Kurjenpesä

Valerica Fair "Vaala"
✝ 21.01.2021

Perustiedot

Meriitit

© Kurjenpesä

Tausta

Ostin itselleni kerralla (lainarahalla..) kaksi jenkkiholstia; Valerica Fairin ja Calliope DF:n. Toinen kouluratsu, toinen esteitä ja kenttää kisannut hyppääjä. Molemmat täysin valmiita jalostuskäyttöön. Mitäpä siitä sen enempää; vaikka hevosmääräni olikin kasvanut jo.. valtavaksi, aika moni hankintani oli osastoa ”lupaava nuori”, jotka olin saanut todella hyvillä diileillä muualle kisaamaan. Siitostammoja taas oli paljon vähemmän kuin halusin, joten jenkkineidot osuivat silmiini todella hyvää saumaan.

Valerica Fair oli jo kertaalleen varsonut Intermediaire I -tason koulutamma. Hyvä kilpaura, mielenkiintoinen hannover- ja holsteinlinjoja yhdistelevä suku. Tässä tammassa oli erittäin paljon hyvää! Puhumattakaan siitä, miten komeasti ja kevyesti Valerica liikkui.
Jo tamman ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa varsa on näyttänyt kykyjään GP-kouluradoilla. Toivon tosissani myös Valerican tulevien varsojen osoittavan samaa kykyä, lahjakkuutta ja liikkeen laatua kouluradoille.

Luonne

Rennon rempseä, mistään stressaamaton Vaala edustaa modernia jenkkinaista. Tai tammaa. Alati hyväntuulinen, kaikkeen ja kaikkiin mutkattomasti suhtautuva ruunikko on ihastuttavan helppo työkaveri niin arkisissa askareissa kuin treenitilanteissa. Mikään ei tunnu hämmentävän tai kauhistuttavan tätä jenkkileidiä!

’Kaikki käy’, tuumii Vaala, eikä ole moksiskaan korvakarvojen trimmaamisista, hampaiden raspauksista, kuljetussuojista tai mistään muustakaan. Kenen tahansa käsiteltävissä oleva aina hyväkäytöksinen holsteintamma seistä tönöttää paikoillaan kuin tatti, jollei sitä erikseen pyydä siirtymään. Ruunikko väistää nätisti, nostaa jalkansa kiltisti, ei pullistele atulavyötä kiristettäessä, liimaa hampaitaan yhteen kuolaimet nähdessään tai mitään sellaista. Oikeastaan ainoa paha tapa, joka Vaalalla on, on kavereiden loimien ja päitsien syöminen. Omiinsa tamma ei koske (onneksi!), mutta tarhakavereiden päitsissä sekä loimissa on mukava roikkua leikin tiimellyksissä. Ja Vaalahan muuten leikkii, kuin pieni varsa tai ruuna, vaikka aikuiset tammat nyt harvemmin ihan järkyttävän paljoa leikkivät. Vaala-paran tarhakavereiden hermot ovat tasaisin väliajoin koetuksella elämäniloa ja leikkihalua pursuavan jenkin yllyttäessä muitakin leikkimään.
Talutettaessa ruunikko kävelee pitkin, rennoin, reippain askelin, pää ylhäällä ja joka suuntaan kääntyillen. Vaala on vain älyttömän kiinnostunut ympäristöstään, ei sen kummempaa. Harvemmin holstein säpsähtelyä enemmän säikkyy, vaikka jokin asia nyt sattuisi olevan vähän hirvittävä. Hitaasti kävelevä taluttaja taas saattaa aiheuttaa vähän tanssahtelua ja karusellimäistä pyörimistä; hidastaminen on Vaalalle hieman hankalaa.
Vaalaa lastatessa saa olla tarkkana, sillä tamma ihan juoksee rampin ylös. Matkustaminen sujuu huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä, eikä rampilta laskeuduta puolijuoksua vaan ihan käyntiä. Kyytiin pitää kuitenkin mennä kiireellä; ilmeisesti holstein ihan nauttii reissaamisesta. Kumma tamma.

Vaalan vahvuuksia ovat näyttävät, elastiset liikkeet, (puoli)piruetit sekä todella siistit, sulavat vaihdot. Peruutukset sekä pohkeenväistöt, liikkeet sieltä simppeleimmästä päästä, ovat herkästi hieman hutiloidut. Laukanvaihdoissa tamma taas herkästi liioittelee tehden vaihdot huvittavien pikku pomppujen kanssa, ellei ratsastaja ole tarkkana.
Eteenpäinpyrkimystä, liikunnan riemua tai yhteistyötaitoja Vaalalta ei puutu. Ruunikko lähtee aina yhtä ilolla töihin, niin maastohumputteluun kuin kunnon koulutreeneihin. Vaikka tamma onkin nykyisellään enemmän siitostamman tehtävissä, treenailen sillä silloin tällöin (sopivalla kuntokaudella, tietenkin!) myös vaativampia liikkeitä. Ja voi, miten Vaala nauttiikaan, kun siltä pyydetään kunnon kokoamisastetta, lisättyjä askellajeja ja sen sellaista! Vaikka jenkkini lähtee aivan yhtä innoissaan pitkille käyntimaastoillekin; ei sen väliä, kunhan hänen kanssaan tehdään jotain! Mitä enemmän Vaalan kanssa touhuaa (selästä tai maasta käsin), sen onnellisemmalta tamma vaikuttaa.
Kun treenataan tosissaan Vaala vaatii vähän tarkkaavaisuutta ja hyvää ratsastusta. Selkeästi osaamattomille ratsastajille tamma antaa kaiken anteeksi mennä humputellen mummohölkkää hyvin varovaisesti, ettei ratsastusuraansa aloittava ihminen vain tipahda selästä. Osaavat ratsastajat joutuvat ratsastamaan kunnolla, piste, tai Vaala ei liiku. Mitään protesteja ei näy, eikä Vaalaa kiukuta, se vain pysähtyy ja saattaa vähän tönäistä turvallaan ratsastajansa jalkaa, aivan kuin herätelläkseen. Jahka avut paranevat taas, tamma lähtee liikkeelle eikä muistele pysähtymistään sen enempää.

’It’s showtime!’, toteaa Vaala, röyhistää rintaansa ja valmistautuu hurmaamaan kaikki. Holsteinia katsoessa tulee väkisinkin mieleen aidon onnellinen missihymy. Energinen, pirteä, muttei kuumuva Vaala esiintyy mielellään niin näyttelykehässä kuin kouluaitojenkin sisäpuolella, pitää ryhtinsä ja todellakin osaa poseerata kameroille! Olen nähnyt kuvia, joissa Vaala vetää korvat hörössä, häntä putkella ihanan isoa, ilmavaa laukkaansa kunniakierroksella tai poseeraa rinta rottingilla ruusuke suitsissaan palkintojenjaossa. Tunnistan hevoseni näistä kuvista hyvin, ja toivon, että Vaala pääsee minunkin kanssani nauttimaan palkinnoista. Joskin näyttelypuolella, mutta ruusuke on ruusuke, ja kameralle poseeraminen on kameralle poseeraamista.

Sukutiedot

Jälkeläiset

23.11.2017 holst-t. Valyrie Fair i. Excalibur v.d. Halor om. dookie VRL-04373
05.06.2019 holst-t. Crane Blood of Martyrs i. Brokeback Bloodwine om. Crimis VRL-10480
06.02.2020 holst-t. Crane Chaoite i. Charcoal d'Lion om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

04.02.2019 Kouluvalmennus, valmensi Ilona
Ainon ja Vaalan kanssa olimme sopineet kaksi valmennusta viikon välein, joten pystyin suunnittelemaan ohjelmaa molemmille kerroille. Ensimmäisellä kerralla työstäisimme perustyöskentelyä enemmän, keskittyen tamman apuihin vastaamiseen, ja toisella kerralla sitten pureutuisimme niiden temppujen pariin. Vaala oli kuulemma jo kilpauransa tehnyt ja siirtynyt nyt enemmän siitostamman hommiin, mutta tällä hetkellä se ei ollut kantavana. Ruunikko olikin varsin hyvässä lihaskunnossa ja näytti liikkuvan mielellään eteen Ainon verrytellessä sitä kentällä. Pakkanen oli melkoisen kovissa lukemissa, joten ratsastusloimi hevosella ja Michelin-ukoksi pukeutunut ratsastaja ei ollut lainkaan liioiteltua. Ainon kertoman mukaan Vaala nautti juurikin temppujen tekemisestä eikä niinkään tylsistä perushommista, mutta kaikkihan me tiedetään perusratsastuksen olevan se peruskallio temppujen tekemiseen. Niinpä aloitimme ensin käynnissä takaosan käännöksillä. Vaala tarjosi heti laukannostoa innoissaan kun ensimmäiseen käännökseen lähdettiin, mutta joutui pettymään kun Aino jarruttelikin sen takaisin käyntiin. Toisella yrityksellä käännös ruuvasi vähän paikoillaan, mutta idean löydyttyä seuraavissa toistoissa ei ollut ongelmia. Jatkoimme sitten harjoitusravissa pääty-ympyrällä vaihdellen kahden tehtävän välillä; vastataivutuksen ja takaosan ulosväistättämisen kanssa. Vaala teki nöyrästi pyydettyä, mutta vastataivutukset pyysin Ainon ratsastamaan vielä selvemmiksi, nyt vähän mentiin sieltä mistä aita oli matalin. Tämän onnistuessa tamma sai hetken venyttää kaulaansa välikäyntien merkeissä, ennen kuin jatkoimme laukkatyöskentelyn parissa. Usein tulee treenattua korkeamman tason hevosten kanssa paljon vaihtoja, joten oma lempparini vastalaukkatyöskentely on paikoillaan myös niiden kanssa. Niin oli ilmeisesti asian laita ollut nytkin, sillä ensimmäiseen kolmikaariseen lähtiessään Vaala innostui ja teki varsin ilmavan vaihdon nätisti pituushalkaisijan kohdalla. Pyysin Ainoa olemaan apujensa kanssa ensin vähän turhankin selvä, jotta Vaala ymmärtäisi nyt tehtävän idean. Toisella kerralla kiemuraura onnistui ilman vaihtoja, mutta hieman oli epätasaisuutta havaittavissa, joten parivaljakko sai vielä uudelleen suorittaa sen. Nyt löytyi yritystä kuskin puolesta tarpeeksi ja tasaisuuskin löytyi samalla. Onnistuneeseen suoritukseen oli hyvä päättää tämän päiväinen, vaikka Vaala näyttikin vähän siltä että juuri kun vauhtiin päästiin, niin pitikin jo lopettaa.

12.02.2019 Kouluvalmennus, valmensi Ilona
Edellisellä viikolla olimme aloittaneet Ainon ja Vaalan kanssa perustyöskentelyllä, ja tänään pääsisimme sitten vähän vaikeampien juttujen pariin. Tällä kertaa pakkasukko oli puolellamme, ja ilma tuntui jopa keväiseltä kun astuin autostani ulos Kurjenpesän pihassa. Tuttu ratsukko laukkaili rennosti kentällä ja niinpä minäkin suuntasin sitä kohti. Aino moikkasi minua hymyillen ja siirsi Vaalan käyntiin. ”No niin, nyt pääsee tamma näyttämään minulle osaamistaan! Ajattelin, että tehdään ravissa siirtymisiä melkein passagesta aina lisäyksiin saakka, ja laukassa pyöritellään vähän piruettia”, kerroin Ainolle päivän suunnitelmista. Ratsukko oli verrytellyt hyvin, joten aloitimme heti harjoitusravin parissa.
Lyhyillä sivuilla ja pitkien sivujen keskellä Ainon tuli koota ravia, ja välissä ratsastaa eteen. Alkuun vaatimustaso ei ollut kova, eli riitti vain selkeät siirtymiset ilman kuitenkaan varsinaisia lisäyksiä tai passageen saakka menemistä. Vaala tarjosi jo kovasti lisäyksiä, ne selvästi olivat tamman bravuurit, mutta nyt tavoitteena oli saada Ainon vaatimat avut hyvin läpi ilman ns. ylilyöntejä. Kerta toisensa jälkeen ratsukko suoritti siirtymiset paremmin, ja kun Vaala rauhoittui kuuntelemaan ratsastajaansa, pystyimme vaatimaan enemmän ja enemmän. Nyt Vaala tosissaan pääsikin näyttämään parastaan, sen lisäykset olivat voimakkaat ja silti pysyivät erinomaisesti tahdissa ja tasapainossa. Aluksi kokoamiset välissä jäivät vähän hätäisiksi, mutta ratsukko löysi pian sopivan tahdin koko tehtävän läpi pidettäväksi.
Lupaamani mukaan ravin jälkeen siirryttiin laukan pariin agendana selvittää piruettien taso. Aino kertoi ettei niitä ollut ihan vastoittain tullut tosissaan tehtyä, joten ehkä haastettakin löytyisi. Aloitimme siis vähän helpommalla tehtävällä, kääntämällä melko pienellä voltilla aina muutaman askeleen piruettilaukkaa hakien. Ensin Vaala oli vähän turhan pitkässä muodossa, mutta äkkiä homman jujun tajuttuaan se kokosi hyvin painonsa takaosalleen. ”Ei sun hevonen ole ruosteessa, tehkääs nyt vain parit kunnon piruetit!”, ohjeistin Ainoa ja ratsukko ryhtyi tuumasta toimeen. Tuntui kuin ruunikko tamma olisi kasvanut muutamalla sentillä, niin ryhdikkäänä se lähestyi tietäen piruettia kohta pääsevänsä tekemään. Eikähän suorituksesta löytynyt mitään moitteen sanaa, joten pystyimme lopettamaan hyvillä mielin tämänkin kertaisen valmennuksemme.

05.06.2019 Ensimmäinen varsa Kurjenpesässä
Vaala ei meinannut tiinehtyä millään. Vaikka ori olikin omani, orin hyppyyttäminen ja spermalähetykset maksoivat kuitenkin huomattavasti enemmän kuin lauantaikarkit. Olin jo luovuttamassa, ainakin vaihtamassa oria, kun Vaala ykskaks yllättäen ultrattiin tiineeksi. Yleensä olin ainoastaan huojentunut, mutta nyt pelkäsin tamman luovan varsansa, tekevän kaksoset tai kuolevan varsomiseen… Kaikki kauhukuvat kävivät päässäni, ja olin hermostuneempi kuin koskaan. Eikä minulla loppupeleissä ollut mitään huolenaihetta; Vaala hautoi varsaansa vähän yliajalle, ei sen kummempaa, kaikki sujui hyvin.

Keskiviikkoaamuna Kurjenpesässä oli yksi hevonen enemmän kuin tiistaina. Vaala oli varsonut ihastuttavan, kauniin tammavarsan, josta halusin heti käyttää ylisanoja “elegantti, ylväs kaunotar”. Pikkuneidistä näki, että siitä kasvaisi katseenvangitsija! Ja tämä vain hienoisella kasvattajan ruusupunasuodattimella sanottuna.

Vaalalla on ennestään yksi varsa, ja ruunikko onkin aloittanut tyttärensä hoitamisen tottuneen emän elkein. Lempeän rauhallinen Vaala on antanut minun ja työntekijöitteni tulla lähelle paijaamaan ja tutkailemaan varsaa. En minä kyllä oikeasti odottanutkaan jenkkileidini muuttuvan varsomisen jälkeen miksikään lohikäärmeeksi, vaikka sekin kävi mielessä kauhukuvia maalaillessani.. Tamma on pysynyt omana, järkevänä itsenään, enkä voi kuin toivoa Vaalan periyttäneen hienoa luonnettaan tyttärelleen! Toivon mukaan pikkuneiti ottaa mallia myös emänsä käytöksestä.
Emä ja varsa voivat hyvin, kaikki sujui hankalasta tiinehtymisestä huolimatta loistavasti. Myynti-ilmoituksen tekeminen Vaalan tyttärestä tuntui hieman haikealta, mutta sain lähes saman tien sellaisen tarjouksen, johon en voinut muuta kuin vastata myöntävästi.

28.06.2019 Iloista postia
Päivän posteihin lukeutui pari erittäin miellyttävää kirjettä; Puoliveristen Näyttelyiden Kermaa myönsi Vaalalle ja Baballa VIR MVA Ch -arvonimirimpsun. Hymisin itsekseni silkkaa tyytyväisyyttäni juodessani aamukahviani ja hoitaessani joitakin simppeleitä paperitöitä.
Siivotessani karsinoita pohdin vähän tarkemmin juuri näyttelyarvonimen saanutta jenkkiäni. Vaala ja Jenkki oli tosiaan ostettu lainarahalla, jonka tosin olin jo maksanut takaisin; tammojen ensimmäisistä Crane-varsoista oli saanut hyvän hinnan. Etenkin Vaalan varsalla olin pitänyt jopa hieman korkeaa hintalappua, mutta siitä huolimatta pikkutamma Blood of Martyrs löysi heti ostajan. Vaikka nyt omiani kehunkin, en ihmettele; Vaala oli tehnyt todella kauniin, korrektin, upealiikkeisen tyttären.

Seuraavien karsinoiden kohdalla ajatustyöni kääntyi Vaalan seuraavaan varsaan, orivalintaan. Minulla ei ollut oikeastaan aavistustakaan, kenet valkkaisin tammani sulhoksi, tai mistä lähtisin etsimään! Sen tiesin, että seuraavan varsan pitäisin itselläni, jos se yhtään vaikuttaisi ’käteeni sopivalta’. Onhan minulla noita nuoria, muttei Vaalan varsaa, ja haluan ehdottomasti linjanjatkajan tästä tammasta. Niin kaunis, hyväluontoinen hevonen, ihana ratsastaa! Olen nauttinut Vaalalla ratsastamisesta hirmuisesti, etenkin niistä parista valmennuksesta, joissa kävimme ennen Vaalan mammalomailua.
Ehkä tässä täytyy laitella tutulle hevosfoorumille kyselyä, millaisia kouluoreja tällä kaudella on käytettävissä.

10.07.2019 Annikan valmennusratsu
"Hyvä, tunnetko, miten Vaala taipuu koko kehollaan, ei pelkästään kaulallaan? Tee vielä muutama kahdeksikko, pidä tämä käynti. Äläkä anna nyrkkiesi painua vaakatasoon, samalla kyynärpääsi lähtevät nousemaan." Tallityöntekijäni Annika oli haaveillut kouluvalmennuksesta, joten olin yllättänyt hänet valmiiksi varustetulla Vaalalla ja kehotuksella nousta selkään. Annika osoittautui yhtä ihanaksi oppilaaksi kuin mitä hän on ihmisenä ja työntekijänä; hän kuunteli tarkasti, teki kuten neuvoin, kysyi ja kommentoi, ja ennen kaikkea kohteli hevosta todella hyvin. Aina yhtä iloinen ja työteliäs Vaala oli oiva vastapari Annikalle, joka sai todeta jo alkuverryttelyissä Vaalan olevan Grand Prix -hevonen, joka helposti hutiloi helpot tehtävät. Ensimmäiset pohkeenväistöt ja nyt työn alla olevat kahdeksikot eivät olleet juuri eronneet ratsastuskoulujen jatkokurssituntien menosta, mikä menee täysin Vaalan piikkiin. Alkuhämmennyksestä toivuttuaan Annika ennakoi Vaalan suurpiirteisen työnteon vaatien tammaltani keskittymistä sekä helppoihin liikkeisiin panostamista.
"Noin, hienoa, ulkopohje aktivoi takaosaa mikäli tarvis. Siirry takaisin uralle ja nosta ravi."

Ravissa pohkeenväistöissä näkyi samaa (hevosen osalta) huolimatonta asennetta kuin oli näkynyt käynnissäkin. Annika ratsasti kärsivällisesti pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta takaisin uralle sekä avotaivutuksia uraa myöten, liikkeet koko ajan parantuen. Vaala kyllä kuunteli ratsastajaansa ja teki, mitä pyydettiin, mutta hyvin herkästi takaosa hiipui, etuosa johti liikaa, ravin tempo kärsi.. Kaikkea pientä, mitkä kertautuessa vaikuttivat liikkeen laatuun ja suoritettavaan tehtävään.
"Ratsasta uudestaan, muista ulkopohje. Vaala on hieman raskas perustehtävissä, se ei keskity niihin puoliksikaan yhtä hyvin kuin vaikkapa piruetteihin. Ratsastat hyvin, kärsivällisesti ja pehmeästi. Vedä syvään henkeä, hartiat taakse, ja uudestaan. Kyllä se siitä."
Pääosin käynnissä ja ravissa ratsastettu tehokas kolmivarttinen loihti hymyn niin Annikan kuin minun huulilleni. Loppukäyntien aikana Vaala käveli pää alhaalla kannettuna pitkin, rennoin askelin, yhtäläisen tyytyväisen näköisenä kuin ratsastajansakin.

02.06.2020 Kolmas varsa
Kymmenen pintaan aamupäivällä Vaala oli niin levottoman, miltei vihaisen oloinen, että arvelin varsomisen olevan lähellä. Tamma norkoili portin lähettyvillä, kuopi, luimi kaikelle liikkuvalle, käveli edestakaisin portinsivua ja jatkoi äkäistä kuopimistaan. Katsoin parhaaksi ottaa levottomaksi käyneen, selkeästi tarhassa viihtymättömän hevosen sisälle varsomiskarsinansa rauhaan. Infosin työntekijöitäni ja palasin sisälle paperitöiden pariin, varsomiskarsinan kamera tabletin ruudulle avattuna.
Ei kulunut kuin tunti, ja Vaala varsoi. Nopeasti varsoikin – hyvä, että ehdin tajuta tamman ponnistavan, kun varsa oli jo pihalla! Kahvikuppi unohtui kylmettymään pöydälle, kun kiirehdin talliin tarkistamaan varsaa.

Olkipatjalla minua odotti mytty jalkoja – miten pitkä- ja hontelojalkainen tulokas olikaan! Sikiökalvot olivat ehjät, muutaman nenälleen lentämisen jälkeen varsa pysyi pystyssä ja löysi nisille helposti. Varsapiki tuli aikanaan.. Olin helpottunut ja onnellinen, emä ja tyttäreksi paljastunut varsa vaikuttivat täydellisen hyvinvoivilta ja terveiltä. Ja tämänkertainen pienokainen jäisi Kurjenpesään jatkamaan emälinjaa.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen