuoli ei tule tielle. Tamma on äärettömän tarkka ponnistuspaikoista ja yleisesti ottaen myös avuista. Omaa estesilmää hevoselta löytyy jonkin verran, pikkuesteillä se tietää itsekin, mistä hypätä, mutta heti kun korkeus on lähellä metriä, pitää ratsastajan oikeasti tietää mitä tekee. Höntillä on hyvä, joskin pitkänpuoleinen estelaukka ja sitä saa oikeasti radalla ratsastaa, jotta paketti ei leviäisi käsiin. Tamma ei ole yhtään helpompi ratsastaa esteillä, sillä jos neitiä kehtaa alkaa komennella, se vetää herneen nokkaan ja ottaa stopin. Höntti hermostuu herkästi epäonnistumisista, kielloista ja pudotuksista jotka johtuvat ratsastajasta.
Maastossa Höntti näkee pieniä vihreitä miehiä, oli se yksin tai kaverin kanssa liikkeellä, hypättiin tai ei. Päistärikkö ei lähde lapasesta, mutta se on mahdoton silmänvilkuttaja, joka näkee mörköjä sielläkin, missä muut hevoset näkevät välipalan. Ratsastaja saa koko ajan tehdä töitä, ettei Höntti ehdi keksiä säikkymisen aiheita vaan matkanteko etenee. Käynti on maastossa pahin askellaji, silloin tamma steppailee, saattaa hyppiä pystyyn ja on kaikkein ärsyttävin, kaikkea säpsyvä typerys. Ravissa ja laukassa Höntti saattaa säikkyessään ottaa sivuaskelia, mutta ainakin etuset pysyvät maassa. Maastoesteillä tamma saattaa kieltää, jos on sitä mieltä, että esteellä sitä odottaa mörkö. Höntti onkin niitä hevosia, jotka pitää karjaista esteen yli, ellei se ole itsekseen siitä menossa. Kielto ei kuitenkaan ole suorituksen loppu, jämäkkä ratsastaja saa tamman kieltämisenkin jälkeen yli, kunhan ei anna hevoselle yhtään tilaa pelätä mörköjä.
Kunhan päistärikölle ei anna mahdollisuutta herkistelyyn tai naismaiseen kiukutteluun, Höntti on mahtava kisakaveri. Tamma kääntää katseita jo värinsä puolesta, minkä lisäksi hevonen hallitsee (niin halutessaan) myös esiintymisen. Jos Höntti ei suostu esiintymään, sillä on taas jokin typerä syy kiukutella ja olla niin herkkää, niin herkkää, ettei mikään suju. Toimiessaan tamma tekee hyvää jälkeä, ja kunniakierroksella järjestetään vielä ylimääräinen näytös valtavalla laukalla ja satunnaisilla pukeilla.
Sukutaulu
| i. Kummakummitus evm, sph, trn, 147cm |
ii. Hupsu-Haamu evm, sph, tprn, 139cm |
iii. Haaliamaalia evm, sph, prn, 144cm |
| iie. Hunninkolla evm, sph, trt, 146cm | ||
| ie. Linnunluiseva evm, sh, vrt, 163cm |
iei. Sielulintu evm, sh, rt, 159cm | |
| iee. Luukamara evm, sh, vrt, 157cm | ||
| e. Nuoskatuuli evm, sh, rtpäis, 152cm |
ei. Huimaviima evm, sh, rt, 151cm |
eii. Vinha-Viima evm, sh, vprt, 153cm |
| eie. Sekava evm, sh, trt, 150cm | ||
| ee. Nättinuokku evm, sh, rtpäis, 149cm |
eei. Kolho-Artsi evm, sh, vprt, 156cm | |
| eee. Tuiskutin evm, sh, rnpäis, 152cm |
i. Kummakummitus oli monilahjakas pienhevosori, joka teki pitkän, komean kilpauran este- ja kenttäradoilla. Tummanruunikko, 147-senttinen läsipää oli tavattoman fiksu ja järkevä hevonen, jolle oli helppo opettaa uudet asiat tai saada hevonen tekemään kunnolla töitä. Ori kiersi varsasta lähtien joka näyttelyn ja match shown (saaden hyvät kritiikit), nuorten luokat ja joka tapahtuman, johon nuoren kanssa pääsi. Ruunikko oli ikäluokkansa lahjakkaimpia esteratsuja pienestä koostaan huolimatta, ja aikuisena ori kisasi 110cm/helppo –radoilla. Kotona hypättiin 120cm asti yksittäisillä esteillä, radat eivät enää sujuneet ilman pudotuksia. Pikkuorilla oli hyvät liikkeet, etenkin ravi, josta se sai kehuja kenttäkisojen kouluosuudella ja kantakirjalausunnossa. Tahdikkaiden, elastisten liikkeiden kaverina kulki hyvä hyppytekniikka ja erinomainen ratsastettavuus sekä muutenkin fiksu luonne. Kummakummitus oli virkeydestään huolimatta jokaisen maalaisjärkeä käyttävän ihmisen käsiteltävissä ja ratsastettavissa, ja rohkean, miellyttämishaluisen hevosen kanssa oli helppoa kisata ja treenata. Ori taipui moneen menoon eikä ollut moksiskaan kärryjen vetämisestä, hiihtoratsastuksesta tai mistään muustakaan, mitä sillä päätettiin kokeilla. Kaikki tämä yhdessä hyvään rakenteeseen (39p. kantakirjauksessa, kehuja erityisesti jalka-asennoista ja rungosta) sekä erinomaisiin käyttökokeisiin tekivät ruunikosta KTK-I –orin.
Monenlaiselle tammalle käytetyn Kummakummituksen parisataapäisestä varsakatraasta löytyy kaikkea harrasteratsusta suorittajaan. Orin hyvä luonne periytyi valitettavan harvalle sen jälkeläisistä, hyvät liikkeet (etenkin ravi) ja (este)kapasiteetti taas periytyivät vahvasti. Hevoskokoiset varsat ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pienhevosvarsoja vaatimattomampia, suurin osa orin suorittajajälkeläisistä on pienhevoskokoisia. Ruunikko lopetettiin 28-vuotiaana yleiskunnon alkaessa rapistua.
ii. Hupsu-Haamu oli todella lahjakas esteori, joka teki nimeä itselleen jo nuorten laatuarvosteluissa ja nuorten luokissa hyvillä tuloksilla ja loistavalla hyppytekniikallaan. Vain 139cm korkea tummanpunaruunikko hyppäsi joka ikisen esteen yli, joka sen eteen tuli. Ori oli aikansa superjulkkis ja todellinen yllättäjä kisatessaan avoimissa 120cm luokissa. Uran huippuhetkiin kuului nelinkertainen suomenhevosten estemestaruus sekä sijoituksia aluemestaruuksissa. Hupsu-Haamun kokeilunhaluinen omistaja kisasi orillaan myös muutamat koulu- ja kenttästartit, mutta parhaimmillaan pienhevonen oli hypätessään lähes itsensä kokoisia esteitä. Hupsu-Haamu peri (omaksi onnekseen) emänsä hyvän rakenteen, eikä isänsä rakennevirheitä, mutta isänsä hienon luonteen pikkuori sai. Sopusuhtainen, korrektirunkoinen ja kaiken kaikkiaan 41p. arvoinen rakenne, yritteliäs, nöyrä luonne, hyvä eteenpäinpyrkimys, rohkeutta ja reippautta – ei mikään ihme, että Hupsu-Haamu repi loistopisteitä kantakirjauksessa ja sai KTK-I –palkinnon. Ratsastettavuudesta ja luonteesta Hupsu-Haamu sai täyden kympin, liikkeistä kasia ja ysiä. Kotona hyväluontoinen ori sai toimia perheen lasten opetusmestarina.
Hupsu-Haamu oli jo ensimmäisellä astutuskaudellaan menestys. Ori periytti kaikkein vahvimmin hyvää luonnettaan, minkä vuoksi sen jälkeläiset ovat erinomaisia harrasteratsuja. Osa varsoista sai isänsä hienot liikkeet ja hyppytekniikan, estekapasiteetti periytyi valitettavan heikosti. Orin kilpailleet, kantakirjatut jälkeläiset ovat tehneet isänsä tavoin upeaa työtä, ja tehneet pienhevosorista jälkeläisvalion. Hupsu-Haamu lopetettiin 27-vuotiaana ähkyn vuoksi.
iii. Haaliamaalia oli monipuolinen, vähän joka menoon ehtinyt pienhevosori. 144cm korkea, punaruunikko tähtipää ei rakenteellaan vakuuttanut (ponimainen pää, lyhyt, tanakka kaula, lyhyt selkä, sapelihakuiset etuset, lyhyet vuohiset joka jalassa, pari senttiä takakorkeutta), mutta rakennevioistaan huolimatta ori oli käyttöhevonen parhaasta päästä. Koulupuolella helppoon A:han asti taipunut ori keräsi pisteitä etenkin raviliikkeillään laukan ollessa vaatimattomampi, esteitä ori hyppäsi metriin asti kohtalaisella tekniikalla, ja mitä ikinä ori tekikin, se teki sen suurella sydämellä ja innolla. Kantakirjalausunnossa ori saikin kympin luonteestaan ja ratsastettavuudestaan, ja kehuja hyvin kestäneistä jaloistaan. Haaliamaalia oli mutkaton, reipas hevonen, jonka kanssa kuka tahansa yhtään hevosten kanssa tekemisissä ollut pärjäsi. Nöyrä, yritteliäs pienhevonen teki kaiken, mitä siltä pyydettiin. Punaruunikolla kilpailtiin esteitä, koulua ja kenttää (vain helpoimpia luokkia; orin omistaja arasteli maastoesteitä) iloisesti sekaisin, ja vaikkei sijoituksia läheskään aina siunaantunut ori teki tasaisen hyviä suorituksia joka lajissa. Pikkuori taipui myös hiihtoratsastukseen ja kärryjen eteen, joskin lajit olivat enemmän orin omistajan mielenvirkistystä.
Rakennepuutteidensa vuoksi Haaliamaalian jalostuskäyttöä arasteltiin, mutta sen vanhimpien varsojen näyttäessä kynsiään laatuarvostelukarsinoissa useampi tammanomistaja uskaltautui kokeilemaan oria. Haaliamaalia periytti rakennettaan valitettavan vahvasti, mutta myös orin monilahjakkuus ja erinomainen luonne periytyivät. 30-vuotiaana lopetetun pienhevosen jälkeläiset ovatkin enemmän käyttö- kuin näyttöhevosia.
iie. Hunninkolla, tummanrautias, 146-senttinen pienhevostamma, oli nuorten suomenhevosten laatuarvosteluissa ja nuorten luokissa estekapasiteetillaan loistanut (ja voittanut) tamma. Pienhevonen oli sopusuhtainen, pyöreärunkoinen, kaikin puolin korrekti hevonen, jolla oli kaunis pää ja hyvät liikkeet – voittaja-ainesta niin näyttelykehiin kuin esteradoille. Askellajeista ehdottomasti paras oli käynti, vaikkei tamman ravia tai käyntiäkään voinut moittia. Hunninkolla liikkui pitkin, elastisin askelin, joissa oli luonnostaan hyvä yliastunta ja tahti. Eloisa, reipas ja työmotivoitunut Hunninkolla oli helppo ratsuttaa ja ratsastaa, nöyrä tamma teki aina parhaansa. Etenkin esteillä raudikko oli pitelemätön ja niin lahjakas automaattihyppääjä, että tarvitsi suurin piirtein vain suuntaohjeet. Tamman kilpaura kuitenkin lopahti trailerionnettomuuteen, jonka seurauksena Hunninkolla loukkasi toisen takasensa hyppykelvottomaksi ja sai kaupan päälle koppipelon. Laadukkaaksi todettu, hyväluontoinen hevonen siirrettiin jalostuskäyttöön. Toisen varsan jälkeen Hunninkolla jouduttiin lopettamaan; hevosen jalat eivät vain kestäneet kantavana olemista siitä seuranneen ’ylimääräisen’ painon vuoksi.
Tamman molemmat varsat perivät emältään paitsi hyvän, vailla isoja virheitä olevan rakenteensa, myös estekapasiteettinsa. Molemmat Hunninkollan jälkeläiset hyppäävät 120cm radoilla hyvällä tekniikalla ja sijoituksia napsien. Luonteeltaan ja liikkeiltään varsat peilasivat enemmän isiään, vaikka kummaltakin varsoista löytyi samaa hyppyhalua ja työmotivaatiota kuin emältään.
ie. Linnunluiseva venähti vanhempiaan hieman isokokoisemmaksi. Vaaleanrautias, läsipäinen tamma oli 163cm korkea suomenhevonen, jonka nimi kuvasi hevosta valitettavan hyvin. Muuten niin kaunis, sopusuhtainen ja korrektirakenteinen hevonen oli valitettavan hentojalkainen, eikä jalkojen terveydessä tai kestävyydessä ollut hurraamista. Laatuarvosteluissa ja nuorten luokissa tamma oli keskitasoa lahjakkaampi, ja raudikko tekikin hyviä tuloksia niin koulu- kuin esteradoilla. Etenkin ravissa hevonen oli upea näky; kevyttä, vaivatonta liikkumista, askelissa hyvä tahti ja irtonaisuus sekä yliastunta. Linnunluisevan kilpaura kuitenkin tyssäsi nuorten luokkiin jatkuvien kinttuongelmien vuoksi. Tamma toimi muutaman vuoden harraste- ja seurahevosena (jalat pysyivät kunnossa kevyellä käytöllä), ennen kuin se päätettiin varsottaa. Jälkeläismäärä jäi kolmeen Linnunluisevan jalkojen kipeytyessä aina tiineyden loppuvaiheessa. Luonteeltaan hevonen oli umpikiltti ja turhankin pitkämielinen, niitä, jotka tekivät kaiken pyydetyn, vaikka sattui, pelotti tai kiukutti. Linnunluiseva oli pomminvarma kaveri kenelle tahansa, todella fiksu ja asiallinen käsitellä ja mutkaton kouluttaa ja ratsastaa.
Kaikeksi onneksi Linnunluiseva ei periyttänyt jalkojensa hentoutta tai niiden heikkoa terveyttä. Tamman jälkeläiset ovat pyöreärunkoisia, sopusuhtaisia ja korrektirakenteisia hevosia, jotka isäorista riippuen ovat joko todella komeita tai aika mitäänsanomattoman oloisia. Tamma periytti myös fiksua luonnettaan sekä lahjoja niin este- kuin kouluratsastuksen saralla. Tamma lopetettiin 17-vuotiaana jalkaongelmien vuoksi.
iei. Sielulintu oli komea, hyväryhtinen ja lennokasliikkeinen ori, jonka sopusuhtaisen kokonaisuuden pilasivat sen sirot, hentoluiset tikkujalat. 159-senttinen läsipäinen raudikko oli lahjakas etenkin kouluratsastuksessa (kisasi helppoa A:ta voittaen ja sijoittuen, starttasi myös vaativaa B:tä hyväksytyin prosentein), ja sen liikkeet ja olemus olivat omiaan kouluradoille. Orin jalkojen kestävyys ei kuitenkaan ollut kummoinen, ja oli kausia, jolloin hevonen oli enemmän sairaslomalla kuin kisareissuilla. Orilla oli tahdikkaat, tarmokkaat liikkeet joissa oli hyvä yliastunta, esteillä 80cm radat sujuivat kelvollisella tekniikalla. Sielulintua ei koskaan kantakirjattu nimenomaan sen huonosti kestävien, jatkuvasti reistaavien jalkojen vuoksi, vaikka kunnossa ollessaan ori olikin hyvä, tuloksia tekevä kouluratsu. Raudikko oli eloisa, herkkä ratsu, jolla piti olla koko ajan tekemistä, tai se kehitti omaa kivaa. Muutoin kuin töissä ollessaan Sielulintu ’näki mörköjä’, availi portteja ja järsi vähän kaikkea ollen kuin mikäkin keskenkasvuinen riiviövarsa. Pohjimmiltaan kiltti hevonen kuitenkin uskoi, kun komennettiin, minkä lisäksi ori fiksuuntui iän myötä.
Orin jalat olivat suurin syy sille, miksei oria uskallettu käyttää kovin paljoa jalostuksessa. Epäilijät osuivat oikeaan, sillä Sielulintu periytti linnunluisia, ongelmaisia jalkojaan todella vahvasti. Vaikka ori periytti myös muuten hyvää rakennetta ja kapasiteettia kouluradoille, jalkaongelmat ovat aivan liian yleisiä sen jälkeläisten keskuudessa. Ori lopetettiin 24-vuotiaana jalkavaivojen vuoksi.
iee. Luukamara ei juhlinut rakenteellaan, mutta se oli hillittömän lahjakas estetamma. Vaaleanrautias tamma oli neljä senttiä takakorkea, totaalisen eriparinen (kyömy pää, olemattoman oloinen kaula ja silakkamallin runko, vankat jalat) ilmestys, josta kuitenkin oli voittamaan ja sijoittumaan 110cm radoilla. 157-senttinen tamma oli muutenkin tuhkimotarina alusta loppuun; ratsastuskoululla kasvatettu ja siellä yhdeksänvuotiaana eläneestä tammasta tuli omistajanvaihdoksen ja aktiivisen treenin myötä aluetason kisapeli, joka teki hyviä ratoja treeneissä ja kilpailuissa. Tamman käynti ja ravi eivät olleet häävit – maahan sidotut, mutta sentään tasaiset ja pehmeät -, Luukamaran laukka sentään oli aktiivista ja eteenpäinpyrkivää ja helposti säädeltävää. Esteratsastuksen lisäksi tammalla rämmittiin läpi muutamat seurakoulukisat (he C ja he B) ja aloittelijatason kenttäkisat. Maastoesteillä tamma oli haka, kenttäura kaatui koulupuoleen. Luukamara oli niin hyväluontoinen, kuin vain hevonen voi olla; nöyrä, reipas ja yritteliäs, hyvähermoinen ja anteeksiantavainen. Kuka tahansa saattoi ratsastaa ja käsitellä hevosta, ja hyvä ratsastaja sai herkistettyä tamman niin, että siitä oli tekemään tulosta esteradoilla pomminvarman puksuttelun(kin) ohella.
Luukamara oli ehdottomasti käyttö- eikä näyttöhevonen, ja kilpauransa jälkeen tamma jäi perheen harrasteratsuksi. Raudikon ainoat varsat on tehty perheen omaan käyttöön tuttujen orien kanssa sen enempää rakenteellisia yhteensopivuuksia miettimättä. Luukamaran varsat ovat etenkin estepuolella kapasiteetikkaita, kaikin puolin hyväluontoisia hevosia. Rakenteeltaan ne ovat joko kauhistuksia tai kaunistuksia, orista riippuen. Tamma kuoli 33-vuoden korkeassa iässä.
e. Nuoskatuuli oli huvittava, joskin toimiva, yhdistelmä ravurin ja ratsun rakenneominaisuuksia. 152-senttinen, rautiaanpäistärikkö tamma kilpaili jonkin verran esteitä ja kenttää (90cm/tuttari, kapasiteettia helppo/CIC1-tasolle) kelpo menestyksellä, mutta jäi jo nuorena siitoskäyttöön päistärikkövärinsä vuoksi. Varsanäyttelyistä kakkosia kiskonut, laatuarvostelukarsinnoissa hyppytyylillään ihastuttanut ja nuorten luokissa nollaratoja tehnyt Nuoskatuuli oli hyvähermoinen, energinen ratsu, joka kuitenkin vaati selkeät rajat ja kuria. Hieman uppiniskainen, tammamaiseen oikutteluun taipuvainen hevonen testasi rajojaan jatkuvasti eikä tehnyt mitään, jos sille antoi tilaa porsastella. Herkkäsieluisena tamma ei sietänyt äänellä komentamista ollenkaan, kehonkieli toimi paljon paremmin. Tammalla oli kevyt, pitkä avo runko, sirot etusääret mutta muutoin hyväasentoiset, vaikkakin pitkät jalat, loiva lapa ja hyvät lautaset, hieman lyhyt niska ja suora kaula. Tammalla oli näyttävä, tahdikas ja elastinen ravi, tavanomainen laukka ja heikko, ahtaanlainen käynti. Hyppytekniikka oli kohdillaan, samaten kapasiteetti, kouluradoilla Nuoskatuuli otti herkästi nokkiinsa kaikesta hienosäädöstä.
Aikaisin siitoskäyttöön siirretty päistärikkö ehti tehdä 14 varsaa, ennen kuin se lopetettiin hankalan ähkykierteen vuoksi 23-vuotiaana. Nuoskatuulen varsat ovat luonteeltaan melko herkkiä hienosieluja, jotka pohjimmiltaan ovat kilttejä, mutta vaativat käsittelijöiltään ymmärrystä ja huumorintajua. Vaikka Nuoskatuuli periyttikin niin hyppykapasiteettiaan ja kyvykkyyttä niin este- kuin kenttäradoille, suurin osa sen varsoista on värinsä vuoksi vain siitoskäytössä. Nuoskatuuli periytti vahvasti myös rakennettaan.
ei. Huimaviima, 151-senttinen raudikko, ostettiin alun perin harrasteratsuksi hevosen hienon luonteen ja mukavien liikkeiden vuoksi. Tyynen rauhallinen, hyvähermoinen, nöyrä ja ”kaikki käy” –asenteinen hevonen sai pysyä orina, ja hyvä niin; Huimaviima paljastui harrastekodissaan monilahjakkuudeksi. Hyvän mielen pikkukisailu liukui vähitellen valmentautumiseen ja isompiin kilpailuihin, orin koulutustasokin kipusi ylöspäin heA/110cm/helppo-CIC1 –tasolle asti. Vaikka raudikko tuhkimotarina olikin, se ei ollut aikansa kärkinimiä, enemmänkin keskiluokan tasaisen hyvien suoritusten tekijä. Hieman suuremmalla eteenpäinpyrkimyksellä orista olisi voinut tulla kärkisijojen hevonen. Myöskään hevosen liikkeet eivät olleet niin näyttävät, kuin olisi voinut toivoa, Huimaviima liikkui tasaisen varmoin, hieman matalin askelin joka askellajissa. Rakenteeltaan Huimaviima oli varsin mukava; hitusen kyömy, ilmeikäs pää, pitkä niska, lihaksikas, ylös kiinnittynyt kaula, hyvät lavat ja lautaset, etusten sapelihakuisuutta lukuun ottamatta hyvät, kestävät jalat, matala säkä, sopusuhtainen, pyöreä runko. Kantakirjauksessa ori sai kehuja hyppytyylistään ja nöyryydestään. Hieman paremmalla koulukokeella kokonaistulos olisi oikeuttanut seuraavaan palkintoon, mutta omistaja oli tyytyväinen orinsa KTK-II –palkintoon.
Huimaviimaa käytettiin jalostuksessa ilahduttavan paljon, olkoonkin, että suurin osa sen varsoista päätyi emiensä tavoin harrasteratsuiksi. Varsat perivät kautta linjan isänsä hyppytekniikan ja tiettyjä rakenneominaisuuksia (pään ja kaulan malli, hyväasentoiset, kestävät jalat). Kaikki – suurin osa kylläkin – Huimaviiman varsat eivät saaneet isänsä hienoa luonnetta, mutta jokainen niistä on käsiteltävissä. Ori lopetettiin suolenkiertymän vuoksi 26-vuotiaana.
eii. Vinha-Viima, herasilmäinen, läsipäinen kenttäori, teki komean kilpauran ja kantakirjattiin KTK-I –palkinnolla erinomaisin käyttökokein. Vaaleanpunarautias, 153cm korkea hevonen oli erittäin palveleva, nöyrä ja kuuliainen hevonen, joka venytti omaa mukavuusaluettaan niin pitkälle, kuin sitä pyydettiin. Vinha-Viima ei ollut luonnostaan reipas tai eteenpäinpyrkivä – jos hevonen sai valita, liikunta oli rauhallista löntystelyä maastossa heinätuppo suussa -, mutta se meni ja teki täsmälleen sen, mitä siltä haluttiin. Hieman raskasrunkoisella orilla oli lievästi kyömy pää, pitkä niska, matalapiirteinen säkä, raskaahkosti liittynyt, lihaksikas kaula, syvä avo runko, hieman pihdissä olevat takaset, mutta muutoin hyväasentoiset ja ennen kaikkea kestävät jalat. Kantakirjauksessa Vinha-Viima loistikin tahdikkailla, komeilla liikkeillään (kasia ja ysiä), hyvällä hyppytyylillään ja kympin arvoisella luonteellaan. Kisauransa raudikko teki helppo/CIC1-radoilla tehden tasaisen hyviä suorituksia, jotka hieman nopeammalla ajalla olisivat riittäneet kärkisijoihin. Ori starttasi muutamat koulu- ja esteluokat yksikseen menestyen etenkin kouluradoilla. Monitoimiorina Vinha-Viima toimi talvisin myös rekihevosena ja vanhoilla päivinään omistajansa lasten luottoratsuna. Rauhallinen, mitään säikkymätön ori olikin omistajansa silmäterä.
Vaikka orin jälkeläiset ovatkin melko hyvärakenteisia, kapasiteetikkaita (niin este- kuin kouluratsastuksen saralla) hevosia, vinha-viimalaisia näkee aika vähän kilpakentillä. Valtaosa orin varsoista on niin rauhallisia, jopa laiskoja (tai ainakin eteenpäinpyrkimys on puutteellinen), ettei niistä ole kisapeleiksi. Vinha-Viiman varsat ovat omiaan harrasteratsuina ja terapiahevosina, muutama poikkeus on tehnyt kisakentillä tasaisen varmoja ratoja, oli laji mikä tahansa. Ori kuoli 29-vuotiaana.
eie. Sekava oli Keski-Pohjanmaalaisen ratsastuskoulun sievä ja sympaattinen luottoratsu. 150cm korkea, tummanrautias tähtipää oli ratsastuskoulun oma kasvatti, ja satunnaisia match show- ja seurakisareissuja (he B/80cm, kapasiteettia 90cm radoille) lukuun ottamatta Sekava kiersi uralla aloittelijoiden luottoratsuna. Raudikko ei ollut liitokaviota nähnytkään, mutta sen matalat, tasaiset ja pehmeät liikkeet olivat omiaan ratsastuskouluhevosen tehtävään. Etenkin tamman laukassa ratsastaja jäi helposti matkustamaan vaivattoman, pehmeän liikkeen vuoksi. Vaikkei Sekava liikkeidensä puolesta ollutkaan kummoinen, se osasi liikkeitä helposta A:sta ja vaativasta B:stä sopien myös kokeneemmille ratsastajille. Esteillä tamma oli aivan yhtä vakaa, Sekava ei kytännyt, kieltänyt tai pelleillyt, vaan paikkaili ratsastajansa virheitä ihailtavan hyvin ja teki tasapainoisia, hyviä hyppyjä. Tyyni, rauhallinen, seurallinen ja nöyrä tamma ihastutti myös luonteellaan sekä erittäin kauniilla päällään. Muutenkin hevonen oli sievä, pyöreä (hieman tukevakin) ja sopusuhtainen, ”tasaisen seiskarivin ratsutamma”.
Tamma teki ratsastuskoululle kolme varsaa, kaksi oria ja omaa työtään jatkamaan jääneen tammavarsan. Sekavan orivarsat päätyivät kilpa- ja siitosoreiksi vahingossa, kummatkin oli ostettu harrastehevosiksi hyvän luonteensa vuoksi. Sekava periyttikin upeaa luonnettaan jokaiselle varsoistaan, hyvillä orivalinnoilla parannettiin varsojen rakennetta ja kapasiteettia. Tamma lopetettiin 27-vuotiaana huonontuneen yleiskunnon vuoksi.
ee. Nättinuokku peri isältään ne ratsun ominaisuudet, jonka sen haluttiin perivän, ja kummaltakin vanhemmistaan ne luonteenpiirteet, joita sen ei haluttu. Rautiaanpäistärikkö, 149cm korkuinen tamma oli pohjimmiltaan kiltti, mutta se oli herkkä, kiukutteluun taipuvainen kovakallo, joka ei joustanut jotain päätettyään. Energinen, älykäs hevonen kaipasi virikkeitä koko ajan, myös pääkopalleen, ei kestänyt vapaapäiviä ja vaati monipuolista liikuntaa, tai kehitteli sellaista itse karkailujen ja pukittelun muodossa. Päistärikön rakenteesta näkyi selvästi ravuriveri – pitkä, kevyt runko, pitkät, siroudesta huolimatta hyväasentoiset jalat, lyhyt kaula ja lyhyehkö niska, lievästi pystyt lavat ja lautaset -, liikkeiltään tamma oli kuitenkin hyvä ratsu. Nättinuokulla oli kolme elastista, hyvällä yliastunnalla ja tahdikkuudella varustettua askellajia sekä hyvä hyppytyyli, joskaan hevonen ei hahmottanut ponnistuspaikkoja itsekseen. Kenttää ja esteitä (heB-A, 100cm, tuttari/helppo) kisannut tamma napsi muutaman voiton ja sijoituksen, yleensä Nättinuokku oli tulosten keskivaiheilla vaihtelevasti sujuneen koulukokeen tai parin pudonneen puomin takia. Maastoesteillä tamma oli parhaimmillaan, ponnistuspaikat löytyivät helpommin eikä Nättinuokku ikinä kiukutellut. Pari senttiä takakorkea Nättinuokku oli perussievä ja –kiva hevonen, joka värinsä vuoksi siirtyi aikaisin jalostuskäyttöön kunnon kilpauran teon sijaan.
Periyttäjänä tamma oli vaatimaton. Päistärikköväriään Nättinuokku periytti erittäin tehokkaasti, mutta luonnettaan tai rakennettaan – ainakaan niitä hyviä ominaisuuksia – valitettavan heikosti. Nättinuokkulaiset ovat usein takakorkeita, rungoltaan kevyitä ja pitkiä sekä sirojalkaisia. Orivalinnoilla on ollut suuri merkitys varsojen luonteen ja kapasiteetin suhteen. Muutama menestynyt kenttävarsa onkin luonut illuusion hyvästä periyttäjätammasta, vaikka kunnia kuuluisi orille. Tamma lopetettiin 27-vuotiaana.
eei. Kolho-Artsi ei tehnyt kunniaa nimelleen, ori ei ollut kolhoa nähnytkään. Läsipäinen vaaleanpunarautias yleisori oli 156-senttinen hurmuri, joka tuuheiden jouhiensa alta katsellessaan hurmasi niin lapset kuin ratsutäditkin. Niin esteitä, koulua kuin kenttää kisannut hevonen teki monipuolisen uran, joskin kouluratsastus oli sen vahvinta alaa (va B-A, 100cm, tuttari/helppo). Kolho-Artsilla on hallussaan suomenhevosten koulumestaruus kahdelta vuodelta, lukuisia voittoja ja sijoituksia sekä tasaisen siistejä suorituksia esteiltä ja kentästä. Ryhdikäs, pyöreärunkoinen ori teki vaikutuksen liikkeillään, etenkin lisätyillä askeleillaan, hyppytyyli oli seiskan arvoinen ja ratsastettavuus huippuluokkaa. Raudikolla oli hyväasentoiset jalat, loiva lapa, hieman piirteetön säkä lihaksikkaan, mutta lyhyehkön kaulan jatkeena ja sopusuhtainen runko nitomassa paketin yhteen. Nöyrä, palveleva ori teki kaiken siltä pyydetyn hyvillä mielin. Käsitellessä hevonen oli hankalampi, Kolho-Artsi oli talutettaessa keulivaa mallia silkan energisyytensä vuoksi, kengittämisestä ori ei perustanut lainkaan ja eläinlääkäri joutui lähes poikkeuksetta rauhoittamaan hevosen. Perus hoitotoimenpiteet kyllä sujuivat mukinoitta, karsinassaan Kolho-Artsi oli, huvittavaa kyllä, varsinainen haliponi.
KTK-II –palkittua yleisoria käytettiin niin harraste- kuin kilpatammoille, yleensä parantamaan liikkeitä ja tuomaan kapasiteettia. Valtaosa orin jälkeläisistä on he A – va B –tason kouluratsuja, jokunen on päätynyt este- tai kenttäpeliksi ja iso prosenttiosa toimittaa harrastehevosen virkaa. Liikkeitään ja kapasiteettiaan vahvasti periyttänyt ori on tehnyt korrektirakenteisia, ryhdikkäitä varsoja, joilla on pääosin hyvä, palveleva luonne pikkuvinkeyksistä huolimatta. Ori lopetettiin 27-vuotiaana.
eee. Tuiskutin, täysin ravisukuinen suomenhevostamma, päätyi vuosikkaana ratsusuomenhevoskasvattajalle. Ruunikonpäistärikkö tamma bongattiin varsanäyttelyissä, ja hevosesta tehtiin tarjous puhtaasti sen värin vuoksi. 152-senttiseksi kasvanut Tuiskutin oli ihan hyvännäköinen ravurina, ratsuna ei niinkään; turhankin kevyt- ja pitkärunkoinen, pitkäjalkainen tamma, jolla oli kolho pää ja erittäin hyvä, matkaavoittava ravi. Pari senttiä takakorkea, hieman yläpurentainen tamma oli peruskiltti ja –fiksu, mutta kovapäinen hevonen, joka oli mutkattomasta käsiteltävyydestään huolimatta hevosia, jotka eivät kestäneet vapaapäiviä ja joita piti treenata niin tosissaan, että treenarista tuntui pahalta. Tuiskutin oli onnellisimmillaan kisakausien aikana, kun valmennuksia ja kisoja oli koko ajan. Päistärikkö ei ollut kummoinen ratsu – helppo B, 80cm – eikä se ollut erikoisen menestynyt tapaus, peruskiva harrastehevonen seurakisoihin ja mätsäreihin, joissa hevonen keräsi katseet ja ruusukkeet värinsä ja ravinsa ansiosta. Tuiskuttimella oli vaatimaton käynti, heikko ja tahditon laukka sekä neliömäinen hyppy, eikä tammassa oikein ollut mitään ratsujalostettavaa hyviä hermoja lukuun ottamatta.
Värinsä vuoksi Tuiskutin teki seitsemän varsaa, joista lähes jokaisesta yritettiin saada vähintään yhden erikoisvärin kantajaa. Tamman sulhoiksi valittiin sitä itseään laadukkaampia ratsuoreja, mielellään voikkoja, mustia, ruunikoita tai kimoja. Tuiskuttimen varsat eivät ole ratsuna arvosteltuina hyvärakenteisia, ravureina heti parempia. Tamma periytti kuitenkin hyviä hermojaan ja työmotivaatiotaan rakenteensa ohella. Tuiskutin kuoli 28-vuotiaana.
Jälkeläiset
s. 09.06.2014 sh-t. Nuoskaan Nukkunut, i. Talvihauta, om. alhippa (VRL-00064) / Taikakuun Kartano
s. 07.04.2016 sh-t. Ikilumi, i. Iankaikkinen, om. Vibaja (VRL-00727)
s. 01.11.2016 sh-o. Pirunmyrsky, i. Tervapiru, om. Tuulia T. VRL-00084
s. 08.10.2017 sh-t. Hallaviikate, i. Myrskyviikate, om. Susiraja
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| KERJ - 40 sijoitusta joista 10 voittoa | VSR - 6 sijoitusta joista 2 voittoa |
|
30.10.2014 Rasco Sportponies CIC1 4/30 04.11.2014 Rasco Sportponies CIC1 3/30 07.11.2014 Rasco Sportponies CIC1 5/30 24.11.2014 Taikakuun Kartano CIC1 4/40 25.11.2014 Taikakuun Kartano CIC1 5/40 23.12.2014 Taikakuun Kartano CIC1 4/50 23.12.2014 Mörkövaara CIC1 1/34 26.12.2014 Taikakuun Kartano CIC1 1/50 29.12.2014 Mörkövaara CIC1 1/34 10.01.2015 Taikakuun Kartano CIC1 6/50 14.01.2015 Taikakuun Kartano CIC1 4/50 15.01.2015 Taikakuun Kartano CIC1 1/50 18.01.2015 Taikakuun Kartano CIC1 6/50 19.01.2015 Taikakuun Kartano CIC1 7/50 23.01.2015 Wyrda Horses CIC1 1/30 25.01.2015 Mörkövaara CIC1 4/40 27.01.2015 Mörkövaara CIC1 6/40 29.01.2015 Mörkövaara CIC1 1/40 31.01.2015 Littleness CIC1 5/30 02.02.2015 Littleness CIC1 2/30 04.02.2015 Littleness CIC1 4/30 08.02.2015 Littleness CIC1 3/30 11.02.2015 Mörkövaara CIC1 4/40 12.02.2015 Mörkövaara CIC1 6/40 15.02.2015 Diverso Team CIC1 3/38 17.02.2015 Harley Stud CIC1 4/30 17.02.2015 Kilpailukeskus Holmberg CIC1 2/30 23.02.2015 Susiraja CIC1 2/30 28.02.2015 Susiraja CIC1 1/23 05.03.2015 Susiraja CIC1 1/23 05.03.2015 Ryövärin Ratsutila CIC1 6/40 06.03.2015 Littleness CIC1 4/30 08.03.2015 Susiraja CIC1 1/23 10.03.2015 Littleness CIC1 4/30 12.03.2015 Ryövärin Ratsutila CIC1 6/40 13.03.2015 Littleness CIC1 2/30 28.03.2015 Tattiliiga CIC1 3/30 10.05.2015 Susiraja CIC1 1/30 14.05.2015 Susiraja CIC1 3/30 16.05.2015 Susiraja CIC1 5/30 |
31.10.2014 VSR Cup CIC1 5/29 29.02.2016 VSR Cup CIC1 1/58 31.03.2017 Hortensian Suomenhevoset VSR Cup CIC1 5/76 30.04.2017 Hortensian Suomenhevoset VSR Cup CIC1 1/66 31.05.2017 Hortensian Suomenhevoset VSR Cup CIC1 7/75 30.09.2017 VSR Cup CIC1 4/37 |
Valmennukset
26.12.2014 Kouluvalmennus, valmensi Assi
Joulun välipäivinä saavuin Susirajaan, josta olin saanut kahden valmennuksen keikan. Pudistin olalle sattuneet lumihiutaleet pois, ja astuin lämpimään maneesiin. Narri taluttikin jo ensimmäistä ratsuaan, omaperäisen väristä Hönttiä. Aloitimme alkulämmittelyillä, sillä ulkona vallitseva pakkanen vaati hieman pidempiä hölkkiä, jotta niin ratsastaja kuin ratsu lämpiäisi. Halusimme rentoa ravia, mutta Höntti oli hieman eri mieltä. Tamma spookkaili maneesinkulmia ja ulkoa kuuluvaa tuulta, joten valmennuksesta olisi tulossa tapahtumarikas. Lämmittelyn jälkeen siirryimme itse tehtävään, eli askellajin sisällä eri tempojen hakemiseen. Tavoitteena oli saada Höntti liikkumaan askellajien eri tempoissa, ilman että tamma lisäisi tai hiljentäisi. Aloitimme usein helpoimmasta eli ravista. Höntin perusravi oli matkaavoittavaa ja reipasta, joskin tamma reagoi todella nopeasti, jos Narrin istunta heilahti tai hieman muuttui. Suurimpana vaikeutena olikin siis juuri temmon muuttaminen, sillä Höntti tarjosi hyvin helposti pienimmästäkin puolipidätteestä hyvin hidasta ravia, kun se mitä halusimme, oli korkeampi askelkorkeus ja hitaampi tempo ilman hidastamista. Vähitellen pienillä muutoksilla Narri alkoi kuitenkin saada päistärikköönsä vielä enemmän tuntumaa, ja Höntti alkoi ymmärtää, mitä muutosta halusimme. Kun korkeampi ja hitaampi tempo oli löytynyt, pystyimme siirtymään hieman reippaamman temmon löytämiseen. Tämä sujuikin varsin hienosti, vaikkakin Höntti tarjosi herkästi laukkaa, kun tempo alkoi olla todella reipasta. Lopputunnista kokeilimme samaa vielä laukassa, jossa Höntti oli huomattavasti paremmin mukana tekemisessä. Löysimme monta eri tempoa, joita Narri pystyi mielensä mukaan vaihdella. Hienoa!
29.12.2014 Kouluvalmennus, valmensi alhippa
Päädyin Susirajaan pitämään valmennusta, jonka toisena osapuolena oli kaunis päistärikkö tamma Höntti. Hyvin mielenkiinnolla saavuin pakkaspäivänä maneesille katsomaan millaista menoa saadaan aikaan yhden oman hevoseni emällä. Ratsukko oli aloittanut verryttelyn itsenäisesti, kuten olin pyytänytkin, ja olivat hyvässä vauhdissa astuessani maneesiin. Pyysin vielä hieman jumppailemaan tammaa notkeammaksi asettamisten ja taivuttamisten avulla, sillä Höntti vaikutti näin kylmänä päivänä hieman jäykältä.
Varsinaisiin harjoituksiin tänään kuului keskiaskellajit sekä pohkeenväistö ja avotaivutus. Aloittelimme ravi väistöistä, joita ensin tehtiin ikään kuin loivalla kiemurauralla muutama askel suuntaansa ja sitten suoristus sekä suunnan muutos. Aluksi Höntti oli hieman vastusteleva ja toisaalta taas yliasettunut, mutta kun ratsastaja löysi optimaalisen asetuksen tamman kanssa, alkoi Höntti kummasti toimimaan. Väistöt sujuivat hyvällä sivuastunnalla ja liikkuivat aktiivisesti myös eteenpäin. Hetkeksi käyntityöskentelyn pariin siirtymisin ns. normaalista eteenpäin vievästä käynnistä keskikäyntiin ja jälleen takaisin. Siirtymiset riittävän nopeatempoisesti vaihtuen, ja tamman hyvin hereillä pitäen. Käynnin kanssa ei ongelmaa. Sama ravissa, eli siirtymisiä harjoitusravista keskiraviin ja jälleen takaisin. Ajoittain siirtymiset olivat hieman puolihuolimattomia ja keskiravi ei tuntunut vievän eteenpäin. Kun ratsastaja selässä keskittyi hieman paremmin omaan istuntaansa ja ratsasti tammaa aktiivisesti kohti ohjaa, alkoi keskiravi sujua. Vielä lyhyesti laukassa siirtymisiä harjoituslaukasta keskilaukkaan ja takaisin. Tämä tehtiin aina lävistäjällä, jolloin Höntti ajoittain hieman innostui, mutta ratsastaja sai pidettyä innostuneenkin ratsunsa hyvin aisoilla. Lopuksi vielä hieman avotaitutusta, kun kyljet oli hyvin jumpattu auki, ensin hieman kaarevalla uralla ja sitten suoralla uralla.
Lopuksi ratsukko sai jäähdytellä itsenäisesti ravissa, antaessani samalla palautetta. Höntti vaikuttaa hyvin persoonalliselta ratsulta, joka on ajoittain hieman herkkähipiäinen, mutta toimii, kun ratsastajan kanssa löytyy yhteinen sävel. Tämän ratsun kanssa ratsastaja saa selkeästi hieman luovia. Ratsastajalla itsellään on kaunis istunta, ajoittain hieman hidastava, johon kannattaa kiinnittää huomiota sekä rauhallinen ja vakaa käsi, josta löytyy sopivasti joustoa. Tätä ratsukkoa oli hyvin mielenkiintoista käydä valmentamassa ja nähdä millainen tämä tamma on verrattuna omassa tallissa olevaan tammajälkeläiseen.
02.01.2015 Kouluvalmennus, valmensi Sippe
Höntin ja sen ratsastajan kanssa olisi tänään vuorossa pientä estetreeniä. Olin suunnitellut maneesiin jo valmiiksi pienen radan. Rata alkoi pienellä okserilla, jonka jälkeen tuli melko tiukka käännös oikealle, ristikolle. Ristikolta käännyttiin vasemmalle kahden pystyn linjalle, ja niiden jälkeen hypättiin aloituseste vielä toisesta suunnasta. Höntti hyppäsi ensimmäiset kolme estettä rutiininomaisesti, mutta linjan toiselle esteelle tuli kielto. Kielto johtui todennäköisesti maneesin katolla olevien suurten lumimäärien kovasta äänestä niiden liukuessa alas maahan. Neuvoin ratsastajaa kääntämään Höntin ympyrälle, ja jatkamaan linjan ensimmäisestä esteestä. Nyt kummastakin esteestä päästiin yli, vaikka toiselle esteelle tamma tulikin hieman epäröivin askelin. Radan viimeisen esteen Höntti hyppäsi sulavasti, ja pääsin kehumaan ratsukkoa hyvästä suorituksesta. Pyysin heitä tulemaan radan vielä pariin otteeseen, jonka jälkeen päästin heidät loppuverkkailemaan.
15.01.2015 Estevalmennus, valmensi yaren
Lissu ratsasti oikein mukavanlaisesti Hönttiä esteradalla aurinkoisena kevätpäivänä, mutta tamma ei selvästikään ollut sillä yhteistyökykyisimmällä tuulella. Ei sillä, että se olisi alkanut keksimään mitään suunnattomia kepposia ratsastajansa päänmenoksi, mutta selvästikin hevonen kaipasi selkeitä apuja aina esteelle lähestyttäessä. Olimme jo jonkin aikaa ennättäneet työstää ratsukon työskentelyä pikkuesteillä ja vain hetki sitten olin nostanut estekorkeudet maksimitasoon. Rata koostui aina metrisistä esteistä sinne 120cm asti ja huomattavissa oli selkeä ero Höntin hyppyihin äskeisiin verrattuna. Päistärikkö selvästikin kaipasi entistäkin enemmän tukea ratsastajaltaan, jota Lissu kyllä osasikin antaa. Siltikin hommasta tuntui puuttuvan jotakin, eikä minulla ollut ainakaan hetkeen aavistustakaan, mitä se oli.
"Tulkaahan sen Höntin kanssa tälle pystylle tasaisessa tahdissa ja koita saada ponnistuskohta osumaan niin nappiin kuin vain ikinä kykenet", selostin Lissulle antaen hänelle hieman mietittävää ja haastetta. Nainen siristeli silmiään auringon osuessa suoraan hänen silmiinsä ja nosti tasaisen laukan tehden muutaman ison ympyrän ennen kuin ohjasi hevosensa kohti metrin korkuista estettä. Askellus uhkasi muuttua hiukan liiankin pöyriväksi ja mahtipontiseksi, mutta Lissu sai tilanteen korjattua oma-aloitteisesti, ja pian kaksikko liisi melkoisen mallikelpoisesti esteen yli. Ponnistuskohta ei osunut vieläkään ihan täysin kohdalleen, mutta Höntti suoriutui jalkoinensa kuitenkin yllättävän hyvin. Koitin ohjeistaa selässä istuvaa naista vielä säntillisempään suoritukseen ja saatoin jo huomata Lissun kasvoilla häivähdyksen turhautumista. Minähän en kuitenkaan armoa tuntenut ja käskytinkin ratsukon tällä kertaa samalle esteelle, mutta siitä jatkamaan lopun radan jatkoksi. Vielä viimeisen kerran Höntti nosti laukan, inahdettuaan toki ensiksi varsin naiselliseen tyyliin pohjeavuille, ja lähtu korvat hörössä etenemään Lissun määräämään suuntaan. Ensimmäinen hyppy onnistui mainiosti, mutta toiselle esteelle Lissu ei osannut ohjeistaa Hönttiä tarpeeksi selkeästi, jonka seurauksena ylin puomi kolahti maahan huonon ponnistuskohdan seurauksena. Loppurata menikin jo selkeästi tarkemmin, liekö Lissu sai lisäpontta virheliikkeestä.
Viimeisen esteen jälkeen Höntin silmät kiiluivat innosta ja tamma olisi selkeästi ollut valmis jatkamaan vielä treenailua. Minä kuitenkin olin jo varsin tyytyväinen tähän suoritukseen ja annoinkin ratsukolle raikuvat aplodit ennen kuin annoin heille luvan siirtyä loppuverryttelyiden pariin. Lissukin vaikutti ihan tyytyväiseltä lopputulokseen, vaikkakin nainen oli vielä hetki sitten ollut selkeästi sitä mieltä, ettei ollut enää mitään aihetta jatkaa.
16.01.2015 Maastoestevalmennus, valmensi yaren
Minua jännitti kieltämättä aika paljon jopa näin valmentajan roolissa, kun suunnittelin mielessäni maastoesterataa Höntille ja jälleen kerran Lissulle. Eilinen valmennus kentällä oli sujunut aikalailla moitteettomasti, mutta ehkä siksi minua jännittikin näin paljon. Oli hyvin tyypillistä, että susirajalaiset hevoset osasivat yllättää niin myönteisessä kuin kielteisessäkin mielessä ja koska tämän päivän treeni ei mitenkään voinut mennä eilistä paremmin, pelkäsin näkeväni taas jotain katastrofaalista. Maastoesteillä kun ei ollut sitä rajatun alueen turvaa ja ainahan oli riskinä se, että joku jänönen hyppäisi väylälle yllättäen. Lissu vaikutti kuitenkin minuun verrattuna tyyneltä kuin metsälammen pinta, joten en minä tietenkään voinut alkaa valmentajan roolissa panikoimaan. Vaikka minun ei tarvinnutkaan olla niin virallisessa roolissa rennon meiningin takia, piti se ammattitaito siltikin pitää yllä, herranjestas sentään...
Se oli tukki. Kyllä, juuri sellainen aivan normaalinnäköinen ja aivan varmasti sellainen, jonka jokainen metsässä liikkunut oli nähnyt. Höntti ei ilmeisesti ollut, sillä siinä se nyt vain tyhmänä möllötti ja katsoi päristen edessään olevaa mörköä. Lissu ärisi kuin urosleijona hevosensa selässä ja koitti saada pontta tähän hommaan. Koitin saada naamani peruslukemille ja pyysin Lissua antamaan hevoselle vain aikaa tutustumiseen tuon kummajaisen kanssa. Höntti oli aivan varmasti monesti ennenkin ylittänyt tuon moisen pelonaiheuttajan, mutta muisti tuppasi olemaan toisinaan lyhyt näillä kauraturvilla, enkä minä voinut pikkuista raukkaa tästä missään nimessä syyllistää. Lopulta Höntti pääsi pelkotilansa yli ja oli jopa valmis hyppäämään. Lissun turhautuneisuus ei ollut taas järin kaukana, mutta en antanut sen vaikuttaa kenenkään meidän kolmen työskentelyyn.
Tukki ylittyi moneen otteeseen, eikä enää uusia mörköjä ilmaantunut Höntinkään näköpiiriin. Lankkuesteellä sain opastaa Lissua urakalla taas tarkkuuden kanssa, mutta nainen oli selvästi imenyt jotain edelliseltä tunnilta, sillä hän osasi soveltaa oppimaansa tänään. Höntti oli ihmeen rauhallinen koko treenailun ajan ja minun olikin pakko myöntää olleeni tällä kertaa väärässä. Joskus näköjään tällä tontilla olevat hevoset osasivat käyttäytyä varsin mallikelpoisesti.
30.01.2015 Kouluvalmennus, valmensi lottis
Saavuin valmentamaan narria ja hänen kauniin väristä suomenhevostammaansa Hönttiä. Valmennus alkoi melko rauhallisesti, vähän turhankin. Höntti liikkui laiskanpuoleisesti eteenpäin mutta narri sai tammaa hyvin heräteltyä pikkuhiljaa. Lähdimme ihan helpoista jutuista liikkeelle ja itse harjoituksessa vaatisimme Höntiltä enemmän. narri oli kertonut ennen valmennusta, että Höntti toimi hyvin siihen asti kunnes siltä alkoi vaatia työntekoa. Pyysin narria herättelemään tammaa erikokoisilla volteilla ja ratsastusteillä, kuten kiemuraurilla. Höntti alkoi rentoutua hyvin ja ratsukko oli saanut lämmiteltyä perusteellisesti. Pystyimme nyt siirtymään varsinaiseen harjoitukseen.
Tänään harjoittelisimme ihan vain peruspohkeenväistöjä. Käynnissä väistöt sujuivat mallikkaasti mutta kun raviin siirryttiin, Höntti alkoi heittäytyä hankalaksi. Ilmeisesti tammasta vaadimme siltä liikaa, kun se olisi mieluummin hölkötellyt kenttää ympäri. Höntti osoitti mieltään puskemalla miten sattuu narrin apujen alta pois. narri sai kuitenkin pehmein avuin taivuteltua tamman treeniin mukaan ja kerta toisensa jälkeen väistöt onnistuivat paremmin. Laukassa puolestaan meno oli melko tönkköä, Höntti päätti mennä sieltä mistä rima on matalin. Tamman laukka oli hyvin hidasta ja se kompasteli omiin jalkoihinsa narrin pyytäessä väistöä. narri kuitenkin hoksasi pyytää tammaa nopeatempoisempaan laukkaan ja nyt tehtävä alkoi sujua huomattavasti paremmin. Hönttikin alkoi hyväksyä roolinsa tehdä töitä ja ratsukon meno näytti erittäin hyvältä. narri sai vain tehdä töitä vaatiakseen tammalta koko ajan, vaikka tamma näyttikin yhtäkkiä toimivan kuin automaatti. Teimme vielä muutamia toistoja jonka jälkeen valmennus oli hyvä lopettaa erinomaisiin suorituksiin. Ratsukko työskenteli hyvin yhteen, kunhan yhteinen sävel löytyi! Hyvin kehityskelpoinen ja osaava ratsukko, joka pääsee vielä pitkälle kilpakentillä.
12.02.2015 Maastoestevalmennus, valmensi Ireth
Höntti oli tänään eri mieltä ihan kaikesta. Maastosta, maastoesteistä, ratsastuksesta, askellajista ja mitä ilmeisimmin myös valmentajasta, koska se ei suostunut tulemaan kymmentä metriä lähemmäs minua. Ensimmäinen puoli tuntia menikin siihen, että pyrit saamaan tamman pysymään maan pinnalla edes välillä ja menemään edes vähän oikeaan suuntaan. Kaikkein mieluiten Höntti olisi vain hyppinyt ja vilkuillut minua kauhistuneena, mutta sitkeällä yrittämisellä ja muutamalla perkeleellä sait tamman vihdoin ja viimein tekemään mitä sinä halusit.
Estetehtävät aloitettiin helpoilla tukeilla, joiden korkeus oli 60-90cm. Vauhtia oli alkuun vähän turhankin paljon, etenkin kun ottaa huomioon, ettei tamma ensin suostunut hyppäämään ensimmäistäkään estettä. Se oli täysin vakuuttunut, että maassa makaava tukkikasa aikoi syödä sen, eikä sille tullut mieleenkään hypätä sen yli. Uudella lähestymisellä ja oikein ajoitetuilla eteenpäinajavilla avuilla sait Höntin kuitenkin ylittämään esteet ja vieläpä oikein nätisti. Tämän jälkeen nähtiinkin taas muutama hyppypomppu, kun tamma tajusi ajautuneensa liian lähelle minua, mutta nyt se palautui ruotuun huomattavasti nopeammin.
Päivän päätehtävä oli ylämäessä oleva noin metrin korkuinen tukkieste, jolle piti saada todella pyörivä ja energinen, mutta varsin lyhyt ja terävä laukka, että esteen ylittäminen olisi mahdollista siististi. Ensimmäisellä yrityksellä tamman laukka-askel oli aivan liian pitkä, eikä se saanut hyvää ponnistuspaikkaa ja sen jalat osuivat esteeseen. Höntti veti tästä hetkellisesti herneet nenäänsä, mutta sait kuin saitkin sen tulemaan esteelle vielä uudelleen. Tällä kertaa sait hienosti pidettyä tahdin yllä ja Höntti lyhensi laukka-askeltaan juuri sopivasti, joten este ylittyi helposti ja todella vaivattoman näköisesti.
Lopuksi saitte tulla pienen radan, jossa oli ensin neljä 80cm korkeaa tukkia ja lopuksi tuo ylämäessä oleva este. Kolmella ensimmäisellä esteellä vauhtia sai olla jopa ihan reilusti, neljännelle tuli melko tiukka käännös, joten kolmannen esteen jälkeen laukka tuli saada lyhenemään huomattavasti. Onnistuitte tässä hienosti, hyvä! Rata sujui mallikkaasti, joten siihen oli hyvä lopettaa tältä päivältä. Loppukommentitkin jouduin huutamaan kymmenen metrin päästä, mutta muuten valmennus oli varsin onnistunut, kaikesta huolimatta.
26.02.2015 Estevalmennus, valmensi Sippe
Höntin ja Lissun kanssa olisi tänään vuorossa hieman tiukempia teitä. Kun ratsukko oli alkuverkkaillut rauhassa, pääsimme itse tehtävään. Olin alkuverkan aikana rakentanut maneesiin neljän esteen "radan". Pysty, sitten tiukka käännös vasemmalle, toinen pysty, neljä askelta suoraan, sianselkä, tiukka käännös taas vasempaan ja vähän suurempi, 110cm korkea okseri. Höntti näytti nauttivan hyppäämisestä, ja leiskautti jokaisen esteen sen kummempaa draamaa nostamatta. Välillä tamman suusta pääsi korskahdus, ja kun ratsukko oli suorittanut viimeisenkin esteen moitteetta, pääsin kehumaan heidät maasta taivaisiin. Lopuksi Höntti ja Lissu pääsivät vielä näyttämään taitojaan sarjalla, joka alkoi pienellä ristikolla, jatkui hieman suuremmalla pystyllä, ja jonka viimeinen este oli vielä näitä kahta suurempi pysty. Mukavannäköinen ratsukko, jonka yhteistyö oli upeaa katseltavaa.
12.03.2015 Estevalmennus, valmensi Riella
Tänään valmennettavanani olisi hienohelma ja helposti nokkiinsa ottava Höntti ratsastajineen. Mitä vielä? Ei nimi hevosta pahenna. Ratsastaja kertoili hieman tarkemmin hevosesta ja kävin jo mielessäni miettimään, mitä tästä valmennuksesta tulisi. Alku näytti hyvin lupaavalta, kun ratsukko suoritti itsenäisiä alkuverryttelyitä, mutta sitten kun aloimme töihin, alkoi neidillä menemään niitä herneitä nenään. Milloin muka liian kovasta kädestä tai milloin käskemisestä. Höntti on selvästi todella herkkä ratsu. Kolmikaarisen kiemurauran 60cm korkeat esteet olivat Höntille helppo nakki, mutta tämänkin tehtävän se olisi halunnut pistää ranttaliksi ihan muuten huvikseen. Ratsukko löysi onneksi yhteisen sävelen ja saimme alle kaksi todella hyvää suoritusta, josta näki että kumpikin nauttii työskentelystä. Ennen seuraavaa tehtävää Höntti kuitenkin veti taas jostain herneet nenään ja sitten taas mentiin. Pierupukkilaukka oli ilmeisesti kivaa. Tein viiden esteen radan, jossa esteiden korkeus oli 80cm. Höntti saatiin takaisin kivalle mielentilalle ja yhteistyö sujumaan, jolloin myöskin rata onnistui ihan kertaheitolle. Nostin siinä vaiheessa esteitä metrin korkeuteen. Tamma alkoi työskennellä tosissaan ja näytti, kuin siltä olisi hävinnyt kaikki herneet nenästä, eikä se ottanut enää nokkiinsa niin helposti. Loppuvalmennus sujui mukavassa yhteistyössä, kun rakensin rataan kuudennen esteen ja hieman muutin joka radan jälkeen reittiä, kun edellinen rata oli onnistunut. Höntti on kyllä osaava ja näyttävä hevonen, kun sen kanssa löytää yhteisen sävelen ja pakko myöntää, että sen ratsastaminen ei näytä yhtään sen helpommalta, kuin on.
19.03.2015 Estevalmennus, valmensi kuristaja
Höntti tamma ja narri tekivät reippaahkoa alkuverkkaa jo, kun saavuin maneesiin. Tervehdinkin iloisesti ratsukkoa ja vaihdoimme hieman kuulumisia ennen tunnin aloitusta. Tänään hyppäisimme ratsukon kanssa ihan perus ratatreeniä ilman mitään sen kummempia erikoisuuksia. Ratsukko saisikin hypätä verryttelyesteitä sillä välin, kun itse kasaisin heille viiden esteen rataa maneesiin. Esteet muodostuivat ihan perus pystyistä ja oksereista eli ei sen kummempia jännityksiä menoon pitäisi sen puolesta tulla. Lähestymiset olisivat suurin piirtein helpohkoja, mutta kumminkin ratsukolta vaadittaisiin päätä, että lähestyminen olisi tarkka ja ponnistuspaikka oikea, sekä ettei ratsukko tulisi kovin vinottain esteelle.
Kun olin saanut radan kasaan nostin esteet ensimmäisenä 90cm korkeuteen, jonka tulisi olla vielä kyseiselle tammalle helpohkoa. Tammalla olikin hurjan pitkä laukka-askel, jota sai olla kokoajan kokoamassa kasaan, ettei se venähtäisi välillä liiankin pitkäksi. Jos avut olivat tammalle epäselviä niin sen huomasi saman tien, mikä sinänsä oli hyvä, koska siitä näki jos ratsastaja tekisi virheitä. Kyseisellä estekorkeudella ratsukko tuli radan ongelmitta, ehkä välillä ratsastajan pohje karkaili hypyn aikana ja sainkin huudahdella hänelle, ettei hänen tarttisi lentoon lähteä vaan hevonen se hyppää et sinä. Ratsastajakin huomasi tämän ja seuraavalla kerralla pohkeetkin pysyivät jämäkämmin esteiden aikana tamman ympärillä eikä liidelleet omaa menoansa.
Estekorkeutta nostettuamme alkoi meno näyttää hieman nihkeämmältä ja sai narrikin tehdä oikeasti töitä selässä. Radalta tulikin pari pudotusta, joista tamma hermostui silmin nähden ja nakkeli päätänsä, sekä kaupan päälle kielsi seuraavalle esteelle. Kokeilimme siis rataa uudestaan ja pyysin narria tosissaan keskittymään ja suoristaan kunnolla Höntin ennen lähestymistä ja pyrkiä lyhentämään hieman sen laukkaa. Seuraavan kerta oli huomattavasti parempi, muttei kumminkaan sitä laatua mitä heiltä hain. Jankkasimmekin hetken rataa, muttemme saaneet tuon epäonnistumisen jälkeen ratsukolta sen parempaa suoritusta irti ja tuntikin oli lopussa, joten jouduimme lopettelemaan tältä päivää.
30.03.2015 Estevalmennus, valmensi AK
Kohdalleni ei olekaan ennen tullut päistärikköä suomenhevosta kunnes tänään, kun Höntti käveli maneesiin. Tamma vaikutti minun silmääni oikein kivalta ja odotin jo innolla, että näkisin sen hyppäävän. Alkuverryttelyn jälkeen selitin teille hieman valmennuksieni käytännöistä ja tämän päivän tehtävistä. Aloitimme esteillä 1 ja 2, molemmissa oli kolme ravipuomia. Höntti tuli puomeille melko reippaassa ravissa ja välit meinasi jäädä hieman lyhyiksi. Ratsastit hyvän ja tasaisen kaaren toisille puomeille, jotka sujuivat paremmin. Toisella kertaa ratsastit jo paljon paremmin heti alkuun, eikä puomit enää kolissut. Nostimme puomit sitten ristikoiksi sekä pieneksi pystyksi. Pyysin tulemaan laukalla heti alkuun ja ratsastamaan kaarevan uran tarkasti. Höntti tuli todella hyvää laukkaa ristikolle. Huomautin sinua istumaan enemmän pystyssä ja odottamaan rauhassa. Höntti ylitti molemmat esteet vaivatta ja kaarevan uran ratsastit todella hyvin. Vaihdoimme sitten suuntaa ja nostin molemmat esteet pystyiksi (n.60cm). Tulitte ensimmäiselle pystylle hyvin ja hyppy näytti hyvin siistiltä. Toiselle esteelle meinasi tulla hieman kiemurteleva tie mutta korjasit hyvin Hönttiä eteenpäin.
Vaihdoimme sitten esteille kuusi ja seitsemän (pysty ja okseri, n.80cm). Pyysin tulemaan välin normaalilla rataestelaukalla, jolloin väliin tulisi kuusi askelta. Pystylle ratsastaessasi neuvoin suoristamaan erittäin hyvin ennen hyppyä, että hyppystä olisi helppo jatkaa suoraa eteenpäin. Teit hyvin työtä käskettyä. Ensimmäinen hyppy sujui hyvin ja jatkoitte siitä melko reipasta laukkaa eteenpäin. Väli jäi hieman ahtaaksi ja Höntti kielsi okserille. Tulitte uudelleen ja neuvoin ottamaan pari pidätettä väliin, mikäli vauhti tuntui liian kovalta. Tulitte välin hyvin kuudella askeleella ja hyppäsitte okserin ilman ongelmia. Ennen radan ratsastamista hypytin teillä vielä trippelin yksittäisenä. Aluksi korkeus oli 80cm. Hyppy sujui hyvin, joten nostin esteen metriin. Tällä kertaa Höntti ei saanut hyvää ponnistuspaikkaa ja kielsi esteelle. Laitoin apupuomin esteen eteen ja pyysin tulemaan uudelleen. Puomin avulla ponnistuspaikka löytyi ja Höntti hyppäsi esteen yli.
Aloitimme sitten radan hyppäämisen viidellä ensimmäisellä esteellä (noin metrisiä esteitä). Jätin teille apupuomin ensimmäiselle esteelle sekä trippelille. Höntti hyppäsi hyvällä tyylillä ja askeleet osuivat esteille hyvin. Kolmoselle tuli hieman kiemurteleva tie mutta korjasit sitä hyvin. Neloselle et saanut suoristettua ihan täysin mutta hyppy onnistui hyvin. Trippelille ei tullut ongelmia. Teille riitti hyvin yksi kerta tällä radalla ja neuvoin teitä kävelemään vähän ennen viimeistä rataa. Kun kaikki oli hypännyt radan vähintään kerran, nostin esteet 120cm:n korkeudelle ja lisäsimme rataan vielä esteet kuusi ja seitsemän. Saitte tulla Höntin kanssa ensimmäisinä. Alkurata sujui teiltä taas hyvin. Rohkaisin sinua myötäämään hypyissä enemmän, että et jää alastulossa kädellä kiinni. Kolmosesteellä olitte hyvin vauhdissa. Neloselle ratsastit tasaisen ja hyvän tien ja pääsitte siitä jatkamaan trippelille. Höntti vähän epäröi hyppyä mutta autoit tammaa hyvin jalalla. Viimeiselle linjalle tullessa teidän työskentely näytti erittäin hyvältä ja vaivattomalta. Viimeiset esteet sujuivat hyvin ja kehuin paljon teitä molempia. Teille riitti tämä yksi rata. Höntti oli oikein mukavan oloinen tamma ja sinä ratsastit sitä todella hyvin. Kiitos, että osallistuitte valmennukseen ja tervetuloa uudelleen!