Hevimiesystävä VH16-018-1508

22.01.2023 Hemppa lopetettiin omalle laudunpalstalleen.

Nimi	Hevimiesystävä "Hemppa"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	159cm, vaaleanpunarautias	Meriitit	VIR MVA Ch, YLA2, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 01.07.2016, 18v satunnainen (3v 21.07.2016)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he B / 100cm / 100cm / helppo

30.08.2016 tarjosimme Hemppaa kirjoihin ja kansiin R-suunnalle. Ori toi kotiin 71p. ja KTK-II -palkinnon!

20.12.2016 tukkajumalallemme myönnettiin Champion -arvonimi.

25.10.2017 hevihevosemme palkittiin KERJ-I -palkinnolla. Pisteitä kertyi komeat 107.

20.04.2019 osoittautui tavallistakin suuremman juhlan aiheeksi Hempan palatessa kotiin SLA-I* -palkittuna!

30.11.2019 herra hevihevonen näytettiin YLA-tuomaristolle mukavalla menestyksellä; ori palkittiin YLA2 -palkinnolla!

01.05.2021 tukkajumalaa siunattiin vielä VIR MVA -arvonimellä.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Hevimiesystävän nimen keksiminen oli yhtä tuskaa, ja loppujen lopuksi yksi ystävämme edesauttoi nimen (ja lempinimen) kanssa. Ja hyvä on nimi, ei voi kieltää.
Meillä ei vielä ollut Sallasta varsaa, eikä tallista oikein löytynyt sopivaa oria. Suuntasimme katseemme Mörkövaaran oritarjontaan, ehdokaskin oli valmiina; tvishan ylikomea, hillittömän upea Hynynen. Onneksemme tvisha näytti vihreää valoa suunnitelmallemme, ja Salla astutettiin.

Salla varsoi komean liinakon oripojan, josta ajan myötä kasvoi karismaattinen tukkajumala. Emän ravisukuisuus näkyy pojankin rakenteessa, kapasiteetti onneksi kasvoi, vaikkei Hemppamme isänsä tasoinen olekaan. Ori on kuitenkin hyvä omalla tasollaan, eikä ole niin pikkuluokkien peli kuin emänsä - eteenpäin on menty. Seuraava sukupolvi toivon mukaan parantaa entisestään.

Tukkajumalamme on ihan hillittömän hieno hevonen. Siis ihan oikeasti. Olkoonkin, että Hemppa liikkuu helposti etupainoisena mursunpötkylänä, repii omat ja kaverin loimet ja on mestari piehtaroimaan muraisimmissa kohdissa juuri silloin, kun ei todellakaan pitäisi, unohtamatta tammoille pörisemistä aina, kun niitä on lähistöllä. Edellä lueteltujen seikkojen lisäksi liinakko on äärettömän motivoitunut, reipas työntekijä, hyvä suorittaja ja letkeä maastopuksu sekä luottohevonen, jonka kaulaa vasten voi vuodattaa ilot ja surut.

Pahempaa riimun- ja loimentuhoajaa kuin Hemppa saa hakea. Kiitos tukkajumalamme, olemme narrin ja muun talliväen kanssa viettäneet monta tuntia neulan ja langan kanssa Hempan ja sen tarhakavereiden loimia korjaillen. Mikäli tätä tuholaispuolta sekä tammojen lähellä pörhistelyä ei oteta lukuun, Hemppa taitaa olla tallin simppeleimpiä, mukavimpia hoidokkeja. Orilla tosin ikävä taipumus löytää tarhasta se mutaisin kohta piehtarointialustakseen, senkin voinee laskea miinukseksi. Muuten liinakko on loistokaveri! Hirvittävän rauhallinen, seurassa viihtyvä kullanmuru, jota saa ja pitää rapsuttaa ja harjata pitkän kaavan kautta. Monet kerrat joku talliporukasta on vuodattanut ilonsa ja surunsa orin harjaan. Oli kyse sitten varustamisesta, kavioiden putsaamisesta, pestävänä olemisesta, kengittäjän tai eläinlääkärin vierailusta, Hemppa toimii aina. Loimien repiminen tosin saattaa alkaa jo loimitettaessa, mutta liinakko jättää kyllä loimen järsimisen sikseen, kun sitä kerran äänellä komentaa. Sääli, ettei tarhassa ole ketään komentamassa herraa jättämään omat ja kavereiden takit rauhaan..
Mikäli tammoja on lähettyvillä, Hemppa pörhistelee ja on niin olevinaan, ottaa vähän raviaskelta ja pyrkii lähemmäs. Tammojen kiima-aikoina oria talutetaan ketju suussa, muulloin Hemppa kulkee löysällä narulla nätisti taluttajansa vierellä. Mutta ne tammat! Lastaus ja purku sujuvat ongelmitta, matkustaminen samoin, Hemppa on kaikin puolin helppo kuljettaa yksin ja porukassa.

Vaikka Hemppa onkin äärimmäisen motivoitunut työmyyrä, sen kanssa joutuu tekemään rutkasti töitä, että siitä saa kunnon liikettä irti. Vika ei missään nimessä ole liinakon asenteessa tai eteenpäinpyrkimyksessä, fyysiset ominaisuudet tulevat vastaan. Hemppa on luonnostaan ketterä kuin kassakaappi, ja kun siihen yhdistetään melkoinen etupainoisuus, soppa on valmis. Vertaukset rautakankeen eivät ole kovin kaukaa haettuja, Hemppa on uskomattoman jäykkä, etuosaansa alasimen saanut tapaus. Pitkät alkuverryttelyt ovatkin kultaakin kalliimmat, jos Hempan kanssa meinaa jotakin tehdä. Onneksi hevonen on hirvittävän motivoitunut, energinen menijä, joka tykkää tehdä töitä.
Etupainoisena, taipumattomana sotanorsuna treenin aloittava Hemppa ei luo järin mairittelevaa kuvaa kyvyistään kouluratsuna. Tasokin tosin on helppo B, että se siitä tuhkimotarinasta "mursualtaan reunalta olympialaisiin". Kun orin saa vertymään ja liikkumaan vähemmän etupainoisena jyränä, Hemppa on hirvittävän mukava ratsastaa; motivoitunut, herkkä avuille, eteenpäinpyrkivä. Ori ei ota nokkiinsa epäselvistä tai ronskeista avuista, vaan jättää ne huomiotta. Hempan käynti ja laukka ovat mahtavat, ravi hieman ravurimaista, mutta sen kanssa pärjää.

Hypätessä Hemppa virittää Honda Monkey -moottorinsa kirmaten jouhet putkella esteeltä toiselle. Huolelliset verryttelyt ovat edelleen kaiken a ja o, mihinkään taipumattomalla etupainojyrällä ei paljoa hypätä, vaan.. jyrätään. Kun orin on ratsastanut pois alamäkimoodista ja jumpannut kaulan, lavat ja kyljet auki, Hemppa on suorastaan petollisen helppo esteillä. Rata- ja maastoesteet taittuvat samalla varmuudella, laukkaa on erittäin helppo säädellä, ponnistuspaikat tuntuvat löytyvän itsestään, Hempalla on todella hyvä hyppytyyli. Omaa on aina helppo kehua, mutta hevihevosemme nyt vain on äärettömän hyvä esteillä. Vakka intoa ja menohaluja löytyy, jarrut eivät koskaan huku, Hemppa ymmärtää kieltää jos lähestyminen on aivan sysipaska, mutta turhan päiten esteitä ei kytätä tai kielletä.
Maastoillessa tukkajumalastamme löytyy haitaria rauhallisesta maastopuksusta reippaasti etenevään moponkorvikkeeseen, aivan miten ratsastaja haluaa. Parhaimmillaan Hemppa on yksin maastoillessa, porukassa ilmenee helposti machomiehen elkeitä eikä jonossa pysyminen aina meinaa onnistua, ainakaan häntäpäässä. Kokenut ratsastaja pärjää kyllä, vaikka miten isossa porukassa maastoiltaisiin, Hemppa ei onneksi heittäydy totaalisen hankalaksi, tammoille esittäväksi pelleksi tai oreille uhittelevaksi idiootiksi. Ruunaporukassa Hemppa ei jaksa välittää. Ori on täysin maastovarma, missään puskassa ei ole pieniä vihreitä miehiä, kaikki vastaantuleva on ihan okei, kunhan ei niskaan hyppää.

Kisapaikoilla Hemppa kasvaa kymmenisen senttiä korkeutta. Liinakko imee itseensä kisapaikkojen tunnelman saman tien, ja vaikkei ori stressaa, se vähän jännittää. Muille hevosille Hemppa pörhistelee, jopa uhittelee, herkemmin kuin kotiympyröissä, minkä vuoksi orilla pidetään varmuuden vuoksi punaista rusettia hännässä sekä välillä liioiteltua välimatkaa muihin.
Verryttelyissä ja radalla Hemppa on herkempi ja energisempi kuin kotona, reaktiot ovat isommat, vauhtia on enemmän. Liinakko liikkuu yhtä etupainoisena kuin yleensä, mutta sen ylösratsastus on hieman hankalampaa kisajännityksen vuoksi. Kun kaikki palikat ovat paikoillaan, Hempan kanssa kisaamisesta nauttii täysin rinnoin. Jos kaikki ei mene ihan nappiin, tulos on yleensä silti ensimmäinen. Tuloslistan häntäpäästä katsottuna.

Sukutaulu

i. Hynynen ✝ YLA2, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-I sh, trt, 159cm	ii. Nenonen evm, sh, tprt, 161cm	iii. Pennonen evm, sh, prt, 159cm
		iie. R.E. Nenäpäivä evm, sh, rt, 156cm
	ie. Vuorivaaran Malla evm, sh, rt, 155cm	iei. Kotities Marras evm, sh, rt, 158cm
		iee. Vuorivaaran Nelli evm, sh, rn, 153cm
e. VIR MVA Ch Halavakan Salakavalakas ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-II sh, prt, 160cm	ei. Kalavale evm, sh, rt, 155cm	eii. Valakka evm, sh, m, 163cm
		eie. Läpsylipsu evm, sh, rt, 158cm
	ee. Sala-Käppänä evm, sh, prt, 154cm	eei. Kiva Käppänä evm, sph, rt, 133cm
		eee. Käpylehmä evm, sh, rn, 165cm

Jälkeläiset

s. 11.09.2016 sh-o. Melkoinen Moshaaja, e. Varjotanssi, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 03.01.2017 sh-o. Roudan Puolikuuhullu, e. Rentunruusu, om. Crimis (VRL-10480)
s. 01.03.2017 sh-o. Noutajan Valssi, e. Hirttovalkea, om. Kievarinkuja
s. 05.01.2023 sh-o. Holopainen, e. Ikilumi, om. Liisa Tuoninen (VRL-12701)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

01.10.2016 Kouluvalmennus, valmensi Hapero

Kouluvalmennukseen saapuivat tänään parivaljakko Luurankopokeri eli Pimu ja Lissu sekä Hevimiesystävä eli Hemppa ja Narri. Orit olivat kuin vastakohtia toisilleen: Pimu musta ja kuriton, Hemppa vaalea ja kuuliainen. Tarkoituksena oli tehdä tänään vastalaukkaa kummankin omalla tasolla.
Verryttelyssä Hemppa toimi tasaisen varmasti, mutta vähän liiankin varmasti. Ori kyllä teki kaiken mitä pyydettiin, mutta minkäänlaista intoa ei sen touhussa ollut. Hemppaa taivuteltiin alkuverkassa runsaasti ihan käynnissä ja myöhemmin ravissakin, jotta sen rautakankikroppa saataisiin edes vähän lämpeämään, mutta sen lisäksi tehtiin paljon siirtymiä ja reippaita lisäyksiä, jotta sen touhuun saataisiin vähän intoa ja reippautta. Narria sai ruoskia lähinnä turhan voimakkaasta ohjastuntumasta: vaikka ori onkin etupainoinen, ei sen koko painoa tarvitse käsillä kannatella. Ennemmin pyydetään ratsua reippaammin eteen.
Laukkatyöskentelyyn Hemppaa saatin herätellä tänään melko pitkään. Ori toimi vähän puoliteholla eivätkä takajalat tehneet kunnolla töitä, mutta pienellä raipan naputtelulla saatiin Hempallekin vähän kipinää kavioihin ja päästiin tekemään sitä kauan odotettua vastalaukkaa. Alkuun tehtiin ihan superloivaa kiemurauraa, jossa siinäkin Hemppa tiputti helposti laukan alas ilman ratsastajan kannustusta, mutta parani kuitenkin koko ajan. Loppuvaiheessa päästiin tekemään ihan oikeaa kiemurauraa laukassa. Emme väsyttäneet Hemppaa liikaa, jotta sillä riitti vielä paukkuja loppuverryttelyyn, jossa sitä yritettiin jälleen taivutella mahdollisimman hyvin. Ratsukko teki loppuverryttelyn ympyrällä suoristaen, asettaen ja taivuttaen molempiin suuntiin liki nikama kerrallaan ja loppukäynneissä olikin varsin rennon ja tyytyväisen oloinen hevonen.

23.12.2016 Estevalmennus, valmensi dookie

Vaikka joulunaika onkin yleensä melko kiireistä aikaa, päätin pistäytyä Susirajassa vierailulla. Toki lähinnä joulun ja pienoisten lahjojen vuoksi, mutta myös siksi, etten ollut päässyt käymään tilalla pitkään aikaan. Kuulumisten ja parin hassun lahjapaketin antamisen jälkeen kuulutin sekä Lissun että narrin hakemaan itsellensä ratsut ja tulemaan pikimmiten kentälle, jonka pohja oli melko mukavassa kunnossa pieneen estetreeniin. Ja treenit on toki hyvä pitää ennen joulua, koska joulun jälkeen hyppääminen muuttuisi luultavasti puomien keilaamiseksi palloksi paisuneiden ratsastajien muodossa, tai niin ainakin meikäläisen kohdalla tapahtuisi...
Joten eikun tuumasta toimeen, pian tallin omistajattaret saapuivat kentän aitojen sisäpuolelle komeiden ratsujensa kyydissä. Lissulla oli allaan komea ruunikko Rysky, ja narrilla puolestaan oli ratsunaan ihana blondipoika Hemppa.
Alkuverryttelyt ratsukot saivat hoitaa melkolailla itsenäisesti, sillä nämä orit olivat minulle vähän vieraampia tapauksia, ja halusin seurailla ratsukoiden yhteistyön sujumista radan rakentamisen lomassa.

Vaikka minulla olikin Hempasta itsellänikin varsa, hevikana Mosku, ei isäori ollut minulle kovinkaan tuttu muutoin kun ulkonäöltään.
Alkuverryttelyiden alkaessa meinasin vähän naurahtaa, että melkoisesta mörssäristä tuli varsa otettua... Hemppa nimittäin näytti yhtä keveältä kuin rekka, ja se myös näytti siltä, että voisi kaatua nenälleen hetkenä minä hyvänsä. En kuitenkaan vielä halunnut tuomita, sillä onhan näitä alkukankeita ja -raskaita hevosia ennenkin nähty. Ja oikeassahan minä olinkin, kun narri oli hyvän tovin työstänyt liinakkoaan, se alkoi hiljalleen keventyä etupäästä ja liikkua hyvin takaosansa päällä. Kun liehutukkainen ori keräsi itseään vähän ryhdikkäämmäksi, se muuttui kertaheitolla vaikuttavamman näköiseksi. Varsin kelpo isäheppa siis!
Alkuverryttelyiden tultua päätökseen ratsukot saivat ottaa hetken välikäynnit, jonka jälkeen aloiteltiin hurjaa 50cm korkean radan hyppäämistä. Lissu ja Rysky saivat olla tänään ensimmäisinä, joten narrilla oli hyvin aikaa saada Hemppaa työstettyä hyppymoodiin. Tänään tarkoituksena oli siis ratsastaa pientä ja yksinkertaista rataa pitäen silmällä aikaa, ja sitä kautta ratsastaa joko lyhyempää tai reippaampaa ja matkaavoittavampaa laukkaa. Lopussa oli luvassa pieni kilpailu ratsukoiden kesken, mutta ensin keskityttiin siistien ja tasaisten ratojen saamiseen. Ensimmäisellä kerralla pyysin narria ratsastamaan laukkaa normaalia lyhyemmäksi, mutta pitämään samalla huolen, että tarmokkuus ja pyörivyys säilyisivät hyvinä. Kohti ensimmäistä estettä lähdettyään Hemppa kuitenkin näytti vihdoin tajuavan, että hei, mehän hypätään, ja lähti paahtamaan ratsastajan kättä vasten melkoisen reippaasti. Narri ottikin komennon takaisin, ja käänsi eteen puskevan orin takaisin ympyrälle, jossa käytiin pienet neuvottelut siitä, kuka kuuntelisi ja ketä. Pian komentojärjestys kuitenkin saatiin selviteltyä, ja ratsukko pääsi aloittamaan radan. Hemppa tosin yritti lähes joka esteen välissä kokeilla, voisiko se vaihtaa kootumman laukkansa noin kymmenen kertaa reippaampaan. No, eihän se voinut, joten rata saatiin loppuun asti hyvin tarmokkailla hypyillä höystettynä.
Seuraavalla kierroksella oli vuorossa se isompi laukka, jota Hemppa ei tosiaan pistänyt pahakseen. Narri sai tosissaan tehdä töitä, jotta sai pidettyä liinakon orinsa aisoissa. Melko hurjasta vauhdista huolimatta Hemppa loikki pienien esteiden yli nätisti ja ennenkaikkea puhtaasti. Kuski piti hyvin päänsä kylmänä, vaikka meno näyttikin välillä siltä, ettei narrilla ollut mitään valtaa ratsunsa askelpituuteen ja vauhdikkuuteen.
Viimeisellä kierroksella otettiin pieni kilpailu ratsukoiden kesken - se kumpi suorittaa radan nopeammin ja puhtaasti, voittaisi. Tavallinen pikkuestekilpailu siis. Lissu ja Rysky suorittivat tehtävän ensin, jotta Hemppa saisi hetken palautua vauhdikkaan estehyppelynsä jälkeen. Lopulta kuitenkin tuli tämän ratsukon vuoro, ja Hemppa jatkoi höyryveturityyppistä menoaan edelleen. Tällä kertaa narri tosin melkein myöntyi siihen, koska kuka nyt ei haluaisi voittaa näin suurta ja mahtavaa kilpailua?
Harmillisesti Hemppa kuitenkin rallitteluidensa ohessa kompastui omiin jalkoihinsa juuri ponnistuspaikan juurella, ja hyppy jäi melkoiseksi räpiköimiseksi ja seurauksena oli yksi maahan tippunut puomi. Lohdutin narria kuitenkin kertomalla, että kaksikon aika olisi ollut parempi kuin Lissun ja Ryskyn, joista ensin mainittu alkoi heti heittämään huulta ystävättärelleen vitsikkäin mielin. Loppuverryttelyt sujuivatkin melko nauruntäyteisissä tunnelmissa orien puuskutuksen lomassa.

14.02.2017 Maastoestevalmennus, valmensi Helka J.

Saapuessani maastoesteradalle Narri otti jo lämmittelyhyppyjä superupean Hempan kanssa ja pystyimmekin aloittamaan heti kun kaksikko malttoi minut huomata. Pyysin heitä aloittamaan pelkällä tukilla, jospa tällä kertaa ei kävisi samaa ongelmaa kuin edellisen valmennettavan kanssa. Narri oli aktivoinut etupainoista hevostaan hyvin jo heti alkuun, sillä sitä ei olisi ehkä huomannut, jos olisi vain äkkiä oriita vilkaissut. Ensimmäiset hypyt sujuivat suhteellisen mallikkaasti, Hempalla oli vain vauhtia ja Narri ei meinannut ihan pysyä hypyssä mukana, mutta kaipa se siitä. Hemppa pörisi innokkaasti ja kun käskin ratsukkoa siirtymään banketille, ei ori epäillyt hetkeäkään sen ylittämistä. Narri antoi Hempan liikkua miten sattuu, joten jouduin hänelle muistuttamaan siitä, että sana ratsastaja ei tarkoita suomen kielessä samaa kuin matkustaja. Narri ei ottanut ehkä hieman ilkeää kommenttiani itseensä, korjasi vain ratsastuksensa ja meno rupesi näyttämään entistä paremmalta. Hemppa näytti siltä, että sen tekisi kovin mieli vain jatkaa jatkamistaan, kun pyysin kaksikkoa ottamaan lyhyet välikäynnit. Välikäyntien aikana siirryttiin vain rataa hieman edemmäs, jossa oli yksi lempiesteistäni – hauta. Hemppa näytti vahtaavan estettä jonkun verran ja valmistauduin jo todistamaan pahan putoamisen, mutta odotukseni osottuivat vääriksi, kun Hemppa hyppäsikin turhia ajattelematta esteen yli. Narri pysyi melkeinpä täydellisesti hypyssä mukana, ja suoraan sanoen minulla ei ollut enää paljoa kommentoitavaa! Pyysin heitä kumminkin ottamaan vielä esteen muutaman toiston verran uudelleen, koska ratsukon kumpikin osapuoli näytti nauttivat hyppäämisestä todella paljon. Kaksikko otti radan vieressä vielä loppuverryttelyt valvovan silmäni alla, mutta melkein nauratti kommenttien puuttuminen.

Lue päiväkirjaa