Aarnivalkea VH16-018-1224

NimiAarnivalkea "Arvo" KasvattajaTeam Tulenpalo, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, ori OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri153cm, voikko MeriititVIR MVA Ch, KTK-II
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 18.12.2015, 11v
satunnainen (3v 08.01.2016)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäpainotteinen
he A / 100cm / 100cm / helppo

HUOM. Rekisteröity nimellä Aarnivalkeat

30.08.2016 Arvoa tarjottiin ratsusuunnalle kantakirjaan, josta ori pokkasi palkinnon KTK-II 77 pisteellä!

20.12.2016 orille myönnettiin VIR MVA Ch näyttelymenestyksensä johdosta.


Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, estekuvat © SN

Luonnekuvaus

Arvo tuli meille samalta kasvattajalta kuin Vihavalkea, vaikka ori ei oikeastaan ollut edes myynnissä. Kävimme alun perin katsomassa Vihannesta vähän "meh"-fiiliksillä, vaikka tamma paljastuikin paremmaksi kuin odotimme. Huomiomme kiinnitti samalla käynnillä kuitenkin tarhassa arvokkaana seissyt ori. Niin komea voikko, että ihan sydäntä särki. Aloitimme siis hienovaraisen kyselyn aiheesta "mikäs se tuo on?". Saimme kuulla orin olevan ratsutettu, mutta kisauraansa aloittamaton Aarnivalkea, suvultaan aivan liian upea ja ei myynnissä.
Lienee turha toistaa kaikkia niitä vaiheita, joita saimme tehdä projektissamme, jonka nimesimme leikkisästi Projekti TAKE OUR MONEY PLZksi. Tie oli pitkä ja kivinen, mutta lopulta kasvattaja heltyi: Arvo muuttaisi Susirajaan.

Kauppasumma pysyköön meidän ja orin kasvattajan välisenä liikesalaisuutena, mutta mainittakoon myös se, että mielestämme tämä viisinumeroinen summa ei ollut senttiäkään liian suuri Aarnivalkeasta.

Arvo on ori, ja se tietää sen ja käyttäytyy sen mukaan ilman, että siitä tulee mitään testosteronipäissään kahdella jalalla hilluvaa hirviötä. Käytöstavat ovat mielessä, kunhan käsittelijä on napakka, paitsi ehkä kisoissa. Kisoissa Arvo voi vähän unohtaa, mitenkä nyt ihmisen kanssa oltiinkaan, koska siellä on paljon uusia hevosia, joille pitää näyttää kuka on paikan kovin jätkä. Kultakarva palaa kuitenkin järjestykseen komentamalla, joten suuria ongelmia sen kanssa ei oikeastaan ole kohdattu. Vaikka Arvo onkin aika ajoin jopa kiusallisen stereotyyppinen ori (se pitää tarhata kaukana tammoista, se ei tykkää muista oreista liian lähellä itseään, se huutaa ja komentaa etujalalla), pääasiassa se on varsin asiallinen käsiteltävä.

Kotioloissa Arvo on vallan mukava hevonen, kunhan marssijärjestys on sille selvä. Ori testaa kaikki uudet ihmiset: saako se mennä mihin haluaa, auttaako etujalalla komentaminen, sallitaanko sille se tai tuo. Kun vastaus on jyrkkä ei, Arvo toteaa, että ihminen on pomo ja sen täytyy muistaa käytöstavat. Niinpä se seisoo nätisti paikallaan ja odottaa, että se saadaan harjattua ja varustettua. Ori tykkää myös rapsutuksista ja halauksista, joten on aivan sallittua jäädä lässyttämään ja silittelemään sitä, jos siltä tuntuu. Liian lähelle tuleville muille hevosille Arvo kukkoilee, mutta komentamalla tämäkin loppuu. Myös uudet toimenpiteet aiheuttavat kokeilua. Jos et ole koskaan klipannut oria, voit olla varma siitä, että se komentaa taas etusella, heiluu ja huojuu. Napakka käskytys muistuttaa kuitenkin jälleen sen, millainen pon marssijärjestys ja Arvo onkin mitä mutkattomin kaveri niin hoitaa, kengätä kuin lääkitä, kunhan se vain tietää ihmisen osaavan asiansa ja olevansa varma itsestään.
Narun nokassa Arvo jatkaa samaa linjaa - pörhistelee, machoilee ja menee mihin huvittaa, jos taluttaja antaa sen tehdä niin. Kun narun ei-hevososapuoli on rauhallinen, jämpti ja reagoi orin käytökseen välittömästi ja sopivasti, se kulkee perässä vaikka sitten pitkällä narulla kuin koiranpentu. Arvo ei turhia testaile toiseen kertaan, tutun ihmisen olemus riittää kertomaan sille, että kyllä, tämä ihminen on vieläkin se, joka määrää mihin mennään. Rekkaan pakkaaminen sujuu ongelmitta, matkustaessa Arvo voi hieman kuopia. Ei se autoa hajota, mutta onhan se rasittavaa, kun aika ajoin hevonen innostuu kuopimaan tietään kumimaton läpi. Se kuitenkin purkautuu nätisti ja rauhassa ulos.

Arvo on ratsuna hieman sellaista sähikäismallia. Se reagoi nopeasti ratsastajaan sekä ulkoisiin ärsykkeisiin ja kerää jonkin verran pöllöenergiaa aina liikutusta varten. Ratsastajan tulee olla asiansa osaava ja rauhallinen: Arvo hermostuu liiasta puuhaamisesta sen selässä ja alkaa sinkoilla, jopa hyppiä pystyyn. Koska ori on muutenkin hieman sellainen (se tosin ei hypi pystyyn ilman syytä), sen ratsastajan on oltava rauhallinen eikä ainakaan villittävä hevosta lisää. Arvon saa kuitenkin rauhoiteltua hyvin avuille olemalla itse rauhallinen ja tasainen. Siltä täytyy ehkä vaatia asioita hieman kauemmin, erityisesti jos se hermostuu jostain, mutta ori toimii pääasiassa kevyillä avuilla.
Kun Arvon saa ratsasteltua avuille, se on herkkä ja reaktiivinen hevonen. Parhaimmillaan sitä on todellinen ilo ratsastaa: se tekee asiat välittömästi ja tarkasti, vastaan vänkäämättä. Pahimmillaan se saattaa sinkoilla sinne tänne, tehdä asiat vähän sinne päin ja sitten hermoilla vähän enemmän vielä. Ori kokoaa ja lisää askellajeja erityisen hyvin, avot ja sulut sujuvat siltä kuin vettä vain. Siirtymät askellajien välillä vaativat Arvon kanssa työtä. Se tekee ne kyllä pyydettäessä, mutta hieman töksähtäen tai alta pois juosten.

Esteillä Arvo on erittäin hyvä ratsu, olkoonkin, että myös esteiden keskellä se voi hermostua sähikäismäiseksi sinkoilijaksi. Sen laukan säätely on todella helppoa, ori on rohkea ja varma hyppääjä. Se kuuntelee hyvin ratsastajaansa eikä sillä ole huono estesilmä. Laukan pitää toki olla kunnossa, Arvo osaa korjata ratsastajan virheitä, mutta ei niitä isoimpia eikä se tunnu edes haluavan tehdä kaikkea ratsastajan puolesta. Ori ennemmin kieltää, kuin hyppää totaalihuonosta paikasta ja silloin saa selässä nököttäjä syyttää itseään virheestä.
Maastoesteillä Arvo on ehdottomasti parhaimmillaan. Jos ratsastaja ei hermoile tai puuhaa selässä, sen sähikäismäinen reagointi tuntuu vain tasaiselta ja nopealta. Ori reagoi toki nopeasti, mutta se ei tunnu hermostuvan mistään vaan etenee tasaisesti, reippaasti ja herkästi apuja kuunnellen. Se on maastoesteillä tarkka, nopea hyppääjä, jonka laukka tuntuu sopivan esteille aina. Arvo varoo tarkasti maastoesteitä ja osaa kieltää, jos hyppy meinaa mennä plörinäksi. Vaikka ori on maastossa rauhallisempi kuin kentällä, se ei silti sovi rennon leppoisiin käyntilenkkeihin. Ori pitää vauhdista ja pelkkä "rento kävely" sen kanssa menee steppailuksi ja laukkapyrähdyksiksi.

Kisoissa Arvon ego paisuu vähän liiankin kanssa ja siellä se on huomattavasti karjaampi kuin kotona. Loppujen lopuksi orin miehisyys on vain puhkaisuaan odottava ilmapallo, sillä se on hyvin käytöstavoille opetettu asiallinen hevonen. Totta kai siitä tulee ihan mahdoton, jos ihminen ei tee mitään estääkseen orimaisuuksia. Napakka komento ja jämäkkä ihminen kuitenkin takaavat sen, että Arvo lopettaa kaikki ylimääräiset machoilunsa muille hevosille, vaikka sillä ryhtiä on enemmän kuin pienessä kylässä. Verryttelyissä ja suorituksessa Arvo on kuitenkin oma itsensä: herkkä hevonen, joka reagoi nopeasti ja hermostuu ratsastajan liiasta panikoinnista. Ensimmäiseksi kisapeliksi ori ei luonnollisesti sovi, sillä jännäävä ratsastaja ei pääse sen kanssa puusta pitkään.

Sukutaulu

i. Palottarainen
evm, sh, vprt, 156cm
ii. Järvivirsu
evm, sh, rt, 154cm
iii. Vesiveisu
evm, sh, vrt, 157cm
iie. Virranpieli
evm, sh, trt, 156cm
ie. Turhattara
evm, sh, vprt, 156cm
iei. Tinasotilaallinen
evm, sh, rt, 157cm
iee. Turhamantärkätty
evm, sh, prt, 160cm
e. Koivukulta
evm, sh, vkk, 151cm
ei. Korvessakulkevi
evm, sh, vprt, 153cm
eii. Korvenkaisla
evm, sh, trt, 155cm
eie. Nuotiossanukkuvi
evm, sh, vrt, 153cm
ee. Lehtikulta
evm, sh, vkk, 151cm
eei. Seinäruusu
evm, sh, tprt, 159cm
eee. Kultakuume
evm, sh, vkk, 150cm
Näytä / piilota sukuselvitys

i.

ii.

iii.

iie. Krista Elo-Honkaisen suomenhevoskasvatuksen kulmakivi, Virranpieli, tuntui hieman hullunkuriselta ratkaisulta ratsujalostuksen kantatammaksi. 156-senttinen, suuriläsinen punarautias oli työhevostyyppisen tamman ja juoksijan jälkeläinen, joskin tamma itse toimi ikänsä ratsuna. Erittäin pitkämielinen, hyvähermoinen, rohkea, sosiaalinen – Krista olisi voinut kehua tammansa luonnetta viikon. Olkoonkin, että Virranpieli vankkarunkoinen, järeäjalkainen ja kaikin puolin työhevosmainen, se liikkui yllättävän kevyesti. Hyppäämään raudikosta ei oikein ollut, mutta Krista kisasi Virranpielellä heC-B -koulua sekä vaativaa valjakkoa, jälkimmäistä erittäin hyvällä menestyksellä. Krista kantakirjasi tammansa Ta-suunnalle (tamma sai KTK-III -palkinnon), sillä ”eihän tästä kunnon ratsua saa eikä vauhti riitä ravuriksi”. Tamma sai valtavasti kehuja käynnistään, luonteestaan ja ajettavuudestaan. Kantakirjauksen jälkeen Krista piti päänsä teettäen tammallaan kuusi varsaa. Kiitos naisen hyvän hevossilmän ja onnen, Virranpielen varsat ovat ratsurunkoisia, hyviä suoritushevosia, jotka perivät emänsä äärettömän hyvän luonteen ja ratsastettavuuden/ajettavuuden.

ie.

iei. Ryhdikäs, runsaat jouhet, pyrstötähti, kuonopilkku ja eri korkuinen sukka joka jalassa. Iiro Saarihovin mestaruusratsu Tinasotilaallinen oli hauskannäköinen, näyttävä hevonen muutenkin kuin liikkuessaan. 157cm korkuinen ratsu liikkui harvinaisen kevyesti ja elastisesti ylämäkeen, askelet olivat ilmavat, tahdikkaat ja juuri niin pitkälle hienosäädettävissä, kuin ratsastajalla riitti taitoa.
Sopusuhtainen runko, pitkähkö hyvin kiinnittynyt kaula, hyvä satulansija, loiva lapa, lyhyehkö jyrkähkö lautanen, hyväasentoiset, joskin ohutsääriset jalat. Tinasotilaallinen kesti katselua muutenkin kuin kouluradoilla. Kansallisen tason ratsukko kisasi menestyksekkäästi aina vaativa A -radoilla loistaen etenkin kür -luokissa sekä rotumestaruuksista, joista kotiin tuotiin yhteensä seitsemän mitalia (joista kaksi kultaista).
Sosiaalinen, utelias, energinen ori oli vähän varsamainen käsitellä, mutta äärettömän työteliäs, herkkä ratsastaa. RKTK-I -palkinto tuli melkein heittämällä, vaikkei ori estekokeessa loistanutkaan. Tinasotilaallinen jätti 157 varsaa, joille se periytti keskivertoa parempia liikkeitä sekä korrektia rakennetta.

iee. Turhamantärkätty oli ratsuisän ja työhevostaustaisen, ratsuksi muovatun tamman jälkeläinen, Lehtivihreän perheen harrasteratsu. Punarautias, 160-senttinen läsipää oli vankkarunkoinen, hieman matalaryhtinen ja lyhytkaulainen tamman, joka paikkasi pitkää runkoaan ja jyrkähköä lapaansa järeillä, äärettömän hyväasentoisilla jaloillaan.
Lehtivihreät harrastivat lähinnä kotonaan käyden silloin tällöin mätsäreissä tai harjoituskilpailuissa. Turhamantärkätyn äärettömän rauhallinen, kärsivällinen, lempeä ja nöyrä luonne teki siitä hyvän perhehevosen ja lasten ratsun, opetusmestarin hevosten maailmaan. Kovin tasokas ratsu raudikko ei ollut (heC-B, 60-70cm), eivätkä sen matalat, joskin säännölliset liikkeet olleet erityisen vaikuttavat. Eteenpäinpyrkimys oli hyvä, vaikkei vauhtia ylenpalttisesti ollutkaan. Rautainen terveys sekä äärettömän hyvä, palveleva luonne olivat seikat, jotka tekivät tammasta hyvän hevosen.
Turhamantärkättyä ei kantakirjattu. Rakkaalla perhehevosella teetettiin kuitenkin kolme varsaa, joille emä periytti järeitä, hyväasentoisia jalkoja sekä hyvää luonnettaan. Isäorit onneksi paransivat jälkikasvun rakennetta ja kapasiteettia.


e.

ei.

eii. Korvenkaisla oli erittäin lupaava kenttähevonen. Suurimerkkinen tummanrautias, 155cm korkea suomipoika ihastutti jo varsanäyttelyissä sopusuhtaisella rungollaan, hyvällä kaulallaan ja letkeällä ravillaan, ja jatkoi ihastuttamista laatuarvosteluissa sekä kasvattajakilpailuissa.
Anna-Katriikka Aittala, kasvattaja-omistaja, oli äärettömän ylpeä oristaan, ja kuvaili sitä usein "aikuiseksi kakaraksi; tarhassa vähän kaiken tuhoava, tallissa kepposteleva räkänokka, joka kuitenkin tekee töitä mielellään ja kunnolla keskittyen". Ori ei kuitenkaan ollut hankala käsitellä, ja loimien retuuttaminen tuskin olisi ruunaukseen loppunut, joten Korvenkaisla sai pysyä orina. Etenkin (maasto)esteet olivat orin mieleen, kisatuloksia löytyy 110cm/CIC1 -tasoilta asti, ja hyppyhalujen lisäksi orilla oli hyppylahjoja.
Kantakirjattuaan orin - RKTK-II, kehuja etenkin ravista ja hyppytyylistä - Anna-Katriikka tarjosi Korvenkaislaa jalostukseen. Vain yhden kauden astumisen jälkeen hevonen kuoli liikenneonnettomuudessa. Kymmenen jälkeläisen ikäluokasta on ponnistanut hyviä este- ja kenttähevosia, osa hieman.. eläväisempiä persoonia kuin toivottavaa olisi.

eie. Hirvenhaaran ratsastuskoulun sekä Kalevi ja Outi Hirvenhaaran ylpeys, Nuotiossanukkuvi, oli erinomainen ratsu kaiken tasoisille ratsastajille. Kisakaudella tamma kilpaili niin oppilaiden kuin omistajiensa kanssa (heC-heA, 70-110cm, jokunen tuttari-helppo -kenttästartti ratsastajasta riippuen), tuntikäytössä tamma opasti aloittelijat lajin pariin ja antoi uusia oivalluksia konkareille. Etenkin Kalevin kanssa Nuotiossanukkuvi sai ruusukkeen poikineen satulahuonetta koristamaan.
Hyväluontoinen, energinen, työnteosta nauttiva tamma oli lempeä opetusmestari ja sisukas kisaaja, erittäin hyväliikkeinen ja hyvällä tekniikalla hyppäävä hevonen - ei ihme, että Hirvenhaarassa ylpeiltiin sellaisella kultakimpaleella.153-senttinen, vaaleanrautias tamma oli kaunis kuin karkki, hieman vankkarunkoinen ja käyrähkökintereinen, mutta kaunis yhtä kaikki.
RKTK-I -tammalla on neljä hyväluontoista, erinomaisella kapasiteetilla ja ratsastettavuudella siunattua varsaa, joista yksi jäi paikkaamaan emänsä jättämää aukkoa ja loput myytiin kisa- ja siitoshevosiksi.

ee. Rukiinmäen ravitallin vanhempi isäntä Tarmo kuvaili kasvattiaan Lehtikultaa eräälle tuttavalleen seuraavin sanoin; "Kaunis se on ku mikä, mutta ei se juosta ossaa. Paitsi karkuun tarhassa."
Lehtikulta oli päällisin puolin kuin ilmetty emänsä; sama voikon sävy, samat 151 senttiä korkeutta, täsmälleen sama olemus, rakenne-erot niin pienen pieniä, ettei tammoja välttämättä erottanut vielä kolmannellakaan vilkaisulla toisistaan. Ravinkuninkaallisten tyttärestä ei juoksijaa tullut, se kävi Rukiinmäen väelle selväksi ennen kuin kukaan ehti sanoa "opetuslähtö". Tarmo ei kuitenkaan raskinut myydä lempitammansa kovin samanoloista tytärtä, ja nykyään Rukiinmäellä nauretaan, miten "vanhan hölmön mielenoikku toi ratsuja taloon". Ravurina ennen aikojaan flopanneesta Lehtikullasta tuli erinomainen ratsu, joskin vain estepuolelle; kouluaitojen sisäpuolella voikko oli täysi katastrofi. Hyppääminen sujui, niinkin hyvin, että muutamana vuonna Rukiinmäet saivat edustaan niin ravureiden kuin ratsujen kuninkaallisissa. Lehtikullan uraan mahtuu monia voittoja ja sijoituksia 100-120cm tasolta, suurimpina saavutuksinaan suomenhevosten estemestaruuskultaa kahtena vuonna.
Rakenteensa puolesta juoksijasukuinen Lehtikulta sopi yllättävän hyvin ratsun muottiin; kaunis, ilmeikäs pää, pitkähkö niska, hyvänmuotoinen kaula, loivahko lapa, syvä pyöreä runko, lyhyehkö jyrkähkö lautanen, hyvät etuset, takaset hieman pihdissä. Tamman liikkeet olivat tahdikkaat ja elastiset, ravi hieman matalaa, yliastunta hyvä, laukka pyöri hyvin. Hyppytekniikastaan voikko sai vain kehuja. Ratsastettavuudessa oli hieman sanomista, kipakanpuoleinen Lehtikulta ei aina ollut se helpoin tai yhteistyöhaluisin ratsu. Tamma oli muutenkin hieman oikukas voimakastahtoinen tamma, joka odotti kuningattaren kohtelua vaikka toisinaan käyttäytyi kuin sika.
Kilpauransa jälkeen Lehtikulta teki kuusi varsaa, kaikki huolella valittujen ratsuorien kanssa. Tamma periytti vahvasti estekapasiteettia sekä hyvää hyppyä, perushyvää rakennetta (maininnan arvoista on, että Lehtikullan jälkeläisillä on erittäin kestävät jalat) sekä aavistuksen omapäistä, oikukasta luonnetta. Kun tamma sai RKTK-I -palkintonsa päälle vielä Jälkeläisvalion, Tarmo totesi silmäkulmiaan pyyhkien; "Hyvä se o. Vaikka juosta se ei ossaa vieläkkää."

eei. Varikkohaastattelussa Reino Hallalta tiedusteltiin nuorten ravilupausten perään. "On minulla yksi Seinäruusu kasvamassa", oli mies todennut itsekseen myhäillen. Jotkut muistivat vitsin, kun Reino toi orinsa radoille.
Seinäruusu oli vankkarunkoinen, järeäjalkainen orinmurkula, joka toi mieleen enemmän työhevosen kuin ravurin. 159-senttinen tummanpunarautias kuitenkin ravasi menemään siinä missä kevyemmät kilpakumppaninsa, usein jopa paremmin. Hieman hitaasti kehittyneeltä orilta jäivät varhaisluokkien meriitit keräämättä, mutta raudikko otti vahingon takaisin voittamalla nimiinsä kolme ravikuninkuutta. Reino kuvaili oriaan "hiljaiseksi, asialliseksi kaveriksi, joka tekee töitä kymmenen edestä".
JKTK-I -ori juoksi kotiin arvokisavoittojen lisäksi sievoisen summan rahaa, ja kasvatti pottia myöhemmin varsamaksuilla. Lähes viiteensataan jälkeläiseen mahtuu niin ravi- kuin ratsumenestyjää, harrastekaveria, terapiaratsua, työhevosta ja opetusmestaria. Seinäruusu on Jälkeläisvalio, joka periytti hyväasentoisia, kestäviä jalkoja sekä elastista, vaivatonta liikkumista.

eee. Kultakuume, 151cm korkea voikko juoksijatamma, oli Rukiinmäen kasvatteja ja Tarmo-isännän suosikki. Kipakka, omapäinen, hieman röyhkeä tamma tiesi olevansa tallin kuningatar, ja sikaili surutta etenkin oudoille ihmisille. Tamma kuitenkin juoksi "kuin sillä olisi piru perässään", ja koska Kultakuumeen voittorahoilla ruokittaan pari karsinanaapuriakin, tamman käytöstä katsottiin sormien läpi.
Tarmo luotsasi kasvattinsa voitosta toiseen, aina kolmiin kuningatarkilpailuihin asti, joista kotiin tuotiin yksi "ensikertalaisen hopea" ja kaksi kuningattaruutta. Kuningatarseppeleiden lisäksi Kultakuume sai tunnustusta kantakirjatilaisuudessa - JKTK-I - sekä myöhemmin jälkeläisistään Jälkeläisvalion muodossa. Kaunis, upealiikkeinen tamma koetettiin ostaa monet kerrat, mutta Tarmo ei suosikkiaan myynyt - hyvä kun pari sen varsoista raaski laittaa isolla rahalla eteenpäin.
Kultakuumeen seitsemästä varsasta kuudesta tuli erittäin menestyneitä ravureita, yhdestä taas erinomainen esteratsu. Tamma periytti vahvasti kipakkaa luonnettaan ja rakennettaan, ja sanotaankin, että Kultakuumelaiset tunnistaa kyllä pään ja kaulan mallista.

Jälkeläiset

s. 26.05.2016 sh-t. Hiilloshattara, e. Aamukakkukahvi, om. Tuulia T. VRL-00084
s. 28.05.2016 sh-t. Verivalkea, e. Veripihka, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 07.06.2016 sh-o. Varkaanvalkea, e. Halavakan Salakavalakas, om. Jenny (VRL-12948)
s. 04.08.2016 sh-t. Hirttovalkea, e. Hirsipuutarha, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 43 sijoitusta joista 8 voittoaVSR & tarinat - 5 sijoitusta joista 1 voittoa
28.06.2016 Viisikko helppo 5/47
02.07.2016 Turmeltaja helppo 3/30
03.07.2016 Hortensia helppo 5/30
07.07.2016 Metsovaara helppo 4/40
09.07.2016 Mandelbacke helppo 5/32
09.07.2016 Metsovaara helppo 2/40
10.07.2016 Turmeltaja helppo 3/30
12.07.2016 Hengenvaara helppo 1/50
15.07.2016 Oakhill helppo 3/30
16.07.2016 Huvitutti helppo 4/30
22.07.2016 Metsovaara helppo 3/40
23.07.2016 Kärmeniemi helppo 5/40
24.07.2016 Metsovaara helppo 1/40
28.07.2016 Metsovaara helppo 5/40
28.07.2016 Kärmeniemi helppo 5/40
28.07.2016 Huvitutti helppo 5/30
04.08.2016 Mörkövaara helppo 5/40
06.08.2016 Viisikko helppo 1/25
07.08.2016 Ros Cirein helppo 1/40
11.08.2016 Turmeltaja helppo 2/30
11.08.2016 Ros Cirein helppo 5/40
13.08.2016 Turmeltaja helppo 2/30
13.08.2016 Mörkövaara helppo 3/40
14.08.2016 Ros Cirein helppo 1/40
15.08.2016 Mörkövaara helppo 5/40
15.08.2016 Turmeltaja helppo 2/30
15.08.2016 Viisikko helppo 4/25
20.08.2016 Turmeltaja helppo 5/30
21.08.2016 Hengenvaara helppo 4/50
23.08.2016 Oakhill helppo 1/30
25.08.2016 Metsovaara helppo 5/28
26.08.2016 Oakhill helppo 5/30
29.08.2016 Ros Cirein helppo 2/40
30.08.2016 Metsovaara helppo 3/28
31.08.2016 Kalopsia helppo 2/34
01.09.2016 Vähäpelto helppo 1/30
11.09.2016 Hortensia helppo 1/30
16.09.2016 Hortensia helppo 2/30
03.10.2016 Ros Cirein helppo 2/40
10.10.2016 Ros Cirein helppo 2/40
17.10.2016 Ros Cirein helppo 2/40
18.10.2016 Ros Cirein helppo 3/40
19.10.2016 Ros Cirein helppo 2/40
31.07.2016 Fiktio VSR Cup helppo 2/69
30.09.2016 Fiktio VSR Cup helppo 4/78
31.10.2016 Hortensian Suomenhevoset VSR Cup helppo 4/88
31.12.2017 Susiraja VSR Cup helppo 1/25
31.03.2018 Susiraja VSR Cup helppo 9/84

28.09.2017 Adina helppo 4/6 tarina!

Valmennukset

18.04.2017 Maastoestevalmennus, valmensi rritu.

Seuraavaksi Lissu kapusi oriinsa Arvon selkään ja tämänkin kanssa oli tarkoitus lähteä maastoesteille. Ratsukko sai pelolla touhuilla itsenäisen alkuverryttelyn, katselin siinä sivussa miten nopeasti Arvo reagoi Lissun apuihin. Kun ratsukko oli saanut verryttelyt suoritettua, siirryttiin suoraan vesiesteelle. Alkuun Arvo katseli estettä vähän kummaksuen, mutta meni haparoiden siitä yli. Kun saatiin tälle esteelle hyvä hyppy, siirryttiin kapealle esteelle johon oli tarkoitus ratsastaa hevonen täysin keskelle. Arvo laukkasi todella vahvatempoisesti ja Susiraja toi sen ehkä hieman liian lähelle ja heille tuli kielto, mutta uudella hieman rauhallisemmalla laukalla he pääsivät esteelle hyvin. Susiraja ehdotti itse, että he lähtisivät treenaamaan pensaikkoa, sillä se on kuulemma tuottanut hankaluuksia Arvolle ja kyllähän se minulle sopi. Pensaikko oli suhteellisen korkea, jonka sisällä oli valkoinen portti. Ratsukko lähestyi estettä reippaassa laukassa, mutta aivan viimehetkellä Arvo löi liinat kiinni ja Susiraja valui hurjan näköisesti orin kaulaa pitkin pensaikon toiselle puolelle. Arvo vain katseli hölmönä, että mitä se sielä maassa makaa vaikka selässä se äsken istui. No ratsastaja takaisin selkään ja uusinta yritys. Lissun täytyi ratsastaa Arvo tarkemmin esteelle, jotta se menee siitä yli ja sehän auttoi. Ori hyppäsi todella rennosti ja korkealla hypyllä, niin ettei sen jalat hipaissutkaan pensaikon oksia! Näin hyvään suoritukseen oli hyvä lopettaa suurten kehujen myötä. Ratsukko ravaili pellolla vielä loppuveryttelyt venytellen hevosen kaulaa.

29.07.2017 Kouluvalmennus, valmensi Viveka

Voikko ori singahti nenäni edestä häntätötteröllä ja otin vaistomaisesti askelia taaksepäin. Vielä hetkeä aikaisemmin Arvo oli tehnyt ratsastajansa kanssa kuuliaisesti alkuverryttelyä ravissa ja olimme aloittelemassa neliapila tehtävää. Olin kuulevinani muutaman sadattelun ratsastajan suusta, kun tämä pyrki hiljentämään orin vauhtia.
”Ihan just Arvon tapaista. Siellä tais mennä kissa tai sitten se näki olemattomia.” Nainen kihisi orinsa satulassa, kun sai sen hiljentämään. ”Pakoeläin mikä pakoeläin. Tyylipisteet selässä pysymisestä, moni ei tuohon kykenisi. Otapas sen orin kanssa vielä sitä alkuverryttelyn nopeita ravisiirtymiä tahdilla 10-10-5-pysähdy.”
Silmäilin silmätarkkana ratsukon etenemistä. Arvo oli alkuunsa hieman pälyilevä ja pyrki samaisessa kulmassa oikomaan missä oli säikähtänyt. Ratsastaja oli tähän valmistautunut ja reagoi heti ratsastamalla oriansa reippaasti eteen. Siirtymät rauhoittivat voikon muutamassa kierroksessa ja pääsimme aloittamaan päivän päätehtävän, neliapila.

Ratsukon tehtävänä oli tehdä jokaiseen kulmaan ravivoltti pituushalkaisijalta, joka on muodoltaan kulmikas. Voltilta jatketaan lyhyttä sivua pitkin kohti seuraavaa kulmaa, niin että ratsukko etenee n. 9 metriä uran sisäpuolella. Lyhyen sivun kulmien jälkeen matkaa jatketaan pituushalkaisijaa pitkin kohti vastakkaista päätyä, jossa kulmikkaat voltit toistetaan. Tehtävä tehtiin aluksi kevyessä ravissa ja voltit harjoitusravissa. Ratsukko pääsi nopeasti jyvälle tehtävästä ja erityisesti panin merkille Arvon hyvän eteenpäinpyrkimyksen. Nyt orilla ei kiire märehtimään ulkopuolella tapahtuvaa, kun tällä tehtävällä sen että ratsastajan tuli kokoajan keskittyä seuraavaan siirtymiseen. ”Te hiffasitte tämän todella nopeasti. Nyt vaikeutetaan niin, että teette voltit keskiravissa ja pitkät sivut kootussaravissa. Jos tämä lähtee menemään yhtä hyvin, siirrytään tekemään tehtävää myös laukassa.”

Ratsukko eteni energisesti ja hyvässä rytmissä neliapilalla. Voikkoa oria katsoessa ei olisi uskonut, että se alkutunnista riepotteli ratsastajaansa mennentullen, kun se mukamas pelästyi jotakin. Silmieni eteen oli ilmestynyt mitä kuuliaisin suomenhevosori, jonka liikehdintään oli ilo katsella. Minun ei tarvinnut huomautella ratsastajaa kuin pienistä käsien asentovirheistä ja terävämmistä pohjeavuista kulmiin taittaessa.

Lue päiväkirjaa