Kuvagalleria








Kuvien © Henna Lindström
virtuaalihevonen, a sim game horse

Ulkoasun © Hanna K.
Otsikon kuvien © Janette H.
Pinkoakin alkoi vanhuus jo kalvaa, joten 05.06.2015 talutettiin ori samaan autoon kuin Dee. Pinkoa jää kaipaamaan tallin väki.

Vilminko VH13-018-0838

Vilminko "Pinko" kasv. Kerkko K. Kupiainen., Suomi
suomenhevonen, ori om. Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
154cm, punarautias, kulojouhet eläkeformula
27v, s. 15.08.2011, satunnainen (3v 01.01.2012) estepainotteinen; he A / 130cm / 110cm

15.05.2014 Pinko vietiin suomenhevosten laatuarvostelun tuomarien kriittisten silmien eteen tutkailtavaksi. Odotimme paljon ja sen myös saimme, sillä Pinko sai 99 pistettä ja SLA-I -palkinnon! Hieno kimiräikkönen meillä tässä!

20.06.2014 Pinko esitettiin YLA:n tuomareille, ja loppujen lopuksi saimme kotiinviemisiksi YLA2-palkinnon 82p. turvin. Jestas, tästäkin saa olla ylpeä!

Saimme jälleen aihetta ylpeyteen, kun 25.06.2014 orimme palkittiin ERJ:n laatuarvostelussa ERJ-II-palkinnolla pistein 102p. Ykkönen jäi pienestä kiinni, mutta juhlimme kakkosta samalla riemulla.

Luonnekuvaus

Vilmingon lempinimi Pinko tekee melkoista oikeutta orille, ainakin jos mietitään pinkomista. Suomenhevonen on koko ajan vauhdissa, menossa ja tekemässä, ikävä kyllä myös pahojaan. Tallihenkilökunta repii hiuksiaan tämän kurapetterin kanssa, joka on aina se paskaisin ja hajottaa loimensa sekä onnistuu polkemaan kenkänsä jalasta ja kantansa auki. Pinko on ikuinen kakara ja rasavilli, joka ei tunnu asettuvan tai saavan mitään kuria vaikka kuka sanoisi ja komentaisi. Onneksi ori ei ole millään lailla ilkeä, sillä jo nyt se osaa olla ärsyttävä ja hankala jopa siinä määrin, että joinain päivinä kun ori karkaa tuhoamaan irtaimistoaan se tekisi mieli taluttaa saunan taakse haulikon saattelemana.

Pinko on pakko laittaa ketjuihin kiinni kun sitä hoitaa tai muuten saa käsitellä sinne tänne pyörivää väkkärää joka loppuviimeksi sinkoaa raketin lailla ulkoilmaan syömään aitoja ja tekemään pahojaan. Ketjuissakin ori on sanalla sanoen rasittava, se ei osaa rauhoittua yhtään vaan pörisee, tepsuttaa ja syö ja tuhoaa kaiken, minkä vain suinkin onnistuu hampaisiinsa saamaan. Pinko on joka kerta pyörinyt siinä mutalammikossa, johon muut eivät kaviollaankaan suostu koskemaan ja sen hoitamiseen kuluu aina enemmän aikaa kuin muiden. Ei riitä, että jo perusharjaaminen on hankalampaa kun ori pyörii väkkärän lailla jopa ketjuissa. Vaan kun suomenhevoselle ei koskaan riitä se perusharjaus sen hinkattua itseään nautinnollisesti kaiken maailman kakkakasoihin. Pinkoa kiroaa jokaikinen, jolla on kiire hoitaa hevosta, eivätkä sen hoitamisesta juuri nauti nekään persoonat, joille hoitaminen on ilo.
Ketju suuhun ja raippa käteen kun Pinkoa taluttaa. Se ei ole pahansisuinen eikä ryykää ilkeyttään, mutta niin pörheää ja korskeaa into-oria se on, ettei muu riitä sitä hillitsemään. Pinko on koko ajan menossa jo ja silloin napakka narun nykäisy yleensä auttaa. Vaan kun ori innostuu - esimerkiksi leidien läsnäollessa - pelkkä naru harvemmin riittää ja napakka raipannäpäys ryntäille estää herraa kiskoutumasta irti. Ei se Pinkoa rauhoita, mutta ainakin ori muistaa olevansa narun päässä. Kengitys ja eläinlääkärin toimenpiteet, jopa klippaus pitää suorittaa rauhoitettuna tai mistään ei tule mitään.

Ratsastaminen Pingolla on kuin luodin selässä istuisi. Vauhtia on aivan liikaa, kontrollia ei nimeksikään ja kentän aidat eivät ole orille mikään este. Suomenhevonen on täysi kakara, yksi Vaahteramäen Eemeli, jolle on juotettu muutama kahvikupillinen liikaa. Pinkoon ei saa mitään kuria, sille ei auta minkäänlainen kurinpalautus tai rangaistus. Mikä on harmi, sillä Pingossa on paljon potentiaalia loistavaksi ratsuksi, sillä on hyvät liikkeet, erinomainen hyppytyyli ja kapasiteettia riittämiin, herkkyydestä puhumattakaan. Ori on vain aivan liian vauhdikas ollakseen millään tavalla miellyttävä ratsu. Koulupuoli menee sen kanssa kerta toisensa jälkeen penkin alle, kun suomenhevonen kiirehtii läpi kaikkien asioiden ja kyllä, käynnin voi suorittaa myös laukassa. Pinko ei keskity, eikä tee, se haluaisi jatkuvasti enemmän, lisää ja korkeammalle.
Esteillä vauhti ei sentään kostaudu niin paljoa kuin koulupuolella, mutta Pingon kanssa esteilläkään onnistuminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Hevonen on fiksu, siitä ei ole puhettakaan, sillä jos ori ei pääse yli turvallisesti se ei hyppää. Siinä onkin sitten se suurin ongelma. Pingolla on lähes aina aivan liikaa vauhtia, siihen ei saa kontrollia eikä sitä saa hidastetua. Liikaa vauhtia, joten Pinko ei voi hypätä, Pinko siis sen sijaan kieltää! Oria vaatii pidätteitä, ratsastamista ja rääkkiä ennen kuin se suostuu hidastamaan senkään vertaa, että kokonaisen radas ratsastaminen onnistuisi.

Kilpailupaikoilla Pingon huonot ominaisuudet valitettavasti vain korostuvat. Kisapaikoilla on liikaa ihmisiä, liikaa hälinää ja liikaa jännitystä, jotka kaikki ovat orille kuin huumetta. Kierrokset nousevat saman tien ja Pinko sutii minkä kerkiää, haluaa jo mennä, tehdä ja olla paikalla. Hyvät hermot eivät ole koskaan tarpeeksi orin kanssa, sillä joka ikinen kerta se tekee mieli hukuttaa vesiämpäriinsä, jotta saisi rauhan. Suomenhevonen steppaa paikallaan, hyppii pystyyn innostuksissaan ja kipittää ympäriinsä minkä kerkeää. Verkassa ei ole ihme nähdä kahdella jalalla sohivaa Pinkoa ja kiroavaa ratsastajaa, kun hevonen ei vain ole itse päässyt tarpeeksi lujaa, se hyppää takasilleen, kuin sillä saisi lisää vauhtia. Radalla ori on lähinnä yksi vauhtiviiva, joka saattaa kulkea esteiden yli tai sitten ei - paha sanoa, kun hevosta ei näe. Ihme kyllä Pinko silti tekee jonkinmoista tulosta kisoissa, on esitetty muunmuassa teoria, että esteillä on aina magneetit, joiden avulla se löytää oikean paikan. Vauhtia on kuitenkin usein aivan liikaa, jotta ori ylipäätään ehtisi kääntyä ja tulokseva voi hyvinkin olla kentän aidan yli hyppäävä ja taivaanrantaan täyttä laukkaa katoava Pinko.

Sukutaulu & -selvitys

i. Vilpinki
evm, sh, rt, 155cm
ii. Villiko
evm, sh, rt, 153cm
iii. Liikojako Luulet
evm, sh, prt, 159cm
iie. Kiikkerä
evm, sh, tprt, 154cm
ie. Inpi
evm, sh, vrt, 157cm
iei. Väiski
evm, sh, vprt, 156cm
iee. Aino
evm, sh, rt, 158cm
e. Mooninki
evm, sh, prt, 150cm
ei. Nipstaakki
evm, sh, rt, 151cm
eii. Nipsutin
evm, sh, vrt, 153cm
eie. Traakki
evm, sh, rt, 150cm
ee. Jolla-Maija
evm, sh, trt, 153cm
eei. Nopsa-Jolla
evm, sh, sysrt, 152cm
eee. Maiska
evm, sh, trt, 156cm
Sukuselvitys:

i. Vilpinki, vahvasti isäänsä tullut likaisenrautias 155cm korkea ori oli rakenteeltaan erittäin korrekti, joskin se oli enemmän juoksija kuin ratsu. Vilpinki ei perinyt emältään muuta kuin laukkaa, mikä oli omistajalle jo suuri helpotus. 110cm ratoja hypännyt ori laukkasi paremmin kuin isänsä, mutta se oli keskittymiskyvytön paksukallo, aivan liian herkkä kuumumaan ja aivan liian huono rauhoittumaan. Tästä huolimatta Vilpinki onnistui jossain määrin menestymäänkin, vaikka yleensä sen ratsastaja hyppäsi alas selästä jo ennen varsinaista starttia. Jollain ilveellä ori kuitenkin onnistui voittamaan kertaalleen suomenhevosten aluemestaruudet ja sai aikaan jonkinlaisen illuusion osaamisestaan. Vilpinki ei ollut jalostusorinakaan menestys, kantakirjatessa

ii. Villiko, likaisenoloinen 153cm korkea rautias ori oli esteradoilla milloin tulosta tekevä ruusukehai, milloin radan hajottava katastrofi. Ponnua orilta löytyi kyllä enemmän kuin tarpeeksi, vanhempiensa lahjat varjoon jättänyt Villiko loikki iloisena 120cm radoilla, mutta sen laukka oli naurettava esitys ja luonne vielä pahempi. Hyvärakenteisen orin laukka oli kyllä esteradalle sopivaa, hyvin lyhennettävissä ja pidennettävissä, mutta se oli nelitahtista ja kulmikasta eikä kenellekään lopulta selvinnyt, miten sillä laukalla suoritettiin 120cm ratoja. Villiko peri luonteensa liian vahvasti emältään, sillä sillä ei ollut keskittymiskykyä nimeksikään, se ei kuunnellut ratsastajaansa ja kuumui aivan liikaa. Erittäin epätasaista tulosta tehnyt ori sai kuitenkin tusinan jälkeläisiä, kaikenlaista katastrofista esteratsuun, tamman fiksuuden mukaan.

iii. Liikojako Luulet oli 159cm korkea raamikas punarautias. Ori syntyi ravitallille, mutta siltä ei löytynyt minkäännäköisiä lahjoja raviuralle - vanhemmatkin olivat ravureina lähinnä vitsejä. Komea Liikojako Luulet kuitenkin oli, ei siinä mitään, mutta se myytiin halvalla ratsua etsineelle. Orilta ei löytynyt minkäänlaista laukkaa, huono, nelitahtinen esitys, mutta yllättävää kyllä hyppylahjoja sillä oli. 90cm radat sujuivat ravilla siinä missä muiden radat sujuivat laukalla eikä Liikojako Luulet ollut edes huono estehevonen vaan sijoittui usein. Kotona sillä hypättiin 100-110cm esteitä, joten ponnua löytyi, laukkaa ei. Hieman hätäinen, kuumuva ja kovakalloinen ori astui muutaman tamman tutunkauppana, jalostukseen siitä ei ollut. Liikojako Luulet periytti ponnuaan, mutta valitettavasti myös huonoa laukkaansa.

iie. Kiikkerä, 154cm korkea tummanpunarautias estetamma, oli täysi floppi kisahevosena. Kiireinen, kuumuva häslätamma oli kyllä kapasiteetikas - 110cm radat olisivat sujuneet mennen tullen -, mutta Kiikkerä ei luonteensa puolesta sopinut suoritushevoseksi mitenkään päin. Tamma oli kaunis kuin karamelli ja sillä oli hyvä, estehevoselle passeli laukka, joten Kiikkerällä tehtiin pari varsaa ja koetettiin kilpauraa uusiksi kunnonkohotuksen jälkeen. Kiikkerä vain ei rauhoittunut, tamma kuumui esteillä tajuttomasti, ei kuunnellut apuja ja hyppäsi esteet ihan omassa järjestyksessään. Ponnua riitti, malttia tai järkeä ei. Käsitellessä Kiikkerä oli simppeli ja yksinkertainen, todella lauhkea haliponitamma. Esteiltä tamma ei tehnyt lainkaan tulosta, varsojensa kanssa vähän niin ja näin; esteratsun hyvien ominaisuuksien ohella Kiikkerä periytti luonnettaan erittäin vahvasti.

ie. Inpi oli erittäin korrektirunkoinen ratsutyypin suomenhevostamma, jolla oli loistava laukka mutta kammottava hyppytyyli. Huonosta, epätasapainoisesta hyppytyylistään huolimatta 157-senttinen vaaleanrautias suomenhevostamma suoritti metrin radat mennen tullen, voitti muutamat kerrat ja sijoittui ihan hyvin. Aluetason peli ja tuttu näky myös koulukisoissa ja mätsäreissä; tavattoman hyväluonteista, aina yhtä yritteliästä ja kilttiä tammaa kiikutettiin joka kissanristiäisiin, myös hiihtoratsastuskisoihin. Inpi oli täydellinen harrastehevonen ja kisapeli vähemmän tavoitteelliselle ratsastajalle, ja kun tammalle alkoi kertyä ikää sillä tehtiin pari varsaa. Ikävä kyllä Inpi ei tuntunut periyttävän yhtään mitään, varsat tulivat hyvin vahvasti isäoriinsa. Inpi oli parhaimmillaan perhe- ja harrastehevosena, kilparatsuna keskinkertainen ja siitostammana surkuteltava yritys.

iei. Väiski, vaaleanpunarautias esteori, oli 156cm korkuinen KTK-II -palkittu hurmuri. Hyvärakenteinen, komealiikkeinen ori teki uransa 110cm esteradoilla tehden hyviä tuloksia toisensa perään, ja vaikkei voittoa tai sijoitusta aina tullutkaan Väiski tunnettiin hyvien nollaratojen orina. Pörhäkkä oripoika nautti esiintymisestä eikä voinut vastustaa tammoille elostelemista, mutta muutoin Väiski oli tavattoman hyväluontoinen ja fiksu käsitellä; ori tekikin paljon talutusratsun keikkoja kotikaupunkinsa hevostapahtumissa. Esteuransa jälkeen Väiski pääsi riiaamaan tammoja oikein urakalla, ja aikansa muotiorina Väiski onkin jättänyt lähes 140 varsaa. Ori periytti hyviä liikkeitään ja ratsulle sopivaa, hyvää rakennettaan, samaten kuin hyppykapasiteettiaan; jokainen orin varsoista, joilla on alettu hyppäämään edes puolitosissaan, suorittaa metrin radan mennen tullen. Hyvää luonnettaan ori ei periyttänyt, varsojen luonne peilasi aina enemmän emää.

iee. Aino oli kaikin tavoin tavaomainen rautias. 158cm korkea tamma oli enemmän juoksijan kuin ratsun mallinen, ja Ainon vanhemmat olivatkin ex-ravureita. Tamma itse oli helppo B/90cm -tasoinen harrastetamma, jolla kisattiin seuraluokkia ja kierreltiin mätsäreitä. Ainon omistaja, hevosalaa opiskeleja nuori nainen, kiinnostui kilpailemisesta ja kasvatuksesta opintojensa edetessä, ja harrastetamma laitettiin kantavaksi menestyneestä kilpaorista. Vaikkei Aino itse kummoista uraa tehnytkään, sen molemmat varsat ovat - kiitos hyvien orivalintojen - emäänsä lahjakkaampia ja parempirakenteisia ratsuja. Varsat saivat emänsä umpikiltin luonteen, lehmän hermot ja mutkattoman olemuksen, mistä Aino on saanut eniten kiitosta. Lisäksi Ainon hyväasentoiset ja kestävät jalat ovat periytyneet jälkipolville.


e. Mooninki teki uransa 120-130cm esteradoilla loistavin tuloksin. Suomenhevosten estemestaruus useampana vuonna, voittoja ja sijoituksia 85% kaikista tuloksista.. Punarautias, 150cm korkea Mooninki edusti kaikkea sitä hyvää, mitä sen emälinjassa oli pyritty kasvattamaan. Ratsuna herkkä ja säpäkkä tamma, jolla oli imua esteille, käsitellessä asiallinen ja perusluonteeltaan nöyrä, mutkaton ja seurallinen hevonen. Hyvä laukka, loistava hyppytekniikka ja ratatekninen osaaminen ja suorituskyky aivan omaa luokkaansa; Mooninki pisti puoliverisetkin poikki ja pinoon radoilla, ja tarvittaessa paikkasi ratsastajansa virheitä ja virhearviointeja. Hivenen pienipäinen ja lyhytrunkoinen, mutta hyvillä jalka-asennoilla varustettu Mooninki oli kaiken kaikkiaan ponimainen näky, ja siksikin yleisön suosikki - olihan se nyt valloittava näky, kun ponimaisen ilkikurinen ruutipesä kiskoi pukkilaukkaa kunniakierroksella! Mooningin kaikki viisi varsaa ovat kovatasoisia hyppääjiä, mutta mitään muuta tamma ei sitten periyttänytkään, kuin hyppykapasiteettinsa. Varsat peilasivat vahvasti isäorejaan, ja Mooningin heikkoa periyttämiskykyä pidetäänkin suurena menetyksenä ratsujalostukselle. "Ainakin varsat hyppäävät", tapasi Mooningin omistaja huokailla kasvateistaan puhuessaan.

ei. Nipstaakki, 151-senttinen raudikko tähtipää oli harmillinen tapaus estepiireissä, sillä se jätti perimättä vanhemmiltaan muutamia estehevoselle tärkeitä ominaisuuksia. Ponnua löytyi kyllä, ori hyppäsi yksittäisenä esteenä vaivatta 150cm, mutta sillä ei riittänyt laukkaa tai teknista puolta kuin 100cm radoille. Rakennepuolellakaan ei löytynyt isompaa virhettä ja Nipstaakki kirjattiinkin KTK-I -palkinnolle loistavien suoritusten perusteella. Perusluonteeltaan Nipstaakki oli nöyrä, kuulianen ja erittäin mukautuvainen hevonen, joskin se oli myös testosteronihöyryinen ja orimainen. Radalla nämä ominaisuudet eivät kuitenkaan tulleet esille vaan ori oli kilparatsuna aivan omiaan, kuuliainen, herkkä ja keskittyi tiukasti vain suoritukseen eikä esimerkiksi yleisöön. Nipstaakki katkaisi puikkoluunsa 16-vuotiskesänään kesken kuumimman kisakauden ja se vetäytyi vammansa vuoksi kokonaan radoilta jalostuskäyttöön. Oria käytettiin lähinnä sen ponnun ja rakenteen vuoksi, liikkeitä haettiin tammalta. Nipstaakki periytti luonnettaan heikohkosti, hyppytekniikkaansa hyvin ja sen varsoilta löytyykin potkua takapäästä enemmän kuin tarpeeksi.

eii. Nipsutin oli valitettavan stressiherkkä, rutiininkaipuinen esteori, joka piti viedä kisoihinkin muutamaa päivää etuajassa, että ori kerkesi tottua paikkaan. Vaaleanrautias, 153cm korkea ori edusti hyvää ratsutyyppiä ja oli siunattu hyvällä ryhdillä sekä yhtäläisen hyvillä, kouluradoillekin kelpaavilla liikkeillä. Nipsutin oli kuitenkin henkeen ja vereen estehevonen, ja kilpailikin 110cm luokissa (120cm sujui muutaman esteen verran, muttei kokonaisina ratoina) vaihtelevalla menestyksellä, luokkavoittajasta häntäpäähän. Stressiherkkyytensä vuoksi Nipsutin oli parhaimmillaan kotiradoilla, ja aikanaan kisaura tyssäsi vatsahaavakierteeseen. Nipsutin ei saanut kovin montaa jälkeläistä, ori ei juuri tammanomistajia kiinnostanut. Orin jälkeläiset ovat hyviä hyppääjiä, mutta hivenen rauhattomia sieluja, joille kova kuri ja rutiinit ovat tarpeen. Lisäksi Nipsutin periytti hyvää ratsuhevosen laukkaansa, rakennettaan ei juuri ollenkaan.

eie. Traakki oli lähes täysi näyttelyhevonen ja ainainen mammalomalainen. 150-senttinen raudikko oli harvinaisen hyväliikkeinen ja -rakenteinen ratsutamma, joka nuorena kisasi pari kautta he B-A/100-110cm koulua ja esteitä, kantakirjattiin R-suunnalle I-palkinnolla ja siihen se ratsun ura sitten tyssäsikin. Traakki alkoi kiertää näyttelyitä ja tehdä varsan lähes joka vuosi. Raudikko oli hivenen itsepäinen, mutta pohjimmiltaan hyväluontoinen ja suht simppeli käsitellä, ratsuna enemmän eteenpäinpotkittava kuin pidätettävä, esiintyjän karismaa Traakilla ei ollut, vaikka se näyttävä ja hyväliikkeinen esiintyjä olikin. Hyvien hermojensa vuoksi Traakki oli luottotamma, jolla omistajansa ja naapurienkin lapset saivat ratsastaa ja petella hevosenhoidon alkeita. Pitkän siitostamman uransa vuoksi Traakki ehti tehdä kymmenen varsaa, joille se periytti etupäässä rakennettaan ja luonteensa itsepäistä osaa. Varsojen kapasiteetti peilasi enemmän oria; hyvän esteorin kanssa Traakki teki estevarsoja, kouluorin kanssa kouluvarsoja. Traakkilaisia on niin harraste- kuin kisakäytössä, ja tammaa arvostetaankin rakenne-, ei suorittajaperiyttäjänä.

ee. Jolla-Maija oli aikansa ehdoton supertähti, estekenttien kuningatar ja suomenhevosten estemestaruuden nelinkertainen voittaja. Tummanrautias, 153-senttinen tamma oli varsin keskinkertainen niin liikkeiden kuin rakenteensa puolesta, mutta hypätä tamma osasi. 130cm radoilla Jolla-Maija pesi useat puoliverisetkin, ja kotona tamman hyppyennätys yksittäisellä esteellä oli 145cm - Jolla-Maija oli kiistatta harvinaisen lahjakas hyppääjä. Luonteeltaan tamma oli rento, pomminvarma puksuttaja, joka ei ollut moksis mistään ja jolle passasi kaikki. Kisoissa Jolla-Maija kuitenkin syttyi, siitä tuli säpäkkä, kuumuva kisapeli, joka vaati ammattilaisen selkäänsä ettei ryöstänyt ja pukitellut vaan hyppäsi. Dominoituaan estekenttiä vuosikaudet tamma siirtyi varsantekopuuhiin, ja harvinaisen menestyksekkään esteuran tehneen Jolla-Maijan varsat menivätkin saman tien kaupaksi. Tamman kaikki viisi varsaa ovat lahjakkaita, 110-130cm -ratojen estepelejä, joilla on loistava hyppytekniikka ja hyvä luonne.

eei. Nopsa-Jolla oli 152cm korkea sysirautias monitoimiori, jolta sujuivat helpon A:n kouluradat ja 110cm esteradat. Maastoesteet olivat orin mielestä pohjattoman pelottavia, joten kenttäratsuksi Nopsa-Jollasta ei ollut. KTK-III -palkittu ori oli rakenteeltaan ja liikkeiltään keskinkertainen, mutta mahdottoman hyvälunteinen, nöyrä ja herkkä ratsu, joka toimi pieninkin avuin kuin ihmisen mieli. Sopivan reipas, muttei kuumuva, rataesteillä rohkea ja fiksu hyppääjä, kouluradoilla tappotasaista työtä tekevä monitoimipeli. Nopsa-Jolla teki parempaa tulosta esteillä, muttei orin kouluprosenteissakaan vikaa ollut, vaikkei sijoituksia tullut samaan tapaan kuin hyppykarkeloissa. Siitoskäyttöön siirryttyään Nopsa-Jolla sai kolmekymmentäkuusi tammavierasta ja tiinehdytti kaikki kerrasta; myös orin jälkeläiset ovat hyvin tiinehdyttäviä/tiinehtyviä, mitä kasvattajat osaavat arvostaa. Nopsa-Jolla periytti keskinkertaisia liikkeitään ja rakennettaan, hyvää luonnettaan sekä monipuolista osaamista. Orin jälkeläiset ovatkin menestyneet niin tunti-, harraste- kuin kilpahevosina.

eee. Maiska, tummanrautias, 156-senttinen suomenhevostamma, oli harvinaisen lahjakas hyppääjä; yksittäisesteinä ylitettiin 145cm pystyjä, ratana sujui 130cm korkuiset esteet. Maiskan kisaura jäi lyhyeksi, mutta ytimekkääksi; kolmet kisat, kolme voittoa. Tamman loukkaannuttua tarhassa (edelleen hokkikenkäinen tarhakaveri potkaisi, tuloksena murtunut puikkoluu ja jänneongelmia) kilpaura jäi siihen, ja kotitreenit muuttuivat kevyemmiksi, eikä hyppäämisestä ollut enää puhettakaan. Rehti, reipas ja kaikkien kanssa toimeen tuleva Maiska sai toimia omistajansa hyvän mielen maastopuksuna, joka myöhemmin varsoi omistajalleen uuden kilpatykin. Maiskasta olisi tullut estesuomenhevosten aatelia ilman loukkaantumista, mutta nykyäänkin tamman kyvyt tunnustetaan, niin hyppääjänä kuin periyttäjänä. Tamma periytti ainoalle varsalleen loistavan hyppytekniikan ja radanlukutaidon, hyvän luonteensa ja perisuomenhevosmaisen rakenteensa plussineen ja miinuksineen.

Jälkeläiset

Syntynyt Varsan nimi Emä Omistaja
25.10.2013 sh-t. Kalminko e. Katiska eli Katiska om. Susiraja
03.01.2014 sh-o. Pyryharakka e. Yön Saastainen Harakka om. Jaana K., VRL-03669
06.01.2014 sh-o. Moon Vihamies e. Auroora om. Glass Horse
01.03.2014 sh-t. Halovilna e. Haloriena om. Dora, Haivaara
10.06.2014 sph-o. Töpeksiväinen e. Talventörröttäjä om. Videlund
10.01.2015 sh-o. Hullunvaaran Varjovaras e. Varjomaan Sumunella om. Catia (VRL-00801)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuunottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Spoiler:

ERJ
51 sijoitusta joista 8 voittoa
16.03.2013 Zurück 130cm 5/43
17.03.2013 Zurück 130cm 1/43
20.03.2013 KK Stewart 130cm 2/30
20.03.2013 Koston Suomenhevoset 130cm 2/50
21.03.2013 KK Stewart 130cm 4/30
23.03.2013 Koston Suomenhevoset 130cm 1/50
02.04.2013 Dark Side Trakehners 130cm 2/30
21.04.2013 Micram Raceponies 120cm 1/6
28.04.2013 Micram Raceponies 130cm 2/11
03.05.2013 Satulinna 120cm 5/30
05.05.2013 Satulinna 120cm 2/30
06.05.2013 Satulinna 120cm 4/30
10.05.2013 Akileya 130cm 3/40
20.05.2013 Mintun Talli 130cm 3/23
09.06.2013 Jukola 130cm 7/60
11.06.2013 Jukola 130cm 1/60
06.07.2013 KK Rehberg 130cm 2/34
19.07.2013 Kasu ponies 120cm 5/30
30.07.2013 Selle de Royal 130cm 1/40
09.08.2013 Krofnock Ranch 130cm 3/20
13.08.2013 Domenica Estate 130cm 5/34
13.08.2013 Mewian Welsh 130cm 7/50
14.08.2013 Mewian Welsh 130cm 5/50
22.08.2013 Mewian Welsh 130cm 4/50
11.09.2013 Mêl Seren 130cm 5/25
11.09.2013 Mêl Seren 120cm 3/21
25.09.2013 Muiston suomenhevoset 120cm 3/40
27.09.2013 Playground 130cm 1/30
28.09.2013 Muiston suomenhevoset 120cm 5/40
09.10.2013 Pirunportti 130cm 2/30
10.10.2013 Pirunportti 130cm 3/30
11.10.2013 Huvitutti 120cm 2/40
14.10.2013 Huvitutti 120cm 1/40
16.10.2013 Zeiton Sporthorses 130cm 2/40
16.10.2013 Zeiton Sporthorses 130cm 5/40
17.10.2013 Juksula 130cm 5/60
18.10.2013 Juksula 130cm 4/60
21.10.2013 Fifth Bridge Ponies 120cm 2/40
21.10.2013 Pirunportti 130cm 3/30
21.10.2013 Pirunportti 130cm 5/30
23.10.2013 Zeiton Sporthorses 130cm 5/30
23.10.2013 Domenica Estate 130cm 2/40
24.10.2013 Pirunportti 130cm 3/30
25.10.2013 Pirunportti 130cm 2/30
28.10.2013 Susiraja 130cm 1/30
29.10.2013 Susiraja 130cm 4/30
29.10.2013 Susiraja 130cm 2/30
30.10.2013 Susiraja 130cm 5/30
31.11.2013 Gestüt Silbereiche 130cm 1/30
05.11.2013 Gestüt Silbereiche 120cm 3/30
07.11.2013 Juksula 130cm 4/60
16.11.2013 Juksula 130cm 3/60

Muut kilpailut
30.09.2013 Koston Suomenhevoset VSR Cup 120cm 3/23
00.00.0000 Paikka Luokka 00/00

Valmennukset

25.08.2013 Estevalmennus, valmensi Uppe
Pinkolla oli jo alkutunnista kova kiire johonkin. Sain olla kokoajan muistuttamassa ratsastajaa pidätteistä, istunnasta ja kääntelystä. Maltti oli Pingon kanssa valttia, sillä tarpeeksi kauan työtä tehtyään ratsastaja sai kuin saikin orin hetkeksi keskittymään verryttelyesteiden ylittämiseen rauhassa. Hypättävät esteet pidettiin korkeudeltaan matalina ja lisättiin lähinnä pituutta okserein ja trippelein. Lähestymiset olivat vaihtelevia: välillä tultiin niin lujaa että valmentajaakin hirvitti, välillä ratsastaja sai hevosen estettä kohti hallitussa laukassa. Trippeleillä Pinkon varmuus katosi hetkittäin, ja kieltoja tuli reippaasti. Ratsastaja sai kuitenkin koottua hevosen ajatukset nopeasti ja trippeleitäkin ylitettiin reippaasti. Ratsukon vahvuutena on innokkuus ja halu työskennellä yhdessä. Omat haasteensa tähän tuo kuitenkin Pingon omapäisyys ja energisyys, jota on vain opittava selästä käsin hallitsemaan. Orin estetaitoja ja menohaluja voisi treenailla oivasti pienillä kavaleteilla ja monipuolisilla puomiharjoituksilla. On hyvä muistaa tehdä myös paljon siirtymiä puomiharjoitusten aikana kuuliaisuuden lisäämiseksi.

11.09.2013 Estevalmennus, valmensi Pöpi
Enpä olisi uskonut tapaavani koskaan sellaista suokkipoweria, mitä Pinkosta tänään lähti. Jo alkulämmittelyjä tehdessään ratsastaja pyysi kunnon tehorääkkiä, mitä en olisi koskaan uskonut kuulevani ratsastajan suusta. Tilanne selittyi kun Pinko aloitti sekoilunsa. Alkupuoli valmennuksesta meni siinä, että ratsastaja yritti saada oria kulkemaan aloillaan. Huusin tauotta ohjeita, kuten "käännä voltille, kiristä ohjia, taivuta! tai ratsasta enemmän", mutta mitään isoa muutosta ei tapahtunut. Saadaksemme herran energian purettua sai ratsastaja laukata kokonaisen kierroksen orilla, ja koska se ei ilmeisesti riittänyt, laitoin ne laukkaamaan saman vielä kaksi kertaa. Orin vihdoin puhistessa hiukan laiskempana, kokosin pienen esteen kentälle. Palo syttyi samantein takaisin herran silmiin, ja tiesin ettei tästä tulisi näin yksinkertaista. Ennen esteelle suuntaamista sai ratsukko painella muutamia pääty-ympyröitä, laukassa. Ratsastajan ilmeestä päätellen vauhti alkoi jo vaikuttaa, joten päästin heidät esteelle. Heppahan kiihdytti lähestymisessä kuin mikäkin veturijuna, ja puomi kolahti maahan, vaikka ratsastaja teki kaiken voitavansa. Juoksin korjaamaan esteen, ja sillä aikaa sai ratsastaja painella orillaan vielä yhden laukkavoltin. Esteelle lähestyessään ratsastaja antoi paljon pidätteitä, ja koska niillä ei ollut vaikutusta, sahasi muutaman metrin. Se vaikutti, ja juuri ennen kieltämistä, ori ponnisti ilmaan ja hyppäsi komealla kaarella puomien yli. Ratsukko sai hypätä seuraavaksi hiukan korkeampaa estettä, mutta kiihdytyksen vuoksi ori kielsi. Siinä oli vähällä sattua onnettomuus, mutta ratsastaja onneksi pysyi selässä. Luovuimme hyppimisestä hetkeksi, ja ratsukko sai siirtyä takaisin koulukiemuroihin. Ratsu joutui koville kun piti kiitolaukan sijaan painella koottua laukkaa, ja kestikin oman aikansa ennenkuin Pinko taipui laukkaamaan niinkin hallitusti. Tässä kootussa laukassa käänsi ratsastaja hevosensa esteelle, ja hellitti kokoamistaan vasta juuri ennen estettä. Orihan hyppäsi, ja vau millä ilmavaralla. Näinkin onnistuneeseen hyppyyn lopetimme tämän treenin, ja parit kierrokset kiitoravattuaan sai ratsastaja Pingon loppukäynteihin.

08.01.2014 estevalmennus, valmensi Noka
Pinko oli aivan mahdoton hätähousu alkukäynneistä lähtien. Puolipidätteistä, tasaisesta istunnasta ja rauhallisista pohkeista ei tuntunut ajoittain olevan mitään hyötyä ja hikipisarat valuivat ratsastajan kypärän alta jo ensimmäisten raviaskelten aikana. Valmennuksen aikana käytiin läpi pientä esterataa, joka muodostui muutamista erilaisista tehtävistä. Löytyi kaarevaa linjaa, johon sisältyi laukanvaihto esteen päällä, pidempää suhteutettua väliä sekä pari haastavampaa estettä.Vauhtia ei Pinkolta puuttunut missään välissä ja ratsastajalla olikin aikamoisena haasteena saada ori rauhoittumaan. Sen verran pitää kuitenkin sanoa, että harvoin näkee suomenhevosia, jotka pidentävät askelta yhtä sujuvasti kuin puoliveriset ja kääntyävt lähestulkoon kolikon päällä vauhdin kärsimättä. Pinkossa on kuitenkin potentiaalia!Haastavimpina esteinä radalla oli vesimatto yhdellä puomilla sekä pysty, joka koostui kahdesta valkoisesta puomista. Näiden hahmottaminen oli Pinkolle selkeästi hankalaa ja ensimmäisillä yrittämillä ori yksinkertaisesti ryösti ohitse. Madalsin estekorkeutta huomattavasti ja pikkuhiljaa saatiin kasvatettua Pinkon itsevarmuutta ja lopulta ratsukko suoritti koko radan oikein näppärän näköisesti. Hienoa!

03.02.2013 Kouluvalmennus, valmensi Sanna Eloranta
Pinko oli tunnin alussa kuin pommi, joka räjähtäisi minä hetkenä hyvänsä. Teimme paljon siirtymisiä ja temponvaihteluita, tavoitteena ja syvänä toiveena saada ori kulkemaan edes hiukan paremmin kuulolla. Sitkeä yritys tuotti tulosta, ja huomasimme Pingon keskittyvän paremmin ratsastajansa pyyntöihin. Kaikesta huolimatta, orilla oli yhä liikaa energiaa. Aloitimme harjoitukset pohkeenväistöillä, jossa Pingo meinasi kerta toisensa jälkeen siirtyä raviin. Pyysin ratsastajaa rauhoittumaan ja syventämään istuntaansa, sekä nojaamaan enemmän taaksepäin. Ratsastajan istunnalla oli suuri vaikutus myös Pingon asenteeseen. Jatkoimme laukkaharjoituksilla, joiden aikana Pingo lähti kaksi kertaa käsistä ja kerran tiputti ratsastajansa maneesinpohjalle. Jatkoimme harjoittelua kuitenkin sitkeästi, ja lopulta näin toivotun suorituksen laukanvaihdossa sekä vastalaukssa. Päätimme lopettaa hyvään suoritukseen. Pingolla olisi varmasti kapasiteettia laukkaradoille, jos jonnekin!

02.03.2013 Estevalmennus, valmensi Oona
Maneesissa ravaili vallattoman näköinen suomenhevonen. Katselin vähän aikaa ratsukon menoa, jonka jälkeen pyysin ratsastajaa aloittamaan verryttelemään puomisarjojen kanssa. Pinko ravasi reippaasti ja nosteli jalkojaan puomien yli kolauttamatta lainkaan. Ratsukko oli muutenkin tarkkana tehtävällä, sillä aloin nostella puomeja pikku hiljaan kavaleteiksi. Käytännössä tehtävästä tuli puomi-kavaletti-puomi-kavaletti innari. Ori hyppäsi innokkaasti pikku esteistä yli ja narri sai jo hieman rauhoitella menoa. Nostelin muualle kentälle hieman isompia esteitä, joista osa oli erikoisesteitä. Alkuun otimme vain yhden hypyn jokaiselle esteelle. Pinko ei hätkähtänyt erikoisempiakaan esteitä vaan hyppäsi niistä vauhdikkaasti yli. Ratsastaja sai tehdä todella paljon pidätteitä, sillä vauhti näytti pariin otteseen pelkältä kaahotukselta ilman minkäänlaista kontrollia. Kun jokainen este oli hypätty, suunnittelimme yhdessä radan, jota alettiin hyppäämään. Pinko laukkasi reipasta tahtia koko ajan ja pariin otteseen hieman kiihdytteli. Yksi kielto tuli, mutta sekin vain liian jyrkän tien takia. Este kuitenkin ylitettiin heti perään puhtaasti. Loppuverryttelyihin emme käyttäneet hirveästi aikaa, vaan pelkästään työskenneltiin uralla.

10.03.2013 Estevalmennus, valmensi Melle
Pudistelin päätäni katsellessani Pingon kiitämistä ympäri maneesia. Aina kun Pingo yhtään kiristi vauhtia ilman Lissun lupaa, käskin ratsukon kääntymään pienen pienelle voltille, sillä sellaisella Pingon vauhti hidastui miltei pakolla.
Laukassa kontrollia ei näyttänyt pahemmin olevan, joten kehotin ratsukon toiseen päätyyn ympyrälle. Ympyrällä otettiin kymmeniä toistoja ravi laukka siirtymisten parissa ja pikkuhiljaa Pingo alkoi kuuntelemaan Lissun apuja hitusen paremmin. Annoin ratsukon hieman huilahtaa ja kasasin pääty-ympyrälle puomi-pysty-okseri-puomi sarjan kaarevasti hypättäväksi.
Alkuun esteet olivat pieniä, vain noin 60cm korkuisia, sillä mielestäni ei ollut järkeä nostaa esteitä ennenkuin Pingoon oli kunnon kontrollia.

Lissu keräsi ohjat ja nosti laukan, aivan kuten olin kehoittanutkin. Alkuun esteet ylittyivät varsin pitkillä hypyillä puomeja hipoen, mutta kun saimme Pingoon ajoittain hieman kontaktia, alkoi orin kokoaminen sujumaan hieman paremmin ja sen johdosta Lissu saikin ratsastettua orin esteille paljon paremmin.
Nostin esteet pikkuhiljaa ympyrällä aina 100cm saakka ja ajoittain saimme Pingon kanssa todella hyviäkin pätkiä.
Lisäsin ympyrän jälkeen hypättäväksi lävistäjällä pysty-pysty sarjan sekä sen jälkeen vasemmalla olevan trippelin, jolle piti ratsastaa kulmasta kohtisuoraan hieman haasteellisesti.
Ensimmäisen kerran Pingo pinkoi tehtävän minkä jaloistaan pääsi, mutta kun Lissu työsti tehtävän sisällä voltteja ennen esteitä, saimme Pingon hyppäämään todella kauniita ja maltillisia hyppyjä. Viimeinen rata oli 120cm korkeudessa, eikä tuottanut ratsukolle minkäänlaista ongelmaa, joten siihen olikin hyvä lopettaa.

20.03.2013 Estevalmennus, valmensi Tuulia T.
Huomasin heti astuessanne maneesiin Pinkon kanssa sen olevan yksi energisimmistä hevosista, mitä olen koskaan nähnyt. Sait ihmeen kaupalla noustua selkään kunnialla, vaikka ori venkoilikin joka suuntaan kuin räjähdysaltis raketti. Alkulämmittelystä ei tahtonut tulla mitään, sillä ori venkuroi kokoajan ja olisi halunnut siirtyä jo laukkaan. Päätinkin pitää teidät aluksi ravissa ja harjoitella raviesteitä. Laitoin teille muutaman kavaletin lisäksi pari erittäin matalaa estettä, joiden yli ori pääsisi helposti ravaamallakin. Pinko ei selvästikään ollut tyytyväinen hitaampaan tempoon ja mataliin esteisiin. Ori ei olisi tahtonut keskittyä sitten millään tekemiseen, mutta sait sen lopulta palautettua ruotuun. Tämän jälkeen pienet raviesteet sujuivat teiltä moitteettomasti, vaikka saatoinkin selvästi nähdä orin painavan kädelle melko paljon. Kun Pinko nyt oli saatu kuriin päätin harjoitella kanssanne lähestymistä. Pystytin teille viisi estettä joista lähietäisyydelle laitoin kavaletin, jotta oikean ponnistuspaikan löytyminen helpottuisi. Pinko piti tästä harjoituksesta selvästi enemmän, sillä se sai tehdä sen laukassa. Suoriuduitte lähestymisharjoituksista virheettä, minkä jälkeen kiitin teitä hyvästä valmennuksesta.

30.03.2014 estevalmennus, valmensi Sani VRL-10954
Maneesissa ravasi kauhistuttavan kovaa suomenhevosori aloitteassini valmennusta. Ennen kuin aloin miettimään yhtäkään estettä, keskityin saamaan ratsukon vauhdin ainakin puolet hitaammaksi. Teetin ratsukolla erilaisia siirtymisharjoituksia, jotka rehellisesti sanoen menivät aivan metsään. Lisäsin harjoitukseen mukaan myös aivan pikkuruisia ympyröitä ja tiukkoja teitä, joilloin oriin oli lähes pakko hidastaa vauhtiaan. Näin kyllä todella ihmeellisiä suorituksia orilta ja välillä pelkäsin ratsukon kaatuvan kumoon. Vähitellen vauhti alkoi tippua, ja kolmen vartin alkuverkan jälkeen alkoikin vauhti olla jo siedettävä. Ratsastaja kyllä oli ihan puhki, mutta hevosesta näki, että se voisi sinkota koska vaan mihin tahansa suuntaan. Annoin ratsukon ratsastaa itsenäisesti sen ajan, kun rakensin muutaman ihan pienen esteen ja ravikavaletteja. Tein kavaletteihin varmuuden vuoksi melko pitkät välit, jos ori vaikka aikoisi esittää välissä oman ohjelmanumeronsa. Ensimmäiset kavaletit Pinko suorittikin laukassa hyppien vähän joka suuntaan ja ratsastaja yritti sinnitellä selässä viimeiseen asti. Kun kavaletit sujuivat melko hyvässä ravissa, uskoin, että voisimme jo aloittaa hyppäämisen. Laitoin pystyn heti 80cm, jos se vaikka hieman hillitsisi oriin vauhtia. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan se laukkasi estettä kohden tuli hännän alla ja hyppäsi suurella ilmavaralla esteen yli. Nostin esteen 100cm ja jännityksellä odotin ratsukon suoritusta. Ori tuli lupaavasti, vaikkakin pelottavan kovaa esteelle. Se kuitenkin päätti lyödä jarrut pohjaan ja ratsastaja lensi kaaressa sen kaulan yli esteiden sekaan. Kauhistuneena juoksin äkkiä nappaamaan oriin ohjista kiinni ja toisella kädellä autoin ratsastajan pystyyn puomien seasta. Hän vakuutti olevansa kunnossa, joten hieman epäillen autoin hänet takaisin selkään. Nyt ratsastaja oli selvästi hieman kypsynyt oriin ja esteelle tultiin paljon hillitymmin, vaikka omasta mielestäni silti liian kovaa. He hyppäsivät vielä muutaman esteen, jonka jälkeen päätin alkaa lopetella valmennusta. Ratsastaja ja hevonen olivat molemmat aivan läpimärkiä hiestä. Pinkon kanssa tarvittiin pitkät alkuverkat ja paljon päättäväisyyttä, jotta esteet sujuisi hyvin.

08.04.2013 Estevalmennus, valmensi Tuulia T.
Pinko oli tänään selkeästi rauhallisempi kuin viime kerralla teitä valmentaessani. Ori malttoi jopa pysyä paikallaan kivutessasi sen selkään eikä venkoillut aivan kokoaikaa alkylämmittelyn aikana. Olin pystyttänyt teille radan jo edellisenä iltana pikku maneesiin, jotta pääsisimme heti esteiden pariin saavuttuanne. Alkulämmittelyksi teimme paljon töitä kiemuraurilla ja volteilla, jotta ori notkistuisi kunnolla. Tämä siksi, että rakentamani rata sisältäisi paljon tiukkoja käännöksiä. Pinko vaikutti heräilevän alkulämmittelyn aikanan ja sitä mukaan myös kaasunappula näytti löytyvän. Pidit oriin kuitenkin hienosti hallinnassa etkä päästänyt sitä missään vaiheessa niskanpäälle. Lämmiteltyänne kunnolla ohjeistin teitä radan kanssa ja käskin sinua pitämään Pingon tiukasti hallinnassa ettei teille tulisi turhia kieltoja. Ensimmäisellä kerralla lähestyitte porttia hieman vinosti ja ori kieltäytyi hyppäämästä. Käskin teitä hyppäämään portin uudestaan ja tällä kertaa selvisitte puhtaasti. Kolmoissarjalle tultaessa teillä oli aivan likaa vauhtia. Pääsitte kuin ihmeen kaupalla sarjan ensimmäisen osan,trippelin, yli, mutta toisena olevan pystyn yli, ette enää päässeet. Käskin sinua kokoamaan Pingon paremmin ja lähestymään sarjaa suoremmin. Ohjeistuksen jälkeen pääsitte onnistuneesti yli. Loput esteistä sujuivat ongelmitta, jonka jälkeen halusin kellottaa teille vielä ajan radalla. Menoanne oli välillä vaikea katsella, sillä menonne oli ajoittain hurjan näköistä. Suoriuduitte yllätyksekseni radasta virheettömästi loistavalla ajalla. Katsoin parhaaksi lopettaa valmennuksen hyvään suoritukseen ja annoin teille luvan jäähdytellä itsenäisesti.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: koulua
tiistai: esteitä
keskiviikko: esteitä
torstai: verryttelyä sileällä
perjantai: maastoon
lauantai: koulua
sunnuntai: pikkuesteitä (max. 80cm)

Hoito- ja loimitusohjeet
Fleeceloimi treenin jälkeen jos hikinen.

Varusteet
Ratsastaessa yleissatula, kolmipalat ja suitset remonttiturpahihnalla, etusiin jännesuojat.
Hypätessä estesatula, kolmipalat, suitset remonttiturpahihnalla, martingaali, panssarivyö ja etusiin jännesuojat sekä putsit.