Ikilumi VH16-018-2731
23.06.2023 Ilkkis lopetettiin korkean iän mukanan tuoman heikentyneen yleiskunnon vuoksi.
| Nimi | Ikilumi "Ilkkis" | Kasvattaja | Susiraja, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, tamma | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 153cm, ruunikonpäistärikkö | Meriitit | YLA1, KTK-III, SLA-I, KERJ-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 07.04.2016, 29v satunnainen (4v 07.08.2016) |
Painotuslaji, koulutustaso | kenttäratsastus he A / 110cm / 100cm / CIC1 |
17 + 16 + 16 + 16 = 65p KTK-III (20.12.2017)
20.08.2022 kaikki työ, niin meidän kuin tamman edellisen omistajan, kantoi satoa, kun Ilkkis palkittiin SLA-I -palkinnolla.
31.10.2022 tekemämme työ sekä hampaittemme kiristely kantoi lisähedelmää; Ilkkis palkittiin jälleen, tällä kertaa KERJ-I -palkinnolla.
30.4.2023 YLA1 AP2 & Tilaisuuden parhaat tekstipisteet. Vaikuttava päiväkirja! Näin hienoon nuottiin on hyvä lopettaa Ilkkiksen edustuspuuhat ja antaa tamman eläköityä rauhassa olemaan aivan eri tavalla oikukas kuin mitä se nuorena tammana oli.
Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Luonnekuvaus
Ikilumen eli - kyllä - Ilkkiksen - lempinimi oli huono vitsi, josta ei koskaan päästy eroon.
Alkujaan tamma myytiin Koistilaan, jossa se asuikin pitkään. Kantakirjattiin, kisattiin hyvällä menestyksellä kolmessa lajissa, pyöräyttipä päistärikkö yhden varsankin. Sitten talli valitettavasti vähensi hevosiaan, ja tämän myötä tamma päätyi takaisin Susirajaan. Hetken pohdimme, josko myisimme kasvattimme jonkun uuden hyväuskoisen murheiksi, mutta eihän tämä mihinkään lähtenyt. Voi olla, että Lissu ylipuhui narrin tai voi olla, ettei narrille oikeastaan ollut isommin väliä, laskettaisiinko päistärikkö tallin hevosvahvuuteen vai kenties tulopuolelle. Niin tai näin, Ikilumi jäi Susirajaan kera järisyttävän.. persoonallisen lempinimensä.
Suvun vuoksi Lissu tamman halusi pitää. Luonteen puolesta tallikäytävälle olisi mielellään majoitettu joku vallan toinen hevonen.. Vaan ehkäpä tässä tallissa pitää olla koko ajan vähintään se yksi hankalampi tamma, jotta joku kauhun takapajulalainen tasapaino pysyy yllä.
Ilkkis on oikukas ja tammamainen tamma, joka kokee, että hänellä on kosolti oikeuksia ja muilla hirvittävästi velvollisuuksia - häntä kohtaan. Auta armias, jos joku muu saa ruokansa ennen häntä! Silloin möykätään niin, että koko talli raikaa. Muutoinkin Ilkkis kokee oikeudekseen kiukutella ja napista hevosmaisella tavallaan vastaan, mikäli jokin asia sitä ei miellytä. Se on Diiva ja Kuningatar, mutta oikein käsiteltynä ja ratsasteltuna antaa toisaalta valtavasti takaisin, joten Ikilumen inhottavia taipumuksia ja tapoja siedetään. Aika usein pitkin hampain, mutta siedetään kuitenkin.
Hoidettaessa tamma meinaa olla vähän se vinkuva kauhutarina, jonka kylkiin ei saa koskea kuin yhdellä tavalla ja se on "ei ollenkaan", takapää potkii tai ainakin kovasti uhkailee niin tekevänsä ja etupää puree tai ainakin uhkailee niin tekevänsä. Ilkkis kannattaa ehdottomasti ottaa käytävälle ketjuihin, kun sitä hoitaa. On kyllä totta, että tamma näyttää vaarallisemmalta, kuin mitä se oikeasti on, mutta riskien minimointi ei ole koskaan huono idea. Se vaatii hoitajaltaan pehmeitä ja rauhallisia otteita, varmaa toimintatapaa ja mielellään myös paljon kehuja hyvästä käytöksestä. Totta kai vain oikeasti hyvästä käytöksestä, mutta kehua kannattaa aina. Näin Ilkkiksen näykkiminen ja takajalkojen nostelu pysyvät minimimäärässä. Kyljet ja maha harjataan sievästi ja pehmeästi, takaa ei kannata kulkea vaikka tamma ei tarkoituksella potkikaan kohti, jos sitä ei kiusaa vaikkapa rummuttamalla takamusta kämmenillään.
Taluttaessa Ilkkis täytyy pitää erossa ruoasta ja muista hevosista, niin se käyttäytyy oikein hyvin narun nokassa. Turhaa komentelua, nykimistä ja huitomista tulee välttää, jotta Ilkkis ei ärsyynny ja ala käytellä hampaitaan. Traileriin tamma kävelee yllättävän nätisti, näyttäen samalla siltä, että lällättelee ihmisille "ettepäs uskoneet, että menen tänne". Myös matkustajana Ilkkis on rauhallinen.
Ratsuna Ilkkis on herkkä, ärsyttävä, diivailija ja ärsyttävä. Se on erityisen herkkä pohkeelle, mutta ei tamma siedä sen enempää kovaa kättä. Kaikkien apujen tulee olla pehmeitä, ennemminkin pyyntöjä kuin käskyjä Ilkkikselle, joka kokee oikeudekseen totella, jos sattuu huvittamaan. Ärsyyntyminen, pakottaminen tai hermostuminen ei tamman kanssa johda mihinkään. No, korkeintaan siihen, että hevonen alkaa hangoitella vastaan vielä enemmän, pahimmillaan hyppiä pystyyn. Ilkkiksen kanssa tulee olla pehmeä ja jos tamma ei tottele suosiolla, sen kanssa on vain oltava sitkeä. Apu, kuten vaikkapa raviin ajava pohjeapu on asetettava tietylle volyymille ja se pidetään siinä vaikka puoli tuntia, kunnes Ilkkis tekee pyydetyn asian. Harvoin tamman kanssa joutuu niin kauaa vääntämään kättä, vaan se huomaa kyllä hyvin nopeasti, koska ratsastaja kohtelee sitä pehmeästi, reilusti, mutta silti antamatta vaihtoehtoja. Parhaimmillaan Ilkkis on todella mainio ratsu: se on kevyt ja pehmeä, herkkä ratsu, sopivalla tavalla reaktiivinen hevonen, joka kokoaa, lisää ja tanssii kuin paraskin puoliverinen.
Myös hypätessään Ilkkis kaipaa rauhallista ja pehmeää ratsastusta. Se on esteillä kuitenkin huomattavasti helpompi ratsu kuin sileällä, sillä tamman oma moottori toimii moitteetta ja laukka sopii esteradoille kuin luonnostaan. Ilkkis pidentää ja lyhentää nopeasti ja tarkasti, kunhan sävelet on ensin ratsastajan kanssa saatu selviksi sileällä. Tammalla on hyvä hyppytyyli ja tasapaino, sekä tarpeeksi estesilmää kieltää, jos hyppy osuisi huonosti. Kykyä korjata ratsastajan virheitä olisi - mutta halua ei. Siksipä ratsastajan sählääminen saa muutoin hyvin sujuneen radan varmasti menemään pipariksi.
Maastossa Ilkkis on kyttäävää, mutta ei säikkyvää mallia. Se ei säpsy eikä se ole koskaan lähtenyt silmittömään kiitoon, mutta sen tapa tuijottaa kaikkea vähänkään outoa on jos ei muuta, niin ärsyttävä. Tamma on muuten maastossa ihan miellyttävä ratsu, jonossa sen pitää saada kulkea ensimmäisenä, yksin se toimii hyvin. Ilkkis on maastoesteillä luotettava hevonen, kunhan osaa ratsastaa sitä häiritsemättä. Se hyppää kaiken eteen tuodun rauhassa ja varmasti, mutta ei tee järjettömiä ratkaisuja eikä suostu ratsastajansa mieliksi loikkaamaan mihin vain.
Kisapaikalla Ilkkis on koko paikan kaunein ja paras tamma. Se ilmoittaa läsnäolostaan kuuluvasti kuin paraskin ori ja näyttää siltä, kuin katselisi kaikkia nenänvarttaan pitkin. Tamma ei muuten merkittävästi eroa kotioloista kisapaikalla: se haluaa, että sitä kohdellaan prinsessana ja toimii hyvin, jos sitä kohdellaan niin. Punainen rusetti hännässä on kuitenkin ehdoton, sillä Ilkkis on kova inhoamaan muita hevosia kisapaikoilla. Suorituksessa tamma pistää aina parastaan - sillä varauksella, että ratsastaja osaa hommansa - sillä se rakastaa esiintymistä yli kaiken.
Sukutaulu
| i. Iankaikkinen ✝ YLA1, SLA-I, KERJ-I sh, m, 164cm |
ii. Ikiaikainen evm, sh, m, 166cm |
iii. Ikiuninen evm, sh, m, 168cm |
| iie. Neiti Aika evm, sh, trn, 162cm | ||
| ie. Valonkantaja evm, sh, m, 163cm |
iei. Valolaikku evm, sh, vrn, 166cm | |
| iee. Ihmeruusu evm, sh, m, 159cm | ||
| e. Ch Hankihenki ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I sh, rnpäis, 151cm |
ei. Kummakummitus evm, sph, trn, 147cm |
eii. Hupsu-Haamu evm, sph, tprn, 139cm |
| eie. Linnunluiseva evm, sh, vrt, 163cm | ||
| ee. Nuoskatuuli evm, sh, rtpäis, 152cm |
eei. Huimaviima evm, sh, rt, 151cm | |
| eee. Nättinuokku evm, sh, rtpäis, 149cm |
ii. Ikiaikainen oli ryhdikäs, komea musta kenttäori. 166cm korkuinen hevonen oli rakenteeltaan pikkuvikainen (vähän sanomista jalka-asennoissa, pieni pää ja paksu kaula ym. epäsopusuhtaisuuksia), mutta orin ryhti, hyvä lihaksisto, tapa olla ja etenkin liikkeet huijasivat monia pitämään Ikiaikaista paremman näköisenä kuin se todellisuudessa olikaan. Viileän etäinen, joka tilanteessa rauhallinen ja upseerimaisen jämäkkä ori kisasi kenttää CIC1-tasolla vuosikaudet tehden loistavaa tulosta niin koulu- kuin rata- ja maastoesteosuuksilla. Ikiaikainen voitti tai sijoittui lähes jokaisissa kisoissa, joihin osallistui, ja oli aikansa menestyneimpiä CIC1-tason kenttäratsuja. Tahdikkaat, lennokkaat liikkeet ja hyvä hyppytekniikka sekä radoilla esiin tullut temperamentti ja voitontahto tekivät Ikiaikaisesta loistavan kilparatsun.
Oria on käytetty jalostukseen säästeliäästi, eikä sillä ole kuin kaksitoista varsaa. Ikiaikainen on periyttänyt erittäin vahvasti luonnettaan ja liikkeitään, osin myös ryhtiään ja pikkuvikaista rakennettaan. Orin jälkeläiset ovat järjestään kilparatsuja, niiden luonne ei kestä hyvän mielen maastomopon virkaa.
iii. Ikiuninen, musta, 168cm korkuinen kenttäori, oli harvinaisen hyväliikkeinen (kantakirjauksessa käynti- ja ravipisteet 9, laukka 10), komea ratsuhevonen. Hitaasti lämpenevä, hivenen sisäänpäin kääntynyt ori ihastutti CIC1-kenttäradoilla, vei suomenhevosten kenttämestaruuden mukanaan kolmena vuonna ja pärjäsi myös rataesteillä ja koulukentillä. Ikiuninen vaati jämäkän käsittelijän ja ratsastajan, sillä hiukan pidättyväisestä luonteestaan huolimatta ori vei arempia tai osaamattomampia ihmisiä miten tahtoi. Kiitos ryhdikkään, sopusuhtaisen ratsun rakenteensa, loistavien liikkeidensä ja kilpailunäyttöjensä, Ikiuninen kirjattiin KTK-I -palkinnolla. Valitettavasti orin hyppytyylissä oli toivomisen varaa, vaikka 110cm esteradat sujuivatkin leikiten.
Siirryttyään jalostuskäyttöön Ikiunisesta tuli hetkeksi muotiori paitsi suorituskykyä, myös väriä hakeville. Orin jälkeläisistä löytyykin paljon mustia, ruunikoita ja ruunivoikkoja, mutta onneksi myös loistavia suoritushevosia etenkin kenttäratsastuksen saralla. Ikiuninen periytti vahvasti ryhdikästä, sopusuhtaista rakennettaan sekä hyviä liikkeitään, jonkin verran myös luonnettaan ja rakennettaan. Ori eli 32-vuotiaaksi asti ennen kuin kuoli omaan karsinaansa.
iie. Neiti Aika (tummanruunikko, 162cm) herätti kiinnostusta heti varsana. Hyvärunkoinen tamma sai järjestään I-palkintoa varsanäyttelyissä, ja aikanaan tamma kantakirjattiin I-palkinnolla ratsusuunnalle. Vireä, hyvin tammamainen (ja kiimassa äärimmäisen kiukkuinen) Neiti Aika tarvitsi kovan kuolaimen, koska kovakalloinen hevonen ei yksinkertaisesti kuunnellut pidätteitä, jos suussa oli vaikkapa nivelkuolain. Kovalla kuolaimella Neiti Aika toimi kuin ihmisen mieli, pehmeät avut riittivät ja hevonen teki töitä mielellään. Helppojen luokkien sankaritar voitti kertaalleen suomenhevosten kenttämestaruuden, voitti ja sijoittui monet kerrat pienemmissä kisoissa ja teki muutenkin loistavan uran. Vahvimmillaan Neiti Aika oli rata- ja maastoesteillä, ravurimainen ravi pudotti kouluosuuden pisteitä.
Tammalle valittiin sulhasiksi menestyneitä kenttäoreja, ja varsat myytiin emän alta kenttäratsastajille. Neiti Ajan varsat ovat hyvärakenteisia, kapasiteetikkaita kilparatsuja (helppo / CIC1), joilla on vahva, hyvä laukka ja erinomainen hyppytyyli. Tammaa arvostetaan kenttähevosten suvussa etenkin orijälkeläistensä kautta, tammajälkeläisten menestyminen ja periyttäminen kun on ollut vaatimattomampaa. Neiti Aika lopetettiin 24-vuotiaana vaikean ähkyn vuoksi.
ie. Valonkantaja, musta lyhtypäinen ja sukkajalkainen 163cm korkea tamma oli sanalla sanottuna kaunis hevonen. Hieman jykevämmänpuoleinen, ryhdikäs hevonen jolla kuitenkin oli selkeä tammaleima. Edes mitään isompaa rakennevirhettä ei Valonkantajasta löytynyt, vaikka toki pikkupuutteita (sapelihakuisuutta, huipukas lautanen, takasissa pystyt vuohiset) ja se kiskoikin jo varsanäyttelyistä vähintään kakkosia. Erityisesti Valonkantajan korkeanpuoleiset liikkeet ja sen luontainen eteenpäinpyrkimys vakuuttivat ja tamma myytiinkin kasvattajalta kouluratsua etsineelle kolmivuotiaana. Tamma kisasi vaativa B -tasolla ja sijoittui lähes joka kerta. Luonteeltaan asiallinen, joskin hieman sulkeutunut hevonen alkoi kisata myös esteitä vanhempana 100cm radoilla. Valonkantaja on kantakirjattu ratsusuunnalle ensimmäisellä palkinnolla.
Valonkantajan viisi jälkeläistä perivät kaikki emänsä liikkeen. Rakennettaan ne perivät eniten isältään, joten usein ne ovat olleet emäänsä hieman sporttisempia, erittäin hyväliikkeisiä hevosia. Kaikki ovat kilparatsuja, kuka tekee mitäkin sillä Valonkantajan varsoista oli moneen lajiin.
iei. Valolaikku oli monilahjakas, osaava ratsu. 166cm korkea vaaleanruunikko ori aloitti kilpauransa nuorten hevosten este- ja koululuokissa siirtyen kenttäratsuksi, kun ikää ja kokemusta oli kertynyt enemmän. Valolaikku kilpaili parhaimmillaan helppoa kenttää ympäri Suomen. Kenttäkilpailujen ohella Valolaikku starttasi helppo B-A koulua (kapasiteettia olisi ollut vaativaa B:hen asti) ja metrin esteitä hyvällä menestyksellä. Monilahjakas ori pärjäsi lajissa kuin lajissa, kiitos hyvien liikkeidensä, hyppytyylinsä ja ratateknisen osaamisensa. Vaaleanruunikko ori oli hyvähermoinen, työhön täysillä keskittyvä suoritushevonen, josta kuoriutui tuomareiden silmien alla näyttävä kilpahevonen. Kotona Valolaikku oli rennompi, mutta vaati johdonmukaista käsittelyä pysyäkseen tyytyväisenä. Kilpailumenestyksessä tai luonteessa ei ollut valittamista, eikä myöskään rakenteessa; varsanäyttelyissä ori sai järjestään ykköspalkintoa, ja aikuisena ori kantakirjattiin KTK-II –palkinnolla. Kehuja tuli erityisesti ryhdistä, jalka-asennoista ja kaulasta.
Valolaikku on jättänyt monia erinomaisia suoritushevosia, jotka ovat myös periyttäneet osaamistaan. Orin jälkeläiset ovat tunnettuja upeista liikkeistään, ja vaikka ori on vaikuttanut eniten kenttäratsusuvuissa, sen jälkeläisten koulunäytöt ovat aina olleet omaa luokkaansa. Hyvien liikkeiden lisäksi ori periytti kapasiteetikkuutta ja hyvää rakennetta; etenkin orin tammajälkeläiset ovat kauniita katsella. Valolaikku kuoli 28-vuotiaana vanhuuteen.
iee. Ihmeruusu, hieman tammamaisempi musta 159cm korkea tapaus oli kyllä asiallinen hevonen käsitellä ja ratsastaa, mutta tammana sillä oli omat mielipiteensä vähän joka asiaan. Ryhdikäs ja kaunis hevonen, jonka rakenteesta ei koskaan saatu kovin tarkkaa arviota - sen kasvattaja piti hevosiaan hieman puskassa, ja kun Ihmeruusu viisivuotiaana myytiin, sen kanssa saatiin aloittaa sellaisesta perusasiasta kuin riimun pukeminen. Tamma saatiin kyllä koulutettua, sen kapasiteetti olisi voinut riittää peräti vaativaan A:han, mutta myöhäisen koulutuksen ja pellossa eletyn nuoruuden vuoksi sen kanssa pysyttiin helppo B -luokissa. Ihmeruusulla oli kuitenkin erinomainen liike, minkä vuoksi se alun perin ostettiinkin. Kotona tammalla hypättiin yksittäisenä 110cm, ratana 90cm ja kisoissa 80cm. Ihmeruusua ei ehditty kantakirjata sen kuollessa vasta 18-vuotiaana rekan alle tamman karattua tarhastaan hirveä säikkyessään.
Ihmeruusulla teetettiin kaksi varsaa, molemmat tammoja. Sen tammalinjaa pidetään erinomaisena ja sitä himotaan erityisesti koulupuolelle sillä Ihmeruusun tammalinja on kautta rantain ollut hyväliikkeistä, kaunista katsottavaa.
ei. Kummakummitus oli monilahjakas pienhevosori, joka teki pitkän, komean kilpauran este- ja kenttäradoilla. Tummanruunikko, 147-senttinen läsipää oli tavattoman fiksu ja järkevä hevonen, jolle oli helppo opettaa uudet asiat tai saada hevonen tekemään kunnolla töitä. Ori kiersi varsasta lähtien joka näyttelyn ja match shown (saaden hyvät kritiikit), nuorten luokat ja joka tapahtuman, johon nuoren kanssa pääsi. Ruunikko oli ikäluokkansa lahjakkaimpia esteratsuja pienestä koostaan huolimatta, ja aikuisena ori kisasi 110cm/helppo –radoilla. Kotona hypättiin 120cm asti yksittäisillä esteillä, radat eivät enää sujuneet ilman pudotuksia. Pikkuorilla oli hyvät liikkeet, etenkin ravi, josta se sai kehuja kenttäkisojen kouluosuudella ja kantakirjalausunnossa. Tahdikkaiden, elastisten liikkeiden kaverina kulki hyvä hyppytekniikka ja erinomainen ratsastettavuus sekä muutenkin fiksu luonne. Kummakummitus oli virkeydestään huolimatta jokaisen maalaisjärkeä käyttävän ihmisen käsiteltävissä ja ratsastettavissa, ja rohkean, miellyttämishaluisen hevosen kanssa oli helppoa kisata ja treenata. Ori taipui moneen menoon eikä ollut moksiskaan kärryjen vetämisestä, hiihtoratsastuksesta tai mistään muustakaan, mitä sillä päätettiin kokeilla. Kaikki tämä yhdessä hyvään rakenteeseen (39p. kantakirjauksessa, kehuja erityisesti jalka-asennoista ja rungosta) sekä erinomaisiin käyttökokeisiin tekivät ruunikosta KTK-I –orin.
Monenlaiselle tammalle käytetyn Kummakummituksen parisataapäisestä varsakatraasta löytyy kaikkea harrasteratsusta suorittajaan. Orin hyvä luonne periytyi valitettavan harvalle sen jälkeläisistä, hyvät liikkeet (etenkin ravi) ja (este)kapasiteetti taas periytyivät vahvasti. Hevoskokoiset varsat ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pienhevosvarsoja vaatimattomampia, suurin osa orin suorittajajälkeläisistä on pienhevoskokoisia. Ruunikko lopetettiin 28-vuotiaana yleiskunnon alkaessa rapistua.
eii. Hupsu-Haamu oli todella lahjakas esteori, joka teki nimeä itselleen jo nuorten laatuarvosteluissa ja nuorten luokissa hyvillä tuloksilla ja loistavalla hyppytekniikallaan. Vain 139cm korkea tummanpunaruunikko hyppäsi joka ikisen esteen yli, joka sen eteen tuli. Ori oli aikansa superjulkkis ja todellinen yllättäjä kisatessaan avoimissa 120cm luokissa. Uran huippuhetkiin kuului nelinkertainen suomenhevosten estemestaruus sekä sijoituksia aluemestaruuksissa. Hupsu-Haamun kokeilunhaluinen omistaja kisasi orillaan myös muutamat koulu- ja kenttästartit, mutta parhaimmillaan pienhevonen oli hypätessään lähes itsensä kokoisia esteitä. Hupsu-Haamu peri (omaksi onnekseen) emänsä hyvän rakenteen, eikä isänsä rakennevirheitä, mutta isänsä hienon luonteen pikkuori sai. Sopusuhtainen, korrektirunkoinen ja kaiken kaikkiaan 41p. arvoinen rakenne, yritteliäs, nöyrä luonne, hyvä eteenpäinpyrkimys, rohkeutta ja reippautta – ei mikään ihme, että Hupsu-Haamu repi loistopisteitä kantakirjauksessa ja sai KTK-I –palkinnon. Ratsastettavuudesta ja luonteesta Hupsu-Haamu sai täyden kympin, liikkeistä kasia ja ysiä. Kotona hyväluontoinen ori sai toimia perheen lasten opetusmestarina.
Hupsu-Haamu oli jo ensimmäisellä astutuskaudellaan menestys. Ori periytti kaikkein vahvimmin hyvää luonnettaan, minkä vuoksi sen jälkeläiset ovat erinomaisia harrasteratsuja. Osa varsoista sai isänsä hienot liikkeet ja hyppytekniikan, estekapasiteetti periytyi valitettavan heikosti. Orin kilpailleet, kantakirjatut jälkeläiset ovat tehneet isänsä tavoin upeaa työtä, ja tehneet pienhevosorista jälkeläisvalion. Hupsu-Haamu lopetettiin 27-vuotiaana ähkyn vuoksi.
eie. Linnunluiseva venähti vanhempiaan hieman isokokoisemmaksi. Vaaleanrautias, läsipäinen tamma oli 163cm korkea suomenhevonen, jonka nimi kuvasi hevosta valitettavan hyvin. Muuten niin kaunis, sopusuhtainen ja korrektirakenteinen hevonen oli valitettavan hentojalkainen, eikä jalkojen terveydessä tai kestävyydessä ollut hurraamista. Laatuarvosteluissa ja nuorten luokissa tamma oli keskitasoa lahjakkaampi, ja raudikko tekikin hyviä tuloksia niin koulu- kuin esteradoilla. Etenkin ravissa hevonen oli upea näky; kevyttä, vaivatonta liikkumista, askelissa hyvä tahti ja irtonaisuus sekä yliastunta. Linnunluisevan kilpaura kuitenkin tyssäsi nuorten luokkiin jatkuvien kinttuongelmien vuoksi. Tamma toimi muutaman vuoden harraste- ja seurahevosena (jalat pysyivät kunnossa kevyellä käytöllä), ennen kuin se päätettiin varsottaa. Jälkeläismäärä jäi kolmeen Linnunluisevan jalkojen kipeytyessä aina tiineyden loppuvaiheessa. Luonteeltaan hevonen oli umpikiltti ja turhankin pitkämielinen, niitä, jotka tekivät kaiken pyydetyn, vaikka sattui, pelotti tai kiukutti. Linnunluiseva oli pomminvarma kaveri kenelle tahansa, todella fiksu ja asiallinen käsitellä ja mutkaton kouluttaa ja ratsastaa.
Kaikeksi onneksi Linnunluiseva ei periyttänyt jalkojensa hentoutta tai niiden heikkoa terveyttä. Tamman jälkeläiset ovat pyöreärunkoisia, sopusuhtaisia ja korrektirakenteisia hevosia, jotka isäorista riippuen ovat joko todella komeita tai aika mitäänsanomattoman oloisia. Tamma periytti myös fiksua luonnettaan sekä lahjoja niin este- kuin kouluratsastuksen saralla. Tamma lopetettiin 17-vuotiaana jalkaongelmien vuoksi.
ee. Nuoskatuuli oli huvittava, joskin toimiva, yhdistelmä ravurin ja ratsun rakenneominaisuuksia. 152-senttinen, rautiaanpäistärikkö tamma kilpaili jonkin verran esteitä ja kenttää (90cm/tuttari, kapasiteettia helppo/CIC1-tasolle) kelpo menestyksellä, mutta jäi jo nuorena siitoskäyttöön päistärikkövärinsä vuoksi. Varsanäyttelyistä kakkosia kiskonut, laatuarvostelukarsinnoissa hyppytyylillään ihastuttanut ja nuorten luokissa nollaratoja tehnyt Nuoskatuuli oli hyvähermoinen, energinen ratsu, joka kuitenkin vaati selkeät rajat ja kuria. Hieman uppiniskainen, tammamaiseen oikutteluun taipuvainen hevonen testasi rajojaan jatkuvasti eikä tehnyt mitään, jos sille antoi tilaa porsastella. Herkkäsieluisena tamma ei sietänyt äänellä komentamista ollenkaan, kehonkieli toimi paljon paremmin. Tammalla oli kevyt, pitkä avo runko, sirot etusääret mutta muutoin hyväasentoiset, vaikkakin pitkät jalat, loiva lapa ja hyvät lautaset, hieman lyhyt niska ja suora kaula. Tammalla oli näyttävä, tahdikas ja elastinen ravi, tavanomainen laukka ja heikko, ahtaanlainen käynti. Hyppytekniikka oli kohdillaan, samaten kapasiteetti, kouluradoilla Nuoskatuuli otti herkästi nokkiinsa kaikesta hienosäädöstä.
Aikaisin siitoskäyttöön siirretty päistärikkö ehti tehdä 14 varsaa, ennen kuin se lopetettiin hankalan ähkykierteen vuoksi 23-vuotiaana. Nuoskatuulen varsat ovat luonteeltaan melko herkkiä hienosieluja, jotka pohjimmiltaan ovat kilttejä, mutta vaativat käsittelijöiltään ymmärrystä ja huumorintajua. Vaikka Nuoskatuuli periyttikin niin hyppykapasiteettiaan ja kyvykkyyttä niin este- kuin kenttäradoille, suurin osa sen varsoista on värinsä vuoksi vain siitoskäytössä. Nuoskatuuli periytti vahvasti myös rakennettaan.
eei. Huimaviima, 151-senttinen raudikko, ostettiin alun perin harrasteratsuksi hevosen hienon luonteen ja mukavien liikkeiden vuoksi. Tyynen rauhallinen, hyvähermoinen, nöyrä ja ”kaikki käy” –asenteinen hevonen sai pysyä orina, ja hyvä niin; Huimaviima paljastui harrastekodissaan monilahjakkuudeksi. Hyvän mielen pikkukisailu liukui vähitellen valmentautumiseen ja isompiin kilpailuihin, orin koulutustasokin kipusi ylöspäin heA/110cm/helppo-CIC1 –tasolle asti. Vaikka raudikko tuhkimotarina olikin, se ei ollut aikansa kärkinimiä, enemmänkin keskiluokan tasaisen hyvien suoritusten tekijä. Hieman suuremmalla eteenpäinpyrkimyksellä orista olisi voinut tulla kärkisijojen hevonen. Myöskään hevosen liikkeet eivät olleet niin näyttävät, kuin olisi voinut toivoa, Huimaviima liikkui tasaisen varmoin, hieman matalin askelin joka askellajissa. Rakenteeltaan Huimaviima oli varsin mukava; hitusen kyömy, ilmeikäs pää, pitkä niska, lihaksikas, ylös kiinnittynyt kaula, hyvät lavat ja lautaset, etusten sapelihakuisuutta lukuun ottamatta hyvät, kestävät jalat, matala säkä, sopusuhtainen, pyöreä runko. Kantakirjauksessa ori sai kehuja hyppytyylistään ja nöyryydestään. Hieman paremmalla koulukokeella kokonaistulos olisi oikeuttanut seuraavaan palkintoon, mutta omistaja oli tyytyväinen orinsa KTK-II –palkintoon.
Huimaviimaa käytettiin jalostuksessa ilahduttavan paljon, olkoonkin, että suurin osa sen varsoista päätyi emiensä tavoin harrasteratsuiksi. Varsat perivät kautta linjan isänsä hyppytekniikan ja tiettyjä rakenneominaisuuksia (pään ja kaulan malli, hyväasentoiset, kestävät jalat). Kaikki – suurin osa kylläkin – Huimaviiman varsat eivät saaneet isänsä hienoa luonnetta, mutta jokainen niistä on käsiteltävissä. Ori lopetettiin suolenkiertymän vuoksi 26-vuotiaana.
eee. Nättinuokku peri isältään ne ratsun ominaisuudet, jonka sen haluttiin perivän, ja kummaltakin vanhemmistaan ne luonteenpiirteet, joita sen ei haluttu. Rautiaanpäistärikkö, 149cm korkuinen tamma oli pohjimmiltaan kiltti, mutta se oli herkkä, kiukutteluun taipuvainen kovakallo, joka ei joustanut jotain päätettyään. Energinen, älykäs hevonen kaipasi virikkeitä koko ajan, myös pääkopalleen, ei kestänyt vapaapäiviä ja vaati monipuolista liikuntaa, tai kehitteli sellaista itse karkailujen ja pukittelun muodossa. Päistärikön rakenteesta näkyi selvästi ravuriveri – pitkä, kevyt runko, pitkät, siroudesta huolimatta hyväasentoiset jalat, lyhyt kaula ja lyhyehkö niska, lievästi pystyt lavat ja lautaset -, liikkeiltään tamma oli kuitenkin hyvä ratsu. Nättinuokulla oli kolme elastista, hyvällä yliastunnalla ja tahdikkuudella varustettua askellajia sekä hyvä hyppytyyli, joskaan hevonen ei hahmottanut ponnistuspaikkoja itsekseen. Kenttää ja esteitä (heB-A, 100cm, tuttari/helppo) kisannut tamma napsi muutaman voiton ja sijoituksen, yleensä Nättinuokku oli tulosten keskivaiheilla vaihtelevasti sujuneen koulukokeen tai parin pudonneen puomin takia. Maastoesteillä tamma oli parhaimmillaan, ponnistuspaikat löytyivät helpommin eikä Nättinuokku ikinä kiukutellut. Pari senttiä takakorkea Nättinuokku oli perussievä ja –kiva hevonen, joka värinsä vuoksi siirtyi aikaisin jalostuskäyttöön kunnon kilpauran teon sijaan.
Periyttäjänä tamma oli vaatimaton. Päistärikköväriään Nättinuokku periytti erittäin tehokkaasti, mutta luonnettaan tai rakennettaan – ainakaan niitä hyviä ominaisuuksia – valitettavan heikosti. Nättinuokkulaiset ovat usein takakorkeita, rungoltaan kevyitä ja pitkiä sekä sirojalkaisia. Orivalinnoilla on ollut suuri merkitys varsojen luonteen ja kapasiteetin suhteen. Muutama menestynyt kenttävarsa onkin luonut illuusion hyvästä periyttäjätammasta, vaikka kunnia kuuluisi orille. Tamma lopetettiin 27-vuotiaana.
Jälkeläiset
s. 23.02.2017 sh-o. Koistilan Hattumaakari, e. Hattuvaaran Hatuntekijä, om. Kärmeniemet vrl-00816
s. 05.01.2023 sh-o. Holopainen, e. Hevimiesystävä, om. Liisa Tuoninen (VRL-12701)
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| KERJ - 43 sijoitusta joista 9 voittoa | KRJ - 45 sijoitusta joista 12 voittoa |
|
01. 20.08.2016 KERJ Ros Cirein, Helppo, 3/40 02. 22.08.2016 KERJ Ros Cirein, Helppo, 6/40 03. 05.11.2016 KERJ Hengenvaara, Helppo, 1/30 04. 11.11.2016 KERJ Hengenvaara, Helppo, 3/30 05. 13.11.2016 KERJ Metsovaara, CIC1, 1/15 06. 14.11.2016 KERJ Metsovaara, CIC1, 3/15 07. 06.12.2016 KERJ Ros Cirein, CIC1, 2/30 08. 07.12.2016 KERJ Ros Cirein, CIC1, 2/30 09. 08.12.2016 KERJ Brentwood Warmbloods, CIC1, 3/40 10. 10.12.2016 KERJ Mörkövaara, CIC1, 4/30 11. 12.12.2016 KERJ Turmeltaja, CIC1, 2/37 12. 15.12.2016 KERJ Ros Cirein, Helppo, 3/30 13. 16.12.2016 KERJ Turmeltaja, CIC1, 5/37 14. 19.12.2016 KERJ Littleness, Helppo, 2/18 15. 21.12.2016 KERJ Littleness, Helppo, 1/18 16. 22.12.2016 KERJ Oakhill, Helppo, 1/30 17. 24.12.2016 KERJ Tuiskula, CIC1, 3/24 18. 25.12.2016 KERJ Littleness, Helppo, 2/18 19. 27.12.2016 KERJ Tuiskula, CIC1, 2/24 20. 01.01.2017 KERJ Vähäpelto, CIC1, 5/30 21. 04.01.2017 KERJ Turmeltaja, Helppo, 2/30 22. 05.01.2017 KERJ Vähäpelto, CIC1, 2/30 23. 06.01.2017 KERJ Turmeltaja, Helppo, 3/30 24. 08.01.2017 KERJ Vähäpelto, CIC1, 3/30 25. 14.01.2017 KERJ Vähäpelto, CIC1, 2/30 26. 15.01.2017 KERJ Vähäpelto, CIC1, 2/30 27. 18.01.2017 KERJ Vähäpelto, CIC1, 5/30 28. 20.01.2017 KERJ Vähäpelto, CIC1, 5/30 29. 02.02.2017 KERJ KK Reiter, Helppo, 5/30 30. 03.02.2017 KERJ KK Reiter, Helppo, 4/30 31. 15.02.2017 KERJ Cadogan Ponies, CIC1, 1/40 32. 21.02.2017 KERJ Kievarinkuja, CIC1, 5/30 33. 22.02.2017 KERJ Kievarinkuja, CIC1, 1/30 34. 22.02.2017 KERJ Ventos, CIC1, 1/30 35. 26.02.2017 KERJ Kievarinkuja, CIC1, 4/30 36. 01.03.2017 KERJ Vähäpelto, CIC1, 3/30 37. 12.03.2017 KERJ Iowa, CIC1, 1/30 38. 12.03.2017 KERJ Mörkövaara, CIC1, 5/30 39. 13.03.2017 KERJ Mörkövaara, CIC1, 3/30 40. 14.03.2017 KERJ Iowa, CIC1, 3/30 41. 14.03.2017 KERJ Mörkövaara, CIC1, 2/30 42. 17.03.2017 KERJ Mörkövaara, CIC1, 1/30 43. 18.03.2017 KERJ Mörkövaara, CIC1, 3/30 |
01. 14.09.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo A, 4/40 02. 14.09.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo A, 2/40 03. 15.09.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo A, 6/40 04. 17.09.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo A, 2/40 05. 20.09.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo A, 4/40 06. 20.09.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo A, 2/40 07. 12.10.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo A, 3/40 08. 14.10.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo A, 2/40 09. 15.10.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo A, 3/40 10. 20.10.2016 KRJ Escorant Trakehners, Helppo A, 2/40 11. 02.01.2017 KRJ Tuulenpesä, Helppo A, 2/30 12. 03.01.2017 KRJ Tuulenpesä, Helppo A, 1/30 13. 05.01.2017 KRJ Tuulenpesä, Helppo A, 1/30 14. 07.01.2017 KRJ Tuulenpesä, Helppo A, 2/30 15. 08.01.2017 KRJ Tuulenpesä, Helppo A, 2/30 16. 08.01.2017 KRJ Tuulenpesä, Helppo A, 2/30 17. 11.01.2017 KRJ Hengenvaara, Helppo A, 1/50 18. 11.01.2017 KRJ Escorant Trakehners, Helppo B, 2/30 19. 14.01.2017 KRJ Escorant Trakehners, Helppo B, 4/30 20. 15.01.2017 KRJ Escorant Trakehners, Helppo B, 5/30 21. 15.01.2017 KRJ Hengenvaara, Helppo A, 4/50 22. 21.01.2017 KRJ Hengenvaara, Helppo A, 3/50 23. 23.01.2017 KRJ Hengenvaara, Helppo A, 3/50 24. 24.01.2017 KRJ Escorant Trakehners, Helppo B, 4/30 25. 25.01.2017 KRJ Hengenvaara, Helppo A, 1/50 26. 27.01.2017 KRJ Hengenvaara, Helppo A, 6/50 27. 30.01.2017 KRJ Escorant Trakehners, Helppo B, 1/30 28. 07.02.2017 KRJ Teilikorpi, Helppo A, 1/50 29. 08.02.2017 KRJ Teilikorpi, Helppo A, 4/50 30. 09.02.2017 KRJ Teilikorpi, Helppo A, 1/50 31. 10.02.2017 KRJ Kievarinkuja, Helppo A, 7/50 32. 14.02.2017 KRJ Kievarinkuja, Helppo A, 1/50 33. 17.02.2017 KRJ Kievarinkuja, Helppo A, 7/50 34. 17.02.2017 KRJ Ventos, Helppo A, 1/40 35. 23.02.2017 KRJ Teilikorpi, Helppo A, 2/50 36. 24.02.2017 KRJ Ventos, Helppo A, 1/40 37. 27.02.2017 KRJ Ventos, Helppo A, 3/40 38. 29.02.2017 KRJ Ventos, Helppo A, 2/40 39. 01.03.2017 KRJ Hengenvaara, Helppo A, 5/30 40. 02.03.2017 KRJ Hengenvaara, Helppo A, 5/40 41. 04.03.2017 KRJ Hengenvaara, Helppo A, 5/30 42. 07.03.2017 KRJ Hengenvaara, Helppo A, 2/30 43. 09.03.2017 KRJ Hengenvaara, Helppo A, 1/40 44. 11.03.2017 KRJ Hengenvaara, Helppo A, 1/40 45. 20.03.2017 KRJ Hengenvaara, Helppo A, 5/40 |
| ERJ - 48 sijoitusta joista 11 voittoa | VSR - 4 sijoitusta joista 1 voittoa |
|
01. 12.08.2016 ERJ Wayward Dressage, 100cm, 5/40 02. 13.08.2016 ERJ Wayward Dressage, 100cm, 2/40 03. 13.08.2016 ERJ Wayward Dressage, 100cm, 6/40 04. 14.08.2016 ERJ Wayward Dressage, 100cm, 1/40 05. 16.08.2016 ERJ Wayward Dressage, 100cm, 2/40 06. 19.08.2016 ERJ Wayward Dressage, 100cm, 3/40 07. 20.08.2016 ERJ Wayward Dressage, 100cm, 3/40 08. 27.08.2016 ERJ Wayward Dressage, 100cm, 2/40 09. 29.08.2016 ERJ Wayward Dressage, 100cm, 1/40 10. 29.08.2016 ERJ Wayward Dressage, 100cm, 3/40 11. 30.08.2016 ERJ Wayward Dressage, 100cm, 5/40 12. 14.11.2016 ERJ Ventos, 100cm, 1/30 13. 20.11.2016 ERJ Ventos, 100cm, 1/30 14. 06.12.2016 ERJ Mörkövaara, 110cm, 1/30 15. 10.12.2016 ERJ Mörkövaara, 110cm, 1/30 16. 14.12.2016 ERJ Ros Cirein, 110cm, 1/30 17. 16.12.2016 ERJ Ros Cirein, 110cm, 5/30 18. 16.12.2016 ERJ Ros Cirein, 110cm, 5/30 19. 18.12.2016 ERJ Ros Cirein, 110cm, 3/30 20. 19.12.2016 ERJ Ros Cirein, 110cm, 5/30 21. 19.12.1016 ERJ Moondance, 110cm, 3/30 22. 21.12.1016 ERJ Moondance, 110cm, 4/30 23. 22.12.1016 ERJ Moondance, 110cm, 3/30 24. 23.12.1016 ERJ Moondance, 110cm, 4/30 25. 24.12.1016 ERJ Moondance, 110cm, 2/30 26. 28.12.2016 ERJ Tuulenpesä, 110cm, 1/30 27. 29.12.2016 ERJ Tuulenpesä, 110cm, 2/30 28. 02.01.2017 ERJ Cadogan Ponies, 110cm, 6/40 29. 03.01.2017 ERJ Cadogan Ponies, 110cm, 5/40 30. 03.01.2017 ERJ Cadogan Ponies, 110cm, 5/40 31. 04.01.2017 ERJ Cadogan Ponies, 110cm, 2/40 32. 04.01.2017 ERJ Turmeltaja, 110cm, 3/30 33. 05.01.2017 ERJ Cadogan Ponies, 110cm, 1/40 34. 06.01.2017 ERJ Cadogan Ponies, 110cm, 1/40 35. 08.01.2017 ERJ Turmeltaja, 110cm, 5/30 36. 11.01.2017 ERJ Cadogan Ponies, 110cm, 2/40 37. 12.01.2017 ERJ Cadogan Ponies, 110cm, 2/40 38. 13.01.2017 ERJ Cadogan Ponies, 110cm, 6/40 39. 15.01.2017 ERJ Cadogan Ponies, 110cm, 6/40 40. 15.01.2017 ERJ Cadogan Ponies, 110cm, 2/40 41. 16.01.2017 ERJ Cadogan Ponies, 110cm, 4/40 42. 18.01.2017 ERJ Cadogan Ponies, 110cm, 2/40 43. 12.02.2017 ERJ Turmeltaja, 110cm, 3/30 44. 12.02.2017 ERJ Turmeltaja, 110cm, 2/30 45. 15.02.2017 ERJ Turmeltaja, 110cm, 1/30 46. 16.02.2017 ERJ Turmeltaja, 110cm, 5/30 47. 17.02.2017 ERJ Turmeltaja, 110cm, 4/30 48. 20.02.2017 ERJ Turmeltaja, 110cm, 2/30 |
30.09.2021 Susiraja VSR Cup CIC1 3/27 31.10.2021 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup 110cm 1/35 31.03.2022 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup 110cm 2/35 31.07.2022 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup 110cm 2/24 |
Valmennukset
24.09.2021 Maastoestevalmennus, valmensi Minni
Saapuessani pellolle, jossa maastoesteet olivat valmiina jotta me päästiin aloittamaan ratsukon kanssa. Kuunnellessani ratsastajan lyhyttä kertomusta ratsukon historiasta loin samalla katseen esteisiin ja viimeistelin valmennus suunnitelman ennen kuin kerroin sen ratsastajalle: ”Lähetään liikkeelle tukki-sianselkä-kulma pätkällä ja katotaan et miten homma lähtee siitä rullaamaan. Tulkaa ihan sillä tavalla kuin te normaalisti tulisitte jotta mä vähän nään että miltä teidän perussuorittaminen näyttää ja tehdään siitä eteenpäin sitten tarvittavia muutoksia.”
Iikkikseksi esitelty ruunikonpäistärikkö tamma lähti laukkaamaan hyvällä ja reippaalla laukka-askeleella kohti ensimmäistä estettä ja Ilkkis hyppäsi sen todella hyvällä ja tasapainoisella hypyllä, josta ratsukon oli helppo jatkaa seuraavalle esteelle. Kuitenkin sianselältä laskeutuminen ei tullut ihan niin hyvässä tasapainossa kuin olisi ollut tarpeen ja siitä johtuen Ilkkis päätyikin kieltämään viimeiselle esteelle. Käännettyään Iikkiksen pois esteiden välistä, ohjeistin ratsastajaa tulemaan saman pätkän uudelleen, pitäen nyt huolta siitä että mahdollisuuksien mukaan tuo korjaisi Iikkiksen laskeutumista sianselältä jos tilanne sen vaatisi.
Seuraava suoritus oli ratsukolla parempi ja otettuaan pätkän vielä kerran, kävimme ratsastajan kanssa pikaisesti lävitse suoritukset ennen kuin ohjeistin ratsastajalle seuraavan pätkän ennen kuin päästin ratsukon hyppäämään. Ratsastaja sai tuotua Ilkkistä hyvännäköisesti ensimmäiselle esteelle, mutta selkeästi siinä oli jotain pientä pielessä tamman päätyessä kieltämään. Kuitenkin pienellä linjamuutoksella Ilkkis hyppäsi taas kerran kaikki esteet hienolla ja ergonomisella hypyllä.
”Sehän on hypännyt hienosti. Otetaan sama pätkä, mutta lisätään siihen vielä vesi. Sä voisit tulla tuosta kulmalta vedelle ja jatkaa siitä sitten loppupätkä ihan normaalisti. Kannattaa pitää huoli siitä että tuutte mahdollisimman suoraan vedelle niin Ilkkis menee toivottavasti kerralla veteen” ohjeistin ratsastajaa.
Ratsukko lähti uudelleen radalle ja ratsastaja tiesikin millaiset paikat voisivat olla tammalle hankalia joten ratsastajasta näki milloin tuo yritti pitää Iikkiksen sellaisella reitillä että hyppy voisi onnistua. Vaikka ajoittain tamman ilme näytti siltä että se löisi liinat kiinni ihan millä tahansa askeleella ennen estettä. Kuitenkin Iikkin suoritti kaikki esteet korvat höröllä ja vaikka tamman vauhti hidastuikin huomattavasti ennen vettä, sai ratsastaja ohjattua tamman silti veteen ja sieltä pois sekä jatkettua radan loppuun hyvällä tempolla. Me oltiin ratsastajan kanssa molemmat tyytyväisiä siitä, miten Ilkkis oli suorittanut koko valmennuksen aikana ja pyysinkin ratsastajaa suorittamaan radan vielä kertaalleen, ennen kuin annoin luvan omatoimiselle loppuverryttelylle samalla kun mä annoin ratsastajalle oman loppukommenttini.
29.09.2021 Mielenkiintoinen tamma, terveisin Lea M.
Oltiin Lissun kanssa sovittu, että tulen moikkaamaan Ilkkistä Susirajaan. Totta puhuen en odottanut visiittiä ihan hirveästi, sillä olin kuullut JUTTUJA. Siitä, kuinka tämä tamma ei ollut kaikista mukavimmasta päästä ja kaiken lisäksi vielä minulle täysin tuntematon.
Turvakseni olin pyytänyt Ilkkiksen vakkarihoitajan paikalle. Sen kanssa se ilmeisemmin tuli toimeen, tiesi sen tavat ja oikut. Ja onnekseni huomasin, että hoitaja ja Ilkkis olivat jo sulassa soinnussa Susirajan käytävällä tekemässä temppujaan. Menin varovaisesti moikkaamaan tammaa. Se katsoi minua kummasti ja otti sitten tarjoamani hevoskarkin joka oli löytynyt kuin sattumalta taskustani. Tuntuu, että odotin henkeä pidätellen sen reaktiota. Se katsahti minuun, hörähti ja jatkoi sitten harjauksesta nauttimista.
Mietimme Ilkkiksen vakkarihoitajan kanssa, mikä olisi hyvä tutustumismuoto minulle ja Ilkkikselle. Tulimme siihen tulokseen, että voisimme käydä tekemässä kentällä muutaman käsittelyharjoitteen.
Kun Ilkkis oli saatu harjattua hienoon kuntoonsa, lähdimme kenttää kohden. Vakkarihoitaja jäi odottelemaan kentän laidalle, kun talutin Ilkkiksen kentän keskelle ja rupesin höpöttelemään sille kaikennäköistä. Se katsoi minua kummasti, ilmeellä "mitä ihmettä sä siinä nyt selität" ja yritti kiskoa itseään pois otteestani. En antanut kuitenkaan periksi, kunhan jatkoin höpöttelyä ja katselin välillä tammaa sekä kiertelin ympäri kenttää. Teimme muutaman pysähdysharjoitteenkin, useimmiten tuloksena se, että minä pysähdyin ja Ilkkis jatkoi matkaansa. Aika mahdoton tamma. Sentään se ei purrut minua! Nimittäin vakkarihoitajan kanssa Ilkkistä viedessämme takaisin talliin, niinkin oli kuulemma käynyt. Mielenkiintoinen tamma.
14.04.2022 Ilkkis tuuppaa koulua – tai ainakin Lissu tuuppaa henkensä edestä, jos ei muuta, kirjoittanut Enna Reinivuo
Enpä ollut hetkeen käynytkään Susirajassa, vaan aina sinne oli mukava palata. Kevättä oli kovasti odoteltu, mutta vielä saatiin odottaa vähän lisää. Susirajassa odotti loskainen kenttä ja räntäsade. Näin jo kentän suuntaan kävellessäni, että tuolla loskaisella kentällä taiteili Lissu hyvinkin lennokkaan ja äkäisen otuksen selässä. Tätä epämääräisesti jokaiseen ilmansuuntaan liikkuvaa ratsukkoa minun olisi tänään valmennettava. Kentän kunnon vuoksi todella toivoin, että Lissu pysyisi visusti rodeoratsunsa kyydissä koko tunnin ajan. Ei Lissu-paran tarvinnut kuin ajatella puolipidätteen tekemistä tai pohkeiden painamista kylkiin, kun Ilkkis oli jo liikekannalla – tai vastavuoroisesti pysähtymässä kuin seinään, jos sattui olemaan jo liikkeellä.
Saatuani pienen katsauksen Lissulta tämän tamman sielunelämään, päätimme aloittaa aivan perusasioista. Tavoitteena oli löytää Ilkkiksen tämänhetkisen sietokyvyn mukaiset avut, jos se edes olisi mahdollista. ”Käytä paljon istuntaa. Pidä keskivartalo hyvässä ryhdissä ja ohjista pidättämisen sijaan istu tiiviisti penkkiin ja jännitä vatsalihaksiasi. Anna vaikka ohjastuntuman päästä turhan löysäksi, jos arvon neitiä kovasti kismittää”, selitin tuskastuneelle ratsastajalle, joka yritti parhaansa olla häiritsemättä ratsuaan. Ilkkis kyllä ilmoitti heti, kun selässä epäonnistuttiin. Oli meilläkin kaikennäköisiä kiukuttelijoita – joista yhden selässä Lissukin oli juuri istunut viimeksi meillä käydessään – mutta tässä oli kyllä taas yhden asteen pahempi diiva.
Ei tuntunut tammalle kelpaavan yhtään mikään, ei edes täysi tekemättömyys, mitä huviksemme kokeilimme. Sehän se vasta ärsyttävää olikin, kun olisi muka tamman pitänyt tehdä kaikki työ ihan itse. Tämän tempauksen jälkeen se tosin taipui sen verran, että antoi jo Lissun hieman vaikuttaa itseensä ilman täysiä kilareita jokaisesta uloshengityksestä. Eipä silti koko tunnin aikana kovasti päästy juhlimaan tai näkemään tamman oikeaa osaamista, vaikka muutamia pätkiä ihan hyviä lisäyksiä saatiinkin ja jopa pohkeenväistöt saatiin esitettyä kumpaankin suuntaan kertaalleen ilman välipukkeja. Olen Lissun nähnyt monen monta kertaa erilaisten hevosten selässä, olen häntä valmentanutkin useaan otteeseen. Tiedän tasan tarkkaan, että kyse ei todellakaan ollut ratsastajan kovakouraisista otteista. Tänään vaan vitutti. Ja eniten vitutti muuten aivan kaikki. T. tamma
15.04.2022 Ympäripyöreää hölinää silkasta hölisemisen ilosta, kirjoittanut Lissu T.
Halusin, ehkä vähän puoliväkisin, pitää Ilkkiksen Susirajassa varsomassa yhden tai kaksi varsaa tamman palattua meille. Sain kyllä kuulla tästä päätöksestä, lähinnä tamman vähemmän kukkaisen luonteen vuoksi. Suvustahan narrikin pitää, sen puoleen hän ei kritisoinut päätöstä jättää Ilkkistä Susirajaan. Mutta se käytöspuoli, ratsastettavuus! Aika nopsaan minulle tehtiin niin narrin kuin muun henkilökunnan osalta selväksi päistärikön olevan minun ristini, etenkin ratsastuksen saralla. Ei Ilkkis taida olla Susirajan historian hankalin hevonen, mutta silti koko muu talliväki oli suorastaan hellyttävän yksimielinen kannassaan.
Joten minä olen sitten ratsastanut Ilkkiksellä. Jokusen kerran narri tai Sarlotta on liikuttanut arvon diivaa ollessani poissa, jokusen kerran muutenkin. (Olen minä Ilkkiksen selkään jokusen tutunkin usuttanut, toki rehellisesti arvon neidistä kertoen.) Olemme käyneet harvinaisen paljon Takapajulan ratsastuskoulun valmennuksissa, parhaimmillaan kerran viikossa. On ollut ihan mukava saada vähän ulkopuolista näkemystä Ilkkiksen kaltaisen hercciksen ratsastamiseen. Toki työnteko välillä sujuu, ei treenaaminen ole pelkkää tappelua, ja haluaisin uskoa olevani ihan tarpeeksi pätevä ratsastaja. Ilkkis on kuitenkin.. Ilkkis.
Sen sai huomata myös Hiivurin Enna, joka pitkästä aikaa eksyi meidänkin suuntaamme (viime aikoina kulkusuunta on ollut Susirajasta Hiivuriin). Eilen armas suslapsonen esitteli luonteensa kaikkia hiomattomia kulmia kouluvalmennuksen merkeissä. Hommasta ei tullut muutamaa ihan pientä kelvollista hetkeä lukuun ottamatta yhtikäs mitään. Minä olin tuskastunut, Enna oli tuskastunut, Ilkkistä tuntui lähinnä vituttavan. Tänään tamma ei ollut yhtään rennompi tai vastaanottavaisempi, herne oli syvällä nenässä ja kaikki kamalaa. Sellanen loppuviikko Susirajassa.
03.08.2022 Keskiviikkokivaa (niin varmaan), kirjoittanut Lissu T.
Päivän ohjelma oli reipashenkinen puomitreeni. Ilkkis oli niin kovassa vedossa, että oli valmis ennen minua palaten talliin ihan yksinään!
Vain muutamia päiviä sitten sijoituimme 110cm esteradalla. Ei muuten tunnu siltä, koko alkanut elokuu on ollut neiti herkkisdiivailijan mielestä aivan kammottavaa aikaa, ja olenkin lähinnä houkutellut herneitä arvon tamman hengityselimistä ulos. Varsin laihoin tuloksin. Ainahan tämän kanssa saa ratsastaa silkkihansikkain, niin pehmein ja sievin pyynnöin ettei tosikaan, mutta nyt Ilkkis on tosissaan sydämistynyt jostain. Sitä kiukutti jo jokainen harjanveto kyljellään (siis tavallistakin enemmän), satulavyön kiristys taisi olla jo sodanjulistus. Lähdin siis kentälle todellisella voittajafiiliksellä selkeän närkästynyttä hevosta taluttaen.
Aikana puntaroituani päädyin kävelemään alkukäynnit Ilkkiksen vierellä. Terävät, kiukkuiset hännänheilahdukset, niskaan liimautuneet korvat sekä Ilkkiksen perin juurin ruma irvistely kertoivat hyvin selkeää tarinalla, jolla tuskin olisi onnellista loppua, mutta joka ei myöskään olisi mikään kassamagneetti. En odottanut päivän treeneiltä paljoakaan.
Noustuani selkään koetin kanavoida jotakin zen-mestaria tai edes self help -oppaan takakantta, sillä jo pienen pieni, pehmeä pohjeapu, pyyntö lähteä liikkeelle, siirtyä raviin, aiheuttivat huonotuulisessa ratsussani vingahtelemista ja vatsan alle potkimista. Vuositarkastus on juuri tehty ja varusteetkin tarkistettu, joten Ilkkis on vain.. Ilkkis. Kyllä tämän kipukäytöksen muutenkin on oppinut erottamaan normaalista diivailusta. Tein siis parhaani ollakseni mahdollisimman huomaamaton, jottei Ilkkis vain häiriintyisi, vaan kenties jopa tekisi kuten pyydän. Eteen-alas, hevosta rennommaksi, liikkeisiin joustoa ja pehmeyttä, ei nykimistä. Ei muuten onnistunut.
Niin käynti- kuin ravipuomeilla nykivin askelin, rikkonaisella tahdilla liikkuva Ilkkis kompasteli muutaman kerran päätyen polkemaan jalkaa sekä hieman nakkaamaan takaosaansa. Varsinaisia pukkeja ei tullut – ennen ensimmäistä laukannostoa. Ihan normaali, siisti laukannosto lävistäjällä, suora linja ja aivan valtava köyrypukki noin kahden ja puolen laukka-askeleen jälkeen. Koetin tasapainottaa itseni, miltei onnistuin, toinen pukki ja Ilkkis ampaisikin vasemmalle, minä taas jäin sinne lävistäjälle. Hetken pohdin, onko kentästä nouseminen edes sen arvoista. Nousin kuitenkin, ehdin todeta olevani ihan kunnossa, kun huomasin Ilkkiksen lähestyvän kentän aitaa ja leiskauttavan komealla loikalla sen ylitse niin kevyen ja helpon näköisesti, että tilannetta kunnolla käsittämättä pohdin jo pitäisikö tässä siirtyä pykälää korkeammille radoille. Tilanne iski avokämmenellä kasvoille viiveellä, jolloin sain koipiini vähän vauhtia ja ampaisin hukkalapsen perään. Vapaus ei tainnut diivaa houkutella, tamma kun juoksi suoraan talliin. narri ehti napata Ilkkiksen kiinni ennen minua.
Semmoinen keskiviikko Susirajassa.
01.04.2023 Ei aivan se pullantuoksuisin mummo, kirjoittanut Lissu T.
Kukaan nyt ei taida odottaakaan hevosen muuttuvan pullantuoksuiseksi mummoksi, mutta ehkä joku saa tästä sanailusta ja mielikuvaleikistä kiinni. Ilkkis olisi noin koko tallin puolesta voinut mummoutua pullantuoksuiseksi, kliseisenomaiseksi mummoksi hopeakikkuroineen ja sympaattisine, kymmenen vuotta muodista jäljessä olevine laseineen. Vaan ei, ei tietenkään, Ilkkis se ei pullia paistele, harrasta kulahtaneita pastellisävyjä ja kukkakuvioita, jotka eivät tosiaan ole moderneja tai Marimekkoa, vaan semmoisia kiiltokuvakukkasten tyyppisiä, semmoisia, joista jo niiden ilmestyessä pohdittiin koko kuvion olevan vanhanaikainen. ..mahdoinko nyt paljastaa oman ikäni puhuessani kiiltokuvista, nykypenskat kai muistelevat meemejä, emojeita ja gifejä.
Ilkkis ei muistele niitäkään. Sen luonteeseen syvälle juurtunut oikukkuus pysyy tiukassa kuin tahra lempipaidassa, katoamatta sitten millään konstilla. Eräänäkin tiistaina pohdin arvon Ilkkiksen diivan elkeiden lähinnä kärjistyneen ja kasvaneen aivan uusiin mittasuhteisiin. Ei ole niin pientä asiaa, etteikö siitä voisi vähän osoittaa mieltänsä! Arvon rouvaa ei noin vain miellytetäkään, kaiketi vaatimustaso nousee nousemistaan ikävuosien myötä. Ilkkis jos joku tuntee arvonsa, olkoonkin, ettei tamman oma arvio ole välttämättä linjassa muiden antaman arvion kanssa.. Vaikka onhan tämä hieno, siitä nyt ei pääse mihinkään. Ainakin minä kovaan ääneen kerron kaikille Ilkkiksen olevan hieno, kun tamma on pitkälti minun ristinäni, etenkin niinä päivinä kun tamma asettuu jalat harallaan portin eteen suostumatta menemään sisään tai tulemaan sieltä ulos. Puhumattakaan niistä päivistä, kun etupää puree ja takapää potkii tai ainakin Ilkkis pontevasti antaa olettaa etu- ja takapään lunastavan ilmoille vinkuen heitetyt uhkauksen hampaitten ja kavioitten voimakäytöstä. Noh, haastava hevonen opettaa eniten ja vanha rouva saakoon joitain oikkuja anteeksi ja mitä näitä latteuksia nyt on, joilla koetetaan joko itsepetosta tai muiden ihmisten sumuttamista kummassakaan onnistumatta.