Kurjenpesä

Crane Chaoite "Haiti"
✝ 06.01.2024

Perustiedot

Meriitit

© Kurjenpesä

Tausta

Kuten varsin monen tammani kohdalla, myös Vaalan sulhaspohdinnan alkumetreillä käänsin katseeni muiden orinpitäjien tarjontaan. Haras de Languedoc-Béziersin omistama Charcoal d'Lion sai miltei pääni pyörälle; komea niin rakenteeltaan kuin liikkeiltään, kilparadoilla meritoitunut, hienosukuinen, ilmeisen hienoluontoinenkin. Toki jokainen orinpitäjä kehuu omaansa, mutta "Charresta" kerrottiin myös sen turhautuminen ylenpalttiseen valmiin hinkkaamiseen sekä tarpeen selkeihin, johdonmukaisiin apuihin. Eiväthän nämäkään negatiivisia asioita ole, mutta nostan aina hattua, kun jalostushevosista kerrotaan kaikki realistisesti pelkän silotellun kiiltokuvamainoksen sijaan. Muistan edelleen sen pienen kutkuttavan jännityksen, joka kouraisi vatsanpohjaani ottaessani yhteyttä orinpitäjään! Samaten sen riemun, kun pääsin sopimaan spermansiirrot, Vaalan siemennyksen sekä muut asiaan kuuluvat käytännön asiat lähimmän EU-oriaseman kanssa.

Kuin prinsessasadussa konsanaan Vaala tiinehtyi ensimmäisestä siemennyksestä. Olin varautunut maksamaan useammasta annoksesta, joten kerrasta onnistuminen aiheutti illuusion säästyneistä euroista.
Lopulta Vaala varsoi melko vauhdikkaasti, minulta jäi kahvikuppikin kylmenemään pöydälle huomatessani tabletissa avoinna olevan varsomiskameran kuvasta Vaalan käyneen makuulle varsomaan.
Syntyneen varsan, ruunikon tamman, nimeä pyörittelin vaikka kuinka pitkään, aika lailla viime metreille. Lopulta päädyin nimeämään varsan Crane Chaoiteksi. Chaoite toimii hieman heikonsorttisesti arjessa, joten nimi lyheni nopeasti Haitiksi.

Haitista kasvoi elegantti hevonen, jossa näkyy isänsä sulavalinjaisen eleganssin vaikutus. Luonteeltaan ja ratsattavuudeltaankin kasvatistani tuli äärettömän onnistunut ja hieno hevonen. Nuorena Haiti kyllä jännitti ja murehti erinäisiä asioita kasvaen näistä kuitenkin ulos. Paitsi metsäahdistuksesta – tämä hevosparka ei todellakaan nauti maastoilusta, kaikkea muuta. Jossain kohti luovutin kokonaan maastoiluyrityksistä, sillä ne aiheuttivat Haitille ainoastaan turhaa stressiä. Haiti ei selkeästi ole mikään metsäläinen, vaan moderni, urbaani kaupunkitamma. Vaikkei kaupungissa asukaan, Pöytyästä ei saa metropolia vilkkaimmallakaan mielikuvituksella.

Luonne

Haiti ei mene metsään. Tai menee, jos on pakko, mutta tämän hevosen kanssa maastoilusta tulee lähinnä paha mieli, kun jokainen risahdus ja raksahdus on Haitin mielestä aivan vähintään sapelihammastiikerin kokoluokkaa edustava uhka. Rauhallinen hevosseura auttaa vähän, muttei tarpeeksi, holsteinparkani stressaa tuttujakin kotimaastoja (vieraista nyt puhumattakaan). Sen sijaan maneesit sekä kentät, kunhan eivät kovin metsäisi ole, ovat aivan ookoo, vaikka taustalta kuuluisi mitä linnunlaulua, koirien haukuntaa ja niin edelleen. Metsän ympäröimä kenttä tosin on melkein yhtä epäilyttävää kuin mitä se metsä, kun eihän sitä koskaan tiedä, milloin karhut hyökkäävät!! Vesistöt eivät jostain syystä ole ongelma. Onneksi minulla on joenrantatontti ja tarpeeksi laidunta jokirannassa, jotta Haitikin pääsee maistamaan laidunelämää.

Metsäkammo jää, onneksi, Haitin ainoaksi huonoksi puoleksi ja huoleksi. Nuorena tammana se oli hieman huolestunut kengityksestä, klippauksesta sekä hampaiden raspauksesta, mutta nykyään nämä eivät ole juttu eikä mikään. Ruunikko on itse asiassa hyvinkin rento kaikkien toimenpiteiden ajan, oli kyse sitten hampaiden raspauksesta tai jalkojen kylmäyksestä. Vaikka Haiti huomiosta pitääkin, se ei ole mitenkään huomionkipeä haliponi, ennemmin satunnaisia rapsutuksia, kiitostaputuksia sekä omenalohkoja arvostava hevonen. Toisinaan Haiti haluaa olla aivan yksin, mikä näkyy erityisesti sen tarha-/laidunkäytöksessä; Haiti on porukkansa todennäköisin omiin oloihinsa hakeutuja. Aina tämä antaa kiinni ja lähtee ihmisen mukaan, kiinniottoon ei tarvita lahjuksia tai juonia.

Ratsukoulun alkeet sujuivat hieman hitaasti, Haiti oli hyvin huolellinen, tunnontarkka ja huolestuva oppilas. Iän ja itseluottamuksen kartuttua huolikin karisi, eikä tamma nykyään mene sekaisin, jos (ja kun) sitä pyydetään toistamaan jokin liike. Nuorempana raasu meni aivan sekaisin. Tätäkään en laske huonoksi puoleksi, Haiti kun on kasvanut murehtimisensa yli.
Olen äärettömän iloinen, ja toki ylpeä, kuinka hyvin tämä yhdistelmä onnistuikaan! Kasvatistani kehittyi juuri sellainen moderni, hienoliikkeinen, kapasiteetikas kouluratsu kuin toivoinkin, jolla on myös se kaikkein tärkein; halu tehdä töitä ihmisen kanssa. Haitilla on uskomaton työmotivaatio, nykyään hyvät hermot sekä juuri sopiva määrä herkkyyttä ja reaktionopeutta. Kaikki tapahtuu juuri silloin kun pyydetään, ei askelta ennen tai jälkeen. Satunnaiset ratsastajan virheet eivät ole maailmanloppu, pidempiaikaista vikaratsastusta Haiti taas karsastaa aloittaen kiemurtelun, peruuttelun sekä pysähtelyn. Erityisesti istuntansa kanssa saa olla tarkka, Haiti poimii vinouden hyvin nopeasti. Vaikka ruunikon saakin liikkumaan helpon, kevyen näköisesti, se ei ole automaatti, muttei myöskään niitä hevosia, joista saa puristaa jokaisen askeleen irti. Haiti on erinomainen välimuoto, mielellään töitä tekevä osaava ratsu, jolta kuitenkin pitää asiallisesti pyytää kaikki pohkeenväistöstä passageen.

Mutta sinne maastoon ei kannata mennä. Oikeasti, siitä tulee vain paha mieli, ja Haitille hirveä stressihiki.

Matkustaminen ja vieraat paikat sen sijaan eivät stressaa tai pelota, mikä on mielestäni vähän nurinkurista. Luulisi, että täysin uudessa ympäristössä olisi enemmän jännitettävää kuin tutuissa kotimetsäreiteissä! Vaan kun ei, Haiti jännittää tuttuja puita, muttei uutta modernia talliympäristöä. Tammat..
Koska uudet (metsävapaat) ympyrät eivät ole Haitille mikään juttu, ovat kisareissut yleensä helppoja. Ruusuke ei tietenkään ole koskaan takuuvarma juttu, mutta ainakin voin olla varma, ettei Haiti jännitä itseään hikeen rekassa, saa hepulia käsihevosalueella väenpaljouden vuoksi, säpsy verkassa jokaisa kuulutusta ja niin edelleen. Oma, rauhallinen itsensä tämä on kisapaikoilla kuin kotonakin, joten sen puoleen voin olla rennoin mielin ja keskittyä verkkaamaan tammaa parhaaseen mahdolliseen suoritukseen, johon sillä kerralla kykenemme.

Sukutiedot

Jälkeläiset

27.06.2022 holst-o. Crane Breithauptite i. Baron Monthermer At om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

17.06.2021 Kouluvalmennus, valmensi Assi
Tänään olin päättänyt pysyä tiukasti aiheessa, mistä syystä jätimme Ainon kanssa terassikuulumiset käymättä ja siirryimme heti päivän tehtävään. Päälle 10-vuotiaalla ratsulla oli jo takanaan onnistunut kisaura, joten päätimme tänään vähän leikitellä erilaisilla liikkeillä. Ruunikko Haiti-tamma oli Ainon mukaan nuoruuden herkistelyjen jälkeen kunnostautunut oikein kivana ratsuna, joka näyttää ratsastajansa virheet kuitenkin helposti omassa rungossaan.
"Taidat olla vähän vino vasemmalle?" kysyin hetken ratsukon työskentelyä seurattuani. Aino kertoi tämän olevan Haitin kanssa usein ylikorostunut, sillä herkkänä neitinä tamma peilasi ratsastajansa istuntaa.
"Lähdetään sitten kahdeksikolle, jossa teet keskellä kolme laukanvaihtoa suoralla ja palaat kahdeksikolle tämän jälkeen", ohjeistin. Tässä tehtävässä tärkeintä oli Ainon oman kropan suoruus, sillä yhtään vinona ei kahdeksikko ja varsinkaan sarjavaihdot onnistuisi niin lyhyessä tilassa. Ensimmäinen yritys oli, noh, aika karmea. Aino ei osannut ennakoida, kuinka nopeasti suoristaminen tuli kahdeksikon ensimmäisen puolikkaan jälkeen, jolloin vaihtoja mahtui vain kaksi, eikä vastalaukassa seuraavalle puolikkaalle siirtyminen onnistui vaan Haiti tiputti raville, minkä seurauksena istuntaansa keskittynyt Aino keikkui ravissa kuin heinäsäkki. Naureskelin tälle yritykselle hetken Ainon kerätessään itsensä ja hieman hämmentyneen ratsunsa uuteen yritykseen.
"Kiristä ne salilla hankitut vatsalihakset tiiviiksi jo kaarteessa, niin ehdit vaihtoihin mukaan. Haiti kyllä osaa, joten luota, että se hoitaa homman, jos saat vain ajoituksen kuntoon", annoin ohjeita rauhoituttuani äskeisen näyn jäljiltä. Toisella yrityksellä Aino selkeästi halusi näyttää olevansa varteenotettava kouluratsastaja ja homma alkoikin sujumaan kauniisti ja elegantisti. Loppuun otimme vielä mukaan hieman avotaivutusta laukassa, jonka jälkeen totesimme, että oli aika lähteä terassille.

02.06.2023 Mietelmiä, muisteloita
Elämänsä ja uransa aikana Haiti on ollut monessa mukana. Minun kanssani tamma nousi Suomen Grand Prix -luokkiin, ja oman, niin sanotun varsinaisen uransa jälkeen, Haiti on ollut kahden junnuratsastajan sekä yhden vanhemman ratsastajan kilpakumppanina, opetusmestarina sekä tasonnostajana. Tämän lisäksi muutama ystäväni ja tuttavani on lainannut Haitia näyttöratsuksi ratsastuksenohjaajatutkinnon näyttöönsä, kertaalleen ratsastuksenopettajanäyttöönkin. Tammani on toki hieno ja pärjännyt, todennäköisesti ainakin etäisesti tuttu nimi monelle suomalaiselle kouluratsastajalle, vaikkei Haiti todellakaan ole aikansa menestyneimpiä ratsuja voittojen määrässä, arvokisamenestyksessä tai monella muullakaan mittarilla tarkasteltuna. Toki satulahuoneesta löytyy neljäkymmentä ruusuketta, mutta kuitenkin. Haitin oletettu tunnettavuus on syntynyt sen pitkästä urasta, monessa mukana olemisesta.

Niin iloinen kun olenkin Haitin Kurjenpesälle tekemästä pr-työstä, kaikkein tyytyväisin olen kaikkien Haitin kanssa työskennelleiden ratsastajien antamaan positiiviseen palautteeseen sekä kehuihin. Onhan se ihana kuulla muidenkin pitävän hevosestasi!

Nyt Haiti kuitenkin on eläkkeellä. Toki vanhenevaa rouvaa liikutetaan edelleen normaalisti, vähän reilu parikymppinen hevonen pysyy paljon paremmassa kunnossa säännöllisellä liikunnalla kuin oloneuvoksena olemalla siinä missä nuoremmatkin hevoset. Itseni lisäksi työntekijäni Annika sekä muutama läheisimmistä naapureistani ratsastavat Haitilla säännöllisesti, aina tiukasti kentällä tai joskus lähimaneesilla. Yhä edelleen metsä saa kylmän hien nousemaan tammaparan iholle, eikä se todellakaan rentoudu puiden lomassa, vaikka saisi työntää turpansa jonkun tutun, turvalliseksi kokemansa hevoskaverin takamukseen kiinni. Jo vuosikausia sitten maastoilut tippuivat pois Haitin treeniohjelmasta, eivätkä ne ole tehneet paluuta.

Ainoa asia, joka minua on jäänyt harmittamaan, on Haitin varsamäärä. Tammallani on vain yksi jälkeläinen, Kurjenpesään jäänyt poika. Useista yrityksistä huolimatta Haiti ei ole tiinehtynyt tai tiineys on keskeytynyt melko alkuvaiheessa, joten joidenkin yritysten jälkeen katsoin parhaaksi lopettaa. Onneksi Haiti on muuten pysynyt täysin terveenä, kausiflunssatkin ovat kiertäneet Haiti-muorin kaukaa, enkä muista turhan montaa ontumaa tai venähdystä. Pitänee koputtaa puuta, jotta tamman eläkevuodet ovat yhtä terveitä kuin sen nuoruus ja aikuisuus ovat olleet!

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen