Aarnivalkea VH16-018-1224

NimiAarnivalkea "Arvo" KasvattajaTeam Tulenpalo, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, ori OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri153cm, voikko MeriititVIR MVA Ch, KTK-II, KERJ-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 18.12.2015, 19v
satunnainen (3v 08.01.2016)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäpainotteinen
he A / 100cm / 100cm / helppo

HUOM. Rekisteröity nimellä Aarnivalkeat

30.08.2016 Arvoa tarjottiin ratsusuunnalle kantakirjaan, josta ori pokkasi palkinnon KTK-II 77 pisteellä!

20.12.2016 orille myönnettiin VIR MVA Ch näyttelymenestyksensä johdosta.

25.04.2019 kullanhohtoinen kenttäorhi palkittiin KERJ-I -palkinnolla!


Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, estekuvat © SN

Luonnekuvaus

Arvo tuli meille samalta kasvattajalta kuin Vihavalkea, vaikka ori ei oikeastaan ollut edes myynnissä. Kävimme alun perin katsomassa Vihannesta vähän "meh"-fiiliksillä, vaikka tamma paljastuikin paremmaksi kuin odotimme. Huomiomme kiinnitti samalla käynnillä kuitenkin tarhassa arvokkaana seissyt ori. Niin komea voikko, että ihan sydäntä särki. Aloitimme siis hienovaraisen kyselyn aiheesta "mikäs se tuo on?". Saimme kuulla orin olevan ratsutettu, mutta kisauraansa aloittamaton Aarnivalkea, suvultaan aivan liian upea ja ei myynnissä.
Lienee turha toistaa kaikkia niitä vaiheita, joita saimme tehdä projektissamme, jonka nimesimme leikkisästi Projekti TAKE OUR MONEY PLZksi. Tie oli pitkä ja kivinen, mutta lopulta kasvattaja heltyi: Arvo muuttaisi Susirajaan.

Kauppasumma pysyköön meidän ja orin kasvattajan välisenä liikesalaisuutena, mutta mainittakoon myös se, että mielestämme tämä viisinumeroinen summa ei ollut senttiäkään liian suuri Aarnivalkeasta.

Arvo on ori, ja se tietää sen ja käyttäytyy sen mukaan ilman, että siitä tulee mitään testosteronipäissään kahdella jalalla hilluvaa hirviötä. Käytöstavat ovat mielessä, kunhan käsittelijä on napakka, paitsi ehkä kisoissa. Kisoissa Arvo voi vähän unohtaa, mitenkä nyt ihmisen kanssa oltiinkaan, koska siellä on paljon uusia hevosia, joille pitää näyttää kuka on paikan kovin jätkä. Kultakarva palaa kuitenkin järjestykseen komentamalla, joten suuria ongelmia sen kanssa ei oikeastaan ole kohdattu. Vaikka Arvo onkin aika ajoin jopa kiusallisen stereotyyppinen ori (se pitää tarhata kaukana tammoista, se ei tykkää muista oreista liian lähellä itseään, se huutaa ja komentaa etujalalla), pääasiassa se on varsin asiallinen käsiteltävä.

Kotioloissa Arvo on vallan mukava hevonen, kunhan marssijärjestys on sille selvä. Ori testaa kaikki uudet ihmiset: saako se mennä mihin haluaa, auttaako etujalalla komentaminen, sallitaanko sille se tai tuo. Kun vastaus on jyrkkä ei, Arvo toteaa, että ihminen on pomo ja sen täytyy muistaa käytöstavat. Niinpä se seisoo nätisti paikallaan ja odottaa, että se saadaan harjattua ja varustettua. Ori tykkää myös rapsutuksista ja halauksista, joten on aivan sallittua jäädä lässyttämään ja silittelemään sitä, jos siltä tuntuu. Liian lähelle tuleville muille hevosille Arvo kukkoilee, mutta komentamalla tämäkin loppuu. Myös uudet toimenpiteet aiheuttavat kokeilua. Jos et ole koskaan klipannut oria, voit olla varma siitä, että se komentaa taas etusella, heiluu ja huojuu. Napakka käskytys muistuttaa kuitenkin jälleen sen, millainen pon marssijärjestys ja Arvo onkin mitä mutkattomin kaveri niin hoitaa, kengätä kuin lääkitä, kunhan se vain tietää ihmisen osaavan asiansa ja olevansa varma itsestään.
Narun nokassa Arvo jatkaa samaa linjaa - pörhistelee, machoilee ja menee mihin huvittaa, jos taluttaja antaa sen tehdä niin. Kun narun ei-hevososapuoli on rauhallinen, jämpti ja reagoi orin käytökseen välittömästi ja sopivasti, se kulkee perässä vaikka sitten pitkällä narulla kuin koiranpentu. Arvo ei turhia testaile toiseen kertaan, tutun ihmisen olemus riittää kertomaan sille, että kyllä, tämä ihminen on vieläkin se, joka määrää mihin mennään. Rekkaan pakkaaminen sujuu ongelmitta, matkustaessa Arvo voi hieman kuopia. Ei se autoa hajota, mutta onhan se rasittavaa, kun aika ajoin hevonen innostuu kuopimaan tietään kumimaton läpi. Se kuitenkin purkautuu nätisti ja rauhassa ulos.

Arvo on ratsuna hieman sellaista sähikäismallia. Se reagoi nopeasti ratsastajaan sekä ulkoisiin ärsykkeisiin ja kerää jonkin verran pöllöenergiaa aina liikutusta varten. Ratsastajan tulee olla asiansa osaava ja rauhallinen: Arvo hermostuu liiasta puuhaamisesta sen selässä ja alkaa sinkoilla, jopa hyppiä pystyyn. Koska ori on muutenkin hieman sellainen (se tosin ei hypi pystyyn ilman syytä), sen ratsastajan on oltava rauhallinen eikä ainakaan villittävä hevosta lisää. Arvon saa kuitenkin rauhoiteltua hyvin avuille olemalla itse rauhallinen ja tasainen. Siltä täytyy ehkä vaatia asioita hieman kauemmin, erityisesti jos se hermostuu jostain, mutta ori toimii pääasiassa kevyillä avuilla.
Kun Arvon saa ratsasteltua avuille, se on herkkä ja reaktiivinen hevonen. Parhaimmillaan sitä on todellinen ilo ratsastaa: se tekee asiat välittömästi ja tarkasti, vastaan vänkäämättä. Pahimmillaan se saattaa sinkoilla sinne tänne, tehdä asiat vähän sinne päin ja sitten hermoilla vähän enemmän vielä. Ori kokoaa ja lisää askellajeja erityisen hyvin, avot ja sulut sujuvat siltä kuin vettä vain. Siirtymät askellajien välillä vaativat Arvon kanssa työtä. Se tekee ne kyllä pyydettäessä, mutta hieman töksähtäen tai alta pois juosten.

Esteillä Arvo on erittäin hyvä ratsu, olkoonkin, että myös esteiden keskellä se voi hermostua sähikäismäiseksi sinkoilijaksi. Sen laukan säätely on todella helppoa, ori on rohkea ja varma hyppääjä. Se kuuntelee hyvin ratsastajaansa eikä sillä ole huono estesilmä. Laukan pitää toki olla kunnossa, Arvo osaa korjata ratsastajan virheitä, mutta ei niitä isoimpia eikä se tunnu edes haluavan tehdä kaikkea ratsastajan puolesta. Ori ennemmin kieltää, kuin hyppää totaalihuonosta paikasta ja silloin saa selässä nököttäjä syyttää itseään virheestä.
Maastoesteillä Arvo on ehdottomasti parhaimmillaan. Jos ratsastaja ei hermoile tai puuhaa selässä, sen sähikäismäinen reagointi tuntuu vain tasaiselta ja nopealta. Ori reagoi toki nopeasti, mutta se ei tunnu hermostuvan mistään vaan etenee tasaisesti, reippaasti ja herkästi apuja kuunnellen. Se on maastoesteillä tarkka, nopea hyppääjä, jonka laukka tuntuu sopivan esteille aina. Arvo varoo tarkasti maastoesteitä ja osaa kieltää, jos hyppy meinaa mennä plörinäksi. Vaikka ori on maastossa rauhallisempi kuin kentällä, se ei silti sovi rennon leppoisiin käyntilenkkeihin. Ori pitää vauhdista ja pelkkä "rento kävely" sen kanssa menee steppailuksi ja laukkapyrähdyksiksi.

Kisoissa Arvon ego paisuu vähän liiankin kanssa ja siellä se on huomattavasti karjaampi kuin kotona. Loppujen lopuksi orin miehisyys on vain puhkaisuaan odottava ilmapallo, sillä se on hyvin käytöstavoille opetettu asiallinen hevonen. Totta kai siitä tulee ihan mahdoton, jos ihminen ei tee mitään estääkseen orimaisuuksia. Napakka komento ja jämäkkä ihminen kuitenkin takaavat sen, että Arvo lopettaa kaikki ylimääräiset machoilunsa muille hevosille, vaikka sillä ryhtiä on enemmän kuin pienessä kylässä. Verryttelyissä ja suorituksessa Arvo on kuitenkin oma itsensä: herkkä hevonen, joka reagoi nopeasti ja hermostuu ratsastajan liiasta panikoinnista. Ensimmäiseksi kisapeliksi ori ei luonnollisesti sovi, sillä jännäävä ratsastaja ei pääse sen kanssa puusta pitkään.

Sukutaulu

i. Palottarainen
evm, sh, vprt, 156cm
ii. Järvivirsu
evm, sh, rt, 154cm
iii. Vesiveisu
evm, sh, vrt, 157cm
iie. Virranpieli
evm, sh, trt, 156cm
ie. Turhattara
evm, sh, vprt, 156cm
iei. Tinasotilaallinen
evm, sh, rt, 157cm
iee. Turhamantärkätty
evm, sh, prt, 160cm
e. Koivukulta
evm, sh, vkk, 151cm
ei. Korvessakulkevi
evm, sh, vprt, 153cm
eii. Korvenkaisla
evm, sh, trt, 155cm
eie. Nuotiossanukkuvi
evm, sh, vrt, 153cm
ee. Lehtikulta
evm, sh, vkk, 151cm
eei. Seinäruusu
evm, sh, tprt, 159cm
eee. Kultakuume
evm, sh, vkk, 150cm
Näytä / piilota sukuselvitys

i. Palottarainen tehtiin sillä ajatuksella, että siitä tulee kisahevonen. Mieluummin mestaruustason kisahevonen. Riina Lumivirran tamma oli heikko tiinehtymään (Palottarainen oli toinen kahdesta syntyneestä varsasta), joten odotukset olivat sitä suuremmat. Isäoriksi oli valittu komea kouluori, jolla oli ennestään jokunen lahjakkaan oloinen, hyväliikkeinen ja -luonteinen ikäluokka varsoja. Joskus käy kuten elokuvissa, ja Palottaraisesta tuli kaikkea mitä kasvattajansa toivoi – ja vähän enemmän. Vaaleanpunarautias, 156-senttinen ori ryhdikäs, hyvätyyppinen ja -leimainen hevonen, sellainen moderni kevennetty ratsutyyppi. Pää oli ilmeikäs, niska pitkä, kaula erittäin hyvin liittynyt ja hyvän muotoinen, joskin lyhyehkö. Lavat olivat hyväasentoiset, säkä pitkähkö ja selkeä, runko sopusuhtainen, lautanen jyrkähkö. Reidet olivat lihaksikkaat ja hyvän mittaiset, jalat olivat erittäin hyväasentoiset ja kuivat, kavioissa ei moittimista. Palottara liikkui kevyesti, tahdikkaasti ja elastisesti pitkin askelin. Takasten liike oli käynnissä vähän ahdasta, mutta väljeni ravissa. Laukka pyöri hyvin, kaikkia askellajeja oli helppo säädellä, orin sai ratsastettua helposti kevyemmäksi ja pois lievästä etupainoisuudestaan, kokoaminen oli melko helppoa. Hauskannäköinen raudikko keräsi kiitosta varsanäyttelyissä II-palkintojen verran, laatuarvostelukarsinnoista ori lähti finaaliin sijoittuen aina kärkikymmenikköön. Kiitosta tuli etenkin estepuolella, eikä ihme; nopea, erinomainen jalkatekniikka, nopea terävä ponnistus, pyöreä nopea tasapainoinen hyppy, esteälyä, hieman puutteellinen kaulan käyttö, selän käyttö OK. Kasvattajakisan koulupuolella Palottarainen jäi puolivälin tietämille, esteillä mitali lipsahti kavioista sijoituksen ollessa neljäs.
Helppo A, 110cm, CIC1. Lahjakkaasta nuoresta kasvoi iän ja kokemuksen myötä ruusukehai, joka menestyi etenkin este- ja kenttäradoilla. Kenttäratsastuksessa ihan mestaruustasolla; pari pronssia ja yksi hopea. Riina Lumivirta kiitti oriaan aina eniten sen luonteen vuoksi; kisapaikoillakin tyynen rauhallinen, kenen tahansa käsiteltävissä oleva positiivinen herrasmies, aina innokkaana tekemässä töitä. Mutkaton, ’kaikki käy’ -tyylinen hevonen, reipas, herkkä ja eteenpäinpyrkivä ratsastaa, teräväpäinen, mutta ilman taipumusta oppia niitä pahoja tapoja. Kuuliainen, eteenpäinpyrkivä, työteliäs ja rohkea ratsu, joka nautti niin rennoista maastoista kuin reippaista kisaradoista täysin rinnoin.
Kisasuoritustensa sekä erinomaisten käyttö- ja luonnepisteiden avittamana Palottarainen kantakirjattiin RKTK-I -palkinnolla. Myöhemmin raudikolle myönnettiin Jälkeläisvalion arvo, eikä ihme; 121 jälkeläistä jättänyt ori periytti vahvasti melko komeaa, korrektia rakennetta, mutta ennen kaikkea suorituskykyä hermorakenteesta ratsastettavuuteen, liikkeistä ja hyppytekniikasta kapasiteettiin. Erityisen meritoituneita palottaraiset ovat kenttä- ja esteradoilla. Ori lopetettiin hammasvaivojen vuoksi 25-vuotiaana, ja se haudattiin kasvattaja-omistajansa Riina Lumivirran tiluksille, lähelle emänsä hautaa.

ii. Järvivirsu oli kaikkea sitä, mitä kasvattajansa Krista Elo-Honkainen oli toivonut; hyvätyyppinen ja -leimainen, ryhdikäs hevonen, jolla oli hyvin liittynyt pitkähkö kaareva kaula, hyvä säkä, pystyhköt lavat, sopusuhtainen pyöreä avohko runko, huipukas lautanen, hyvät reisilihakset, kestävät melko hyväasentoiset jalat (lyhyehköt etusääret, käyrähköt kintereet). Vikoja nyt ei tietenkään oltu toivottu, mutta Järvivirsun rakenteen viat eivät haitanneet sen menestyksekästä uraa ratsuna.
Nuorena ori kasvoi epätasaisesti saaden varsanäyttelyistä vuorotellen III- ja II-palkintoa. Kolmivuotislaatuarvostelut jätettiin suosiolla välistä, mutta nelivuotiaana ori pääsi finaaliin sijoittuen seitsemänneksi. Viisivuotisfinaalipaikka oli jo tienattu, mutta loukkaantuminen esti osallistumisen. Kasvattajakisassa ori teki tasaiset suoritukset ollen molempien osioiden kahdeksas. Rautias, 154-senttinen ori liikkui pitkin, suorin ja väljin liikkein, kantoi itsensä hyvin, oli helppo koota. Askelissa oli tahdikkuutta, elastisuutta ja säätövaraa, hyppääminen oli helpon ja vaivattoman näköistä, vaikka jalkatekniikka olikin melko hidasta (eikä ori levittänyt takaa käytännössä ollenkaan). Krista Elo-Honkainen panosti hyviin valmentajiin ja ammattiratsastajaan, joka tuli orin kanssa juttuun. Järvivirsu oli melko vähäeleinen, rutiinirakas hevonen, joka ei pitänyt turhasta lässyttämisestä eikä sietänyt ratsastajaltaan turhan montaa virhettä. "Melko vakava kaverihan se on, mutta todella yhteistyöhaluinen ja työteliäs, eteenpäinpyrkivä", Krista kertoi.
Järvivirsu kisasi jokusen 90-100cm esteluokan sekä tutustumisluokan kenttästartin, mutta päätyönsä ori teki heA-vaB-kouluradoilla. Neljästi mestaruuksiin osallistunut ori koskaan yltänyt mitaleille, paras sijoitus oli viides. Muuten ori kyllä toi ruusukkeita kotiin. RKTK-II -kantakirjattu raudikko sai 'mestaruusrevanssin' isäorina; 66 jälkeläistä, joista 11 on osallistunut koulumestaruuksiin ja kaksi voittanut mitalin. Järvivirsulaiset eivät ole yhtä 'vakavia' kuin isänsä, mutta yhtä työteliäitä ja lahjakkaita kylläkin. Ori lopetettiin 22-vuotiaana sen hampaiden nopean heikentymisen vuoksi.

iii. Vesiveisu, 157 senttimetriä vaaleanrautiasta arvokkuutta, oli upea hevonen. Melko tuoretta ratsukasvatusta, mutta onnistunutta sellaista. Erittäin hyvätyyppinen ja -leimainen, ryhdikäs oli korrektilla rakenteella ja hyvillä jalka-asennoilla – puhumattakaan niistä laadukkaista, lennokkaista liikkeistä! Pitkät, tahdikkaat, elastiset, suorat ja väljät, paljon säätövaraa.. Joku totesi joskus Vesiveisun olevan "kylmäveristen puoliverinen", mitä liikkeisiin tuli. Hyppytekniikaltaan raudikko oli melko keskinkertainen, vaikka 90-100cm radat sujuivatkin, mutta Petri Kaskisaari olikin kouluratsastaja. Yhdessä ratsukko nousi vaativa B -tasolle voittaen ja sijoittuen lukuisia kertoja niin avoimissa kuin suomenhevostenkin luokissa; myös koulumestaruuksissa (kulta, kaksi hopeaa ja neljäs sija). RKTK-I, Jälkeläisvalio, laajalti hyvähermoisena, asiallisena hevosena tiedetty, kantakirjauksessa erittäin hyvästä ratsastettavuudesta kiitelty. Petri jaksoi kehua Vesiveisua järkeväksi työmyyräksi ja kotitallinsa lempeäksi kuninkaaksi. Ratsusuomenhevoskasvattajien onneksi 30-vuotiaaksi elänyt kouluori periytti varsoihinsa vahvasti oman leimansa liikkeistä rakenteeseen – vesiveisulaiset ovat pärjänneet niin näyttelyissä, kouluradoilla kuin jalostuksessa.

iie. Krista Elo-Honkaisen suomenhevoskasvatuksen kulmakivi, Virranpieli, tuntui hieman hullunkuriselta ratkaisulta ratsujalostuksen kantatammaksi. 156-senttinen, suuriläsinen punarautias oli työhevostyyppisen tamman ja juoksijaorin jälkeläinen, joskin tamma itse toimi ikänsä ratsuna. Erittäin pitkämielinen, hyvähermoinen, rohkea, sosiaalinen – Krista olisi voinut kehua tammansa luonnetta viikon. Olkoonkin, että Virranpieli vankkarunkoinen, järeäjalkainen ja kaikin puolin työhevosmainen, se liikkui yllättävän kevyesti. Hyppäämään raudikosta ei oikein ollut, mutta Krista kisasi Virranpielellä heC-B -koulua sekä vaativaa valjakkoa, jälkimmäistä erittäin hyvällä menestyksellä. Krista kantakirjasi tammansa Ta-suunnalle (tamma sai KTK-III -palkinnon), sillä ”eihän tästä kunnon ratsua saa eikä vauhti riitä ravuriksi”. Tamma sai valtavasti kehuja käynnistään, luonteestaan ja ajettavuudestaan. Kantakirjauksen jälkeen Krista piti päänsä teettäen tammallaan kuusi varsaa. Kiitos naisen hyvän hevossilmän ja onnen, Virranpielen varsat ovat ratsurunkoisia, hyviä suoritushevosia, jotka perivät emänsä äärettömän hyvän luonteen ja ratsastettavuuden/ajettavuuden.

ie. Turhattara kasvoi äärettömän epätasaisesti hyvin epäkiitollisissa sykleissä; se oli aina rumimmillaan näyttelyiden ja laatuarvostelukarsintojen aikana. Epäsopusuhtaisuus yhdistettynä osin uhmaikäiseen kiukkuun ja siitä johtuvaan heikkoon liikkumiseen toivat tammalle vain kolmospalkintoja sekä laatuarvostelukarsintojen häntäpäätuloksia. Kuusivuotiaana Lehtivihreän perheen omistama tamma osallistui kasvattajakilpailuun Riina Lumivirran ratsastamana, ja yllättäen oli koulupuolen seitsemäs ja esteiden kolmas. Riina päätyi ostamaan tamman, ja ratsukosta tuli tuttu näky este- ja kenttäradoilla.
Läsipäinen, 156-senttinen vaaleanpunarautias tamma tasoittui iän myötä niin rakenteensa kuin luonteen puolesta. Tammalla oli ilmeikäs pää, pitkähkö niska, kaareva leveähkösti liittynyt kaula, hyvät lavat ja pitkähkö matala säkä, vankahko pitkähkö pyöreä runko, lyhyehkö jyrkähkö lautanen ja hyväasentoiset, joskin lyhytvuohisiset järeähköt kuivat jalat. Tammalla oli isänsä kevyet, ylämäkeen rakentuneet elastiset liikkeet, joissa oli hyvä tahti, irtonaisuus ja yliastunta. Lisäksi Turhattara kantoi itsensä hyvin ja oli helppo koota. Rumasta ankanpoikasesta todellakin kasvoi joutsen, kasvattajansa ja uuden omistajansa peittelemättömäksi riemuksi. Hypyt olivat vähän kiireisiä ja selättömiä, mutta kapasiteettia riitti, ja läsipää paikkasi hyppyjään nopealla, hyvällä jalkatekniikalla.
Riina ja Turhattara kisasivat 100-110cm esteratoja sekä tuttari/helppo -tason kenttäluokkia voittaen ja sijoittuen (parhaana tuloksena seuramestaruuspronssi molemmista lajeista). Riina jaksoi kehua ratsunsa yritteliäisyyttä, yhteistyöhalua, eteenpäinpyrkimystä ja taistelutahtoa kilparadalla, järkevää suhtautumista vähän kaikkeen sekä hyvää käsiteltävyyttä. Samaa kehui myös kantakirjatilaisuuden testiratsastaja; Turhattara saikin luonteestaan yhdeksän pistettä. Kantakirjaluokka oli vahva RKTK-II.
Hyväluontoinen, kilpailuissa menestynyt tamma oli heikko tiinehtymään, eikä yrityksistä huolimatta saanut kuin kaksi varsaa. Turhattaran molemmat varsat ovat emäänsä paremman näköisiä, mutta aivan yhtä hyväluonteisia, miellyttäviä ratsuja, jotka ovat jatkaneet emänsä jäljissä este- ja kenttäratsastuksen pariin. Turhattara kuoli 23-vuotiaana rajuun ähkyyn, ja on haudattu Riina Lumivirran tallin maille.

iei. Ryhdikäs, runsaat jouhet, pyrstötähti, kuonopilkku ja eri korkuinen sukka joka jalassa. Iiro Saarihovin mestaruusratsu Tinasotilaallinen oli hauskannäköinen, näyttävä hevonen muutenkin kuin liikkuessaan. 157cm korkuinen ratsu liikkui harvinaisen kevyesti ja elastisesti ylämäkeen, askelet olivat ilmavat, tahdikkaat ja juuri niin pitkälle hienosäädettävissä, kuin ratsastajalla riitti taitoa.
Sopusuhtainen runko, pitkähkö hyvin kiinnittynyt kaula, hyvä satulansija, loiva lapa, lyhyehkö jyrkähkö lautanen, hyväasentoiset, joskin ohutsääriset jalat. Tinasotilaallinen kesti katselua muutenkin kuin kouluradoilla. Kansallisen tason ratsukko kisasi menestyksekkäästi aina vaativa A -radoilla loistaen etenkin kür -luokissa sekä rotumestaruuksista, joista kotiin tuotiin yhteensä seitsemän mitalia (joista kaksi kultaista).
Sosiaalinen, utelias, energinen ori oli vähän varsamainen käsitellä, mutta äärettömän työteliäs, herkkä ratsastaa. RKTK-I -palkinto tuli melkein heittämällä, vaikkei ori estekokeessa loistanutkaan. Tinasotilaallinen jätti 157 varsaa, joille se periytti keskivertoa parempia liikkeitä sekä korrektia rakennetta.

iee. Turhamantärkätty oli ratsuisän ja työhevostaustaisen, ratsuksi muovatun tamman jälkeläinen, Lehtivihreän perheen harrasteratsu. Punarautias, 160-senttinen läsipää oli vankkarunkoinen, hieman matalaryhtinen ja lyhytkaulainen tamman, joka paikkasi pitkää runkoaan ja jyrkähköä lapaansa järeillä, äärettömän hyväasentoisilla jaloillaan.
Lehtivihreät harrastivat lähinnä kotonaan käyden silloin tällöin mätsäreissä tai harjoituskilpailuissa. Turhamantärkätyn äärettömän rauhallinen, kärsivällinen, lempeä ja nöyrä luonne teki siitä hyvän perhehevosen ja lasten ratsun, opetusmestarin hevosten maailmaan. Kovin tasokas ratsu raudikko ei ollut (heC-B, 60-70cm), eivätkä sen matalat, joskin säännölliset liikkeet olleet erityisen vaikuttavat. Eteenpäinpyrkimys oli hyvä, vaikkei vauhtia ylenpalttisesti ollutkaan. Rautainen terveys sekä äärettömän hyvä, palveleva luonne olivat seikat, jotka tekivät tammasta hyvän hevosen.
Turhamantärkättyä ei kantakirjattu. Rakkaalla perhehevosella teetettiin kuitenkin kolme varsaa, joille emä periytti järeitä, hyväasentoisia jalkoja sekä hyvää luonnettaan. Isäorit onneksi paransivat jälkikasvun rakennetta ja kapasiteettia.


e. Useista ostotarjouksista huolimatta Rukiinmäen väki ei suostunut myymään Koivukultaa kokonaan. Lahjakkaan kenttätamman ympärille muodostettiin jo tamman varsa-aikana kimppa, Team Tulenpalo; porukka kasvatti myöhemmin paljon hienoja kenttä- ja yleishevosia, muun muassa Aarnivalkeat ja Vihavalkean. Koivukulta oli kuitenkin kimpan ensimmäinen tamma, ja ainakin Rukiinmäen Tarmon mukaan ”se kaikkein hienoin”. Ja olihan Koivukulta hieno; ryhdikäs, sporttinen ja hyväleimainen ratsu, 151 senttiä voikkoa eleganssia. Pää oli kaunis ja ilmeikäs, niska pitkä, kaula hyvin asettunut, pitkähkö ja kaareva. Hyväasentoinen lapa, korkea säkä, pitkähkö pyöreä runko, pitkähkö jyrkähkö lautanen. Erinomaisen kestävät jalat pienestä sapelihakuisuudesta ja käyrähköistä kintereistä huolimatta. Pitkät, väljät, suorat ja tahdikkaat liikkeet, erinomainen yliastunta, ylös rakentunut laukka. Koivukulta haki varsanäyttelyistä II+ -palkintoja sekä roppakaupalla kehuja, joskin jokusen huomion ’kiireisyydestä’ sekä ’eläväisyydestä’, yhtenä kommenttina kaunisteltu kiertoilmaus ’huumorintajuinen’.
Sillä voikko oli melkoinen sähikäinen. Kolmivuotiaana laatuarvostelukarsinta oli sirkusesitys, joka ei poikinut finaalipaikkaa. Nelivuotiaana tamma pääsi niukin naukin karsinnan läpi, mutta häikäisi finaalissa ollen kokonaiskisan kolmas. Viisivuotiaana tamma esiintyi jo vähän asiallisemmin ollen lupaavin estehevonen. Kuusivuotiaana pipariksi mennyt kasvattajakisan kouluosuus sekä kultajuhlat estepuolella. Hypätä tamma osasi; se oli rohkea, älykäs hyppääjä, joka korjasi hyvin omia ja vähän ratsastajankin vikoja, käytti jalkojaan moitteettomasti ja kaulaansa ja selkäänsäkin hyvin. Vahva, terävä, nopea ponnistus, yhtä nopea, pyöreä, tasapainoinen hyppy, lähes ilmiömäinen kyky venyä jokaisen esteen yli, kammeta itsensä yli niistäkin esteistä, joiden ponnistus lähti aivan juuresta. Koivukullan ainoa heikkous oli sen sähikäisyys yhdistettynä hienoiseen kuningatarmaisuuteen; häntähän ei neuvottu eikä komennettu. Hyppyhaluja oli, kouluradat menettelivät, mutta ratsastajan piti olla samaan aikaan eleetön, pehmeä ja järkähtämätön kuin vuori. Sopivan ratsastajan löydyttyä Koivukulta nousi nopeasti 100-110cm esteluokkiin ja helppo-CIC1 -kenttäluokkiin, ruusukkeita alkoi tipahdella, lopulta niitä sinivalkoisia. Diivamainen, hieman oikukas käsiteltävä, mutta todella rohkea kilparatsu ja esiintyjä – Koivukullasta tuli äkkiä nuorten hevoslehtien juliste- ja tarinamateriaalia. Sähikäistamman ura huipentui kenttämestaruuteen.
RKTK-II -palkinto nousi kisatulosten myötä RKTK-I -palkinnoksi. Team Tulenpalo teki Koivukullalla kuusi varsaa, kaikki tarkoin valikoiduista oreista, ja jälki on sen mukaista. Kuusi kantakirjattua, menestyksekkäästi kisannutta jälkeläistä, Koivukullalle Jälkeläisvalio. Tamma periytti vahvasti vähän sähikäismäistä, menevää persoonaansa, mutta myös kykyä ja näköä; koivukultalaiset ovat ehkä vähän kulmikkaita, mutta yhtä kaikki ryhdikkäitä, hyvin liikkuvia ja -hyppääviä Kilpahevosia. Isolla alkukirjaimella. Kuningatartamma eli 28-vuotiaaksi.

ei. Alusta alkaen oli selvää, että Korvessakulkevi myytäisiin tavoitteelliseen kotiin. Hirvenhaaran ratsastuskoulun kasvatti oli kahden erittäin hienon kilparatsun jälkeläinen, ja jo varsalaitumella komeita liikkeitä väläytelleestä orista odotettiin paljon.
Julius Pajupihlaja osti orin sen ollessa parin kuukauden ikäinen. Kolme varsanäyttelyä (kaikista II+ -palkinto, kehuja tyypistä ja liikkeistä), kolme laatuarvostelufinaalia (11., 5. ja 5. sijat), kasvattajakisassa kouluosion häntäpään tulos mutta esteosion viides. Vaaleanpunarautias, loistoliinakko Korvessakulkevi kasvoi 153cm korkeaksi hyväluontoiseksi, lahjakkaaksi ratsuksi, jonka ainoa vika oli ajoittainen.. eläväisyys. Todella innokas ja sen vuoksi toisinaan keskittymiskyvytön ori pärjäsi yleensä loistavasti esteillä, mutta kouluradoilla raudikko ennakoi aivan liikaa tulevia tehtäviä eikä siksi yleensä saanut kummoisia prosentteja. Menestyksekäs kenttäura kaatuikin juuri kouluosioon (orilla on jokunen tulos helposta luokasta), esteradoilla ori sen sijaan voitto ruusukkeen poikineen 100-110cm radoilta. Laadukas, elastinen, ylös rakentunut laukka, pitkät tahdikkaat ja väljät käynti- ja raviliikkeet. Erittäin hyvä hyppytyyli varmasta, nopeasta ponnistuksesta nopeaan, hyvään jalkatekniikkaan ja pyöreään, nopeaan hyppyyn. Selän ja kaulan käyttö OK, Korvessakulkevi oli tarkka jaloistaan, sillä oli esteälyä; se osasi pelastaa Juliuksen arviointivirheitä melko pitkälle.
Kantakirjatessa Korvessakulkevista todettiin seuraavaa; lyhyehkö hyvin liittynyt kaula, korkea säkä, hyvä satulansija. Pyöreä sopusuhtainen runko, pitkähkö jyrkähkö lautanen. Hyvin kestäneet jalat, hyväasentoiset etujalat, käyrähköt kintereet. Eteenpäinpyrkivä ratsastaa, suhtautuu positiivisesti tehtäviin. Utelias, hieman rauhaton tarkistaa, kuitenkin kiltti ja nöyrä. Julius tunnisti hevosensa; äärettömän kiltti ja miellyttämisenhaluinen, mutta ajoittain turhan eläväinen kaveri, joka ei kyennyt keskittymään ’tylsiin’ asioihin. Korvessakulkevi palkittiin RKTK-II -palkinnolla.
Juliuksen ja Korvessakulkevin kilpaura oli pitkä ja menestyksekäs. Jalostuksen saralla raudikko teki lähes yhtä hienon uran; 76 jälkeläistä, jotka tunnetaan hyppylahjoistaan ja estekapasiteetistaan. Monia menestyneitä este- ja kenttähevosia, kantakirjapalkittuja ratsuja. Melko korrektirakenteisia hevosia, yleensä melko eläväisiä, mutta kilttejä. 26-vuotiaana kuollut Korvessakulkevi oli omistajansa ”elämän hevonen”.

eii. Korvenkaisla oli erittäin lupaava kenttähevonen. Suurimerkkinen tummanrautias, 155cm korkea suomipoika ihastutti jo varsanäyttelyissä sopusuhtaisella rungollaan, hyvällä kaulallaan ja letkeällä ravillaan, ja jatkoi ihastuttamista laatuarvosteluissa sekä kasvattajakilpailuissa.
Anna-Katriikka Aittala, kasvattaja-omistaja, oli äärettömän ylpeä oristaan, ja kuvaili sitä usein "aikuiseksi kakaraksi; tarhassa vähän kaiken tuhoava, tallissa kepposteleva räkänokka, joka kuitenkin tekee töitä mielellään ja kunnolla keskittyen". Ori ei kuitenkaan ollut hankala käsitellä, ja loimien retuuttaminen tuskin olisi ruunaukseen loppunut, joten Korvenkaisla sai pysyä orina. Etenkin (maasto)esteet olivat orin mieleen, kisatuloksia löytyy 110cm/CIC1 -tasoilta asti, ja hyppyhalujen lisäksi orilla oli hyppylahjoja.
Kantakirjattuaan orin - RKTK-II, kehuja etenkin ravista ja hyppytyylistä - Anna-Katriikka tarjosi Korvenkaislaa jalostukseen. Vain yhden kauden astumisen jälkeen hevonen kuoli liikenneonnettomuudessa. Kymmenen jälkeläisen ikäluokasta on ponnistanut hyviä este- ja kenttähevosia, osa hieman.. eläväisempiä persoonia kuin toivottavaa olisi.

eie. Hirvenhaaran ratsastuskoulun sekä Kalevi ja Outi Hirvenhaaran ylpeys, Nuotiossanukkuvi, oli erinomainen ratsu kaiken tasoisille ratsastajille. Kisakaudella tamma kilpaili niin oppilaiden kuin omistajiensa kanssa (heC-heA, 70-110cm, jokunen tuttari-helppo -kenttästartti ratsastajasta riippuen), tuntikäytössä tamma opasti aloittelijat lajin pariin ja antoi uusia oivalluksia konkareille. Etenkin Kalevin kanssa Nuotiossanukkuvi sai ruusukkeen poikineen satulahuonetta koristamaan.
Hyväluontoinen, energinen, työnteosta nauttiva tamma oli lempeä opetusmestari ja sisukas kisaaja, erittäin hyväliikkeinen ja hyvällä tekniikalla hyppäävä hevonen - ei ihme, että Hirvenhaarassa ylpeiltiin sellaisella kultakimpaleella.153-senttinen, vaaleanrautias tamma oli kaunis kuin karkki, hieman vankkarunkoinen ja käyrähkökintereinen, mutta kaunis yhtä kaikki.
RKTK-I -tammalla on neljä hyväluontoista, erinomaisella kapasiteetilla ja ratsastettavuudella siunattua varsaa, joista yksi jäi paikkaamaan emänsä jättämää aukkoa ja loput myytiin kisa- ja siitoshevosiksi.

ee. Rukiinmäen ravitallin vanhempi isäntä Tarmo kuvaili kasvattiaan Lehtikultaa eräälle tuttavalleen seuraavin sanoin; "Kaunis se on ku mikä, mutta ei se juosta ossaa. Paitsi karkuun tarhassa."
Lehtikulta oli päällisin puolin kuin ilmetty emänsä; sama voikon sävy, samat 151 senttiä korkeutta, täsmälleen sama olemus, rakenne-erot niin pienen pieniä, ettei tammoja välttämättä erottanut vielä kolmannellakaan vilkaisulla toisistaan. Ravinkuninkaallisten tyttärestä ei juoksijaa tullut, se kävi Rukiinmäen väelle selväksi ennen kuin kukaan ehti sanoa "opetuslähtö". Tarmo ei kuitenkaan raskinut myydä lempitammansa kovin samanoloista tytärtä, ja nykyään Rukiinmäellä nauretaan, miten "vanhan hölmön mielenoikku toi ratsuja taloon". Ravurina ennen aikojaan flopanneesta Lehtikullasta tuli erinomainen ratsu, joskin vain estepuolelle; kouluaitojen sisäpuolella voikko oli täysi katastrofi. Hyppääminen sujui, niinkin hyvin, että muutamana vuonna Rukiinmäet saivat edustaan niin ravureiden kuin ratsujen kuninkaallisissa. Lehtikullan uraan mahtuu monia voittoja ja sijoituksia 100-120cm tasolta, suurimpina saavutuksinaan suomenhevosten estemestaruuskultaa kahtena vuonna.
Rakenteensa puolesta juoksijasukuinen Lehtikulta sopi yllättävän hyvin ratsun muottiin; kaunis, ilmeikäs pää, pitkähkö niska, hyvänmuotoinen kaula, loivahko lapa, syvä pyöreä runko, lyhyehkö jyrkähkö lautanen, hyvät etuset, takaset hieman pihdissä. Tamman liikkeet olivat tahdikkaat ja elastiset, ravi hieman matalaa, yliastunta hyvä, laukka pyöri hyvin. Hyppytekniikastaan voikko sai vain kehuja. Ratsastettavuudessa oli hieman sanomista, kipakanpuoleinen Lehtikulta ei aina ollut se helpoin tai yhteistyöhaluisin ratsu. Tamma oli muutenkin hieman oikukas voimakastahtoinen tamma, joka odotti kuningattaren kohtelua vaikka toisinaan käyttäytyi kuin sika.
Kilpauransa jälkeen Lehtikulta teki kuusi varsaa, kaikki huolella valittujen ratsuorien kanssa. Tamma periytti vahvasti estekapasiteettia sekä hyvää hyppyä, perushyvää rakennetta (maininnan arvoista on, että Lehtikullan jälkeläisillä on erittäin kestävät jalat) sekä aavistuksen omapäistä, oikukasta luonnetta. Kun tamma sai RKTK-I -palkintonsa päälle vielä Jälkeläisvalion, Tarmo totesi silmäkulmiaan pyyhkien; "Hyvä se o. Vaikka juosta se ei ossaa vieläkkää."

eei. Varikkohaastattelussa Reino Hallalta tiedusteltiin nuorten ravilupausten perään. "On minulla yksi Seinäruusu kasvamassa", oli mies todennut itsekseen myhäillen. Jotkut muistivat vitsin, kun Reino toi orinsa radoille.
Seinäruusu oli vankkarunkoinen, järeäjalkainen orinmurkula, joka toi mieleen enemmän työhevosen kuin ravurin. 159-senttinen tummanpunarautias kuitenkin ravasi menemään siinä missä kevyemmät kilpakumppaninsa, usein jopa paremmin. Hieman hitaasti kehittyneeltä orilta jäivät varhaisluokkien meriitit keräämättä, mutta raudikko otti vahingon takaisin voittamalla nimiinsä kolme ravikuninkuutta. Reino kuvaili oriaan "hiljaiseksi, asialliseksi kaveriksi, joka tekee töitä kymmenen edestä".
JKTK-I -ori juoksi kotiin arvokisavoittojen lisäksi sievoisen summan rahaa, ja kasvatti pottia myöhemmin varsamaksuilla. Lähes viiteensataan jälkeläiseen mahtuu niin ravi- kuin ratsumenestyjää, harrastekaveria, terapiaratsua, työhevosta ja opetusmestaria. Seinäruusu on Jälkeläisvalio, joka periytti hyväasentoisia, kestäviä jalkoja sekä elastista, vaivatonta liikkumista.

eee. Kultakuume, 151cm korkea voikko juoksijatamma, oli Rukiinmäen kasvatteja ja Tarmo-isännän suosikki. Kipakka, omapäinen, hieman röyhkeä tamma tiesi olevansa tallin kuningatar, ja sikaili surutta etenkin oudoille ihmisille. Tamma kuitenkin juoksi "kuin sillä olisi piru perässään", ja koska Kultakuumeen voittorahoilla ruokittaan pari karsinanaapuriakin, tamman käytöstä katsottiin sormien läpi.
Tarmo luotsasi kasvattinsa voitosta toiseen, aina kolmiin kuningatarkilpailuihin asti, joista kotiin tuotiin yksi "ensikertalaisen hopea" ja kaksi kuningattaruutta. Kuningatarseppeleiden lisäksi Kultakuume sai tunnustusta kantakirjatilaisuudessa - JKTK-I - sekä myöhemmin jälkeläisistään Jälkeläisvalion muodossa. Kaunis, upealiikkeinen tamma koetettiin ostaa monet kerrat, mutta Tarmo ei suosikkiaan myynyt - hyvä kun pari sen varsoista raaski laittaa isolla rahalla eteenpäin.
Kultakuumeen seitsemästä varsasta kuudesta tuli erittäin menestyneitä ravureita, yhdestä taas erinomainen esteratsu. Tamma periytti vahvasti kipakkaa luonnettaan ja rakennettaan, ja sanotaankin, että Kultakuumelaiset tunnistaa kyllä pään ja kaulan mallista.

Jälkeläiset

s. 26.05.2016 sh-t. Hiilloshattara, e. Aamukakkukahvi, om. Tuulia T. VRL-00084
s. 28.05.2016 sh-t. Verivalkea, e. Veripihka, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 07.06.2016 sh-o. Varkaanvalkea, e. Halavakan Salakavalakas, om. Jenny (VRL-12948)
s. 04.08.2016 sh-t. Hirttovalkea, e. Hirsipuutarha, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 43 sijoitusta joista 8 voittoaVSR & tarinat - 5 sijoitusta joista 1 voittoa
28.06.2016 Viisikko helppo 5/47
02.07.2016 Turmeltaja helppo 3/30
03.07.2016 Hortensia helppo 5/30
07.07.2016 Metsovaara helppo 4/40
09.07.2016 Mandelbacke helppo 5/32
09.07.2016 Metsovaara helppo 2/40
10.07.2016 Turmeltaja helppo 3/30
12.07.2016 Hengenvaara helppo 1/50
15.07.2016 Oakhill helppo 3/30
16.07.2016 Huvitutti helppo 4/30
22.07.2016 Metsovaara helppo 3/40
23.07.2016 Kärmeniemi helppo 5/40
24.07.2016 Metsovaara helppo 1/40
28.07.2016 Metsovaara helppo 5/40
28.07.2016 Kärmeniemi helppo 5/40
28.07.2016 Huvitutti helppo 5/30
04.08.2016 Mörkövaara helppo 5/40
06.08.2016 Viisikko helppo 1/25
07.08.2016 Ros Cirein helppo 1/40
11.08.2016 Turmeltaja helppo 2/30
11.08.2016 Ros Cirein helppo 5/40
13.08.2016 Turmeltaja helppo 2/30
13.08.2016 Mörkövaara helppo 3/40
14.08.2016 Ros Cirein helppo 1/40
15.08.2016 Mörkövaara helppo 5/40
15.08.2016 Turmeltaja helppo 2/30
15.08.2016 Viisikko helppo 4/25
20.08.2016 Turmeltaja helppo 5/30
21.08.2016 Hengenvaara helppo 4/50
23.08.2016 Oakhill helppo 1/30
25.08.2016 Metsovaara helppo 5/28
26.08.2016 Oakhill helppo 5/30
29.08.2016 Ros Cirein helppo 2/40
30.08.2016 Metsovaara helppo 3/28
31.08.2016 Kalopsia helppo 2/34
01.09.2016 Vähäpelto helppo 1/30
11.09.2016 Hortensia helppo 1/30
16.09.2016 Hortensia helppo 2/30
03.10.2016 Ros Cirein helppo 2/40
10.10.2016 Ros Cirein helppo 2/40
17.10.2016 Ros Cirein helppo 2/40
18.10.2016 Ros Cirein helppo 3/40
19.10.2016 Ros Cirein helppo 2/40
31.07.2016 Fiktio VSR Cup helppo 2/69
30.09.2016 Fiktio VSR Cup helppo 4/78
31.10.2016 Hortensian Suomenhevoset VSR Cup helppo 4/88
31.12.2017 Susiraja VSR Cup helppo 1/25
31.03.2018 Susiraja VSR Cup helppo 9/84

28.09.2017 Adina helppo 4/6 tarina!

Valmennukset

18.04.2017 Maastoestevalmennus, valmensi rritu.

Seuraavaksi Lissu kapusi oriinsa Arvon selkään ja tämänkin kanssa oli tarkoitus lähteä maastoesteille. Ratsukko sai pelolla touhuilla itsenäisen alkuverryttelyn, katselin siinä sivussa miten nopeasti Arvo reagoi Lissun apuihin. Kun ratsukko oli saanut verryttelyt suoritettua, siirryttiin suoraan vesiesteelle. Alkuun Arvo katseli estettä vähän kummaksuen, mutta meni haparoiden siitä yli. Kun saatiin tälle esteelle hyvä hyppy, siirryttiin kapealle esteelle johon oli tarkoitus ratsastaa hevonen täysin keskelle. Arvo laukkasi todella vahvatempoisesti ja Susiraja toi sen ehkä hieman liian lähelle ja heille tuli kielto, mutta uudella hieman rauhallisemmalla laukalla he pääsivät esteelle hyvin. Susiraja ehdotti itse, että he lähtisivät treenaamaan pensaikkoa, sillä se on kuulemma tuottanut hankaluuksia Arvolle ja kyllähän se minulle sopi. Pensaikko oli suhteellisen korkea, jonka sisällä oli valkoinen portti. Ratsukko lähestyi estettä reippaassa laukassa, mutta aivan viimehetkellä Arvo löi liinat kiinni ja Susiraja valui hurjan näköisesti orin kaulaa pitkin pensaikon toiselle puolelle. Arvo vain katseli hölmönä, että mitä se sielä maassa makaa vaikka selässä se äsken istui. No ratsastaja takaisin selkään ja uusinta yritys. Lissun täytyi ratsastaa Arvo tarkemmin esteelle, jotta se menee siitä yli ja sehän auttoi. Ori hyppäsi todella rennosti ja korkealla hypyllä, niin ettei sen jalat hipaissutkaan pensaikon oksia! Näin hyvään suoritukseen oli hyvä lopettaa suurten kehujen myötä. Ratsukko ravaili pellolla vielä loppuveryttelyt venytellen hevosen kaulaa.

29.07.2017 Kouluvalmennus, valmensi Viveka

Voikko ori singahti nenäni edestä häntätötteröllä ja otin vaistomaisesti askelia taaksepäin. Vielä hetkeä aikaisemmin Arvo oli tehnyt ratsastajansa kanssa kuuliaisesti alkuverryttelyä ravissa ja olimme aloittelemassa neliapila tehtävää. Olin kuulevinani muutaman sadattelun ratsastajan suusta, kun tämä pyrki hiljentämään orin vauhtia.
”Ihan just Arvon tapaista. Siellä tais mennä kissa tai sitten se näki olemattomia.” Nainen kihisi orinsa satulassa, kun sai sen hiljentämään. ”Pakoeläin mikä pakoeläin. Tyylipisteet selässä pysymisestä, moni ei tuohon kykenisi. Otapas sen orin kanssa vielä sitä alkuverryttelyn nopeita ravisiirtymiä tahdilla 10-10-5-pysähdy.”
Silmäilin silmätarkkana ratsukon etenemistä. Arvo oli alkuunsa hieman pälyilevä ja pyrki samaisessa kulmassa oikomaan missä oli säikähtänyt. Ratsastaja oli tähän valmistautunut ja reagoi heti ratsastamalla oriansa reippaasti eteen. Siirtymät rauhoittivat voikon muutamassa kierroksessa ja pääsimme aloittamaan päivän päätehtävän, neliapila.

Ratsukon tehtävänä oli tehdä jokaiseen kulmaan ravivoltti pituushalkaisijalta, joka on muodoltaan kulmikas. Voltilta jatketaan lyhyttä sivua pitkin kohti seuraavaa kulmaa, niin että ratsukko etenee n. 9 metriä uran sisäpuolella. Lyhyen sivun kulmien jälkeen matkaa jatketaan pituushalkaisijaa pitkin kohti vastakkaista päätyä, jossa kulmikkaat voltit toistetaan. Tehtävä tehtiin aluksi kevyessä ravissa ja voltit harjoitusravissa. Ratsukko pääsi nopeasti jyvälle tehtävästä ja erityisesti panin merkille Arvon hyvän eteenpäinpyrkimyksen. Nyt orilla ei kiire märehtimään ulkopuolella tapahtuvaa, kun tällä tehtävällä sen että ratsastajan tuli kokoajan keskittyä seuraavaan siirtymiseen. ”Te hiffasitte tämän todella nopeasti. Nyt vaikeutetaan niin, että teette voltit keskiravissa ja pitkät sivut kootussaravissa. Jos tämä lähtee menemään yhtä hyvin, siirrytään tekemään tehtävää myös laukassa.”

Ratsukko eteni energisesti ja hyvässä rytmissä neliapilalla. Voikkoa oria katsoessa ei olisi uskonut, että se alkutunnista riepotteli ratsastajaansa mennentullen, kun se mukamas pelästyi jotakin. Silmieni eteen oli ilmestynyt mitä kuuliaisin suomenhevosori, jonka liikehdintään oli ilo katsella. Minun ei tarvinnut huomautella ratsastajaa kuin pienistä käsien asentovirheistä ja terävämmistä pohjeavuista kulmiin taittaessa.

11.04.2019 Estevalmennus, valmensi Hazel

Tällä kertaa Susirajan tiloissa vieraillessani pääsin tutustumaan itselleni ennestään tuntemattomaan, voikkoon Arvo-oriin. Lissu ratsasti tapansa mukaan varsin tottuneesti hevostaan heti valmennuksen alusta saakka. Vaikka Arvo kävikin vähän ylikierroksilla, Lissu vähät välitti orin sähellyksestä ja pysyi itse rauhallisena.

Kun parivaljakko oli lämmitellyt kaikissa askellajeissa, päästiin ensimmäisten lämmittelyesteiden pariin. Arvon takapää lensi innostuksesta vähän turhankin korkealle - sen mielestä pienten ristikoiden yli oli ehdottomasti hypättävä varsinaisilla jättiloikilla. Ratsukko hyppäsi lämmittelyesteitä hetken aikaa kahdeksikkoa ja erikokoisia ympyröitä tehden, ennen kuin siirryttiin varsinaisen radan hyppäämiseen.

Korkeutta radalla oli suunnilleen 80 sentin verran ja se koostui pitkälti pystyesteistä ja oksereista - mitään kovin erikoista ei ollut tänään siis luvassa radan osalta. Tarkoituksena olikin ratsastajan toiveesta treenata lähestymisiä vähän kiperimmistäkin paikoista - siksi tänään ei hypättäisikään ihan ratsukon maksimikorkeutta. Lissu ja Arvo suoriutuivat varsin hyvin radasta, vaikka ori kieltäytyikin muutaman kerran hyppäämästä, kun esteelle oltiin tulossa liian vinoon. Valmennus sujui kuitenkin kokonaisuudessaan varsin hyvin ja Arvokin malttoi hypätä loppua kohti jo vähän rauhallisemmin.

21.04.2019 Estevalmennus, valmensi meera

Jos valmennuksessa haluttiin nähdä rohkeutta, niin tämä ratsukko tarjosi sitä oikein kunnon kauhallisen. Arvo osoitti heti alkuun olevansa ori jota ei pelota este tai toinenkaan. Alkulämmittelyiksi laskettavat yksittäiset pystyt se hyppäsi ehkä liiallisellakin innostuksella ja Lissu sai selässä tehdä paljon työtä hidastaakseen vähän orin menohaluja.
Arvo osasikin vastata komenteluun myös kiukuttelulla ja tämän ratsukon kohdalla nähtiin valmennuksessa myös pientä pukittelua. Sarjaesteillä päivän näyttävimmästä suorituksesta vastasi myös tämä pari, kun Arvo taidokkaasti lennätti Lissun yli kolmoissarjan viimeisenä esteenä olleen okserin, mutta ei hypännyt itse mukana. Koska Lissu ei loukannut ja osasi itsekin nauraa tapaukselle, voimme hymyissä suin palkita ratsukon kuvitellun yleisön viihdyttämisestä tuolla tempulla. Estekisoissa sillä ei kuitenkaan palkintoja voiteta, joten meidän piti vakavoitua laittamaan Arvo ruotuun ja hyppäämään kauniisti.
Onneksi ori osallistui rauhoittamistoimiin itsekin, kun oli näin saanut purkaa energiaansa kaiketi tarpeeksi. Valmennuksen lopussa nähtiin paitsi erittäin kauniilla tekniikalla onnistuneet kolmoissarjat, myös radan suoritus vailla virhepisteitä. Ensin oli kokoamamme radan suorituksessa hieman hakusessa ratsukolla oikeiden teiden löytäminen, mutta pienellä ohjailulla alkoi sekin sujua. Arvon hyppytyyli on vahva ja eteenpäinpyrkivä, ja asennosta löytyy oikea selän pyöristyminen ja nopea jalkojen taivutus. Yhteispelin hiomisessa ja keskinäisen kunnioituksen tasapainottamisessa ratsukolla on vielä työtä, mutta edellytykset ovat hienot.

02.05.2019 Maastoestevalmennus, valmensi Antero Pajukivi (Lissu T.)

”Verryttelynne rataesteillä sekä tukeilla sujuivat hyvin. Tässä aukealla on sopivasti banketti, traktorinrengaseste sekä hyvin kapea risueste, jatketaan niillä. Pidä laukan tahti yllä, älä anna Arvon yhtään kaahata, vaikka se haluaisikin. Puolipidätteet ja tiukka keskivartalo.” narri ratsasti oriaan vaivattoman näköisesti, hyvässä ryhdissä, jalka paikoillaan pysyen. Energinen suomenhevonen selkeästi nautti vauhdista ja hyppäämisestä, ehkä turhankin kanssa; näin tässä potentiaalisen esteiden välissä rynnijän. Hevonen oli kuitenkin tähän mennessä ollut täysin narrin hallinnassa selkeistä menohaluista huolimatta. Hypyt olivat olleet hyviä, ponnistuspaikat siellä missä niiden pitikin olla, ja ratsukko oli esitellyt laukan pidennystä ja lyhennystä ilman ongelmia Arvon kärsivällisyyden suhteen.

Ratsukko aloitti treenin banketilta. Suoraviivainen lähestyminen hyvätahtisessa laukassa, hyppy ylös, askel, hyppy alas, matka jatkui samassa laukassa.
”Rengaseste perään, se meni erittäin hyvin!” narri teki työtä käskettyä, ohjasi ratsunsa laajahkolla kaarella rengasesteelle, ponnistus tapahtui sieltä mistä pitikin, este ylittyi vaivattomasti.
”Ja siitä tarkkuusesteelle!” Ei ongelmia tämänkään esteen kanssa.
”Vielä kerran, vaihdetaan sitten tuonne vetisemmälle alueelle.”

Vesiestealueella oli tällä kertaa vain pari traktorilla siirrettävää estettä (sen vesiesteen lisäksi); tallirakennukseksi maalattu metrin korkuinen pituuseste (niitä kiinteitä, vähän pöytää muistuttavia esteitä) sekä simppeli risueste. ”Eli risueste, siitä veteen ja vedestä pituusesteelle. Vesi näkyy olevan simppeli läpijuoksu, teillä taisi olla muitakin vesiesteitä?” ”Toisella maastoesteradalla, kyllä.”
”Ehkä käymme toisella kertaa siellä. Joka tapauksessa, nämä kolme estettä putkeen, ratavauhtia. Kaksi hyvää suoritusta, ja voimme puolestani lopetella.” Ratsukon vankka kokemus näkyi kaikessa työskentelyssä, enkä epäilyksistäni huolimatta nähnyt voikkoa oria säntäämässä esteiden välillä miten tahtoi. narri piti erinomaisesti ryhtinsä, oli täysin mukana joka askeleessa ja hypyssä, myötäsi, ohjasi, tuki. Arvon laukka pyöri hyvin, ori ponnisti nopeasti ja vahvasti, teki pyöreät, nopeat hypyt ja laskeutui hyvässä tasapainossa. Ori ei epäröinyt minkään esteen kohdalla, veteenkin se laukkasi kuin kyseessä olisi ollut samaa, kuivaa maapohjaa kuin muuallakin. narrin pienestä kiljahduksesta päätellen vesi oli kylmänpuoleista.
”Todella varmaa työskentelyä! Rehellisesti sanoen kuvittelin näkeväni luvattomia laukkaspurtteja, mutta ei, Arvo oli täysin hyppysissäsi. Loppuverkkaa itsekseni ja kiitä hevostasi, teillä meni upeasti.”

Lue päiväkirjaa