07.09.2017 Salla löytyi kuolleena omasta karsinastaan.

Halavakan Salakavalakas VH06-018-3170

Nimi	Halavakan Salakavalakas "Salla"	Kasvattaja	Halavakan Talli, Suomi, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	160cm, punarautias	Meriitit	VIR MVA Ch, YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-II
Syntynyt, ikääntyminen	s. 26.05.2009, 29v satunnainen (4v 25.07.2010)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he C / 90cm / 80cm / tuttari

29,2ke - 33,9ly / 6 900ve
20: 1-1-0-(4)

20.09.2015 tamma kirjattiin J-suunnalle KTK-II -palkinnolla komein pistein 77p. - jestas, että olemme ylpeitä!

VIR MVA Ch myönnetty 29.06.2016.

12.12.2016 Sallalle myönnettiin jälkeläisluokka C.

20.07.2017 Salla edusti rotunsa laatuarvostelussa saaden kotiinviemisiksi 97 pistettä ja SLA-I -palkinnon.

25.07.2017 ex-ravurimme toi kotiin KERJ-II -palkinnon.

30.08.2017 Sallan viimeinen loiston päivä koitti yleislaatuarvostelun muodossa. 98 pistettä saanut tamma nappasi palkinnon YLA1 ja oli lisäksi AP3 jaetulla sijalla!

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Salla tuli Susirajaan alun perin juoksijaksi ja ehtikin juosta kolmivuotiaasta kuusivuotiaaksi Susirajassa. Juoksu ei kuitenkaan tuntunut maittavan ja Pertti totesi, että turha pitää juoksijaa, joka ei juokse. Niinpä tammasta pykättiin myynti-ilmoitus ja lopulta siihen tartuttiinkin. Salla muutti Duán Stableen treeniin ja tarkoitus oli kilpaillakin sillä. Koska suunnitelmat ovat elämän mielestä ihan ysäriä loukkasi hevonen jalkansa hiitillä ja sitä sitten koetettiin kuntouttaa. Tamma myös varsoi pariin otteeseen ja niinpä raviura vain lykkääntyi lisää. Loppujen lopuksi myös Duán vähensi hevosiaan ja narri markkinoi idean Sallan takaisinostosta Lissulle.

Mutkien kautta päätyi siis tämä ravurinpuolikas Susirajaan takaisin. Koska Sallalle ei meinannut maistua juokseminen alun alkaenkaan, siitä päätettiin leipoa ratsu. Harmillista sinänsä, kun suvusta kuitenkin löytyi radoilla menestyneitä ja menestystään periyttäneitä hevosia vaikka muille jakaa.

Salla on varsin rakastettava luonne, mutta pikkualoittelijoille se ei sovi. Tamman korvissa tuntuu olevan jonkinlaista taikaa, lapset kun haluavat aina kiskoa niistä. Sen vuoksi hevonen ei pahemmin lapsista välitäkään, peruskilttinä luonteena se ei pure tahi potki, mutta luimii ja irvistelee ja tekee kantansa erittäin selväksi. Muutoin sitten onkin niin rakastavaa ettei hyvä tosikaan, Salla on niitä hevosia, jotka pussaavat kaikkea ja kaikkia eikä mikään ole turvassa sen kuolaiselta turvalta. Jokaisen kuolaa pelkäämättömän ja rakkautta kaipaavan unelmahevonen, kunhan ikää löytyy jo vähän enemmän, Salla nimittäin pitää ihmisiä lapsina varsin pitkään.

Tämä hevonen ei meinaa olla kovien raviäijien kovisimagon kohottaja. Eikä kenekään muunkaan kovisimagon hyväntekijä, Salla kun rakastaa, rakastaa ja rakastaa. Tamman meinaa olla pakko pussailla jokainen lähelletulija, mielellään myös jokaisen lähelletulijan tavarat. Tätä hevosta saa puunata niin kauan kuin sielu sietää, mitä kauemmin, sen enemmän Salla nauttii. ?Varusteet niskaan ja menoks? -meiningistä tamma meinaa ryhtyä mököttämään, kyllä niinkin voi tehdä ilman sen suurempia tunnontuskia, hevonen ei menetä yöuniaan ja ruokahaluaan, mutta koska Salla on varsin ilmeikäs hevonen sen naamasta kyllä näkee, koska on menty liian kiireellä. Muutenkin toimenpiteissä Salla on erittäin rakastava hevonen, eläinlääkäri ja kengittäjä voivat kirota tätä hevosta, mutta lähinnä siksi ettei työ tamman rajattoman rakkauden vuoksi tahdo sujua häiriötekijöittä. Hevosen on aivan pakko tunkea turpaansa joka väliin ja rakoon kerjäämään rakkautta ja huomiota. Taluttaessa melkeinpä perässäraahattava malli, kun jokainen vastaantulija pikkukoiraa myöten pitäisi muka pussailla kokonaan läpi.
Ravurina Salla on niin tottunut lastaukseen ja matkustukseen, että yhtä hyvin voisi lastata ja kuljettaa pehmohevosta.

Perusajossa kärryille voi lyödä vaikka ihmisen, joka ei ole ikinään hevosta nähnytkään ja Salla toimii. Vaikka sille sanottaisiin mene ja tarkoitettaisiin pysähdy, tamma tekee juuri niin kuin pitääkin. Hevonen ei hötkyile eikä säiky, ei punge, pynge, touhota, vouhota tai ole muutenkaan sydänkohtauksia ja slaageja aiheuttava. Ainoaksi miinuspuoleksi ja ongelmaksi kärryjen edessä voi Sallalle laskea kovan suun, sille kun ei meinaa millään mennä ohjien kautta pidäte läpi. Kunnon ajohevosen tavoin toimii kuitenkin moitteetta selkeillä ääniavuilla, joten kärryille istahtavan ei tarvitse pelätä hevosen puksuttavan auton alle tuosta vain, kun hidaste ei menekään kuuleviin korviin. Sallan huonoon ratamenestykseen saattoikin olla suurena syynä sen leppoisa luonne.

Entisenä ravurina ja täysin ravisukuisena otuksena, jonka suku ei ole ratsuperiyttäjää nähnytkään ei Salla ole mikään seuraava Samuli GP:n tai Kelmi Cupin voittaja. Siltä löytyvät kelvolliset perusaskellajit ja sen verran kykyä kantaa itseään, ettei kipeytymistä joka ratsastuskerralle povata, mutta kokoamiskyky ja muiden temppujen tekeminen loistavat poissaolollaan. Niinpä tamman kanssa on keskitytty hyvään perustyöskentelyyn helpossa C:ssä enemmän kuin siihen, että sille saataisiin opetettua pohkeenväistö tai avotaivutus vaativampia luokkia varten. Salla on mukava perusratsu, joka ajohevosena toimii parhaiten ääniavuilla. Pohkeet se ymmärtää oikein hyvin, se osaa kulkea myös kevyistä avuista eteenpäin ja sivulle, mutta kova suu on sen ristinä, kuten ajohommassakin. Ratsastaja saa siis pitää tarkasti huolen siitä, ettei tamma ala nojata käteen ja kulkea läpi pidätteestä. Salla ei kuitenkaan koskaan lähde käsistä, se ei ala kiihdytellä silloinkaan, kun pidäte ei mene läpi, se vain ei siirry ravista käyntiin tai käynnistä pysähdykseen.

Hypätä Salla kyllä osaa, mutta vauhdin säätely sen kanssa ei oikein toimi. Kolmitahtinen laukka kyllä löytyy, mutta askeleen pidentäminen ja lyhentäminen ovat tamman kanssa vaikeita. Siksipä kovin isoja tai vaativia ratoja sen kanssa ei edes yritetä, vaikka hyppykapasiteettia voisi olla hieman enemmänkin ja hyppytyyli on oikeinkin kelvollinen. Salla toimii myös esteillä tasaisesti ja varmasti, se on yllätyksetön hevonen myös tässä suhteessa. Sen kanssa ponnistuspaikat voivat olla hankalia juurikin laukan säätelyn vaikeuden vuoksi, mutta toisaalta tamma osaa yllättävän hyvin katsoa paikat itse.
Maastossa tamma toimii niinikään kuin junan vessa. Se ei ryysää tai lähde käsistä vaikka jarrut voivatkin olla hukassa, Salla hyppää mukavan varmasti, kunhan sen tuo suhteellisen hyvällä laukalla ja suhteellisen suoraan esteelle. Kaiken kaikkiaan tamma on siis mitä toimivin hevonen, jolla jäävät jarrut matkasta, mutta joka ei vie ratsastajaansa helvetilliseen ryteikköön sen vuoksi.

Kuten arvata saattaa, kisahevosena Salla ei ole yhtään sen kummempi kuin kotikentälläkään. Uudet paikat eivät yllätä tai jännitä sitä ja ne eroavat raviradoista sen verran, että ylimääräinen ruuti pysyy poissa. Muut hevoset, ihmiset ja hälinä eivät Sallaa paljoa hetkauta vaan se odottelee rauhassa omaa suoritustaan. Kisapaikalle voi tipahtaa vaikka pommi ja tamma vain katsoo, notta tuossahan tapahtui jotain kovaäänistä, mutta minullapa on heinää edessäni, että ei kiinnosta.

Sukutaulu

i. Kalavale evm, sh, rt, 155cm	ii. Valavakka evm, sh, m, 163cm	iii. Varishukka evm, sh, klm, 156cm
		iie. Kansivalinta evm, sh, trt, 166cm
	ie. Läpsylipsu evm, sh, rt, 158cm	iei. Lippaha evm, sh, rt, 160cm
		iee. Luikkaaksi Veti evm, sh, vprt, 159cm
e. Sala-Käppänä evm, sh, prt, 154cm	ei. Kiva Käppänä evm, sph, rt, 133cm	eii. Kuvakippa evm, sph, prt, 141cm
		eie. Kelpo Kaveri evm, sph, rt, 135cm
	ee. Käpylehmä evm, sh, rn, 165cm	eei. Laduvarsi evm, sh, rtkm, 158cm
		eee. Maitonaama evm, sh, rn, 165cm

Jälkeläiset

s. 25.03.2013 sh-t. Hovijuoru, i. Kanteen Hovi-Lantti, om. Susiraja
s. 13.10.2013 sh-o. Duanin Salamavaras, i. Jodlaus, om. Reprobate (VRL-01333)
s. 16.10.2013 sh-t. Duanin Reeta, i. Tohina, om. reibili (VRL-10965)
s. 07.06.2016 sh-o. Varkaanvalkea, i. Aarnivalkea, om. Jenny (VRL-12948)
s. 01.07.2016 sh-o. Hevimiesystävä, i. Hynynen, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

24.07.2015 Maastoestevalmennus, valmensi peikko

Pääsin taas metsikköön katselemaan toisten hurjastelua. Oma koni tälläkin kertaa alla, jotta pysyisin valmennettavani perässä kun vaeltelemme esteeltä toiselle. Nyt valmennettavana oli Salla, joka näytti juoksijalta, ja joka siitä olisi pitänytkin tulla. Kohtalo päätti kuitenkin toisin ja nyt se seisoskeli siinä minun edessäni ja tuijottaa minua korvat töttöröllä. Se on vissiin ihan hyvä hyppääjä silti, mutta skeptisenä käskin aloittaa koko touhun naurettavista tukkiesteistä. Tarkistin tamman hyppytyylin, ja jouduin myöntämään olleeni väärässä. Se hyppäsi oikeasti hienosti, vaikkakin turhan kovaa ja korkealta, mutta sillä oli silti nätti hyppytyyli, ei mikään roiskaisu. Alkuverkoiksi oli hyvä silti hypätä muutama mitäänsanomattomampi este, jonka jälkeen voi alkaa oikeasti hyppäämään.

Löysin muutaman hyvänkokoisen esteen, jotka olivat suhteellisen lähellä toisiaan ja näytin ne hypättäviksi. Kaikki kolme olivat ihan normaaleita pystyesteitä pienillä jipoilla, yksi oli tukkieste, toinen portti ja kolmas varmaan hevosta kapeampi. Homma alkoi varsin mainiosti, mutta liian kovan temmon vuoksi ratsukon tähtäys ei onnistunut ja tamma hyppäsi kolmannen esteen sivusta. Käskin ottaa uusiksi ja kiinnittää huomiota kontrolliin. Tällä kertaa ratsastaja oli paremmin hereillä ja molemmat pääsivät myös viimeisen esteen yli hienosti. Harjoittelimme tätä kolmikkoa useamman kerran, koska kapeita esteitä on aina hyvä harjoitella jotta itsekin oppii katsomaan ponnistuspaikan hyvin eikä hämäänny turhaan esteen kapeudesta. Jotta koko valmennus ei menisi kolmen esteen hinkuttamiseen, käskin ratsukkoa jatkamaan kauempana näkyvälle pöydälle. Itse otin vähän etumatkaa konini kanssa, ja menin radan varrelle häiriköimään tamman menoa. Sallaa ei voinut vähempää kiinnostaa minä kun se painoi ohitseni niin että jäin nieleskelemään pölyä ja yritin nähdä kuinka ratsukko selviytyi viimeisestäkin esteestä. Hienosti se näytti sujuvan, ainakin Salla jatkoi häntä tötteröllä vielä pitkälle ennen kuin kääntyi takaisinpäin.

Seuraavaksi vein ratsukon treenaamaan ylös- ja alashyppyä. Salla hämmentyi hieman kun ei saanut päästellä ihan niin lujaa kuin olisi halunnut, koska tarkoitus oli ensin hoitaa homma ravissa, jotta näkisin mitä mieltä neiti on kyseisestä estetyypistä. Salla melkein pysähtyi esteen päällä kaula pitkänä ennen kuin pudottautui alas. Seuraavat kerrat sujuivatkin paljon vauhdikkaammin, kun tammakin sai juonen päästä kiinni. Lopuksi ratsukko hyppäsi ylhäältä päin v:n mallista estettä, harjoituksen vuoksi. Ponnistuspaikat osuivat yllättävän hyvin paikoilleen, vaikka tamman laukka oli vauhdikasta ja ilmeisen hankalaa säädellä. Loppuverryttelyiksi kevyttä ravia venytellen ja kävellen takaisin tallille.

10.07.2016 Estevalmennus, valmensi VP

Valmennus aloitettiin vaihtamalla tutun ratsastajan kanssa kuulumiset ja ratsun taustat, sillä hänellä oli uusi, valmentajalle tuntematon hevonen allaan. Ratsastaja kertoi, että Salla on ihan ok hyppääjä, mutta sille on erityisen vaikeaa laukan säätely ja joskus silloin tällöin se saattaa lähteä ponnistamaan mitä ihmeellisimmistä paikoista. Näiden tietojen pohjalta oli siis hyvä katsahtaa hevonen jokaisessa askellajissa: Käynnissä hevonen kulki hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä eteen, ravi oli tahdikas ja lennokas ja laukka kolmitahtinen mutta aavistuksen voimaton. Hevonen näytti taipuvan rehellisesti molempiin suuntiin, eikä kumpikaan suunta tuntunut näyttävän hankalalle tai toista huomattavasti huonommalle tai paremmalle. “Tämähän on hyvin kivan oloinen hevonen, joka tarvitsee lisää vain paljon lisävoimaa.” Tuumin alkuverryttelyn jälkeen ratsastajalle.

Varsinainen valmennus aloitettiin työstämällä laukkaa pääty-ympyrällä, jossa oli kaksi kavalettia. Toinen puolikas ympyrästä oli määrä ylittää reilummassa laukassa, kun taas toinen puolikas oli määrä harjoitella hevosen kokoamista enemmän takajalkojen päälle. Itse kavalettien oli tarkoitus olla vain hyvää harjoittelua lähestymiseen: Älä tee itse kavaletista numeroa, vaan ajattele, että te pelkästään laukkaatte sen yli. Muista kiertää katsetta kokoajan ympyrällä, jotta hevosella on selkeä suunta, johon mennä. Tässä tehtävässä hevoselle helpompaa oli ehdottomasti laukan lisääminen, sillä pienikin kokoaminen tuntui hevoselle työläälle ja vaikealle. Hyviä onnistumisia saatiin kuitenkin aikaa, kun ratsastit hevosen niskan ylös, ratsastit jalalla aktiivisesti eteenpäin ja suuntasit itse laukan energiaa enemmän ylös, kuin eteenpäin. Viimeisten toistojen aikana Salla jopa hieman koukisti takajalkojaan, joka tekee hevoselle ehdottoman hyvää.

Valmennusta jatkettiin erilaisilla kavaletti- ja puomijumpilla, mitä oli sijoitettu kentälle sekä kaareville, että suorille urille. Jumppia tultiin sekä ravissa, että laukassa niin, että hevosen oli maltettava tulla ratsastajan määräämää tahtia tehtävään sisään ja pidettävä rytmi aina seuraavalle esteelle saakka. Puomi- ja kavalettijumpat ovat ehdottoman hyviä hieman suorajalkaiselle hevoselle, jonka on vaikea lyhentää itseään. “Näin juuri, muista säilyttää ulkoapujen tuki ja seurata katseella ratsastettavaa tietä. Pieni puolipidäte, rauha, käsi alas. Loistavaa, nyt se otti takajalat alleen ja malttoi tulla oikeaan ponnistuspaikkaan!” Kehuin ratsukkoa kaarevalla kavalettijumpalla.

11.07.2016 Estevalmennus, valmensi VP

Edellisestä päivästä jäi hyvä fiilis kaikille, sillä hevonen selkeästi oli ymmärtänyt, että pienille esteille ei ole tarvetta hyökätä. Valmennus aloitettiin samanlaisilla tehtävillä, joita edellispäivänä oltiin harjoiteltu: Ravipuomeja kaarevilla ja suorilla urilla sekä pääty-ympyrää muutamalla laukkakavaletilla. Alkuverryttelyn aikana kiinnitin yhä enemmän ratsastajan istuntaan ja apujen käyttöön: Kun Salla jää hieman seisomaan estettä vasten, laske oma käsi ja ratsasta pohkeella kannustavasti eteenpäin. Käytä tarvittaessa myös ääntä, ja esteen jälkeen kehu hevosta hyvästä suorituksesta. Sallan ongelmassa on tärkeää, että sen onnistumisia ruokitaan positiivisella tavalla - ei ruoskita väärästä, vaan palkitaan hyvästä!

Tänään tarkoituksena oli hypätä pienimuotoista rataa, joka käytiin este kerrallaan läpi. Koska Sallalla on tapana lähteä ponnistukseen hieman oman tahdon mukaan, olin jo valmiiksi kantanut jokaisen esteen eteen apupuomin, joka auttaa hevosta löytämään ponnistuskohdan. Itse hyppääminen aloitettiin tänään suurelta ristikolta, jossa oli ponnistuspuomi ja jota lähestyttiin ensin ravissa ja sen jälkeen laukassa. Ravissa Salla halusi usein lähteä kiihdyttämään kohti estettä, mutta kun istuit lähempänä hevosta ja muistit ratsastaa hevosta enemmän takajaloilleen jo lähestymisen aikana, hevonen malttoi lähestymiset paremmin. Laukassa rytmi ei säilynyt täydellisesti, mutta parani kerta toisensa jälkeen. Tältä tehtävältä jatkettiin muille esteille, jossa vastassa oli apupuomeineen erilaisia pysty- ja okseriesteitä, mutta myös muutama erikoiseste sisältäen vesimaton okserin alla sekä muurin. Tavalliset puomiesteet olivat hyviä; Näihin löytyi jo tasainen rytmi sekä hyvät ponnistuspaikat, mutta erikoisesteet saivat hevosen hieman jännittymään ja siten lähtemään hyppyyn turhaan kaukaa. Näissä tilanteissa pyri vain rauhoittamaan hevonen, olemaan itse tasainen ja johdonmukainen sekä etsimään paras mahdollinen ponnistuspaikka.

Valmennusta jatkettiin hyppäämällä rataa, pitäen osittain apupuomit ja osittain ottamalla ne pois. Salla esitti hyviä ja pyöreitä hyppyjä yksittäin käydessä aina, kun maltoit itse olla hevosen tukena joten nyt tarkoituksena oli jatkaa samaa moodia. Pienet tahtimuutokset eivät ole nyt vaarallisia, mutta hevosta ei saa päästä juoksemaan kohti estettä ilman kontrollia. “Pidä ajatus mukana, tee puolipidätteitä ja ratsasta jokainen askel, jonka hevonen itsestään antaa irti. Nyt maltti on valttia!” Neuvoin, ja pyysin ratsukkoa lähtemään suorittamaan rataa. Ensimmäiselle esteelle tuli hieman epämääräinen lähestyminen, mutta sitten palaset tuntuivat loksahtaneen paikoilleen. Salla eteni tasaisessa rytmissä ja sinä istuit lähellä hevosta - vieden sen jokaisesta esteestä yli turvallisesti ja ennen kaikkea maltilla, joka on ennen tuntunut puuttuvan yhteisestä tekemisestä. Erikoisesteille Salla hieman jännittyi, mutta reagoit tilanteeseen rauhallisesti, mutta silti johdonmukaisesti; näillekkin esteille pyöreät hypyt, jes!

Valmentajan loppukommentit: Salla vaikuttaa erittäin kehityskelpoiselta hevoselta, joka tarvitsee tällä hetkellä aika paljon ratsastajan tukea esteitä lähestyessä. Hyvät onnistumiset ja niistä kehumiset selkeästi motivoivat hevosta - niillä kannattaa ehdottomasti jatkaa myös tulevaisuudessa. Kotiläksyksi paljon jumppaa puomeilla ja kavaleteilla, ja esteille mukaan apupuomit ponnistusta varten. Myös sileäntreeniin mukaan puomikasoja ja ennen kaikkea paljon laukkatyöskentelyä. Mitä enemmän työstät hevosta erilaisilla laukkatehtävillä, sitä vahvemmaksi hevonen tulee lihaksistoltaan ja sitä helpommaksi hyppääminenkin muodostuu.

05.07.2016 Kouluvalmennus, valmensi Lea M.

Päivän viimeinen valmennettava Susirajassa oli suomenhevostamma Salla. Se oli entinen ravuri, jonka kanssa oli tänään tarkoitus treenailla perusjuttuja Helppo C-tasolla. Saapuessani kentälle Lissu ja Salla olivatkin jo siellä, alkulämmittelyt tehtyinä. Menin rapsuttelemaan Sallaa, sillä se näytti kiinnostuneelta minusta. Välillä se katsoi Lissua ilmeellä taasko sinä olet tuonut tänne lisää komentajia jaahas. Yllätyksekseni Salla kuitenkin töyttäsi minua hellästi ja nojautui sitten minuun. Voi että, mikä hevonen täynnä rakkautta! Tälläisiä on harvassa. (Olin kyllä todennut Susirajassa ollessani, että heillä on tälläisiä kilttejä yksilöitä enemmänkin.)
Vaikka olisinkin voinut vain yksinkertaisesti jäädä rapsuttelemaan Sallaa koko loppuvalmennuksen ajaksi, uskoin, että Lissu haluaisi kuitenkin ehkä tehdä jotain. Aloitimme perusteellisesti ensin pitkät sivut ravia, lyhyet käyntiä -harjoitteella, jota Salla kiltisti puursi eteenpäin. Mikä ihana hevonen. Hain vähän puomeja, jota ratsukko ylitti keskellä kenttää mallikkaasti. Treenasimme myös pysähtymistä. Välillä Salla ei olisi halunnut pysähtyä, sillä näytti niin innokkaasti painavan eteenpäin. Näissä tilanteissa Lissun oli väillä käännettävä tamman pää päin aitaa, sillä se ei olisi pysähtynyt. (Kotiläksyksi pysähtymistreeniä!) Viimeisenä otimme vielä vähän lisättyä ravia pitkällä suoralla. Edelleen superkiltisti Salla painoi eteenpäin suomenhevosen sisulla. Välillä se ei kyllä huomannut että suoran päässä oli mutka, ja ne menivätkin vähän pitkiksi. Sillä oli vain yksinkertaisesti niiiiin paljon intoa. Päätimme lopettaa valmennuksen tähän ja minun oli vielä loppuverkan jälkeen pakko käydä rapsuttelemassa hevosta. Oli se vain niin ihana.

06.09.2016 Kouluvalmennus, valmensi Hapero

Olin lupautunut valmentamaan Lissun ja narrin Halavakan Salakavalakasta kahdesti kouluratsastuksen merkeissä. Salla oli itselleni ihan uusi tuttavuus, joten ensimmäiselle kerralle en ollut suunnitellut sen suurempi seikkailuja: kunhan vähän katsellaan mitkä ovat tamman vahvuudet ja heikkoudet ja työstettäisiin ratsukon yhteispeliä. Seuraavalla kerralla voisimme sitten keskittyä niin sanotusti olennaisempaan.
Alkuverryttelyissä kehotin ratsastajaa tekemään paljon siirtymisiä ja taivuttelemaan tammaa molempiin suuntiin mahdollisimman huolellisesti. Salla oli alkuun vähän kiireisen oloinen, mutta nopeasti ratsastajan rauhallisuus tarttui ja se rauhoittui ja rentoutui. Ravitausta huomioon ottaen Salla vaikutti oikeastaan aika kivasti kuuntelevalta neidiltä, joka taipuikin ihan kiitettävästi. Jarrut tunnetusti olivat tammalta vähän hukassa, mutta nekin löytyivät tänään ihan alusta asti. Ratsastajalta sai korjata lähinnä jalan asentoa, ne kun tuppasivat ajautumaan turhan taakse pohjetta antaessa.
Laukassa Salla otti pientä kierrosta ja jarrut karkasivat kauas pois. Tamma kyllä laski laukan raville, mutta siitä hidastaminen oli työn ja tuskan takana. Jätimme laukan aika äkkiä pois suunnitelmista ja työstimme tammaa neliöllä hakien vähän etu- ja takaosankäännöksien kaltaisia liikkeitä, jotta saisimme vähän voimaa takapäähän, mutta toisaalta tamman malttamaan siirtämään vain etupäätä tarvittaessa. Alkuun Salla oli varsin hämmentynyt, mutta nopeasti jutun juoni löytyi. Vaikkei tamma mikään taitava kouluratsu olekaan, niin ainakin tänään se yritti alusta asti parhaansa ja oppi nopeasti uusia asioita. Ratsastajalle kiitosta kärsivällisyydestä.

13.09.2016 Kouluvalmennus, valmensi Hapero

Edellisen kerran valmennuksen perusteella olin suunnitellut Sallan pään menoksi laukkatyöskentelyä - se taitaisi kuitenkin olla enemmän ratsastajan vatsalihasten menoksi. Sallalla oli selvästi tänään vähän virtaisampi päivä ja alusta asti ratsastaja joutui pidättelemään sitä reilusti. Ohjeistin kuitenkin välttämään ohjissa roikkumista, siitä kun harvemmin on mitään hyötyä. Mitä kovempaa vetää vastaan, sitä kovempaa Salla painelee menemään. Rauhallisella äänellä ja istunnalla saatiin tamma alkuverryttelyn aikana kohtalaisesti kuulolle ja saatoimme aloittaa laukkatyöskentelyn.
Tarkoituksena oli saada laukkaan edes pientä säädeltävyyttä, vaikka tietenkään mitään oikeita lyhennyksiä ja pidennyksiä emme voineet vaatia. Tehtävänä oli ratsastaa lyhyelle sivulle mahdollisimman lyhyttä laukkaa ja tarvittaessa ympyrä, pitkällä sivulla sitten taas muutama askel reippaampaa laukkaa. Reipas laukka ei luonnollisesti tuottanut Sallalle mitään ongelmia, mutta toisaalta yllätyin positiivisesti, koska se ei myöskään ennakoinut reippaampia pätkiä ja kiihdytti vasta ratsastajan pyynnöstä. Lyhyillä sivuilla ei alkuun tapahtunut mitään muutosta, mutta sitkeys ja vatsalihastreeni palkittiin: paikoitellen Salla malttoi myös ainakin hidastaa, jos ei lyhentää laukkaa. Uusien ja vaikeiden asioiden tekemisestä luonnollisesti kiitettiin hurjasti jo pienestä onnistumisesta ja lopetettiinkin laukkatyöskentely aika nopeasti muutaman onnistuneen askeleen jälkeen. Ennen varsinaista loppuverryttelyä säästeltiin vähän molempia ja otettiin reilut välikäynnit: jotta ratsastaja saisi hengähtää ja Sallakin rauhoittua. Loppuraveissa yritettiin vielä vähän taivutella tammaa ravissa asettamalla ja taivuttamalla sitä vuorotellen ulos ja sisään.

29.12.2016 Kouluvalmennus, valmensi Sirpa Talveintaa (Lissu T.)

Lissun ratsu oli helppo C -tasoinen ex-ravuri, joten tunnin tehtävät eivät voineet olla järin haastavia. Tähtäsimmekin rentoon, hyvin liikkuvaan hevoseen, joka liikkeitä olisi helppo työstää ja joka vastaisi ratsastajansa apuihin heti eikä puolen tunnin kuluttua. Lissu joutui saman tien syyniin istuntansa kanssa; kantapäät kunnolla alas, parempi ryhti, leuka ylös rinnasta. Salla taas nojasi hieman ratsastajansa käteen eikä kantanut etuosaansa kunnolla, joten alkuverryttelyissä Lissu sai jumpata paitsi ratsunsa kropan auki, myös etuosaa ylemmäs ja laittaa tammansa kantamaan itse päänsä.

Verryttelyjen jälkeen aloitimme keskikäynnillä. Salla oli selvästi päässyt lipsumaan keskikäynnin kanssa; energisyydestä huolimatta askelpituus jäi vajaaksi, eikä takaosa työskennellyt aivan niin aktiivisesti kuin se voisi. Toistoja, toistoja ja ennen kaikkea ratsastajan ravistelua, ja hiljalleen Sallan takaosakin osallistui valmennukseen - sitä myöstä myös askelpituus parani, ja näin hyväksyttävää keskikäyntiä.
Ratsukon esittämät pysähdykset käynnistä ja ravista olivat oikein hyviä, siististi ratsastettuja ja pyytämässäni kohdassa uraa suoritettuja. Peruutuksissa tamma toimi hienosti, mutta liikkeelle lähdöt olivat ajoittain hieman hätäisiä; tarkkuutta! Liike pitää pyytää, ei ajaa.
Ennen harjoituslaukan nostamista ratsukko esitti muutamat temponlisäykset ravissa kentän pitkällä sivulla. Temponlisäykset olivat hyvät, hevonen ei kiirehtinyt ja Lissu ratsasti siististi - mutta se leuka ylös sieltä rinnasta! Harjoituslaukassa halusin nähdä hevosen kantavan itsensä kumpaankin kierrokseen ja kykenevän muuhunkin kuin suoraan uraan ja pääty-ympyröihin; kyse kuitenkin on jo kisanneesta tammasta. Laukkatyöskentely sujui hyvin, joten ratsukko sai hiljalleen aloitella loppuverryttelyt.

Lue päiväkirjaa